Oon 29-mies, opiskellu jonkin verran ja nyt 2 vuoden työstä poissa olon jälkeen takaisin töissä.
Sillon pari vuotta sitten jouduin lomautetuksi kun en pystynyt keskittymään töihin, tuli aggressio kohtauksia, unettomuutta, masennusta. Olin vuoden lomautettuna jonka jälkeen irtisanottiin kun en edelleenkään ollut työkykyinen.
Lapsuudestani löytyy omituisia muistikuvia äidistäni ja hänen seksikumppanina olosta, urheilu avustaja kävi koskettelemaan kun noin 10v myös. Kävin näistä myös puhumassa lääkärille kun eräs ystävä painosti, sain masennuslääkitystä. Itsemurha ajatukset juoksevat pään läpi silti päivittäin ja joudun taistelemaan päästäkseni niistä "eroon".
Nyt vuoden varsinaisen työttömyyden jälkeen sain työtä hankittua ok mestassa. Tuntuu et en vaan pysty olemaan kovin normaalisti töissä, ahdistaa. Tuntuu että muutkin huomaa et jotain mussa on vialla. Toistaiseksi tosin saanu työt tehtyä.
Mulla on ongelmia ihmisten ja varsinkin naisten suhteen. Ahdistukset, sosiaalinen pelko torjutuksi tulemisesta estää aika tehokkaasti et menisin juttelemaan juurikaan naisille. Joskus tuntuu et multa lähtee kontrolli ikään kuin ja puhun puuta heinää yht-äkkiä. Näitä sillon jos alan tuntea itteni tosi epävarmaksi ja ahdistaa. Ikään kuin toinen persoona sais otteen hetkeks.
Nyt kun ikääkin alkaa olemaan jo "kolkyt" niin mielessä on käyny että onnistunkohan saamaan asioita järjestykseen enää tän elämän aikana. :o
En tiiä onko tää oikea osasto tälle mut lähinnä kai puran turhautumistani tähän elämään ja kun kaipaisi mimmiä kenen kanssa jakais täällä oloa mutta pää ei kestä.
t. Kahvilla
Sillon pari vuotta sitten jouduin lomautetuksi kun en pystynyt keskittymään töihin, tuli aggressio kohtauksia, unettomuutta, masennusta. Olin vuoden lomautettuna jonka jälkeen irtisanottiin kun en edelleenkään ollut työkykyinen.
Lapsuudestani löytyy omituisia muistikuvia äidistäni ja hänen seksikumppanina olosta, urheilu avustaja kävi koskettelemaan kun noin 10v myös. Kävin näistä myös puhumassa lääkärille kun eräs ystävä painosti, sain masennuslääkitystä. Itsemurha ajatukset juoksevat pään läpi silti päivittäin ja joudun taistelemaan päästäkseni niistä "eroon".
Nyt vuoden varsinaisen työttömyyden jälkeen sain työtä hankittua ok mestassa. Tuntuu et en vaan pysty olemaan kovin normaalisti töissä, ahdistaa. Tuntuu että muutkin huomaa et jotain mussa on vialla. Toistaiseksi tosin saanu työt tehtyä.
Mulla on ongelmia ihmisten ja varsinkin naisten suhteen. Ahdistukset, sosiaalinen pelko torjutuksi tulemisesta estää aika tehokkaasti et menisin juttelemaan juurikaan naisille. Joskus tuntuu et multa lähtee kontrolli ikään kuin ja puhun puuta heinää yht-äkkiä. Näitä sillon jos alan tuntea itteni tosi epävarmaksi ja ahdistaa. Ikään kuin toinen persoona sais otteen hetkeks.
Nyt kun ikääkin alkaa olemaan jo "kolkyt" niin mielessä on käyny että onnistunkohan saamaan asioita järjestykseen enää tän elämän aikana. :o
En tiiä onko tää oikea osasto tälle mut lähinnä kai puran turhautumistani tähän elämään ja kun kaipaisi mimmiä kenen kanssa jakais täällä oloa mutta pää ei kestä.
t. Kahvilla
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuli vain mieleen, että kai nuo lapsuuden hyväksikäytöt on selvitetty muutoinkin kun vain masennuslääkkeillä? Itseasiassa juuri nuo kokemukset ovat altistaneet sinut masennukselle nyt myöhemmin elämässä eli se pitää hoitaa juuriaan myöten. Ja jos tuollaiset asiat jäävät selvittämättä, niin ne kyllä hankaloittavat parisuhteen luomista. Ja muutkin kuvailemasi ongelmat saattavat helpottua kun lapsuuden tapahtumat käsitellään kunnolla, jolloin voit aloittaa elämäsi tavallaan uudelleen, puhtaammalta pöydältä.
Varmasti saat asiasi kuntoon tämän elämän aikana, jos aloitat niiden järjestämisen. Kaikkea hyvää sinulle!
Kun pidät jutut naisten kanssa sellaisella "ilmoja on pidelly"-asteella, niin ei varmaan ahista yhtään.
Kai nyt tuohon ikään mennessä olet oivaltanut, että yksinkin voi elää.
Minä oivalsin sen jo paljon nuorempana.
Ei kunnon naiset ihan puhumalla lämpene. Hommaan tarvitaan ihan suoraan sanottuna selvää rahaa. Jos siis olet köyhä, on naisten kanssa ihan turhaa tuhlata aikaa rupatteluun.