Omituinen "hoitosuhde?"

No kyllä se tuli yllätyksenä. Tavallaan outoa että yhtäkkiä kaikki vain lopetettiin kun ennen eläkkeelle pääsyä oli kaikenmoisia eri tutkimuksia ja kokeita ja sitten kun paperit ja eläkepäätös tuli loppui kaikki kuin seinään. En väitä että se olisi pahasta, vaan myös osittain helpotus. Ihmettelen vain että lääkkeenmääräyksen jälkeen ei ole ollut vuoteen mitään kontrollia vaikka kyseessä on yksi vahvimpia ellei vahvin apteekista reseptillä saatava rauhoittava lääke. Ja kyse ei ole mistään pikku annoksesta. Ainoastaan apteekissa on kyselty eikö lääke väsytä minua. No ei onneksi. Se toimii niin että pystyn kaupassa käymään ja pitää toimintakykyäni yllä sen verran etten tarvitse ulkopulista apua asiointiin.

Anonyymi kirjoitti:

No kyllä se tuli yllätyksenä. Tavallaan outoa että yhtäkkiä kaikki vain lopetettiin kun ennen eläkkeelle pääsyä oli kaikenmoisia eri tutkimuksia ja kokeita ja sitten kun paperit ja eläkepäätös tuli loppui kaikki kuin seinään. En väitä että se olisi pahasta, vaan myös osittain helpotus. Ihmettelen vain että lääkkeenmääräyksen jälkeen ei ole ollut vuoteen mitään kontrollia vaikka kyseessä on yksi vahvimpia ellei vahvin apteekista reseptillä saatava rauhoittava lääke. Ja kyse ei ole mistään pikku annoksesta. Ainoastaan apteekissa on kyselty eikö lääke väsytä minua. No ei onneksi. Se toimii niin että pystyn kaupassa käymään ja pitää toimintakykyäni yllä sen verran etten tarvitse ulkopulista apua asiointiin.

Lue lisää

Jep. Eläkkeellä kun oot niin ylläpito, ei mitään kuntoutusta/hoitoa enään

Anonyymi kirjoitti:

No kyllä se tuli yllätyksenä. Tavallaan outoa että yhtäkkiä kaikki vain lopetettiin kun ennen eläkkeelle pääsyä oli kaikenmoisia eri tutkimuksia ja kokeita ja sitten kun paperit ja eläkepäätös tuli loppui kaikki kuin seinään. En väitä että se olisi pahasta, vaan myös osittain helpotus. Ihmettelen vain että lääkkeenmääräyksen jälkeen ei ole ollut vuoteen mitään kontrollia vaikka kyseessä on yksi vahvimpia ellei vahvin apteekista reseptillä saatava rauhoittava lääke. Ja kyse ei ole mistään pikku annoksesta. Ainoastaan apteekissa on kyselty eikö lääke väsytä minua. No ei onneksi. Se toimii niin että pystyn kaupassa käymään ja pitää toimintakykyäni yllä sen verran etten tarvitse ulkopulista apua asiointiin.

Lue lisää

Sulle sentään annetaan rauhoittavaa lääkettä toisilta otetaan sekin pois ettei jää koukkuun

Edelliseen tekstiin pari korjausta; se, että tietyn diagnoosin saaneita, tai hänen sanomisiaan esim. traumakokemuksiin liittyen, niin tavallaan alalla olevien on aika helppo jonkin asenteen otettuaan ns. "pestä kätensä". Eli ei tarvitse nähdä ja tuhlata sen enempää aikaa, kuin mitään muutakaan. Palkka tulee siitä huolimatta, että onko alalla olevalla mitään todellista välittämistä ja kiinnostusta palvelupisteeseen tulevan asiakkaan, tai kuten alalla korostetaan sanaa potilaan kohdalla.

Yksi sana unohtui lauseesta, jossa kirjoitin, että tässä kohtaa pitää muistaa, että kohtelu ja asenteet vaihtelevat jopa eri sairaanhoitopiireittäin.

Mutta se on tätä päivää, että potilaita "hoidetaan" pintapuolisesti, tai olevinaan tyyliin. Ja näin on ollut tilanne jo useamman vuosikymmenen ajan.

Sitäpaitsi mt-puolella paitsi, että hoitolinjaukset ovat mitä ovat, niin siellä keskitytään liian paljon diagnosointiin ja lääkkeiden määräämiseen. Keskustelujen osuus, rooli ja määrä ovat aivan liian vähäisiä. Kai siellä sitten ajatellaan ja kuvitellaan, että "lääkkeet hoitaa kaiken", ne kaikki yksilön kenties elämässäkin olevat ongelmat. Se, minkä itse laitoin merkille aikoinaan, niin onhan jo jotenkin erikoista, että sitä psykososiaalista tukeakin annetaan yleensä vain niihin sairausasioihin liittyen. Henkinen hyvinvointi on ja käsittää kuitenkin huomattavasti useamman asian, kuin vain jonkin terveyspuolen. Siihen kuuluu mm. se, että onko yksilöllä kunnollista tukiverkostoa, psykososiaalista tukea muutenkin elämässä, miten ihmissuhteet toimivat jne. Jostakin syystä niitä oikeasti elämässä tärkeitä asioita pidetään "ulkoisina asioina", joihin ei kiinnitetä mitään huomiota. Sitten, jos oikeasti asiaa mietitään vähän tarkemmin ja pidempään, niin kyllähän jokaisen yksilön niillä elämässä olevilla asioilla on merkitystä. Ja on myös niin, että esim. ristiriidat kotona, omien läheisten kanssa, tai liiallinen kuormittuminen aiheuttavat nekin yksilölle, ja kenelle tahansa meistä mt-oireita. Mutta alalla niitä pidetään useimmiten jonakin merkkinä ja todisteena jostakin psyykkisestä sairaudesta. ja valitettavasti niitä yksilön elämässä olevia ignoorataan ja jätetään vähemmälle huomiolle. Siinä voi pahimmillaan käydä niin, että mt-oireilu voi pahimmillaan päälle ja tulee tavallaan kierre. Sikäli olisi toivottavaa, että alalla ymmärrettäisiin ja alettaisiin nähdä enemmän ja paremmin ne jokaisen yksilön elämässä olevat pielessä olevat asiat, tai ongelmat, mitä siellä sitten onkaan. Ja keskityttäisiin myös niihin asioihin.

Anonyymi kirjoitti:

Edelliseen tekstiin pari korjausta; se, että tietyn diagnoosin saaneita, tai hänen sanomisiaan esim. traumakokemuksiin liittyen, niin tavallaan alalla olevien on aika helppo jonkin asenteen otettuaan ns. "pestä kätensä". Eli ei tarvitse nähdä ja tuhlata sen enempää aikaa, kuin mitään muutakaan. Palkka tulee siitä huolimatta, että onko alalla olevalla mitään todellista välittämistä ja kiinnostusta palvelupisteeseen tulevan asiakkaan, tai kuten alalla korostetaan sanaa potilaan kohdalla.

Yksi sana unohtui lauseesta, jossa kirjoitin, että tässä kohtaa pitää muistaa, että kohtelu ja asenteet vaihtelevat jopa eri sairaanhoitopiireittäin.

Mutta se on tätä päivää, että potilaita "hoidetaan" pintapuolisesti, tai olevinaan tyyliin. Ja näin on ollut tilanne jo useamman vuosikymmenen ajan.

Sitäpaitsi mt-puolella paitsi, että hoitolinjaukset ovat mitä ovat, niin siellä keskitytään liian paljon diagnosointiin ja lääkkeiden määräämiseen. Keskustelujen osuus, rooli ja määrä ovat aivan liian vähäisiä. Kai siellä sitten ajatellaan ja kuvitellaan, että "lääkkeet hoitaa kaiken", ne kaikki yksilön kenties elämässäkin olevat ongelmat. Se, minkä itse laitoin merkille aikoinaan, niin onhan jo jotenkin erikoista, että sitä psykososiaalista tukeakin annetaan yleensä vain niihin sairausasioihin liittyen. Henkinen hyvinvointi on ja käsittää kuitenkin huomattavasti useamman asian, kuin vain jonkin terveyspuolen. Siihen kuuluu mm. se, että onko yksilöllä kunnollista tukiverkostoa, psykososiaalista tukea muutenkin elämässä, miten ihmissuhteet toimivat jne. Jostakin syystä niitä oikeasti elämässä tärkeitä asioita pidetään "ulkoisina asioina", joihin ei kiinnitetä mitään huomiota. Sitten, jos oikeasti asiaa mietitään vähän tarkemmin ja pidempään, niin kyllähän jokaisen yksilön niillä elämässä olevilla asioilla on merkitystä. Ja on myös niin, että esim. ristiriidat kotona, omien läheisten kanssa, tai liiallinen kuormittuminen aiheuttavat nekin yksilölle, ja kenelle tahansa meistä mt-oireita. Mutta alalla niitä pidetään useimmiten jonakin merkkinä ja todisteena jostakin psyykkisestä sairaudesta. ja valitettavasti niitä yksilön elämässä olevia ignoorataan ja jätetään vähemmälle huomiolle. Siinä voi pahimmillaan käydä niin, että mt-oireilu voi pahimmillaan päälle ja tulee tavallaan kierre. Sikäli olisi toivottavaa, että alalla ymmärrettäisiin ja alettaisiin nähdä enemmän ja paremmin ne jokaisen yksilön elämässä olevat pielessä olevat asiat, tai ongelmat, mitä siellä sitten onkaan. Ja keskityttäisiin myös niihin asioihin.

Lue lisää

Ei siel psykososiaalista tukea ole

Anonyymi kirjoitti:

Edelliseen tekstiin pari korjausta; se, että tietyn diagnoosin saaneita, tai hänen sanomisiaan esim. traumakokemuksiin liittyen, niin tavallaan alalla olevien on aika helppo jonkin asenteen otettuaan ns. "pestä kätensä". Eli ei tarvitse nähdä ja tuhlata sen enempää aikaa, kuin mitään muutakaan. Palkka tulee siitä huolimatta, että onko alalla olevalla mitään todellista välittämistä ja kiinnostusta palvelupisteeseen tulevan asiakkaan, tai kuten alalla korostetaan sanaa potilaan kohdalla.

Yksi sana unohtui lauseesta, jossa kirjoitin, että tässä kohtaa pitää muistaa, että kohtelu ja asenteet vaihtelevat jopa eri sairaanhoitopiireittäin.

Mutta se on tätä päivää, että potilaita "hoidetaan" pintapuolisesti, tai olevinaan tyyliin. Ja näin on ollut tilanne jo useamman vuosikymmenen ajan.

Sitäpaitsi mt-puolella paitsi, että hoitolinjaukset ovat mitä ovat, niin siellä keskitytään liian paljon diagnosointiin ja lääkkeiden määräämiseen. Keskustelujen osuus, rooli ja määrä ovat aivan liian vähäisiä. Kai siellä sitten ajatellaan ja kuvitellaan, että "lääkkeet hoitaa kaiken", ne kaikki yksilön kenties elämässäkin olevat ongelmat. Se, minkä itse laitoin merkille aikoinaan, niin onhan jo jotenkin erikoista, että sitä psykososiaalista tukeakin annetaan yleensä vain niihin sairausasioihin liittyen. Henkinen hyvinvointi on ja käsittää kuitenkin huomattavasti useamman asian, kuin vain jonkin terveyspuolen. Siihen kuuluu mm. se, että onko yksilöllä kunnollista tukiverkostoa, psykososiaalista tukea muutenkin elämässä, miten ihmissuhteet toimivat jne. Jostakin syystä niitä oikeasti elämässä tärkeitä asioita pidetään "ulkoisina asioina", joihin ei kiinnitetä mitään huomiota. Sitten, jos oikeasti asiaa mietitään vähän tarkemmin ja pidempään, niin kyllähän jokaisen yksilön niillä elämässä olevilla asioilla on merkitystä. Ja on myös niin, että esim. ristiriidat kotona, omien läheisten kanssa, tai liiallinen kuormittuminen aiheuttavat nekin yksilölle, ja kenelle tahansa meistä mt-oireita. Mutta alalla niitä pidetään useimmiten jonakin merkkinä ja todisteena jostakin psyykkisestä sairaudesta. ja valitettavasti niitä yksilön elämässä olevia ignoorataan ja jätetään vähemmälle huomiolle. Siinä voi pahimmillaan käydä niin, että mt-oireilu voi pahimmillaan päälle ja tulee tavallaan kierre. Sikäli olisi toivottavaa, että alalla ymmärrettäisiin ja alettaisiin nähdä enemmän ja paremmin ne jokaisen yksilön elämässä olevat pielessä olevat asiat, tai ongelmat, mitä siellä sitten onkaan. Ja keskityttäisiin myös niihin asioihin.

Lue lisää

jos et satu olemaan vaarallinen rikollinen, niin et saa mitään hoitoa.

Ei kukaan muu kuin sinä itse, pysty hoitamaan terveyttäsi. Kai olet edes sen puolen hoitanut, pitänyt itsesi hoikkana, kuntoillut, nukkunut riittävästi ja syönyt terveellisesti?

Anonyymi kirjoitti:

Ei kukaan muu kuin sinä itse, pysty hoitamaan terveyttäsi. Kai olet edes sen puolen hoitanut, pitänyt itsesi hoikkana, kuntoillut, nukkunut riittävästi ja syönyt terveellisesti?

Lue lisää

"Edes sen". Moni sairas ei pysty eikä jaksa.

Niin ja jos minut siirretään eläkkeelle niin minä sitten mitään ***un lääkkeitäkään ala syömään, siihen loppui ne myrkyt minulta.

Jospa mietitään vähän tuota aikaa ennen eläkettä ja eläkkeen jälkeen.
Ennen eläkettä tosiaan sinua yritetään saada työkykyiseksi ja sinuun satsataan kuntoutuksen ja hoitojen yms. suhteen.
Näiden hoitojen tutkimusten yms. aikaan olet ehkä kuntoutustuella, eli on toivoa että kuntoudut työelämään.
No kun tuo toivo on mennyt eikä millään kuntoutuksella tai tutkumuksella päästä eteenpäin ja sinut todetaan pysyvästi työkyvyttömäski niin mikä takia tutkimuksia ja kuntoutuksia yms. jatkettaisiin?
Kaikki on jo kokeiltu ja siitä eteenpäin jatketaan vain sillä lääkehoidolla joka on saatu kohdilleen.

Itse olen myös työkyvyttömyyseläkkeellä mutta tules vaivojen takia.
Sama juttu mulla, olen käynyt kuntoutuksessa, olen käynyt leikkauksissa, olen käynyt työkykyarvioinneissa yms.
On kipulääkkeet eikä toimintakykyni ole parantunut, mitä sen jälkeen?
Kohdallani helpotusta tuo se ettei tarvitse lähteä töihin aamulla ja voin puuhastella tasan sen verran kuin kroppa kestää.
Miksi minua pitäisi yrittää vielä kuntouttaa?
Omaa lääkitystä säädän itse, resepti on kirjoitettu pirun isolle määrälle joten voin itse arvioida tarpeen aika vapaasti.
Nyt olen taasen ajamassa alas lääkkeitä, edellinen tauko kesti 4 kuukautta.

Eläkkeelle ei pääse vahingossa, siinä jopa sosiaalisen tilanteiden pelkoinenkin joutuu juttelemaan.

Anonyymi kirjoitti:

Eläkkeelle ei pääse vahingossa, siinä jopa sosiaalisen tilanteiden pelkoinenkin joutuu juttelemaan.

Jos on lääkkeiden kanssa ongelmia niin eikö siitä voi olla itse yhteydessä ? Oliko kyseessä uudet lääkkeet jotka on määrätty kun eläkettä haettiin?

Anonyymi kirjoitti:

Eläkkeelle ei pääse vahingossa, siinä jopa sosiaalisen tilanteiden pelkoinenkin joutuu juttelemaan.

Miksi haluaa hoitosuhteen jatkuvan jos on vaikeuksia jutella?

Anonyymi kirjoitti:

Eläkkeelle ei pääse vahingossa, siinä jopa sosiaalisen tilanteiden pelkoinenkin joutuu juttelemaan.

Ei pääse mut ei se silti tarkota et olis yritetty kuntouttaa

Anonyymi kirjoitti:

Miksi haluaa hoitosuhteen jatkuvan jos on vaikeuksia jutella?

Ei sitä muuten saa lääkkeitä

Anonyymi kirjoitti:

Miksi haluaa hoitosuhteen jatkuvan jos on vaikeuksia jutella?

Ihmettelen itse myös sitä, kun väitetään, ettei siellä avohoidossa keskustella.
Kyllä siellä keskustellaan ihan niistä aiheista, joista asiakas/potilas haluaa puhua.
On sitten eri asia, saako siellä vastaanotolla suutaan auki. Saa myös itse ehdottaa, että puhuttaisiinko " tästä ja tästä " asiasta, kun ne ovat minulle tärkeitä.
Keskustelemaanhan on turhaa mennä, jos ei puhu mitään.

Ei oo välttämättä ikinä saanu mitään kuntoutusta

Anonyymi kirjoitti:

Ei oo välttämättä ikinä saanu mitään kuntoutusta

Näytä mulle sellanen ihminen joka on MT puolelta saanu eläkkeen ilman kuntoutusta viimesen kahenkymmenen vuoden ajalta, niin voidaan keskustella tästä mahdollisuudesta.

Anonyymi kirjoitti:

Näytä mulle sellanen ihminen joka on MT puolelta saanu eläkkeen ilman kuntoutusta viimesen kahenkymmenen vuoden ajalta, niin voidaan keskustella tästä mahdollisuudesta.

Minä. Sain suoraan 18v eläkepaperit. Ei mitään kuntoutusta edes yritetty. Suoraan eläkkeelle. Nyt tosin aion sen purkaa jahka AMK suoritettu loppuun

Anonyymi kirjoitti:

Minä. Sain suoraan 18v eläkepaperit. Ei mitään kuntoutusta edes yritetty. Suoraan eläkkeelle. Nyt tosin aion sen purkaa jahka AMK suoritettu loppuun

Niin sinä saat mennä töihin vaikka olisit eläkkeellä. Se on hyvä että pystyt opiskelee ja menee töihin vaikka sut on todettu työkyvyttömäksi 18 vuotiaana . Sut on todettu työkyvyttömäksi lapsena mikä on outoa että lapsi todetaan työkyvyttömäksi . ennen työkyvyttömyyseläkkettä ollaan sairaiuspäivärahalla ja sen jälkeen kuntoutustuella. Ih,ettelen mitä helvetin työtä olet tehnyt alaikäisenä kun sinut on todettu työkyvyttömäksi mihinkään työhön. ja silti pystyt opiskelee.

Anonyymi kirjoitti:

Niin sinä saat mennä töihin vaikka olisit eläkkeellä. Se on hyvä että pystyt opiskelee ja menee töihin vaikka sut on todettu työkyvyttömäksi 18 vuotiaana . Sut on todettu työkyvyttömäksi lapsena mikä on outoa että lapsi todetaan työkyvyttömäksi . ennen työkyvyttömyyseläkkettä ollaan sairaiuspäivärahalla ja sen jälkeen kuntoutustuella. Ih,ettelen mitä helvetin työtä olet tehnyt alaikäisenä kun sinut on todettu työkyvyttömäksi mihinkään työhön. ja silti pystyt opiskelee.

Lue lisää

Koska olin osastolla 6v ja kun täytin 18v sain eläkepaperit suoraan käteen. En ole ikinä tehnyt päivääkään työtä. Mut kysyitkin miten saa eläkepaperit ilman kuntoutusta. Tota kautta

Anonyymi kirjoitti:

Koska olin osastolla 6v ja kun täytin 18v sain eläkepaperit suoraan käteen. En ole ikinä tehnyt päivääkään työtä. Mut kysyitkin miten saa eläkepaperit ilman kuntoutusta. Tota kautta

Lue lisää

Miksi olit osastolla 6 vuotta? Kuullostaa melko vakavalta.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi olit osastolla 6 vuotta? Kuullostaa melko vakavalta.

Anoreksia ja sit 18v eläkepapereiden ohella skitsofrenia diagnoosin, sitä ennen se oli vain nuoruusajan psykoosi yms. Sain kieltämättä paperit tekemättä mitään, itehän en edes asian eteen tehny mitään (Lääkäri teki kaiken koska 18v ei voi olla ilman "virallista" diagnoosia jne)

Tosin jos mietit miksi olen nyt AMK:ssa niin diagnoosi oli väärä ja on muuttunut ja olenkin työkykyinen nykyään. C-PTSD+ADHD nykyään vain. Eläke mulla on vielä toistaseksi koska tienaan enemmän kuin opiskelijana saisin. Ja kerta noi antaa mun pitää sen niin tyhmähän olisin jos purkaisin ite vielä.

Mut mua ei kukaan ikinä yrittänyt kuntouttaa tai edes auttaa työelämään. Olisin ihan varmasti saattanut pärjätä ja päästä oikealla tuella. Ja tiedän pari muutakin jotka sai eläkkeen ilman mitään kuntoutusta eikä ne edes osastolla ollut vuosia. Tosin ehkä koulutuksen puute on se syy, eihän kukaan enään palkkaa jos ei oo tutkintoa eikä työviranomaisilla ole paljoa keinoja auttaa niitä joilla ei oo tutkintoa.

Eli joo, eläkkeen voi saada ilman kuntoutusta.

Anonyymi kirjoitti:

Anoreksia ja sit 18v eläkepapereiden ohella skitsofrenia diagnoosin, sitä ennen se oli vain nuoruusajan psykoosi yms. Sain kieltämättä paperit tekemättä mitään, itehän en edes asian eteen tehny mitään (Lääkäri teki kaiken koska 18v ei voi olla ilman "virallista" diagnoosia jne)

Tosin jos mietit miksi olen nyt AMK:ssa niin diagnoosi oli väärä ja on muuttunut ja olenkin työkykyinen nykyään. C-PTSD ADHD nykyään vain. Eläke mulla on vielä toistaseksi koska tienaan enemmän kuin opiskelijana saisin. Ja kerta noi antaa mun pitää sen niin tyhmähän olisin jos purkaisin ite vielä.

Mut mua ei kukaan ikinä yrittänyt kuntouttaa tai edes auttaa työelämään. Olisin ihan varmasti saattanut pärjätä ja päästä oikealla tuella. Ja tiedän pari muutakin jotka sai eläkkeen ilman mitään kuntoutusta eikä ne edes osastolla ollut vuosia. Tosin ehkä koulutuksen puute on se syy, eihän kukaan enään palkkaa jos ei oo tutkintoa eikä työviranomaisilla ole paljoa keinoja auttaa niitä joilla ei oo tutkintoa.

Eli joo, eläkkeen voi saada ilman kuntoutusta.

Lue lisää

Kuusi vuotta laitoksessa lasketaan "kuntoutukseksi"

Anonyymi kirjoitti:

Kuusi vuotta laitoksessa lasketaan "kuntoutukseksi"

Aha, no siitä voi toki olla eri mieltä :D Ehkä meillä eri käsitys mitä kuntoutus on vs viranomaisilla

Anonyymi kirjoitti:

Kuusi vuotta laitoksessa lasketaan "kuntoutukseksi"

Tiedän kyllä pari jolla polku meni työkkärin kautta (Ennen tota työllisyyspalvelu uudistusta siis)

Nuorena osastolla-> peruskoulu loppuun just ja just->18v työkkärin asiakkaaksi peruskoulu tutkinnon kanssa vain->työkkäri painostaa kouluun-> Ei pääse kouluun haussa tai voi mennä tietyille aloille ->työkkäri panee pariksi vuodeksi jonnekkin kuntoutuspajoihin yms eli töihin kierrätyskeskuskseen yms->Joutuu lopettamaan koska ei pärjää->pari vuotta tätä kunnes eläkepaperit saadaan

Anonyymi kirjoitti:

Anoreksia ja sit 18v eläkepapereiden ohella skitsofrenia diagnoosin, sitä ennen se oli vain nuoruusajan psykoosi yms. Sain kieltämättä paperit tekemättä mitään, itehän en edes asian eteen tehny mitään (Lääkäri teki kaiken koska 18v ei voi olla ilman "virallista" diagnoosia jne)

Tosin jos mietit miksi olen nyt AMK:ssa niin diagnoosi oli väärä ja on muuttunut ja olenkin työkykyinen nykyään. C-PTSD ADHD nykyään vain. Eläke mulla on vielä toistaseksi koska tienaan enemmän kuin opiskelijana saisin. Ja kerta noi antaa mun pitää sen niin tyhmähän olisin jos purkaisin ite vielä.

Mut mua ei kukaan ikinä yrittänyt kuntouttaa tai edes auttaa työelämään. Olisin ihan varmasti saattanut pärjätä ja päästä oikealla tuella. Ja tiedän pari muutakin jotka sai eläkkeen ilman mitään kuntoutusta eikä ne edes osastolla ollut vuosia. Tosin ehkä koulutuksen puute on se syy, eihän kukaan enään palkkaa jos ei oo tutkintoa eikä työviranomaisilla ole paljoa keinoja auttaa niitä joilla ei oo tutkintoa.

Eli joo, eläkkeen voi saada ilman kuntoutusta.

Lue lisää

Vieläkö oot katkera ja vihainen osaston lääkärille ja hoitajille. Sä et pääse ikinä tosta sun katkeruudesta ja vihasta. Miksi sä et voi päästää siitä katkeruudesta irti. Sä oot katrkera lopun elämäsi siitä ettet saanut korvausta hoitovirheestä. Mä en ymmärrä miksi sun pitää jumittaa edelleen siinä osastoajassa. Sinä opiskelet yms mutta silti katkeruus seuraa elämässä. Koska sä et saanut elää normaalia nuoruutta ja oot siitä katkera . Koita ymmärtää ettet sä pysty muuttaa sun menneisyyttä. Jos sun oloa helpottaa viha ja katkeruus niin olkoot sitten niin. Sä oot puhunut miten sulla on ihana poikaystävä ja opiskelusta mutta silti sä jumitat menneisyydessä. Käyt terapiassasun traumojen takia ja et koe tarpeellisen puhua terpiassa tästä sun osastoajasta.

Anonyymi kirjoitti:

Vieläkö oot katkera ja vihainen osaston lääkärille ja hoitajille. Sä et pääse ikinä tosta sun katkeruudesta ja vihasta. Miksi sä et voi päästää siitä katkeruudesta irti. Sä oot katrkera lopun elämäsi siitä ettet saanut korvausta hoitovirheestä. Mä en ymmärrä miksi sun pitää jumittaa edelleen siinä osastoajassa. Sinä opiskelet yms mutta silti katkeruus seuraa elämässä. Koska sä et saanut elää normaalia nuoruutta ja oot siitä katkera . Koita ymmärtää ettet sä pysty muuttaa sun menneisyyttä. Jos sun oloa helpottaa viha ja katkeruus niin olkoot sitten niin. Sä oot puhunut miten sulla on ihana poikaystävä ja opiskelusta mutta silti sä jumitat menneisyydessä. Käyt terapiassasun traumojen takia ja et koe tarpeellisen puhua terpiassa tästä sun osastoajasta.

Lue lisää

Mun terapia alko vasta viime viikolla. Eka tapaaminen vasta oli. Ekasta kerrasta suurin osa meni vielä byrokratian tekoon koska lomakkeet tärkeitä. Eli en oo vielä kerenny terapiassa tehä mitää

Anonyymi kirjoitti:

Mun terapia alko vasta viime viikolla. Eka tapaaminen vasta oli. Ekasta kerrasta suurin osa meni vielä byrokratian tekoon koska lomakkeet tärkeitä. Eli en oo vielä kerenny terapiassa tehä mitää

Lue lisää

Sun pitää puhua tosta sun vihasta ja katkeruudesta koska näyttää olevan iso ongelma.

Anonyymi kirjoitti:

Sun pitää puhua tosta sun vihasta ja katkeruudesta koska näyttää olevan iso ongelma.

Niin kauan kuin katkeruus ja muu, mahdollinen vihakin, menneisyydessä tapahtuneita asioita kohtaan painaa mieltä, ja pyörii ajatuksissa ja tunteissa, on todella vaikeaa saada kiinni tästä päivästä, tai päästä parempaan huomiseen.
Miten voi saada paremman tulevaisuuden, jos jää jumiin ikävään menneisyyteen ?
Menneitä tapahtumia ei voi muuttaa, mutta ne pystyy hyväksymään tapahtuneeksi omassa elämässä ( tapahtumia itsessään ei tarvitse hyväksyä ), ja elämä voi olla sen myötä helpompaa.
Ja sen takia kai niissä terapioissa käydään, että tuo olisi mahdollista jossain vaiheessa, kuntoutumisen myötä.

Anonyymi kirjoitti:

Niin kauan kuin katkeruus ja muu, mahdollinen vihakin, menneisyydessä tapahtuneita asioita kohtaan painaa mieltä, ja pyörii ajatuksissa ja tunteissa, on todella vaikeaa saada kiinni tästä päivästä, tai päästä parempaan huomiseen.
Miten voi saada paremman tulevaisuuden, jos jää jumiin ikävään menneisyyteen ?
Menneitä tapahtumia ei voi muuttaa, mutta ne pystyy hyväksymään tapahtuneeksi omassa elämässä ( tapahtumia itsessään ei tarvitse hyväksyä ), ja elämä voi olla sen myötä helpompaa.
Ja sen takia kai niissä terapioissa käydään, että tuo olisi mahdollista jossain vaiheessa, kuntoutumisen myötä.

Lue lisää

Tavotehan se olis joo. Toivottavasti tää terapeutti on mulle sopiva, oli tosi vaikeeta edes saada ketään. Enkä olis saanu ellei diagnoosia korjattu . Mut katotaan. 2x kuussa nyt tää terapia mulla ainakin ens vuoden alkuun asti

Anonyymi kirjoitti:

Tavotehan se olis joo. Toivottavasti tää terapeutti on mulle sopiva, oli tosi vaikeeta edes saada ketään. Enkä olis saanu ellei diagnoosia korjattu . Mut katotaan. 2x kuussa nyt tää terapia mulla ainakin ens vuoden alkuun asti

Lue lisää

No hyvä. Ota kaikki irti siitä, mitä pystyt.
Muista, että sinun on itsekin tehtävä töitä itsesi hyväksi.
Tsemppiä.

Anonyymi kirjoitti:

Tavotehan se olis joo. Toivottavasti tää terapeutti on mulle sopiva, oli tosi vaikeeta edes saada ketään. Enkä olis saanu ellei diagnoosia korjattu . Mut katotaan. 2x kuussa nyt tää terapia mulla ainakin ens vuoden alkuun asti

Lue lisää

ethän sä kerkee montaa kertaa käymään ja käsittelee kaikkia sun traumoja tossa ajassa.

Anonyymi kirjoitti:

Tavotehan se olis joo. Toivottavasti tää terapeutti on mulle sopiva, oli tosi vaikeeta edes saada ketään. Enkä olis saanu ellei diagnoosia korjattu . Mut katotaan. 2x kuussa nyt tää terapia mulla ainakin ens vuoden alkuun asti

Lue lisää

kaksi kertaa kuussa ja tunninko olet kerralla. ja meinaat että muutamalla kerralla käytte sun elämän ja traumat läpi kuukaudessa. Käytte sun elämän ja traumat muutamalla käynnillä läpi jos alkuvuodesta loppuu.

Anonyymi kirjoitti:

kaksi kertaa kuussa ja tunninko olet kerralla. ja meinaat että muutamalla kerralla käytte sun elämän ja traumat läpi kuukaudessa. Käytte sun elämän ja traumat muutamalla käynnillä läpi jos alkuvuodesta loppuu.

Lue lisää

Ei oo mun päätös. Ja joulukuussahan on vaan 1x kerta koska lomasesonki. Terapeutilla alkaa loma jo 15.12 ja mulla olis 17.12 mut en mahtunu aikasemmin joten.. Kiva. Tammikuussa sit katotaan terapeutin kanssa jatko uudestaan ja mun psykiatrin. Tää on vähän outo systeemi mut minkäs teet

Anonyymi kirjoitti:

kaksi kertaa kuussa ja tunninko olet kerralla. ja meinaat että muutamalla kerralla käytte sun elämän ja traumat läpi kuukaudessa. Käytte sun elämän ja traumat muutamalla käynnillä läpi jos alkuvuodesta loppuu.

Lue lisää

Oliskin ees tunti mut 45min...

Anonyymi kirjoitti:

Oliskin ees tunti mut 45min...

Vaan eka kerta oli tunti koska byrokraattinen paperiosio vei aikaa. Ja terapeutti ei kehannu pitää mulle 15min terapiaa

Anonyymi kirjoitti:

Oliskin ees tunti mut 45min...

Eikä voisi ajatella niin päin, että kuitenkin on edes se 45 minuuttia ?

Anonyymi kirjoitti:

Eikä voisi ajatella niin päin, että kuitenkin on edes se 45 minuuttia ?

On mut koen et 2x kuussa on vähän vähän. 2x45min kuussa tuntuu vähän.. Vähälle

Anonyymi kirjoitti:

Miksi olit osastolla 6 vuotta? Kuullostaa melko vakavalta.

anoreksian takia hän oli osastolla

Anonyymi kirjoitti:

On mut koen et 2x kuussa on vähän vähän. 2x45min kuussa tuntuu vähän.. Vähälle

jo tavallinem terapia vaatii useita käyntejä/kuukausia ja traumat käydään muutamalla käynnillä läpi.

Anonyymi kirjoitti:

On mut koen et 2x kuussa on vähän vähän. 2x45min kuussa tuntuu vähän.. Vähälle

Jostainhan se on aloitettava kuitenkin. Ole tyytyväinen, että olet saanut tuollaisen mahdollisuuden. Eihän sitä vielä tiedä edes, miten sinulle käy ensi vuoden puolella, se selviää vasta sitten. Voi hyvinkin olla, että terapiaa jatketaan.

Anonyymi kirjoitti:

Jostainhan se on aloitettava kuitenkin. Ole tyytyväinen, että olet saanut tuollaisen mahdollisuuden. Eihän sitä vielä tiedä edes, miten sinulle käy ensi vuoden puolella, se selviää vasta sitten. Voi hyvinkin olla, että terapiaa jatketaan.

Lue lisää

Totta ja oon ilonen kyllä. Jotenkin vaan turhautta miten kankeaa tää on ja saa pelätä jatkuuko se vai ei :(

Riippuu millon saat sen. Jos oot 18v tai melkein niin ei ne edes yritä, et oo ikinä työkkärin asiakas jne.

Ja ainahan sitä voi, eri asia pääsekö.

Anonyymi kirjoitti:

Riippuu millon saat sen. Jos oot 18v tai melkein niin ei ne edes yritä, et oo ikinä työkkärin asiakas jne.

Ja ainahan sitä voi, eri asia pääsekö.

Niin ehkä on niitä joita ei koske nämä työttömän velvollisuudet ja joille maksetaan työttömyysetuutta . Sitten on työttömiä jotka joutuu tekee kaikkensa että heiltä ei viedä työttömyysetuutta

Anonyymi kirjoitti:

Niin ehkä on niitä joita ei koske nämä työttömän velvollisuudet ja joille maksetaan työttömyysetuutta . Sitten on työttömiä jotka joutuu tekee kaikkensa että heiltä ei viedä työttömyysetuutta

Lue lisää

EIhän ne oo enään työttömiä eläkkeellä?

Anonyymi kirjoitti:

EIhän ne oo enään työttömiä eläkkeellä?

No ei. Mutta kuinka moni lapsi/nuori pääsee suoraan työkyvyttömyyseläkkeelle. Miten nuoren työkykyä on edes tutkittu. Aikuisen pitää hakea sairauspäivärahaa, kuntoutustukea ja sitten vasta työkyvyttömyyseläkettä. Sitte on lapsia ja nuoria joille myönnetään työkyvyttömyyseläke suoraan silloin kun ovat vielä lapsia. Pääsetvät todella helpolla . Heidän ei tarvitse täyttää hakemuksia ja pyytää lääkäriltä lausuntoa sairauspäivärahaa varten kun eläke on heti tarjolla.

Anonyymi kirjoitti:

No ei. Mutta kuinka moni lapsi/nuori pääsee suoraan työkyvyttömyyseläkkeelle. Miten nuoren työkykyä on edes tutkittu. Aikuisen pitää hakea sairauspäivärahaa, kuntoutustukea ja sitten vasta työkyvyttömyyseläkettä. Sitte on lapsia ja nuoria joille myönnetään työkyvyttömyyseläke suoraan silloin kun ovat vielä lapsia. Pääsetvät todella helpolla . Heidän ei tarvitse täyttää hakemuksia ja pyytää lääkäriltä lausuntoa sairauspäivärahaa varten kun eläke on heti tarjolla.

Lue lisää

Nuoret pääsee varmaan helpommin jos ongelmia jo ennen kuin 18v. Ei niitä toisaalta edes yritetä kuntouttaa millään tavalla eli osa voisi myöhemmin pärjätä vaikka osa-aika töissä (jos nyt niitä edes olisi jne)

Anonyymi kirjoitti:

Nuoret pääsee varmaan helpommin jos ongelmia jo ennen kuin 18v. Ei niitä toisaalta edes yritetä kuntouttaa millään tavalla eli osa voisi myöhemmin pärjätä vaikka osa-aika töissä (jos nyt niitä edes olisi jne)

Lue lisää

Lapsi voi saada työkyvyttömyyseläkkeen sijasta
nuoren kuntoutusrahaa tai muuta etuutta, koska työkyvyttömyyseläkettä ei yleensä myönnetä alle 20-vuotiaille. Alle 18-vuotiaiden kohdalla se on hyvin harvinaista.

Anonyymi kirjoitti:

Lapsi voi saada työkyvyttömyyseläkkeen sijasta
nuoren kuntoutusrahaa tai muuta etuutta, koska työkyvyttömyyseläkettä ei yleensä myönnetä alle 20-vuotiaille. Alle 18-vuotiaiden kohdalla se on hyvin harvinaista.

Lue lisää

harvinaista mut ei mahdotonta. Kieltämättä jännää ettei yritetä edes kuntouttaa

Anonyymi kirjoitti:

harvinaista mut ei mahdotonta. Kieltämättä jännää ettei yritetä edes kuntouttaa

Yleensä haetaan sairauspäivärahaa ja sitä maksetaan vuosi ja sitten haetaan kuntoutustukea ja sitten vasta työkyvyttömyyseläkettä . Miten murrosikäisellä on tutkittu työkyky

Anonyymi kirjoitti:

Yleensä haetaan sairauspäivärahaa ja sitä maksetaan vuosi ja sitten haetaan kuntoutustukea ja sitten vasta työkyvyttömyyseläkettä . Miten murrosikäisellä on tutkittu työkyky

Lue lisää

Oletan ettei mitenkään. Perustuu varmaan jotenkin lääkärin arvioon tai jotain

Anonyymi kirjoitti:

Oletan ettei mitenkään. Perustuu varmaan jotenkin lääkärin arvioon tai jotain

Lääkäri arvioi murrosikäisellä tulevan työkyvyn

Ei kysymys ole siitä että tarvitsisin jotain tukea. Minulla on jo lääkkeet mitkä pitävät toimintakykyni sellaisena että pystyn asioimaan omatoimisesti. Vaan siitä kun ennen eläkepäätöstä vointiani ja lääkkeiden käyttöä seurattiin tarkkaan ja oli kontrollikäyntejä. Niin nyt ei ole vuoteen seurattu ollenkaan miten paljon niitä menee. Toki olen sen verran fiksu että olen ottanut vain sen mitä reseptissä lukee. Mutta olen nyt tajunnut ettei mitään kontrollikäyntejä ole enään tulossakaan, ellei itse ota yhteyttä lääkäriin. Tuli vain yllätyksenä miten ihminen jätetään täysin omilleen kun joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle. Olen kuitenkin vuosia ollut jatkuvasti kaikenlaisissa testeissä ja kokeissa joissa on katsottu miten pärjään työelämässä ja en pärjännyt. Itse sairautta ei ole koskaan yritetty hoitaa muutakuin pillereillä ja koska syön lääkkeitä ei terapiasta tai mistään muistakaan hoitomuodoista olisi ollut apua psykiatrian mukaan. Joka oli minusta myös hieman outoa. Mutta eipä tarvii heidän kanssaan enään asioista väännellä se hyvä puoli tässä on.

Anonyymi kirjoitti:

Ei kysymys ole siitä että tarvitsisin jotain tukea. Minulla on jo lääkkeet mitkä pitävät toimintakykyni sellaisena että pystyn asioimaan omatoimisesti. Vaan siitä kun ennen eläkepäätöstä vointiani ja lääkkeiden käyttöä seurattiin tarkkaan ja oli kontrollikäyntejä. Niin nyt ei ole vuoteen seurattu ollenkaan miten paljon niitä menee. Toki olen sen verran fiksu että olen ottanut vain sen mitä reseptissä lukee. Mutta olen nyt tajunnut ettei mitään kontrollikäyntejä ole enään tulossakaan, ellei itse ota yhteyttä lääkäriin. Tuli vain yllätyksenä miten ihminen jätetään täysin omilleen kun joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle. Olen kuitenkin vuosia ollut jatkuvasti kaikenlaisissa testeissä ja kokeissa joissa on katsottu miten pärjään työelämässä ja en pärjännyt. Itse sairautta ei ole koskaan yritetty hoitaa muutakuin pillereillä ja koska syön lääkkeitä ei terapiasta tai mistään muistakaan hoitomuodoista olisi ollut apua psykiatrian mukaan. Joka oli minusta myös hieman outoa. Mutta eipä tarvii heidän kanssaan enään asioista väännellä se hyvä puoli tässä on.

Lue lisää

Eli sinä haluisit käydä kontrollikäynneillä kertomassa että olet ottanut lääkkeesi ja ne on toiminut hyvin. Millaisat apua sinä olisit halunnut sosiaalisten tilanteiden pelkoon ym pelkoihin . Et pärjännyt testeissä niin mistä se johtui ja mistä olisit terapiassa halunnut jutella?

Anonyymi kirjoitti:

Ei kysymys ole siitä että tarvitsisin jotain tukea. Minulla on jo lääkkeet mitkä pitävät toimintakykyni sellaisena että pystyn asioimaan omatoimisesti. Vaan siitä kun ennen eläkepäätöstä vointiani ja lääkkeiden käyttöä seurattiin tarkkaan ja oli kontrollikäyntejä. Niin nyt ei ole vuoteen seurattu ollenkaan miten paljon niitä menee. Toki olen sen verran fiksu että olen ottanut vain sen mitä reseptissä lukee. Mutta olen nyt tajunnut ettei mitään kontrollikäyntejä ole enään tulossakaan, ellei itse ota yhteyttä lääkäriin. Tuli vain yllätyksenä miten ihminen jätetään täysin omilleen kun joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle. Olen kuitenkin vuosia ollut jatkuvasti kaikenlaisissa testeissä ja kokeissa joissa on katsottu miten pärjään työelämässä ja en pärjännyt. Itse sairautta ei ole koskaan yritetty hoitaa muutakuin pillereillä ja koska syön lääkkeitä ei terapiasta tai mistään muistakaan hoitomuodoista olisi ollut apua psykiatrian mukaan. Joka oli minusta myös hieman outoa. Mutta eipä tarvii heidän kanssaan enään asioista väännellä se hyvä puoli tässä on.

Lue lisää

" Kontrollikäyntejä ei ole enää tulossakaan, ellei itse ota yhteyttä lääkäriin. "
Olisiko sitten hyvä ottaa itse yhteyttä sinne lääkäriin, ei se sen kummempi juttu ole, ei siitä kannata ongelmaa tehdä.
Minua ei ole eläissäni kotoa haettu tai pyydetty mihinkään lääkärikäynnille, kyllä sinne on pitänyt ihan itse hakeutua.
Toki jos lähete on mennyt johonkin poliklinikalle, niin ajanvaraus tulee, mutta ei sekään ole varsinaista kotoa hakemista.

Anonyymi kirjoitti:

Ei kysymys ole siitä että tarvitsisin jotain tukea. Minulla on jo lääkkeet mitkä pitävät toimintakykyni sellaisena että pystyn asioimaan omatoimisesti. Vaan siitä kun ennen eläkepäätöstä vointiani ja lääkkeiden käyttöä seurattiin tarkkaan ja oli kontrollikäyntejä. Niin nyt ei ole vuoteen seurattu ollenkaan miten paljon niitä menee. Toki olen sen verran fiksu että olen ottanut vain sen mitä reseptissä lukee. Mutta olen nyt tajunnut ettei mitään kontrollikäyntejä ole enään tulossakaan, ellei itse ota yhteyttä lääkäriin. Tuli vain yllätyksenä miten ihminen jätetään täysin omilleen kun joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle. Olen kuitenkin vuosia ollut jatkuvasti kaikenlaisissa testeissä ja kokeissa joissa on katsottu miten pärjään työelämässä ja en pärjännyt. Itse sairautta ei ole koskaan yritetty hoitaa muutakuin pillereillä ja koska syön lääkkeitä ei terapiasta tai mistään muistakaan hoitomuodoista olisi ollut apua psykiatrian mukaan. Joka oli minusta myös hieman outoa. Mutta eipä tarvii heidän kanssaan enään asioista väännellä se hyvä puoli tässä on.

Lue lisää

Mihin sinä tarttet kontrollikäyntejä? Mitä sinulle sanottiin silloin viimesellä kerralla että missä asioit jos sulle tulee asiaa. Oliko teillä puhe että kontrollikäynnit jatkuu eläkkeen jälkeen?

Anonyymi kirjoitti:

Ei kysymys ole siitä että tarvitsisin jotain tukea. Minulla on jo lääkkeet mitkä pitävät toimintakykyni sellaisena että pystyn asioimaan omatoimisesti. Vaan siitä kun ennen eläkepäätöstä vointiani ja lääkkeiden käyttöä seurattiin tarkkaan ja oli kontrollikäyntejä. Niin nyt ei ole vuoteen seurattu ollenkaan miten paljon niitä menee. Toki olen sen verran fiksu että olen ottanut vain sen mitä reseptissä lukee. Mutta olen nyt tajunnut ettei mitään kontrollikäyntejä ole enään tulossakaan, ellei itse ota yhteyttä lääkäriin. Tuli vain yllätyksenä miten ihminen jätetään täysin omilleen kun joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle. Olen kuitenkin vuosia ollut jatkuvasti kaikenlaisissa testeissä ja kokeissa joissa on katsottu miten pärjään työelämässä ja en pärjännyt. Itse sairautta ei ole koskaan yritetty hoitaa muutakuin pillereillä ja koska syön lääkkeitä ei terapiasta tai mistään muistakaan hoitomuodoista olisi ollut apua psykiatrian mukaan. Joka oli minusta myös hieman outoa. Mutta eipä tarvii heidän kanssaan enään asioista väännellä se hyvä puoli tässä on.

Lue lisää

Kyllä ne terveydenhuollossa näkee jos käytät lääkkeitä väärin.Kyllä siellä on laskettu miten pitkäksi aikaa lääkkeet riittää. Mihin sinä tarttet kontrollikäyntiä. Jos sinä alat voimaan huonommin niin sinä ite otat yhteyttä terveydenhuoltoon. Miksi tereveydenhuollon pitäis kysellä sun perään ja miten olet pärjännyt eläkkeellä. Ei terveydenhuolto voi alkaa kuluttaa aikaansa kyselläkseen eläkkeellä olevien vointia ja tilannetta. Jos sä et pärjää niin sun pitää hakea apua itse.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä ne terveydenhuollossa näkee jos käytät lääkkeitä väärin.Kyllä siellä on laskettu miten pitkäksi aikaa lääkkeet riittää. Mihin sinä tarttet kontrollikäyntiä. Jos sinä alat voimaan huonommin niin sinä ite otat yhteyttä terveydenhuoltoon. Miksi tereveydenhuollon pitäis kysellä sun perään ja miten olet pärjännyt eläkkeellä. Ei terveydenhuolto voi alkaa kuluttaa aikaansa kyselläkseen eläkkeellä olevien vointia ja tilannetta. Jos sä et pärjää niin sun pitää hakea apua itse.

Lue lisää

Kontrollikäynnit pitäs olla. Mulla on astma ja kävin kerran 6kk allergiasairaalassa. Hetikun täytin 18v niin siirryin terveyskeskukseen ja kas ne jäikin pois vaikka nimenomaan määrättiin. Pitää ite potkia et saa ees kerran 1,5v kontrollikäynnin perhana. Ei nyt ihan sama tilanne koska eri sairaus mut tällanen esimerkki miten terveyskeskukset tekee miten sattuu.

Ja alottajalla vielä vahvemmat lääkkeet. Eläkkeelle meno ei poista tarvetta kontrollille. Voihan sillä olo muuttua ja ennakoivasti asia voitaisiin havaita ennen eskaloitumista. Ennakoiva hoito on halvempaa anyway.

Anonyymi kirjoitti:

Kontrollikäynnit pitäs olla. Mulla on astma ja kävin kerran 6kk allergiasairaalassa. Hetikun täytin 18v niin siirryin terveyskeskukseen ja kas ne jäikin pois vaikka nimenomaan määrättiin. Pitää ite potkia et saa ees kerran 1,5v kontrollikäynnin perhana. Ei nyt ihan sama tilanne koska eri sairaus mut tällanen esimerkki miten terveyskeskukset tekee miten sattuu.

Ja alottajalla vielä vahvemmat lääkkeet. Eläkkeelle meno ei poista tarvetta kontrollille. Voihan sillä olo muuttua ja ennakoivasti asia voitaisiin havaita ennen eskaloitumista. Ennakoiva hoito on halvempaa anyway.

Lue lisää

Ja lisätään nyt et vaikea ottaa yhteyttä niille kun ne ei vastaa ite. Soitat sinne ja hoitaja sanoo et kysyn lääkäriltä tai laitat maisassa viestiä.. Mut asia ei ikinä etene.

Anonyymi kirjoitti:

Kontrollikäynnit pitäs olla. Mulla on astma ja kävin kerran 6kk allergiasairaalassa. Hetikun täytin 18v niin siirryin terveyskeskukseen ja kas ne jäikin pois vaikka nimenomaan määrättiin. Pitää ite potkia et saa ees kerran 1,5v kontrollikäynnin perhana. Ei nyt ihan sama tilanne koska eri sairaus mut tällanen esimerkki miten terveyskeskukset tekee miten sattuu.

Ja alottajalla vielä vahvemmat lääkkeet. Eläkkeelle meno ei poista tarvetta kontrollille. Voihan sillä olo muuttua ja ennakoivasti asia voitaisiin havaita ennen eskaloitumista. Ennakoiva hoito on halvempaa anyway.

Lue lisää

No aloittaja ottaa yhteyttä terveydenhuoltoon ja kysyy milloin se kontrolliaika on. Miten hän pystyy mennä lääkäriin kun sosiaalisten tilanteiden pelko . Aloittaja uskaltaa mennä lääkäriin mutta ei nähtävästi muualle

Anonyymi kirjoitti:

No aloittaja ottaa yhteyttä terveydenhuoltoon ja kysyy milloin se kontrolliaika on. Miten hän pystyy mennä lääkäriin kun sosiaalisten tilanteiden pelko . Aloittaja uskaltaa mennä lääkäriin mutta ei nähtävästi muualle

Lue lisää

Suomen terveydenhuolto on kyllä huonontunu vuosien saatossa

Anonyymi kirjoitti:

Ja lisätään nyt et vaikea ottaa yhteyttä niille kun ne ei vastaa ite. Soitat sinne ja hoitaja sanoo et kysyn lääkäriltä tai laitat maisassa viestiä.. Mut asia ei ikinä etene.

Lue lisää

ota yhteyttä valviraan . Se valvoo terveydenhuollon toimintaa

Anonyymi kirjoitti:

ota yhteyttä valviraan . Se valvoo terveydenhuollon toimintaa

hmm. Mut kelle ne antaa varotuksen jos ei oo ees samat lääkärit? :D Mulla vaihtuu omalääkäri tyylii kerra vuodes Maisassa

Anonyymi kirjoitti:

hmm. Mut kelle ne antaa varotuksen jos ei oo ees samat lääkärit? :D Mulla vaihtuu omalääkäri tyylii kerra vuodes Maisassa

No soita valviraan kysy miten toimit Yhteystiedot ja puhelinumerot läytyy valviran sivuita.

Anonyymi kirjoitti:

hmm. Mut kelle ne antaa varotuksen jos ei oo ees samat lääkärit? :D Mulla vaihtuu omalääkäri tyylii kerra vuodes Maisassa

Mulla vaihtuu puolen vuoden välein omalääkäri.

Anonyymi kirjoitti:

Mihin sinä tarttet kontrollikäyntejä? Mitä sinulle sanottiin silloin viimesellä kerralla että missä asioit jos sulle tulee asiaa. Oliko teillä puhe että kontrollikäynnit jatkuu eläkkeen jälkeen?

Lue lisää

Minulla lukee papereissa näin: Kokonaishoitovastuu omassa sote-keskuksessa, siellä myöskin psykiatrisen voinnin seuranta ja reseptien uusinnat. Eipä ole ollut mitään seurantaa vuoteen. Mutta se on heidän asiansa.

Anonyymi kirjoitti:

Eli sinä haluisit käydä kontrollikäynneillä kertomassa että olet ottanut lääkkeesi ja ne on toiminut hyvin. Millaisat apua sinä olisit halunnut sosiaalisten tilanteiden pelkoon ym pelkoihin . Et pärjännyt testeissä niin mistä se johtui ja mistä olisit terapiassa halunnut jutella?

Lue lisää

Esimerkiksi tutkimusjaksoilla minulle jopa sanottiin että saattaisin hyötyä kongitiivisesta käyttäytymisterapiasta. Olisin ollut myös valmis kokeilemaan sitä. Mutta psykiatri eväsi sen perustellen ettei se kuitenkaan toimisi, koska minulla on lääkitys. Eli toisin sanoen minun olisi pitänyt lopettaa lääkitys, että olisin päässyt terapiaan. Mutta jos olisin lopettanut sen en olisi päässyt edes ovesta ulos.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla lukee papereissa näin: Kokonaishoitovastuu omassa sote-keskuksessa, siellä myöskin psykiatrisen voinnin seuranta ja reseptien uusinnat. Eipä ole ollut mitään seurantaa vuoteen. Mutta se on heidän asiansa.

Lue lisää

Niin minullekin sanottiin, että seuranta siirtyy sote-keskukseen, terveysasemalle.
Että pitäisi vuoden välein käväistä joku kontrollikäynti. Ei ne sieltä perään huutele, itse olisi varattava aika, jos haluaisin mennä käymään.
Mutta miksi menisin, kun ei ole tarvetta ? Turhia käyntejä en viitsi lähteä tekemään, on niillä kiirettä ja ruuhkaa siellä muutenkin riittävästi.
Mutta jos kokisin käynnin tarpeelliseksi, olisi minun itse tietenkin varattava aika, ei sitä tulla sote-keskuksesta ehdottelemaan tuosta vain.

Anonyymi kirjoitti:

Niin minullekin sanottiin, että seuranta siirtyy sote-keskukseen, terveysasemalle.
Että pitäisi vuoden välein käväistä joku kontrollikäynti. Ei ne sieltä perään huutele, itse olisi varattava aika, jos haluaisin mennä käymään.
Mutta miksi menisin, kun ei ole tarvetta ? Turhia käyntejä en viitsi lähteä tekemään, on niillä kiirettä ja ruuhkaa siellä muutenkin riittävästi.
Mutta jos kokisin käynnin tarpeelliseksi, olisi minun itse tietenkin varattava aika, ei sitä tulla sote-keskuksesta ehdottelemaan tuosta vain.

Lue lisää

Ymmärrän kyllä. Ilmeisesti olen tulkinnut väärin kohdan "psykiatrinen seuranta." Luulin sen kirjaimellisesti tarkoittavan että mun vointiani seurataan jollain käynneillä.

Anonyymi kirjoitti:

Ymmärrän kyllä. Ilmeisesti olen tulkinnut väärin kohdan "psykiatrinen seuranta." Luulin sen kirjaimellisesti tarkoittavan että mun vointiani seurataan jollain käynneillä.

Joo, psykiatrian puolella ne tulee automaattisesti. Terveyskeskuksissa pitää ite potkia..

Jos sinun eläkkeellä olevien ystävien elämä on hankalampaa niin yleistät sen olevan muillakin mt syistä olevilla samoin. Ensinnäki työkyvyttömyyseläkkeellä tulot on isommat kuin työttömällä. Kaikki ei tartte kelakyytejä. Minkä kaiken eläkkeellä olevat joutuu maksaa eläkkeestä. Kyllä eläkkeelläkin voi olla oikeus kelakyytiin jos et sitä tiennyt jos katsotaan että siihen on oikeus.

kyllä eläkeläinen voi saada toimeentulotukea jos hyväksyttävät menot on tuloja suuremmat.

Anonyymi kirjoitti:

Jos sinun eläkkeellä olevien ystävien elämä on hankalampaa niin yleistät sen olevan muillakin mt syistä olevilla samoin. Ensinnäki työkyvyttömyyseläkkeellä tulot on isommat kuin työttömällä. Kaikki ei tartte kelakyytejä. Minkä kaiken eläkkeellä olevat joutuu maksaa eläkkeestä. Kyllä eläkkeelläkin voi olla oikeus kelakyytiin jos et sitä tiennyt jos katsotaan että siihen on oikeus.

Lue lisää

Mahtaako eläke nyt olla isompi kuin työmarkkinatuki, asumistuki ja mahdollset toimeentulotuet yms.
Eiköhän toimeentulotuet ja asumistuet viilata heti alemmaksi kun saa eläkkeen.
Kokonaistulo pysyy varmaan aika samanlaisena.

Anonyymi kirjoitti:

Mahtaako eläke nyt olla isompi kuin työmarkkinatuki, asumistuki ja mahdollset toimeentulotuet yms.
Eiköhän toimeentulotuet ja asumistuet viilata heti alemmaksi kun saa eläkkeen.
Kokonaistulo pysyy varmaan aika samanlaisena.

Lue lisää

Kyllä kansaneläke+takuueläke on isompi kuin työmarkkina tuki ja asumistuen määrää riippuu sun vuokrasta ja tuloista. Eläkkeellä maksetaan eläkkeensaajan asumistukea ,ei yleistä asumistukea. Se on hyvä että sinulle maksetaa koko loppu elämäsi toimeentulotukea . Se on hyvä. Luotat siihen ettei sinulle tulee mitään yllättäviä menoja joita ei hyväksytä toimeentulotuessa.

Itse olen eläkkeellä, ja minulla on paljon kavereita, jotka ovat työttömiä.
En voi sanoa, että minulla olisi hankalampaa kuin heillä. Eläkerahat tulevat säännöllisesti, ei tarvitse hakea töitä karenssin uhalla, ei juoksuteta erilaisissa kuntouttavissa työtoiminnoissa, ei tarvitse jatkuvasti täytellä jotain hakemuksia, tai olla muutenkaan yhteydessä ajoittain johonkin virastoon, ym.
Tietenkään koskaan ei pysty vertaamaan omaa elämää muiden elämään, siitä ei ole mitään hyötyä.
Se on kyllä totta, että eläkkeellä joudun maksamaan itse kaiken, lukuun ottamatta että saan pientä asumistukea vuokranmaksuun.

Anonyymi kirjoitti:

Mahtaako eläke nyt olla isompi kuin työmarkkinatuki, asumistuki ja mahdollset toimeentulotuet yms.
Eiköhän toimeentulotuet ja asumistuet viilata heti alemmaksi kun saa eläkkeen.
Kokonaistulo pysyy varmaan aika samanlaisena.

Lue lisää

On otettava huomioon, että eläkkeiden määrissäkin on eroja. Jotkut ovat voineet olla aiemmin hyväpalkkaisessa ammatissa, ja saavat ehkä isompaakin eläkettä, koska työeläke tulee mukaan kuvioihin. Jos on suuri työeläke, Kelan eläkeosuus on pieni.
Kun sitten taas jotkut eivät saa työeläkettä lainkaan, on Kelan eläke, sekä mahdollinen takuueläke.
Ja tarkoitan nyt nimenomaan työkyvyttömyyseläkeläisiä, en vanhuuseläkkeellä olevia.

Anonyymi kirjoitti:

On otettava huomioon, että eläkkeiden määrissäkin on eroja. Jotkut ovat voineet olla aiemmin hyväpalkkaisessa ammatissa, ja saavat ehkä isompaakin eläkettä, koska työeläke tulee mukaan kuvioihin. Jos on suuri työeläke, Kelan eläkeosuus on pieni.
Kun sitten taas jotkut eivät saa työeläkettä lainkaan, on Kelan eläke, sekä mahdollinen takuueläke.
Ja tarkoitan nyt nimenomaan työkyvyttömyyseläkeläisiä, en vanhuuseläkkeellä olevia.

Lue lisää

Joo mutta jos 18 vuotiaana on työkyvyttömyyseläkkeellä niin se työura ei ole ollut pitkä. 18 vuotiaalle ei ole kertynyt paljoa työeläkettä. Taidat tuntea 18 vuotiaita joilla on pitkätyöura takana.

Anonyymi kirjoitti:

On otettava huomioon, että eläkkeiden määrissäkin on eroja. Jotkut ovat voineet olla aiemmin hyväpalkkaisessa ammatissa, ja saavat ehkä isompaakin eläkettä, koska työeläke tulee mukaan kuvioihin. Jos on suuri työeläke, Kelan eläkeosuus on pieni.
Kun sitten taas jotkut eivät saa työeläkettä lainkaan, on Kelan eläke, sekä mahdollinen takuueläke.
Ja tarkoitan nyt nimenomaan työkyvyttömyyseläkeläisiä, en vanhuuseläkkeellä olevia.

Lue lisää

Kuinka monta 18 vuotiasta tunnet jotka on hyväpalkkaisessa ammatissa ilman koulustusta?

Anonyymi kirjoitti:

Itse olen eläkkeellä, ja minulla on paljon kavereita, jotka ovat työttömiä.
En voi sanoa, että minulla olisi hankalampaa kuin heillä. Eläkerahat tulevat säännöllisesti, ei tarvitse hakea töitä karenssin uhalla, ei juoksuteta erilaisissa kuntouttavissa työtoiminnoissa, ei tarvitse jatkuvasti täytellä jotain hakemuksia, tai olla muutenkaan yhteydessä ajoittain johonkin virastoon, ym.
Tietenkään koskaan ei pysty vertaamaan omaa elämää muiden elämään, siitä ei ole mitään hyötyä.
Se on kyllä totta, että eläkkeellä joudun maksamaan itse kaiken, lukuun ottamatta että saan pientä asumistukea vuokranmaksuun.

Lue lisää

Kyllähän se työtönkin joutuu maksaa itse laskunsa. Hän saa vaan toimeentulotukea lisäksi.Mutta mitä sitten tapahtuu kun työttömälle tulee menoja joita ei huomioda toimeentulotuessa? mistä hän silloin saa sitä ylimääräistä?

Anonyymi kirjoitti:

Joo mutta jos 18 vuotiaana on työkyvyttömyyseläkkeellä niin se työura ei ole ollut pitkä. 18 vuotiaalle ei ole kertynyt paljoa työeläkettä. Taidat tuntea 18 vuotiaita joilla on pitkätyöura takana.

Lue lisää

Ajattele nyt.
En tarkoittanutkaan, että juuri ja juuri 18-vuotta täyttäneellä olisi taustalla työkokemusta tai työeläkettä kertynyt. Ei siinä iässä vielä voi olla kertynyt yhtään mitään.
Mistä kohdasta minun kommenttia luit, että olisin maininnut ikää ?
Enkä tosiaan tunne 18-vuotiaita, joilla olisi pitkä työura takanaan, tuskin tuntee kukaan muukaan.
Itse aikoinaan tein töitä koulun ohella aina silloin tällöin, jo 14-15-vuotiaasta alkaen, viikonloppuisin ja joskus myös arki-iltaisin.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllähän se työtönkin joutuu maksaa itse laskunsa. Hän saa vaan toimeentulotukea lisäksi.Mutta mitä sitten tapahtuu kun työttömälle tulee menoja joita ei huomioda toimeentulotuessa? mistä hän silloin saa sitä ylimääräistä?

Lue lisää

Toimeentulotukeen on laskettu se, että tuen saajan pitäisi saamansa tuen avulla pärjätä.
Mitä ne menot sitten kenelläkin ovat, joita toimeentulotukeen ei huomioida ?

Anonyymi kirjoitti:

Ajattele nyt.
En tarkoittanutkaan, että juuri ja juuri 18-vuotta täyttäneellä olisi taustalla työkokemusta tai työeläkettä kertynyt. Ei siinä iässä vielä voi olla kertynyt yhtään mitään.
Mistä kohdasta minun kommenttia luit, että olisin maininnut ikää ?
Enkä tosiaan tunne 18-vuotiaita, joilla olisi pitkä työura takanaan, tuskin tuntee kukaan muukaan.
Itse aikoinaan tein töitä koulun ohella aina silloin tällöin, jo 14-15-vuotiaasta alkaen, viikonloppuisin ja joskus myös arki-iltaisin.

Lue lisää

Tosin jos 18v on eläkkeellä tuskin on töitä tehnyt. Tai jos on niin eläke on mitätön. Mulla on asumistuen kanssa täl hetkellä jotain 1500e

Anonyymi kirjoitti:

Toimeentulotukeen on laskettu se, että tuen saajan pitäisi saamansa tuen avulla pärjätä.
Mitä ne menot sitten kenelläkin ovat, joita toimeentulotukeen ei huomioida ?

AInakin bussilippu. Se on vähän pakollinen kuukausimaksulla (Helsingissä ainakin, vaikee mennä kävellen polille jne. Ja kerta lippu maksaa jo suuntansa yli 3e et 2x3e olis normitaksalla). Onhan noita muitakin. Osa jotka eläkkeellä mun tuntemista onnistunu myös pikavipeillä saamaan hirveet velat mikä tuo oman mausteen toimeentuloon

Anonyymi kirjoitti:

Ajattele nyt.
En tarkoittanutkaan, että juuri ja juuri 18-vuotta täyttäneellä olisi taustalla työkokemusta tai työeläkettä kertynyt. Ei siinä iässä vielä voi olla kertynyt yhtään mitään.
Mistä kohdasta minun kommenttia luit, että olisin maininnut ikää ?
Enkä tosiaan tunne 18-vuotiaita, joilla olisi pitkä työura takanaan, tuskin tuntee kukaan muukaan.
Itse aikoinaan tein töitä koulun ohella aina silloin tällöin, jo 14-15-vuotiaasta alkaen, viikonloppuisin ja joskus myös arki-iltaisin.

Lue lisää

Tuo joka oli 6 vuotta ollut osastolla pääsi suoraan eläkkeelle 18 vuotiaana.

Anonyymi kirjoitti:

Toimeentulotukeen on laskettu se, että tuen saajan pitäisi saamansa tuen avulla pärjätä.
Mitä ne menot sitten kenelläkin ovat, joita toimeentulotukeen ei huomioida ?

jos vaikka pesukone hajoaa,niin ei siihen suoraan saa toimeentulotukea.

Anonyymi kirjoitti:

On otettava huomioon, että eläkkeiden määrissäkin on eroja. Jotkut ovat voineet olla aiemmin hyväpalkkaisessa ammatissa, ja saavat ehkä isompaakin eläkettä, koska työeläke tulee mukaan kuvioihin. Jos on suuri työeläke, Kelan eläkeosuus on pieni.
Kun sitten taas jotkut eivät saa työeläkettä lainkaan, on Kelan eläke, sekä mahdollinen takuueläke.
Ja tarkoitan nyt nimenomaan työkyvyttömyyseläkeläisiä, en vanhuuseläkkeellä olevia.

Lue lisää

Siis työkyvyttömyyseläke on sama kaikille. Ei siihen mitään työlisiä tule. Se myönnetään sairauden/työkyvyttömyyden perusteella eikä työuran perusteella.

Anonyymi kirjoitti:

AInakin bussilippu. Se on vähän pakollinen kuukausimaksulla (Helsingissä ainakin, vaikee mennä kävellen polille jne. Ja kerta lippu maksaa jo suuntansa yli 3e et 2x3e olis normitaksalla). Onhan noita muitakin. Osa jotka eläkkeellä mun tuntemista onnistunu myös pikavipeillä saamaan hirveet velat mikä tuo oman mausteen toimeentuloon

Lue lisää

pikavippejä otettu bussilippua varten?

Anonyymi kirjoitti:

Tuo joka oli 6 vuotta ollut osastolla pääsi suoraan eläkkeelle 18 vuotiaana.

Nähtävästi psykiatrian osaston lääkäreillä on joku pikakaista. Koska mä sain valmiit paperit aikalailla 18v täytettyäni. En edes tiennyt koko jutusta ennen tota (Mitäs sitä turhaan kertomaan potilaalle, muotoseikkoja) koska siitä ei ollu ikinä puhetta. Samassa tilaisuudessa sain alkuperäisen virheellisen diagnoosin joka toki sai mut sokkiin et oli kieltämättä kiva 18v lahja. En nyt ihan samana päivänä kun täytin 18v mut aikalailla pian sen jälkeen. Olisko kuukauden sisällä

Sitä mä en ymmärrä et miten sain sen noin helposti jos sain myös diagnoosin samaan aikaan. Koska käsittääkseni vuos pitäs olla ja ennen tota mulla oli vaan anoreksia+nuoruusajan ensipsykoosi yms. Oon joskus miettiny toimittiinkohan tossa nyt ihan säädösten mukaan vai ei...

Anonyymi kirjoitti:

pikavippejä otettu bussilippua varten?

Ei varmaan bussilippuun, se oli vaan yks kulu mitä ei kateta yleensä vaikka saattaa olla aika pakollinen meno. Toi pikavippi nyt vaan on yleinen ongelma mitä jutellu eläkkeellä olevien/mt-ongelmista kärsivien kanssa. Osalla on tuhansia euroja jo ulosotossa eikä ne noilla tuloilla saa niitä ikinä maksettua. 40 000e tais olla isoin summa mitä näin. Aikalailla noi rahat tuhlatut vaatteisiin, baariin, juhlimiseen, kännyköihin yms. Enimmäkseen kyllä alkoholiin ja vaatteisiin. Yllättävän monella ei oo mitään itsehillintää tai kykyä budjetoida (toki otanta on ehkä max 50 ihmistä)

Anonyymi kirjoitti:

Ei varmaan bussilippuun, se oli vaan yks kulu mitä ei kateta yleensä vaikka saattaa olla aika pakollinen meno. Toi pikavippi nyt vaan on yleinen ongelma mitä jutellu eläkkeellä olevien/mt-ongelmista kärsivien kanssa. Osalla on tuhansia euroja jo ulosotossa eikä ne noilla tuloilla saa niitä ikinä maksettua. 40 000e tais olla isoin summa mitä näin. Aikalailla noi rahat tuhlatut vaatteisiin, baariin, juhlimiseen, kännyköihin yms. Enimmäkseen kyllä alkoholiin ja vaatteisiin. Yllättävän monella ei oo mitään itsehillintää tai kykyä budjetoida (toki otanta on ehkä max 50 ihmistä)

Lue lisää

No nyt en ihmettele yhtään. Jos elämien on tollasta. kaikki työkyvyttömyyeläkkeellä olevat ei ole tollasia, Sun ystävät nyt sattuu olee tyhlaajia

Anonyymi kirjoitti:

AInakin bussilippu. Se on vähän pakollinen kuukausimaksulla (Helsingissä ainakin, vaikee mennä kävellen polille jne. Ja kerta lippu maksaa jo suuntansa yli 3e et 2x3e olis normitaksalla). Onhan noita muitakin. Osa jotka eläkkeellä mun tuntemista onnistunu myös pikavipeillä saamaan hirveet velat mikä tuo oman mausteen toimeentuloon

Lue lisää

Pikavippien ottaminen on ihan omaa hölmöyttä. Niitä jos ottaa, niin voi sanoa, että on lirissä....

Anonyymi kirjoitti:

Siis työkyvyttömyyseläke on sama kaikille. Ei siihen mitään työlisiä tule. Se myönnetään sairauden/työkyvyttömyyden perusteella eikä työuran perusteella.

Työkyvyttömyyseläke maksetaan Kelasta. Ihminen saa samaan aikaan työeläkettä työeläkelaitokselta, jos sellaista on kerennyt kertymään, jos on töissä ollut. Se ei ole mikään työlisä, vaan työeläke.
Kelan eläkkeen määrä riippuu myös siitä, saako erikseen työeläkelaitokselta työeläkettä. Jos saa työeläkettä, on Kelan eläke pienempi.
Jos ei saa työeläkettä, on yleensä mahdollisuus takuueläkkeeseen.

Anonyymi kirjoitti:

Ei varmaan bussilippuun, se oli vaan yks kulu mitä ei kateta yleensä vaikka saattaa olla aika pakollinen meno. Toi pikavippi nyt vaan on yleinen ongelma mitä jutellu eläkkeellä olevien/mt-ongelmista kärsivien kanssa. Osalla on tuhansia euroja jo ulosotossa eikä ne noilla tuloilla saa niitä ikinä maksettua. 40 000e tais olla isoin summa mitä näin. Aikalailla noi rahat tuhlatut vaatteisiin, baariin, juhlimiseen, kännyköihin yms. Enimmäkseen kyllä alkoholiin ja vaatteisiin. Yllättävän monella ei oo mitään itsehillintää tai kykyä budjetoida (toki otanta on ehkä max 50 ihmistä)

Lue lisää

Ei voi eritellä, että pelkästään eläkeläiset ottaisi pikavippejä. Kyllä niitä saattaa ottaa myös työttömät, työssä käyvät, ja kuka vaan, jos on ottaakseen.
Jos/kun elämänhallinta on hukassa, eikä osaa hoitaa raha-asioitaan, monet lankeavat noihin pikavippeihin, niitä saa liian helposti.

Anonyymi kirjoitti:

No nyt en ihmettele yhtään. Jos elämien on tollasta. kaikki työkyvyttömyyeläkkeellä olevat ei ole tollasia, Sun ystävät nyt sattuu olee tyhlaajia

Ei ne ystäviä ole vaan meillä on ryhmä eripuolilta suomea missä oon, keskusteluryhmä. Nää nyt ei vaan ehkä edusta niitä... Parhaimpia rahan kanssa eläjiä. Täällä on porukkaa jotka ei ees tiedä paljon ne saa kuussa ja paljon menoja

Anonyymi kirjoitti:

Ei voi eritellä, että pelkästään eläkeläiset ottaisi pikavippejä. Kyllä niitä saattaa ottaa myös työttömät, työssä käyvät, ja kuka vaan, jos on ottaakseen.
Jos/kun elämänhallinta on hukassa, eikä osaa hoitaa raha-asioitaan, monet lankeavat noihin pikavippeihin, niitä saa liian helposti.

Lue lisää

Järkytyin kun jollain 40 000e. Tosin kyseinen henkilö ei tainnu edes ite tajuta kuin iso summa kyseessä. Kuulemma vuodessa maksaa ton. Et joo, pikavippejä saa ihan liian helposti

Anonyymi kirjoitti:

jos vaikka pesukone hajoaa,niin ei siihen suoraan saa toimeentulotukea.

Olen joskus tutuilta kuullut, että sossu on kysynyt, onko taloyhtiössä pesutupaa. Jos ei ole ollut, niin ovat saattaneet saada pesukoneen.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ne ystäviä ole vaan meillä on ryhmä eripuolilta suomea missä oon, keskusteluryhmä. Nää nyt ei vaan ehkä edusta niitä... Parhaimpia rahan kanssa eläjiä. Täällä on porukkaa jotka ei ees tiedä paljon ne saa kuussa ja paljon menoja

Lue lisää

Missä täällä? Ite kyllä tiedän tuloni ja menoni

Anonyymi kirjoitti:

Järkytyin kun jollain 40 000e. Tosin kyseinen henkilö ei tainnu edes ite tajuta kuin iso summa kyseessä. Kuulemma vuodessa maksaa ton. Et joo, pikavippejä saa ihan liian helposti

Lue lisää

Niinpä, ja on myös ihmisiä, jotka eivät vaan yksinkertaisesti välitä, onko niillä velkoja vai ei.

Anonyymi kirjoitti:

Järkytyin kun jollain 40 000e. Tosin kyseinen henkilö ei tainnu edes ite tajuta kuin iso summa kyseessä. Kuulemma vuodessa maksaa ton. Et joo, pikavippejä saa ihan liian helposti

Lue lisää

Jos ei ole ymmärrystä niin itehän ihminen tekee omat valinnat

Anonyymi kirjoitti:

Työkyvyttömyyseläke maksetaan Kelasta. Ihminen saa samaan aikaan työeläkettä työeläkelaitokselta, jos sellaista on kerennyt kertymään, jos on töissä ollut. Se ei ole mikään työlisä, vaan työeläke.
Kelan eläkkeen määrä riippuu myös siitä, saako erikseen työeläkelaitokselta työeläkettä. Jos saa työeläkettä, on Kelan eläke pienempi.
Jos ei saa työeläkettä, on yleensä mahdollisuus takuueläkkeeseen.

Lue lisää

No miten joku 18 vuotias voisi saada työeläkettä. Tai edes alle 30 vuotiaskaan.

Anonyymi kirjoitti:

Olen joskus tutuilta kuullut, että sossu on kysynyt, onko taloyhtiössä pesutupaa. Jos ei ole ollut, niin ovat saattaneet saada pesukoneen.

se kuuluu harkinnan varaiseen toimeentulotukeen jota haetaan erikseen

Anonyymi kirjoitti:

Missä täällä? Ite kyllä tiedän tuloni ja menoni

Siis mun keskusteluryhmässä. Meinasin sitä

Anonyymi kirjoitti:

No miten joku 18 vuotias voisi saada työeläkettä. Tai edes alle 30 vuotiaskaan.

ei voi saada työeläkettä

Anonyymi kirjoitti:

Jos ei ole ymmärrystä niin itehän ihminen tekee omat valinnat

Musta tuntuu et nää ei tuolla ryhmässä kaikki ihan ole kykeneviä rahallisia päätöksiä tekemään. Yhellä on 5G mobiililiittymä telialta, elisalta ja DNA:lta. Näin esimerkkinä... Ja puhelin uusin Iphone kuulemma

Anonyymi kirjoitti:

Jos ei ole ymmärrystä niin itehän ihminen tekee omat valinnat

Mut tossa kohtaa ymmärrys/kyvyt ei kuulosta ihan riittävän valintojen tekoon? Tuolla ryhmässä on jokunen muukin jotka vaikuttaa vähän sille, että ne on asunnottomia ennen kesää

Anonyymi kirjoitti:

Siis mun keskusteluryhmässä. Meinasin sitä

jos ei ole kykyä huolehtia omista raha-asioista niin edunvalvoja on olemassa

Anonyymi kirjoitti:

Mut tossa kohtaa ymmärrys/kyvyt ei kuulosta ihan riittävän valintojen tekoon? Tuolla ryhmässä on jokunen muukin jotka vaikuttaa vähän sille, että ne on asunnottomia ennen kesää

Lue lisää

No sille ei voi mitään

Anonyymi kirjoitti:

Musta tuntuu et nää ei tuolla ryhmässä kaikki ihan ole kykeneviä rahallisia päätöksiä tekemään. Yhellä on 5G mobiililiittymä telialta, elisalta ja DNA:lta. Näin esimerkkinä... Ja puhelin uusin Iphone kuulemma

Lue lisää

aina voi hankkia edunvalvojan jos ei osaa huolehtia raha-asioistaan

Anonyymi kirjoitti:

aina voi hankkia edunvalvojan jos ei osaa huolehtia raha-asioistaan

Mä en välttämättä usko, et nää haluaa vapaaehtoisesti sellasia. Toisaalta jos ne asuu omillaan ne tuskin täyttää kriteerejä

Anonyymi kirjoitti:

Mä en välttämättä usko, et nää haluaa vapaaehtoisesti sellasia. Toisaalta jos ne asuu omillaan ne tuskin täyttää kriteerejä

Edunvalvoja voidaan määrätä täysi-ikäiselle henkilölle, joka sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen tai muun vastaavan syyn vuoksi ei pysty huolehtimaan itseään tai varallisuuttaan koskevista asioistaan. Tällainen edunvalvonta voidaan järjestää vain, jos asianmukainen hoito ei onnistu muilla keinoilla, ja hakemuksen voi tehdä henkilö itse, hänen läheisensä tai holhousviranomainen.

Anonyymi kirjoitti:

Mä en välttämättä usko, et nää haluaa vapaaehtoisesti sellasia. Toisaalta jos ne asuu omillaan ne tuskin täyttää kriteerejä

Niin vielä kun on asunto. No kait se ulkona asuminen on omillaan asumista

Anonyymi kirjoitti:

Niin vielä kun on asunto. No kait se ulkona asuminen on omillaan asumista

Siinä vaiheessa on vähän myöhästä ja isoja ongelmia jo. Sen päättelin jo ettei kukaan noiden hoitotahosta edes tiedä niiden raha-ongelmista/veloista. Kela vissiin tietää koska toimeentulotuki mut hoitava taho ei. Tullu aika selväks tuolla ettei ne kysele noista avossa yhtään ja omatkin kokemukset tukee tätä

Anonyymi kirjoitti:

ei voi saada työeläkettä

Työeläkettä voi saada työkyvyttömyyseläkkeen ohella, jos on ollut töissä ja eläkettä on ehtinyt kertymään.
Tarkkaan en tiedä, mistä iästä lähtien aletaan työeläkettä laskemaan, jos kyseessä on työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen.

Anonyymi kirjoitti:

jos ei ole kykyä huolehtia omista raha-asioista niin edunvalvoja on olemassa

tiedän monta skitsofreenikkoa/psykoosipotilasta joilla on edunvalvoja joka määrää rahankäytöstä. taitaa liittyä noihin häiriöihin ne ongelmat.

Anonyymi kirjoitti:

tiedän monta skitsofreenikkoa/psykoosipotilasta joilla on edunvalvoja joka määrää rahankäytöstä. taitaa liittyä noihin häiriöihin ne ongelmat.

Jotkut ovat sen verran sairaita, etteivät kykene itse hoitamaan raha-asioitaan, ja ovat saaneet edunvalvojan. Tai useimmiten se edunvalvoja määrätään sairaalle ihmiselle.
Toisaalta myös alkoholiongelmat, tai esim. peliriippuvuus on aika monen mt-ongelmaisen riesana sairauden lisäksi, jotka nekin vaikuttavat raha-asioiden hoitoon/hoitamattomuuteen.
Turhan usein mt-ongelmat ja alkoholiongelma kulkevat ns. käsi kädessä. Toki ei voi yleistää, ei se aina niin ole.
Riippuvuudet yleensäkin saavat monet ihmiset taloudellisesti heikoille, se ei edes katso onko mt-ongelmia vai ei. Jopa työssä käyvillä voi olla riippuvuusongelmia.

Anonyymi kirjoitti:

Työeläkettä voi saada työkyvyttömyyseläkkeen ohella, jos on ollut töissä ja eläkettä on ehtinyt kertymään.
Tarkkaan en tiedä, mistä iästä lähtien aletaan työeläkettä laskemaan, jos kyseessä on työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen.

Lue lisää

Niin voi. Mutta jos sulla ei ole työhistoriaa niin sä saa työeläkettä. Harvalla 18 vuotiaalla on pitkä työhistoria .Työeläke alkaa kertyä 17 vuotiaana. On varmasti heitä jotka menee töihin ilman koulutusta 17 vuotiaana . Mutta jos sä elääkeelle joudut 18 vuotiaana niin sitä työeläkettä ei ole kertynyt paljon yhdessä vuodessa.

Anonyymi kirjoitti:

Jotkut ovat sen verran sairaita, etteivät kykene itse hoitamaan raha-asioitaan, ja ovat saaneet edunvalvojan. Tai useimmiten se edunvalvoja määrätään sairaalle ihmiselle.
Toisaalta myös alkoholiongelmat, tai esim. peliriippuvuus on aika monen mt-ongelmaisen riesana sairauden lisäksi, jotka nekin vaikuttavat raha-asioiden hoitoon/hoitamattomuuteen.
Turhan usein mt-ongelmat ja alkoholiongelma kulkevat ns. käsi kädessä. Toki ei voi yleistää, ei se aina niin ole.
Riippuvuudet yleensäkin saavat monet ihmiset taloudellisesti heikoille, se ei edes katso onko mt-ongelmia vai ei. Jopa työssä käyvillä voi olla riippuvuusongelmia.

Lue lisää

Minä olenasunut yksin 30 vuotta aina maksanut laskuni itse ja en ole käyttänt päihteitä. Nähtävästi olen ainoa mt-diagnoosin saanut jolla ei ole noita ongelmia

Anonyymi kirjoitti:

Niin voi. Mutta jos sulla ei ole työhistoriaa niin sä saa työeläkettä. Harvalla 18 vuotiaalla on pitkä työhistoria .Työeläke alkaa kertyä 17 vuotiaana. On varmasti heitä jotka menee töihin ilman koulutusta 17 vuotiaana . Mutta jos sä elääkeelle joudut 18 vuotiaana niin sitä työeläkettä ei ole kertynyt paljon yhdessä vuodessa.

Lue lisää

No ei olekaan kertynyt noin nuorena vielä, on tullut jo selväksi.

Anonyymi kirjoitti:

Minä olenasunut yksin 30 vuotta aina maksanut laskuni itse ja en ole käyttänt päihteitä. Nähtävästi olen ainoa mt-diagnoosin saanut jolla ei ole noita ongelmia

Et ole ainoa, jolla ei noita ongelmia ole, mutta aika vähissä te sellaiset olette.
Hienoa tietenkin, ettei ole alkoholiongelmia, ja sekin, että olet pärjännyt.

Anonyymi kirjoitti:

Minä olenasunut yksin 30 vuotta aina maksanut laskuni itse ja en ole käyttänt päihteitä. Nähtävästi olen ainoa mt-diagnoosin saanut jolla ei ole noita ongelmia

Selkeästi oot vähemmistössä. Mut huolestuttavaa on et on ihmisiä jotka selkeesti tarttee edunvalvontaa muttei ole siinä

Anonyymi kirjoitti:

Et ole ainoa, jolla ei noita ongelmia ole, mutta aika vähissä te sellaiset olette.
Hienoa tietenkin, ettei ole alkoholiongelmia, ja sekin, että olet pärjännyt.

Mullakaan ei ole ongelmia. Enkä muuten oo ikinä alkoholia juonu. Enkä tupakkaa kuin kokeillut kerran

Anonyymi kirjoitti:

Mullakaan ei ole ongelmia. Enkä muuten oo ikinä alkoholia juonu. Enkä tupakkaa kuin kokeillut kerran

Hieno juttu. Jatka samaan malliin, siltä osin ainakin elämäsi sujuu paremmin.

Anonyymi kirjoitti:

Hieno juttu. Jatka samaan malliin, siltä osin ainakin elämäsi sujuu paremmin.

Alkoholi/tupakka vaikuttaa olevan mun pienen piirin perusteella suosiossa MT-ongelmien kanssa. Tupakka ehkä eniten tai nikotiini tuotteet.

Anonyymi kirjoitti:

Alkoholi/tupakka vaikuttaa olevan mun pienen piirin perusteella suosiossa MT-ongelmien kanssa. Tupakka ehkä eniten tai nikotiini tuotteet.

Täytyy lisätä etten myöskään polta ja en ole ikinä edes kokeilut tupakkaa

Anonyymi kirjoitti:

Minä olenasunut yksin 30 vuotta aina maksanut laskuni itse ja en ole käyttänt päihteitä. Nähtävästi olen ainoa mt-diagnoosin saanut jolla ei ole noita ongelmia

Aika harva skitsofrenian takia sairaseläkkeellä oleva pärjää noin hyvin, melko poikkeuksellinen taidat olla. Useimmat eivät pysty asumaan yksin ilman valvontaa.

Anonyymi kirjoitti:

Aika harva skitsofrenian takia sairaseläkkeellä oleva pärjää noin hyvin, melko poikkeuksellinen taidat olla. Useimmat eivät pysty asumaan yksin ilman valvontaa.

Nähtävästi on niitä jotka asuu yksin eikä pärjää, muttei valvontaa ole. Sille se ainakin alkaa näyttää

Anonyymi kirjoitti:

Aika harva skitsofrenian takia sairaseläkkeellä oleva pärjää noin hyvin, melko poikkeuksellinen taidat olla. Useimmat eivät pysty asumaan yksin ilman valvontaa.

Missä olen sanonut että minulla on skitsofrenia.

Anonyymi kirjoitti:

Ei voi eritellä, että pelkästään eläkeläiset ottaisi pikavippejä. Kyllä niitä saattaa ottaa myös työttömät, työssä käyvät, ja kuka vaan, jos on ottaakseen.
Jos/kun elämänhallinta on hukassa, eikä osaa hoitaa raha-asioitaan, monet lankeavat noihin pikavippeihin, niitä saa liian helposti.

Lue lisää

Elämänhallinta on aika vaikeaa joka päivälle vuodesta toiseen kun pitää alle köyhyysrajan tuloilla koittaa sitä hallita. Kai sitä muutakin tarpeita on kun syöminen ja lääkkeet. No ei sitte voi mitään kun on köyhä ja ei työlläkään rikastumaan päsee. Voihan sitä koittaa olla positiivinen ja harrastaa ns. Ilmaisjuttuja, kirjastot, uiminen, kävely, marjojen poimintaa. Tehdä päivä suunnitelma terveellisistä tavoitteista itselle jos on päässy pahimmista rillutteluista. Kaikkein masentavinta on jos tuntee itsensä tarpeettomaksi ja en nyt sano että se kaikille tarkoittaa että tarpeelliseksi itsensä voisi ainoastaan ja vain tuntea tehdessään jotain työtä joka kuluttaa henkisiä voimavaroja joka olisi pakkopullaa koska sellaisestahan aivan juuri sairastuu. Aivot ajattelee joten voi ajatella luovasti ja luovia siten päiviänsä eteenpäin. Hoitotuki rahaa voi hakea lisäksi lääkärin ja kelan kautta. Tulee sulle vaikka terveet siivoomaan huonetta kerran vkossa, hoitotukirahan myötä.

Anonyymi kirjoitti:

Missä olen sanonut että minulla on skitsofrenia.

ehkä et sanonut, mutta huomaahan sen.

Töihin ei mennä noin vaan

Mt-ongelmainen ei ole välttämättä laiska.
Sairaus ei ole laiskuutta.

KO Köh!O MUS...

Sinä kun olet töissä, ilmeisesti - niin miten työsi avulla olet saanut ongelmia ratkotuksi? Tai voit kuulua juurikin siihen ryhmään joka tekee töitä joilla ei ole mitään ongelmia olemassakaan.

Anonyymi kirjoitti:

Sinä kun olet töissä, ilmeisesti - niin miten työsi avulla olet saanut ongelmia ratkotuksi? Tai voit kuulua juurikin siihen ryhmään joka tekee töitä joilla ei ole mitään ongelmia olemassakaan.

Lue lisää

Joka ikisellä ihmisellä on elämässään aina joskus ongelmia, on sitten sairas tai terve.
Myös mt-ongelmaisista jotkut pystyvät käymään töissä, riippuu täysin sairaudesta ja omasta voinnista, mihin kykenee, ja miten.
Ei ne ongelmat varmaankaan työtä tekemällä ratkea, mutta monet kaipaavat elämäänsä säännöllisyyttä, tekemistä, pysymistä sosiaalisesti mukana yhteiskunnassa.

Anonyymi kirjoitti:

Joka ikisellä ihmisellä on elämässään aina joskus ongelmia, on sitten sairas tai terve.
Myös mt-ongelmaisista jotkut pystyvät käymään töissä, riippuu täysin sairaudesta ja omasta voinnista, mihin kykenee, ja miten.
Ei ne ongelmat varmaankaan työtä tekemällä ratkea, mutta monet kaipaavat elämäänsä säännöllisyyttä, tekemistä, pysymistä sosiaalisesti mukana yhteiskunnassa.

Lue lisää

Työkyvyttömyyseläkepaperit saaneet eivät ole enää mukana sen enempää "sosiaalisesti", kuin muutenkaan tässä yhteiskunnassa. Monet ovat jo pysyvästi syrjäytyneet, komeroituneet ja jääneet täysin yksin. Eikä kukaan piittaa heistä yhtään mitään. Johtuu indivialismin, narsismin ja omaan napaan tuijottamisen yleistymisen ja omaan elämään keskittymisen takia. Se aito välittäminen ja yhteisöllisyys ovat kuluneiden vuosikymmenten aikana kadonneet tyystin.

Sama koskee terveysdenhuoltoa. Mt-diagnosoidut ovat unohdettuja, pysyvästi leimattuja ja huonoiten kohdeltuja tässä maassa.

Se on lähinnä vain kaunis ajatus ja illuusio ja myös sellaiseksi jää, että mt-diagnsoiduilla olisi olemassa jokin ihmisarvo. Palopuheilla ja vaalipörinöillä ei ole mitään uskottavuutta. Koska ne eivät ole sama asia, kuin konkreettiset teot, joita tarvittaisiin enemmän. Sama koskee mediaa, joissa joskus on väitetty, että "on meillä yhteisöllisyyttä". Tosiasiassa ja todellisuudessa ei ole. Totuus tästäkin asiasta on vähän toinen, mitä joskus väitetään, tai uutisoidaan.

Anonyymi kirjoitti:

Työkyvyttömyyseläkepaperit saaneet eivät ole enää mukana sen enempää "sosiaalisesti", kuin muutenkaan tässä yhteiskunnassa. Monet ovat jo pysyvästi syrjäytyneet, komeroituneet ja jääneet täysin yksin. Eikä kukaan piittaa heistä yhtään mitään. Johtuu indivialismin, narsismin ja omaan napaan tuijottamisen yleistymisen ja omaan elämään keskittymisen takia. Se aito välittäminen ja yhteisöllisyys ovat kuluneiden vuosikymmenten aikana kadonneet tyystin.

Sama koskee terveysdenhuoltoa. Mt-diagnosoidut ovat unohdettuja, pysyvästi leimattuja ja huonoiten kohdeltuja tässä maassa.

Se on lähinnä vain kaunis ajatus ja illuusio ja myös sellaiseksi jää, että mt-diagnsoiduilla olisi olemassa jokin ihmisarvo. Palopuheilla ja vaalipörinöillä ei ole mitään uskottavuutta. Koska ne eivät ole sama asia, kuin konkreettiset teot, joita tarvittaisiin enemmän. Sama koskee mediaa, joissa joskus on väitetty, että "on meillä yhteisöllisyyttä". Tosiasiassa ja todellisuudessa ei ole. Totuus tästäkin asiasta on vähän toinen, mitä joskus väitetään, tai uutisoidaan.

Lue lisää

Kyllä minulla on ystäviä . Näköjään olen sitten ainoa jolla on sosiaalista elämää.

Anonyymi kirjoitti:

Työkyvyttömyyseläkepaperit saaneet eivät ole enää mukana sen enempää "sosiaalisesti", kuin muutenkaan tässä yhteiskunnassa. Monet ovat jo pysyvästi syrjäytyneet, komeroituneet ja jääneet täysin yksin. Eikä kukaan piittaa heistä yhtään mitään. Johtuu indivialismin, narsismin ja omaan napaan tuijottamisen yleistymisen ja omaan elämään keskittymisen takia. Se aito välittäminen ja yhteisöllisyys ovat kuluneiden vuosikymmenten aikana kadonneet tyystin.

Sama koskee terveysdenhuoltoa. Mt-diagnosoidut ovat unohdettuja, pysyvästi leimattuja ja huonoiten kohdeltuja tässä maassa.

Se on lähinnä vain kaunis ajatus ja illuusio ja myös sellaiseksi jää, että mt-diagnsoiduilla olisi olemassa jokin ihmisarvo. Palopuheilla ja vaalipörinöillä ei ole mitään uskottavuutta. Koska ne eivät ole sama asia, kuin konkreettiset teot, joita tarvittaisiin enemmän. Sama koskee mediaa, joissa joskus on väitetty, että "on meillä yhteisöllisyyttä". Tosiasiassa ja todellisuudessa ei ole. Totuus tästäkin asiasta on vähän toinen, mitä joskus väitetään, tai uutisoidaan.

Lue lisää

Olen ollut todella monta vuotta työkyvyttömyyseläkkeellä, ja kyllä minulla on sosiaalista elämää, on ollut aina.
Ehkä se johtuu siitä, kun en ole syrjäytynyt, eikä minua ole myöskään syrjäytetty.
Ja ollaanko me leimattuja ihan oikeasti ? Aika usein se leimatuksi tulemisen tunne tulee omista ajatuksista, omasta alentuneesta itsetunnosta. Kun tuntee/kokee, ettei kelpaa kenellekään, eikä minnekään, saattaa ajatella, että se johtuu sairaudesta, ja pikkuhiljaa voi alkaa itse syrjäytymään yhteiskunnan ulkopuolelle. Sama koskee ihmisarvoa, onko se mennyt, vai johtuuko ajatus siitä, kun ei itse osaa arvostaa itseään, koska on " sairas " ?
En sanoisi, että mt-ongelmaiset olisivat terveydenhuollossa unohtuneita tai leimattuja, mutta huonoa kohtelua valitettavasti joskus saa ihan somaattisen puolen terveydenhuollossa.

Olen itse käynyt syvimmässä päässä ongelmineni, oli olematon itsetunto, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, ym. Kun olin huonossa kunnossa, ajatukseni olivat, ettei minusta ole mihinkään, en kelpaa kenellekään, olen täysi paska, arvoton ihminen, jne. Ajattelin, ettei kukaan pysty auttamaan minua.
Ja muistan, kyllä minua yritettiin auttaa, mutta en ottanut apua vastaan. Siinä vaiheessa, kun aloin ymmärtämään, että on itsekin tehtävä jotain, että edes jokin onnistuisi, alkoi tapahtumaan muutosta.
Toipumisen myötä toki ajatusmaailmanikin koki aikamoisen muutoksen. Aikoinaan ajattelin lähes aina negatiivisesti psykiatriasta, mutta opin ajan myötä näkemään ne hyvätkin puolet.

Kaiken kaikkiaan yhteiskunnalla olisi vielä paljon tekemistä, kun ajatellaan mielenterveyttä, ja sen eteen tehtävää työtä. Kehittämistä riittää aina.

Anonyymi kirjoitti:

Olen ollut todella monta vuotta työkyvyttömyyseläkkeellä, ja kyllä minulla on sosiaalista elämää, on ollut aina.
Ehkä se johtuu siitä, kun en ole syrjäytynyt, eikä minua ole myöskään syrjäytetty.
Ja ollaanko me leimattuja ihan oikeasti ? Aika usein se leimatuksi tulemisen tunne tulee omista ajatuksista, omasta alentuneesta itsetunnosta. Kun tuntee/kokee, ettei kelpaa kenellekään, eikä minnekään, saattaa ajatella, että se johtuu sairaudesta, ja pikkuhiljaa voi alkaa itse syrjäytymään yhteiskunnan ulkopuolelle. Sama koskee ihmisarvoa, onko se mennyt, vai johtuuko ajatus siitä, kun ei itse osaa arvostaa itseään, koska on " sairas " ?
En sanoisi, että mt-ongelmaiset olisivat terveydenhuollossa unohtuneita tai leimattuja, mutta huonoa kohtelua valitettavasti joskus saa ihan somaattisen puolen terveydenhuollossa.

Olen itse käynyt syvimmässä päässä ongelmineni, oli olematon itsetunto, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, ym. Kun olin huonossa kunnossa, ajatukseni olivat, ettei minusta ole mihinkään, en kelpaa kenellekään, olen täysi paska, arvoton ihminen, jne. Ajattelin, ettei kukaan pysty auttamaan minua.
Ja muistan, kyllä minua yritettiin auttaa, mutta en ottanut apua vastaan. Siinä vaiheessa, kun aloin ymmärtämään, että on itsekin tehtävä jotain, että edes jokin onnistuisi, alkoi tapahtumaan muutosta.
Toipumisen myötä toki ajatusmaailmanikin koki aikamoisen muutoksen. Aikoinaan ajattelin lähes aina negatiivisesti psykiatriasta, mutta opin ajan myötä näkemään ne hyvätkin puolet.

Kaiken kaikkiaan yhteiskunnalla olisi vielä paljon tekemistä, kun ajatellaan mielenterveyttä, ja sen eteen tehtävää työtä. Kehittämistä riittää aina.

Lue lisää

Aika moni mun nettikeskusteluryhmästä on syrjäytynyt. Ilman nettiä niillä ei olis sosiaalista elämää yhtään

Anonyymi kirjoitti:

Aika moni mun nettikeskusteluryhmästä on syrjäytynyt. Ilman nettiä niillä ei olis sosiaalista elämää yhtään

Ja mitä enemmän keskustelee ainoastaan netissä, eikä mene sosiaalisiin tilanteisiin, sen vaikeammaksi ne sosiaaliset tilanteet muodostuvat ajan myötä.
Toki hyvä, että joillain keskustelu onnistuu edes netin kautta, jos ei muuten. Jos ei nettiä olisi, tilanne voisi olla joillain todella vaikea.

Anonyymi kirjoitti:

Ja mitä enemmän keskustelee ainoastaan netissä, eikä mene sosiaalisiin tilanteisiin, sen vaikeammaksi ne sosiaaliset tilanteet muodostuvat ajan myötä.
Toki hyvä, että joillain keskustelu onnistuu edes netin kautta, jos ei muuten. Jos ei nettiä olisi, tilanne voisi olla joillain todella vaikea.

Lue lisää

Toki osa joilla ei mitään ole tykkää netissä enimmäkseen olla

Anonyymi kirjoitti:

Työkyvyttömyyseläkepaperit saaneet eivät ole enää mukana sen enempää "sosiaalisesti", kuin muutenkaan tässä yhteiskunnassa. Monet ovat jo pysyvästi syrjäytyneet, komeroituneet ja jääneet täysin yksin. Eikä kukaan piittaa heistä yhtään mitään. Johtuu indivialismin, narsismin ja omaan napaan tuijottamisen yleistymisen ja omaan elämään keskittymisen takia. Se aito välittäminen ja yhteisöllisyys ovat kuluneiden vuosikymmenten aikana kadonneet tyystin.

Sama koskee terveysdenhuoltoa. Mt-diagnosoidut ovat unohdettuja, pysyvästi leimattuja ja huonoiten kohdeltuja tässä maassa.

Se on lähinnä vain kaunis ajatus ja illuusio ja myös sellaiseksi jää, että mt-diagnsoiduilla olisi olemassa jokin ihmisarvo. Palopuheilla ja vaalipörinöillä ei ole mitään uskottavuutta. Koska ne eivät ole sama asia, kuin konkreettiset teot, joita tarvittaisiin enemmän. Sama koskee mediaa, joissa joskus on väitetty, että "on meillä yhteisöllisyyttä". Tosiasiassa ja todellisuudessa ei ole. Totuus tästäkin asiasta on vähän toinen, mitä joskus väitetään, tai uutisoidaan.

Lue lisää

no tuossa oli realismia kerrakseen!
hienot puheet ja todelisuus on erikseen, lähes vastakohtia.


noin muuten, minusta se on todela kummallista kun kokkelipäät käskee työkyvyttömäksi todettuja henkilöitä menemään töihin jotta ne paranee. siinä on realismi todella hukassa noilla ihmisillä.

Anonyymi kirjoitti:

Olen ollut todella monta vuotta työkyvyttömyyseläkkeellä, ja kyllä minulla on sosiaalista elämää, on ollut aina.
Ehkä se johtuu siitä, kun en ole syrjäytynyt, eikä minua ole myöskään syrjäytetty.
Ja ollaanko me leimattuja ihan oikeasti ? Aika usein se leimatuksi tulemisen tunne tulee omista ajatuksista, omasta alentuneesta itsetunnosta. Kun tuntee/kokee, ettei kelpaa kenellekään, eikä minnekään, saattaa ajatella, että se johtuu sairaudesta, ja pikkuhiljaa voi alkaa itse syrjäytymään yhteiskunnan ulkopuolelle. Sama koskee ihmisarvoa, onko se mennyt, vai johtuuko ajatus siitä, kun ei itse osaa arvostaa itseään, koska on " sairas " ?
En sanoisi, että mt-ongelmaiset olisivat terveydenhuollossa unohtuneita tai leimattuja, mutta huonoa kohtelua valitettavasti joskus saa ihan somaattisen puolen terveydenhuollossa.

Olen itse käynyt syvimmässä päässä ongelmineni, oli olematon itsetunto, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, ym. Kun olin huonossa kunnossa, ajatukseni olivat, ettei minusta ole mihinkään, en kelpaa kenellekään, olen täysi paska, arvoton ihminen, jne. Ajattelin, ettei kukaan pysty auttamaan minua.
Ja muistan, kyllä minua yritettiin auttaa, mutta en ottanut apua vastaan. Siinä vaiheessa, kun aloin ymmärtämään, että on itsekin tehtävä jotain, että edes jokin onnistuisi, alkoi tapahtumaan muutosta.
Toipumisen myötä toki ajatusmaailmanikin koki aikamoisen muutoksen. Aikoinaan ajattelin lähes aina negatiivisesti psykiatriasta, mutta opin ajan myötä näkemään ne hyvätkin puolet.

Kaiken kaikkiaan yhteiskunnalla olisi vielä paljon tekemistä, kun ajatellaan mielenterveyttä, ja sen eteen tehtävää työtä. Kehittämistä riittää aina.

Lue lisää

Se on sinun kokemuksesi, että et koe tulleesi leimatuksi. Yhtä lailla on paljon niitä, joilla on toisenlaisia kokemuksia. Jo yli 15 vuotta sitten terveydenhuollossa tapahtui ihan siellä somaattisella puolella priorisointia. Eli jos potilas meni tk: seen, kertoi vaivoistaan ja oireistaan, niitä saatettiin tulkita vain psyykkisiksi, lähetettiin M1-lähetteelle psykiatriselle osastolle, jossa oireiden väärintulkintaa jatkettiin. Osan oireet, vaikka niiden taustalla olisikin ollut somaattisista sairautta, tai vaikka ME/CFS, ongelmia kotona, sosiaalisia ongelmia, ja/tai persoonallisuushäiriötä, ne kaikki oireilut laitettiin psyykkisen sairauden piikkiin ja tiliin. Maassamme on edelleen jopa väärindiagnosoituja ihmisiä.

Siinä olet oikeassa, että somaattisella puolella ei aina lähdetä edes tutkimaan potilaan vaivoja. Jos ja kun on potilaalle kerran annettu jokin "kaiken selittävä perussairaus", potilasta pidetään vain mt-tapauksena. Mutta eipä tuo toiminta ole mt-puolellakaan niin loistavaa ja hyvin toimivaa, kuin usein väitetään. Moni skitsofreniadiagnoosin saanut ei saa mitään traumaterapiaa, ei, vaikka hänellä olisikin traumataustaa. Asenteellisuutta on siis sielläkin. Mitä tulee tuohon leimaamiseen, niin eiköhän ne annetut diagnoosit tavallaan siis leimaa potilaan koko eliniäksi. Olet vain jonkin mt-diagnoosin kantaja. Et mitään muuta. Sinun kotiolosi, sinulle elämässä tapahtuneet asiat, nykyinen elämäntilanne ja olosuhteet eivät kiinnosta ketään. Vain se, että syötkö sinulle määrätyt lääkkeesi. Käytännössä suurin osa mt-diagnosoiduista ei oikeastaan hyötynyt saamistaan "hoidoista" muuta kuin saamalla pysyvästi leimaavat diagnoosit ja lääkemääräykset. Ja joo, kyllähän niitä avopuolen palveluita on ollut tarjolla ja niitä on tarjottu. Mutta kun silläkään puolella ei tapahdu oikeastaan mitään terapeuttisessa mielessa. Koska sielläkin keskitytään lähinnä voinnin ja lääkkeiden käytön tarkkailuun ja seuraamiseen.

Priorisointia on ollut terveydenhuollossa jo todella kauan ja pitkään. Sitä kohdistettiin ensin mt-diagnosoituihin. Ja sitä tehdään muuten edelleenkin. Oli helppoa kuitata jonkun yksilön kaikki oireet vain psyykkisiksi. Vaiettu ja esille nostamaton aihe, mutta tapahtunutta ja täyttä totta. Nythän jotkut alalla olevat ovat väläyttäneet, että priorisointia alettaisiin laajentaa muihinkin potilasryhmittymiin. Sitähän tehtiin ja tehdään tulevaisuudessakin säästösyistä. Tervetullutta kokemusta kaikille, eikö niin? Kokemuksethan avartavat?

Meillä on tässä maassa noin 800 000 nuorta, jotka ovat poissa työmarkkinoilta. Nykyinen systeemi tuottaa vain syrjäytymistä, työkyvyttömyyttä ja henkistä pahoinvointiakin. Ennen aikaiselle eläkkeelle laittaminen ei ole ole mikään oikea tapa hoitaa, tai ratkaista ongelmia, eikä mikään ratkaisu, ei talouspoliittisesti, eikä yksilön hyvinvoinnin ja terveyden kannalta ajateltuna ja katsottuna.

Ennen oli enemmän yhteisöllisyyttä, toisista välittämistä ja auttamista. Nykyään niitä ei enää ole. Se onkin hyvä kysymys, että mitä meille oikein tapahtui? Ja miksi? Yksi selitys lienee omanedun tavoittelun, narsismin, ja kovien arvojen nouseminen arvoiksi ja päämääriksi. Jotakin tarvitsisi tehdä, jotta ihmiset voisivat paremmin, ja kykenisivät osallistumaan tämän yhteiskunnan rakentamiseen.

Anonyymi kirjoitti:

no tuossa oli realismia kerrakseen!
hienot puheet ja todelisuus on erikseen, lähes vastakohtia.


noin muuten, minusta se on todela kummallista kun kokkelipäät käskee työkyvyttömäksi todettuja henkilöitä menemään töihin jotta ne paranee. siinä on realismi todella hukassa noilla ihmisillä.

Lue lisää

Ja kuka ne palkkaa? osalla toki työkokemusta mut osalla ei koulutusta eikä kokemusta. Kuka ne siis palkkaa jos hakijoita satoja?

Anonyymi kirjoitti:

Ja kuka ne palkkaa? osalla toki työkokemusta mut osalla ei koulutusta eikä kokemusta. Kuka ne siis palkkaa jos hakijoita satoja?

puhutaan varmasti tuhansista. ja aika harvalla on varsinaista työkokemusta oikein miltään alalta, jos on niin ehkä jostain useita vuosikymmeniä sitten, auttamattomasti vanhentuneita oppeja.

ei varmaan kukaan palkkaa, varsinkin jos työnantaja saa jostain syystä tietää että henkilöllä on mielenterveysdiagnoosi, silloin se on game over heti kättelyssä. niillä kokkelipäillä on vaan sellaisia ajatuksia kuin että" työ parantaa", vai oliko se peräti niin että "työ vapauttaa"...

pistää vaan miettimään että kuinka epärealistisia ihmisiä on meitä johtamassa parhaillaankin, sellaisia ihmisiä joilla ei ole mitään käsitystä todellisesta elämästä. niinkun nyt esimerkiksi eräs nuori nainen joka on taas mainoksissa ja lehdissä esillä, vissiin 20- vuotiaana alkanut poliitikoksi ja siirtynyt eliitin joukkoon juhlimaan.

Anonyymi kirjoitti:

Se on sinun kokemuksesi, että et koe tulleesi leimatuksi. Yhtä lailla on paljon niitä, joilla on toisenlaisia kokemuksia. Jo yli 15 vuotta sitten terveydenhuollossa tapahtui ihan siellä somaattisella puolella priorisointia. Eli jos potilas meni tk: seen, kertoi vaivoistaan ja oireistaan, niitä saatettiin tulkita vain psyykkisiksi, lähetettiin M1-lähetteelle psykiatriselle osastolle, jossa oireiden väärintulkintaa jatkettiin. Osan oireet, vaikka niiden taustalla olisikin ollut somaattisista sairautta, tai vaikka ME/CFS, ongelmia kotona, sosiaalisia ongelmia, ja/tai persoonallisuushäiriötä, ne kaikki oireilut laitettiin psyykkisen sairauden piikkiin ja tiliin. Maassamme on edelleen jopa väärindiagnosoituja ihmisiä.

Siinä olet oikeassa, että somaattisella puolella ei aina lähdetä edes tutkimaan potilaan vaivoja. Jos ja kun on potilaalle kerran annettu jokin "kaiken selittävä perussairaus", potilasta pidetään vain mt-tapauksena. Mutta eipä tuo toiminta ole mt-puolellakaan niin loistavaa ja hyvin toimivaa, kuin usein väitetään. Moni skitsofreniadiagnoosin saanut ei saa mitään traumaterapiaa, ei, vaikka hänellä olisikin traumataustaa. Asenteellisuutta on siis sielläkin. Mitä tulee tuohon leimaamiseen, niin eiköhän ne annetut diagnoosit tavallaan siis leimaa potilaan koko eliniäksi. Olet vain jonkin mt-diagnoosin kantaja. Et mitään muuta. Sinun kotiolosi, sinulle elämässä tapahtuneet asiat, nykyinen elämäntilanne ja olosuhteet eivät kiinnosta ketään. Vain se, että syötkö sinulle määrätyt lääkkeesi. Käytännössä suurin osa mt-diagnosoiduista ei oikeastaan hyötynyt saamistaan "hoidoista" muuta kuin saamalla pysyvästi leimaavat diagnoosit ja lääkemääräykset. Ja joo, kyllähän niitä avopuolen palveluita on ollut tarjolla ja niitä on tarjottu. Mutta kun silläkään puolella ei tapahdu oikeastaan mitään terapeuttisessa mielessa. Koska sielläkin keskitytään lähinnä voinnin ja lääkkeiden käytön tarkkailuun ja seuraamiseen.

Priorisointia on ollut terveydenhuollossa jo todella kauan ja pitkään. Sitä kohdistettiin ensin mt-diagnosoituihin. Ja sitä tehdään muuten edelleenkin. Oli helppoa kuitata jonkun yksilön kaikki oireet vain psyykkisiksi. Vaiettu ja esille nostamaton aihe, mutta tapahtunutta ja täyttä totta. Nythän jotkut alalla olevat ovat väläyttäneet, että priorisointia alettaisiin laajentaa muihinkin potilasryhmittymiin. Sitähän tehtiin ja tehdään tulevaisuudessakin säästösyistä. Tervetullutta kokemusta kaikille, eikö niin? Kokemuksethan avartavat?

Meillä on tässä maassa noin 800 000 nuorta, jotka ovat poissa työmarkkinoilta. Nykyinen systeemi tuottaa vain syrjäytymistä, työkyvyttömyyttä ja henkistä pahoinvointiakin. Ennen aikaiselle eläkkeelle laittaminen ei ole ole mikään oikea tapa hoitaa, tai ratkaista ongelmia, eikä mikään ratkaisu, ei talouspoliittisesti, eikä yksilön hyvinvoinnin ja terveyden kannalta ajateltuna ja katsottuna.

Ennen oli enemmän yhteisöllisyyttä, toisista välittämistä ja auttamista. Nykyään niitä ei enää ole. Se onkin hyvä kysymys, että mitä meille oikein tapahtui? Ja miksi? Yksi selitys lienee omanedun tavoittelun, narsismin, ja kovien arvojen nouseminen arvoiksi ja päämääriksi. Jotakin tarvitsisi tehdä, jotta ihmiset voisivat paremmin, ja kykenisivät osallistumaan tämän yhteiskunnan rakentamiseen.

Lue lisää

Yksi asia unohtui mainita tekstissä. Se, että psykiatriassakin keskitytään yksilön / yksilöiden kohdalla aivan liikaa pelkästään siihen diagnosointiin ja lääkkeiden määräämiseen. Eli lähestulkoon se kaikki fokus ovat niissä. Jos jokaisen vastaanotolle tulevan ihmisen kohdalla tehtäisiin tilannekartoitus, jossa selvitettäisiin perusteellisesti koko se ihmisen elämänkaari, persoonallisuuspiirteet, kotiolot, tukiverkoston olemassa oleminen ja sen laatu, historia, eli se, mitä ihmiselle on elämän aikana tapahtunut, mikä on nykytilanne jne., niin se kokonaiskuva hahmottuisi siellä hoitohenkilökunnan puolella paremmin. Viimeisten vuosikymmenten aikana ja vielä edelleenkin käsittääkseni fokus on potilaan oireiden tarkkailemisessa, ja diagnoosien tekemisessä. Jos hoitoa kehitettäisiin "holistisemmaksi", niin jokaista apua tarvitsevaa kyettäisiin auttamaan ja tukemaan paremmin.

Tällöin ei pääsisi tapahtumaan sitä, että jonkin diagnoosin saanut laitetaan vaan eläkkeelle, ja käytönnössä ainoa asia, jota hänen kohdallaan kenties tehdään on vain se, että hänelle uusitaan ne käytössä olevat lääkereseptit. Se saattaa olla ainoa asia, jota henkilö saa terveydenhuollon puolelta. Ikävä kyllä eläkkeputkeen laittaminen ei ole ainakaan se oikea tapa ja keino "auttaa" ihmistä. Käytännössä näissä tapauksissa henkilö pahimmillaan syrjäytyy ja komeroituu. Ja näin on joillekin käynytkin.

Jostakin syystä psykiatrian puolella ajatellaan, että ne potilaan elämässä olevat olosuhteet ja elämäntilanne eivät kuulu heille. Minusta se on suoraan sanottuna välinpitämättömyyttä ja käsien pesemistä vastuusta. Kyllä sitä perspektiiviä pitäisi laajentaa. Ei se yksinkertaisesti riitä, että tehdään niitä diagnooseja ja määrätään lääkkeitä liukuhihnatyyliin. Ne tavat toimia eivät ole auttaneet ja tukeneet millään konkreettisella tavalla satoja tuhansia ihmisiä. Luku käsittää ainakin sen määrän. Voidaan puhua jopa lähes miljoonasta henkilöstä, joita asia koskettaa. Ja heidän joukossaan on paljon pysyvästi syrjäytyneitä.

Anonyymi kirjoitti:

Yksi asia unohtui mainita tekstissä. Se, että psykiatriassakin keskitytään yksilön / yksilöiden kohdalla aivan liikaa pelkästään siihen diagnosointiin ja lääkkeiden määräämiseen. Eli lähestulkoon se kaikki fokus ovat niissä. Jos jokaisen vastaanotolle tulevan ihmisen kohdalla tehtäisiin tilannekartoitus, jossa selvitettäisiin perusteellisesti koko se ihmisen elämänkaari, persoonallisuuspiirteet, kotiolot, tukiverkoston olemassa oleminen ja sen laatu, historia, eli se, mitä ihmiselle on elämän aikana tapahtunut, mikä on nykytilanne jne., niin se kokonaiskuva hahmottuisi siellä hoitohenkilökunnan puolella paremmin. Viimeisten vuosikymmenten aikana ja vielä edelleenkin käsittääkseni fokus on potilaan oireiden tarkkailemisessa, ja diagnoosien tekemisessä. Jos hoitoa kehitettäisiin "holistisemmaksi", niin jokaista apua tarvitsevaa kyettäisiin auttamaan ja tukemaan paremmin.

Tällöin ei pääsisi tapahtumaan sitä, että jonkin diagnoosin saanut laitetaan vaan eläkkeelle, ja käytönnössä ainoa asia, jota hänen kohdallaan kenties tehdään on vain se, että hänelle uusitaan ne käytössä olevat lääkereseptit. Se saattaa olla ainoa asia, jota henkilö saa terveydenhuollon puolelta. Ikävä kyllä eläkkeputkeen laittaminen ei ole ainakaan se oikea tapa ja keino "auttaa" ihmistä. Käytännössä näissä tapauksissa henkilö pahimmillaan syrjäytyy ja komeroituu. Ja näin on joillekin käynytkin.

Jostakin syystä psykiatrian puolella ajatellaan, että ne potilaan elämässä olevat olosuhteet ja elämäntilanne eivät kuulu heille. Minusta se on suoraan sanottuna välinpitämättömyyttä ja käsien pesemistä vastuusta. Kyllä sitä perspektiiviä pitäisi laajentaa. Ei se yksinkertaisesti riitä, että tehdään niitä diagnooseja ja määrätään lääkkeitä liukuhihnatyyliin. Ne tavat toimia eivät ole auttaneet ja tukeneet millään konkreettisella tavalla satoja tuhansia ihmisiä. Luku käsittää ainakin sen määrän. Voidaan puhua jopa lähes miljoonasta henkilöstä, joita asia koskettaa. Ja heidän joukossaan on paljon pysyvästi syrjäytyneitä.

Lue lisää

Psykiatriassakin kuvitellaan, että niillä potilaille määrätyillä lääkkeillä kaikki yksilön ongelmat ratkeavat. Mutta näinhän asia ei ole. Siellä terveydenhuollon puolella toimivien keskuudessa vallitsee sellainen ajattelutapa, mutta sehän on aivan väärin.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatriassakin kuvitellaan, että niillä potilaille määrätyillä lääkkeillä kaikki yksilön ongelmat ratkeavat. Mutta näinhän asia ei ole. Siellä terveydenhuollon puolella toimivien keskuudessa vallitsee sellainen ajattelutapa, mutta sehän on aivan väärin.

Lue lisää

Joo. Saa ite taistella järjestelmää vastaan jos haluaa töihin

Anonyymi kirjoitti:

Toki osa joilla ei mitään ole tykkää netissä enimmäkseen olla

Sitä juuri tarkoitin, kun mainitsin, että onneksi on netti olemassa, voivat edes siellä keskustella.

Anonyymi kirjoitti:

Se on sinun kokemuksesi, että et koe tulleesi leimatuksi. Yhtä lailla on paljon niitä, joilla on toisenlaisia kokemuksia. Jo yli 15 vuotta sitten terveydenhuollossa tapahtui ihan siellä somaattisella puolella priorisointia. Eli jos potilas meni tk: seen, kertoi vaivoistaan ja oireistaan, niitä saatettiin tulkita vain psyykkisiksi, lähetettiin M1-lähetteelle psykiatriselle osastolle, jossa oireiden väärintulkintaa jatkettiin. Osan oireet, vaikka niiden taustalla olisikin ollut somaattisista sairautta, tai vaikka ME/CFS, ongelmia kotona, sosiaalisia ongelmia, ja/tai persoonallisuushäiriötä, ne kaikki oireilut laitettiin psyykkisen sairauden piikkiin ja tiliin. Maassamme on edelleen jopa väärindiagnosoituja ihmisiä.

Siinä olet oikeassa, että somaattisella puolella ei aina lähdetä edes tutkimaan potilaan vaivoja. Jos ja kun on potilaalle kerran annettu jokin "kaiken selittävä perussairaus", potilasta pidetään vain mt-tapauksena. Mutta eipä tuo toiminta ole mt-puolellakaan niin loistavaa ja hyvin toimivaa, kuin usein väitetään. Moni skitsofreniadiagnoosin saanut ei saa mitään traumaterapiaa, ei, vaikka hänellä olisikin traumataustaa. Asenteellisuutta on siis sielläkin. Mitä tulee tuohon leimaamiseen, niin eiköhän ne annetut diagnoosit tavallaan siis leimaa potilaan koko eliniäksi. Olet vain jonkin mt-diagnoosin kantaja. Et mitään muuta. Sinun kotiolosi, sinulle elämässä tapahtuneet asiat, nykyinen elämäntilanne ja olosuhteet eivät kiinnosta ketään. Vain se, että syötkö sinulle määrätyt lääkkeesi. Käytännössä suurin osa mt-diagnosoiduista ei oikeastaan hyötynyt saamistaan "hoidoista" muuta kuin saamalla pysyvästi leimaavat diagnoosit ja lääkemääräykset. Ja joo, kyllähän niitä avopuolen palveluita on ollut tarjolla ja niitä on tarjottu. Mutta kun silläkään puolella ei tapahdu oikeastaan mitään terapeuttisessa mielessa. Koska sielläkin keskitytään lähinnä voinnin ja lääkkeiden käytön tarkkailuun ja seuraamiseen.

Priorisointia on ollut terveydenhuollossa jo todella kauan ja pitkään. Sitä kohdistettiin ensin mt-diagnosoituihin. Ja sitä tehdään muuten edelleenkin. Oli helppoa kuitata jonkun yksilön kaikki oireet vain psyykkisiksi. Vaiettu ja esille nostamaton aihe, mutta tapahtunutta ja täyttä totta. Nythän jotkut alalla olevat ovat väläyttäneet, että priorisointia alettaisiin laajentaa muihinkin potilasryhmittymiin. Sitähän tehtiin ja tehdään tulevaisuudessakin säästösyistä. Tervetullutta kokemusta kaikille, eikö niin? Kokemuksethan avartavat?

Meillä on tässä maassa noin 800 000 nuorta, jotka ovat poissa työmarkkinoilta. Nykyinen systeemi tuottaa vain syrjäytymistä, työkyvyttömyyttä ja henkistä pahoinvointiakin. Ennen aikaiselle eläkkeelle laittaminen ei ole ole mikään oikea tapa hoitaa, tai ratkaista ongelmia, eikä mikään ratkaisu, ei talouspoliittisesti, eikä yksilön hyvinvoinnin ja terveyden kannalta ajateltuna ja katsottuna.

Ennen oli enemmän yhteisöllisyyttä, toisista välittämistä ja auttamista. Nykyään niitä ei enää ole. Se onkin hyvä kysymys, että mitä meille oikein tapahtui? Ja miksi? Yksi selitys lienee omanedun tavoittelun, narsismin, ja kovien arvojen nouseminen arvoiksi ja päämääriksi. Jotakin tarvitsisi tehdä, jotta ihmiset voisivat paremmin, ja kykenisivät osallistumaan tämän yhteiskunnan rakentamiseen.

Lue lisää

En väittänytkään, että olisin kertonut muiden kokemuksista, vain omistani.
Ja mainitsin kyllä, että terveydenhuollossa somaattisella puolella on ollut joskus huonoakin kohtelua, ilmeisimmin siitä syystä, kun on sitä mt-taustaa. Enhän toki voi siitäkään aina tietää, koska en syyllistä itseäni, jos joku kohtelee minua huonosti. Jos joku tekee itselleen ongelman siitä, että minulla on jotain psyykediagnooseja, niin ei se ole minun ongelma, taitaa olla sen toisen itselleen tekemänsä ongelma. Ja sille en voi mitään.

Taidat olla aikamoinen dissaaja, kun kirjoitit, ettei minun elämäni kiinnosta ketään, kun kyllä kiinnostaa. Sattuu olemaan paljon kavereita ja tuttuja, joita kiinnostaa minun elämä ihan yhtä paljon, kuin minua kiinnostaa heidän elämänsä, heidän hyvinvointinsa.
Ja siinäkin olit väärässä, kun väitit, että ainoastaan lääkkeen ottoni kiinnostaa muita. Olen ollut jo monet vuodet ilman lääkityksiä, eli ei se ketään kiinnosta.
Eikä minua kiinnosta se, jos joku ei pidä siitä, että joku toinen pystyy selviämään mt-ongelmistaan sen verran, että pärjää itsensä sekä muiden kanssa.
En minäkään koskaan kokonaan terveeksi tule, mutta hyväksyn sen. Hyväksyminen helpottaa omaa elämistä ja olemista aika paljon.

Anonyymi kirjoitti:

puhutaan varmasti tuhansista. ja aika harvalla on varsinaista työkokemusta oikein miltään alalta, jos on niin ehkä jostain useita vuosikymmeniä sitten, auttamattomasti vanhentuneita oppeja.

ei varmaan kukaan palkkaa, varsinkin jos työnantaja saa jostain syystä tietää että henkilöllä on mielenterveysdiagnoosi, silloin se on game over heti kättelyssä. niillä kokkelipäillä on vaan sellaisia ajatuksia kuin että" työ parantaa", vai oliko se peräti niin että "työ vapauttaa"...

pistää vaan miettimään että kuinka epärealistisia ihmisiä on meitä johtamassa parhaillaankin, sellaisia ihmisiä joilla ei ole mitään käsitystä todellisesta elämästä. niinkun nyt esimerkiksi eräs nuori nainen joka on taas mainoksissa ja lehdissä esillä, vissiin 20- vuotiaana alkanut poliitikoksi ja siirtynyt eliitin joukkoon juhlimaan.

Lue lisää

Voin ihan suoralta kädeltä sanoa, että kavereissani on kaksi ihmistä, joilla on diagnosoitu psykoosisairaus, ja on lääkitys päällä. He käyvät säännöllisessä normaalissa työssä, ja heidän pomonsa jopa tietävät heidän sairaudestaan.
Ei näitäkään asioita voi yleistää, ettei mikään onnistuisi, tai kukaan ei ketään palkkaisi.

Anonyymi kirjoitti:

Yksi asia unohtui mainita tekstissä. Se, että psykiatriassakin keskitytään yksilön / yksilöiden kohdalla aivan liikaa pelkästään siihen diagnosointiin ja lääkkeiden määräämiseen. Eli lähestulkoon se kaikki fokus ovat niissä. Jos jokaisen vastaanotolle tulevan ihmisen kohdalla tehtäisiin tilannekartoitus, jossa selvitettäisiin perusteellisesti koko se ihmisen elämänkaari, persoonallisuuspiirteet, kotiolot, tukiverkoston olemassa oleminen ja sen laatu, historia, eli se, mitä ihmiselle on elämän aikana tapahtunut, mikä on nykytilanne jne., niin se kokonaiskuva hahmottuisi siellä hoitohenkilökunnan puolella paremmin. Viimeisten vuosikymmenten aikana ja vielä edelleenkin käsittääkseni fokus on potilaan oireiden tarkkailemisessa, ja diagnoosien tekemisessä. Jos hoitoa kehitettäisiin "holistisemmaksi", niin jokaista apua tarvitsevaa kyettäisiin auttamaan ja tukemaan paremmin.

Tällöin ei pääsisi tapahtumaan sitä, että jonkin diagnoosin saanut laitetaan vaan eläkkeelle, ja käytönnössä ainoa asia, jota hänen kohdallaan kenties tehdään on vain se, että hänelle uusitaan ne käytössä olevat lääkereseptit. Se saattaa olla ainoa asia, jota henkilö saa terveydenhuollon puolelta. Ikävä kyllä eläkkeputkeen laittaminen ei ole ainakaan se oikea tapa ja keino "auttaa" ihmistä. Käytännössä näissä tapauksissa henkilö pahimmillaan syrjäytyy ja komeroituu. Ja näin on joillekin käynytkin.

Jostakin syystä psykiatrian puolella ajatellaan, että ne potilaan elämässä olevat olosuhteet ja elämäntilanne eivät kuulu heille. Minusta se on suoraan sanottuna välinpitämättömyyttä ja käsien pesemistä vastuusta. Kyllä sitä perspektiiviä pitäisi laajentaa. Ei se yksinkertaisesti riitä, että tehdään niitä diagnooseja ja määrätään lääkkeitä liukuhihnatyyliin. Ne tavat toimia eivät ole auttaneet ja tukeneet millään konkreettisella tavalla satoja tuhansia ihmisiä. Luku käsittää ainakin sen määrän. Voidaan puhua jopa lähes miljoonasta henkilöstä, joita asia koskettaa. Ja heidän joukossaan on paljon pysyvästi syrjäytyneitä.

Lue lisää

Siitä on nyt yli viisitoista vuotta, kun olin pitkässä laitoshoidossa.
Omaiset, eli tukiverkosto, otettiin huomioon koko ajan. Omaiset saivat tulla hoitoneuvotteluihin mukaan keskustelemaan.
Jo -90-luvulla sairaalajaksojen aikana omaiset saivat olla mukana osallistumassa aina kun halusivat, pyydettiin neuvotteluihin, ym.
Avohoito on varmaan aikalailla erilaista, ainakin nykyään.
Itse olen tyytyväinen, että olen työkyvyttömyyseläkkeellä, koska en pystyisi pitkäjänteiseen työskentelyyn. Tiedän omat voimavarani riittävästi. En koe eläkkeellä oloa mitenkään ongelmaiseksi.

Anonyymi kirjoitti:

Joo. Saa ite taistella järjestelmää vastaan jos haluaa töihin

Mitä järjestelmää vastaan joutuu " taistelemaan ", jos haluaa töihin ?
Jos on työkykyä ja saa töitä, niin ei sitä psykiatrian puolelta estetä. Tyytyväisiähän ne ovat, jos joku kuntoutuu työkykyiseksi.
Ei kai nykyaikana kukaan estä kenenkään työntekoa, jos joku on sellaiseen kykeneväinen ?

Anonyymi kirjoitti:

Voin ihan suoralta kädeltä sanoa, että kavereissani on kaksi ihmistä, joilla on diagnosoitu psykoosisairaus, ja on lääkitys päällä. He käyvät säännöllisessä normaalissa työssä, ja heidän pomonsa jopa tietävät heidän sairaudestaan.
Ei näitäkään asioita voi yleistää, ettei mikään onnistuisi, tai kukaan ei ketään palkkaisi.

Lue lisää

Palkataan jos ammatti ja tyäkokemusta. Mut ilman kumpaakaan ei

Anonyymi kirjoitti:

Mitä järjestelmää vastaan joutuu " taistelemaan ", jos haluaa töihin ?
Jos on työkykyä ja saa töitä, niin ei sitä psykiatrian puolelta estetä. Tyytyväisiähän ne ovat, jos joku kuntoutuu työkykyiseksi.
Ei kai nykyaikana kukaan estä kenenkään työntekoa, jos joku on sellaiseen kykeneväinen ?

Lue lisää

Työnsaanti on järjestelmää vastaan taistelua. Eihän ne psykiatriassa ees tue tätä. Ei estä ei mut järjestelmä eli työmarkkinat ei tätä tue

Anonyymi kirjoitti:

Se on sinun kokemuksesi, että et koe tulleesi leimatuksi. Yhtä lailla on paljon niitä, joilla on toisenlaisia kokemuksia. Jo yli 15 vuotta sitten terveydenhuollossa tapahtui ihan siellä somaattisella puolella priorisointia. Eli jos potilas meni tk: seen, kertoi vaivoistaan ja oireistaan, niitä saatettiin tulkita vain psyykkisiksi, lähetettiin M1-lähetteelle psykiatriselle osastolle, jossa oireiden väärintulkintaa jatkettiin. Osan oireet, vaikka niiden taustalla olisikin ollut somaattisista sairautta, tai vaikka ME/CFS, ongelmia kotona, sosiaalisia ongelmia, ja/tai persoonallisuushäiriötä, ne kaikki oireilut laitettiin psyykkisen sairauden piikkiin ja tiliin. Maassamme on edelleen jopa väärindiagnosoituja ihmisiä.

Siinä olet oikeassa, että somaattisella puolella ei aina lähdetä edes tutkimaan potilaan vaivoja. Jos ja kun on potilaalle kerran annettu jokin "kaiken selittävä perussairaus", potilasta pidetään vain mt-tapauksena. Mutta eipä tuo toiminta ole mt-puolellakaan niin loistavaa ja hyvin toimivaa, kuin usein väitetään. Moni skitsofreniadiagnoosin saanut ei saa mitään traumaterapiaa, ei, vaikka hänellä olisikin traumataustaa. Asenteellisuutta on siis sielläkin. Mitä tulee tuohon leimaamiseen, niin eiköhän ne annetut diagnoosit tavallaan siis leimaa potilaan koko eliniäksi. Olet vain jonkin mt-diagnoosin kantaja. Et mitään muuta. Sinun kotiolosi, sinulle elämässä tapahtuneet asiat, nykyinen elämäntilanne ja olosuhteet eivät kiinnosta ketään. Vain se, että syötkö sinulle määrätyt lääkkeesi. Käytännössä suurin osa mt-diagnosoiduista ei oikeastaan hyötynyt saamistaan "hoidoista" muuta kuin saamalla pysyvästi leimaavat diagnoosit ja lääkemääräykset. Ja joo, kyllähän niitä avopuolen palveluita on ollut tarjolla ja niitä on tarjottu. Mutta kun silläkään puolella ei tapahdu oikeastaan mitään terapeuttisessa mielessa. Koska sielläkin keskitytään lähinnä voinnin ja lääkkeiden käytön tarkkailuun ja seuraamiseen.

Priorisointia on ollut terveydenhuollossa jo todella kauan ja pitkään. Sitä kohdistettiin ensin mt-diagnosoituihin. Ja sitä tehdään muuten edelleenkin. Oli helppoa kuitata jonkun yksilön kaikki oireet vain psyykkisiksi. Vaiettu ja esille nostamaton aihe, mutta tapahtunutta ja täyttä totta. Nythän jotkut alalla olevat ovat väläyttäneet, että priorisointia alettaisiin laajentaa muihinkin potilasryhmittymiin. Sitähän tehtiin ja tehdään tulevaisuudessakin säästösyistä. Tervetullutta kokemusta kaikille, eikö niin? Kokemuksethan avartavat?

Meillä on tässä maassa noin 800 000 nuorta, jotka ovat poissa työmarkkinoilta. Nykyinen systeemi tuottaa vain syrjäytymistä, työkyvyttömyyttä ja henkistä pahoinvointiakin. Ennen aikaiselle eläkkeelle laittaminen ei ole ole mikään oikea tapa hoitaa, tai ratkaista ongelmia, eikä mikään ratkaisu, ei talouspoliittisesti, eikä yksilön hyvinvoinnin ja terveyden kannalta ajateltuna ja katsottuna.

Ennen oli enemmän yhteisöllisyyttä, toisista välittämistä ja auttamista. Nykyään niitä ei enää ole. Se onkin hyvä kysymys, että mitä meille oikein tapahtui? Ja miksi? Yksi selitys lienee omanedun tavoittelun, narsismin, ja kovien arvojen nouseminen arvoiksi ja päämääriksi. Jotakin tarvitsisi tehdä, jotta ihmiset voisivat paremmin, ja kykenisivät osallistumaan tämän yhteiskunnan rakentamiseen.

Lue lisää

Jos on terveyskeskukseen mennyt, ja sieltä on laitettu M1-lähetteellä psykiatriselle osastolle, niin kyllä on tk-vastaanotolla mennyt jokin asia pahasti pieleen. Ei sieltä ihan herkästi lähetetä suoraan osastohoitoon.
Takavuosina itselleni sattui kahdella eri käynnillä niin tk:ssa, että yleislääkärit ( molemmilla kerroilla eri lääkäri ) laittoi lähetteen avohoitoon, poliklinikalle, vaikka lääkärikäyntini syy oli täysin muu kuin psyykkiset vaivat.
Ei minua minnekään osastolle lähetteellä laitettu menemään siltä seisomalta.
Tosin olin silloin vielä psykiatrian avohoidon asiakas, poliklinikallakin ihmeteltiin, miksi ne lääkärit teki lähetteet, vaikka olin jo polin asiakkaana.
Siinä näki hyvin niiden kahden tk:n yleislääkärin asenteet mt-ongelmaisia kohtaan. Heillä ei ollut mitään aihetta laittaa lähetteitä.
Lähetteet eivät johtaneet mihinkään, pari puhelua piti soittaa, että saatiin asia selvitettyä.

Anonyymi kirjoitti:

Siitä on nyt yli viisitoista vuotta, kun olin pitkässä laitoshoidossa.
Omaiset, eli tukiverkosto, otettiin huomioon koko ajan. Omaiset saivat tulla hoitoneuvotteluihin mukaan keskustelemaan.
Jo -90-luvulla sairaalajaksojen aikana omaiset saivat olla mukana osallistumassa aina kun halusivat, pyydettiin neuvotteluihin, ym.
Avohoito on varmaan aikalailla erilaista, ainakin nykyään.
Itse olen tyytyväinen, että olen työkyvyttömyyseläkkeellä, koska en pystyisi pitkäjänteiseen työskentelyyn. Tiedän omat voimavarani riittävästi. En koe eläkkeellä oloa mitenkään ongelmaiseksi.

Lue lisää

Joo, kyllä tuo on totta, että omaisia otettiin mukaan hoitoneuvotteluihin, mutta ne koskivat kylläkin vain niitä sairauspuoleen liittyviä asioita. Ei siellä esim. perheen sisällä olevia ristiriitoja selvitellä, eivätkä ne hoitatahoa, tai siellä toimivia edes kiinnosta. Ihmisen mt-oireet, tai ongelmat voivat johtua monista eri asioista, myös omassa perheessä olevista ongelmista. Näitä puolia siellä ei selvitellä, niiden ei katsota kuuluvan psykiatrian vastuulle, tai toimialueelle.

Anonyymi kirjoitti:

En väittänytkään, että olisin kertonut muiden kokemuksista, vain omistani.
Ja mainitsin kyllä, että terveydenhuollossa somaattisella puolella on ollut joskus huonoakin kohtelua, ilmeisimmin siitä syystä, kun on sitä mt-taustaa. Enhän toki voi siitäkään aina tietää, koska en syyllistä itseäni, jos joku kohtelee minua huonosti. Jos joku tekee itselleen ongelman siitä, että minulla on jotain psyykediagnooseja, niin ei se ole minun ongelma, taitaa olla sen toisen itselleen tekemänsä ongelma. Ja sille en voi mitään.

Taidat olla aikamoinen dissaaja, kun kirjoitit, ettei minun elämäni kiinnosta ketään, kun kyllä kiinnostaa. Sattuu olemaan paljon kavereita ja tuttuja, joita kiinnostaa minun elämä ihan yhtä paljon, kuin minua kiinnostaa heidän elämänsä, heidän hyvinvointinsa.
Ja siinäkin olit väärässä, kun väitit, että ainoastaan lääkkeen ottoni kiinnostaa muita. Olen ollut jo monet vuodet ilman lääkityksiä, eli ei se ketään kiinnosta.
Eikä minua kiinnosta se, jos joku ei pidä siitä, että joku toinen pystyy selviämään mt-ongelmistaan sen verran, että pärjää itsensä sekä muiden kanssa.
En minäkään koskaan kokonaan terveeksi tule, mutta hyväksyn sen. Hyväksyminen helpottaa omaa elämistä ja olemista aika paljon.

Lue lisää

Miten voi lukea noin pahasti väärin? En ole tarkoittanut kommentillani juuri Sinua. Etenkään sitä kohtaa, että kukaan ei ole sinusta tässä maailmassa kiinnostunut. Ystävät ovat asia erikseen. Sillä kommentilla tarkoitettiin terveydenhuoltoa ja hoitopuolta. Heitä ei oikeasti kiinnosta yksilön mt-oireiden taustalla olevat juurisyyt, kuten yksilön elämäntilanteet ja olosuhteet. Opettele lukemaan vähän paremmin!

Anonyymi kirjoitti:

Miten voi lukea noin pahasti väärin? En ole tarkoittanut kommentillani juuri Sinua. Etenkään sitä kohtaa, että kukaan ei ole sinusta tässä maailmassa kiinnostunut. Ystävät ovat asia erikseen. Sillä kommentilla tarkoitettiin terveydenhuoltoa ja hoitopuolta. Heitä ei oikeasti kiinnosta yksilön mt-oireiden taustalla olevat juurisyyt, kuten yksilön elämäntilanteet ja olosuhteet. Opettele lukemaan vähän paremmin!

Lue lisää

Ei vaikka ne tietäis traumoista. Ei niitä edes osata yhdistää

Anonyymi kirjoitti:

Joo, kyllä tuo on totta, että omaisia otettiin mukaan hoitoneuvotteluihin, mutta ne koskivat kylläkin vain niitä sairauspuoleen liittyviä asioita. Ei siellä esim. perheen sisällä olevia ristiriitoja selvitellä, eivätkä ne hoitatahoa, tai siellä toimivia edes kiinnosta. Ihmisen mt-oireet, tai ongelmat voivat johtua monista eri asioista, myös omassa perheessä olevista ongelmista. Näitä puolia siellä ei selvitellä, niiden ei katsota kuuluvan psykiatrian vastuulle, tai toimialueelle.

Lue lisää

Eikös se olisi joku perheneuvolan homma, jos pitäisi koko perheen yhteisiä ongelmia hoitaa ?
Jos yksi ihminen on sairas ja häntä hoidetaan, ei ne voi psykiatriassa koko perhettä hoitaa.
Vai pitäisikö koko perhe, kaikki perheenjäsenet, laittaa samalle osastolle hoitoon ?

Anonyymi kirjoitti:

Miten voi lukea noin pahasti väärin? En ole tarkoittanut kommentillani juuri Sinua. Etenkään sitä kohtaa, että kukaan ei ole sinusta tässä maailmassa kiinnostunut. Ystävät ovat asia erikseen. Sillä kommentilla tarkoitettiin terveydenhuoltoa ja hoitopuolta. Heitä ei oikeasti kiinnosta yksilön mt-oireiden taustalla olevat juurisyyt, kuten yksilön elämäntilanteet ja olosuhteet. Opettele lukemaan vähän paremmin!

Lue lisää

Kyllä minä sain loppujen lopuksi paremman hoitokokemuksen psykiatrian puolelta, kuin mitä olen saanut somaattisella puolella fyysisiin vaivoihin.
Alkuaikoina kun olin huonossa kunnossa psyykkisesti, ajattelin itse psykiatrian olevan pelkkää pas**a. Siinä vaiheessa, kun itse aloin ymmärtää asioita, ja aloin myös itse ottamaan osaa hoitooni, alkoi asiat muuttua parempaan suuntaan.
Omalla kohdallani otettiin huomioon elämäntilanteeni, ja toki taustasyyt, jotka ongelmia oli minulle aiheuttanut. Senkin tajusin vasta siinä vaiheessa, kun itse halusin alkaa tajuamaan. Kun ymmärsin, että olin sairas, silloin vasta alkoi toipuminen olemaan mahdollista.
Mutta kaipa niitä kokemuksia ja ajatuksia on yhtä paljon kuin on mt-ongelmista kärsiviä ihmisiäkin.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä minä sain loppujen lopuksi paremman hoitokokemuksen psykiatrian puolelta, kuin mitä olen saanut somaattisella puolella fyysisiin vaivoihin.
Alkuaikoina kun olin huonossa kunnossa psyykkisesti, ajattelin itse psykiatrian olevan pelkkää pas**a. Siinä vaiheessa, kun itse aloin ymmärtää asioita, ja aloin myös itse ottamaan osaa hoitooni, alkoi asiat muuttua parempaan suuntaan.
Omalla kohdallani otettiin huomioon elämäntilanteeni, ja toki taustasyyt, jotka ongelmia oli minulle aiheuttanut. Senkin tajusin vasta siinä vaiheessa, kun itse halusin alkaa tajuamaan. Kun ymmärsin, että olin sairas, silloin vasta alkoi toipuminen olemaan mahdollista.
Mutta kaipa niitä kokemuksia ja ajatuksia on yhtä paljon kuin on mt-ongelmista kärsiviä ihmisiäkin.

Lue lisää

Kiitos taivaanrannan maalaamisesta kauniimmaksi, mitä se on todellisuus oikeasti. Suurimmalla osalla palveluihin ajautuvista ei ole todellakaan tuollaisia kokemuksia, mitä esität ja väität. Suurimmaksi osaksi psykiatriassa yksilön oireet nähdään vain jonakin merkkinä ja todisteena jostakin psyykkisestä häiriöstä ja sairaudesta. Mutta siellä ei nähdä oireita aiheuttavia taustatekijöitä ja syitä. Vaan kaikki asiat nähdään vain jonakin sairautena. Esim. stressi, ympäristön ja yhteiskunnan yksilölle aiheuttamat vaatimukset, tai perheen sisäiset ristiriidat nähdään alalla vain "ulkoisina asioina", joihin ei tarvitse tarttua, eikä tehdä niille mitään. Ainoat asiat, jota mt-puolella ongelmia kokevalle annetaan ovat vain diagnosoinnit, lokeroinnit johonkin sairauskategoriaan ja pääasiassa "hoitona" ovat vain lääkitykset. Ei mitään muuta. Kaiken muun osalta hoitotaho suhtautuu yksilön elämässä oleviin ongelmiin joko välinpitämättömästi, tai pesee kätensä niiden osalta.

Tiedätkö mistä saattaa syntyä se ns. pyöröovi-ilmiö, jossa samat potilaat tulevat ja ajautuvat uudestaan osastolle hoitoon? Mm. siitä, että heidän mt-oireidensa taustalla olevia syitä ei nähdä, tai selvitellä psykiatrian puolella. Ne juurisyyt oireiden takana jäävät selvittämättä ja oireita aiheuttavat asiat ratkaisematta. Sama asia koskee traumoja. Toinen mt-oireita, kuten itsetuhoisuutta aiheuttava asia ovat juuri nimenomaan ne yksilön elämässä aiemmin koetut traumat ja ne psyykelääkkeet, joita näille potilaille määrätään "hoidoksi". Näitä asioita ei vain nähdä, eikä myönnetä alan piirissä.

Anonyymi kirjoitti:

Eikös se olisi joku perheneuvolan homma, jos pitäisi koko perheen yhteisiä ongelmia hoitaa ?
Jos yksi ihminen on sairas ja häntä hoidetaan, ei ne voi psykiatriassa koko perhettä hoitaa.
Vai pitäisikö koko perhe, kaikki perheenjäsenet, laittaa samalle osastolle hoitoon ?

Lue lisää

Traumojen ymns käsittely voi vaatia muutakin kuin pelkän potilaan...

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä minä sain loppujen lopuksi paremman hoitokokemuksen psykiatrian puolelta, kuin mitä olen saanut somaattisella puolella fyysisiin vaivoihin.
Alkuaikoina kun olin huonossa kunnossa psyykkisesti, ajattelin itse psykiatrian olevan pelkkää pas**a. Siinä vaiheessa, kun itse aloin ymmärtää asioita, ja aloin myös itse ottamaan osaa hoitooni, alkoi asiat muuttua parempaan suuntaan.
Omalla kohdallani otettiin huomioon elämäntilanteeni, ja toki taustasyyt, jotka ongelmia oli minulle aiheuttanut. Senkin tajusin vasta siinä vaiheessa, kun itse halusin alkaa tajuamaan. Kun ymmärsin, että olin sairas, silloin vasta alkoi toipuminen olemaan mahdollista.
Mutta kaipa niitä kokemuksia ja ajatuksia on yhtä paljon kuin on mt-ongelmista kärsiviä ihmisiäkin.

Lue lisää

Nykyään ne ei taida huomioida elämäntilaa tai taustasyitä. Lääkkeitä annetaan vaa ja siinä kaikki. Ei ne muuten olis aikoinaan ohittanu munkin traumoja vaikka tiesi jne

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos taivaanrannan maalaamisesta kauniimmaksi, mitä se on todellisuus oikeasti. Suurimmalla osalla palveluihin ajautuvista ei ole todellakaan tuollaisia kokemuksia, mitä esität ja väität. Suurimmaksi osaksi psykiatriassa yksilön oireet nähdään vain jonakin merkkinä ja todisteena jostakin psyykkisestä häiriöstä ja sairaudesta. Mutta siellä ei nähdä oireita aiheuttavia taustatekijöitä ja syitä. Vaan kaikki asiat nähdään vain jonakin sairautena. Esim. stressi, ympäristön ja yhteiskunnan yksilölle aiheuttamat vaatimukset, tai perheen sisäiset ristiriidat nähdään alalla vain "ulkoisina asioina", joihin ei tarvitse tarttua, eikä tehdä niille mitään. Ainoat asiat, jota mt-puolella ongelmia kokevalle annetaan ovat vain diagnosoinnit, lokeroinnit johonkin sairauskategoriaan ja pääasiassa "hoitona" ovat vain lääkitykset. Ei mitään muuta. Kaiken muun osalta hoitotaho suhtautuu yksilön elämässä oleviin ongelmiin joko välinpitämättömästi, tai pesee kätensä niiden osalta.

Tiedätkö mistä saattaa syntyä se ns. pyöröovi-ilmiö, jossa samat potilaat tulevat ja ajautuvat uudestaan osastolle hoitoon? Mm. siitä, että heidän mt-oireidensa taustalla olevia syitä ei nähdä, tai selvitellä psykiatrian puolella. Ne juurisyyt oireiden takana jäävät selvittämättä ja oireita aiheuttavat asiat ratkaisematta. Sama asia koskee traumoja. Toinen mt-oireita, kuten itsetuhoisuutta aiheuttava asia ovat juuri nimenomaan ne yksilön elämässä aiemmin koetut traumat ja ne psyykelääkkeet, joita näille potilaille määrätään "hoidoksi". Näitä asioita ei vain nähdä, eikä myönnetä alan piirissä.

Lue lisää

Joo. Tiedän pari jotka piipahtaa osastolla parin kuukauden välein x-aikoja. Luonnollisesti täysin varaton eli ei edes ikinä maksa sairaalamaksuja kun tulot ei riitä. Kuulostaa kaikille järkevälle systeemille tää

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos taivaanrannan maalaamisesta kauniimmaksi, mitä se on todellisuus oikeasti. Suurimmalla osalla palveluihin ajautuvista ei ole todellakaan tuollaisia kokemuksia, mitä esität ja väität. Suurimmaksi osaksi psykiatriassa yksilön oireet nähdään vain jonakin merkkinä ja todisteena jostakin psyykkisestä häiriöstä ja sairaudesta. Mutta siellä ei nähdä oireita aiheuttavia taustatekijöitä ja syitä. Vaan kaikki asiat nähdään vain jonakin sairautena. Esim. stressi, ympäristön ja yhteiskunnan yksilölle aiheuttamat vaatimukset, tai perheen sisäiset ristiriidat nähdään alalla vain "ulkoisina asioina", joihin ei tarvitse tarttua, eikä tehdä niille mitään. Ainoat asiat, jota mt-puolella ongelmia kokevalle annetaan ovat vain diagnosoinnit, lokeroinnit johonkin sairauskategoriaan ja pääasiassa "hoitona" ovat vain lääkitykset. Ei mitään muuta. Kaiken muun osalta hoitotaho suhtautuu yksilön elämässä oleviin ongelmiin joko välinpitämättömästi, tai pesee kätensä niiden osalta.

Tiedätkö mistä saattaa syntyä se ns. pyöröovi-ilmiö, jossa samat potilaat tulevat ja ajautuvat uudestaan osastolle hoitoon? Mm. siitä, että heidän mt-oireidensa taustalla olevia syitä ei nähdä, tai selvitellä psykiatrian puolella. Ne juurisyyt oireiden takana jäävät selvittämättä ja oireita aiheuttavat asiat ratkaisematta. Sama asia koskee traumoja. Toinen mt-oireita, kuten itsetuhoisuutta aiheuttava asia ovat juuri nimenomaan ne yksilön elämässä aiemmin koetut traumat ja ne psyykelääkkeet, joita näille potilaille määrätään "hoidoksi". Näitä asioita ei vain nähdä, eikä myönnetä alan piirissä.

Lue lisää

Ympäristön ja yhteiskunnan yksilölle aiheuttamat vaatimukset..
Mitä ne vaatii ? Eikö voi suoraan sanoa, että en pysty kaikkeen, mitä minulta ehkä vaaditaan ? Jos itse hyväksyy sen, ettei kykene kaikkeen, niin tunne ei ole niin voimakas.
Pitäisikö ylittää itsensä, vaatia itseltään liikaa ? Tuosta monille seuraa ongelmia, kun yritetään enemmän mihin kyetään.
Minäkin alkuun syytin yhteiskuntaa, ym., kun en hyväksynyt sairastumistani. Mutta ei yhteiskunta tehnyt väärin, tein itse asioista itselleni ongelmia, ja pahin oli, että syyllistin paljon myös itseäni.
Tiedän hyvinkin tuon pyöröovi-ilmiön, itse olin siinä pyörityksessä vajaat 20 vuotta, mutta kuitenkin lopulta lähti menemään parempaan suuntaan.
Enkä maalaile taivaanrantaa kauniimmaksi, mutta tajusin kyllä aikoinaan, että ei se psykiatria ole pelkästään huono juttu, on siinä hyvääkin. Ehkä juurikin sen hyvän löytäminen auttoi minua, ainakin alkuun. Paljon olen joutunut itse tekemään oman vointini eteen.

Anonyymi kirjoitti:

Nykyään ne ei taida huomioida elämäntilaa tai taustasyitä. Lääkkeitä annetaan vaa ja siinä kaikki. Ei ne muuten olis aikoinaan ohittanu munkin traumoja vaikka tiesi jne

Siitä on nyt kolmatta vuotta, kun avohoitosuhteeni päättyi lopullisesti, ja ainakin vielä reilut kolme vuotta sitten huomioitiin elämäntilanne, ja toki taustoistakin puhuttiin, ei enää niin paljoa kuin alkuun.
Sen takia kai hoitokin loppui, kun elämäntilanteeni oli jo paljon parempi, ei se muuten olisi loppunut.

Anonyymi kirjoitti:

Siitä on nyt kolmatta vuotta, kun avohoitosuhteeni päättyi lopullisesti, ja ainakin vielä reilut kolme vuotta sitten huomioitiin elämäntilanne, ja toki taustoistakin puhuttiin, ei enää niin paljoa kuin alkuun.
Sen takia kai hoitokin loppui, kun elämäntilanteeni oli jo paljon parempi, ei se muuten olisi loppunut.

Lue lisää

Varmaan riippuu paljon kuka, missä oot jne. Voin omista kokemuksista sanoa et ei ne huomioi. Vasta tää nykynen huomioi, kukaan aikasemmista ei

Anonyymi kirjoitti:

Varmaan riippuu paljon kuka, missä oot jne. Voin omista kokemuksista sanoa et ei ne huomioi. Vasta tää nykynen huomioi, kukaan aikasemmista ei

Hyvä jos nyt on paremmin kuin aiemmin. Keskity nykyhetkeen, älä jää jumiin menneisiin.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä jos nyt on paremmin kuin aiemmin. Keskity nykyhetkeen, älä jää jumiin menneisiin.

Aikalailla riippuu missä asut (mikä Sote alue siis), millanen lääkäri, kuinka paljon asiakkaita jne. Vähän liikaa ympäristöstä riippuvaista

Lääkärit eivät kovin mielellään kirjoita bentsoja. Voi olla vaikeaa saada edes uusittua.