Kysyin avovaimoltani, mitä hän haluaa syntymäpäivälahjaksi, ja hän luetteli eri vaihtoehtoja. Sitten hän kysyi minulta saman kysymyksen. Minulle ei tullut mieleen mitään erityistä toivetta, joten vastasin, että en tarvitse mitään, minulla on mukava syntymäpäivä, jos saan syödä kakkua ja olla hänen kanssaan. Tyytyväisenä ajattelin, että osasinpa kerrankin sanoa spontaanisti jotain kaunista, joka on vielä täysin totta.
Reaktio oli kuitenkin täysin päinvastainen kuin oletin. Avovaimoni sanoi kyyneleet silmissä, että taas hän saa tuntea itsensä huonoksi ihmiseksi ja materialistiksi, kun esittää minulle toiveita ja minä vastaan tuolla tavalla.
Tuli vähän hämmentynyt olo. Olen aina tiennyt, etten ole mikään mestaripuhuja ja usein sanon asioita, joita ei ehkä pitäisi sanoa, mutta yleensä tajuan sen itsekin jälkeenpäin. Tällä kertaa en kuitenkaan tajunnut ollenkaan mistä on kyse. Pitäisiköhän lopettaa yrityksetkin puhua kauniita naiselleni ja olla oma itsensä jurottavana suomalaismiehenä?
Reaktio oli kuitenkin täysin päinvastainen kuin oletin. Avovaimoni sanoi kyyneleet silmissä, että taas hän saa tuntea itsensä huonoksi ihmiseksi ja materialistiksi, kun esittää minulle toiveita ja minä vastaan tuolla tavalla.
Tuli vähän hämmentynyt olo. Olen aina tiennyt, etten ole mikään mestaripuhuja ja usein sanon asioita, joita ei ehkä pitäisi sanoa, mutta yleensä tajuan sen itsekin jälkeenpäin. Tällä kertaa en kuitenkaan tajunnut ollenkaan mistä on kyse. Pitäisiköhän lopettaa yrityksetkin puhua kauniita naiselleni ja olla oma itsensä jurottavana suomalaismiehenä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Aivan prikulleen samoin on käynyt mulle joka jumalan merkkipäivä..jotenkin tuntuu, että naiset ei vaan YMMÄRRÄ, minkä takia mies voi olla onnellinen yksinkertaisista asioista(ruoka, sauna, seksi, harrastukset..)...ja miksi mulle oma syntymäpäivä on VAIN päivä muitten joukossa..
Tuntuu siltä, että kun mies ajattelee keksineensä oikein hyvän vastauksen, niin naisen mielestä se oli juuri se väärä vastaus.
Tässä taannoin tarkastelin ryppyjäni ja totesin leikilläni miehelle, että "voi voi, iän merkit näkyvät jo minussakin". Mies lohdutti minua, että "älä välitä, kaikkihan me vanhenemme".
Siis "oikea" vastaus tässä tilanteessa olisi tietysti ollut "ei rakas, ei sinussa vielä ikä näy".
Olisikohan pitänyt heittää hiusharjalla ;))
.. kyllä ilahtunut vastauksestasi. En tiedä, johtuuko se sitten osittain myös siitä, että mulla ei ole juuri ylimääräistä rahaa käytettävissä ja sun avovaimolla taas sitä ilmeisesti on!?
Ei meillä kummallakaan ole juuri ylimääräistä rahaa. Kyllä minä tavallaan ymmärrän naistani, minulle lahjojen keksiminen on vaikeaa, ja siksi on kiva tietää, mistä toinen pitäisi. Kokisin myös itse oloni vaivautuneeksi, jos toinen ostaisi kalliin ja hienon lahjan, ja oma lahja olisi vaatimattomampi, vaikka itselleni ehdottomasti tärkeämpää on ajatus ja vaivannäkö, ja niin on varmasti myös naiselleni.
Minusta tuo oli nätisti sanottu. Ehkä olisin sitten kokannut jotain hyvää miehelle ja tehnyt sen kakun... Itsekin arvostan mieheltäni kaikkein eniten sellaisia tekoja ja yhteistä aikaa, en niinkään tavaraa. Ehkä vaimollasi oli huono päivä...
Älä luovuta :)
Minustakin lahjassa on nimenomaan kysymys teoista ja ajatuksesta, eikä mistään materiasta. Ei lahjan tarvitse olla kallis, parhaalta tuntuu se, että lahjan antaja on nähnyt lahjan eteen vaivaa ja ajatellut sen saajaa. En minä silti ajattele mitään pahaa, jos minulta toivotaan jotain tiettyä asiaa. Olen todella onnellinen, jos voin antaa rakkaalleni jotain sellaista, mistä hän oikeasti pitää ja arvostan sitä, että tällaisista asioista voi puhua, eikä tarvitse joka vuosi ostaa jotain turhaa, mille toisella ei ole mitään käyttöä.
Kyllä minä toisaalta alan ymmärtää avovaimoani, kun mietin asiaa tarkemmin. Olen huono kertomaan omista tarpeistani, joten ehkä edes tässä asiassa olisi pitänyt saada konkreettinen vastaus.
Minulle tulee kyyneleet silmiin ihan pelkästä onnen tunteesta.
Jospa avovaimosi olikin onnellinen sanoistasi ja olisi halunnut sanoa jotain yhtä ihanaa sinulle ja siksi todella koki olonsa arkipäiväiseksi.
Saattoi hän olla onnellinenkin, mutta kyllä se lähinnä oli jotain alemmuudentunnetta. Minusta ihan turhaan, minähän sain juuri sen vastauksen, jonka halusin kuullakin. Eihän siinä ole mitään pahaa, että esittää toiveita, kyllä hänellekin on ajatus kaikkein tärkeintä, eikä avovaimoni siitä pahastu, jos annankin jotain muuta lahjaksi.
Niin kuin joku tuolla aikaisemmin ketjussa totesi, miehet ilahtuvat yksinkertaisista asioista. Seksi, ruoka, sauna ja urheilu, niillä minä tulen toimeen. En silti näe siinä mitään väärää, jos jollakin on muitakin tarpeita.
mä olen itse aina ollu se, joka sanoo, etten tarvi mitään. Kotona ei ole vietetty syntymäpäiviä sitten sen jälkeen kun olemme sisarineen kaikki täyttäneet 10v. Eikä se ole minua ahdistanut. Järkytyin, kun entinen kaveri, ikää oli ehkä 14, ei saanut nimipäivälahjaksi jotain tiettyä Benettonin neuletta, vaan jonkun muun merkkituotteen. Raivostui äidillensä niin, varasti siltä rahat siihen paitaan. Ja kuulemma kaverini äiti ei pistänyt pahaksi. Toinen entinen hyvä ystäväni oli samanlainen. Nimipäivälahja oli saatava. Ja mikä juhlapäivä se nimipäivä on? Onnitellaan hienosta nimestä?!( Mua huvittaa kun töissäkin joku sanoo onneks olkoon, tänään on Marjatan päivä! ) En väitä, etteikö olis ihana yllätys saada joku lahja, mutta en ikinä alkaisi vaatimaan, että haluan sitä tai tätä. Siitä lahjaideastahan menee kokonaan hohto, kun tietää etukäteen mitä tulee saamaan.
No joo, asia meni pois raiteltaan, mutta mielipiteeni on siis se, että älä muuta itseäsi, sillä vaikutat olevan upea ihminen omana itsenäsi. Avokkisi koki selkeästi herätyksen sisällään. Tosin, mihinpä siili piikeistään pääsisi.
Mielestäni ihmiset ovat eksyneet polulta lahjojen antamisen kanssa. Näen asian niin, että lahjalla on tarkoitus ilahduttaa sen saajaa. Eli se on jotain, mitä lahjan antaja antaa omasta tahdostaan toiselle. Ei niin, että saaja ostattaa toisella kaikenlaista, mitä ei itse raaski ostaa. Monet lahjalistat lähentelevät jo hyväksikäyttöä eikä sitä toisen ilahduttamista.
Lahjoja voi ostaa muulloinkin kuin vain merkkipäivänä. Itse ostan tai teen läheisilleni usein jotain pientä, ihan ilman oikeaa syytä.
Jos tavaran saaminen on juhlan päätavoite, niin jotain on pielessä. Tärkeämpää on muistaminen tai juhlan hengessä mukana oleminen :)
Älä missään tapauksessa lopeta kauniiden asioiden sanomista. Vaikka reaktio olikin tuo, oli se silti hyvin koskettava positiivisessa mielessä. Naiset haluavat kuulla kauniita asioita ja rakkauden tunnustuksia. Liian harvoin vain niitä miesten suusta kuulee.
kait siinä, että sait vaimosi tuntemaan itsensä itsekkääksi ja materialistiseksi. Ehkä hänellä on huono itsetunto? Minusta tuo oli ylireagointia, voi olla että hänellä on kuukautisetkin tulossa tai jotain.