Kauanko uraania riittää?

Ennenkuin rupeat sitä uraania enemmän jakelemaan, huomioi tämä:


"
YK:n työryhmä varoittaa raportissaan, että ydinasekehittely voi riistäytyä käsistä. Työryhmä katsoo ydinsodan uhan kasvaneen viime vuosina.

Maailman turvallisuusuhkia kartoittaneen kansainvälisen diplomaatti- ja poliitikkoryhmän mukaan ydinuhka on suurempi huolenaihe kuin terrorismi, sairaudet ja ympäristön saastuminen.

Ydinuhan vähentämiseksi työryhmä ehdottaa, että rikastettua uraania ei-siviilitarkoituksiin käyttävien laitosten rakentaminen tulisi lopettaa. Uraanipolttoaineen jakelu tulisi antaa atomienergiajärjestö IAEA:n vastuulle siihen saakka, kunnes maailmanlaajuinen turvallisuusjärjestelmä on saatu luotua.
"
http://www.yle.fi/uutiset/vasen/id3573.html


Ja jos tuo oli liian yleistä sinun yksityiskohtaisia ehkä-muistamiasi juttuja vastaan, niin kannattaa lukea seuraava lainaus nimimerkki Jannen kirjoituksesta tällä palstalla (Jannen asiantuntemusta ydintekniikasta älä edes ajatuksissasi kyseenalaista):


"
Erilaiset arviot kuitenkin kertovat jotakin tällaista ydinpolttoaineen eli lähinnä matalarikasteisen uraanin riittävyydestä nykykulutuksella: nykyisellä uraaninhinnalla jotain 50 vuotta ja siedettävällä hinnalla satoja vuosia. Selvähän se, että jossakin vaiheessa rikkaat esiintymät on louhittu loppuun. Edelleen rikastusmenetelmät voivat kehittyä siinä määrin, että kannattaa erotella uraania köyhemmistä esiintymistä tai jopa merivedestä. Tätä on turha spekuloida täsmällisin vuosiluvuin, kun noita asioita on vaikea ennustaa.

Ongelma on kuitenkin siinä, että jo nykyisin rikastusmenetelmät ovat IAEA:lle huomattava päänvaiva. Tehokkaammat malminrikastusmenetelmät tarkoittaisivat sitä, että jo huomattavan köyhistä esiintymistä saa irti kivasti uraania (vahtiminen vaikeampaa) ja tehokkaat isotooppirikastusmenetelmät sitä, että rikastuslaitos on tehokas, hyödyntää tarvittaessa vaikka köyhdytettyä uraania (LLNL:n STR-lehdessä esitetty arvio AVLIS-menetelmästä), menee pieneen tilaan ja kuluttaa vähän sähköä. Tällaisessa tilanteessa on vaikea kontrolloida sitä rikastaako joku salaa vai ei ja sen takia on olemassa pitkä lista tarvikkeista, jotka pitää ilmoittaa IAEA:lle, tutkimusaloista, joiden tuloksia ei julkaista avoimesti kansallisista tutkimuskeskuksista ja tarvikkeista, joita ei oikeastaan saa viedä ollenkaan ulkomaille. Rikastusteknologioiden kontrolloiminen on IAEA:n suurinpiirtein suurin päänvaiva ja kun kuitenkin tänä päivänä alkaa olla aika paljon dokumentteja esim. kaasusentrifugeista ja AVLIS:ista, niin nuo nykyiset valvontamenetelmät alkavat muistuttaa yhä enemmän kuollutta kirjainta ja tarvitaan tehokkaampia keinoja ja enemmän valtuuksia, joita ei tietenkään haluta antaa, koska IAEA:ssa on vaikka millä mitalla suurvaltojen tiedustelupalvelujen vakoojia virkamiehen puvuissa. Korkearikasteinen uraani (tai huomattavat määrät sitä, IAEA:n sanoin: significant amount) on yritetty eliminoida mahdollisimman hyvin siviilitutkimuskäytöstä, kuten tutkimusreaktoreista, mutta se ei toimi, jos valmistaminen tulee naurettavan helpoksi.

Ydinaseiden valmistamisessa suurin pullonkaula tällä hetkellä on riittävän hyvän ydinmateriaalin hankkiminen, eihän sitä oikein voi oikein ostaa pimeästikään (ei tietääkseni näyttöä moisista kaupoista), laitokset ovat näkyviä ja rikastus ja laitosten rakentaminen vie aikaa. Edelleen helposti hankittava plutonium ei ole isotooppisuhteiltaan houkuttelevaa moiseen käyttöön.

Edelleen jälleenkäsittely parantaisi ydinpolttoaineen riittävyyttä, mutta esim. USA:ssa Carter kielsi sen jo oliko 1978 ja yritti saada sille globaalia kieltoa, nimenomaan safeguards-ongelmien takia. Edelleen laserisotooppiseparaation mahdollisen läpimurron jälkeen heikkokin plutonium olisi kädenkäänteessä rikastettavissa asekelpoiseksi. Ja edelleen ydinpolttoaineen riittävyyden eräänlainen ultimatum on fertiilien isotooppien säteilyttäminen ydinpolttoaineeksi. Tällä tavalla tuotettu Pu-239 tai U-233 sattuu vain olemaan vaipastaan poistettuna selvästi korkealuokkaisempaa ydinasemateriaalia kuin se mitä käytetään nykyisissä räjähteissä (syy: vähemmän spontaaneja fissioita per kilo ja suurempi fissiovaikutusalan suhde absorbtiovaikutusalaan), joten on aivan selvää, että tällaista materiaalia ei voida laskea liikkeelle ja puolen tuhannen reaktorin sisuksiin ilman kunnollisia muutoksia nykyisissä toimintatavoissa.

Edelleen nykyisillä menetelmillä toki polttoaine riittää pitkäksi ajaksi, niin pitkäksi, että voipi olla että silloin kukaan ei enää kaipaa edes ydinmyllyä. Mutta teknologioiden leviäminen tuo niin paljon ongelmia matkassaan, että IAEA:n toimintaa on syytä uudistaa, että se voi huolehtia alueestaan eikä jouduta kenttäoikeuteen kuten meinasi jo käydä USA:n ja Iranin välillä. Näin ollen, jos halutaan käyttää vielä fissiovoimaa nykyisin helposti hankittavan matalarikasteisen uraanin suurin piirtein loputtua, vaatii se sellaisen teknologian käyttöönottoa, joka tekee samalla ydinasemateriaalin valmistamisen naurettavan helpoksi. Haluaako joku tässä vaiheessa ollenkaan fissiovoimaa, kun maksamalla vähän enemmän sähköstä saadaan ainakin näennäisesti turvallisempi ympäristö?
"
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1000000000000012&posting=22000000005878102#22000000005878102

Vastaaja kirjoitti:

Ennenkuin rupeat sitä uraania enemmän jakelemaan, huomioi tämä:


"
YK:n työryhmä varoittaa raportissaan, että ydinasekehittely voi riistäytyä käsistä. Työryhmä katsoo ydinsodan uhan kasvaneen viime vuosina.

Maailman turvallisuusuhkia kartoittaneen kansainvälisen diplomaatti- ja poliitikkoryhmän mukaan ydinuhka on suurempi huolenaihe kuin terrorismi, sairaudet ja ympäristön saastuminen.

Ydinuhan vähentämiseksi työryhmä ehdottaa, että rikastettua uraania ei-siviilitarkoituksiin käyttävien laitosten rakentaminen tulisi lopettaa. Uraanipolttoaineen jakelu tulisi antaa atomienergiajärjestö IAEA:n vastuulle siihen saakka, kunnes maailmanlaajuinen turvallisuusjärjestelmä on saatu luotua.
"
http://www.yle.fi/uutiset/vasen/id3573.html


Ja jos tuo oli liian yleistä sinun yksityiskohtaisia ehkä-muistamiasi juttuja vastaan, niin kannattaa lukea seuraava lainaus nimimerkki Jannen kirjoituksesta tällä palstalla (Jannen asiantuntemusta ydintekniikasta älä edes ajatuksissasi kyseenalaista):


"
Erilaiset arviot kuitenkin kertovat jotakin tällaista ydinpolttoaineen eli lähinnä matalarikasteisen uraanin riittävyydestä nykykulutuksella: nykyisellä uraaninhinnalla jotain 50 vuotta ja siedettävällä hinnalla satoja vuosia. Selvähän se, että jossakin vaiheessa rikkaat esiintymät on louhittu loppuun. Edelleen rikastusmenetelmät voivat kehittyä siinä määrin, että kannattaa erotella uraania köyhemmistä esiintymistä tai jopa merivedestä. Tätä on turha spekuloida täsmällisin vuosiluvuin, kun noita asioita on vaikea ennustaa.

Ongelma on kuitenkin siinä, että jo nykyisin rikastusmenetelmät ovat IAEA:lle huomattava päänvaiva. Tehokkaammat malminrikastusmenetelmät tarkoittaisivat sitä, että jo huomattavan köyhistä esiintymistä saa irti kivasti uraania (vahtiminen vaikeampaa) ja tehokkaat isotooppirikastusmenetelmät sitä, että rikastuslaitos on tehokas, hyödyntää tarvittaessa vaikka köyhdytettyä uraania (LLNL:n STR-lehdessä esitetty arvio AVLIS-menetelmästä), menee pieneen tilaan ja kuluttaa vähän sähköä. Tällaisessa tilanteessa on vaikea kontrolloida sitä rikastaako joku salaa vai ei ja sen takia on olemassa pitkä lista tarvikkeista, jotka pitää ilmoittaa IAEA:lle, tutkimusaloista, joiden tuloksia ei julkaista avoimesti kansallisista tutkimuskeskuksista ja tarvikkeista, joita ei oikeastaan saa viedä ollenkaan ulkomaille. Rikastusteknologioiden kontrolloiminen on IAEA:n suurinpiirtein suurin päänvaiva ja kun kuitenkin tänä päivänä alkaa olla aika paljon dokumentteja esim. kaasusentrifugeista ja AVLIS:ista, niin nuo nykyiset valvontamenetelmät alkavat muistuttaa yhä enemmän kuollutta kirjainta ja tarvitaan tehokkaampia keinoja ja enemmän valtuuksia, joita ei tietenkään haluta antaa, koska IAEA:ssa on vaikka millä mitalla suurvaltojen tiedustelupalvelujen vakoojia virkamiehen puvuissa. Korkearikasteinen uraani (tai huomattavat määrät sitä, IAEA:n sanoin: significant amount) on yritetty eliminoida mahdollisimman hyvin siviilitutkimuskäytöstä, kuten tutkimusreaktoreista, mutta se ei toimi, jos valmistaminen tulee naurettavan helpoksi.

Ydinaseiden valmistamisessa suurin pullonkaula tällä hetkellä on riittävän hyvän ydinmateriaalin hankkiminen, eihän sitä oikein voi oikein ostaa pimeästikään (ei tietääkseni näyttöä moisista kaupoista), laitokset ovat näkyviä ja rikastus ja laitosten rakentaminen vie aikaa. Edelleen helposti hankittava plutonium ei ole isotooppisuhteiltaan houkuttelevaa moiseen käyttöön.

Edelleen jälleenkäsittely parantaisi ydinpolttoaineen riittävyyttä, mutta esim. USA:ssa Carter kielsi sen jo oliko 1978 ja yritti saada sille globaalia kieltoa, nimenomaan safeguards-ongelmien takia. Edelleen laserisotooppiseparaation mahdollisen läpimurron jälkeen heikkokin plutonium olisi kädenkäänteessä rikastettavissa asekelpoiseksi. Ja edelleen ydinpolttoaineen riittävyyden eräänlainen ultimatum on fertiilien isotooppien säteilyttäminen ydinpolttoaineeksi. Tällä tavalla tuotettu Pu-239 tai U-233 sattuu vain olemaan vaipastaan poistettuna selvästi korkealuokkaisempaa ydinasemateriaalia kuin se mitä käytetään nykyisissä räjähteissä (syy: vähemmän spontaaneja fissioita per kilo ja suurempi fissiovaikutusalan suhde absorbtiovaikutusalaan), joten on aivan selvää, että tällaista materiaalia ei voida laskea liikkeelle ja puolen tuhannen reaktorin sisuksiin ilman kunnollisia muutoksia nykyisissä toimintatavoissa.

Edelleen nykyisillä menetelmillä toki polttoaine riittää pitkäksi ajaksi, niin pitkäksi, että voipi olla että silloin kukaan ei enää kaipaa edes ydinmyllyä. Mutta teknologioiden leviäminen tuo niin paljon ongelmia matkassaan, että IAEA:n toimintaa on syytä uudistaa, että se voi huolehtia alueestaan eikä jouduta kenttäoikeuteen kuten meinasi jo käydä USA:n ja Iranin välillä. Näin ollen, jos halutaan käyttää vielä fissiovoimaa nykyisin helposti hankittavan matalarikasteisen uraanin suurin piirtein loputtua, vaatii se sellaisen teknologian käyttöönottoa, joka tekee samalla ydinasemateriaalin valmistamisen naurettavan helpoksi. Haluaako joku tässä vaiheessa ollenkaan fissiovoimaa, kun maksamalla vähän enemmän sähköstä saadaan ainakin näennäisesti turvallisempi ympäristö?
"
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1000000000000012&posting=22000000005878102#22000000005878102

Lue lisää

Eli sitä riittää energiantuotantoon ja aseisiinkin ihan mukavasti. Hieno homma.

Vastaaja kirjoitti:

Ennenkuin rupeat sitä uraania enemmän jakelemaan, huomioi tämä:


"
YK:n työryhmä varoittaa raportissaan, että ydinasekehittely voi riistäytyä käsistä. Työryhmä katsoo ydinsodan uhan kasvaneen viime vuosina.

Maailman turvallisuusuhkia kartoittaneen kansainvälisen diplomaatti- ja poliitikkoryhmän mukaan ydinuhka on suurempi huolenaihe kuin terrorismi, sairaudet ja ympäristön saastuminen.

Ydinuhan vähentämiseksi työryhmä ehdottaa, että rikastettua uraania ei-siviilitarkoituksiin käyttävien laitosten rakentaminen tulisi lopettaa. Uraanipolttoaineen jakelu tulisi antaa atomienergiajärjestö IAEA:n vastuulle siihen saakka, kunnes maailmanlaajuinen turvallisuusjärjestelmä on saatu luotua.
"
http://www.yle.fi/uutiset/vasen/id3573.html


Ja jos tuo oli liian yleistä sinun yksityiskohtaisia ehkä-muistamiasi juttuja vastaan, niin kannattaa lukea seuraava lainaus nimimerkki Jannen kirjoituksesta tällä palstalla (Jannen asiantuntemusta ydintekniikasta älä edes ajatuksissasi kyseenalaista):


"
Erilaiset arviot kuitenkin kertovat jotakin tällaista ydinpolttoaineen eli lähinnä matalarikasteisen uraanin riittävyydestä nykykulutuksella: nykyisellä uraaninhinnalla jotain 50 vuotta ja siedettävällä hinnalla satoja vuosia. Selvähän se, että jossakin vaiheessa rikkaat esiintymät on louhittu loppuun. Edelleen rikastusmenetelmät voivat kehittyä siinä määrin, että kannattaa erotella uraania köyhemmistä esiintymistä tai jopa merivedestä. Tätä on turha spekuloida täsmällisin vuosiluvuin, kun noita asioita on vaikea ennustaa.

Ongelma on kuitenkin siinä, että jo nykyisin rikastusmenetelmät ovat IAEA:lle huomattava päänvaiva. Tehokkaammat malminrikastusmenetelmät tarkoittaisivat sitä, että jo huomattavan köyhistä esiintymistä saa irti kivasti uraania (vahtiminen vaikeampaa) ja tehokkaat isotooppirikastusmenetelmät sitä, että rikastuslaitos on tehokas, hyödyntää tarvittaessa vaikka köyhdytettyä uraania (LLNL:n STR-lehdessä esitetty arvio AVLIS-menetelmästä), menee pieneen tilaan ja kuluttaa vähän sähköä. Tällaisessa tilanteessa on vaikea kontrolloida sitä rikastaako joku salaa vai ei ja sen takia on olemassa pitkä lista tarvikkeista, jotka pitää ilmoittaa IAEA:lle, tutkimusaloista, joiden tuloksia ei julkaista avoimesti kansallisista tutkimuskeskuksista ja tarvikkeista, joita ei oikeastaan saa viedä ollenkaan ulkomaille. Rikastusteknologioiden kontrolloiminen on IAEA:n suurinpiirtein suurin päänvaiva ja kun kuitenkin tänä päivänä alkaa olla aika paljon dokumentteja esim. kaasusentrifugeista ja AVLIS:ista, niin nuo nykyiset valvontamenetelmät alkavat muistuttaa yhä enemmän kuollutta kirjainta ja tarvitaan tehokkaampia keinoja ja enemmän valtuuksia, joita ei tietenkään haluta antaa, koska IAEA:ssa on vaikka millä mitalla suurvaltojen tiedustelupalvelujen vakoojia virkamiehen puvuissa. Korkearikasteinen uraani (tai huomattavat määrät sitä, IAEA:n sanoin: significant amount) on yritetty eliminoida mahdollisimman hyvin siviilitutkimuskäytöstä, kuten tutkimusreaktoreista, mutta se ei toimi, jos valmistaminen tulee naurettavan helpoksi.

Ydinaseiden valmistamisessa suurin pullonkaula tällä hetkellä on riittävän hyvän ydinmateriaalin hankkiminen, eihän sitä oikein voi oikein ostaa pimeästikään (ei tietääkseni näyttöä moisista kaupoista), laitokset ovat näkyviä ja rikastus ja laitosten rakentaminen vie aikaa. Edelleen helposti hankittava plutonium ei ole isotooppisuhteiltaan houkuttelevaa moiseen käyttöön.

Edelleen jälleenkäsittely parantaisi ydinpolttoaineen riittävyyttä, mutta esim. USA:ssa Carter kielsi sen jo oliko 1978 ja yritti saada sille globaalia kieltoa, nimenomaan safeguards-ongelmien takia. Edelleen laserisotooppiseparaation mahdollisen läpimurron jälkeen heikkokin plutonium olisi kädenkäänteessä rikastettavissa asekelpoiseksi. Ja edelleen ydinpolttoaineen riittävyyden eräänlainen ultimatum on fertiilien isotooppien säteilyttäminen ydinpolttoaineeksi. Tällä tavalla tuotettu Pu-239 tai U-233 sattuu vain olemaan vaipastaan poistettuna selvästi korkealuokkaisempaa ydinasemateriaalia kuin se mitä käytetään nykyisissä räjähteissä (syy: vähemmän spontaaneja fissioita per kilo ja suurempi fissiovaikutusalan suhde absorbtiovaikutusalaan), joten on aivan selvää, että tällaista materiaalia ei voida laskea liikkeelle ja puolen tuhannen reaktorin sisuksiin ilman kunnollisia muutoksia nykyisissä toimintatavoissa.

Edelleen nykyisillä menetelmillä toki polttoaine riittää pitkäksi ajaksi, niin pitkäksi, että voipi olla että silloin kukaan ei enää kaipaa edes ydinmyllyä. Mutta teknologioiden leviäminen tuo niin paljon ongelmia matkassaan, että IAEA:n toimintaa on syytä uudistaa, että se voi huolehtia alueestaan eikä jouduta kenttäoikeuteen kuten meinasi jo käydä USA:n ja Iranin välillä. Näin ollen, jos halutaan käyttää vielä fissiovoimaa nykyisin helposti hankittavan matalarikasteisen uraanin suurin piirtein loputtua, vaatii se sellaisen teknologian käyttöönottoa, joka tekee samalla ydinasemateriaalin valmistamisen naurettavan helpoksi. Haluaako joku tässä vaiheessa ollenkaan fissiovoimaa, kun maksamalla vähän enemmän sähköstä saadaan ainakin näennäisesti turvallisempi ympäristö?
"
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1000000000000012&posting=22000000005878102#22000000005878102

Lue lisää

"Maailman turvallisuusuhkia kartoittaneen kansainvälisen diplomaatti- ja poliitikkoryhmän mukaan ydinuhka on suurempi huolenaihe kuin terrorismi, sairaudet ja ympäristön saastuminen."

Terroristien käsiin joutunut ydinpommi on ehkä uhka jonkun länsimaisen järjestäytyneen yhteiskunnan kannalta. Mutta se on kyllä liioittelua, että se olisi pahempi uhka kuin vaikkapa taudit. Malariaan kuuolee muutama miljoona ihmistä vuodessa (siis saman verran kuin yhdellä pommilla pahimmillaan). AIDSia sairastaa kymmeniä miljoonia ihmisiä ja suurin osa heistä tulee myös siihen kuolemaan jne. Liikennekin on ihmisen kannalta pahempi uhka kuin terroristien käsissä oleva ydinpommi.

Ympäristön saastuminen tappaa huomattavasti enemmän ihmisiä kuin kuin ydinpommit tulevat todennäköisesti tappamaan koskaan.

Luuletko tosiaan, että jos vaikkapa Pohjois-Korea pamauttaisi kaksi pommiaan naapurimaissaan, että siitä seuraisi heti kaikkialle laajeneva ketjureaktio? Ei poikaseni, pari pommia ehkä pistettäisiin takasin kostona, mutta ei Kiina pistä heti pommeja Tokioon. Tai että jos terroristit räjäyttäisivät ydinpommin Lontoossa, että se kostettaisiin pistämällä kostopommit matkaan terroristien kotiseudulle ....siis minne? Ei se noin mene.

Noita uhkaennusteita laativat länsimaiset cityjen diplomaatit ja poliitikot, jotka ovat huolissaan siitä, että pörssikurssit laskevat tilapäisesti pari kymmennystä. Se on samanmoinen uhka kuin sinun tavoitteesi luopua ydinvoimasta ja saada lama aikaan. Myös ydinvoimasta luopuminen tiputtaa kursseja.

Naurettavaa, että nykyisiä todella paljon ihmisiä tappavia ongelmia ei pidetä lainkaan uhkina mutta epätodennäköinen pommi luokitellaan vakavaksi uhaksi.

Simo kirjoitti:

"Maailman turvallisuusuhkia kartoittaneen kansainvälisen diplomaatti- ja poliitikkoryhmän mukaan ydinuhka on suurempi huolenaihe kuin terrorismi, sairaudet ja ympäristön saastuminen."

Terroristien käsiin joutunut ydinpommi on ehkä uhka jonkun länsimaisen järjestäytyneen yhteiskunnan kannalta. Mutta se on kyllä liioittelua, että se olisi pahempi uhka kuin vaikkapa taudit. Malariaan kuuolee muutama miljoona ihmistä vuodessa (siis saman verran kuin yhdellä pommilla pahimmillaan). AIDSia sairastaa kymmeniä miljoonia ihmisiä ja suurin osa heistä tulee myös siihen kuolemaan jne. Liikennekin on ihmisen kannalta pahempi uhka kuin terroristien käsissä oleva ydinpommi.

Ympäristön saastuminen tappaa huomattavasti enemmän ihmisiä kuin kuin ydinpommit tulevat todennäköisesti tappamaan koskaan.

Luuletko tosiaan, että jos vaikkapa Pohjois-Korea pamauttaisi kaksi pommiaan naapurimaissaan, että siitä seuraisi heti kaikkialle laajeneva ketjureaktio? Ei poikaseni, pari pommia ehkä pistettäisiin takasin kostona, mutta ei Kiina pistä heti pommeja Tokioon. Tai että jos terroristit räjäyttäisivät ydinpommin Lontoossa, että se kostettaisiin pistämällä kostopommit matkaan terroristien kotiseudulle ....siis minne? Ei se noin mene.

Noita uhkaennusteita laativat länsimaiset cityjen diplomaatit ja poliitikot, jotka ovat huolissaan siitä, että pörssikurssit laskevat tilapäisesti pari kymmennystä. Se on samanmoinen uhka kuin sinun tavoitteesi luopua ydinvoimasta ja saada lama aikaan. Myös ydinvoimasta luopuminen tiputtaa kursseja.

Naurettavaa, että nykyisiä todella paljon ihmisiä tappavia ongelmia ei pidetä lainkaan uhkina mutta epätodennäköinen pommi luokitellaan vakavaksi uhaksi.

Lue lisää

"
YK:n työryhmä varoittaa raportissaan, että ydinasekehittely voi riistäytyä käsistä. Työryhmä katsoo ydinsodan uhan kasvaneen viime vuosina.

Maailman turvallisuusuhkia kartoittaneen kansainvälisen diplomaatti- ja poliitikkoryhmän mukaan ydinuhka on suurempi huolenaihe kuin terrorismi, sairaudet ja ympäristön saastuminen.

Ydinuhan vähentämiseksi työryhmä ehdottaa, että rikastettua uraania ei-siviilitarkoituksiin käyttävien laitosten rakentaminen tulisi lopettaa. Uraanipolttoaineen jakelu tulisi antaa atomienergiajärjestö IAEA:n vastuulle siihen saakka, kunnes maailmanlaajuinen turvallisuusjärjestelmä on saatu luotua.
"
http://www.yle.fi/uutiset/vasen/id3573.html


Mun mielestä tämä ongelma on poistettavissa ja siksi toivon, että IAEA ja YK onnistuvat siinä.

Simo kirjoitti:

"Maailman turvallisuusuhkia kartoittaneen kansainvälisen diplomaatti- ja poliitikkoryhmän mukaan ydinuhka on suurempi huolenaihe kuin terrorismi, sairaudet ja ympäristön saastuminen."

Terroristien käsiin joutunut ydinpommi on ehkä uhka jonkun länsimaisen järjestäytyneen yhteiskunnan kannalta. Mutta se on kyllä liioittelua, että se olisi pahempi uhka kuin vaikkapa taudit. Malariaan kuuolee muutama miljoona ihmistä vuodessa (siis saman verran kuin yhdellä pommilla pahimmillaan). AIDSia sairastaa kymmeniä miljoonia ihmisiä ja suurin osa heistä tulee myös siihen kuolemaan jne. Liikennekin on ihmisen kannalta pahempi uhka kuin terroristien käsissä oleva ydinpommi.

Ympäristön saastuminen tappaa huomattavasti enemmän ihmisiä kuin kuin ydinpommit tulevat todennäköisesti tappamaan koskaan.

Luuletko tosiaan, että jos vaikkapa Pohjois-Korea pamauttaisi kaksi pommiaan naapurimaissaan, että siitä seuraisi heti kaikkialle laajeneva ketjureaktio? Ei poikaseni, pari pommia ehkä pistettäisiin takasin kostona, mutta ei Kiina pistä heti pommeja Tokioon. Tai että jos terroristit räjäyttäisivät ydinpommin Lontoossa, että se kostettaisiin pistämällä kostopommit matkaan terroristien kotiseudulle ....siis minne? Ei se noin mene.

Noita uhkaennusteita laativat länsimaiset cityjen diplomaatit ja poliitikot, jotka ovat huolissaan siitä, että pörssikurssit laskevat tilapäisesti pari kymmennystä. Se on samanmoinen uhka kuin sinun tavoitteesi luopua ydinvoimasta ja saada lama aikaan. Myös ydinvoimasta luopuminen tiputtaa kursseja.

Naurettavaa, että nykyisiä todella paljon ihmisiä tappavia ongelmia ei pidetä lainkaan uhkina mutta epätodennäköinen pommi luokitellaan vakavaksi uhaksi.

Lue lisää

Vastaajalla on aikaa ronkkia netistä parhaiten trollaamiseen soveltuvia uutisankkoja sekä ihan oikeitakin tiedotteita. Vain harvoin hän itse niitä värittää paremmin tarkoitusperiin soveltuviksi, mutta sitäkin tapahtuu ajoittain.

Tässäkin uutisessa tulee esille Vastaajan värityskyky ja tietoa "hieman" soveltava kommunikointitapa. Uraanin riittävyys on vaakalaudalla ydinaseiden vuoksi: Siksi ydinvoimasta tulisi luopua.

Useat keskustelijat ovat täsmentäneet eroa ydinvoiman ja ydinpommien välillä, sekä laajemminkin molempien tekniikkaa. Asia on kuitenkin jäänyt keskeneräiseksi viimeistään siinä vaiheessa kun trolli on kieltäytynyt uskomasta lähteitä tai kohdannut hetkellisen kielitaidon katoamisen...

Mutta samaa mieltä kanssasi uhkakuvien tärkeysjärjestyksestä. Tosin diplomaatti- ja poliitikkoryhmä lienee tarkoittanut kannanotossaan ainoastaan turvallisuusuhkia? Ympäristön saastuminen on heidän mielestään pienempi turvallisuusuhka kuin ydinuhka, vaikka kokonaisuuden kannalta tilanne olisi täysin päinvastainen.

Vastaaja kirjoitti:

Ennenkuin rupeat sitä uraania enemmän jakelemaan, huomioi tämä:


"
YK:n työryhmä varoittaa raportissaan, että ydinasekehittely voi riistäytyä käsistä. Työryhmä katsoo ydinsodan uhan kasvaneen viime vuosina.

Maailman turvallisuusuhkia kartoittaneen kansainvälisen diplomaatti- ja poliitikkoryhmän mukaan ydinuhka on suurempi huolenaihe kuin terrorismi, sairaudet ja ympäristön saastuminen.

Ydinuhan vähentämiseksi työryhmä ehdottaa, että rikastettua uraania ei-siviilitarkoituksiin käyttävien laitosten rakentaminen tulisi lopettaa. Uraanipolttoaineen jakelu tulisi antaa atomienergiajärjestö IAEA:n vastuulle siihen saakka, kunnes maailmanlaajuinen turvallisuusjärjestelmä on saatu luotua.
"
http://www.yle.fi/uutiset/vasen/id3573.html


Ja jos tuo oli liian yleistä sinun yksityiskohtaisia ehkä-muistamiasi juttuja vastaan, niin kannattaa lukea seuraava lainaus nimimerkki Jannen kirjoituksesta tällä palstalla (Jannen asiantuntemusta ydintekniikasta älä edes ajatuksissasi kyseenalaista):


"
Erilaiset arviot kuitenkin kertovat jotakin tällaista ydinpolttoaineen eli lähinnä matalarikasteisen uraanin riittävyydestä nykykulutuksella: nykyisellä uraaninhinnalla jotain 50 vuotta ja siedettävällä hinnalla satoja vuosia. Selvähän se, että jossakin vaiheessa rikkaat esiintymät on louhittu loppuun. Edelleen rikastusmenetelmät voivat kehittyä siinä määrin, että kannattaa erotella uraania köyhemmistä esiintymistä tai jopa merivedestä. Tätä on turha spekuloida täsmällisin vuosiluvuin, kun noita asioita on vaikea ennustaa.

Ongelma on kuitenkin siinä, että jo nykyisin rikastusmenetelmät ovat IAEA:lle huomattava päänvaiva. Tehokkaammat malminrikastusmenetelmät tarkoittaisivat sitä, että jo huomattavan köyhistä esiintymistä saa irti kivasti uraania (vahtiminen vaikeampaa) ja tehokkaat isotooppirikastusmenetelmät sitä, että rikastuslaitos on tehokas, hyödyntää tarvittaessa vaikka köyhdytettyä uraania (LLNL:n STR-lehdessä esitetty arvio AVLIS-menetelmästä), menee pieneen tilaan ja kuluttaa vähän sähköä. Tällaisessa tilanteessa on vaikea kontrolloida sitä rikastaako joku salaa vai ei ja sen takia on olemassa pitkä lista tarvikkeista, jotka pitää ilmoittaa IAEA:lle, tutkimusaloista, joiden tuloksia ei julkaista avoimesti kansallisista tutkimuskeskuksista ja tarvikkeista, joita ei oikeastaan saa viedä ollenkaan ulkomaille. Rikastusteknologioiden kontrolloiminen on IAEA:n suurinpiirtein suurin päänvaiva ja kun kuitenkin tänä päivänä alkaa olla aika paljon dokumentteja esim. kaasusentrifugeista ja AVLIS:ista, niin nuo nykyiset valvontamenetelmät alkavat muistuttaa yhä enemmän kuollutta kirjainta ja tarvitaan tehokkaampia keinoja ja enemmän valtuuksia, joita ei tietenkään haluta antaa, koska IAEA:ssa on vaikka millä mitalla suurvaltojen tiedustelupalvelujen vakoojia virkamiehen puvuissa. Korkearikasteinen uraani (tai huomattavat määrät sitä, IAEA:n sanoin: significant amount) on yritetty eliminoida mahdollisimman hyvin siviilitutkimuskäytöstä, kuten tutkimusreaktoreista, mutta se ei toimi, jos valmistaminen tulee naurettavan helpoksi.

Ydinaseiden valmistamisessa suurin pullonkaula tällä hetkellä on riittävän hyvän ydinmateriaalin hankkiminen, eihän sitä oikein voi oikein ostaa pimeästikään (ei tietääkseni näyttöä moisista kaupoista), laitokset ovat näkyviä ja rikastus ja laitosten rakentaminen vie aikaa. Edelleen helposti hankittava plutonium ei ole isotooppisuhteiltaan houkuttelevaa moiseen käyttöön.

Edelleen jälleenkäsittely parantaisi ydinpolttoaineen riittävyyttä, mutta esim. USA:ssa Carter kielsi sen jo oliko 1978 ja yritti saada sille globaalia kieltoa, nimenomaan safeguards-ongelmien takia. Edelleen laserisotooppiseparaation mahdollisen läpimurron jälkeen heikkokin plutonium olisi kädenkäänteessä rikastettavissa asekelpoiseksi. Ja edelleen ydinpolttoaineen riittävyyden eräänlainen ultimatum on fertiilien isotooppien säteilyttäminen ydinpolttoaineeksi. Tällä tavalla tuotettu Pu-239 tai U-233 sattuu vain olemaan vaipastaan poistettuna selvästi korkealuokkaisempaa ydinasemateriaalia kuin se mitä käytetään nykyisissä räjähteissä (syy: vähemmän spontaaneja fissioita per kilo ja suurempi fissiovaikutusalan suhde absorbtiovaikutusalaan), joten on aivan selvää, että tällaista materiaalia ei voida laskea liikkeelle ja puolen tuhannen reaktorin sisuksiin ilman kunnollisia muutoksia nykyisissä toimintatavoissa.

Edelleen nykyisillä menetelmillä toki polttoaine riittää pitkäksi ajaksi, niin pitkäksi, että voipi olla että silloin kukaan ei enää kaipaa edes ydinmyllyä. Mutta teknologioiden leviäminen tuo niin paljon ongelmia matkassaan, että IAEA:n toimintaa on syytä uudistaa, että se voi huolehtia alueestaan eikä jouduta kenttäoikeuteen kuten meinasi jo käydä USA:n ja Iranin välillä. Näin ollen, jos halutaan käyttää vielä fissiovoimaa nykyisin helposti hankittavan matalarikasteisen uraanin suurin piirtein loputtua, vaatii se sellaisen teknologian käyttöönottoa, joka tekee samalla ydinasemateriaalin valmistamisen naurettavan helpoksi. Haluaako joku tässä vaiheessa ollenkaan fissiovoimaa, kun maksamalla vähän enemmän sähköstä saadaan ainakin näennäisesti turvallisempi ympäristö?
"
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1000000000000012&posting=22000000005878102#22000000005878102

Lue lisää

Onneksi on asiantuntijoita, jotka oikeasti tietää, missä ollaan menossa, eivätkä sokeasti kumarra tekniikan jumalalle. Jos nämä sokeat tekniikkauskovaiset eivät usko edes IAEAn (paras asiantuntija ydintekniikan lalla) varoituksia ydintekniikan asekäytön ratkaisevasta helpottumisesta, jos nykyisistä uraania tuhlaavien ydinvoimaloiden käytöstä luovutaan, niin mitä nämä tosiuskovaiset oikein haluaa? Tuhota maapallon?

Vastaaja kirjoitti:

Onneksi on asiantuntijoita, jotka oikeasti tietää, missä ollaan menossa, eivätkä sokeasti kumarra tekniikan jumalalle. Jos nämä sokeat tekniikkauskovaiset eivät usko edes IAEAn (paras asiantuntija ydintekniikan lalla) varoituksia ydintekniikan asekäytön ratkaisevasta helpottumisesta, jos nykyisistä uraania tuhlaavien ydinvoimaloiden käytöstä luovutaan, niin mitä nämä tosiuskovaiset oikein haluaa? Tuhota maapallon?

Lue lisää

Alat näemmä taas vastailla itse itsellesi. No säilyypä taso sellaisena, että kuka tahansa voi sitä korottaa...



"..., niin mitä nämä tosiuskovaiset oikein haluaa? "

Luultavasti palstaa seuraavista olet itse paras vastaamaan tuohon.

" Tuhota maapallon? "

Ohhoh.

Utelias* kirjoitti:

Alat näemmä taas vastailla itse itsellesi. No säilyypä taso sellaisena, että kuka tahansa voi sitä korottaa...



"..., niin mitä nämä tosiuskovaiset oikein haluaa? "

Luultavasti palstaa seuraavista olet itse paras vastaamaan tuohon.

" Tuhota maapallon? "

Ohhoh.

Lue lisää

Ettekö te nyt ymmärrä kun:
KUN VÄHEMMÄN PÄÄSTÖJÄ AIHEUTTAVA KORVATAAN ENEMMÄN PÄÄSTÖJÄ AIHEUTAVALLA, PÄÄSTÖJÄ AIHEUTETAAN PÄÄSTÖMÄÄRIEN ERON VERRAN VÄHEMMÄN

Polttoaineesta voidaan ottaa melkoisen paljon nykyistä enemmän energiaa irti, jos nipun mekaanista kestävyyttä lisätään. Uraanin ollessa melko halpaa sille linjalle ei ole menty. Bisnes on bisnestä.

Jocu_ kirjoitti:

Polttoaineesta voidaan ottaa melkoisen paljon nykyistä enemmän energiaa irti, jos nipun mekaanista kestävyyttä lisätään. Uraanin ollessa melko halpaa sille linjalle ei ole menty. Bisnes on bisnestä.

Lue lisää

"Polttoaineesta voidaan ottaa melkoisen paljon nykyistä enemmän energiaa irti, jos nipun mekaanista kestävyyttä lisätään."

Niin, siis polttoainesauvan kaasutiiviyttä. Tuskin kuitenkaan kovin paljon saadaan nykyisistä latauksista, sillä kierron loppuvaiheessa sauvat alkavat olla jo pahasti myrkyttyneitä ja reaktiivisuusmarginaali pieni eli koko hoito pitäisi uusia ja rikastusastettakin ehkä nostaa, jotta saataisiin riittävä ylijäämäreaktiivisuus reaktorin säätöä varten. Jos palamaraja Loviisassa on 45 MWd/kg, niin nosto vähän yli viidenkympin varmasti toisi pienen nettohyödyn uraanivarojen käyttöä ajatellen, mutta en usko sen olevan mitenkään olennainen seikka nykyisissä laitoksissa ja sen vaikutus tuotankustannuksiinkin on verrattain vähäinen. Korkeapalamainen polttoaine on kuitenkin häiriötilanteissa huonommin käyttäytyvää mm. huonomman lämmönjohtavuuden ja suuremman haurastumisen vuoksi.

Ulkomailla on nähty luokkaa 60 MWd/kg palamia, mutta niiden vaihtoväli onkin 1,5 vuotta tai jopa 2 vuotta (eli palaman kertymisnopeus samaa luokkaa kuin meillä) ja polttoaine on valmiiksi usein korkearikasteisempaa - tuore esim. Japanissa on usein 5 % U-235:ttä. Eli väitteesi:

"Polttoaineesta voidaan ottaa melkoisen paljon nykyistä enemmän energiaa irti, jos nipun mekaanista kestävyyttä lisätään. Uraanin ollessa melko halpaa sille linjalle ei ole menty. Bisnes on bisnestä."

ei pidä paikkaansa, sillä samanlaisia Zircalloy-He-UO2 systeemejä noi ulkolaiset on kuin meidänkin ja ihan hyvin ne kestävät 60 MWd/kg eli tekniikka on toki olemassa. Ranskassa testireaktorissa palaa parhaillaan näyte, jonka palamaksi tulee 100 MWd/kg. Tässä Suomen jutussa ovat asialla vaihtoväli, korkeampi rikastusaste ja STUK, joka haluaa kaiken testattavan perinpohjin.

Onhan tuosta se etu, että se pitkällä ajalla ehtii tuottaa enemmän plutoniumia ja polttaa sen. Toisaalta korkeampi rikastusaste johtaa suurempiin häviöihin rikastusvaiheessa, joten paha mennä sanomaan onko siitä oikeasti miten paljon hyötyä.

Periaatteessa noille voisi laskea yksinkertaistetut massavirrat ja katsoa miten hyvä juttu se on, mutta se jää viikonlopuksi.

EPR:lle korkeapalamainen polttoaine sopisi, jos latausväliksi sovittaisiin kaksi vuotta. Sitä on harkittu, mutta ensin pitää saada sille korkeampi palamaraja ennen kuin mitään tehdään, jos tehdään silloinkaan.

Kaiken kaikkiaan rikastusastetta nostamatta saatu lisäpalama on pieni aikalisä uraanille. Täytyy alkaa jälleenkäsitellä polttoainetta (mihin ei ole nykyisin likimainkaan tarpeeksi kapasiteettia) tai alkaa hyötää, viimeistään vuosisadan loppupuolella. Siihen tosin kelpaa toriumkin. Investointien ja käsittelyn vuoksi ydinsähkön hinta nousee, mutta muut parannukset luultavasti kumoavat sen.

Yhtälailla olennainen asia on turbiinin hyötysuhde. Sitäkin nostamalla saadaan samasta uraanimäärästä enemmän sähköä ja edelleen putkien kestävyydestä se on kiinni miten kuumaa höyryä voidaan sinne puhaltaa.

"uraanivarat maailmassa ovat pienemmät kuin öljyvarat. Jos kaikki öljystä saatava energia korvattaisiin nyt ydinvoimalla, uraanivarat loppuisivat kolmessa vuodessa. Siis vuonna 2008."
http://www.helsinginsanomat.fi/keskustelu/message.jspa?messageID=203845&userThreadMode=flat

................ kirjoitti:

"uraanivarat maailmassa ovat pienemmät kuin öljyvarat. Jos kaikki öljystä saatava energia korvattaisiin nyt ydinvoimalla, uraanivarat loppuisivat kolmessa vuodessa. Siis vuonna 2008."
http://www.helsinginsanomat.fi/keskustelu/message.jspa?messageID=203845&userThreadMode=flat

Lue lisää

http://www.uic.com.au/ne3.htm#3.3

"Presently known resources of uranium are enough to last for half a century"

Nykyisin tiedossa olevat resurssit riittävät puoleksi vuosisadaksi (nykykäytöllä).

"A doubling of price from present contract levels could be expected to create about a tenfold increase in measured resources."

Hinnan tuplaaminen nykyisistä sopimustasoista kasvattaa resursseja kymmenkertaisiksi (500 vuotta).

"Widespread use of the fast breeder reactor (see 4.2) could increase the utilisation of uranium sixty-fold or more."

Fast breeder reaktorin (mikä lie suomeksi) laaja-alainen käyttöönotto kasvattaisi uraanivarojen riittävyyttä 60 -kertaiseksi tai suuremmaksi. (=30000 vuotta).

Samalla sivustolla on kaivosmenetelmien kehittymisestä myös hyvä esimerkki kuparin osalta:

"world copper reserves in the 1970s represented only 30 years of then-current production (6.4 Mt/yr)."
"But by 1994, world production of copper had doubled (12 Mt/yr) and the available reserves were still enough for another 30 years. The reserve multiple of current production remained the same."

Maailman tunnetut kuparivarannot oli 70 -luvulla laskettu riittävän 30 vuodeksi. Vuoteen 1994 mennessä kuparin tuotanto oli kaksinkertaistunut ja edelleen laskettu kuparin riittävyys oli 30 vuotta. Samaan aikaan kuparin hinta on puonnut n. 40%.

Tutustumisen arvoinen.

Safa kirjoitti:

http://www.uic.com.au/ne3.htm#3.3

"Presently known resources of uranium are enough to last for half a century"

Nykyisin tiedossa olevat resurssit riittävät puoleksi vuosisadaksi (nykykäytöllä).

"A doubling of price from present contract levels could be expected to create about a tenfold increase in measured resources."

Hinnan tuplaaminen nykyisistä sopimustasoista kasvattaa resursseja kymmenkertaisiksi (500 vuotta).

"Widespread use of the fast breeder reactor (see 4.2) could increase the utilisation of uranium sixty-fold or more."

Fast breeder reaktorin (mikä lie suomeksi) laaja-alainen käyttöönotto kasvattaisi uraanivarojen riittävyyttä 60 -kertaiseksi tai suuremmaksi. (=30000 vuotta).

Samalla sivustolla on kaivosmenetelmien kehittymisestä myös hyvä esimerkki kuparin osalta:

"world copper reserves in the 1970s represented only 30 years of then-current production (6.4 Mt/yr)."
"But by 1994, world production of copper had doubled (12 Mt/yr) and the available reserves were still enough for another 30 years. The reserve multiple of current production remained the same."

Maailman tunnetut kuparivarannot oli 70 -luvulla laskettu riittävän 30 vuodeksi. Vuoteen 1994 mennessä kuparin tuotanto oli kaksinkertaistunut ja edelleen laskettu kuparin riittävyys oli 30 vuotta. Samaan aikaan kuparin hinta on puonnut n. 40%.

Tutustumisen arvoinen.

Lue lisää

Suunnilleen samaan päädyttiin. Laskeskelin näin:

"
a) Kohtuullisin kustannuksin 3000000/68000 = 44 vuotta
b) Saman verran hiukan kalliimmalla hankittua = 44 vuotta lisää
c) kaikkein hankalimmin 10 000 000 /68000 = 150 vuotta lisää
Yhteensä enintään noin 250 vuotta.
"

Oletin tekniikoiden keskinäisen suhteen pysyvän muuttumattomanana. Näin ei tietenkään tule käymään, vaan tekniikka siirtyy suuntaan, joka merkitsee ydinaseuhkien kasvua. Kivaa, eikö totta?



"
Fast breeder reaktorin (mikä lie suomeksi) laaja-alainen käyttöönotto kasvattaisi uraanivarojen riittävyyttä 60 -kertaiseksi tai suuremmaksi. (=30000 vuotta).
"

Wikipedia sanoo näin:
"Hyötöreaktori tai nopea hyötöreaktori (engl. fast breeder reactor, FBR) on ydinreaktori, jossa ei ole hidastinta ja joka toimiessaan tuottaa uutta polttoainetta."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hyötöreaktori

ja vähän myöhemmin näin:

"
Hyötöreaktoritekniikan polttoainetaloudellisten etujen vuoksi useimmissa suurissa teollisuusmaissa pidettiin selvänä, että ydinvoiman tuotannossa siirrytään ajanoloon hyötöreaktoreiden käyttöön, mutta nyttemmin monissa maissa, kuten Ranskassa, Saksassa ja Britanniassa, on hyötöreaktoreiden voimalaitoskäytöstä luovuttu tai luopumassa poliittisella päätöksellä.
"

Ydinvoimatekniikasta puhuttaessa 'poliittisille päätöksille' löytyy usein turvallisuuspoliittisia perusteita.

Vastaaja kirjoitti:

Suunnilleen samaan päädyttiin. Laskeskelin näin:

"
a) Kohtuullisin kustannuksin 3000000/68000 = 44 vuotta
b) Saman verran hiukan kalliimmalla hankittua = 44 vuotta lisää
c) kaikkein hankalimmin 10 000 000 /68000 = 150 vuotta lisää
Yhteensä enintään noin 250 vuotta.
"

Oletin tekniikoiden keskinäisen suhteen pysyvän muuttumattomanana. Näin ei tietenkään tule käymään, vaan tekniikka siirtyy suuntaan, joka merkitsee ydinaseuhkien kasvua. Kivaa, eikö totta?



"
Fast breeder reaktorin (mikä lie suomeksi) laaja-alainen käyttöönotto kasvattaisi uraanivarojen riittävyyttä 60 -kertaiseksi tai suuremmaksi. (=30000 vuotta).
"

Wikipedia sanoo näin:
"Hyötöreaktori tai nopea hyötöreaktori (engl. fast breeder reactor, FBR) on ydinreaktori, jossa ei ole hidastinta ja joka toimiessaan tuottaa uutta polttoainetta."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hyötöreaktori

ja vähän myöhemmin näin:

"
Hyötöreaktoritekniikan polttoainetaloudellisten etujen vuoksi useimmissa suurissa teollisuusmaissa pidettiin selvänä, että ydinvoiman tuotannossa siirrytään ajanoloon hyötöreaktoreiden käyttöön, mutta nyttemmin monissa maissa, kuten Ranskassa, Saksassa ja Britanniassa, on hyötöreaktoreiden voimalaitoskäytöstä luovuttu tai luopumassa poliittisella päätöksellä.
"

Ydinvoimatekniikasta puhuttaessa 'poliittisille päätöksille' löytyy usein turvallisuuspoliittisia perusteita.

Lue lisää

"mutta nyttemmin monissa maissa, kuten Ranskassa, Saksassa ja Britanniassa, on hyötöreaktoreiden voimalaitoskäytöstä luovuttu tai luopumassa poliittisella päätöksellä."

Tällehhän löytyy helppo selitys.

"Hinnan tuplaaminen nykyisistä sopimustasoista kasvattaa resursseja kymmenkertaisiksi (500 vuotta)."

Viiteensataan vuoteen ei vielä hyötöreaktoreja tarvita.

"Suunnilleen samaan päädyttiin. Laskeskelin näin:

"
a) Kohtuullisin kustannuksin 3000000/68000 = 44 vuotta
b) Saman verran hiukan kalliimmalla hankittua = 44 vuotta lisää
c) kaikkein hankalimmin 10 000 000 /68000 = 150 vuotta lisää
Yhteensä enintään noin 250 vuotta.
""

Laskelmasi tulokset poikkeavat UIC:n tuloksista. 250 vuoden heitto loppulaskussa ei ole suunnilleen sama.

Safa kirjoitti:

"mutta nyttemmin monissa maissa, kuten Ranskassa, Saksassa ja Britanniassa, on hyötöreaktoreiden voimalaitoskäytöstä luovuttu tai luopumassa poliittisella päätöksellä."

Tällehhän löytyy helppo selitys.

"Hinnan tuplaaminen nykyisistä sopimustasoista kasvattaa resursseja kymmenkertaisiksi (500 vuotta)."

Viiteensataan vuoteen ei vielä hyötöreaktoreja tarvita.

"Suunnilleen samaan päädyttiin. Laskeskelin näin:

"
a) Kohtuullisin kustannuksin 3000000/68000 = 44 vuotta
b) Saman verran hiukan kalliimmalla hankittua = 44 vuotta lisää
c) kaikkein hankalimmin 10 000 000 /68000 = 150 vuotta lisää
Yhteensä enintään noin 250 vuotta.
""

Laskelmasi tulokset poikkeavat UIC:n tuloksista. 250 vuoden heitto loppulaskussa ei ole suunnilleen sama.

Lue lisää

Et selittänyt mikä asia ei muutu, mutta mitäpä sen välii. Löysitpä peräti huomautettavaakin kirjoituksestani:

"Laskelmasi tulokset poikkeavat UIC:n tuloksista. 250 vuoden heitto loppulaskussa ei ole suunnilleen sama."

Olisin suorastaan ylpeä laskutaidoistani, ellet sinä olisi arvostelijana. Katotaanpa mitä olet ymmärtänyt. Kirjoitit:

"Hinnan tuplaaminen nykyisistä sopimustasoista kasvattaa resursseja kymmenkertaisiksi (500 vuotta)."

Siis tuossa oli laskettu uraanin hintaa sen kymmenkertaiselle riittävyydelle. Ja mitä minä laskin:


"
Kauanko uraania riittää?
Kirjoittanut: Vastaaja 12.7.2005 klo 07.48

Kauanko uraania riittää ydinvoimaloiden polttoaineeksi?


Vuonna 2005 uraania kulutetaan noin 68 357 tonnia.
http://www.uic.com.au/reactors.htm


Seuraavat tiedot on poimittu energia.fi-sivulta 'Uraanin riittävyys'.
http://www.energia.fi/page.asp?Section=3533&Item=8129

a) "Tunnettuja, kohtuullisin kustannuksin hyödynnettäviä uraanivaroja on noin 3 miljoonaa tonnia."
b) "Lisäksi arvioidaan tunnettujen uraanivarojen alueilta löydettävän lisää yli 3 miljoonaa tonnia uraania."
c) "Vaikeammin ja kalliimmin hyödynnettäviä sekä toistaiseksi spekulatiivisia uraanivaroja arvioidaan edellisten lisäksi olevan runsas 10 miljoonaa tonnia."


Nykyisellä utraanin kulutuksella siis uraania riitäisi

a) Kohtuullisin kustannuksin 3000000/68000 = 44 vuotta
b) Saman verran hiukan kalliimmalla hankittua = 44 vuotta lisää
c) kaikkein hankalimmin 10 000 000 /68000 = 150 vuotta lisää

Yhteensä enintään noin 250 vuotta.
"

Laskussa ei ole mitään vikaa, joten ero on lähtötiedoissa, eikö niin? esimerkiksi maininta "runsas 10 miljoonaa tonnia." on näissä laskuissa kuitenkin tarkkuudeltaan täysin riittävä. Osittain eroa on syntynyt uraanin nykyisen kulutuksen määrästä, jonka laskin uusimman arvion mukaan.

Mutta oleellisin asia on se, että uraani ydinenergian peruspolttoaineena loppuu. Ydinenergiatuotannon jatkaminen tulee olemaan poliittinen ongelma (=turvallisuusongelma).