äsken olin autolla liikenteessä 1 v poikani kanssa ja yhtäkkiä näin, kuinka kaksi miestä oli jalkakäytävällä, toinen makasi maassa kouristellen ja toinen hänen viereensä kumartuneena. Olin juuri kääntymässä, kun kuulin, kuinka mies huusi apua. Kyseessä oli laitapuolenkulkijan sairaskohtaus. Puoli sekuntia mietin ja koska näin taustapeilistä, että paikalle juoksi mies kännykkä kädessä läheisestä autokorjaamosta, jatkoin matkaa. Terveyskeskus oli 200 metrin päässä.
Nyt sitten olen tässä pohtinut, mitä olisin tehnyt, jos en olisi nähnyt sitä kännykkämiestä. Olisinko jatkanut matkaa siitäkin huolimatta? Minulla ei ollut kännykkää autossa mukana, enkä olisi halunnut poikani näkevän kouristelevaa miestä. Ja koska kyseessä oli laitapuolenkulkija, pysähtyminen ei senkään puoleen olisi hirveästi houkutellut.
Olenko tosiaan tällainen toisista piittaamaton ihminen??? Miksei minkäänlaisia päinvastaisia ajatuksia tulvinut päähän, kun näin tilanteen? Minkälaisia vastaavia tilanteita teillä on ollut ja miten olette toimineet?
Nyt sitten olen tässä pohtinut, mitä olisin tehnyt, jos en olisi nähnyt sitä kännykkämiestä. Olisinko jatkanut matkaa siitäkin huolimatta? Minulla ei ollut kännykkää autossa mukana, enkä olisi halunnut poikani näkevän kouristelevaa miestä. Ja koska kyseessä oli laitapuolenkulkija, pysähtyminen ei senkään puoleen olisi hirveästi houkutellut.
Olenko tosiaan tällainen toisista piittaamaton ihminen??? Miksei minkäänlaisia päinvastaisia ajatuksia tulvinut päähän, kun näin tilanteen? Minkälaisia vastaavia tilanteita teillä on ollut ja miten olette toimineet?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ihmisiähän me kaikki olemme.Entä jos itse makaisi tajuttomana jalkakäytävällä,ja ihmiset kulkisivat ohi?
Ei sun 1-vuotiaalle pojalle olisi jääny mitään traumaa kyseisestä tapahtuneesta. Noin pieni lapsi ei pysty käsittämään mistä on kyse. Tais sua pelottaa se mies enemmän itsesi puolesta, kuin lapsesi puolesta.
Tää pisti ihan silmään:
"enkä olisi halunnut poikani näkevän kouristelevaa miestä."
Olisit tehnyt sen vissiin nyt, joku toinen kerta uudestaan jne...
Hyvä malli lapselle :(
....auttaa tuollaisissa tilanteissa, mutta vaikea arvoida jälkikäteen mitä olisit tehnyt jos et olisi kännykkämiestä nähnyt. Sinua ei siis voi millään lailla tuomita tästä tapauksesta.
Kouristelukohtaus lienee ollut alkoholista johtuva "alkoholiepilepsia", joka viittaa alkoholin aiheuttamaan myrkytykseen. Kyseessä on voinut olla myös normaali epilepsia kohtaus. Sinänsä potilaan sydämen ja hengityksen ollessa kunnossa ainut tehtävä ohikulkijalla on soittaa ambulanssi ja tarkkailla ihmisen tilaa ambulanssin tuloon asti. Ei kovin vaativaa?
Ja kukin auttaa omien kykyjensä mukaan.
Olette varmasti kaikki oikeassa, olisi pitänyt ja pitänyt. Mietinkin sitä, että luulin olevani sellainen ihminen, joka auttaa, mutta kun tilanne tuli, en enää toiminutkaan "oikein" vaan iski paniikki tms. Ja sen verran järki kulki, että tiesin kännykkämiehen soittavan apua (korjaamon pihassa oli muitakin ihmisiä), joten siinä mielessä minusta ei olisi ollut paikalla mitään apua. En omaa ensiaputaitoja, joten olisin ollut paikalla vain sivustaseuraajan asemassa.
Ehkäpä opin tästä joitain.
kyllä tilanne varmaan pelottaisi useimpia
ja kun näit että apua oli paikalla, jopa paremmin varustein kuin itse niin ei ollut mitenkään sopimatotnta jatkaa matkaa
Pohdiskelusi osoittaa ettet ole kylmä
"Pohdiskelusi osoittaa ettet ole kylmä".
Jos alkuperäinen ei olisi edes miettinyt asiaa jälkeenpäin, tilanne olisi eri. Mutta kun asia jäi noin vaivaamaan...
Tottakai täytyy ilman muuta auttaa, mutta koskaan ei itse asiassa tiedä, miten vastaavassa tilanteessa reagoisi. Toiset ovat herkempiä kuin toiset ja joutuvat paniikkiin. Alkuperäinen ehkä säikähti tilannetta kun oli lapsi mukana.
tapa ittes ni ei tarvii miettiä totakaan, jokainen IHMINEN olisi pysähtynyt! se on myös laissa, että pitää auttaa.
olet varmaan jossain sisimmässäsi kuitenkin ihana ihminen.
Olin autolla ajelemassa näin kesäiltana kaupungilla. Tultuani liikennevaloihin pysähdyin kun syttyi punaiset valot. Katsoin kun vasemmalta tuli mies hirveässä kännissä ja lähti ylittämään suojatietä ajattelin jo mielessäni että tosta ei hyvää seuraa. Noh, hän pääsi n.1m ja otti pari juoksuaskelta ja sitten kaatui suoraan naamalleen asfalttiin. Ekaks mietin että mitä vittua tässä tapahtui, varmaan n10sek olin autossa ja katoin vaan kun verta alko tulla ihan perkeleesti ja mies ei liiku yhtään. Sitten syttyi vihreät, pistin hätävilkut päälle, käsijarrun ja juoksin kattomaan mitä miehelle kävi. Noh, nenä oli jossain muualla kuin normaalilla paikallaan ja verta todellakin tuli josta omat vaattenikin sitten sottaantuivat oikein hyvin. Tosin se ei mua haitannut jostain syystä yhtään, pääasia että se mies oli "kunnossa" ja puhui. Sitten viereiselle kaistalle tuli vartijaliikkeen auto ja sieltä tuli nainen apuun ja saatiin kannettua se mies keskeltä suojatietä pois jalkakäytävälle. Hän jäi soittamaan poliisia/ambulanssia ja minä läksin pois.
Vittu että mulla oli hyvä fiilis siintä tilanteesta ja on vieläkin kun sitä muistelen. Jos itse olen joskus sellaisessa tilanteessa niin en todellakaan toivo että joku ajattelee että taas joku juoppo ja lähtee pois jättäen minut makaamaan maahan. Ihmisiä me kaikki vaan ollaan?
Aina pitää auttaa OMAN KYKYNSÄ mukaan. Jo se, että olisit pysähtynyt ja mennyt hänen luokseen ja esim. viittonut apua, olisi ollut riittävä. Kukaan ei voi vaatia sulta enempää! Jos sulla ei rohkeus/taidot/pokka riitä mennä kouristelevan lähelle, et mene vaan kutsut apua.
Sun olis ehkä pitänyt pysähtyä, mutta taas se seikka, että paikalla oli jo kaksi henkilöä, joten ehkä kännykättömänä olisit ollut vaan turhaa(?) tiellä. Mutta missään nimessä ei olisi tarvinut kuljettaa henkilöä autolla mihinkään tai yrittää mitään elvytystä. Sitä varten on ensihoitoammattilaiset ambulansseineen!
Et ole kylmä ihminen, kun asia kuitenkin jäi vaivaamaan sinua. Jotkut täällä näköjään huutelee mitä sattuu, kun niillä ei ole omakohtaista kokemusta asiasta (kuten vastauksista huomaa). Mutta niillä onkin vissiin se oma nahka/napa tai kulta mielessä, joten älä siitä välitä.
Voit miettiä sitä miten seuraavalla kerralla voisit vastaavassa tilanteessa toimia toisin. Vaikka et voisi suoraan auttaa henkilö (mikä on aivan normaalia), niin voisit kuitenkin saada hommattua hänelle apua (siis sairas auton). Jos sinulla ei kuitenkaan sattuisi olemaan kännykkää mukana, niin voisit kuitenkin herättää "muiden" sivullisten huomion, jolloin se kännykkä saataisiin ja näin apukin (siis ambulanssi) saataisiin nopeammin.
Itse olin vähän vastaavassa (tai miten sen ottaa) tilanteessa joskus "kauan" sitten. Eli, näin kuinka yksi vanhemman puoleinen herra tuupertui maahan pimeänä ja sateisena syysiltana. Menin hänen luokseen, ja kysyin mikä hätänä, johon hän mongersi ettei mitään hätää ole, tms. Huomasin hänen pitelevän vähän rintaansa, jolloin kysyin että syökö/tarvitseeko hän jotain lääkkeitä, johon hän mongersi että syö kyllä mutta ei tarvitse nyt, ja kyllä tämä tästä. Siinä sitten tämä papparainen yritti kovasti päästä ylös märästä asfaltin pinnasta, mutta eihän siitä mitään tullut kun jalat eivät kantaneet vaan vapattivat. Nostin häntä sitten sen verran että hän pääsi kintuilleen. (Tapahtuma paikkana oli muuten kerros talon piha). Talutin papparaisen sitten "hissukseen" rappukäytävään (hänen jalat kyllä vähän vapisivat alkumetreillä). Heti rappu käytävässä tuli vastaan vanhempi rouva, joka oli nähnyt ikkunasta että joku oli ollut maassa rähmällään. Rouva kysyi heti että tarvitaanko sairasautoa, johon tämä papparainen sanoi, ettei tässä mitään sairas autoa tarvita. Sanoin rouvalle että rintaa papparainen vähän piteli maassa ollessaan. Tällöin rouva sanoi heti, että kyllä se sairas auto sitten kannattaa tilata, ties vaikka saisi yöllä "uuden" sydän kohtauksen. Rouva kävi soittamassa sairas auton ja sanoi tämän jälkeen: kyllä sinä jo voit lähteä, hän hoitaa loput. Niin sitten lähdin.
Itseäni jäi lähinnä vaivaamaan: Mitä jos vanhempi rouva ei olisi tullut, niin olisinko taluttanut "heikkokuntoisen" papparaisen vain kotio? Mitä jos papparainen olisi tällöin saanut uuden sydänkohtauksen sitten yöllä? Miksi en voinut itse soittaa sitä ambulanssia heti, koska kuitenkin ymmärsin kaatumisen johtuvan jostain kohtauksesta? Miten papparaisen loppujen lopuksi kävi? Jne...
Elikkä ei saa kulkea ohi, jos on sellainen tilanne, että todella joku tarvitsee apua. Tuossa tapauksessa, jossa jo joku meni auttamaan, niin silloin ei sinua liene tarvinnutkaan paikalle.
...kannattaa jäädä lähistölle ja yrittää saada paikalle joku sellainen, jolla on aikaa jäädä ottamaan selvää tilanteesta, ja joka ei pelkää lähestyä loukkaantunutta. Jos ei siis itse uskalla mennä lähelle, niin velvollisuus olisi kuitenkin tilanteen huomanneena kutsua joku toinen paikalle, tai sitten soittaa edes hätäkeskukseen.
Minäkin keväällä satuin kohdalle, jossa mies oli kaatunut polkupyörällä ja sammunut, ja mietin sitten että uskallanko mennä lähelle, kun oli oma lapsi mukana. Soitin muutaman metrin päässä seisoessani hätäkeskukseen, josta pyydettiin kuvailemaan tilannetta, ja sieltä laitettiin poliisit paikalle. Jos olisin nähnyt esim. verta, he olisivat laittaneet myös ambulanssin tulemaan. Kun sanoin hätäkeskuksessa vastanneelle, etten uskalla lapseni kanssa mennä lähemmäs katsomaan, hän sanoi että se on ihan OK, että poliisi tarkistaa tilanteen.
Itse olen Sörnäisissä liikkuessani joutunut soittelemaan ambulanssia ja poliisia (kun ambulanssi ei halua ottaa juoppoja) useammin kuin kerran.
Itse sain kokea karvaasti, että suomalaisten apuun ei kannata luottaa. Olin aamuisella sauvakävelylenkillä Keskuspuistossa. Olin viikkoa aikaisemmin aloittanut uuden reumalääkityksen ja olin ollut hieman huonovointinen. Lenkillä ollessani minua alkoi pistää vatsaan ja selkään hirvittävästi, sauvoin kotiinpäin niin kuin vain kykenin ja tunsin, että taju alkaa lähteä. Kivihaan sillalla sitten tuuperruin maahan enkä päässyt enää ylös. Hetken olin pyörtyneenä maassa, mutta kun sain silmiäni vähän auki näin muutaman auton, yhden moottoripyörän ja useammankin jalankulkijan, yksi jopa ohitti minut niin, että astui korvani viereen.
Kukaan ei kysynyt tarvitsenko apua, kukaan ei pysähtynyt. Puolentoista tunnin päästä olin päässyt ryömimällä kotiin tuon jäljelläolevan parinsadan metrin matkan. Että kiitos vain kovasti. Lääkitys lopetettiin heti.