tää on niin kauheeta!avokkini lähti inttiin tänään..itkin jo viikon ennakkoon ja arvatkaa miten kauheeta oli hyvästellä!oon muutenki niin itku herkkä..miten kauan teilä muilla on mennyt et alkaa tottua et toinen ei oo vieressä nukkumassa yms..
kauhee ikävä!
....
81607
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tekis niin mieli hakata päätä seinään! En oo ikinä ollu näin tuskissani jonkun miehen takia. Oma kultani pääsi kylläkin jo armeijasta (perjantaina), mutta viimeksi näin hänet viikko sitten.. vai olikohan se silloin? Nyt on pää niin sekaisin, että tuntuu että siitä on ikuisuus. Viimeisin viikonloppu oltiin eri paikkakunnilla, ja nyt en näe häntä viikkoon, koska hän on lomalla ulkomailla ja soittaakaan ei voi kun on kallis!puhelu ja taitaapi olla niin hehkeä lomalta paluu, että hän lähtee välittömästi toiselle paikkakunnalle kesätöihin. Ei voi sanoa kuin että jee.
Tulipa kiihkeää tekstiä. Anteeksi.
Munkin muru lähti tänään armeijan harmaisiin... :( Oon kanssa itkeny koko edeltävän viikon ja tänään aamulla sitten vollotin oikeen olan takaa..... en mä osaa nukkua ilman mun murua *höh* :( mun on jo iso ikävä sitä ja sitä vielä pahentaa se, että en tiedä koska nähdään seuraavan kerran. :(
Niin, nyt se pelätty päivä sitte koitti... Rakkaani lähti armeijan harmaisiin. Hankalaa ku asutaan vielä eri paikkakunnilla nyt ku en voinu enää yksin pitää asuntoa. Poikakaverini asuu kotonaan eli tapaamiskerroilla ei saa edes kunnon rauhaa kun anoppi oottaa rakasta poikaansa kotiin :( No ehkä se siitä. Katoin äsken meren raivon, ei ollu enää itku kaukana.
Toivottavasti kultani selviää puolella vuodella, ei uskalla ees ajatella muuta. Mutta ikinä en uskonu että kenenkään hyvästeleminen vois olla noin vaikeaa. Muut samassa tilanteessa olevat yrittäkää kestää.
niin, älä suotta murehdi, jätät sinä hänet kuitenkin.
Alku on aina hankalaa, mut kyllä se siitä sitten ajan mittaan helpottaa. Mä ite asun Helsingissä ja seurustelen tre:laisen jätkän kanssa. Ollaan oltu yhessä jo 3 vuotta. Sitä oppii arvostamaan yhteistä aikaa enemmän ku näkee niin harvoin ja se tekee suhteelle muutenkin hyvää. Ikävä kyllä välillä jäytää, mut kyl sitä jaksaa kun on jotain mitä odottaa. Se on vain yks koetuskivi elämän varrella, ja jos siitä selviää niin suhde on hyvällä pohjalla. Uskot vaan suhteeseenne että se kestää.
On se kamalaa kun Suomessa kestää oikeen puoli vuotta armeija ja lähes joka viikonloppu on lomat jolloin voi nähdä. Mulla on tilanne että mies on armeijassa 2 vuotta ja joka 2 kuukauden välein pääsee lomille ja tänä aikana ei tule textareita, soittoja eikä nähdä joten repikää siitä huumoria!!!!!!
Missäs ihmeen keskitysleirillä se sun miehes oikein on? Kai se nyt kirjeen osaa kirjottaa jos vaikka ei suomess oliskaan.
Mutta onko se sit sama asia kun nähdä lähes joka viikonloppu!? Kun täällä itketään 4-5 päivän erossa olemisia. Tätä tarkoitin.