Olen seurustellut poikaystäväni kanssa yhteensä neljä ja puoli vuotta. Olemme tänä aikana yrittäneeet erota monta kertaa onnistumatta. Koko viime syksyn olimme erossa, mutta palasimme sitten taas yhteen, koska tunteet olivat niin vahvat.
Itselläni on ollut paha olla suhteessa lähes koko ajan, mutta en siltikään pysty lopettamaan suhdetta. Poikaystäväni on perussuomalainen mies, joka ei puhu eikä pukahda. Hän ei kerro minulle kaikkia asioitaan, ja olen saanut kuulla hänen kavereiltaan aivan kummallisia asioita. Mieheni tahtoo vain fyysistä läheisyyttä, mutta samalla työntää minut henkisesti pois luotaan.
Olen nyt ollut kolme kuukautta ulkomailla, eikä poikaystäväni ole lähettänyt minulle kuin ehkä yhden tekstiviestin viikossa.
Täällä olen jo monta kertaa päättänyt että suhteella ei ole minkäänlaista tulevaisuutta. Nyt kun paluu alkaa lähestyä, pelkään suomeen palaamista, sillä en tiedä mitä tapahtuu kun kohtaan poikakaverini. En ole täältä käsin voinut lopettaa suhdetta, sillä se tuntuisi todella väärältä. Asiat tulee sanoa päin naamaa.Mutta entä jos en taaskaan kykene lopettamaan suhdetta. Olen aivan hirveä looseri. Vaikka suhde on paska, rakastan miestä aivan liikaa. Voiko se johtua osittain jatkuvasta huonosta kohtelusta? Onko vastaavia kokemuksia?
Itselläni on ollut paha olla suhteessa lähes koko ajan, mutta en siltikään pysty lopettamaan suhdetta. Poikaystäväni on perussuomalainen mies, joka ei puhu eikä pukahda. Hän ei kerro minulle kaikkia asioitaan, ja olen saanut kuulla hänen kavereiltaan aivan kummallisia asioita. Mieheni tahtoo vain fyysistä läheisyyttä, mutta samalla työntää minut henkisesti pois luotaan.
Olen nyt ollut kolme kuukautta ulkomailla, eikä poikaystäväni ole lähettänyt minulle kuin ehkä yhden tekstiviestin viikossa.
Täällä olen jo monta kertaa päättänyt että suhteella ei ole minkäänlaista tulevaisuutta. Nyt kun paluu alkaa lähestyä, pelkään suomeen palaamista, sillä en tiedä mitä tapahtuu kun kohtaan poikakaverini. En ole täältä käsin voinut lopettaa suhdetta, sillä se tuntuisi todella väärältä. Asiat tulee sanoa päin naamaa.Mutta entä jos en taaskaan kykene lopettamaan suhdetta. Olen aivan hirveä looseri. Vaikka suhde on paska, rakastan miestä aivan liikaa. Voiko se johtua osittain jatkuvasta huonosta kohtelusta? Onko vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei vaan,
tuli mieleen kysäistä, miksi ette eronnut nyt kun lähdit ulkomaille, sillä erosta on hieman helpompi päästä yli jos on muuta mietittävää (uusi maa/paikkakunta/uudet ystävät)?
itsellä oli sama tilanne, eli seurustelin 4 vuotta josta viimeinen vuosi oli eron yrittämistä suhteesta missä voin todella pahoin (pitkä tarina, lähinnä syynä oli miehen henkinen alaspainaminen, nimittely lihavaksi, rumaksi, tyhmäksi, ja sitten toisaalta hän ei varmasti koskaan pettänyt, katsellut muita jne.) ja vaikka ymmärsin että tunteet häntä kohtaan olivat kuolleet, oli eroaminen NIIN vaikeaa, ehkä sitä itki lähinnä niiden hyvien alkuaikojen vuoksi ja luopumisen tuska oli ihan hirveää, mutta kun vihdoin erosimme hetken päästä voin niin paljon paremmin ja vaikka olen nyt sinkku usko tulevaisuuteen ja itseeni on palannut.