(En tiedä olenko ihan oikealla palstalla mutta kirjoitan nyt tänne...)
Siis minulla on edellisestä suhteesta pieni lapsi ja ero tuli lapsen isän kanssa jo ennen lapsen syntymää.
Tutustuin nykyiseen mieheen kun lapseni oli n.4kk ja mies otti lapsen lähes omakseen ja se ihmetytti minua suuresti että löysin sellaisen miehen joka sen tekisi.
Lapsen biologinen isä viipottaa muualla...ulkomailla kai on vielä... ainakin viime tiedon jälkeen... ei ole lastaan tullut kauheesti tapailemaan ja nyt ei ole kohta 2kk nähnytkään.
Mutta takaisin tarinaan... kuukauden seurustelun jälkeen hän puhui muuttamisesta ja yhteisistä lapsista ja minulta sen enempää kyselemättä hän irtisanoi oman asuntonsa ja muutti luokseni ja sitten... tulin raskaaksi... seurustelua takana siinä vaiheessa vasta n.2kk joten nopeasti mennään...
MUTTA... nyt minua on alkanut ahistaa tämä älytön tahti ja pelkään samalla että ero tulee mutta samalla haluaisin sitä... tai ainakin aikalisää... koska tämä tahti "tappaa" minut kohta henkisesti ja en tiedä mitä tehdä...
Samalla minulla on tunne että kun pärjäsin yksin lapseni kanssa ihan loistavasti niin en tiedä miten minun pitäisi suhtautua siihen kun uusi on jo tulossa ja mieskin on siinä...
Ehkä totuin liiaksi "yksin" olemiseen ja nyt en tiedä miten olla kun en olekkaan "yksin"...
Välitän kyllä miehestä ja lapset ovat aina tervetulleita, mutta silti tuntuu kuin minua syötäisiin sisältä ja en tiedä miten saisin sen loppumaan...
ONKO MUITA SAMANKALTAISIA? EHDOTUKSIA? KERTOKAA . . .
Siis minulla on edellisestä suhteesta pieni lapsi ja ero tuli lapsen isän kanssa jo ennen lapsen syntymää.
Tutustuin nykyiseen mieheen kun lapseni oli n.4kk ja mies otti lapsen lähes omakseen ja se ihmetytti minua suuresti että löysin sellaisen miehen joka sen tekisi.
Lapsen biologinen isä viipottaa muualla...ulkomailla kai on vielä... ainakin viime tiedon jälkeen... ei ole lastaan tullut kauheesti tapailemaan ja nyt ei ole kohta 2kk nähnytkään.
Mutta takaisin tarinaan... kuukauden seurustelun jälkeen hän puhui muuttamisesta ja yhteisistä lapsista ja minulta sen enempää kyselemättä hän irtisanoi oman asuntonsa ja muutti luokseni ja sitten... tulin raskaaksi... seurustelua takana siinä vaiheessa vasta n.2kk joten nopeasti mennään...
MUTTA... nyt minua on alkanut ahistaa tämä älytön tahti ja pelkään samalla että ero tulee mutta samalla haluaisin sitä... tai ainakin aikalisää... koska tämä tahti "tappaa" minut kohta henkisesti ja en tiedä mitä tehdä...
Samalla minulla on tunne että kun pärjäsin yksin lapseni kanssa ihan loistavasti niin en tiedä miten minun pitäisi suhtautua siihen kun uusi on jo tulossa ja mieskin on siinä...
Ehkä totuin liiaksi "yksin" olemiseen ja nyt en tiedä miten olla kun en olekkaan "yksin"...
Välitän kyllä miehestä ja lapset ovat aina tervetulleita, mutta silti tuntuu kuin minua syötäisiin sisältä ja en tiedä miten saisin sen loppumaan...
ONKO MUITA SAMANKALTAISIA? EHDOTUKSIA? KERTOKAA . . .
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onko niiden pillerien otto/kortsun käyttö niin helvetin vaikeaa?!? Taas syntyy yksi uusi idiootti maailmaa tuhoamaan jos vanhempiinsa tulee!
onnellinen, että olet löytänyt tuollaisen miehen!