Juurakon alta huomasin, että oli vaarallinen sää. Tuuli juuri sen verran, että äänet peittivät kaikki muut äänet alleen, tuulen kulkiessa lehtipuissa ja mäntyjen latvustoissa. Oli kuin tärkein aisti olisi sammutettu: kuulo. Muuten ilma oli mukavan kuiva, puolipilvinen ja nopeasti etenevä. Oli kiiruhdettava.
Kuljin suonlaitaa tähyillen milloin taivaalle ja milloin metsän varjoihin. Näin hyvin niin pitkälle kuin suota riitti, mutta sen vastarannalla ei näkynyt liikettä. Saatoin olla yksin, mikä ei missään nimessä ollut totta.
Päätin oikaista matalan harjanteen yli seuraavan suon laidalla. Laukkasin mielelläni, vaikka en ollutkaan hevonen.
Puolivälissä rinnettä haistoin sen. Pysähdyin nuuhkimaan tuulta. Tassuttelin hajun perässä harjanteen laelle. Seisoin paikallani ja keskityin. Se oli outo haju. Se ei kuulunut tänne. Se muistutti niitä hajuja, joita tapasi teiden varsilla. Niillä paikoilla, joissa he syövät eväitään ja virtsailivat ympäriinsä. Se oli ihmisen haju.
Tuijotin suolle ja näin kaukaisuudessa jotain. Se oli korppi, joka oli kiinnostunut jostain allaan, sillä se kierteli saman kohdan yllä taivaalla ja oli aikeissa laskeutua. Sillä samalla hetkellä olin jo alarinteessä täydessä vauhdissa.
Ja totta vieköön, ihminenhän se oli. Siinä se makasi kyljellään ja tuijotti lakkaa edessään. Loput lakat olivat levinneet pitkin suota ja ämpäri oli päässyt tyhjäksi. Jos ihmisen silmät eivät olisi olleet niin kuolleet, niin olisi voinut luulla tämän nukkuvan. Tämähän oli ihmiselle vallan mainio paikka hetken levolle, tuumin ja katselin ympärilleni. Muita ei näkynyt, joten hän oli varmaan täällä yksin. Näin mistä hän oli tullut. Ihmiset ovat kammottavia rymistelijöi metsissä ja soilla. Pahempia kuin hirvet.
Katso nyt korpi mistä minä tulin. Näkyykö jälkeäkään?
(hihitystä)
Kuljin suonlaitaa tähyillen milloin taivaalle ja milloin metsän varjoihin. Näin hyvin niin pitkälle kuin suota riitti, mutta sen vastarannalla ei näkynyt liikettä. Saatoin olla yksin, mikä ei missään nimessä ollut totta.
Päätin oikaista matalan harjanteen yli seuraavan suon laidalla. Laukkasin mielelläni, vaikka en ollutkaan hevonen.
Puolivälissä rinnettä haistoin sen. Pysähdyin nuuhkimaan tuulta. Tassuttelin hajun perässä harjanteen laelle. Seisoin paikallani ja keskityin. Se oli outo haju. Se ei kuulunut tänne. Se muistutti niitä hajuja, joita tapasi teiden varsilla. Niillä paikoilla, joissa he syövät eväitään ja virtsailivat ympäriinsä. Se oli ihmisen haju.
Tuijotin suolle ja näin kaukaisuudessa jotain. Se oli korppi, joka oli kiinnostunut jostain allaan, sillä se kierteli saman kohdan yllä taivaalla ja oli aikeissa laskeutua. Sillä samalla hetkellä olin jo alarinteessä täydessä vauhdissa.
Ja totta vieköön, ihminenhän se oli. Siinä se makasi kyljellään ja tuijotti lakkaa edessään. Loput lakat olivat levinneet pitkin suota ja ämpäri oli päässyt tyhjäksi. Jos ihmisen silmät eivät olisi olleet niin kuolleet, niin olisi voinut luulla tämän nukkuvan. Tämähän oli ihmiselle vallan mainio paikka hetken levolle, tuumin ja katselin ympärilleni. Muita ei näkynyt, joten hän oli varmaan täällä yksin. Näin mistä hän oli tullut. Ihmiset ovat kammottavia rymistelijöi metsissä ja soilla. Pahempia kuin hirvet.
Katso nyt korpi mistä minä tulin. Näkyykö jälkeäkään?
(hihitystä)
Vastaukset 10
Vanhimmat
I can smell a pig from a far, better than they smell truffles
So no profit like ever?
"Laukkasin mielelläni, vaikka en ollutkaan hevonen."
😂
Taidat olla jokin sorkkaeläin.
🦄
Höh
Kukaan ei älynnyt mistä elukasta on kyse.
Olen pettynyt.
No ahma, tietenkin.
(hirn)
Juu, sittemmin tajusin että sinulla on tassut eikä sorkat.
Ei silti tarvitse alleviivata, ettei ole hevonen! ☝️
🦄
Mjaa
Mistä sinäkin tiedät miten ahmat ajattelevat.
(naurua)
Carcass is fine also?
Mjoo
Koska lukeudun hupikirjoittelijoihin, niin toisinaan tämä ideapankki täällä osaa näyttää suunnan johonkin merkittävään ja itselle arvokkaaseen, josta taas ideoida ja josta jatkaa.
Soveltaa
Tämä tällainen kommentti nyt ei voi kenellekään avautua, mutta ajattelin silti sen jakaa.
Tämä taitaa olla ensimmäinen kerta, kun tämän myönnän. Sen, että täällä hengailusta on jotain henkilökohtaista hyötyä mielenterveydelleni.
(hihitystä)
En sanoisi, että tämä on hyvä pisuaari, mutta olen nähnyt nämä paikat pienin tassunjäljin peiteltyinä.
Sellainen hiekkalaatikko se, kulkee itsestään. Mihin sen sisäisen lataukseni muuten maadoittaisi.
:)
Se on osittain minunkin ansiotani! Eikö niin?
Ja raato oli Disse.
🦄
(kopoti kopoti)