Neurolepteistä

Minulla on ollut eri injektioita. Nyt on Peratsin injektio. Olen pyörtynyt ja mennyt tajuttomaksi jokaisesta injektiosta. Siitä huolimatta sitä ei suostuta lopettamaan.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla on ollut eri injektioita. Nyt on Peratsin injektio. Olen pyörtynyt ja mennyt tajuttomaksi jokaisesta injektiosta. Siitä huolimatta sitä ei suostuta lopettamaan.

Ikävää. Mut kaikille ei toimi kaikki.

Yksi erikoinen piirre näyttää liittyvän lähes poikkeuksetta jokaiseen psyykelääkkeeseen. Ne menettävät tehonsa jossakin vaiheessa. Lääkärit tekevät yleensä niin, että valmistetta vaihdetaan sitten. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lääkettä joudutaan vaihtamaan koko ajan.

Toinen asia, mikä liittyy psyykelääkkeisiin ovat niiden haittavaikutukset. Vaikka ne tiedetään ja tiedostetaan alan piirissä, niiden vaikutusta yksilön hyvinvointiin ja terveyteen vähätellään. Tehtyjä lääkemääräyksiä perustellaan ja puolustellaan sairauden hoidolla. Vaikka ne eivät varsinaisesti paranna mitään. Lääkkeillä myös yritetään "korvata" keskusteluhoitoja. Ajatellaan, että kyllä "lääkkeet hoitavat ja ja ratkaisevat kaikki yksilöllä olevat ongelmat".

Jotkut ns. arvostettuina pidetyt asiantuntijat ja lääkärit, professoreja myöten ovat viime aikoina nostaneet esille ( pakko?) injektioiden määräämisen mahdollisuuden. Minun mielestäni siihen liittyy enemmän eettisesti arveluttavia piirteitä. Kysehän olisi tavallaan sosiaalisesta kontrollista, ja pakkokeinoista, joita kohdistetaan tiettyyn väestöön. Lisäksi osalla esim. skitsofreniadiagnoosin saaneista on virheellisesti tehty diagnoosi. Monella heistä on enemmänkin traumataustaa ja traumakokemuksia. Joihin ei sitten edes tarjota mitään terapiaa. Psykiatrit sekottavat myöskin lääkkeiden potilaalle tulevat haittavaikutukset psyykkiseksi oireiluksi. Mikä on itse asiassa tajuttoman helppoa. Alalla nähdään potilaan kaikki oireet lähes poikkeuksetta psyykkisen sairauden oireina.

Ajatus siitä, että pakkoinjektiot tietyn sairauden omaaville tulisi pakollisiksi on minusta paitsi eettisesti arveluttavaa, myös eugenistista ja rasistista. Mutta tätähän siellä kaavaillaan, tai vähintäänkin tullaan todennäköisesti ehdottamaan. Mt-potilaiden oikeudellinen ja humaaninen asema näyttää todella huonolta.

Anonyymi kirjoitti:

Yksi erikoinen piirre näyttää liittyvän lähes poikkeuksetta jokaiseen psyykelääkkeeseen. Ne menettävät tehonsa jossakin vaiheessa. Lääkärit tekevät yleensä niin, että valmistetta vaihdetaan sitten. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lääkettä joudutaan vaihtamaan koko ajan.

Toinen asia, mikä liittyy psyykelääkkeisiin ovat niiden haittavaikutukset. Vaikka ne tiedetään ja tiedostetaan alan piirissä, niiden vaikutusta yksilön hyvinvointiin ja terveyteen vähätellään. Tehtyjä lääkemääräyksiä perustellaan ja puolustellaan sairauden hoidolla. Vaikka ne eivät varsinaisesti paranna mitään. Lääkkeillä myös yritetään "korvata" keskusteluhoitoja. Ajatellaan, että kyllä "lääkkeet hoitavat ja ja ratkaisevat kaikki yksilöllä olevat ongelmat".

Jotkut ns. arvostettuina pidetyt asiantuntijat ja lääkärit, professoreja myöten ovat viime aikoina nostaneet esille ( pakko?) injektioiden määräämisen mahdollisuuden. Minun mielestäni siihen liittyy enemmän eettisesti arveluttavia piirteitä. Kysehän olisi tavallaan sosiaalisesta kontrollista, ja pakkokeinoista, joita kohdistetaan tiettyyn väestöön. Lisäksi osalla esim. skitsofreniadiagnoosin saaneista on virheellisesti tehty diagnoosi. Monella heistä on enemmänkin traumataustaa ja traumakokemuksia. Joihin ei sitten edes tarjota mitään terapiaa. Psykiatrit sekottavat myöskin lääkkeiden potilaalle tulevat haittavaikutukset psyykkiseksi oireiluksi. Mikä on itse asiassa tajuttoman helppoa. Alalla nähdään potilaan kaikki oireet lähes poikkeuksetta psyykkisen sairauden oireina.

Ajatus siitä, että pakkoinjektiot tietyn sairauden omaaville tulisi pakollisiksi on minusta paitsi eettisesti arveluttavaa, myös eugenistista ja rasistista. Mutta tätähän siellä kaavaillaan, tai vähintäänkin tullaan todennäköisesti ehdottamaan. Mt-potilaiden oikeudellinen ja humaaninen asema näyttää todella huonolta.

Lue lisää

Aloitukseen viitaten. Onko kyseisellä alalla ylipäätään koskaan kuunneltu itse potilaita? Ei. Kyllä niitä hassuja galluppeja on varmaankin palveluita käyttäville tarjottu. Silti siellä ei kysellä kehitysideoita. Tai jos kyselläänkin, niitä ei oteta juuri millään tavalla huomioon. Hoitolinjaukset, sekä diagnoosi ja lääkekeskeinen lähestymiskulma on säilynyt tänne asti ja taitaa tulla säilymään. Sama koskee myös potilaiden kertomia lääkkeistä tulevia haittavaikutuksia. Niitä vähätellään, eli ignoorataan systeemissä lähes systemaattisesti.

Alalla on minun mielestäni liikaa tiettyä ylimielisyyttä. Tehtyjä hoitopäätöksiä ja lääkemääräyksiä perustellaan "sairauden hoitamisella". Asian tekee kummalliseksi se, että jos ne lääkkeet oikeasti tehoaisivat, kyseiset sairaudet katoaisivat. Sitähän ne eivät tee. Suurimmaksi osaksi tietyn diagnoosin saamiseen riittää alalla oleva jo valmiiksi otettu asenne. Tietyt oireet tulkitaan joksikin psyykkiseksi sairaudeksi, vaikka ne voivat olla myös traumaoireilua.

Terveydenhuoltoalalla hierarkinen ja valtaan ja sen käyttämiseen perustuva ajattelu on tavattoman yleistä. Potilasparka on yleensä systeemissä alistetussa ja aliarvostetussa asemassa. Mikä näkyy ennen kaikkea siinä ajattelussa, jota siellä on. Potilaiden mielipiteitä ei juurikaan kuunnella, eikä oteta huomioon. Myös se ajattelu, että tietyn diagnoosin omaavan täytyy käyttää koko elämän ajan terveyttä ja hyvinvointia kenties enemmänkin heikentäviä lääkkeitä, on eettisesti arveluttavaa.