Mitenkäs se on teillä parisuhteessa, kumpi päättää ehkäisytavasta, vai onko asiasta koskaan tarvinnut "kiistellä"? Onko muistaminen, apteekissa käyminen ja maksaminen yhtä lailla molempien vastuulla vai vain toisen? Jos ehkäisykeino on sellainen, että naisen pitää gynellä ravata, lähteekö mies mukaan vai ei? (Riippuu tietysti myös siitä halutaanko häntä mukaan.) Onko miehellä tällaisessa tilanteessa mitään kiinnostusta ehkäisyn varmuuteen, sivuvaikutuksiin yms.?
Niin ja silläkin tietysti on väliä, jos naisella oli olemassa säännöllinen ehkäisymenetelmä jo suhteen alkaessa, silloin kai miehellä on vähemmän tarvetta ja "oikeutta" puuttua asiaan?
Niin ja silläkin tietysti on väliä, jos naisella oli olemassa säännöllinen ehkäisymenetelmä jo suhteen alkaessa, silloin kai miehellä on vähemmän tarvetta ja "oikeutta" puuttua asiaan?
Vastaukset 38
Vanhimmat
Söin e-pillereitä jo ennen kun tapasin nykyisen avomieheni reilut viisi vuotta sitten. Aloitin pillerit entisen poikaystäväni kanssa, enkä eron jälkeen lopettanut koska pidin (ja pidän edelleen) kivuttomista, niukoista ja säännöllisistä vuodoista.
Ennen kuin hyppäsimme sänkyyn nykyiseni kanssa keskustelimme ehkäisystä, oikeastaan se ei ollut keskustelu, hän vain ohimennen totesi käyneensä kondomiostoksilla. Tämä sopi minulle vallan mainiosti, en tainnut edes heti kertoa hänelle syöväni pillereitä. Meille kävi kuitenkin pieni vahinko ensimmäisen seksuaalisen kuukauden jälkeen, kondomi hajosi yhdynnässä. Mieheni huomasi sen ja meni heti noloksi, hän kysyi pitäisikö meidän käydä apteeksissa seuraavana päivänä hakemassa jälkiehkäisyn. Kerroin kuitenkin ettei siihen ole pillereiden takia tarve. Silloin päädyimme myös keskustelemaan vahingoista, abortista ja sukupuolitauteista. Mieheni kävi testeissä (itseäni oli tetstattu hieman aiemmin pillerireseptiuusinnan yhteydessä) ja kun tulokset olivat puhtaat, jätimme kondomit pois.
Mieheni ei käy kanssani lääkärillä tai sisätutkimuksessa, en ole nähnyt siihen syytä. Hän kyllä aina kyselee miten meni ja kehoittaa aina olemaan reipas, koska tietää, ettei sisätutkimus ole kovin mukava asia. Emme ole pahemmin keskustelleet sivuvaikutuksista, koska niitä minulla ei ole. Ainoastaan talvisin limakalvot kuivuu jolloin käytämme liukuvoidetta, tämä ei ole kummallekaan ongelma.
Alussa mieheni maksoi puolet ehkäisykuluista, mutta nykyään kun talous on yhteinen minä huolehdin ehkäisykuluista ja hän mm. auton kuluista.
Että näin meillä :)
Söin pillereitä jo ennen tapaamistamme ja alkuun käytimme kortsua ja nykyisin tilanteen sitä vaatiessa siisteyspuolen takia :)
Minä maksan pillerit, käyn yksin gynellä, apteekissa ja hoidan koko homman.
Reilua? Ei.
Mutta tuloeron takia antaa asian mennä näin.
Se mikä on oikeasti epäreilua on mieheni välinpitämätön suhtautuminen tautitesteihin. Minulta itseltäni on testattu vähän aikaa sitten (juuri ennen häntä) kaikki mahdolliset taudit ja hänen aikanansa vielä yksi uudestaan. Hän ei ole käynyt testeissä missään vaiheessa, vaikka olen sanonut että myös hän voisi siellä käydä.
Täytynee ottaa asia puheeksi jollei satu tätä lukemaan itse ja tekemään asian kanssa jonkinlaista aloitetta.
Sinulta ei ole testattu kaikkia tauteja, muutamaa ikävintä ei testata ellei niistä ole oireita.
Herpes ja visvasyylä taitavat ainakin olla tällaisia.
Viilataan nyt sitten pilkkua. Eli minulta ei testattu kaikkia mahdollisia.. mutta omasta halustani myös papakoe ja verinäyte (HIV) vaikkei lääkäri olisi niitä muuten suositellut.
Kerroit, ettei mielestäsi ole reilua käydä yksin gynellä, apteekissa tai hoitaa "koko homman". Kysyisin, miksi koet tämän olevan epäreilua? Miksi miehen pitäisi tulla mukaan odottamaan apteekissa kun sinä ostat lääkkeet, eihän se tule mukaan burananhakureissuunkaan? Entäs miksi miehesi pitäisi odottaa lääkärin odotushuoneessa kun sinulle tehdään normaali sisätutkimus? Eikö henkinen tuki ole parempi? Ja mitäs muuta hoitamista pillereissä on?
Mielestäsi on myös epäreilua että maksat pillerit yksin. Tähän voin periaatteessa yhtyä, mutta jos kyse on vakiintuneesta suhteesta ja asutte yhdessä, maksut menevät kuitenkin pitkässä suhteessa enemmän tai vähemmän tasan. Eikä senttien laskeminen paranna parisuhteen laatua.
Itse en usko jaksavani katsoa tai koskea mieheen, joka ei käy tautitesteissä. Hänhän ei välitä lainkaan omasta terveydestään!! Miten voisit kuvitella häntä kiinnostavan sinun (tai tulevan lapsenne) terveys jos oma terveyskään ei innosta. Ehdottomasti on nyt kehityskeskustelun paikka, miehethän ei yleisesti ottaen hirveesti välitä lääkäreistä, mutta koita silti saada hänet testeihin.
En koe jatkuvaa polttavaa tuskaa tästä epäreiluudesta sentään, ei saa tulkita liian vakavasti :)
Olen vain yksinkertaisesti hajamielinen ihminen ja minulla menee usein reseptit vanhoiksi, joudun hakemaan päivystävästä apteekista pillereitä viime tipassa, päivittäinen pillerin ottaminenkin on työn takana..
En kaipaa miestäni gyne-huoneeseen odottelemaan enkä muutenkaan mukaani vastaaviin tilanteisiin.
Mutta jos ajattelet asiaa niin, että minä kuitenkin käyn siellä lääkärissä, uusimassa reseptiä, hakemassa lääkkeitä apteekista (kaikki eivät asu kaupungissa ja se apteekki on 20km:n etäisyydellä), maksan ne ja otan päivittäin pillerin sekä kärsin sivuvaikutukset.
Mitä mies tekee? Panee ilman huolta.
Olisin ikionnellinen jos miehillä olisi pillerit ja mieheni hoitaisi ehkäisyn hormonaalisesti ja minä vaan panisin :)
Totta puhut tuosta tautiasiasta - täytynee ottaa asia uudestaan puheeksi ennenkuin joku piilevä tauti vielä pahimmassa tapauksessa aiheuttaa vakavampaa vauriota.
Tämä jatkuva helle tekee aivoista mössöset ja tekstin ymmärtämisestä vaikeaa :)
En toki kuvitellut, että päivittäin tai edes viikottain pohdit, miten epäreilua on, että joudut yksin käymään lääkärissä kerran vuodessa ja apteekissa 1-4 kertaa vuodessa. Itsekin puhuin usein nuorempana, etten ikinä siirry pillereihin koska en kuitenkaan muista ottaa niitä. Olen syönyt pillereitä yli 7v, ja unohtumisia on tullut ehkä muutama vuodessa. Eli ei pahasti :)
Onhan se tietysti epäreilua, että sinä huolehdit pillereiden hankkimisesta ja syönnistä, ja mies vain panee. Mutta on varmasti asioita, joita mies tekee ja joista sinä vain nautit. Ehkä hän huoltaa teidän autoa, jota sinäkin käytät? Ehkä hän laittaa ruokaa päivittäin, ja sinä vain syöt? Mene ja tiedä, parisuhde on kuitenkin yhteinen projekti, eikä kaikkia töitä voi/kannata jakaa 50-50.
Ehdottomasti passitat nyt miehesi lääkärille. Jos ei muuta, niin kerro vaikka mitä piilevä klamydia voi aiheuttaa miehelle...
Nuo virustaudit ovat yleisiä, erityisen epämiellyttäviä eivätkä parane koskaan.
Ja niitä ei testata.
Itse en luottaisi testeissä käyneeseen naiseen, sellaiseen luotan joka sanoo että on ollut varovainen eikä tauteja ole.
Meillä ainakin on yhteinen asia ja mm. mieskään ei halua, että syön pillereitä, koska ne eivät sovi minulle. Tällä hetkellä käytössä yhdessä valittu persona-monitori. (Laskee aamuvirtsasta päivän, jolloin on ovulaatio. Tietenkin joku taas kysyy mikä se on, etsikää tietoa netistä tai kysykää apteekista, ei nyt jaksa selittää sitä...;)
Kustannuksiin osallistutaan molemmat tasapuolisesti. Molemmille sellainen ehkäisymenetelmä mikä miellyttää...
Jos jompikumpi ei halua lapsia, sen kun ehkäisee vaan.
Asia muuttuu yhteiseksi silloin kun päätetään jättää ehkäisy pois.
Kyllä kävisi kondomikauppa kiivaammin jos tuota ohjenuoraa noudatettaisiin. Ja voisi monella miehelle mennä naama mutruun, kun nainen kieltäytyisi syömästä pillereitä, käyttämästä rengasta tms. jos hän tuntisi olevansa valmis äidiksi. "Herra on hyvä ja askartelee kumeilla sitten!"
Mutta onhan tuossa pointti. Harmi vain, etten ole törmännyt "livenä" miesten ehkäisymenetelmään, joka ei vähentäisi kummankaan nautintoa. Onhan niistä miesten pillereistä uhottu jo vaikka kuinka kauan. Sterilisaatiota en pitäisi "ehkäisymenetelmänä".
Useimmiten homma menee toisinpäin.
"Neiti on hyvä ja levittää jalkansa nyt. Jos neiti ei halua lapsia niin neiti käy lääkärissä ja hommaa pillerit."
Naiset ovat näissä jutuissa paljon arempia kuin miehet, olen huomannut.
Mutta mutta. Usein nainen on se, joka olisi aiemmin valmis lisääntymään. Ja omasta lisääntymishalustaan huolimatta hän huolehtii ehkäisystä, koska kondomit eivät yksinkertaisesti ole kaikista mukavia.
Minusta ehkäisy on yhteinen asia. Yhteinen mukavuus, yhteinen käytännöllisyys, yhteinen varmuus ja joskus yhteinen rahatilannekin. Lapsia pitää "hankkia" vasta kun molemmat ovat valmiita, ja siihen asti molemmat voivat huolehtia yhdessä ehkäisystä. Miksi ehkäisy olisi kenenkään asia yksin, kun seksikään ei ole?
Mutta tajusin pointtisi kyllä =)
Ihme jahkaajia löytyy niin naisista kuin miehistäkin. Pitäisi olla opintolainat maksettuna ja talo ostettuna ennenkuin lapsentekoa voi ajatellakaan. Ja sama työelämässä, mitään uutta ei uskalleta aloittaa.
Toisaalta meille harvoille jotka uskallamme tämä tekee elämän tosi helpoksi.
Arvasin, että tartut tuohon =) Sanoin "usein", ja sen taas perustan runsaisiin kuulopuheisiin ja kaveri- ja tuttavapiirin sekä sukulaisten kokemuksiin. Ei varmaan tieteellisesti kattava tutkimusaineista, mutta suuntaa-antava. Varmasti jahkailijoita löytyy molemmista, totta kai, mutta uskon edelleen, että usein (!) nainen on tai luulee/uskoo olevansa valmis ensin.
...se kuvaamasi "Herra on hyvä ja askartelee kumeilla sitten!" -kuvio on niin harvinainen?
Jahkailijoita löytyy kummastakin sukupuolesta, tiedenaisissa niitä on tosi paljon. Tuntemillani ei ole kenelläkään lapsia. Noin puolella on koira ja lopuilla kissa, yhdellä on papukaija. Ymmärrettävistä syistä sillä papukaijanomistajalla ei ole kissaa vaan koira.
Taas tietoni perustuu minigallupiin, joten en päätäni pantiksi pistä. Minä ja lähimmät ystäväni olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että pillerit ovat ehdottomasti miellyttävämpi ehkäisykeino kuin kondomi... ellei sitten satu jotain ikäviä sivuvaikutuksia. Siksi esimerkiksi lapsia jo kaipaileva ystäväni syö pillereitä, koska hänen avomiehensä ei lapsia vielä halua. Naiset siis syövät joskus pillereitä oman mukavuutensa vuoksi, vaikka haluaisivatkin jo lisääntyä, jolloin alkuperäisessä viestissäsi ilmoitettu sääntö ei toimi.
Ai niin tämäkin. Kuvittele tilanne:
Nainen ja mies pitkässä suhteessa, ehkäisy on aina tai melkein alusta asti hoidetti e-pillereillä, ja menetelmä on hyväksi havaittu. Nainen päättää jossain vaiheessa haluta lapsia, ja ilmoittaa miehelle, että ei enää syö pillereitä. Jos mies ei halua lapsia, hän saa luvan ostella kondomeja.
Eikö tuo kuulosta pienimuotoilelta painostukselta tai "kostolta", koska mies ei halunnutkaan vielä lapsia? Sehän riippuu ihan miehestä, mutta veikkaisin, että tällaisenkin tulkinnan voi tehdä.
Jos minä olisin vastaavassa tilanteessa, niin kumien laatu voisi osoittautua täysin kelvottomaksi. Reikiä kaikissa.
Tässä pätee sama kuin työelämässä, on helpompaa pyytää anteeksi kuin lupaa toimintaan. :-)
Vastaanpa nyt sitten itsekin.
Mieheni on ensimmäinen seksikumppanini, joten luonnollisestikaan minulla ei ollut mitään vakituista ehkäisykeinoa olemassa ennen häntä. Ensimmäinen vuosi leikittiin kondomeilla, jotka mies osti ja maksoi. Vuoden jälkeen hankin omasta aloitteestani e-pillerit, joista keskustelimme toki myös yhdessä. Äitini kustansi pillerit niin kauan kun asuin kotona. Kun muutin pois ja talous heitti miinukselle, mies alkoi maksaa pillerit... ja niin hän maksaa nyt edelleen kun asumme yhdessä.
Mies ei tule "mukaani" gynelle tai apteekkiin, mutta monesti kyydin tarjoaa. Enpä minä häntä sinne tohtorin vastaanotolle kaipaisikaan...
Mie olen sellainen hölötin, että mies ei ole ehtinyt itse osoittaa mitään kiinnostusta sivuvaikutuksia tai ehkäisyn varmuutta kohtaan, ennen kuin olen pitänyt hänelle luennon aiheesta =) Joten tietää kyllä, vaikka ei koskaa ehtinyt kysyäkään. Kerran ollaan tässä matkan varrella vaihdettu merkkiä, kun mielialat heitteli miten sattuu.
Mies ostaa kondoomit suhteen alussa, nainen ostaa pillerit suhteen puolessa välissä ja lopussa ehkäisyä ei tarvitse, kun seksielämä kuolee muuten vaan.
Todellisuudessa käy niin, että pitkässä parisuhteessa saa seksiä kun vaan viitsii kylkeä kääntää. Pätee kumpaankin osapuoleen.
käytin pillereitä jo ennen kuin alettiin seurustelemaan. kerroin, että käytän pillereitä ja se oli poikaystävälle ok (no kuka äijä nyt haluaa kumin kanssa sählätä ellei ole pakko ;)). poikaystävä kyllä osallistuu pillereitten kustannuksiin, ja vaatisinkin sitä jos hän ei itse sitä tajuaisi...
en ravaa gynellä ja vaikka ravaisinkin, niin en ottaisi poikaystävää mukaan (ellei sitten olisi joku tosi tärkeä syy, että tarvii poikaystävän tulla mukaan). koen olevani sen verran aikuinen, että uskallan mennä gynelle yksinkin...
...oltiin liikuttavan yksimielisiä: aluksi kortonki, sitten vähän aikaa pillereitä, jotka joutivat nurkkaan, kun vauvakuume iski - ja lasten välillä ja jälkeen hormonikierukka, joka on loistava keksintö: kuukautiset jäivät nopeasti lähes kokonaan pois, PMS-oireet helpottivat jne.
En isäntää huolisi mukaan lääkäriin, mutta laskun olen lykännyt hänelle - ja hän on sen suosiolla maksanut. Tulee kuitenkin halvemmaksi kuin uusi lapsi. ;) Olen ehdottomasti liian vanha (49) syömään pillereitä, ja taitaa olla viimeinen kierukkakin menossa. Ehkäpä jo nyt voisi ruveta kysymään, miksi Saara nauroi... ;) Jaa mistä moinen sanonta? Kaivakaapa esiin Raamattu ja lukekaa ensimmäisen Mooseksen kirjan 18. luvun 13.jae. Tuo kuului jo meikäläisen ikäluokan yleissivistykseen, joten en käy täällä selittämään tarkemmin. ;)
Ekat kuukauden näprättiin kortsujen kanssa, kerran kumi katosi salaperäisesti yhdynnän aikana ja löytyi sitten jostain lakanoista. Ikävänä yhteensattumana menkatkin olivat seuraavalla kerralla viikon myöhässä (testi kuitenkin negatiivinen). Olin ollut aluksi sitä mieltä etten mielelläni enää söisi pillereitä (oli aiempia kokemuksia), mutta tuo tapaus sai mielen muuttumaan (ja säikytti kyllä molemmat). Eli pilleriresepti kouraan ja apteekkiin. Ja hyvin on niiden kanssa sujunut, ei ollenkaan samanlaisia ongelmia kuin joskus teininä mm. mielialan suhteen (hmm...teini ja mielialamuutokset, oisko yhteyttä..). Mies sanoi jo silloin kun itse halusin pitäytyä kortsuissa että hänelle sopii kyllä ihan mikä ehkäisykeino tahansa - jos en halua pillereitä niin ok hänelle. Kuitenkin alettuani syömään pillereitä ja harrastaessamme seksiä ekan kerran paljaalla hän oli kovasti sitä mieltä että kyllä se on paljon paremman tuntuista niin...mutta hyvä, ettei pelkästään itseään ajatellut, vaan olisi ollut valmis käyttämään kondomejakin jos minä en edelleenkään olisi halunnut syödä hormoneja.
Kortsuaikoina taisimme ostaa ne suunnilleen fifty-fifty -kuitenkin nyt maksan omat pillerini. Ei sitä ole mitenkään erikseen sovittu, jotenkin sitä vain luonnostaan maksaa omat ostoksensa. Oma on reseptini ja omat ovat apteekkireissuni aina, kun uutta pakkausta tarvitsen. Olen kyllä ilmoittanut, että maksan ehkäisystämme ne 2,5 euroa per viikko. Toisaalta, miehellä on auto josta pääsen hyötymään säännöllisesti. Maksan pidemmillä reissuilla puolet bensoista mutta satunnaiset kaupunkiajelut tms. menevät miehen piikkiin. Ruokakulut menevät samoin suunnilleen puoliksi tai ainakin siinä suhteessa mitä kumpikin nyt syö. Ja muuten onkin ihan omat rahat. Eli toinen maksaa jotain, toinen jotain ja sitä rataa. Minä siis huolehdin omien e-pillerieni maksusta.
Ja gynellä käyn kyllä ihan itse, kiitos vain. Mainitsen kyllä miehelle käynneistäni ja kerron ehkä enemmän kuin hän haluaisi kuullakaan :p. Samoin kuukautiskiertoni, sen kommervenkit ja muut naisten jutut kerron kyllä suht kursailematta. Vuosi sitten kärsin toistuvista hiivatulehduksista ja piti sitten kiikuttaa miehenkin kouraan voidetuubi apteekista ja patistaa sivelemään sitä itseensä pari kertaa päivässä. Eli asiat, mitkä seksiin ja siihen sivuaviin asioihin liittyy, koskettaa kyllä meitä molempia kun kerran "sillai" yhdessä ollaan. Vaikeneminen ei ole näissä asioissa kultaa.
Pillerikokeilut lopetettiin yhteen kertaan koska sain kamalia raivareita. Mieheni ehdotti, että siirrytään takaisin kumeihin. Niitä olemme nyt käyttäneet monta vuotta. Emme laske kuka ne maksaa.
mun mielestä se on yhteinen asia ja ehkäisytavan täytyy sopia molemmille...
mutta kai siitä ei tarvitse huolehtia niinpaljon jos naisella on se "säännöllinen ehkäisymenetelmä"
Meillä aluksi käytettiin kondomeja. Sitten alkoi hormonaalisen ehkäisyn rumba, jota kesti n. 4 v. ja sinä aikana kokeilin kolmea eri valmistetta, jotka eivät sopineet minulle pidemmässä saatossa, jotenpa taas käytämme kondomia. Mies hankkii kortsut ja minä hankin aikoinaan muut vehkeet. Puoliksi maksetaan. Ikinä en ottaisi miestä gynekäynnille mukaan, sen homman voin hoitaa ihan itse :) Kondomi on ainoa vaihtoehto tällä erää, koska lapsia emme halua ja sterilisaatiota ei saa iän ja sen takia, kun ei ole lapsia tarpeeksi. En luota varmoihin päiviin, joten sekin on poissuljettu. Näillä mennään!
Me luovuimme seksistä osin sen takia, että sopivaa ehkäisyä ei löytynyt. Kymmenes vuosi menossa ilman seksiä.
Pitääkö gynekologillekin tulla pitämään kädestä kiinni vai mikä nyt hiertää? No eipä pillerit tai kierukka maksa juurikaan mitään. Jos jommalla kummalla ei ole varaa ehkäisyyn, niin sitten ei kannata seksiäkään harrastaa.
Ai ei maksa pillerit? 3 liuskaa maksaa jotain 40 euroa... kyllä se helpottaa kummasti, jos mies maksaa puolet, onhan ne pillerit myös hänenkin hyväkseen naiselle syötettävä.
Ei ole kyllä tullu mieleen ottaa miestä mukaan gynelle tai papaan. Leikillään olen kysynyt poikaystävältäni aina että tuleeko, mutta nolottaisi kyllä mennä itseäkin miekkosen kanssa sinne. Ei sinne kukaan muukaan ota kumppaniaan mukaan.
Ensialkuun oli kondomi käytössä, mutta ei se tuntunut hyvältä, joten ajateltiin kokeilla e-pillereitä. Nyt olen niitä 3 vuotta syönyt ja haluaisin lopettaa niiden syönnin, mutta mies ei sitä haluaisi, kun on niin kiva porata paljaalla, enkä sitä kielläkään. Jotenkin niiden pillereiden käyttö pelottaa, mietityttää että onko jotkin oudot kehon ongelmat niistä tulleet. Kerran pari vuotta sitten esim. vasen käsi puutui ihan yllättäen ja sitä särki. Ehkä sitä puutumista tapahtui pari kertaa. Sydämen tykytyksiäkin kai on tullut? en tiedä mitä ne on, semmoisia outoja tuntemuksia tulee rintaan aina välillä, ihan kuin sydän poukkoilisi tai jotakin. Ja suonenvetoja tulee herkästi. Hoitaja sanoi papakokeessa, että magnesiumpillereitä kun syö niin häviää vaiva. En ole ikinä ollut näin lihava, ennen pillereitä painoin 10 kg vähemmän. Saattaa kyllä johtua ihan masennuksesta ja elintapojen muuttumisestakin... mutta kai ne pilleritkin voi jotain turvotusta lisätä tms? Saa nähdä milloin terveys lopullisesti pettää. Itsetuhoisia ajatuksia nyt on ollut joe ennen pillereiden aloittamista, enkä sinänsä välitä vaikka henki menisi noiden oideiden pahetessa. Joutaahan täältä. Kun vaan keksii ensin, että miten se kävisi kivuttomimmin. Pitää kypsytellä ajatuksia vielä jonkin verran.
Olen hoitanut ehkäisyn yksin ja päättänyt raskauden yrittämisen ajankohdan ja lapsiluvun. MInähän sen mahdollisen lapsen kannankin, joten ei ole ollut miehellä neuvoteltavaa ehkäisyasioista - eikä kyllä valitettavaakaan.
Ja kaikki tämä on siis jo tehty :) piuhat on poikki minun päätökselläni, ei enää ehkäisymurheita.
Maksan miehelle kondomit, vaikka hän vastusteleekin (voisi kuulemma maksaa itse). En uskalla aloittaa pillereitä..
Olen nainen ja huolehdin suhteessani ehkäisystä. Syön e-pillereita. Käyn uusimassa reseptin ja ostamassa pillerit aina kun tarvis, en siitä miehelleni yleensä edes ilmoita. Minä maksan pillerit itse, miehelle en ole antanut niistä mitään vastuuta. Ota pillerin joka ilta ennen nukkumaan menoa, eikä mies siitä kysele, onko se otettu vai ei. Luottaa kyllä minuun asian suhteen.
En minä muuten tässä asiassa miestäni kaipaa, paitsi se vähän kismittää, kun syön kuitenkin melko kalliita pillereitä (en ole löytänyt halvempaa sopivaa merkkiä), joten olisi kiva, jos mieskin osallistuisi pillereiden maksuun. ollaan tästä puhuttu, ja mies on luvannut osallistua, mutta ei sitten kuitenkaan ole mitään tullut. En kahtaa alkaa karhuamaan rahaa minkään laskun kanssa, että jos ei omatunto hänellä asiasta soimaa, niin olkoot. En minä konkurssiin joudu minkään e-pillereiden takia.
Mielestäni on ihan hullu ajatus ottaa mies mukaan gynekologille. En edes antaisi tulla, jos joskus sinne haluaisi. Tosin, eipä tuo varmasti haluaisikaan tulla.
Itse ajattelen kyllä miehenä jättäväni kumin pois vasta silloin kun suhde on vakiintunut ja sillä mallilla että mahdollinen "vahinko" ei ole maailmanloppu. Voihan kumikin mennä toki rikki ja nainen tulee laakista paksuksi mutta ilman kumia mies kyllä antaa päätäntävallan käytännössä naiselle.
Meillä kumpikin halusi alkuun käyttää kondomia. Sitten söin hetken pillereitä, mutta jotenkin kun ehdottomasti kumpikaan ei halua lapsia, jäyti välillä epävarmuus mahdollisesta vahinkoraskaudesta. Teetin sterilisaation 7v sitten julkisella puolella päiväkirurgisena toimenpiteenä.. olin 33v. Kustannukset taisi olla kaikkineen alle satasen. Nyt ei tarvii aatella koko asiaa.
Joo, kyllähän mies iman kumia on heikoilla. Toisaalta suhde kai perustuu luottamukseen siinäkin, ettei kumpikaan hanki tautia uskottomuudella. Tietämälleni miehelle tehtiin parisuhteessa se, että vaimo "päätti" lapsen hankinnasta jättämällä pillerit pois ja kertoi sitten neljännellä kuulla, vaikka miehellä ois ollu ihan muita suunnitelmia... Kai kumpikin ilman kondomia tietyn riskin ottaa tavallaan.. Mutta eihän elämästä vainoharhaisenakaan mitään tule..