Meillä ei ole työvoimapula, meillä on halpatyövoimapula,

Hyvä aloitus. Kiitos.

Meillä on liian antelias sosiaaliturva.

Vai olisiko pula osaajista ja työhaluisista?

KUNNIOITUKSELLA JA RAKKAUDELLA!

Nyt tekee mieli antaa erityistä tunnustusta Orpolle, Häkkäselle, Purralle, Keskisarjalle jne. Tietenkin myös Stubbille. Miksikö?


Ajattele miten haastavassa ajassa ja paikassa he ovat luotsanneet Suomea eteenpäin. Haasteita ei ole puuttunut, eikä edelleenkään puutu. Suomalaisilla ne ovat laajasti valveutuneiden ja aikaansa seuraavien kansalaisten keskuudessa tunnistettu.


Uskomatonta mutta totta, kaikkien vastakkaisetkin mielipiteet ovat perusteltuja, oivaltavia ja osittain myös kauhistuttavia ja ehkä oikeutetusti myös pelottavia. Emme voi rehellisesti kiistää, etteikö myös Keskisarjan kertomat ole joissakin katsontakulmissa realistisia tosiasioita. Olemme joutuneet kansalaisyhteiskuntana ja kansakuntana kansainvälispoliittiseen, sisäpoliittiseen, kauppapoliittiseen ja geopoliittiseen tilanteeseen, jossa ainoa ulospääsy ahdingoista edellyttää koko kansan eheytymistä ja tarmokkuutta sekä yksimielisyyttä voittaa ylivoimaiseltakin tuntuvat haasteet ja uhat.


Meillä on vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia. Mielestäni tilanne vaatii esimerkiksi ammattiyhdistysliikkeeltä, sen revirinvartioinnilta erityisesti, pelisääntöjen ja niiden omaksumien luokkajakojen ja pätevyyskriteeristöjen, kielivaatimusten, kieliratkaisujen, asenteiden jne. muuttamista siten, että ulkomailta tänne tulleet ja ei akateemisetkin, toki myös akateemiset, löytävät töitä, asunnon, kodin ja osallisuuden ARVOYHTEISÖISSÄ , ARVOKETJUISSA mahdollisisimman tasavertaisesti ja sisäistetysti. Accommondaatio ja assimilaatio ovat välttämättömyys, jos halutaan tasapainottaa huoltosuhteita ja tarjota mahdollisimman monelle osallisuus ja hyvinvointinSuomessa.


Hallituksella ja eduskunnalla on nytkin paljon päätettäviä asioita ja ilmiöitiä ja niiden välisiä riippuvuuksia ja yhteensovittamisia. On rakennettan osallisuuskanavat ja osallistumiskanavat uudelta Suomen yhteiskuntaa turvaavalta ja kansalaisia ja oleskeluluvan saaneita osallistavalla, kannustavalla, motivoivalla ja ratkaisukeskeisellä tavalla.


Viime sotien jälkeen kansalaisille tarjottiin hätäaputöitä, joista valtio maksoi hillityn palkan, mutta velvoitti kaikkia työikäisiä ja työkuntoisia osallistumaan isänmaan rakentamiseen omalla työpanoksellaan. Tiedän paljon noihin töihin osallistuneita, jotka lopulta kokivat työn nostavan heidän itsetuntoaan ja tunnetta arvostuksesta ja asiallisesti kunnioittavasta isänmaallisuudesta. Ilman tuota ns. jälleenrakentamisen tarmokkuutta Suomi ei olisi noussut pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden joukkoon.


Laiskotteluasenteeseen ei ole varaa kenelläkään, joka asuu Suomessa. Kouluihin on lisättävä tarmokkuus- ja isänmaallisuuskasvatusta ja reflektoiden oppilaiden kanssa yhdessä, on lisättävä jokaisen arvokkuutta ja merkitystä kotimaan ja kodin hyvinvoinnin edellytysten rakentamistavoista ja ahkeruuden merkityksestä. Tyyliin: ”Ahkeruus kovankin onnen voittaa!”
Monet ulkomaalaiset, joilla on oleskelulupa, pelkäävät omaa tulevaisuuttaan. Monet eivät näytä haluavan kotiutua Suomeen ja tehdä parhaansa uuden kotimaan hyvinvoinnin ja erityisesti kasvun edellytysten ja huoltosuhteen korjaamiseksi. Seurataan muita kulttuureja ja edellytetään Suomen ja suomalaisten edistävän vieraiden kulttuurien määräävyysasemaa Suomessa. Maassa on kuitenkin oltava ja elettävä maan tavoilla ja mukauduttava siihen. Missään maassa ei oteta vastaan vieraita kulttuureja määräämään maan alkuperäisväestö alamaiseksi vieraille vaikuttimille ja kulttuureille. Niin on myös esimerkiksi Kiinassa, Pohjois-Koreassa, Somaliassa, USA:ssa, Ranskassa, Saksassa, Ruotsissa… jne. Ei ole suotavaa, että suomalaisten rauhallisuus ja hiljaisuus tulkitaan valtatyhjiöksi, jonka valloittaminen edellyttää vain suulautta ja röyhkeyttä. Suomalaiset ovat hiljaisia verrattaessa esim. ukrainalaisiin tai italialaisiin eurooppalaisiin siskoihimme ja veljiimme. Mutta myös meillä on maahanmuuttajien oltava tarmokkaita ja omaksuttava suomalaiset tavat ja toimet hyvinvoinnin edellytysten turvaamiseksi kantaväestölle ja vierailevillekin.

...

... Täh? Joo! Otan esimerkin. Oli ryhmä ukrainalaisia, jotka kaiket illat katsoivat venäläisiä elokuvia tietokoneeltaan ja heidän todellisuuskuvansa Ukrainasta oli paljolti venäläispropagandan muotoilemaa. Miksi he olivat lähteneet Ukrainasta, eivätkä jääneet puolustamaan kotimaataan? Oliko heidän mentalistiikkansa ja arvonsa pohjimmiltaan venäläinen. Monet eivät halunneet kuulla Selenskin puheita, mutta Putinia kuunneltiin ja Neuvostoliittoa muisteltiin kaihoisasti. Myös Venäjän hyökkäys Puolaan nauratti ja herätti pilkkapuheita.

Yksi ukrainalaisnainen tuli Suomeen tekemään maisterityönsä täällä. Hän opiskeli suomenkieltä ja kulttuuria. Otin hänet asumaan muutamaksi kuukaudeksi, että hän saa ”gradunsa” tehdyksi. Päivisin hän kävi yliopistolla, mutta kaikki illat, paitsi kun vein hänet ratsastamaan tai hiihtämään tms., hän katsoi läppäristään japanilaisia animefilmejä dumpattuna venäjänkielelle. Hän katsoi niitä minulla asumisen aikana noin 300.

Jos meille muuttaneet eivät osallistu mihinkään suomalaiseen, eivät opettele kieltä, eikä kulttuuria, ei halua tai pääse töihin, eriytyvät kuin kulttuurisiksi kuppikunnikseen, olemme erittäin suurten ongelmien edessä jo lähitulevaisuudessa, samoin kuin Ruotsissa jo ollaan.

Muistan, kun olin opettajana Ruotsissa, oli koulussamme 28 kansalaisuutta. Silloin annettiin Ruotsissa apua ja oltiin kaikille kilttejä. Mitä siitä on seurannut?!

Ernesti Kokomatka
”Kuusamo”

Meillä on pula työpaikoista ja niitä tarjoavista yrityksistä. Koulutetun ammattiväen maastamuutto kiihtyy jatkuvasti kilpaa yritysten toimintojen euroopasta pois siirtämisen ja konkurssien kanssa. Ollaan umpikujassa ja juoksemassa kuiluun pussit päässä ja silmät kiinni.