Herra Kaikki Tietävä

Itse työskentelen terveydenhuoltoalalla, ja meillä on jatkuvasti joku opiskelija, jonka toimintaa pitäisi arvioida. Kritiikin tulisi olla rakentavaa ja se pitäisi antaa toista loukkaamatta. Se on vaikeaa, varsinkin silloin, jos persoona on vähemmän miellyttävä. Kritiikin pitäisi olla opettavaista, jotta oppilas oppisi. Kohdetta ei saa lannistaa, vaan kritiikin pitää olla kannustavaa. Parisuhteessa kritiikki koetaan hyvin usein jatkuvana narinana ja nalkutuksena. Ja siihen vaikuttaa sekä ruumiin kieli että äänen sointu ja sävy. En tiedä, mitä kritiikkinne koskee, joten on vaikea puuttua tähän sen enempää. Ihmistä on vaikea muuttaa persoonana. Esim. jos on tottunut myttäämään pölyrätin pieneksi palloksi, niin on turha opettaa toista taittelemaan rättiä siten, että kääntämällä saa jopa 8 puhdasta puolta pölyn pyyhintään yhdellä kastelukerralla. Se, että uudelleen ja uudelleen joudut kästkyttämään kumppaniasi kertoo siitä, että häntä ei kiinnosta kyseinen tehtävä. Sille ei voi mitään. VOipi olla niin, että miehesi kúuluu niihin, joille äiti on tehnyt voileivät valmiiksi niin kauan, kun hän on äitin helmoissa asunut. Toisaalta, onko sillä väliä, mitä keinoja käyttää, jos lopputulos sama, mikä on alunperin ollut tarkoitus.

että istuisit miehesi kanssa pöydän ääreen ja selittäisit hänelle, miksi raivoat, miksi olet kiukkuinen jne.

Parisuhdeasioissa pätee sama kuin lasten kasvattamisessa. Vasta sitten kun asianomainen ymmärtää, MIKSI jokin asia kannattaisi tehdä toisella tavalla, asiassa edetään.

Kuten tuolla jo ehdotettiin, juuret voivat johtaa sylttytehtaalle, eli miehen kotiin. Mies on omaksunut tietyn ajattelutavan kotonaan, tottakai. Ja nyt sinun täytyy perustella loogisesti, miksi teidän pitäisi toimia ko. tilanteissa eri tavalla.

Samoin ehdotonta totuutta siitä, mikä on oikein, ei ole olemassa. Eli se, mikä sinun mielestäsi on oikea toimintatapa, voi olla miehesi mielestä täysin järjetöntä. Eli kompromissejakin täytyy tehdä parisuhteessa.

Ihminen on oppivainen eläin, mutta niin kauan kuin "miksi" on hämärän peitossa, samoista asioista tulee aina vain riitaa.

Hymysuin täällä funtsin, miten rakentavaa tämä sinun kritiikkisi mahtaa ollakaan. Otetaan pari esimerkkiä:

1. "Ehdotetaan jotain tapaa toimia", kuten itse asian ilmaisit. Vedät ukon korvasta pitäen makuuhuoneeseen ja viikkaat lakanan. Alat selittää miehelle saarnaavalla ja kaikkitietävällä äänellä: "Tästä lähtien kaikki lakanat viikataan juurikin tällä tavalla. Se on ainoa oikea tapa, sinun tapasi on väärä. Käsitätkö, idiootti?"

2. "Pyydetään tekemään jotain", kuten asian ilmaiset. Kaveri katsoo lempiohjelmaansa, pistät TV:n kiinni, menet sen eteen mesoamaan: "Nyt kyllä imuroit! Sä et ikinä imuroi, mä oon kyllästynyt tohon! Saan ite aina raataa ja herra vaan makaa! Ja sama homma kammarinkin puolella, jumalauta painu nyt ulos!"

No, tässä herra kaikkitietävä. Suhteessani aluksi siippa kyseenalaisti kaiken, mitä sanoin. Esimerkkinä saunassa sanoin, että menen kiuasta kohden vastakkaiseen kulmaan, koska sinne tulee kovimmat löylyt - en tässä jaksa selittää miksi. Kuitenkin, noin vuoden suhteen jälkeen kyseenalaistaminen loppui kokonaan, koska siippani oli järkevä ja huomannut, että en tyrkytä mielipiteitä, vaan faktaa, jos niin sanon. Jos en tiedä, sanon sen, ja jos olen epävarma, niin ilmoitan senkin. Aloittajan suhteesta en tiedä mitään, mutta tosiaan, ymmärrys voi olla vajaa molemmin puolin.