Minusta on kerrassaan hämmästyttävää se uskomattoman hallittu käsityötaito ja opera buffan taidokkaan musiikillisen kielen ja tämän oopperatyylin hienovaraisen musiikillisen elekielen ja buffan kaavan omaksuminen todellista näyttämövaistoa ja psykologista silmää osoittaen, mikä tulee ilmi Mestarin nuuskarasiasta varsinkin myöhemmässä vaiheessa oopperaa, jossa kuullaan draamallisesti osuvia duettoja, ja aaria jossa Viljon kihlatusta kasvaa syvästi tunteva ihminen oopperan alun marionettimaisuudesta, olematta oopperana mikään puhdas tyylipastissi tai 1900 luvun prisman läpi nähtyä Haydnia tai Mozartia, vaan monien eri tyylivaikutteiden summana teos kohoaa persoonalliseksi synteesiksi ja monumentiksi.
Saikkolan taidokas buffa ooppera Mestarin nuuskarasia
Anonyymi-ap
2277
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oikeastaan tuossa oopperan loppupuolella morsiamen sisäinen elämä tulee käsittelyyn ja oopperan tunnelma vakavoituu ja maisema tummenee suuressa mollisävytteisessä aariassa, jossa tyttö valittaa kohtaloaan ja jättää kihlattunsa seuraavassa nerokkaasti laaditussa duetossa, jossa näiden vastakkaiset tunteet on tuotu taidokkaasti esille musiikin keinoin hämmentävässä tilanteessa molempien sielujen avautuessa syvimpiä syövereitä myöten, kuten myös duetossa juuri ennen finalen sovittelevaa tertsettoa, jossa komedian henki palaa humoristisen päätöksen myötä, jossa säkenöivänä koomisena liikkeenä mestari Blom antaa sapiskaa kisällille kihlattujen välisen sotkun aiheuttamisesta, joka tuo mieleen Don Juan oopperan, kun Don läksyttää Masettoa. Nuuskarasiassa tämä johtui siitä, että kisälli oli kertonut tytölle tämän kihlatun pettävän tätä ja tyttö kuvitteli että syynä on sulhasensa ex ystävätär Ruusunen eikä pelkkä nuuskaaminen, jota Vilho aluksi rukkasten saamistensa syyksi arveli.
Saavutin eilen hiukan transsinomaisen meditatiivisen tilan teosta kuunneltuani ja sukelsin kantilaisittain hieman pois aivojen ajan tajun muodostamasta arkitodellisuudesta, ihanaa. Ei lainkaan pöllömpää musiikkia.
Kerrottakoon vielä niille jotka eivät ole lukeneet Mozart kirjallisuutta, että eräät sanonnat ja sanakäänteet, joita olen viljellyt tekstissä, ovat peräisin mm. Wolfgang Hildesheimerin Mozart kirjan ooppera analyyseistä ja Yves Remyn Mozart pokkarista, joita on tullut joskus luettua ja ne ovat jääneet muistiin.
hieno analyysi. Amen. Ei lisättävää kun sää kirjoitit iha kaiken =)