Kun menneisyys raapii kaikki alas...

Anonyymi-ap

Olen elänyt raastavan parisuhteen, missä toinen imee elämän, hapen ja kaikki. Jää hyväksikäytetty raato..

Toiset parisuhteet alkaa ihanasti, kunnes epäilys ja usko hyvään horjuu...onko tämä totta ja tätä...

https://youtu.be/CvjbA2CjxnY?si=ri6dMOHaSq-0dqLF

Mutta kuka jää tuota tappelua haamuja kohtaan katsomaan? Siinä jo luulee olevsnsa itse paha...

Vtun traumat!

80

803

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      En uskalla enää alkaa suhteeseen....

    • Anonyymi

      Kaikki me hajoilemme jossain vaiheessa elämäämme, koska päästämme lähellemme vahingoittavia ihmisiä. 🥺

      Mutta sitten on muita ihmisiä, joiden rakkaus korjaa meitä. 😍

      🦄

      • Anonyymi

        Kaunis ajatus, parahin yksäri....

        Mutta mieti miksi sä olisit/pitäis olla uhrin uhri?

        Sä ainakin selität sellaisia linjoja, että ei kannata jäädä odottamaan, että sun myötäelämisellä joku parantuis....


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaunis ajatus, parahin yksäri....

        Mutta mieti miksi sä olisit/pitäis olla uhrin uhri?

        Sä ainakin selität sellaisia linjoja, että ei kannata jäädä odottamaan, että sun myötäelämisellä joku parantuis....

        Näkeehän ihmisestä tosi helposti, milloin paha olo on pahantahtoisuutta ja milloin se on traumasta syntynyttä. Tai ainakin minä väitän näkeväni. ☺️

        Ensimmäinen tilanne ei korjaannu rakkaudella, toinen korjaantuu todennäköisesti.

        Minäkin olen itsekin hieman korjaantunut. 😇

        🦄


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Näkeehän ihmisestä tosi helposti, milloin paha olo on pahantahtoisuutta ja milloin se on traumasta syntynyttä. Tai ainakin minä väitän näkeväni. ☺️

        Ensimmäinen tilanne ei korjaannu rakkaudella, toinen korjaantuu todennäköisesti.

        Minäkin olen itsekin hieman korjaantunut. 😇

        🦄

        Joistakin ihmisistä sen näkee, traumatisoitumisen..


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joistakin ihmisistä sen näkee, traumatisoitumisen..

        Sillä se lähtee millä se on tullutkin: muilla ihmisillä.

        Mutta eri ihmisellä! 😄

        🦄


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joistakin ihmisistä sen näkee, traumatisoitumisen..

        On tuntunut siltä, että ne muutamat miehet jotka ovat olleet minusta kiinnostuneita, ovat henkisesti huonossa kunnossa. Ehkä vanhempien miesten on rankkaa olla yksin. Vanhemmat naiset pärjäävät paremmin yksin kuin ikäisensä miehet. Pystyn näkemään itseni ikäiseni miehen ystävänä. Mutta koska minun deminä on vaikea löytää sopivaa kumppania, se ei mahdollista seksin harrastamista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sillä se lähtee millä se on tullutkin: muilla ihmisillä.

        Mutta eri ihmisellä! 😄

        🦄

        Noin se juuri on!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On tuntunut siltä, että ne muutamat miehet jotka ovat olleet minusta kiinnostuneita, ovat henkisesti huonossa kunnossa. Ehkä vanhempien miesten on rankkaa olla yksin. Vanhemmat naiset pärjäävät paremmin yksin kuin ikäisensä miehet. Pystyn näkemään itseni ikäiseni miehen ystävänä. Mutta koska minun deminä on vaikea löytää sopivaa kumppania, se ei mahdollista seksin harrastamista.

        Kun viettää aikaa hyväntahtoisten ihmisten kanssa, itselläkin on helpompaa.

        Huono merkki on aina se, jos joku syyllistää sinua persoonaasi kiinteästi kuuluvista asioista, kuten demiseksuaalisuudesta. Ongelma ei ole persoonassa vaan siinä, jos joku ei sitä hyväksy.

        Paremmaksi ihmiseksi kannattaa aina yrittää tulla, mutta persoonan muuttaminen tai siihen yllyttäminen on väkivaltaa.

        🦄


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On tuntunut siltä, että ne muutamat miehet jotka ovat olleet minusta kiinnostuneita, ovat henkisesti huonossa kunnossa. Ehkä vanhempien miesten on rankkaa olla yksin. Vanhemmat naiset pärjäävät paremmin yksin kuin ikäisensä miehet. Pystyn näkemään itseni ikäiseni miehen ystävänä. Mutta koska minun deminä on vaikea löytää sopivaa kumppania, se ei mahdollista seksin harrastamista.

        Yksärillä on kiva idea... se on pikkujutun pikkufiksaus....ja kaboom... sitä ei ole. Tadaa..

        Hänellä ei ole kokemustasuhteista ja vuosista...10-20 vuotta...miten kaikki paska lipuu siihen pitkäään...muovaa mielen ja kaiken pikkuhiljaa kieroksi ja vääräksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kun viettää aikaa hyväntahtoisten ihmisten kanssa, itselläkin on helpompaa.

        Huono merkki on aina se, jos joku syyllistää sinua persoonaasi kiinteästi kuuluvista asioista, kuten demiseksuaalisuudesta. Ongelma ei ole persoonassa vaan siinä, jos joku ei sitä hyväksy.

        Paremmaksi ihmiseksi kannattaa aina yrittää tulla, mutta persoonan muuttaminen tai siihen yllyttäminen on väkivaltaa.

        🦄

        Sitä se juuri on. Minä tykkäisin elää miehen kanssa, mutta ilman seksiä. Mutta on vaikeaa löytää sellaista ikäistäni miestä jota seksi ei kiinnosta, tai mies joka ei siihen jostain syystä enää pysty.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sitä se juuri on. Minä tykkäisin elää miehen kanssa, mutta ilman seksiä. Mutta on vaikeaa löytää sellaista ikäistäni miestä jota seksi ei kiinnosta, tai mies joka ei siihen jostain syystä enää pysty.

        Älä luovuta. Meitä ihmisiä on niin monenlaisia. ☺️

        🦄


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yksärillä on kiva idea... se on pikkujutun pikkufiksaus....ja kaboom... sitä ei ole. Tadaa..

        Hänellä ei ole kokemustasuhteista ja vuosista...10-20 vuotta...miten kaikki paska lipuu siihen pitkäään...muovaa mielen ja kaiken pikkuhiljaa kieroksi ja vääräksi.

        Niin. Minulle vapaus on aina ollut tärkeä arvo. En ole uhrannut sitä koskaan, en edes parisuhteissa ollessani.

        Jouduin etsimään kauan, että löysin ihmisen, joka myös arvostaa vapautta ja antaa sitä minulle.

        🦄


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin. Minulle vapaus on aina ollut tärkeä arvo. En ole uhrannut sitä koskaan, en edes parisuhteissa ollessani.

        Jouduin etsimään kauan, että löysin ihmisen, joka myös arvostaa vapautta ja antaa sitä minulle.

        🦄

        Niin... ehkä olet pystynyt pitää kiinni tärkeistä jutuistas ja arvostanut niitä...

        Kaikki ei vasn tee niin...

        Vaan lipsuu,kun pitäis saads jotain....edes...

        Minäkin nyt ymmärrän miksi sorruin lasteni äitiin....😔

        Lapsia en kadu. Ihania ja upeita..mutta...no tietäähän tuon...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin. Minulle vapaus on aina ollut tärkeä arvo. En ole uhrannut sitä koskaan, en edes parisuhteissa ollessani.

        Jouduin etsimään kauan, että löysin ihmisen, joka myös arvostaa vapautta ja antaa sitä minulle.

        🦄

        Vapaus on todellakin tärkeä arvo jota osaa arvostaa koska on saanut elää ilman parisuhdetta pidemmän aikaa. Miksi ottaisin todella ison riskin ja uhraisin vapauteni uuteen parisuhteeseen, koska hyvin kauan aikaa sitten jouduin elämään parisuhteessa mikä ei ollut yhtä auringonpaistetta.
        Saamme elää täällä varsin lyhyen aikaa, toisilla matka päättyy jo hyvin nuorena kun taas jotkut onnelliset ihmiset saavat elää täällä muutaman vuosikymmenen ja kokea koko elämänkaaren vanhuuteen saakka. Arvostakaa siis vapauttanne olette sitten yksineläjä tai parisuhteessa oleva ihminen. Opetelkaa itsetuntemusta ja jos parisuhde tuntuu ainoalta oikealta vaihtoehdolta juuri teidän elämässä. Niin etsikää sellainen ihminen kuka on samanlainen ja samanlaisia arvoja kunnioittava kuin mitä itse olette.
        Hoitakaa itseänne / omaa psyykkistä mielenterveyttä älkää koskaan epäilkö, ettei olisi mahdollista selvitä voittajaksi ja murtaa sairaus jos tunnette / tiedätte, että nyt on jotain pahasti pielessä ja mikä tärkeintä täällä elämässä myös.
        Antakaa jokaisen ihmisen olla oma itsensä ja elää haluamaansa elämää.
        Älkää yrittäkö tunkea itseänne väkisin jonkun sellaisen ihmisen elämään kuka tiedostaa, että ei halua teitä elämäänsä. Useimmilla meillä täällä on velvollisuuksia omassa elämässään / asioita jotka menevät yksinkertaisesti ohi jonkun täysin vieraan ihmisen kuka ei kuulu siihen omaan elämään ja kenen kanssa vapaus olisi menetetty kokonaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin... ehkä olet pystynyt pitää kiinni tärkeistä jutuistas ja arvostanut niitä...

        Kaikki ei vasn tee niin...

        Vaan lipsuu,kun pitäis saads jotain....edes...

        Minäkin nyt ymmärrän miksi sorruin lasteni äitiin....😔

        Lapsia en kadu. Ihania ja upeita..mutta...no tietäähän tuon...

        Eikö tässä vaiheessa ole tärkeintä, että lapsillasi on hyvä elämä nyt ja tulevaisuudessa?

        Ja eikö aika suuri osa ihmisistä huomaa jossain vaiheessa, että lapset ovat tärkeämpiä kuin puoliso? Eikö se ole tyypillistä tapahtumien kulkua vähintään kolmanneksella lapsiperheistä?

        Miten olet ajatellut käyttää hyödyksi menneisyyttäsi siinä, että lapsesi eivät tahattomasti toista samoja "virheitä" kuin sinä? Sana "virhe" on lainausmerkeissä, koska ainahan jokainen tekee parhaan valinnan jossain senhetkisessä tilanteessa. Mutta miten siis huolehdit siitä, että kokemuksesi tästä "virheestä" tulee tulevan sukupolvesi hyötykäyttöön?

        🦄


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vapaus on todellakin tärkeä arvo jota osaa arvostaa koska on saanut elää ilman parisuhdetta pidemmän aikaa. Miksi ottaisin todella ison riskin ja uhraisin vapauteni uuteen parisuhteeseen, koska hyvin kauan aikaa sitten jouduin elämään parisuhteessa mikä ei ollut yhtä auringonpaistetta.
        Saamme elää täällä varsin lyhyen aikaa, toisilla matka päättyy jo hyvin nuorena kun taas jotkut onnelliset ihmiset saavat elää täällä muutaman vuosikymmenen ja kokea koko elämänkaaren vanhuuteen saakka. Arvostakaa siis vapauttanne olette sitten yksineläjä tai parisuhteessa oleva ihminen. Opetelkaa itsetuntemusta ja jos parisuhde tuntuu ainoalta oikealta vaihtoehdolta juuri teidän elämässä. Niin etsikää sellainen ihminen kuka on samanlainen ja samanlaisia arvoja kunnioittava kuin mitä itse olette.
        Hoitakaa itseänne / omaa psyykkistä mielenterveyttä älkää koskaan epäilkö, ettei olisi mahdollista selvitä voittajaksi ja murtaa sairaus jos tunnette / tiedätte, että nyt on jotain pahasti pielessä ja mikä tärkeintä täällä elämässä myös.
        Antakaa jokaisen ihmisen olla oma itsensä ja elää haluamaansa elämää.
        Älkää yrittäkö tunkea itseänne väkisin jonkun sellaisen ihmisen elämään kuka tiedostaa, että ei halua teitä elämäänsä. Useimmilla meillä täällä on velvollisuuksia omassa elämässään / asioita jotka menevät yksinkertaisesti ohi jonkun täysin vieraan ihmisen kuka ei kuulu siihen omaan elämään ja kenen kanssa vapaus olisi menetetty kokonaan.

        Kenenkään parisuhde ei ole yhtä auringonpaistetta, mutta siinäkin voi silti olla vapaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikö tässä vaiheessa ole tärkeintä, että lapsillasi on hyvä elämä nyt ja tulevaisuudessa?

        Ja eikö aika suuri osa ihmisistä huomaa jossain vaiheessa, että lapset ovat tärkeämpiä kuin puoliso? Eikö se ole tyypillistä tapahtumien kulkua vähintään kolmanneksella lapsiperheistä?

        Miten olet ajatellut käyttää hyödyksi menneisyyttäsi siinä, että lapsesi eivät tahattomasti toista samoja "virheitä" kuin sinä? Sana "virhe" on lainausmerkeissä, koska ainahan jokainen tekee parhaan valinnan jossain senhetkisessä tilanteessa. Mutta miten siis huolehdit siitä, että kokemuksesi tästä "virheestä" tulee tulevan sukupolvesi hyötykäyttöön?

        🦄

        Lasten ja puolison tärkeyttä ei voi vertailla. Lapset ovat aina lainassa, heillä on oma elämänsä elettävänään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On tuntunut siltä, että ne muutamat miehet jotka ovat olleet minusta kiinnostuneita, ovat henkisesti huonossa kunnossa. Ehkä vanhempien miesten on rankkaa olla yksin. Vanhemmat naiset pärjäävät paremmin yksin kuin ikäisensä miehet. Pystyn näkemään itseni ikäiseni miehen ystävänä. Mutta koska minun deminä on vaikea löytää sopivaa kumppania, se ei mahdollista seksin harrastamista.

        Osa miehistä keitä olen tavannut joskus vuosia sitten ovat olleet lähes kaikki jollain tapaa heikoilla elämässä vai olisivatko näitä uusavuttomia miehiä?
        Eivät selviä normaaleista koti askareista ja saattavat asua hyvinkin hulppeasti esimerkiksi rintamiestalossa, mutta tämä talo on järkytys nähdä naislle.
        Oletetaan, että mies etsii parisuhdetta / elämänkumppania tässä tilanteessa kun hän mahdollisesti osoittaa heikkoa kiinnostusta verhoten tämän suureen epävarmuuteen.
        Kysymys ei ole kokemukseni mukaan tästä vaan ilmiö on hyvin tavanomainen /yleinen nykyään. Mies etsii tässä elämäntilanteessa kotiapulaista, naista kuka tekee kaiken hänen puolestaan. Normaalia kiinnostusta vastakkaiseen sukupuoleen ei ole tai se on hyvin vähäistä ainakin. Jos ei ole kiinnostusta lainkaan, kuinka minkäänlainen suhde tai yhteyden saaminen toiseen ihmiseen antaisi minkäänlaisia onnistumisen mahdollisuuksia?
        Mietin toisinaan, että onko tässä yksi syy miksi syntyy näitä niin sanottuja vanhoja poikia / peräkamari poikia. Aikuisia miehiä ketkä jäävät sitten yksin elämään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lasten ja puolison tärkeyttä ei voi vertailla. Lapset ovat aina lainassa, heillä on oma elämänsä elettävänään.

        Ok, en osaa sanoa tuohon mitään.

        Pointtini oli, että vanhemmuutta on mielestäni se, että jollain tavalla kasvattaa jälkikasvuaan niillä resursseilla, joita itsellä on. Ja oma menneisyys on aina resurssi, tai siitä voi tehdä sellaisen.

        🦄


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lasten ja puolison tärkeyttä ei voi vertailla. Lapset ovat aina lainassa, heillä on oma elämänsä elettävänään.

        Niinhän se puolisokin on. Saattaa lähteä (ja usein lähteekin) aiemmin kuin lapset.

        -keinovaginamies-


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niinhän se puolisokin on. Saattaa lähteä (ja usein lähteekin) aiemmin kuin lapset.

        -keinovaginamies-

        Lähtemisestä ei ollut kyse vaan elämisestä. Suhde puolisoon on aina täysin erilainen kuin suhde lapsiin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Osa miehistä keitä olen tavannut joskus vuosia sitten ovat olleet lähes kaikki jollain tapaa heikoilla elämässä vai olisivatko näitä uusavuttomia miehiä?
        Eivät selviä normaaleista koti askareista ja saattavat asua hyvinkin hulppeasti esimerkiksi rintamiestalossa, mutta tämä talo on järkytys nähdä naislle.
        Oletetaan, että mies etsii parisuhdetta / elämänkumppania tässä tilanteessa kun hän mahdollisesti osoittaa heikkoa kiinnostusta verhoten tämän suureen epävarmuuteen.
        Kysymys ei ole kokemukseni mukaan tästä vaan ilmiö on hyvin tavanomainen /yleinen nykyään. Mies etsii tässä elämäntilanteessa kotiapulaista, naista kuka tekee kaiken hänen puolestaan. Normaalia kiinnostusta vastakkaiseen sukupuoleen ei ole tai se on hyvin vähäistä ainakin. Jos ei ole kiinnostusta lainkaan, kuinka minkäänlainen suhde tai yhteyden saaminen toiseen ihmiseen antaisi minkäänlaisia onnistumisen mahdollisuuksia?
        Mietin toisinaan, että onko tässä yksi syy miksi syntyy näitä niin sanottuja vanhoja poikia / peräkamari poikia. Aikuisia miehiä ketkä jäävät sitten yksin elämään.

        Jotkut vanhemmat miehet eivät ole uusavuttomia, vaan ainoastaan avuttomia. Eivätkä ole kiinnostuneita naisista kuin hyväksikäyttötarkoituksessa. Sitten ihmettelevät kun eivät naisille kelpaa. Heh.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ok, en osaa sanoa tuohon mitään.

        Pointtini oli, että vanhemmuutta on mielestäni se, että jollain tavalla kasvattaa jälkikasvuaan niillä resursseilla, joita itsellä on. Ja oma menneisyys on aina resurssi, tai siitä voi tehdä sellaisen.

        🦄

        Jep jep joo, muista päätellä konsonantit kaakossa jatkossakin


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kenenkään parisuhde ei ole yhtä auringonpaistetta, mutta siinäkin voi silti olla vapaa.

        Kuhan ei usein rauhottavia tms tartte? Vitsi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikö tässä vaiheessa ole tärkeintä, että lapsillasi on hyvä elämä nyt ja tulevaisuudessa?

        Ja eikö aika suuri osa ihmisistä huomaa jossain vaiheessa, että lapset ovat tärkeämpiä kuin puoliso? Eikö se ole tyypillistä tapahtumien kulkua vähintään kolmanneksella lapsiperheistä?

        Miten olet ajatellut käyttää hyödyksi menneisyyttäsi siinä, että lapsesi eivät tahattomasti toista samoja "virheitä" kuin sinä? Sana "virhe" on lainausmerkeissä, koska ainahan jokainen tekee parhaan valinnan jossain senhetkisessä tilanteessa. Mutta miten siis huolehdit siitä, että kokemuksesi tästä "virheestä" tulee tulevan sukupolvesi hyötykäyttöön?

        🦄

        Me keski-ikäiset naiset panostamme lapsenlapsiin tietysti ja odottelemme niitä täyttämään syklit sun muut, ai nii mut ethän sä tiiä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joistakin ihmisistä sen näkee, traumatisoitumisen..

        Ja juuri sinulla on tietysti kaikki edellytykset tulkita ja todeta jopa näin netitse, jep? Morjens sua suvereeni


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Näkeehän ihmisestä tosi helposti, milloin paha olo on pahantahtoisuutta ja milloin se on traumasta syntynyttä. Tai ainakin minä väitän näkeväni. ☺️

        Ensimmäinen tilanne ei korjaannu rakkaudella, toinen korjaantuu todennäköisesti.

        Minäkin olen itsekin hieman korjaantunut. 😇

        🦄

        Käytät gubbe tätä yksärin emojipetäistä tunnistetta terapiassas? Onpa harmi homma


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Me keski-ikäiset naiset panostamme lapsenlapsiin tietysti ja odottelemme niitä täyttämään syklit sun muut, ai nii mut ethän sä tiiä

        Mitäs tuo tarkoittaa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yksärillä on kiva idea... se on pikkujutun pikkufiksaus....ja kaboom... sitä ei ole. Tadaa..

        Hänellä ei ole kokemustasuhteista ja vuosista...10-20 vuotta...miten kaikki paska lipuu siihen pitkäään...muovaa mielen ja kaiken pikkuhiljaa kieroksi ja vääräksi.

        Pelkät vuodet ei ratkaise mitään. Parisuhde voi "lipua" huonoon suuntaan pienessäkin ajassa, jos on jonkinlaista vaikeampaa ristiriitaa. Siksi tärkeää onkin pitää parisuhde elävänä ja päivitettynä. Eikä esimerkiksi triggeröityä kumppanin jokaisesta sanasta, ja keksiä niille omia merkityksiä, jotka eivät oikeasti edes pidä paikkaansa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin... ehkä olet pystynyt pitää kiinni tärkeistä jutuistas ja arvostanut niitä...

        Kaikki ei vasn tee niin...

        Vaan lipsuu,kun pitäis saads jotain....edes...

        Minäkin nyt ymmärrän miksi sorruin lasteni äitiin....😔

        Lapsia en kadu. Ihania ja upeita..mutta...no tietäähän tuon...

        "ymmärrän miksi sorruin lasteni äitiin"

        Mitä ihme ajattelua tuo nyt on.. "Sorruin" kuulostaa pahalta - sortua ikävään tekoon tai houkutukseen, epäonnistua... kyseessä on kuitenkin lastesi äiti! "Sortua" tarvitsee muokkausta parempaan päin ajatuksissasi.

        "älä huuda että pilasin elämäsi
        kyllä se sinä olit
        joka lähdit minun matkaani"

        - Sheena


    • Anonyymi

      Meni vuosia, että kykenin kuuntelemaan Jossua...

      Muistan kun putistin liiankin lujaa sillloisen rakkaan kättä kun Jossu tään veti Joensuussa livenä..

      https://youtu.be/L7PcgHNA8GU?si=Mma967tlmQUgpWCB

      En edes tajunnut, että halusin itse suojelua...

    • Anonyymi
      • Anonyymi

        Kytkin hänen hymyn siihen että mus taas käytetään hyväksi...

        Karua nähdä kaikki toisin nyt...

        Mutta sellsista tää on....shaibaa...


      • Anonyymi

    • Anonyymi

      Kaikki on kiinni siitä miten ajattelet. Päästä irti menneestä sen jälkeen kun olet selvittänyt itsellesi miksi tapahtui niinkuin tapahtui omalta kohdaltasi. Mikä sai sinut pysymään raastavassa suhteessa.

      Elämässä kenties hankalinta on olla uhriutumatta.

      • Anonyymi

        Päätin, että annan anteeksi. Kunhan keksin miten sen menttaalisesti pystyn tekemään. Mutta sitten sen voi jättää taakse.

        Ehkä tartten siihen ammattiapuja.

        Mutta se on se tie ja suunta.


    • Anonyymi

      Olet paha

      • Anonyymi

        Kerro lisää tästä mystisestä tulkinnastasi palstsäikön aloitusta johonkin suuntaan spinnaten. Muhaha


    • Anonyymi

      Ihan mukava huomata miten Dissekin palstalle vielä kirjoittelee.

      Olen ihmetellyt ajatustasi siitä miten tapahtumat omassa elämässäsi on ollut vain siitä vastapuolesta kiinni. Meillä jokaisella on oikeus ja velvollisuus huolehtia myös omasta elämästä, tuli siihen vaikka nainen joka olisi kiinnostanut parisuhteen arvoisesti.

      Katkeruus ei ole hyvä asia kenellekään. Sinulla on yksi "pettymys" takana ja varmasti se otti koville. Näkee että se ottaa vieläkin takaraivoon.

      Miehen ja naisen välinen suhde on molemmista osapuolista kiinni, rajoista ja yhteistyökyvystä. Tarvitaan myös jotain yhteistä liimaa joka laittaa yrittämään toisen puolesta, jos itsensä puolesta ei enää mitään arvottavaa enää löytäisi.

      Mielestäni nainen ei ole koskaan syypää eroon, hän on vain heijaste siitä yhtälöstä mitä kaksi ihmistä toisilleen saavat aikaan, tai eivät saisi aikaan.

      Olen itse tavannut vain ihansia naisia, ja silti eronnut muutamia kertoja.
      Kysymys ei siis ole pelkästään naisista, vaan omasta pääkopasta:)

      Vastuuntuntoinen, menestyvä, mukava, huumorintajuinen mutta parisuhteeseen epäkelpo?! Se jokin sinulla on, ja jotain puuttuu?
      Kaikesta huolimatta elämä on ihanaa jos antaa jotain, aina saa kolminkertaisesti takaisin, vai mitä?

      AV

    • Anonyymi

      Sellaista se on... Mutta siitä pahimmasta pitäisi päästä yli ja jatkaa elämäänsä vähän viisaampana.

      Oletko puhunut terapeutille? Muistaakseni sun onnistuneesta erostasi on aikaa jo 10 vuotta. Jokin raahaa sitä perässäsi aina vaan. Alkoholi? Se on sellainen myrkky, johon tarttuu kaikki pska eikä taatusti irtoa.

      xLiner

      • Anonyymi

        Onnistunut ero?

        Olenko noin sulle sanonut? Tai ollut sitä mieltä sinun mielestä?

        No kyllä olin tyytyväinen, ettei minun tarvinnut enää elää saman katon alla kyseisen ihmisen kanssa. Pystyin olemaan lasteni kanssa paremmin, ilmsn että hän vaikutti liikaa meidän elämään.

        Mutta hän oli kuitenkin lasten toinen huoltaja. Lähihuoltaja, vanhempi. Ja hän käytti sitä viime aikoihin hyväkseen... voi jostain yhä tupsahtaa, vaikka lapset on aikuisia esiin jotenkin...vaikka olen estänyt hänet.

        Sanotaan, että jos lähdet pois narsistisen käyttäytymishäiriöisen "hovista", hän tekee loppuelämästäsi helvettiä. Uskon siihen...

        Vaikka ei missään ole exääni "diagnosoitu".

        Tein sen lehtijutun. Tässä siihen linkki:

        Perhe | Avioeron jälkeen Jarkko Seppä ymmärsi tunnetyön tärkeyden: ”Arki olisi ollut helpompaa”
        https://www.hs.fi/lifestyle/art-2000011281797.html

        Oon kuules koettanut likipitärn kaikkea. Mutta oma rajallisuus vaan tulee vastaan.

        Sä sellaisena hltiöuskovsisrna tähän järjestrlmään uskot, että kun vaan etsii ja etsii, sekä yrittää, pääsee kaikesta pask.sta läpi..

        No mut... ehkä nyt uskon sun hörhöilyyn, että joku voi jääfä oikeesti roikkumaan sinuun läpi elämän...🙄

        (Juttu maksumuurin takana, mutta koeta kestää se)


      • Anonyymi kirjoitti:

        Onnistunut ero?

        Olenko noin sulle sanonut? Tai ollut sitä mieltä sinun mielestä?

        No kyllä olin tyytyväinen, ettei minun tarvinnut enää elää saman katon alla kyseisen ihmisen kanssa. Pystyin olemaan lasteni kanssa paremmin, ilmsn että hän vaikutti liikaa meidän elämään.

        Mutta hän oli kuitenkin lasten toinen huoltaja. Lähihuoltaja, vanhempi. Ja hän käytti sitä viime aikoihin hyväkseen... voi jostain yhä tupsahtaa, vaikka lapset on aikuisia esiin jotenkin...vaikka olen estänyt hänet.

        Sanotaan, että jos lähdet pois narsistisen käyttäytymishäiriöisen "hovista", hän tekee loppuelämästäsi helvettiä. Uskon siihen...

        Vaikka ei missään ole exääni "diagnosoitu".

        Tein sen lehtijutun. Tässä siihen linkki:

        Perhe | Avioeron jälkeen Jarkko Seppä ymmärsi tunnetyön tärkeyden: ”Arki olisi ollut helpompaa”
        https://www.hs.fi/lifestyle/art-2000011281797.html

        Oon kuules koettanut likipitärn kaikkea. Mutta oma rajallisuus vaan tulee vastaan.

        Sä sellaisena hltiöuskovsisrna tähän järjestrlmään uskot, että kun vaan etsii ja etsii, sekä yrittää, pääsee kaikesta pask.sta läpi..

        No mut... ehkä nyt uskon sun hörhöilyyn, että joku voi jääfä oikeesti roikkumaan sinuun läpi elämän...🙄

        (Juttu maksumuurin takana, mutta koeta kestää se)

        Ei hitto. Sehän on iso D omassa olemuksessaan. Tunnistin btw silmistä :D. Tätäkö tarkoitit, kun sanoit tulevasi omalla nimelläsi palstalle?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onnistunut ero?

        Olenko noin sulle sanonut? Tai ollut sitä mieltä sinun mielestä?

        No kyllä olin tyytyväinen, ettei minun tarvinnut enää elää saman katon alla kyseisen ihmisen kanssa. Pystyin olemaan lasteni kanssa paremmin, ilmsn että hän vaikutti liikaa meidän elämään.

        Mutta hän oli kuitenkin lasten toinen huoltaja. Lähihuoltaja, vanhempi. Ja hän käytti sitä viime aikoihin hyväkseen... voi jostain yhä tupsahtaa, vaikka lapset on aikuisia esiin jotenkin...vaikka olen estänyt hänet.

        Sanotaan, että jos lähdet pois narsistisen käyttäytymishäiriöisen "hovista", hän tekee loppuelämästäsi helvettiä. Uskon siihen...

        Vaikka ei missään ole exääni "diagnosoitu".

        Tein sen lehtijutun. Tässä siihen linkki:

        Perhe | Avioeron jälkeen Jarkko Seppä ymmärsi tunnetyön tärkeyden: ”Arki olisi ollut helpompaa”
        https://www.hs.fi/lifestyle/art-2000011281797.html

        Oon kuules koettanut likipitärn kaikkea. Mutta oma rajallisuus vaan tulee vastaan.

        Sä sellaisena hltiöuskovsisrna tähän järjestrlmään uskot, että kun vaan etsii ja etsii, sekä yrittää, pääsee kaikesta pask.sta läpi..

        No mut... ehkä nyt uskon sun hörhöilyyn, että joku voi jääfä oikeesti roikkumaan sinuun läpi elämän...🙄

        (Juttu maksumuurin takana, mutta koeta kestää se)

        Olen aivan varma, että jokainen on traumatisoitunut elämästään ja on siinä suhteessa viallinen ja rikki. Ei ole täydellisiä ihmisiä eikä tarvitse ollakaan. Täytyy oppia sietämään ja hyväksymään vajavaisuuttaan. Tunnistaminen on jo hyvää kehitystä. Mun keinoni selvitä eteenpäin on sisu, s**tana. Väkevä sellainen. Se on mulle palkitsevaa. Jokainen tavallaan.

        Onnistuneella erolla tarkoitan, että erosit. Kaikki eivät saa sitä aikaiseksi, vaikka se olisi parasta mitä itselleen ja sitä myöten tärkeille läheisilleen voisi tehdä.

        HS:n juttu oli hyvä (olen tilaaja). Mun mielipiteeni henkilöllisyytesi paljastamisesta palstalla jo tiedät. Ei hyvä. Saat vielä jonkun uuden sekopään häiritsemään itsesi ja lastesi elämää. Ei varmasti ollut sen arvoista, enkä muutenkaan ymmärrä mikä osuus tuosta paljastelusta tuo sulle niin paljon iloa että riski olisi kannattanut.

        xLiner


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen aivan varma, että jokainen on traumatisoitunut elämästään ja on siinä suhteessa viallinen ja rikki. Ei ole täydellisiä ihmisiä eikä tarvitse ollakaan. Täytyy oppia sietämään ja hyväksymään vajavaisuuttaan. Tunnistaminen on jo hyvää kehitystä. Mun keinoni selvitä eteenpäin on sisu, s**tana. Väkevä sellainen. Se on mulle palkitsevaa. Jokainen tavallaan.

        Onnistuneella erolla tarkoitan, että erosit. Kaikki eivät saa sitä aikaiseksi, vaikka se olisi parasta mitä itselleen ja sitä myöten tärkeille läheisilleen voisi tehdä.

        HS:n juttu oli hyvä (olen tilaaja). Mun mielipiteeni henkilöllisyytesi paljastamisesta palstalla jo tiedät. Ei hyvä. Saat vielä jonkun uuden sekopään häiritsemään itsesi ja lastesi elämää. Ei varmasti ollut sen arvoista, enkä muutenkaan ymmärrä mikä osuus tuosta paljastelusta tuo sulle niin paljon iloa että riski olisi kannattanut.

        xLiner

        Kuulostaa kyllä kurjalta se miten ex onnistuu vieläkin häiritsemään sun elämääsi.

        Poliisilta olen saanut ohjeen, ettei häiriköiden yhteydenottoihin reagoida mitenkään. Pystyiskö sellaisen järjestää?

        xLiner


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onnistunut ero?

        Olenko noin sulle sanonut? Tai ollut sitä mieltä sinun mielestä?

        No kyllä olin tyytyväinen, ettei minun tarvinnut enää elää saman katon alla kyseisen ihmisen kanssa. Pystyin olemaan lasteni kanssa paremmin, ilmsn että hän vaikutti liikaa meidän elämään.

        Mutta hän oli kuitenkin lasten toinen huoltaja. Lähihuoltaja, vanhempi. Ja hän käytti sitä viime aikoihin hyväkseen... voi jostain yhä tupsahtaa, vaikka lapset on aikuisia esiin jotenkin...vaikka olen estänyt hänet.

        Sanotaan, että jos lähdet pois narsistisen käyttäytymishäiriöisen "hovista", hän tekee loppuelämästäsi helvettiä. Uskon siihen...

        Vaikka ei missään ole exääni "diagnosoitu".

        Tein sen lehtijutun. Tässä siihen linkki:

        Perhe | Avioeron jälkeen Jarkko Seppä ymmärsi tunnetyön tärkeyden: ”Arki olisi ollut helpompaa”
        https://www.hs.fi/lifestyle/art-2000011281797.html

        Oon kuules koettanut likipitärn kaikkea. Mutta oma rajallisuus vaan tulee vastaan.

        Sä sellaisena hltiöuskovsisrna tähän järjestrlmään uskot, että kun vaan etsii ja etsii, sekä yrittää, pääsee kaikesta pask.sta läpi..

        No mut... ehkä nyt uskon sun hörhöilyyn, että joku voi jääfä oikeesti roikkumaan sinuun läpi elämän...🙄

        (Juttu maksumuurin takana, mutta koeta kestää se)

        "Sä sellaisena hltiöuskovsisrna tähän järjestrlmään uskot, että kun vaan etsii ja etsii, sekä yrittää, pääsee kaikesta pask.sta läpi.."

        Hmm.. en.

        Kipu yhdestä asiasta lientyy ajan kanssa, kun lisää elämän pskaa kaatuu päälle. Kaiken liemimiselle ei ole mitenkään aikaa, kokoaikaa. Välillä jokin ahdistus menneisyydestä nousee pintaan kuin sähköisku. Tasaisemmillaan touhu on tyyliä kriisistä kriisiin, vanha peittyy uuden alle.

        Siksi kannattaisi oppia löytämään onnea helpoista ja pienistä asioista, lyhyistä hetkistä. Se taito täyttää vaa'an hyvää puolta.

        Ja toki olen myös sillä tavalla varovainen, että koetan välttää itselleni haitallisia vahinkoja.

        xLiner


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Sä sellaisena hltiöuskovsisrna tähän järjestrlmään uskot, että kun vaan etsii ja etsii, sekä yrittää, pääsee kaikesta pask.sta läpi.."

        Hmm.. en.

        Kipu yhdestä asiasta lientyy ajan kanssa, kun lisää elämän pskaa kaatuu päälle. Kaiken liemimiselle ei ole mitenkään aikaa, kokoaikaa. Välillä jokin ahdistus menneisyydestä nousee pintaan kuin sähköisku. Tasaisemmillaan touhu on tyyliä kriisistä kriisiin, vanha peittyy uuden alle.

        Siksi kannattaisi oppia löytämään onnea helpoista ja pienistä asioista, lyhyistä hetkistä. Se taito täyttää vaa'an hyvää puolta.

        Ja toki olen myös sillä tavalla varovainen, että koetan välttää itselleni haitallisia vahinkoja.

        xLiner

        Olen onnellinen, koska mun onnellisuuteeni ei vaadi toista ihmistä sitä ravitsemaan. Mun onnellisuuteni ei kaipaa sellaisia uusia elämyksiä, jotka vaativat jatkuvaa toimintaa tai matkustelua. Tai paljon rahaa, tai tavaraa.

        Pidän vaikka hitaista aamuista, ruisleivästä, hyvästä kirjasta, kirpeästä ilmasta. Hiljaisuudesta. Omasta rauhasta. Rauhallisesta hengittelystä. 😊

        xLiner


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onnistunut ero?

        Olenko noin sulle sanonut? Tai ollut sitä mieltä sinun mielestä?

        No kyllä olin tyytyväinen, ettei minun tarvinnut enää elää saman katon alla kyseisen ihmisen kanssa. Pystyin olemaan lasteni kanssa paremmin, ilmsn että hän vaikutti liikaa meidän elämään.

        Mutta hän oli kuitenkin lasten toinen huoltaja. Lähihuoltaja, vanhempi. Ja hän käytti sitä viime aikoihin hyväkseen... voi jostain yhä tupsahtaa, vaikka lapset on aikuisia esiin jotenkin...vaikka olen estänyt hänet.

        Sanotaan, että jos lähdet pois narsistisen käyttäytymishäiriöisen "hovista", hän tekee loppuelämästäsi helvettiä. Uskon siihen...

        Vaikka ei missään ole exääni "diagnosoitu".

        Tein sen lehtijutun. Tässä siihen linkki:

        Perhe | Avioeron jälkeen Jarkko Seppä ymmärsi tunnetyön tärkeyden: ”Arki olisi ollut helpompaa”
        https://www.hs.fi/lifestyle/art-2000011281797.html

        Oon kuules koettanut likipitärn kaikkea. Mutta oma rajallisuus vaan tulee vastaan.

        Sä sellaisena hltiöuskovsisrna tähän järjestrlmään uskot, että kun vaan etsii ja etsii, sekä yrittää, pääsee kaikesta pask.sta läpi..

        No mut... ehkä nyt uskon sun hörhöilyyn, että joku voi jääfä oikeesti roikkumaan sinuun läpi elämän...🙄

        (Juttu maksumuurin takana, mutta koeta kestää se)

        Tuo oli ihana lehtijuttu! 😍 Aivan mahtava.

        Luin sen silloin kun se ilmestyi. Ihailin tuota miestä. Ihailen kaikkia, jotka katkaisevat jonkin haitallisen toimintamallin, jota monet tahtomattaan vain siirtävät sukupolvelta toiselle. Tai muille ympärillään eläville, jos lapsia ei ole.

        Juuri tätä tarkoitin, kun ylempänä kirjoitin, että on tärkeää oppia omista virheistään, kun kasvattaa lapsiaan.

        🦄


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen aivan varma, että jokainen on traumatisoitunut elämästään ja on siinä suhteessa viallinen ja rikki. Ei ole täydellisiä ihmisiä eikä tarvitse ollakaan. Täytyy oppia sietämään ja hyväksymään vajavaisuuttaan. Tunnistaminen on jo hyvää kehitystä. Mun keinoni selvitä eteenpäin on sisu, s**tana. Väkevä sellainen. Se on mulle palkitsevaa. Jokainen tavallaan.

        Onnistuneella erolla tarkoitan, että erosit. Kaikki eivät saa sitä aikaiseksi, vaikka se olisi parasta mitä itselleen ja sitä myöten tärkeille läheisilleen voisi tehdä.

        HS:n juttu oli hyvä (olen tilaaja). Mun mielipiteeni henkilöllisyytesi paljastamisesta palstalla jo tiedät. Ei hyvä. Saat vielä jonkun uuden sekopään häiritsemään itsesi ja lastesi elämää. Ei varmasti ollut sen arvoista, enkä muutenkaan ymmärrä mikä osuus tuosta paljastelusta tuo sulle niin paljon iloa että riski olisi kannattanut.

        xLiner

        "Saat vielä jonkun uuden sekopään häiritsemään itsesi ja lastesi elämää."

        Lait ovat olemassa meidän kaikkien suojelemista varten. Häiriköinnistä kannattaa tehdä rikosilmoitus, jos sellaista saa osakseen.

        Luulen että tuo artikkelissa kuvattu mies tunnistaa nyt paremmin kuin ennen, millainen seura ei tee hänelle hyvää.

        xLiner: Vaikka missä tahansa valinnassa on riskejä, se ei aina tarkoita, että ne kannattaa jättää täysin tekemättä.

        🦄


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Saat vielä jonkun uuden sekopään häiritsemään itsesi ja lastesi elämää."

        Lait ovat olemassa meidän kaikkien suojelemista varten. Häiriköinnistä kannattaa tehdä rikosilmoitus, jos sellaista saa osakseen.

        Luulen että tuo artikkelissa kuvattu mies tunnistaa nyt paremmin kuin ennen, millainen seura ei tee hänelle hyvää.

        xLiner: Vaikka missä tahansa valinnassa on riskejä, se ei aina tarkoita, että ne kannattaa jättää täysin tekemättä.

        🦄

        Yksäri,

        me kaikki teemme ihan jatkuvasti valintoja. Joskus tosiaan kannattaa jättää valitsematta se kovariskinen tie, jos kapasiteetti ei riitä. Lähdetään siitä, että jokainen ymmärtäisi itse rajoitteensa ja kykynsä, ja kantaisi siten myös vastuunsa jos kosahtaa. Ja rohkeus ei ole tässä sama asia kuin tyhmyys, eiks jee?

        xLiner


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Saat vielä jonkun uuden sekopään häiritsemään itsesi ja lastesi elämää."

        Lait ovat olemassa meidän kaikkien suojelemista varten. Häiriköinnistä kannattaa tehdä rikosilmoitus, jos sellaista saa osakseen.

        Luulen että tuo artikkelissa kuvattu mies tunnistaa nyt paremmin kuin ennen, millainen seura ei tee hänelle hyvää.

        xLiner: Vaikka missä tahansa valinnassa on riskejä, se ei aina tarkoita, että ne kannattaa jättää täysin tekemättä.

        🦄

        Ihan kauheesti en luottaisi nopeaan väliintuloon, vaikka miten olisi laki omalla puolella. Oikeudessa näyttäisi olevan vuosien jonot, eikä lähestymiskielloista ole mitään apua jos kunnon kilipää osuu kohdalle. Ikävä juttu.

        xLiner


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihan kauheesti en luottaisi nopeaan väliintuloon, vaikka miten olisi laki omalla puolella. Oikeudessa näyttäisi olevan vuosien jonot, eikä lähestymiskielloista ole mitään apua jos kunnon kilipää osuu kohdalle. Ikävä juttu.

        xLiner

        Tarkoitan vaan, että vaikka miten olisi oikeassa lain edessä, ei se aina auta.

        xLiner


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yksäri,

        me kaikki teemme ihan jatkuvasti valintoja. Joskus tosiaan kannattaa jättää valitsematta se kovariskinen tie, jos kapasiteetti ei riitä. Lähdetään siitä, että jokainen ymmärtäisi itse rajoitteensa ja kykynsä, ja kantaisi siten myös vastuunsa jos kosahtaa. Ja rohkeus ei ole tässä sama asia kuin tyhmyys, eiks jee?

        xLiner

        Olen samaa mieltä.

        Mutta sinä et osoittanut minkäänlaista riskianalyysiä Dissen ottamasta riskistä. Kerroit mielipiteesi ja väitit, että olet riskianalyysin hänen puolestaan tehnyt. Minä en kuitenkaan pysty arvioimaan analyysisi metodia tai sisältöä.

        Ei päätöksiä myöskään jätetä tekemättä, ennen kuin riskianalyysi on tehty.

        🦄


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen aivan varma, että jokainen on traumatisoitunut elämästään ja on siinä suhteessa viallinen ja rikki. Ei ole täydellisiä ihmisiä eikä tarvitse ollakaan. Täytyy oppia sietämään ja hyväksymään vajavaisuuttaan. Tunnistaminen on jo hyvää kehitystä. Mun keinoni selvitä eteenpäin on sisu, s**tana. Väkevä sellainen. Se on mulle palkitsevaa. Jokainen tavallaan.

        Onnistuneella erolla tarkoitan, että erosit. Kaikki eivät saa sitä aikaiseksi, vaikka se olisi parasta mitä itselleen ja sitä myöten tärkeille läheisilleen voisi tehdä.

        HS:n juttu oli hyvä (olen tilaaja). Mun mielipiteeni henkilöllisyytesi paljastamisesta palstalla jo tiedät. Ei hyvä. Saat vielä jonkun uuden sekopään häiritsemään itsesi ja lastesi elämää. Ei varmasti ollut sen arvoista, enkä muutenkaan ymmärrä mikä osuus tuosta paljastelusta tuo sulle niin paljon iloa että riski olisi kannattanut.

        xLiner

        Totta, jokaisella meillä on omat traumat. Niiden kanssa on opittava elämään, kaikkia on mahdotonta "hoitaa" pois.

        - Sheena


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onnistunut ero?

        Olenko noin sulle sanonut? Tai ollut sitä mieltä sinun mielestä?

        No kyllä olin tyytyväinen, ettei minun tarvinnut enää elää saman katon alla kyseisen ihmisen kanssa. Pystyin olemaan lasteni kanssa paremmin, ilmsn että hän vaikutti liikaa meidän elämään.

        Mutta hän oli kuitenkin lasten toinen huoltaja. Lähihuoltaja, vanhempi. Ja hän käytti sitä viime aikoihin hyväkseen... voi jostain yhä tupsahtaa, vaikka lapset on aikuisia esiin jotenkin...vaikka olen estänyt hänet.

        Sanotaan, että jos lähdet pois narsistisen käyttäytymishäiriöisen "hovista", hän tekee loppuelämästäsi helvettiä. Uskon siihen...

        Vaikka ei missään ole exääni "diagnosoitu".

        Tein sen lehtijutun. Tässä siihen linkki:

        Perhe | Avioeron jälkeen Jarkko Seppä ymmärsi tunnetyön tärkeyden: ”Arki olisi ollut helpompaa”
        https://www.hs.fi/lifestyle/art-2000011281797.html

        Oon kuules koettanut likipitärn kaikkea. Mutta oma rajallisuus vaan tulee vastaan.

        Sä sellaisena hltiöuskovsisrna tähän järjestrlmään uskot, että kun vaan etsii ja etsii, sekä yrittää, pääsee kaikesta pask.sta läpi..

        No mut... ehkä nyt uskon sun hörhöilyyn, että joku voi jääfä oikeesti roikkumaan sinuun läpi elämän...🙄

        (Juttu maksumuurin takana, mutta koeta kestää se)

        " jos lähdet pois narsistisen käyttäytymishäiriöisen "hovista", hän tekee loppuelämästäsi helvettiä"

        Narsistista pääsee eroon, kunhan vain muistaa, että vastuu irtaantumisesta on sinulla, ei kenelläkään muulla. Ja pysyt mahdollisimman etäällä exästäsi. Et ole missään tekemisissä hänen kanssaan. Kiellot ja bannit päälle. Ei missään tekemisissä!

        - Sheena


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        " jos lähdet pois narsistisen käyttäytymishäiriöisen "hovista", hän tekee loppuelämästäsi helvettiä"

        Narsistista pääsee eroon, kunhan vain muistaa, että vastuu irtaantumisesta on sinulla, ei kenelläkään muulla. Ja pysyt mahdollisimman etäällä exästäsi. Et ole missään tekemisissä hänen kanssaan. Kiellot ja bannit päälle. Ei missään tekemisissä!

        - Sheena

        Niin ja vielä: jos on tilaisuus ja mahdollisuus muuttaa exästä kauemmaksi, muuta! Se kannattaa. Mitä pidempi matka sitä parempi 👌.

        - Sheena


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin ja vielä: jos on tilaisuus ja mahdollisuus muuttaa exästä kauemmaksi, muuta! Se kannattaa. Mitä pidempi matka sitä parempi 👌.

        - Sheena

        Ja vielä. Kyse ei ole aina ole narsismista, kun joku on oikein ilkeä, hankala, oikein murheen kryyni, vaan noista traumoista, sen toisenkin osapuolen traumoista. Parisuhteessa traumat voivat joko yhdistää tai erottaa.

        Vaikein lienee, kun parilla on samankaltaiset traumat, joiden johdosta ovat päätyneetkin mahdollisesti aikoinaan yhteen. Kun sitten toinen ei enää kestä (omiakaan traumoja) ja haluaa erota, toisen osapuolen traumat triggeröityy ja puskevat pinnalle oikein tosissaan. Tällaisessa tilanteessa eroa haluava osapuoli on edellä ja toinen jäljessä tuntien itsensä loukatuksi verisesti , itseasiassa maailmanlopun tunnelmat. Siksi on parempi molemmille, ettei olla enää missään tekemisissä. Annetaan ns. pölyn laskeutua. Se voi kestää vuosia.

        - Sheena


      • Anonyymi kirjoitti:

        Onnistunut ero?

        Olenko noin sulle sanonut? Tai ollut sitä mieltä sinun mielestä?

        No kyllä olin tyytyväinen, ettei minun tarvinnut enää elää saman katon alla kyseisen ihmisen kanssa. Pystyin olemaan lasteni kanssa paremmin, ilmsn että hän vaikutti liikaa meidän elämään.

        Mutta hän oli kuitenkin lasten toinen huoltaja. Lähihuoltaja, vanhempi. Ja hän käytti sitä viime aikoihin hyväkseen... voi jostain yhä tupsahtaa, vaikka lapset on aikuisia esiin jotenkin...vaikka olen estänyt hänet.

        Sanotaan, että jos lähdet pois narsistisen käyttäytymishäiriöisen "hovista", hän tekee loppuelämästäsi helvettiä. Uskon siihen...

        Vaikka ei missään ole exääni "diagnosoitu".

        Tein sen lehtijutun. Tässä siihen linkki:

        Perhe | Avioeron jälkeen Jarkko Seppä ymmärsi tunnetyön tärkeyden: ”Arki olisi ollut helpompaa”
        https://www.hs.fi/lifestyle/art-2000011281797.html

        Oon kuules koettanut likipitärn kaikkea. Mutta oma rajallisuus vaan tulee vastaan.

        Sä sellaisena hltiöuskovsisrna tähän järjestrlmään uskot, että kun vaan etsii ja etsii, sekä yrittää, pääsee kaikesta pask.sta läpi..

        No mut... ehkä nyt uskon sun hörhöilyyn, että joku voi jääfä oikeesti roikkumaan sinuun läpi elämän...🙄

        (Juttu maksumuurin takana, mutta koeta kestää se)

        No niin. Luin jutun viimein.

        Minusta on hienoa, että perehtyminen tunteisiin on lähentänyt välejä lapsiisi. Usein olemme parempia antamaan neuvoja ja ohjeita toisille, kuin ratkaisemaan omia ongelmiamme. Sinun kannattaisin opetella käsittelemään paremmin myös omia tunteitasi. Minulle välittyy vaikutelma, että pakenet tunteitasi tissuttelun maailmaan. Ja selvästikään et ole käsitellyt omaan eroosi liittyviä tunteita. Mutta sinulla tuntuu olevan hyvät eväät tähän prosessiin. Nyt vain kun uskaltaisit ottaa sen ensimmäisen askeleen.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen aivan varma, että jokainen on traumatisoitunut elämästään ja on siinä suhteessa viallinen ja rikki. Ei ole täydellisiä ihmisiä eikä tarvitse ollakaan. Täytyy oppia sietämään ja hyväksymään vajavaisuuttaan. Tunnistaminen on jo hyvää kehitystä. Mun keinoni selvitä eteenpäin on sisu, s**tana. Väkevä sellainen. Se on mulle palkitsevaa. Jokainen tavallaan.

        Onnistuneella erolla tarkoitan, että erosit. Kaikki eivät saa sitä aikaiseksi, vaikka se olisi parasta mitä itselleen ja sitä myöten tärkeille läheisilleen voisi tehdä.

        HS:n juttu oli hyvä (olen tilaaja). Mun mielipiteeni henkilöllisyytesi paljastamisesta palstalla jo tiedät. Ei hyvä. Saat vielä jonkun uuden sekopään häiritsemään itsesi ja lastesi elämää. Ei varmasti ollut sen arvoista, enkä muutenkaan ymmärrä mikä osuus tuosta paljastelusta tuo sulle niin paljon iloa että riski olisi kannattanut.

        xLiner

        Traumat tekee kelle mitä tekee..

        Mut mä oon väsynyt jo luimuilee. Toi juttu puski ulos tään...

        Lapseni mietti mihin lähtivät. Tyttöni oli upea kun uskalsi juttuun mukaan. Niin kuvissa kun haastattelussa. Pojaltakin kysyin. Hän armahti tämän jutun.

        Tässä jutussa ei puhuttu traumastani. Puhuttiin että opin ottamaan tunteitani vastaan. Elää niiden kanssa.

        Mutta traumat ja sen myötä tunteeni tiedostaen mä tään aloituksen tein...

        https://youtu.be/N72Gbbq3Esg?si=gJn83jQMVSvnt6yM

        Tuomittu on minut elämään näin, kunnes itse keksin muuta...

        https://youtu.be/LZzEeuL3cWM?si=ScRjS4xHeWTz9qS9

        Mä oon monesti miettinyt mitä nää tälläiset tarkoittaa?

        Mutta tuomitut tekee just niinkuin näkevät, kunnes itse muuta keksivät....


    • Anonyymi

      Ja käteen jäi kesämökki sekä joka toinen viikonloppu muksujen kanssa bro? Olipa ramaattinen ja uniikki aloitus🥱

      • Anonyymi

        Miksi esimerkkicaseni on aina niin ”ilkevä”? Nii mieti mikä muu ohjais sitte sitäkää vertaa


      • Anonyymi

        Ei saa vähätellä. Jos ei ole mitään kannustavaa/hyödyllistä/huvittavaa sanottavaa, on parempi jättää kommentti kirjoittamatta.

        🦄


    • Olen pahoillani, että olet kokenut traumatisoivan suhteen. Aina ei tarvitse mennä terapiaan, jonne on pitkät jonot. Joskus voi terapioida myös itseään.

      Ehkä kaikista tärkeintä olisi oppia olemaan itselleen armollinen ja oppia puhumaan kauniisti itsestään. Tekee vaikka jonkun plussalistan ja palaa siihen epätoivon hetkellä, kun tuntuu, että koko maailma vihaa..

      Joku joskus sanoi, että hermosto ei tunnista tuleeko vihapuhe (itselleen) toiselta henkilöltä vai soimaatko itse itseäsi, niin siksikin terve itserakkaus on tärkeää. Voimia.

      • Anonyymi

        Nimenomaan. Omia ajatuksia on ohjailtava kauniimpaa kohti. Jos mieli sättii itseä jatkuvasti, siitä on tehtävä loppu.

        Itseasiassa kehaisen miten itse toimin raapivan avioeroni aikaan. Ajatukset siirtyivät lähes tulkoon kokoajan ahdistavasti exään ja ikäviin ajatuksiin, kroppakin jähmettyi eikä ollut yhtään kivaa. Silloin aloin tietoisesti vaihtamaan kurjat ajatukset kaikkiin yhteisiin hienoihin, mukaviin ja ihaniin hetkiin exän kanssa. Eikä mennyt kovin montaa kuukautta, kun pääsin koko vaivasta 🤷‍♀️.

        - Sheena


      • Anonyymi kirjoitti:

        Nimenomaan. Omia ajatuksia on ohjailtava kauniimpaa kohti. Jos mieli sättii itseä jatkuvasti, siitä on tehtävä loppu.

        Itseasiassa kehaisen miten itse toimin raapivan avioeroni aikaan. Ajatukset siirtyivät lähes tulkoon kokoajan ahdistavasti exään ja ikäviin ajatuksiin, kroppakin jähmettyi eikä ollut yhtään kivaa. Silloin aloin tietoisesti vaihtamaan kurjat ajatukset kaikkiin yhteisiin hienoihin, mukaviin ja ihaniin hetkiin exän kanssa. Eikä mennyt kovin montaa kuukautta, kun pääsin koko vaivasta 🤷‍♀️.

        - Sheena

        Hyvä eroneuvo. Olisipa minuakin joku ollut neuvomassa, noh, päädyin terapiaan.


    • Anonyymi

      Miksi jäit tuollaiseen suhteeseen?

      Nyt olet kuitenkin irti siitä, ainakin osittain, päästä lopullisesti. Ajattele hyvää. Kehitä itsemyötätuntoa. Kyllä se siitä.

      - Sheena

      • Anonyymi

        En jäänytkään.

        Mutta ei se yksin häivytä traumoja, että eroaa. Ja kaikkea mahdollista voi kokeilla avuksi, mutta jo kaikkea sitä ennen tapahtunutta ei saa tapahtumattomaksi.

        Ehkä tuo anteeksianto olisi ainoa fiksu juttu ja vaikka nämä sinun mainitsenasi niksit siihen päälle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En jäänytkään.

        Mutta ei se yksin häivytä traumoja, että eroaa. Ja kaikkea mahdollista voi kokeilla avuksi, mutta jo kaikkea sitä ennen tapahtunutta ei saa tapahtumattomaksi.

        Ehkä tuo anteeksianto olisi ainoa fiksu juttu ja vaikka nämä sinun mainitsenasi niksit siihen päälle.

        Eihän elämänkokemusta missään nimessä pidäkään saada tapahtumattomaksi.


    • Itse valitsemme kumppanimme. Pata kattilaa soimaa. Mikä estää nostamasta kytkintä? Tämä kannattaa selvittää omassa pienessä päässä, ennen kuin uuteen suhteeseen hyppää.

      • Anonyymi

        Ilmeisesti sinullakin on sisälukutaidoissa aukkoja.

        Olrn kyllä eronnut jo sikoja sitten ongelmasta...mutta traumat ongelnssta ocat aiheuttaneet uuden ongelmsn, mitä rn ole kyennyt ajoissa huonaamaan itsessäni, joks taas ossltaan on aiheuutanut hyvien ihmisten (lue. Rakkaitten) menettämiseen.

        Tätä(kään) ei ratkaista jossittelemisella..


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ilmeisesti sinullakin on sisälukutaidoissa aukkoja.

        Olrn kyllä eronnut jo sikoja sitten ongelmasta...mutta traumat ongelnssta ocat aiheuttaneet uuden ongelmsn, mitä rn ole kyennyt ajoissa huonaamaan itsessäni, joks taas ossltaan on aiheuutanut hyvien ihmisten (lue. Rakkaitten) menettämiseen.

        Tätä(kään) ei ratkaista jossittelemisella..

        Olisiko kannattanut tehdä asialle jotain, eikä vain itsepäisesti hankkia niitä traumoja. Ja nyt kun olet niitä jo kerennyt hankkia, pitäisi niistä päästä eroon, mutta et tee sitäkään. Olet itse itsesi pahin ongelma.


      • Anonyymi
        Palstakamu kirjoitti:

        Olisiko kannattanut tehdä asialle jotain, eikä vain itsepäisesti hankkia niitä traumoja. Ja nyt kun olet niitä jo kerennyt hankkia, pitäisi niistä päästä eroon, mutta et tee sitäkään. Olet itse itsesi pahin ongelma.

        Mun mielestäni kaikista traumoista ei tarvitse päästä eroon. Sitä vaan on epätäydellinen.

        Ihmeellistä aikaa elämme. Mietihän millaisessa kunnossa ihmiset ovat ennen tätä aikaa olleet, millaisissa olosuhteissa eläneet. Vai ovatko he kestäneet silloin todella paljon enemmän kuin mitä me nykyään? (Vai ilmeneekö trauma vasta kun tilanteesta on jo "pelastunut", eikä ole ehtinyt tottua siihen, ajatellut sitä tavallisena elämänä...)

        xLiner


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mun mielestäni kaikista traumoista ei tarvitse päästä eroon. Sitä vaan on epätäydellinen.

        Ihmeellistä aikaa elämme. Mietihän millaisessa kunnossa ihmiset ovat ennen tätä aikaa olleet, millaisissa olosuhteissa eläneet. Vai ovatko he kestäneet silloin todella paljon enemmän kuin mitä me nykyään? (Vai ilmeneekö trauma vasta kun tilanteesta on jo "pelastunut", eikä ole ehtinyt tottua siihen, ajatellut sitä tavallisena elämänä...)

        xLiner

        Tuntuu että nykyään ihmiset tavoittelevat täydellisyyttä itsensä ja ympäristönsä kanssa. Kropan täytyy olla muodin mukaaan oikealla tavalla timmi ja mielen kimaltavan valoisa, kaikkia ruokkiva ja kaikkien ihailema. Kaikki muu on sairautta, vajavaisuutta tai ongelmaa.

        Taidan vajakkeilla tänään töissä. Ihan vaan vastapainona kaikille fiksua esittäville. Saatan tulla vielä vttuilemaan palstallekin, niin voitte kaikki kokea olevanne vähän parempia ihmisiä (ei tarvi kiittää) 😁

        xLiner


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mun mielestäni kaikista traumoista ei tarvitse päästä eroon. Sitä vaan on epätäydellinen.

        Ihmeellistä aikaa elämme. Mietihän millaisessa kunnossa ihmiset ovat ennen tätä aikaa olleet, millaisissa olosuhteissa eläneet. Vai ovatko he kestäneet silloin todella paljon enemmän kuin mitä me nykyään? (Vai ilmeneekö trauma vasta kun tilanteesta on jo "pelastunut", eikä ole ehtinyt tottua siihen, ajatellut sitä tavallisena elämänä...)

        xLiner

        Mutta jos itkee traumaansa vielä 10 vuoden päästäkin ja se pilaa elämän, on asialle tehtävä jotakin. Keskikmäärin lääketiede asettaa suruajaksi yhden ainokaisen vuoden ja sen jälkeen tulisi kyetä jatkaa elämää.

        En jaksaisi itse murehtia vuodesta toiseen samoja asioita. Olisi liian raskasta.


      • Anonyymi
        Palstakamu kirjoitti:

        Mutta jos itkee traumaansa vielä 10 vuoden päästäkin ja se pilaa elämän, on asialle tehtävä jotakin. Keskikmäärin lääketiede asettaa suruajaksi yhden ainokaisen vuoden ja sen jälkeen tulisi kyetä jatkaa elämää.

        En jaksaisi itse murehtia vuodesta toiseen samoja asioita. Olisi liian raskasta.

        En ole minäkään murehtinut menneitä, mutta minusta tuntui siltä etten saanut mennä eteenpäin, koska aina jauhettiin yhdestä ja samasta ihmisestä! Tietynlaista pakkosyöttöä ja se ei tehnyt hyvää minulle!


      • Anonyymi kirjoitti:

        En ole minäkään murehtinut menneitä, mutta minusta tuntui siltä etten saanut mennä eteenpäin, koska aina jauhettiin yhdestä ja samasta ihmisestä! Tietynlaista pakkosyöttöä ja se ei tehnyt hyvää minulle!

        No kuka sinulle sitten jauhoi tästä yhdestä ja samasta ihmisestä. Etkö voinut sanoa ettet halua kuulla koko ihmisestä mitään. Kovin on erikoista.


      • Anonyymi
        Palstakamu kirjoitti:

        Mutta jos itkee traumaansa vielä 10 vuoden päästäkin ja se pilaa elämän, on asialle tehtävä jotakin. Keskikmäärin lääketiede asettaa suruajaksi yhden ainokaisen vuoden ja sen jälkeen tulisi kyetä jatkaa elämää.

        En jaksaisi itse murehtia vuodesta toiseen samoja asioita. Olisi liian raskasta.

        Alkoholilla on vaikutusta asiaan.

        Alunperinkin ne päättyneet suhteet, niin se mitä niistä palstalle kerrottiin... Deetä ahdisti ja ärsytti naisissa peilinä omat haavansa ja tarpeensa. Mutu, että nyt se asia alkaa hälle selviämään. Silloin se ei vielä asiaa uskonut, tai hyväksynyt.

        Ei siihen kyllä kannata jäädä vatvomaan enempää. Vanhoja juttuja.

        xLiner


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuntuu että nykyään ihmiset tavoittelevat täydellisyyttä itsensä ja ympäristönsä kanssa. Kropan täytyy olla muodin mukaaan oikealla tavalla timmi ja mielen kimaltavan valoisa, kaikkia ruokkiva ja kaikkien ihailema. Kaikki muu on sairautta, vajavaisuutta tai ongelmaa.

        Taidan vajakkeilla tänään töissä. Ihan vaan vastapainona kaikille fiksua esittäville. Saatan tulla vielä vttuilemaan palstallekin, niin voitte kaikki kokea olevanne vähän parempia ihmisiä (ei tarvi kiittää) 😁

        xLiner

        Aika paljon tuota taitaa olla.


    • Anonyymi

      Jos menneisyys kalvaa et ole tehnyt selväksi mikä oli oma roolisi kokonaisuudessa.

      Suhteet eivät riko ihmisiä vaan ihmiset rikkovat itsensä suhteen avulla koska meillä on perusvapaus ja perusvastuu itsestämme ellei meitä ole asetettu holhouksenalaisksi.

      Se on itse joka arvottaa suhteen tärkeämmäksi kuin oman hyvinvoinnin.
      Se on itse joka päättää jäädä.
      Se on itse joka antaa lankojen kadota käsistään.
      Se on itse jonka pitää tehdä tili itsensä suhteen.

      Koska kukaan muu ei sitä tule tekemään. Yksi virheistä suhteissa on siirtää vastuu itsestä toiselle. Se on yksi tuhoisimmista ja vittumaisimmista asioista joita ihmsiet tekevät toisilleen ja etenkin itselleen. Joten kysymys on aina minulla sama suhteen jälkeen "Teinko sen tyhmyyden? Asetinko toisen vastuulliseksi itsestäni?" - koska jos sen teon kautta pääsee pettymään ja pelkäämään että sama toistuu niin sitä saa ja kannattaa pelätä koko elämänsä. Siksi on niin helvetin tärkeää nähdä oma osuus kokonaisuudessa.

    • Anonyymi

      Osoittaa kansalaisrohkeutta tuoda esiin ongelmia omalla nimellä, kumarrus sinne suuntaan.

      Heijastuksia varmasti tulee jos ei ole voinut käsitellä tunteitaan.
      Joillekin riittää kolmen kuukauden "itkuaika" ja sitten taas mennään. Korvaavaa vierihoitoa...mjääh...se ei oikeastaan auta, mutta helpottaa. Loiventaa pahoinvointia kun sitä ei enää aina tunnista. Aika kyllä parantaa, tai ainakin se jos löytää jonkun uuden kohteen joka löisi jalat alta.

      Mutta, olisiko sitä enää valmis? Suhteet kun vaativat tavallaan puhdasta alustaa.
      Helpompi on olla hyvissä väleissä menneisyytensä kanssa, mitä etsiä kesken prosessointien uusia kohteita ja pettymyksiä. Suhteet eivät kestä toimivasti jos ei olisi itse täysin valmis sellaiseen.

      AV

    Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hyvää syntymäpäivää Sanna 40 vee!!!!

      ᕼᗩᑭᑭY ᗷIᖇTᕼᗞᗩY Sister ❣️🥰 🎉🎂✨🍰🥳 🥳🎂🥂 🎉🎊🎁🎈🎂
      Maailman menoa
      126
      5686
    2. Suomen kaksikielisyys - täyttä huuhaata

      Eivätkö muuten yksilöt pysty arvioimaan mitä kieliä he tarvitsevat? Ulkomaalaiselle osaajalle riittää Suomessa kielitai
      Maailman menoa
      99
      4885
    3. Työeläkeloisinta 27,5 mrd. per vuosi

      Tuo kaikki on pois palkansaajien ostovoimasta. Ja sitten puupäät ihmettelee miksei Suomen talous kasva. No eihän se kas
      Maailman menoa
      140
      4844
    4. Mikä on vaikeinta siinä, että menetti yhteyden kaivattuun, jota vielä ajattelee?

      Mikä jäi kaihertamaan? Jos jokin olisi voinut mennä toisin, mitä se olisi ollut? Mitä olisit toivonut vielä ehtiväsi san
      Ikävä
      395
      2459
    5. Kerro kaivattusi etunimi

      Miehille..
      Ikävä
      131
      2380
    6. Persut rahoittavat velkarahalla rikkaiden ökyelämää

      Minkä vuoksi persut eivät leikkaa rikkailta, joilla on maksukykyä? Tuskinpa tuo persujen käytös saa Suomen kansalta hyv
      Maailman menoa
      4
      2032
    7. 115
      1985
    8. Sulla on mies

      Aivan liikaa naisia.
      Ikävä
      256
      1637
    9. 383
      1397
    10. Pääsit koskettamaan

      Sellaista osaa minussa jota kukaan ei ole ennen koskettanut. Siksi on hyvin vaikea unohtaa sinut kokonaan.
      Ikävä
      60
      1243
    Aihe