Lähiaikoina on palstalla keskusteltu eroamisen oikeutuksesta. Selvästikin uskonnolliset ja muut periaatteen sumentamat ihmiset tuomistevat eroamisen. Sellaisen arvostelun lukeminen satuttaa ko. telanteessa olevia. Surua on ihan riittävästi omasta takaa ja ja sitten nämä "lähimmästään rakastavat" ihmiset vielä syyllistävät.
Haluan rohkaista teitä, ihmiset. Nyt eletään nykyaikaa, eikä 1900-luvun alkupuoliskoa. Ihmisillä on oikeus vaikuttaa omaan elämäänsä ja muiden tahojen, kuten hengellisten tahojen puuttuminen yksityisasioihin ei ole sallittua.
Jos olette yrittäneet kylliksi liitossanne, eikä se toimi siitä huolimatta, uskaltakaa tehdä ratkaisu. Mutta tehkää se harkiten ja ennenkaikkea lasten etu muistaen. Useasti lasten asema paranee eron myötä. Riitelyt kotona loppuvat, vanhemmat tulevat läheisemmiksi (jos tapaamiset järjestetään asiallisesti), jne.
Älkää pahoittako mieltänne syyllistämisillä.
Oikein mukavaa kesää!
Haluan rohkaista teitä, ihmiset. Nyt eletään nykyaikaa, eikä 1900-luvun alkupuoliskoa. Ihmisillä on oikeus vaikuttaa omaan elämäänsä ja muiden tahojen, kuten hengellisten tahojen puuttuminen yksityisasioihin ei ole sallittua.
Jos olette yrittäneet kylliksi liitossanne, eikä se toimi siitä huolimatta, uskaltakaa tehdä ratkaisu. Mutta tehkää se harkiten ja ennenkaikkea lasten etu muistaen. Useasti lasten asema paranee eron myötä. Riitelyt kotona loppuvat, vanhemmat tulevat läheisemmiksi (jos tapaamiset järjestetään asiallisesti), jne.
Älkää pahoittako mieltänne syyllistämisillä.
Oikein mukavaa kesää!
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Älkää pahoittako mieltänne syyllistämisillä."
Avioerostani on jo niin monta vuotta vuotta, että en enää pahoita mieltäni syyllistämisestä.
Palasin eilen sukulaisvierailulta. Kuulin selkäni takaa, että "itsepähän olen sotkenut elämäni". Ilmeisesti exäni luona vieraillut veljeni on saanut toisen käden tietoa asioistamme.
Elämäni on erittäin hyvässä järjestyksessä.
Olen vastentahtoisesti eronnut. En laittanut tikkuakaan ristiin eromme eteen.
VL:n julistus Suviseurojen jälkeen oli pöyristyttävä. Heidän Raamatuntulkintansa jääköön omaan arvoonsa. Käyn joskus lukemassa heidän keskustelupalstaa.
Kannanoton mukaan vain lesket ja joku muu ryhmä (en muista mikä) saa mennä uudestaan avioliittoon.
Jätän ikävät ihmiset ja puheet omaan arvoonsa.
Juovuspäissään olevan veljen takia en voinut käydä syntymäkodissani. Hautausmaalla en ehtinyt käydä kiireen takia. Ei harmita yhtään. Olen saanut niin paljon asioihin etäisyyttä.
Olen vielä lomalla. Katsoin äsken lempisarjaani Sydämen asialla. Aamuisessa jaksossa oli alkoholisoitunut hienostorouva Patricia. Hänen mies haki eroa. Varakas playboy Amerikassa.
Nainen yritti epätoivoisesti saada takaisin nuoruudenrakastettuaan. Kun ei siinä onnistunut, niin yritti sitten itsemurhaa.
Katsokaa tuota ihanaa brittisarjaa. Se on parasta mahdollista terapiaa sydänsuruihin.
Tällä avioeropalstalla hyvin moni kärsii yksinäisyydestä.
Minä viihdyn valtavan hyvin omissa oloissani.
Ulkona on taas valtava helle. Pitänee lähteä ostoksille ja sitten iltatöihin.
Onni yksillä kesä kaikilla.
Käväisin äsken Soneraplazan Ellien Kristallipallopalstalla. Siellä viihdyn parhaiten. Pitänee käväistä vielä turisemassa aamukahviviestissä.
"Jos olette yrittäneet kylliksi liitossanne, eikä se toimi siitä huolimatta, uskaltakaa tehdä ratkaisu. Mutta tehkää se harkiten ja ennenkaikkea lasten etu muistaen."
Näinhän sen pitäisi olla erotessa, mutta hyvin usein näin ei ole. Ja vaikka kenties syyllistänkin, niin minusta se on silloin väärin.
On toki tilanteita, joissa ero on paras ratkaisu varmaankin kaikkien kannalta, mutta kuten joku asiantuntijakin on todennut, niin on aivan liikaa turhia eroja. Erolla etsitään ratkaisua johonkin muuhun ongelmaan, kuin varsinaiseen parisuhdeongelmaan.
Jos ero olisi vältettävissä, niin se olisi kaikkien, etenkin lasten kannalta paras ratkaisu. Mutta, kuten sanoin, aina se ei onnistu. Mutta yrittää pitäisi.