Väinö Rantasen melodiassa on syvempää tunnetta verrattuna Gunaropoloksen musiikkiin

Suomeen emigroituneen kreikkalaistaustaisen ja Pietarissa syntyneen Yrjö Gunaropuloksen jazz-ja ravintolamuusikon tausta kuuluu selvästi hänen vähemmän vakavasta ja hieman sentimentaalisesta salonkityylisestä taidemusiikistaan ja sellokonsertto kuulostaa, toisin kuin ehkä hänen kansainväliseen taustaansa nähden uskoisi, alussa paljon kansanomaisemmalta ja keveämmältä musiikilta tanssiaskelineen, kuin esim. samalla levyllä soivat ja hieman joiltakin melodisilta käänteiltään Tuonelan joutsenenkin mieleen tuova ja mutta jalommin soiva ja ensikuulemalla tipan silmään saava säveltäjä-ja operettikapellimestari Väinö Rantasen surumielinen, säästeliäästi orkestroitu ja keskijakson valoisampaa kohoamista lukuun ottamatta hillityn vakava Elegia sellolle ja orkesterille aidon tunteikkaassa melodiikassaan ja laajakaarisesti hengittävässä legato linjassaan musiikin mennessä suoraan kuulijan sydämeen.