oma elämä

Ehdottomasti on oltava myös omaa elämää!!! Vastuuntunnoton ajattelematon mu..ku tuo miehesi, onneksi kohta ex. Kai hän sentään silloin ottaa lapset säännöllisin väliajoin luokseen kun asutte erillään vai aikooko luistaa siitäkin? Tosin kuullostaa kyllä sen verran vastuuttomalta tyypiltä että uskaltaako lapsia hänelle edes antaa...? Hyvä jos sinulla on sellaisia ystäviä jotka ottavat lapset hoitoon kun sitä tarvitset.

Ei oman ajan ottaminen ole kiellettyä, mutta sitäkin voi ottaa niin monella tapaa.

Kyllä ihmisen on oikeasti pitänyt miettiä tehdessään lapsia tuollaisen määrän, mitä se käytännössä tarkoittaa. Siis viisi lasta ja kaikki alle 9-vuotiaita!

He tarvitsevat ehjää perhettä ja molempia vanhempia ja ovat oikeutetusti ne ansainneet kun heidät tähän maailmaan on haluttu.

Kerrot olleesi kotiäiti kaikki nämä vuodet ja mitä muuta voisitkaan olla noin ison sakin kanssa. Olisi käsittämättömän tyhmää tehdä noin monta lasta vain viedäkseen heidät sitten muualle hoitoon. Ja että tuo sinun kotiäitiytesi olisi mahdollista, on siinä varmasti toisen ollut ihan pakkokin tehdäkin pitkää päivää perheen elättämiseksi.

En ole mikään marttyyri ja ajattele, että homma on yksin naisen harteilla, mutta ymmärrettävää on sekin, että miehesi on myös väsynyt päivätyönsä päätteeksi, eikä ehkä niin innostuneesti suhtaudu kotihommiin enää työstä päästyään.

Itse olen ollut myös kotiäitinä suurimman osan aikaa lasten ollessa pieniä. Tosin opiskelin siinä ohessa 3-vuotisen tutkinnon itselleni ja mieheni oli paljon pois työmatkojen vuoksi. Silti selvisin.

Esimerkkinä voisin mainita, ettei mieheni ole vaihtanut koko elämänsä aikana viittä vaippaa enempää, eikä se silti tee hänestä isänä, tai miehenä kelvotonta. Ja lapsia minulla on viisi, eli ihan yhtä monta kuin itselläsi. Tiedän siis mistä puhun.

Nyt olette sitten eroamassa vai?

Kannattaisikohan vielä vähän miettiä asioita. Meinaatko viedä laumasi hoitoon ja lähteä ansiotyöhön, sillä ilman tuloja tuskin selviätte ja tähän saakka miehesi on hoitanut sen puolen asiasta. Nyt se jakaantuu puoliksi myös sinun kohdallesi ja voin vakuuttaa, ettei kotityöt vähene, tai oma aika lisäänny yhtään.

Päinvastoin. Sen lisäksi saat hoidettavaksesi ison määrän asioita, joita sinun ei ole koskaan ennen tarvinnut miettiä.

Ihan vain kiinnostuksesta haluaisin tietää, mitä tosiaan liikkuu naisen mielessä, joka haluaa noin paljon lapsia, eikä sitten olekaan sitoutunut huolehtimaan siitä, että heillä olisi ehjä koti ja vanhemmat?

Ymmärrän toisaalta miestäsi siinäkin, että hän vastuuntuntoisesti suunnittelee lasten hoidon, eikä usko sokeasti pärjäävänsä yksin heidän kanssaan. Asia, jolle sinä vain naurat!

Mitä itse aiot tehdä niinä viikkoinkun lapset ovat sinun luonasi? Tokihan sinunkin on mentävä kokopäivätyöhön ja tehtävä sitä silloinkin kun on oma vuorosi hoitaa omia lapsiasi. Vai ajattelitko, että miehesi elättää sinua niin kuin tähänkin asti?

Nythän käsitykseni on se, että elämänne on muuten kunnossa, mutta sinä haluat erota kun mies ei ole sellainen kun haluaisit ja oletkin haaveissasi kuvitellut perhe-elämän toisenlaiseksi.

On täysin eri asia, jos tulet jätetyksi, eikä sinun mielipidettäsi kysytä.

Niin, ajattele, sellaistakin tapahtuu.

Tai, jos miehesi on alkoholin väärinkäyttäjä, tai pahoinpitelee teitä, jolloin hänen kanssaan on suorastaan vaarallista jatkaa elämää. Mistään tällaisesta et anna viitteitä, joten ymmärrän sinun kyllästyneen oman ajan puutteeseen ja kotiin jumittumiseen.

Hyvänen aika! Ei sen vuoksi tarvitse lapsilta kotia hajottaa ja tuoda heille murheita aikuisten typeryyden vuoksi.

Hae apua itsellesi.

Parempaa tulevaa toivoen.

Tämä kohta ex-miehesi on näköjään niitä isejä, joka on sitä mieltä, että hänen velvollisuutensa/oikeutensa on lasten kanssa viettää vain hupiaikaa. Arkirutiinit eli että lapsia pitää syöttää, pukea, pestä jne, jne eivät ole kivaa tekemistä, joten ne ei kuulu hänelle. Itsekäs p_ _ _a kun on!

Tosin mietin tuota miehesi lausumaa eli "sinun olisi pitänyt tietää se, että haluat omaa aikaa jo silloin, ennen kuin halusit lapsia". Niin tuosta tulee mieleen, että kun aloitte lapsia hankkimaan, niin mitä päätitte asian suhteen? Mitä sovitte lasten hoitamisesta? Kumpi halusi lapsia, vai halusiko molemmat?

Kerron esimerkin: Yksi tuttuni alkoi seurustelemaan miehen kanssa joka oli tuolloin naimissa ja yhden lapsen isä. No, mies erosi ja meni tämän tuttuni kanssa naimisiin. Mies ilmoitti, että hän ei lapsia halua, mutta jos tämä nainen haluaa, niin hoitakoon ne sitten. No, nainen halusi ja heillä on nyt kaksi lasta ja ongelmia on. Nainen on totaalisen väsynyt, koska hänellä on lähes yksin vastuu lasten hoitamisesta. Eli siis naimissa, mutta silti yksihuoltaja.

No, ketä tässä asissa syyttäisitte? Miestä vai naista?

Mitenkähän se sinun vapaa-aikasi lisääntyisi yksinhuoltajana. Miksi sinusta miehesi pitkän työpäivän jälkeen pitäisi tehdä vielä toinen kotona. Sinä olet kotona töissä ja organisoimalla viiden lapsen hoitoon riittää pitkä työpäivä. Kaikkea kivaa löytyy kodin ulkopuolelta, mutta ei sinulla niihin mahdollisuutta ole, jos aiot olla hyvä äiti. Kymmenen vuoden kuluttua voisi ollakin, mutta silloin voi esteenä olla raha. Työttömyyskorvauksella ja muutaman lapsen elareilla ja lapsilisillä ei paljon juhlita.
Hoida lapsesi ja etsi se kiva vasta kun lapset ovat kasvaneet.