Se on niin iso tuska kun eroaa. Varsinkin kun jätetään. Olet aivan hajalla. Et meinaa saada edes hengitetyksi. Ruoka ei maistu. Paha olo. Kaikki muiden ilon pito ottaa vaan päähän, niitä ei jaksa yhtään katsoa eikä kuunnella. Haluais vaan jonnekin missä on saman kokeneita.
Katse ylöspäin.
Katse ylöspäin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
saman kokenut sen tajuaa,miten valtavaa voi olla tuska!Ja varsinkin kun tuntee että ei ollut mitään toiselle,vaikka niin luuli!Voimia kaikille eronneille,sillä se on kovaa työtä selvitä.
On totta miten pohjalle voi pudota, mutta sieltä on noustava! Se kyllä vaatii ponnistelua, joka on pakko tehdä, vaikka horisontti, kuinka katoaisi välillä! Tämä kokemus samalla selvittää
miten hyvin itsetunto on kehittynyt! Tässä on kasvokkain oman minän kanssa. Tämä kokemus on hyvin tärkeä itselle ja omalle kehitykselle. Tässä ei mitkään hömpötykset auta! On katsottava itseään suoraan sisimpään, mitä tekoa on? Heivöreistä, kuten olet havainnutkin. Muistaa kannattaa miten tärkeää oman minän, itsetunnon osuus elämässä on. Ihminen on valitettavasti
niin yksin, surunsa kanssa. Suru työ on tehtävä voimien saamiseksi takaisin!
Pakoon ei pääse, eikä kannata... Surutyö on hyvä tehdä loppuun, kyllä se vie oman ajan... On hyvä jos pystyisit olemaan yhteydessä ystäviisi tai ammatti auttajiin... Näin pohjalta nouseminen voisi helpottua! Nyt ystäviä tarvittaisiin, niitä oikeita ystäviä joilla olisi ymmärrystä kuunnella, olla tukena, vaikka olemalla hiljaa lähellä. Tai auttamalla konkreettisesti, jos omat voimat ei riitä
arkiasioiden hoitoon…
Kaikki hokevat samaa että puhu ystävillesi. Mutta entä jos niitä ei ole. Minä erosinn pari kuukautta sitten ja oon käyny ammatti auttajien puheilla mutta se on turhaa löpinää. Ainakin se tuntuu siltä. Tuska on kova ruoka eikä uni maistu olet jumiutunut 4 seinän sisälle ei yksin kertaisesti pääse vaan liikkumaan. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä eikä näin ollen työstäkäänn saa lohtua. Olen ikäni ollut hieman erakkoluonne joten sen takia ystävyyssuhteet ovat mitä ovat harrastuksetkin ovat vähiset. Eron myötö meni 3-vuotias poikani. Tapaamiset olemme sopineet kesenämme. Pelkään vaan että poikani unohtaa biologisen isänsä koska ex vaimollani on uusi miesystävä
Ei muuten unohda mikäli se meistä on kiinni.
Mullakin jäi 2 lasta uuden ukon kaveriksi mutta me biologiset isät ollaan lasten ISIJÄ olkoon uusi ukko vaikka kuinka hyvä ja parempi kuin me.
Sitten me jotka ollaan niitä jättäjiä?! yhtälailla se sattuu meihin. Kyllä siinä jätettävässä on jotain vikaa kun se jätetään. Onko meillä sitte oikeutta surra? Vai ei, koska me päätettiin,ettei avioliitto voi jatkua.
Onhan ero molemmille oli sitten jättäjä tai jätetty kauhea suru. Jätetyllä on jätetyn tuska ja jättäjällä jättäjän tuska. Ja yleensä vielä jätetty saa enemmän sympatiaa kuin jättäjä. Ja ai kai sitä iahn niinkään voi sanoa, että jätetyssä oli vikaa. Joskus vaan asiat, tilanteet ja ajoitus yms. johtaa eroon. Ja toki henkilöiden yhteen sopimaton henkilökemia, luonne selvittämättömät asiat jne.