Kaunokirjoitus on mystinen laji itseilmaisun äärettömyydessä, sillä kukaan ei osaa sitä.
Sitä ei ole.
Jos ajatellaan peruskirjoittajaa, jolla on jotain asiaa, niin kaunokirjoittajalla tällaista ongelmaa ei välttämättä ole. Ei tarvitse olla oikeassa, väärässä, tai edes missään, niin tulee tehneeksi saman.
(naurua)
Sitä ei ole.
Jos ajatellaan peruskirjoittajaa, jolla on jotain asiaa, niin kaunokirjoittajalla tällaista ongelmaa ei välttämättä ole. Ei tarvitse olla oikeassa, väärässä, tai edes missään, niin tulee tehneeksi saman.
(naurua)
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kynä
Kynä on hieman liian tuttu allekirjoittaneelle, sillä sitä saa täyttää täyttämisestä päästyään lisälyijyllä.
Se ei niin kuin tokene.
Sellainen on kynän sielu.
(reps)
Akateeminen dialogi
- Siis taas tuo on täällä.
- Ai kuka?
- No toi Funeau. Aiwan jäätävä ämmä.
- Aika komea.
- Hei! Huomasitteko että Fun-fun astui juuri liikkeeseemmr?
- Olen stna hiljaa. Ei tässä nyt sokeita olla.
- Kääk. Se tulee tänne.
- Mitä mä teen? Mihin mä meen?
- Voiko tiskin alle piiloutua?
- Apua!
(naurua)
Funeau kysymässä neuvoja
(Akateeminen kirjakauppa)
- Tarvitsisin tällaisen.
- OMG. Siis toihan on Fune. Ei oo tod.
- Siis on se. Mun pitää jotenkin ottaa nyt selfie.
- Älä nyt sekoile. Siis mitä tossa tarralapussa lukee?
- En minä näe. Hipsitään sekaan.
- Hyvä idis.
(ruuhkaa)
(hirn)
Funeau nojasi tiskiin ja kävi naiset läpi rennon myönteisesti.
Hän ei nauranut (kumma kyllä), sillä kirjakaupoissa puolet naisista ovat miehiä, netissä ne kaikki.
Mutta koska netti ei ollut, niin oli tyydyttävä tiskiin.
(reps)
Dialogi
- Ei meillä kyllä tällaista ole.
- Minkä vuoden painosta ajattelitte?
- Minä voin näyttää. Minä tiedän missä tuo teos on.
- Miten sinä voit mitään tuosta tietää?
- Olkaa hyvä. Täällä on näköjään saumat kohdillaan.
- Että tuo on ärsyttävä. Heti kun Funeau poistuu paikalta, kuristan tuon lahnan.
Hyvässä hengessä seurue kulki kirjahyllyjen väleissä esittelemässä itseään.
(naurua)
- No onhan huonossa kunnossa. Katsokaa nyt tätä selkääkin, Funeau puheli ja käsitteli kirjaa kuin elävää perhosta.
- Minä muuten en…
- Oletkos nyt hiljaa siinä. Tsup. Se on ainoa lajiaan. Teollisessa dystopiassa ei ole toista.
- Mutta silti tämä on ihan rikki.
- Sanat ovat ikuisia, ei niitä mikään muuksi muuta!
- Ole nyt hiljaa siinä!
- Hienoja sanoja. ”Sanat ovat ikuisia.”
- No minä nyt tiedä.
- Hän on vain harjoittelija. Itse vastaan koko osastosta.
- Kauniita sanoja lausuvat vain kauniit sielut.
- Ai kauheaa. Minulta pettävät kohta polvet.
- Sallitteko että haen teille tuolin?
- Se mitään tuolia tarvitse, vaan vuoteen.
(reps)
Kirja
Olen pitkään pohdiskellut sitä annanko tämän ihmiskunnalle vai poltanko sen.
Periaatteessa se ei edes ole mikään fyysinen kappale, vaan pala yhtä ja samaa päivää, joka alkoi siitä mihin se loppui.
Siipeensä se kyllä on ottanut, sillä kirjakaupat ovat pullollaan kirjailijoiksi haluavia.
Kirjakauppojen ulkopuolella ovat kirjoittajat. He eivät tuollaisiin katskombeihin astu.
(hihitystä)
Funeau ja väkijoukot
- Siis tää nyt on ihan törkeetä, mutta saisinko mä nimmarin tähän.
- Kyllä se järjestyy. Onko kellään kynää?
- Kynä nyt tänne ja heti! Siis tämähän on kirjakauppa. Kyllä nyt kyniä luulisi löytyvän.
- Köh…
- Mitä siinä yskit?
- Funeau osti juuri kaikki kynät.
- Eihän sellainen nyt ole mahdollista. Ja mit…
- Katsokaa!
- Ei ole todellista.
- Kuinka tuo on mahdollista?
- Ei voi käsittää. Kuinka pelkällä sormella voi piirtää kuvioita iholle?
- Käsittämättömän kaunista.
- Minä taisin juuri tulla raskaaksi.
(naurua)
Funeaun kirjallisuushaaremi
Ehkä söin yhden taatelin liikaa. Strutsikin on päässyt sulistaan ja eunukit munistaan.
Kissat nuo kiehnäävät, kujertelevat kuin kanarialaiset. Saatan kohta syödä viinirypäleen, sillä jo tunnen inspiraation tuulen alastomissa nilkoissani.
Ah
On niin raskasta olla taiteilija, taide.
(hihitystä)
- Musiikki seis!
Sali hiljeni ja soittimien vaikerrus vaimeni. Kukaan ei liikkunut.
Funeau oli saanut inspiraation.
Hän näytti vakavalta, ei enää iloiselta hulluttelujalta, jollaisena hänet tunnettiin kautta maanpiirin.
Aurinko ehti kulkea varjoineen halki salin lattian Funeaun kamppaillessa sisäisten demoniensa ja mytologisten hirviöidensä kanssa.
Hän oli kalpea kuin kuolema ja silmät pimeämmät kuin pimein ja kylmin hö kuunaan.
Horros.
Hovi jäätyi paikoilleen, kunnes siihen löi kipinän, lämmön ja elämän Funeaun sanat.
Syvät sanat.
- Oooooon pitsaperjantai!
Kansa puhkesi iloon ja riemuun.
Intiimi
Orjatar huohotti yhä. Hänen rintakehänsä kohoili ja pään silmät olivat avoimet kuin kissoilla yössä. Hän ei voinut puhua. Hänen alaraajansa vapisivat.
Funeau viilasi kynsiään ja luki sanomalehteä.
Näytöt seinillä muistuttivat päivästä tästä. Mutta turvallisempi oli eilinen.
(reps)
- Ei oo tod.😆🤣
En käsitä,
miten kukaan näin hurjaan ralliin pystyy
😂
Tälleen mihinkään muuten ottamatta kantaa jotkut osaa kaunokirjoitusta vielä.
Tykkään rustailla käsin runoja, kirjeitä, muistilappuja sekä myös päiväkirjaan kirjoitan
asioita talteen itelleni ja "jälkeen jääville" 😉
Noita onkin aika paljon kerääntynyt tässä vuosikymmenten aikana.
Tallessa on joitain lappusia, kaverikirjoja
sekä kirjeitä jostain vuodelta -80 asti.
Suuri harmitus asiaan on se että joku meni muuttamaan niiden tyyliä jossain vaiheessa.
(toivottavasti ei mun kommentti haitannut)
Ei suinkaan
Muuten vain pilasit taas päiväni. Inhoan keskeytyksiä. Kuvittele että olet vessassa ja ovipuhelin soi.
Mitä teet?
Joo siis kauno on sellainen juttu että huh-huijaa. Nimittäin tuossa keväällä käteeni osui ihan oikea kirje, joka oli kirjoitettu kaunokirjoituksella blancolle paperille (Ei apuviivoja tai ruudukoita).
Siis yleensä luen mitä sanottu on, mutta tuossa muuttohommassa näin jotain aivan muuta.
Eniweis, asia ei kuulunut minulle, koska en siitä mitään tiedä. Mutta sen voin sanoa, että minua sieppasi syvältä. Siis niin taidokas luomus, että pidin sitä feikkinä.
Se ei ollut.
(hihitystä)
Wanhassa Testamentissa esiintyy kaunokirjoitettuja naisia, laulujen kirjassa. Olen kuin muuri ja rintani kuin marmoripylväät ! Siinä sitä on kaunokirjoitusta kerrakseen ... Funeaou sytyttää sätkän ja funtsii kaunokirjoitettuja naisia jotta eivätkö he olekkaan tatskamimmejä ...
Mjoo
Ei hullumpaa. Vaikka olen kyllä lukenut raamatun kannesta kanteen, niin olen sen suhteen kuitenkin syyntakeeton, sillä olin vasta lapsi.
Toivottavasti olen yhä.
Katsos kun tällaisia sanojen yhdistelmiä voi lukea kuinka tahansa. Itse luen tuon lainauksesi niin että nainen on järkähtämätön ja vakaa, niin kuin aukion marmoripatsas tuossa on.
(hihitystä)
Olet Neitsyt Maria jos kerran olet edelleen lapsi vaikka kauttasi on jo Maailmaan ilmaantunut pelastajamme ... joku perkeleen krystos vai mikäkö tuo nyt lienikään ollut ... tässä nyt kuitenkin on tokumentti Funsiounusta sekä hänen neitsytkammiostaan syntyneestä synnittömästä ... hik kun nuo hapot ulostautuu ruokatorvesta.
https://www.youtube.com/watch?v=yYM3gJh8l1g
Jos bichus dichus ei kiinnosta niin sitten voi kokeilla tyttörokkia:
https://www.youtube.com/watch?v=TxrwImCJCqk&list=RDrmcQ2kQ8Thw&index=12
Pidin erityisesti tästä 😻 alkukodin oloisesta.
(tämä jos mikä, on kaunokirjoitusta sen tulkinta)
Raamatunnainen ei enään viitsinut seurustella sen aikaisien jännämiesten kanssa ja siksi hän ylpeili terhakoilla pystypäisillä rinnoillaan sekä asenteellaan pettäviä jännämiehiä kohtaa. Tämä tulkinta on sama minkä myös Päivi Räsänenkin on hyväksynyt.