Haluaisin tietää millaisia oireita itse kullakin tulee erosta?! Nimittäin itse olen lähemmäs saiaalakunnossa eron jälkeen. Erosin poikaystävästäni, olimme alle viikon erossa kunnes palasimme yhteen jälleen. Syynä ei ollut minun huono kunto vaan rakkaus. Kuitenkin,minulta lähtee ruokahalu,oksettaa ja oksentelenkin jos yritän väkisin syödä, syömättömyyden takia heikottaa, väsyttää ja vielä masentaakin päälle.Itken silmät turvoksiin ym. En jaksanut tehdä mitään, maata vain kotona. Haluaisin vain tietää onko muilla tällaista ja selviääkö siitä? Tämä on ensimäinen pidempi suhteeni, aikaisemmassa ero ei tuntunut missään,nyt rakastan niin lujaa! Tuollaiseen kuntoon joutuminen e ole terveellistä ja joudun siitä toipumaan kauan, mutta mikään siihen ei auttanut!
miten selviätte
erosta!?
101949
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Itsellä samanlaisia oireita. Vaikea tilanne ja ero ei helppo ratkaisu. Tulevaisuus epävarma. Helpointa olisi kun ero olisi varmasti lopullinen ilman toivoa.
Niistä oireista. Tietenkin itkettää ihan kauheasti. Vaikka olisi koonnut itsensä niin yhtäkkiä ei voi itkulle mitään. Rinnassa ahdistaa, enkä tunne mielihyvää. Ruoka ei maistu, eikä huvita urheilla. Unta en saa, eli syön nukahduslääkkeitä. Aamulla on tuska herätä.
Ja koko ajan rinnassa puristaa ikävä.
Viikonloppuna tuli vielä sellainen ihme kohtaus juhlissa että melkein pyörryin ja kylmä hiki nousi pintaan.
Kaiken fyysisen vielä kestäisin, mutta kauheinta on se tunne että on menettänyt rakkaan ihmisen.
Lähdin itse neljän vuoden suhteesta, jossa oli myös tosi paljon hyvää. Ihmiset luulee, että se joka lähtee, ei kärsi. Tämä ei ole totta, koska en ikinä ole kokenut yhtä suurta tuskaa ja ikävää. Ero on kolmas ja lopullinen, vaikka haluaisinkin palata. Jotkin ongelmat vain ovat ylipääsemättämiä, eikä niitä rakkaudella korjata. En olisi koskaan uskonut sanovani tätä, mutta rakkaus ei riitäkään. Olen yrittänyt turruttaa tuskaa heittäytymällä suhteeseen, jossa aiemmista ongelmista ei ole tietoakaan, jollakin tavoin sovin tälle ihmiselle paljon paremmin, mutten silti pysty panostamaan mihinkään, koska olen niin rikki. Kai pitäis olla vaan ihan yksin, vaikka koskaan ei tiedäkään mikä päivä on viimeinen. "Parempi on olla yksin vaan, kuin yhdessä toisensa kadottaa. Parempi on olla itsekseen, kuin tulla sokeiksi toisilleen".
sydäntä puristaa,itkettää,ahdistaa,masentaa,rahahuolet pukkaa päälle..pitäis omalle vauvalle jaksaa hymyillä ja hoitaa pikkuista..mitenhän tästä selviää?
Ihan samanlaiset tuntemukset myös minulla... Koeta ystävä rakas sä kuitenkin jaksaa vauvan kanssa, kyllä sä selviät! Jospa tämä meidän tuska helpottaa ja me totutaan tähän uuteen elämään.. Yritetään ajatella niin, vaikka vaikeaa se on! Voimia sinulle!
Tuskimpa selviän. Poikäystävän haluaa nähtävästi erota kun hän haluaa omaa aikaa (mitä hänellä tosin on koko ajan, sillä olen aina yksin), ollaan niin erilaisia (tykkäisin tehdä hänen kanssaan monia asioita ja harrastuksia, mutta kun ikinä ei oteta mukaan). Siltikin rakastan niin paljon, että olen valmis kuuntelemaan haukkumiset, julkiset häpäykset, yksinolon, jos saan vaan hänet edes yöksi lähelleni. Tiedän olen naurettava, mutta tiedän senkin ette selviä erosta. Voin sanoa työpaikalleni hei hei sillä en pysty sinne sitten enää menemään, ei se olisi muuta kuin itkemistä silmät punaisena. Olisin vain yksin, en jaksaisi käydä missään. Loppujen lopuksi kaikki olisi niin raskasta, että ei olisi enää muuta vaihtoehtoa kuin nukkua pois.
Eli en kestäisi eroa, mikä odottaa jo oven takana. joten se siitä.
Kirjoitin aiemmin otsikolla "niin täälläkin".
Viikko erosta ja olo vaan pahenee. Luulin jo että pahin on ohi, mutta nyt on sellanen olo että voisin kuolla. On tunne että en saa henkeä ja niska on niin jumissa että pää räjähtää. Vatsa sekaisin ja tosi heikko olo. Kädet tärisee ym. Ahdistaa niin paljon, tuntuu että kuolen. Mitään ei pysty tekemään kun fyysisesti niin paha olo (henkisestä olosta puhumattakaan). Että hyvin menee :)
Kun oltiin poikaystävän kanssa jonkin aikaa tauolla, en pystynyt syömään mitään, makasin sängyssä ja itkin aamusta iltaan. Aika samanlaisia oireita siis kuin muillakin. En tiedä, miten selviäisin lopullisesta erosta, kun välillä sen pelkkä ajatteleminenkin saa aikaan ylitsepääsemätöntä tuskaa ja syöminen saattaa olla monta päivää lähes mahdotonta.
eron tuskaan,kun keksisi jonkun pika parannuksen niin hyvä. itsenkin olen kärsinyt eron jälkeisestä fyysisistä ja psyykkisistä oireista. eli pahoinvointia,syömättömyyttä,päänsärkyä,jatkuvaa itkemistä,masennusta. päädyin joksikin aikaa jopa psykiatriselle osastolle. söin oloa helpottaakseni masennuslääkkeitä, nukahtamislääkkeitä ja rauhoittavia. kyllähän niistä hetkellistä apua sai,mutta taitaa aika olla se mikä sitten haavat korjaa.
Mulla kanssa on tosi paska olo!!! Ei me kai virallisesti olla erottu, mutta tauolla ja taitaapa tauko päättyä siihen kun toinen huomaa, miten paljon helpompaa on olla yksin. Olen ollut täysi paska ja erosta en voi syyttää, kuin itseäni, mutta törttöilytkin olen lopettanut jo kauan sitten ja tää johtuu nyt vaan luottamuksen puutteesta...
Mä en pysty nukkumaan, itkettää vaan. Tekisi mieli hautautua peittoihin ja nukkua kaikki pahat olot pois, on niin helvetillinen ikävä!!! :( Ei toista voi pakottaa seurustelemaankaan... Eikä luottamusta saa takaisin pyytämällä. Mitä helvettiä teen illat? Tähän asti olen vaan viettänyt ne kultani kanssa... Olen halunnut olla yhdessä joka ikisen sekunnin. Alkaisi jo koulu, voisi hukuttaa ajatukset siihen. Musta paras keino selvitä on ehdottomasti yrittää keksiä kamalasti tekemistä, sekään ei kyllä aina auta ja illalla kun menee sänkyyn... Siellä ei olekaan ketään vieressä ottamassa kainaloon :(, tuntuu et olen aivan yksin! Edellisten erojen jälkeen olen heti hankkinut uutta vipinää, sekin helpottaa, mutta vaan hetkeksi... Nyt ajattelin kyllä pysyä aivan yksinäni. En halua rakastua enkä ihastua kehenkään ennen, kuin tää edellinen suhde on unohtunut. Ja sehän vie aikaa... Pitkä selibaatti edessä!
nii-in, elämä on. oli kuka läheinen tahansa.