Olen koko ikäni kärsinyt käsittämättömästä ujoudesta naisia kohtaan, tänään töissä menin juttelemaan täysin tuntemattomalle naiselle, (johon olen hiukan ihastunutkin...) vaihdoin muutaman sanan hänen kanssaan ihan arkipäiväisistä asioista.
Alku tosin meinasi mennä ihan pipariksi! sanat meinasi mennä ihan sekaisin ja tuntui siltä että eihän tästä tule yhtään mitään! Juttu luisti loppujen lopuksi ihan hyvin.
Nyt tuntuu oikeasti siltä että ujouden taakka on viimeinkin alkanut hellittämään! Siis kaikille teille jotka kärsitte samantapaisesta ujoudesta kuin minä, siihen ei ole olemassa lääkettä eikä se lähde pois itsestäänkään, yrittäkää ja uskaltakaa ja jutelkaa ihmisille! se auttaa oikeasti!
Olen ajatellut kysyä siltä naiselta että haluasiko hän lähteä ulos joskus että voisi jutella vähän enemmänkin, mutta en oikein tiedä etenenkö liian nopeasti? Totta puhuen se kauheasti huoleta, jos en kysy en koskaan saa tietää...
Alku tosin meinasi mennä ihan pipariksi! sanat meinasi mennä ihan sekaisin ja tuntui siltä että eihän tästä tule yhtään mitään! Juttu luisti loppujen lopuksi ihan hyvin.
Nyt tuntuu oikeasti siltä että ujouden taakka on viimeinkin alkanut hellittämään! Siis kaikille teille jotka kärsitte samantapaisesta ujoudesta kuin minä, siihen ei ole olemassa lääkettä eikä se lähde pois itsestäänkään, yrittäkää ja uskaltakaa ja jutelkaa ihmisille! se auttaa oikeasti!
Olen ajatellut kysyä siltä naiselta että haluasiko hän lähteä ulos joskus että voisi jutella vähän enemmänkin, mutta en oikein tiedä etenenkö liian nopeasti? Totta puhuen se kauheasti huoleta, jos en kysy en koskaan saa tietää...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voisitkohan edetä näin:
"Minusta sinä tunnut mukavalta ja olis kiva jos ehtisit tässä joku ilta terassille/kahville. Mutta sano vaan jos kotoa löytyy oma kulta niin sitten ei viitsi häntä ärsyttää."
Tuolla tavoin saisit itsellesi ja naiselle jätettyä fiksusti poistumistien auki, eli jos hän on jo varattu, niin teillä molemmilta säilyy kasvot ja työtoveruus voi jatkua tavanomaisena.
sama ongelma täällä, paitsi että olen nainen. olen käsittämättömän ujo, varsinkin sellaisen miehen seurassa josta olen kiinnostunut. en tiedä mistä saisin rohkeutta, koska nytkin olen ihastunut erääseen, ollut jo pitkään. enkä millään saa sanottua hänelle, että tykkäisin hänestä. hän vissiinkin myös on jollain lailla kiinnostunut minusta. on kauheaa olla näin ujo.
Tämäkin on ujo lähestymään naisia.. Tulee sellainen olo ettei saa mitään järkevää suustaan ulos. Parisuhteessa taas osaan, ja haluankin keskustella kaikesta mahdollisesta.
Harvemmin kirjoitan tälläistä blogia, mutta antaa mennä ihan ujoudesta kärsivien avuksi?
Rohkaisin lopulta mieleni ja menin juttelemaan hänelle, lopuksi kysyin häneltä että haluasiko hän joskus lähteä ulos? nainen sanoi minulle että hän menee aina totaaliseen lukkoon kun joku kysyy tälläistä... aluksi hän ei kyennyt vastaamaan, mutta kun otin asian uudelleen esiin pari päivää myöhemmin hän sitten kieltäytyi. Syyksi hän ilmoitti omien tulevaisuuden suunnitelmien epävarmuuden...
Hassua tässä jutussa oli se että kun lopulta kysyin, niin ei se sitten ollutkaan niin vaikeaa! Tuntui ihan siltä että olen tässä kuin kala vedessä. Eli jotain hyvää tästä kuitenkin seurasi; pahimmat pelkoni ovat viimeikin poissa, ujous on vain muisto ja uskallan nykyään lähestyä ihmisiä aivan eri tavalla kuin ennen.
Jos kerta ihastuminen muutti minua näin paljon, osaan vain kuvitella mitä todellinen rakkaus voi saada minussa aikaan.
Omituisinta tässä jutussa on se että olen kuitenkin jutellut hänen kanssaan useinkin töiden ohessa, hän ei ilmeisestikään pidä minua outona tyyppinä kun hän kuitenkin tervehtii minua joka joka aamu iloisesti ja joskus hymyileekin minulle. vai onko tämä pelkää sympatiaa?
Aluksi mielenkiintoni häntä kohtaan oli puhtaasti ulkonäköön perustuvaa ennakkoluuloa, nyt kun olen jutellut hänen kanssaan enemmän hän on alkanut vaikuttamaan yhä enemmän ja enemmän siltä mitä olen aina toivonut ja halunnut.
Hänen työt loppuu ensi kuussa puolivälissä, kun hän lähtee pois osa sydämmestäni lähtee hänen mukanaan... en ikinä unohda sinua.
Laita sille vaikka meili, että ymmärrät jos ei nyt ollut hyvä aika tehdä parempaa tuttavuutta. Laita vielä mailiin kannustus, että jos joskus myöhemmin siltä tuntuu, niin laita tulemaan viestiä, niin mennään vaikka sinne kahville.
Jospa se tyttö vain menikin niin lukkoon, ettet arvaakaan... ja jospa tosiaan nyt olikin vain huono aika. Eli jätä tytölle helppo takaportti.
Juttelin hänen kanssaan, ja kerroin avoimesti että olen elätellyt toivoa että hän muuttaisi mieltään.
Hän edelleen sanoi että "ei valitettavasti"...
Annoin hänelle selkeän viestin että tarjous on edelleen avoin, ja että pidän hänestä ihan oikeasti!
Mitä enemmän hänen kanssaan olen jutellut, entistä kiehtovammaksi hän on tullut!
Jos hän kieltäytyy lopullisesti niin toivon että hän tekee sen itsekkäistä syistä.