Jos jättäisit kumppanisi...

Kumpikin saisi sieluansa hellivän uuden kumppanin.

Kaikella on tarkoituksensa ja yhteinen aikamme on ollut tärkeä.

Ero pitää ajoittaa niin että seuraukset mahdollisimman hyviä.

Pelkäisin että lopulta vain jäisin yksin, sitä tunnetta en enää halua kokea.

Jos on yhteistä omaisuutta, se laitetaan jakoon, mikä ei ole todellakaan helppoa. Mikäli on jälkikasvua, on jatkossa perhejuhlat suorastaan epämiellyttäviä, ainakin alussa. Positiivisena asiana ovat puolestaan vapaus, itsenäisyys ja mahdollisuus löytää kumppani joka vastaa odotuksiasi. Käytännössä olen huomannut, kun kerran eroat, on se toisella kertaa jo huomattavasti yksinkertaisempaa. Pitää varoa, ettei siitä tule tapa...

En näe mitään syytä miksi jättäisin. Minulla olisi häntä ikävä jo samana iltana. Ainoastaan rahaa jäisi enemmän säästöön, kun elämä olisi halvempaa, mutta ei se olisi sen arvoista.

Eipä tämä miltään erikoiselta tunnu, kun sitä on harjoiteltu kauan, sitäpaitsi hän oli se järjen ääni että eihän meillä ole mitään enää.

Varmaksi en ossaa sanoa..Mutta luulen että mies ei kauaa nikottelisi. Uakon että se olisi hänelle ehkä helpotuskin.
Sillä hänen auuri omanajan ja vapaudentarpeensa on mulle näyttäytynyt aiinä valossa etten ole prioriteeteissä ensimmäisellä enkä toisellakkaa sijalla. Peiton pitäisi jeilua mahdollisimman tiuhaan mutta siihen se jääkin . Oon alkanu tuntemaan itseni huonekaluksi.