Sain käsiini Jonhhy Burnette & Rock 'n' Roll Trion CD:n "Rock 'n' Roll Trio / Tear It Up". Sehän on ällistyttävän kova kiekko, silkkaa raakaa alkuvoimaa. Asiaa tarkemmin tuntematta en osaa sanoa onko tämä nyt sitten rokkia vai rockabillyä, ainakin siinä on biisi "Rock Billy Boogie" ja hikottelua. Yhtäkaikki, viis kategorioista tämä on äärimmäisen kovaa menoa etenkin rokkaavammat biisit kuten "Honey Hush", "Train Kept A Rollin'" ja "Lonesome Train". Suosittelen kaikille eläimellisen rokin ystäville, paljon kovempi kuin Elvis koskaan.
Burnette
Greeny
232626
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Jo vain , kaikenkaikkiaan aivan loistelias kiekko!! Ankaraa tykitystä ja hoilausta
jopa tämän päivän mittapuulla, puhumattakaan mitä se oli silloin.
Joo naureskelin tossa äsken, että mitenkähän jenkkiläiset punaniskat on 50 -luvulla suhtautuneet esim biisiin "Eager Beaver Baby". Tekstihän on melko yksiselitteitä tarinaa innokkaasta majavasta. Hehheh.
On se ihan hyvää musaa........Kuntelee mielellään!
Ei taida levyllä olla kappaletta "warm love"... saattaa olla jotakin noin vuoden -57 tai -58 tuotoksia. Kuulin joskus nuorena miehenä ja jäi mielikuva että tiukka biisi, tai oikeammin Burlisonin kitrointi oli aika mainiota. Voi kun löytyisi jostakin, olisi hauska kuulla.
mm. Anttilat myy sellasta kokoelmaa ku Red Hot rockabilly osat 1-3, jollain niistä on sekin piisi, en nyt vaan muista millä mut osta kaikki.
Mulla on sellanen Johnny Burnetten vinyyli,kuin We´re havin´a party.Jolta löytyy se ko.biisikin.Sen esittää Burnette brothers ja se on levytetty Imperialle -58.Luulen,että vinyyliä voisi saada myös cd:nä.
Kyllä Rock´n´roll Trion levytykset - bändin nimestä huolimatta - ovat kohtuullisen puhdasta Billyä eikä mitään räkärockettia. On nikottelua, nakuttavaa komppia, pikkavaa kitaralickiä, ... eli kaikkea mitä aitoon Rock-A-Billyyn kuuluu. Kannattaa muuten huomata, että Johnny Burnette Trioineen yritti esiintyessään ja levyillään "epätoivoisesti" matkia Elviksen maneereja ja eläytymistä musiikkiin - niin monen tuon ajan artistin tapaan. Burnetella oli kuitenkin omaa uutta ja ennenkuulumatonta tatsia musiikkiin ("rankkuutta", ulvontaa, kyseenalaisia laulujen lyriikoita,...), jonka myötä sitten syntyikin legendaarista Rock-A-Billyä. Omana aikanaan Rock´n´roll Trion Coral -tuotanto ei juurikaan mitään erityistä tunnustusta saanut, mutta näin jälkikäteen arvioiden kyse on vähintään yhtä legendaarisesta matskusta kuin mitä Elvis levytti SUNille. Ainakin mun mielestä.
Rockabilly-nimitystä ei 50-luvulla vielä juurikaan käytetty. Nimitys yleistyi vasta 70-luvulla, kun etelän maalaisjätkien staili piti saada eroteltua muusta 50-l. rokista. Johnnny Cash muistaa häntä ja Perkinsiä nimitetyn "rockabillyiksi" (ikään kuin rokkaaviksi hillbillyiksi) Joku kertoo alan Freedin käyttäneen nimitystä Burnettesta . Eli jonkin sortin kutsumanimestä lienee alunperin ollut kysymys.
Samaa muistelen jostain lukeneeni. Hillbilly nimike sentäs oli nihan yleinen tuietynlaisesta mustasta ja porukasta ja sieltä se on rockabilly johdettu. Rockin hillbillies tai jotain.
Burnette kaksikko Paul Burlisonilla olivat aikansa kovin juttu jota vieläkin voi vain ihmetellä.Se kokonaisuus ja mikä energia niillä oli esittää niitä jo rockabilly klasikkoja. Aivan orgamista hengen tuotetta.Lippu salkoon veljeksille!.
John Fogertyn tämän vuoden kiertuebändissä soittaa muuan herra Billy Burnette (ja soitti oikein kivasti, Fogertyltä tosin ei tietenkään paljon ylimääräitä tilaa jäänyt taustamuusikoille).
Lieneekö Billy samoja sukuja näiden Burnetten veljesten kanssa?
Sama mies on soittanut myös Dylanin kiertueella joskus aikanaan.
Jommankumman poika se on, tehnyt omia, ihan mainioita levyjäkin.
Joo, Billy on Dorseyn poika muttaa mun mielestä Johnnyn poika Rocky on tehnyt parempaa eli siis isänsä tyylistä musaa. Kandee tsekata miehen levyt
Get Hot Or Go Home tai se uudempi Darrel Highamin kanssa tehty levy.
Muistaakseni tämä Billy Burnette soitti joskus 80-luvulla Fleetwood Macissäkin. Eipä oikeen kolahtanut nekään jutut kun taas sen bändin 60-luvun bluesit on kovaa kamaa.....
Peter Green hakkasi sillon ja nyt Claptonin mennen tullen. Aivan briljanttia musaa, BB King sano Greenbaumista et se on ainut kitaristi jota kuunnellessa hälle tulee hiki.
Se myöhmpi Fleetwood Mac on tuubaa
ja aivan eri musaa.
Vähän ohi aiheen, mutta palstalla Jazz, Blues ja Etno oli alkukesästä mielenkiintoinen keskustelu aiheesta otsikolla "Fleetwood Mac 1967-1970". Lukekaa, jos aihe kiinnostaa.
Taidatkin olla fani?
Sielusta ja sydämestä.
..julkaisi -97 albumin "Train Kept A-Rollin'",mainiota kamaa.Mukana on mm.D.J.Fontana.
Tosiaan aika kesyä oli Peter Greenin konsertti muutama vuosi sitten Tavastialla. Olin pettynyt. Sitä suuremmalla syyllä kiva mennä ekaa kertaa Claptonia kuuntelemaan. Uskon että hakkaa mennen tullen, heh.
50'kyt luvulla oli vaan Rock n' Roll ja se kattoi Rockabillyt sun muut samaan gategoriaan eli sillon se oli vain ja ainoastaan ROCK N' ROLL!!! Käsittääkseni toi "rockabilly" osinko perus rockiin tuli maalta eli niikus vähän niikus hillbillyn ja rock n' rollin sekotusta,tiedä häntä sitten mutta PERKELEEN HYVÄÄÄ SE ON!!!! !!!!
Miten selität sitten kappaleet jotka on tehty jo 50-luvulla jotka sisältävät termin rockabilly?
Eikö se musiikinlaji ollut kuitenkin jo olemassa 50-luvulla?
Oikeille jäljille osuit.
Rockabillyllä on ainakin yhteyksiä tunnuksensa(etelävaltioiden lipun) kautta etelä-USAn konfederaatteihin.
Ja nyt se HUOMIO: Konfederaatit halusivat laillistaa orjuuden, viedä mustilta ihmisiltä heidän oikeutensa ja paljon muuta samanlaista.
Niin että, kuunnelkaa toki rockabillyä, mutta ennen kuin, leikillännekään, vannotte "uskollisuutta tähtiristille", muistakaa että tunnusta käytti (&käyttää?) rasistinen ihmisoikeuksia rikkova ryhmittymä...
..Elviksestä tuli mieleen,Dorsey Burnett ja Paul Burlison pyysivät Elvistä bändiinsä laulajaksi.Elvis valehteli että hänellä on jo bändi,joten Johnny tuli bändiin.
Näin kertoo Peter Guralnick kirjassa "Last train to Memphis,The rise of Elvis Presley"