Pohdintaaa

Voi tavallaan olla. Tai ei voi olla rakastunut, mutta voit rakastaa ihmistä jonka kanssa olet pitkään ollut. Välittää ihmisestä, rakastaminen ei välttämättä tarkoita merkittäviä romanttisia tunteita. Voi varmasti olla myös rakastunut samaan aikaan, eikä se tarkoita että se toinen olisi yhdentekevä. Sydän voi olla muualla ja olla rakastunut toiseen, jota mahdollisesti myös rakastaa. Silti vaikka eroaisi, voisi se rakastaminen sitä toista ihmistä kohtaan säilyä, siten että toivoo että hänellä hyvä olla.

Miten voit väittää että yhteiskunta näin määrittäisi? Täällähän media paukuttaa juuri kaiken huoraamisen ja irstailun puolesta. Kaikki yhteiskunnan toimetkin sellaisia, että paremmin pärjää esim. köyhät, kun asuvat erillään. Ei täällä moraali ja yksiavioisuus ole arvostettua.

Lain mukaan ihmiset eivät saa mennä naimisiin kuin yhden kanssa, mutta eihän se avioliitto määrittele mitenkään ihmisten käytöstä. Mun puolesta kukin saa tehdä mitä tykkää, mutten itse katsele huoraamista. Harva pystyy sitoutumaan yhteen, se on kunnioitettavaa.

Useat ihmiset ovat elukoita, jotka toteuttavat omia mielihalujaan. Arvomaailma mätä, eikä periaatteista tietoakaan. Harmi että kaikenlaiset tekee lapsia, tällainen malli kun siirtyy eteenpäin.

Saahan sulla olla vaikka kuinka monta kumppania...

Määrittääkö se muka yhä niin?

Ihminen on keräilijä-metsästäjä. Aika lyhytjänteinen aivoiltaan siis. Nykyaika tarvitsee paljon ja pitkään resursseja uusien veronmaksajien kasvattamiseen. Siinä tietynlaiset ihmiset ovat voittajia. Varsinkin uskonnolliset yksiavioiset. Oi aikoja ja tapoja 🤷‍♀️