Kuinka läheisiä olette olleet anoppienne kanssa ennen yhteenmuuttoa, lapsia yms, siis suhteenne alkuvaiheilla?
Olen seurustellut poikaystäväni kanssa nyt kolme vuotta ja olemme muuttamassa yhteen. Välini (tulevan?) anoppini kanssa ovat hyvät, mutta emme ole mitenkään erityisen läheisiä. Näemme ehkä noin kymmenisen kertaa vuodessa. Olen ehkä hieman hiljainen luonteeltani, eli esim koko heidän perheen läsnäollessa toimin enemmän kuuntelijana, mutta kahdenkesken juttelen mielelläni poikaystäväni äidin kanssa kaikenlaisista asioista. Saatamme joskus soitellakin (erittäin harvoin kuitenkin).
Poikaystävälläni on erittäin läheiset välit äitiinsä. Itse olen seurannut koko pienen ikäni oman äitini vaikeaa suhdetta anoppiinsa. Heidän välit ovat kaikkea muuta kuin hyvät ja olen aina kärsinyt asiasta äitini puolesta. En halua itselleni samanlaista tilannetta koskaan.
Rakastan poikaystävääni ja siksi haluaisin läheiset välit myös hänen äitiinsä. Hätäilenköhän liikaa, emmehän vielä edes asu yhdessä.
Olen seurustellut poikaystäväni kanssa nyt kolme vuotta ja olemme muuttamassa yhteen. Välini (tulevan?) anoppini kanssa ovat hyvät, mutta emme ole mitenkään erityisen läheisiä. Näemme ehkä noin kymmenisen kertaa vuodessa. Olen ehkä hieman hiljainen luonteeltani, eli esim koko heidän perheen läsnäollessa toimin enemmän kuuntelijana, mutta kahdenkesken juttelen mielelläni poikaystäväni äidin kanssa kaikenlaisista asioista. Saatamme joskus soitellakin (erittäin harvoin kuitenkin).
Poikaystävälläni on erittäin läheiset välit äitiinsä. Itse olen seurannut koko pienen ikäni oman äitini vaikeaa suhdetta anoppiinsa. Heidän välit ovat kaikkea muuta kuin hyvät ja olen aina kärsinyt asiasta äitini puolesta. En halua itselleni samanlaista tilannetta koskaan.
Rakastan poikaystävääni ja siksi haluaisin läheiset välit myös hänen äitiinsä. Hätäilenköhän liikaa, emmehän vielä edes asu yhdessä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ongelmia on ja pahemman kerran.. en koskaan ole puhunut kummallekaan kahden kesken. Maailmamme on yhtä kaukana toisistaan kuin yö ja päivä. Olen myös luonteeltani hiljainen ja ujo. Olen tosin aina halunnut hyvät välit, mutta anoppi on joskus loukannut minua (ja arvojani ym.) niin pahasti, että en voi antaa anteeksi. Eipähän ole pyytänytkään.
Olisi niin pitkä tarina, etten ehdi nyt kirjoittaa, kirjoitinkin jo muualle tänne palstalle.
Älä nyt tee tuosta jotain kamalaa kysymystä, ei kaksi ihmistä tule läheisiksi vaikka samaa poikaa rakastavatkin. Mikäli teillä on samanlaiset elämänarvot ja yhteisiä kiinnostavia asioita, niin voihan välinne muuttua läheiseksi.
Minä olen boheemi luontoihminen ja yksi miniöistäni täysin erilainen. Miksi minun pitäisi lähteä hänen kanssaan Pariisiin otsatukan leikkuuseen. Väimme ovat mutkattoman mukavat, mutta eivät läheisiä.
ja läheisetkin välit anoppiin. Juteltiin kaikista asioista ja anoppi esim. kertoi miten hänen oma anoppinsa aina häntä aliarvosti ja ylenkatsoi. Sitten syntyi ensimmäinen lapsi enkä ikinä ikinä ikinä olis etukäteen uskonut niitä juttuja, mitä sen jälkeen olen anopilta kuullut ja kokenut. =( Nykyään käyn 3-4 krt vuodessa ja keskustelemme lapsista ja säästä, muuta ei enää ole eikä tule...
Vuosi meni ehkä, että "anoppi" oppi muistamaan lempinimeni. Kolme vuotta seurusteltuamme hän kysyi, minnekäs kaupunkiin olinkaan lähdössä työharjoitteluun ("kälyni" oli asiasta puhunut). Miehensä hautajaisissa hän halasi minua.
Kaikki muut kontaktit, katsekontaktit ja sanat liittyvät ruoan tarjoamiseen. Vieläkään anoppi ei varmaan tiedä oikeaa nimeäni saati ikääni, opinnoistani käly on vissiin joskus maininnut...
Joulukortit tulee edelleen vain avomieheni nimellä =)
Eipä tuo ole minua haitannut, en minä sen anopin kanssa parisuhteeseen ryhtynytkään =) Tätä palstaa lukiessa minut on vallannut lähinnä kiitollisuus.
Kyse tuskin on siitä, etteikö anoppi minusta pitäisi tai muuta vastaavaa. Eipä tuo suku muutenkaan ole kovin yhtenäinen ole. Anoppini ei edes tiedä, missä hänen toinen poikansa tällä hetkellä asuu...
Anopin kanssa tultiin hyvin toimeen ja juteltiin kaikenlaista mutta kun esikoinen syntyi niin sitten alkoi vähättely, jatkuva huomauttelu, painostus,syyllistäminen ym.ja nyt emme ole paljoa tekemisissä ja hyvä niin.