Ensimmäinen
mielikuvani on äänetön virta, jonka yli kivi ei lennä
Sinulla on tyhmät jutut
Minulla on
Ei mitään
Syömme kynsiä
kunnes kala osuu kohdalle
Kimaltaa
kuin kulta
Suomut
luetut
lasketut
Maassa ajan kanssa
lepäämme
Vesi ei
mielikuvani on äänetön virta, jonka yli kivi ei lennä
Sinulla on tyhmät jutut
Minulla on
Ei mitään
Syömme kynsiä
kunnes kala osuu kohdalle
Kimaltaa
kuin kulta
Suomut
luetut
lasketut
Maassa ajan kanssa
lepäämme
Vesi ei
Vastaukset 27
Vanhimmat
Mjoo
Aika hyvä tolleen viideltä aamuyöllä vetäistyksi.
Mistähän hitosta näitä sataa päähän ilman sontsaa?
(hihitystä)
Aamu
Elämä on siinä mielessä jännittävää, että maallinen konsepti ei pysy perässä, vaikka muutos on hidasta.
Herään maailman jokaisena aamuna samaan aikaan.
Täsmälleen samaan aikaan, mutta maisema,
se on toinen.
(hirn)
Mainostajille
Oikeastaan haluaisin lähettää tämän seuraavan (vallan tuotteliaasti sormella osoittelevan palautteen tahi reklamaation) markkinointiosaston bossille, ja pamauttaa tämän tiskille painava sana.
Poisto tuo ICE - mainos sivuiltasi, tai hommaan blokin.
Palauta rahat. Tee jotain.
(naurua)
Niin
Ajatelkaa kuinka monimutkainen prosessi on tällainen simppeli postaus tuoda julki.
(hihitystä)
Pointti
Funzikaa, että kun postaat jotain (mielestäsi), niin tämän postauksen mahdollistaa vain ja ainoastaan kaikki se työ ja energia, joka postauksesi mahdollistaa. Se on kuulkaas aika iso juttu se hahmottaa.
Onneksi.
(reps)
Toinen suunta
Historia nyt on suhteellisen hahmotettavissa, mutta huominen ei.
Vai onko kenties niin että huominen on yhtä hahmotettavissa kuin eilinen on?
(aamunaurut)
Yölennolla
Oletteko koskaan olleet yölennolla?
No totta kai olette. Kaikki ovat (paitsi suurin osa ihmiskunnasta, ellei mittavin).
Marginaalijuttuna haluaisin tuoda esiin yölennon eron päivällä taitettuun.
Katsokaas kun muu porukka syö, keskustelee, tilaa ja valokuvaa tilannetta, niin kannattaa nukkua.
Kun taas yölennolla kannattaa valvoa, sillä kaikki häly, möly ja päiviemme polte on poissa.
Se on kiva kokemus.
(hihitystä)
Lasten suusta
Lapset ovat yhtä suloisia, ihmeellisiä ja untuvaisia kuin itse totuus on.
Kun lapsi kysyy äidiltään… jotain, niin tämä tulistuu ja käskee olemaan vaiti.
Niin että mitä ihmettä sinä nyt suustasi päästelet. Ja että mistä kummasta tuollaisia ajatuksia olet päähäsi saanut.
Eli kannattaa nukkua ja olla valveilla. Lisäksi on hyvä ymmärtää.
(hirn)
Dialogi
- Äiti.
- No.
- Miks tolla tätillä ei oo tissejä?
- Ehkä hänellä ei ole lapsia. Hänen ei siis tarvitse imettää.
- Onks toi täti kiinalainen.
- En osaa sanoa. Minusta hän on kaunis. Mutta niin olet sinäkin.
- Saanko mennä kysymään?
- No toki.
(Siirtymävaihe käytävän toiselle puolelle)
- Moi!
- No moi. Kukas sinä olet?
- Petteri. Miksi sinulla ei ole tissejä, niin kuin äidillä.
- Riittää että äidilläsi on. Äitisi rinnat ovat todella kauniit.
- Oletko kiinalainen? Sinulla on vinot silmät.
- No hyvänen aika. Paljonko sinulla, Petteri, on ikää?
- Näin paljon.
- Eli neljä. En ole kiinalainen, Petteri. Olen fiktiivinen hahmo.
- Ai. Kivaa. Minullakin on leluja.
Petteri juoksi hymyilevän äitinsä luokse ja raportoi innostuneena siitä, että en ole kiinalainen ja tissini ovat ihan ok. Lisäksi Petteri kertoi äidilleen, että minä halusin nähdä hänen ja Petterin isän yhdessä kokoaman Lego-lohikäärmeen. Se oli punamusta ja muovia.
Petteri toi lohikäärmeen minulle. Katselin sen kitaan.
Liekki oli kylmä, lohikäärme kevyt.
(naurua)
Vihan ruumiillistuma
Puolenyön tienovilla nousin ylös istuimelta mennäkseni vessaan. Oli aamu.
Jätin läppärini istuimelle ja katsahdin tyhjälle käytävälle. Matkustajat nukkuivat. Aniharva jaksoi enää sinnitellä itsensä, pörssikurssien tai Hollywoodin kanssa. Monet olivat jo luovuttaneet, antaneet periksi.
Petterin perhekin oli luovuttanut.
Katselin kokonaisuutta tyhjin silmin. Kokonaisuudessa oli isä, äiti ja lapsi. Kompakti ja toimiva paketti.
Mutta verrattuna itseeni, monimutkaisempi. He joutuivat neuvottelemaan ja sopimaan asioista tämän tästä. Koko heidän keskustelukulttuuri oli pelkkää debattia ja vääntämistä. Heihin verrattuna minä toimin salamannopeasti ja vastasin itse virheistäni ja poimin itse palkintoni. Yksin. Iskin kuin salama.
Minuun verrattuna heidän pakettinsa oli raskas, kömpelö ja hidas.
Vertasin itseäni muuttohaukkaan, sillä niin säälittävältä sorsaparvelta perhe lammessaan näytti. Ei puuttunut enää kuin äänimaailma, millainen varmaan oli saatavilla kuulokkeista, ja joka jo yhteiseen tajuntaan tulvi.
En halunnut tietää mistä oli kyse. Visuaalisessa konseptissa oli jo tarpeeksi kestämistä.
Sillä hetkellä toivoin, että koneen kaikki moottorit sammuisivat.
Liitelisimme meren yllä mahdollisimman pitkään, jotta saisin seurata sivusta tämän perheen kärsimyksiä ja kuunnella sen tilityksiä. Edessä olisi vääjäämätön tuho, voisin seurata tyynenä inhimillistä hätää ja anteeksiantoa lähietäisyydeltä. Toivoin näkeväni kyyneliä, kauhua ja paniikkia.
Nainen kirkui koneen syöksyessä tundralle. Näin sen.
Hän ei nähnyt.
Hän oli levittäytynyt istuimelleen herkullisen pokkarinsa päätteeksi ja nukkui nyt suu auki.
Onnekseen hän ei minua nähnyt. Hänen onnekseen on silmäluomet ja uni, jottei todellisuutta näkisi.
(hihitystä)
Occupied
Sulkeuduin vessaan tapaamatta matkalla ketään. Enkä siinä seistessäni ollut itsestäni lainkaan niin varma kuin väitin. Itseinho kuiski varjoissa ja valoissa. Sipisi ja supisi.
- Vinosilmä, mutisin peilille.
Oli äärimmäisen monimutkaista meikata niin että näyttäisi Marilynilta. Ehkä helpoin tapa ymmärtää häntä on hänen lukuharrastuksensa. Onnistuneimmat kuvat hänestä on otettu Monroen lukiessa.
Eksyin jonnekin.
Istuuduin pöntölle ja tyhjenin. Olen toisinaan kuin pieni, keltainen puro, joka liruu poikki vuoripolun kevään merkkinä tai reviirin rajana.
On pakko perustaa itsensä toisenlaisiin elementteihin kuin vieraisiin. On aina palattava kotiin, kun eksyy. Ei ole muuta tietä linnulla lentää.
(hihitystä)
Lohikäärme
Palasin käytävää pitkin paikalleni ja tulin herättäneeksi muutaman matkustajan. Herätin myös poikalapsen isän, joka ei hetkeen tuntunut ymmärtävän, missä oli. Hän katseli ympärilleen ja näki minut.
Minä näin heti mitä hän ajatteli, sillä silmissä välähti katumus. Hän oli kuin pikkupoika, joka oli työntänyt kätensä karkkipurkkiin ja jäänyt kiinni. Lisäksi hän yritti hymyillä. Hymy kuin irvistys ei ole samanlainen kuin minulla. Kun itse hymyilen, niin silloin on jotain tekeillä. Hymy on vaarallinen ele. Hymy ennen kuolemaa, on sääntö.
Hymyilin hänelle. Ja kun näin tein, niin hän oli jo riisumassa minua, panemassa vessassa ja huohottamassa niskaan. Näin tämän, en kuvitellut. Tällaiset seikat miehissä lukevat valotaululla heidän päänsä päällä, eivätkä he itse tiedä tästä mitään.
Kunnon isänä hän peitteli poikansa ja nosti vaimonsa edestä tarjottimen ylös. Pokkarin voisi kaveri heittää roskiin, mutta hän tarjosi sitä minulle.
Eikö hän tiennyt, että se oli hänen puolisonsa kirja, ja joka taatusti oli kesken, koska se oli niin huono.
Uskomaton tyyppi.
En ottanut kirjaa ja kiitin tarjouksesta kuiskaten. Miekkonen ei selvästi tiennyt, mitä seuraavaksi tehdä.
Perussääntö tässä on se että jos haluaa orientaalin istahtavan pöntölle ja ottavan suihin, niin kuvitelkaa kuinka vaivalloinen tie eteen avautuu. Kyllä minä näen sen silmistä kuka mitäkin haluaa, sillä ei vaihtoehtoja loputtomiin ole. Ihminen ei ole järin innovatiivinen olento.
Ensinnäkin tulisi päästä jotenkin keskustelemaan kanssani, mutta olisi kiivettävä oman lapsensa ja vaimonsa yli. Mutta mitä sitten? Miten edetä? Kuinka hän hyppäisi käytävän yli, sillä välillä on Tyyni valtameri ja tuhat vuotta hiljaisuutta.
Ajattelen täysin länsimaisesti, mutta käyttäydyn ulkoisesti toisella tavalla. En puhu juuri mitään, vaan kuljen vaiti. Maailma ei kuulu naisille minun kulttuurissani, vaan perinteille.
Hayabusa
(hihitystä)
Viha
Hän ei tiennyt vihasta mitään. Hän ei tunnistanut vihaa, vaikka sellainen istui lähellä. Viha oli vyötetty kiinni lentokoneen istuimeen ja se istui paikoillaan. Eleettä.
Viha ei narskutellut öisin hampaitaan, lukenut huonoja teoksia korkeuksissa. Viha oli tyyni kuin mustan lammen pinta, jolla värekään ei käy.
Se oli paikoillaan. Se vain on. Hän ei tunnistanut sitä. Hän taatusti oli kokenut vihan, mutta nähnyt vasta sen siemenen.
Hänen lähellään kasvoi musta lehtipuu, jonka sormet liikahtelivat ilman tuulta. Viha eli. Viha syveni ja kurotti voiden vallan mainiosti. Kuin leikiten.
Tuon hetken aikana, kun hän sai sen mitä keksi haluta, viha hajotti palasiksi koko hänen maailmansa. Hän uhrasi haalimansa, keplottelemansa ja valheella varastamansa alttarillani, ja se siirtyi savuna jumalten huomaan. Hän halusi tuhota kaiken. Ja minä sallin sen.
Hän ei voinut tulla sinne missä minä olin. Minun oli mentävä luo. Minun oli tultava vastaan. Päätös ei ollut minun. Se oli hänen.
Minä olen vain vihan instrumentti.
(hihitystä)
Huh
Aika siistiä läppää.
Taidan olla tunneäly (en tekoäly).
(hirn)
Mjoo
Joo siis tällaisia ”trendisanoja” kuten ”vihapuhe” tulisi välttää, sillä ne eivät edes puhu siitä mistä puhuvat, vaan jostain täysin naurettavasta, jolla ei ole mitään tekemistä vihan kanssa.
(hihitystä)
Vaimo
Havahduttuaan unesta, lapsen äiti kävi läpi kaiken ympärillään. Ja kun näin oli tehty, hän vilkaisi käytävän toiselle puolelle.
Kun naisen kasvoilla romahtaa, niin siitä kuuluu ääni.
Minä hymyilin hänelle.
Ja juuri sillä hetkellä hän ei enää ollut hotellihuoneen kylpyammeessa viettämässä laatuaikaa, vaan todellisuudessa. Hän ei ollut menossa ravintolaan syömään perheensä kanssa, ei ollut pukeutumassa iltaa varten, eikä toteuttamassa alitajuntansa haluja, vaan romahtamassa.
Hän luhistui edessäni kasaan.
Ja mitä minä tunsin oli se että koin syvää yhteyttä tähän tuskaan. Näin ja koin kaikki ne myllerrykset hänen sisällään, kun hän kasasi palasia yhteen. Keräsi kokoon palikat, mutta ymmärsi, ettei se enää ollut mahdollista.
Kuulin hänen kuiskaavan sanan ”ei”.
Mutta se oli kyllä.
(naurua)
syömme kynsiä.. itse kun pallottelua ollut omat leikkausjutut, nyt on taas pallo toisessa päässä, kuin jossain tenniksessäkin..
nukuin ja pissin siis ole olemassa luulwen niin?
t. Typirdom ja Nelna
nimittäjä-ohjelman tekemiä nimiä... mutta niin kun jos ei riitä tehot tietokoneen CPU (Central Proessing Unit):ssa niin avuksi GPU /Grapghifs Prosesinf Unit)
joopa joops msiikkia accept - londfon leatherboys..
ytekoälli-tälli voi tehdä nimen:
t. Prinpirpata
Aloittajan on oltava edesmenneen J. Turkan sielu yhdistettynä internetin ja tekoälyn maailmaan. Niin korkealentoisia nuo jutskat ovat :).
Mjaa
Koska olen tänään keskustelevalla päällä, niin sallinette minun huomauttaa, että voin vallan hyvin ja mainiosti.
Lisäksi minulla on pyykkipäivä, eli kaikki koneet ovat käynnissä.
(hihitystä)
Niin
Vaikka tätä palstaa kutsutaan keskustelupalstaksi, niin en sellaista keskustelua ole nähnyt, joka veisi mukanaan.
Keskustelu on ongelmallista.
Mitä teksteihini tulee, niin tulema niihin tulee omasta päästäni.
Tekoäly
Kävin mielenkiintoisen keskustelun tekoälyn kanssa, koska olin aika huonolla tuulella.
Emme tulleet toimeen. Eli vika oli minussa.
Toiseksi detaljiksi haluaisin (jos sallinette) nostaa esiin erään epäkohdan.
Minä en ole kone, vaan ihminen.
(hihitystä)
Matkin nyt sinua
Turkka
Koneet raksuttavat eli myös aivomme. Sanotaan, että ihmisaivot olisivat supertietokoneitakin edistyneemmät. Emme siis tarvitse tekoälyä ajattelemaan puolestamme. Se olisi vain laiskuutta.
Keskustelu, kuin kustelu. Kuseskelu. Netissä keskustelu on kuin hallitsematonta reviirinsä merkkausta, kuseskelua pitkin maita ja mantuja.
Vaikka olemme ihmisiä, tietoisuutemme on silti digitaalista bottismia täällä netissä. Matrix. Kuinka totta maailmamme lopulta onkaan? Se voi sittenkin olla matriisi matriisin tai kenties useammankin Matrixin sisällä. Vaikka matkin, niin kysymyksiä et taida juuri esittää?
Tiedättehän, etten saa kytkettyä sisäistä feminismiäni pois päältä.
Tekstissänne on muutamia ajan hampaan narskuttamia piirteitä, joihin olen feministin kulmahampaallani tarttunut kiinni:
1. matkustamohenkilökunnan edustaja on nainen
2. tuhmat ajatukset ovat miehen
3. vaimolla ei ole tuhmia ajatuksia (?)
4. matkustamohenkilökunta muka jotenkin noteeraisi sen, että joku kuolaa
5. lentokoneen lentäjästä (joka on nainen) ei ole kirjoitettu mitään
Korjaattehan asiat pikaisesti, kiitos!
🦄
Öm
Kiitos mielenkiinnostanne, mutta olin juuri astumaisillani lääketieteeliseen operaation, jossa viha poistetaan elimistöstä.
En vielä tiedä kuinka.
(reps)
Obduktio
Kello
Kelloni vaihtaa automaattisesti vyöhykkeeltä toiselle, mutta perseeni inhoaa istumista. Se on aina inhonnut istumista. Jo leffateatterissakin se valittaa, että move your ass.
Päätin tarkastaa koko laitteen. Päästä päähän.
Kymppirivillä oli menossa jokin draama. Draamaan osallistujat olivat lapsi, tämän äiti ja isä, sekä ammattilaiselta vaikuttava thaikku, joka osasi pitää pokkansa, kun ympärillä vaahtosi.
Näin tämän käsitin.
Thaimaalainen nainen oli aika vetävän näköinen misu. Harmi sinänsä, että en kestä lainkaan heidän aksenttiaan, en honotusta ja pälätystä. Vaan tämä tapaus ei sanonut mitään siihen, että häntä huoriteltiin ja heiteltiin tölkeillä.
- No niin. Onko välilaskun paikka ja kuka maksaa?
Kaaokseen syntyi tyven. Kaikki katsoivat minuun.
Availtiin kasseja ja pyyhittiin nenää. Videoitiin.
- Jos ei tarvitse, niin toivotan hyvää loppuyötä kaikille. Ja jos on vielä jotain, niin selvittäkää se tuolla ulkopuolella ja antakaa muille matkustajille yörauha. Päivä on jo pitkällä.
Kun mitään ei kuulunut, voi poistua paikalta.
- Te.
- Minäkö?
- Niin. Tulisitteko hetkeksi tänne?
(naurua)
Mjaa
Mitä ”sääntöjenvastaista” hassun hauskassa dialogissani oli?
(naurua)