Eli olen nuori ja työkyvyttömyyseläkkeellä ollut kohta vuoden sos tilanteiden pelon yms. Pelkotilojen takia. Mulla on lääkkeet "kolmio" sellaiset jotka uusin omakannan kautta. Tuntuu että lääkäreitä ei kiinnosta miten mulla menee tai edes lääkekontrollit joita pitäisi tietääkseni ainakin olla. Terveyskeskus uusii lääkkeeni ja siinä se. Taitaa olla niin että ei paljon heitä kiinnosta ihmisen hyvinvointi kun on työkyvyttömyyseläkkeellä. Uusitaan vaan rauhottavat ja odotetaan millon kupsahtaa.
Omituinen "hoitosuhde?"
Anonyymi-ap
19
103
Vastaukset
- AnonyymiUUSI
Voi olla että se tulee joskus yllätyksenä ihmisille, mutta se on totta että silloin kun ihminen joutuu/ pääsee eläkkeelle, niin sitten ei enää kuntouteta, vaan sitten ollaan eläkkeellä. Sieltäkin voi palata työelämään, mutta vaatii huomattavasti enempi omatoimisuutta.
- AnonyymiUUSI
Se on tätä päivää nykyisin. Tervetuloa todellisuuteen. Näin on toimittu terveydenhuollon puolella jo huomattavasti pidemmän aikaa. Lääkkeitä kyllä määrätään ja työkyvyttömyyseläkkeelle varmistavat toimenpiteet tehdään. Ja avopuolelta tarjotaan kyllä niitä lähinnä jutusteluun pohjautuvia keskusteluita, joissa lähinnä keskitytään pääasiallisesti vain voinnin ja lääkitysten käytön tarkkailuun ja seuraamiseen. Mitään todella "terapeuttista" ei niissäkään palveluissa tapahdu. Ongelma koskee myös niitä potilaita, joille on annettu historiassa jokin vaikkapa skitsofreniadiagnoosi. Jos vaikka heillekin on tapahtunut elämän aikana jotakin traumaattista, niin niihin ei edes tarjota, eikä annetakaan mitään traumaterapiaa. Todellista syytä siihen en tiedä. Johtunee osittain valmiiksi otetusta asenteesta, potilasta ja hänen sanomisiaan ei välttämättä edes uskota, ja kaikki sanomiset saatetaan laittaa sen ns. annetun perussairauden piikkiin. Osittain se johtuu jo kauan kauan sitten otetuista hoitolinjauksista. Kliinisestä kohtelusta ei juurikaan mediassa mainita, vaikka sitä sitä on siellä. Välinpitämättömyyttä on aika tavalla. Todellista kiinnostusta ei alalla olevilla ole välttämättä tarpeeksi. Johtuen juuri tuosta kliinisen kohtelun ylikorostamisesta koulutuksessa.
Toki tässä kohtaa muistaa, että kohtelu ja asenteet vaihtelevat jopa eri sairaanhoitopiireittäin. Ja tottakai siellä on erilaisia persoonia, osa välittää enemmän, näkee ja kohtelee nk. ihminen ihmisenä. Eli, että potilas nähtäisiin, kohdattaisiin ja kohdeltaisiin ihmisenä. Mutta valitettavasti siellä on aika paljon myös toisenlaista, eli potilaita kohdellaan liukuhihnamaisesti. Osittain tämä tilanne johtuu niukista resursseista, hoitajia ja lääkäreitä, rahaa ja aikaa on yksinkertaisesti liian vähän. Mutta se ei selitä kaikkea. Esim. tietyt hoitolinjaukset, asenteet ja kohtelut ja diagnoosi ja lääkekeskeiset linjaukset ovat olleet systeemissä vallitsevina jo useamman vuosikymmenen ajan. Nekään eivät siis selitä ihan kaikkea.- AnonyymiUUSI
Edelliseen tekstiin pari korjausta; se, että tietyn diagnoosin saaneita, tai hänen sanomisiaan esim. traumakokemuksiin liittyen, niin tavallaan alalla olevien on aika helppo jonkin asenteen otettuaan ns. "pestä kätensä". Eli ei tarvitse nähdä ja tuhlata sen enempää aikaa, kuin mitään muutakaan. Palkka tulee siitä huolimatta, että onko alalla olevalla mitään todellista välittämistä ja kiinnostusta palvelupisteeseen tulevan asiakkaan, tai kuten alalla korostetaan sanaa potilaan kohdalla.
Yksi sana unohtui lauseesta, jossa kirjoitin, että tässä kohtaa pitää muistaa, että kohtelu ja asenteet vaihtelevat jopa eri sairaanhoitopiireittäin.
Mutta se on tätä päivää, että potilaita "hoidetaan" pintapuolisesti, tai olevinaan tyyliin. Ja näin on ollut tilanne jo useamman vuosikymmenen ajan.
Sitäpaitsi mt-puolella paitsi, että hoitolinjaukset ovat mitä ovat, niin siellä keskitytään liian paljon diagnosointiin ja lääkkeiden määräämiseen. Keskustelujen osuus, rooli ja määrä ovat aivan liian vähäisiä. Kai siellä sitten ajatellaan ja kuvitellaan, että "lääkkeet hoitaa kaiken", ne kaikki yksilön kenties elämässäkin olevat ongelmat. Se, minkä itse laitoin merkille aikoinaan, niin onhan jo jotenkin erikoista, että sitä psykososiaalista tukeakin annetaan yleensä vain niihin sairausasioihin liittyen. Henkinen hyvinvointi on ja käsittää kuitenkin huomattavasti useamman asian, kuin vain jonkin terveyspuolen. Siihen kuuluu mm. se, että onko yksilöllä kunnollista tukiverkostoa, psykososiaalista tukea muutenkin elämässä, miten ihmissuhteet toimivat jne. Jostakin syystä niitä oikeasti elämässä tärkeitä asioita pidetään "ulkoisina asioina", joihin ei kiinnitetä mitään huomiota. Sitten, jos oikeasti asiaa mietitään vähän tarkemmin ja pidempään, niin kyllähän jokaisen yksilön niillä elämässä olevilla asioilla on merkitystä. Ja on myös niin, että esim. ristiriidat kotona, omien läheisten kanssa, tai liiallinen kuormittuminen aiheuttavat nekin yksilölle, ja kenelle tahansa meistä mt-oireita. Mutta alalla niitä pidetään useimmiten jonakin merkkinä ja todisteena jostakin psyykkisestä sairaudesta. ja valitettavasti niitä yksilön elämässä olevia ignoorataan ja jätetään vähemmälle huomiolle. Siinä voi pahimmillaan käydä niin, että mt-oireilu voi pahimmillaan päälle ja tulee tavallaan kierre. Sikäli olisi toivottavaa, että alalla ymmärrettäisiin ja alettaisiin nähdä enemmän ja paremmin ne jokaisen yksilön elämässä olevat pielessä olevat asiat, tai ongelmat, mitä siellä sitten onkaan. Ja keskityttäisiin myös niihin asioihin. - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Edelliseen tekstiin pari korjausta; se, että tietyn diagnoosin saaneita, tai hänen sanomisiaan esim. traumakokemuksiin liittyen, niin tavallaan alalla olevien on aika helppo jonkin asenteen otettuaan ns. "pestä kätensä". Eli ei tarvitse nähdä ja tuhlata sen enempää aikaa, kuin mitään muutakaan. Palkka tulee siitä huolimatta, että onko alalla olevalla mitään todellista välittämistä ja kiinnostusta palvelupisteeseen tulevan asiakkaan, tai kuten alalla korostetaan sanaa potilaan kohdalla.
Yksi sana unohtui lauseesta, jossa kirjoitin, että tässä kohtaa pitää muistaa, että kohtelu ja asenteet vaihtelevat jopa eri sairaanhoitopiireittäin.
Mutta se on tätä päivää, että potilaita "hoidetaan" pintapuolisesti, tai olevinaan tyyliin. Ja näin on ollut tilanne jo useamman vuosikymmenen ajan.
Sitäpaitsi mt-puolella paitsi, että hoitolinjaukset ovat mitä ovat, niin siellä keskitytään liian paljon diagnosointiin ja lääkkeiden määräämiseen. Keskustelujen osuus, rooli ja määrä ovat aivan liian vähäisiä. Kai siellä sitten ajatellaan ja kuvitellaan, että "lääkkeet hoitaa kaiken", ne kaikki yksilön kenties elämässäkin olevat ongelmat. Se, minkä itse laitoin merkille aikoinaan, niin onhan jo jotenkin erikoista, että sitä psykososiaalista tukeakin annetaan yleensä vain niihin sairausasioihin liittyen. Henkinen hyvinvointi on ja käsittää kuitenkin huomattavasti useamman asian, kuin vain jonkin terveyspuolen. Siihen kuuluu mm. se, että onko yksilöllä kunnollista tukiverkostoa, psykososiaalista tukea muutenkin elämässä, miten ihmissuhteet toimivat jne. Jostakin syystä niitä oikeasti elämässä tärkeitä asioita pidetään "ulkoisina asioina", joihin ei kiinnitetä mitään huomiota. Sitten, jos oikeasti asiaa mietitään vähän tarkemmin ja pidempään, niin kyllähän jokaisen yksilön niillä elämässä olevilla asioilla on merkitystä. Ja on myös niin, että esim. ristiriidat kotona, omien läheisten kanssa, tai liiallinen kuormittuminen aiheuttavat nekin yksilölle, ja kenelle tahansa meistä mt-oireita. Mutta alalla niitä pidetään useimmiten jonakin merkkinä ja todisteena jostakin psyykkisestä sairaudesta. ja valitettavasti niitä yksilön elämässä olevia ignoorataan ja jätetään vähemmälle huomiolle. Siinä voi pahimmillaan käydä niin, että mt-oireilu voi pahimmillaan päälle ja tulee tavallaan kierre. Sikäli olisi toivottavaa, että alalla ymmärrettäisiin ja alettaisiin nähdä enemmän ja paremmin ne jokaisen yksilön elämässä olevat pielessä olevat asiat, tai ongelmat, mitä siellä sitten onkaan. Ja keskityttäisiin myös niihin asioihin.Ei siel psykososiaalista tukea ole
- AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Edelliseen tekstiin pari korjausta; se, että tietyn diagnoosin saaneita, tai hänen sanomisiaan esim. traumakokemuksiin liittyen, niin tavallaan alalla olevien on aika helppo jonkin asenteen otettuaan ns. "pestä kätensä". Eli ei tarvitse nähdä ja tuhlata sen enempää aikaa, kuin mitään muutakaan. Palkka tulee siitä huolimatta, että onko alalla olevalla mitään todellista välittämistä ja kiinnostusta palvelupisteeseen tulevan asiakkaan, tai kuten alalla korostetaan sanaa potilaan kohdalla.
Yksi sana unohtui lauseesta, jossa kirjoitin, että tässä kohtaa pitää muistaa, että kohtelu ja asenteet vaihtelevat jopa eri sairaanhoitopiireittäin.
Mutta se on tätä päivää, että potilaita "hoidetaan" pintapuolisesti, tai olevinaan tyyliin. Ja näin on ollut tilanne jo useamman vuosikymmenen ajan.
Sitäpaitsi mt-puolella paitsi, että hoitolinjaukset ovat mitä ovat, niin siellä keskitytään liian paljon diagnosointiin ja lääkkeiden määräämiseen. Keskustelujen osuus, rooli ja määrä ovat aivan liian vähäisiä. Kai siellä sitten ajatellaan ja kuvitellaan, että "lääkkeet hoitaa kaiken", ne kaikki yksilön kenties elämässäkin olevat ongelmat. Se, minkä itse laitoin merkille aikoinaan, niin onhan jo jotenkin erikoista, että sitä psykososiaalista tukeakin annetaan yleensä vain niihin sairausasioihin liittyen. Henkinen hyvinvointi on ja käsittää kuitenkin huomattavasti useamman asian, kuin vain jonkin terveyspuolen. Siihen kuuluu mm. se, että onko yksilöllä kunnollista tukiverkostoa, psykososiaalista tukea muutenkin elämässä, miten ihmissuhteet toimivat jne. Jostakin syystä niitä oikeasti elämässä tärkeitä asioita pidetään "ulkoisina asioina", joihin ei kiinnitetä mitään huomiota. Sitten, jos oikeasti asiaa mietitään vähän tarkemmin ja pidempään, niin kyllähän jokaisen yksilön niillä elämässä olevilla asioilla on merkitystä. Ja on myös niin, että esim. ristiriidat kotona, omien läheisten kanssa, tai liiallinen kuormittuminen aiheuttavat nekin yksilölle, ja kenelle tahansa meistä mt-oireita. Mutta alalla niitä pidetään useimmiten jonakin merkkinä ja todisteena jostakin psyykkisestä sairaudesta. ja valitettavasti niitä yksilön elämässä olevia ignoorataan ja jätetään vähemmälle huomiolle. Siinä voi pahimmillaan käydä niin, että mt-oireilu voi pahimmillaan päälle ja tulee tavallaan kierre. Sikäli olisi toivottavaa, että alalla ymmärrettäisiin ja alettaisiin nähdä enemmän ja paremmin ne jokaisen yksilön elämässä olevat pielessä olevat asiat, tai ongelmat, mitä siellä sitten onkaan. Ja keskityttäisiin myös niihin asioihin.jos et satu olemaan vaarallinen rikollinen, niin et saa mitään hoitoa.
- AnonyymiUUSI
Suomessa ei hoideta terveyttä
Sairauksia hoidetaan kyllä. - AnonyymiUUSI
Tämä voi tulla joillekin yllätyksenä, tai jopa järkytyksenä. Suomessa on terveydenhuollossa priorisointia ihan joka ikisessä sen sektorissa.
Ja vaikka joku nyt sitten väittää, että ei pidä paikkaansa, ja että meillä ei arvoteta potilaita, diagnoosin, tai sosioekonomisen aseman mukaan, niin kyllä vaan muuten on.
Se, että joillekin uusitaan vain se lääkeresepti, sitä on tapahtunut ja ollut jo pitkään. Ainakin melkein sen 15- 20 vuotta.
Silti aloittajan ei kannata kuitenkaan masentua. Et ole suinkaan ainoa, jolle on noin käynyt. Täällä on paljon kohtalotovereita.
Korkeasti koulutetut ja rikkaat saavat osakseen huomattavasti parempaa palvelua, kun tavanduunaritkaan. - AnonyymiUUSI
Ihmisarvo luokitellaan nykyisin noin yleensä sen mukaan kuinka tehokas ihminen on. Sehän ei ole ollenkaan rakkaudenlain mukaista. Töissäkin ihmisiä kohdellaan tehotuotteina eikä ihmisinä. Siinä syy, miksi monet uupuvat töissä.
Itsekin olen työkyvyttömyys eläkkeellä. Sote-uudistus meni pyllylleen, ei pääse ensiapuunkaan ilman ajanvarausta. Yksityiselle ei ole varaa mennä. Onneksi on niitä ihmis-enkeleitä, jotka pelastaa hätä tilassa. Sain ilmaisen lääkäriajan ystävältäni, joka on Terveystalossa töissä., ja vielä jälkitarkastuksenkin hän tarjosi. - AnonyymiUUSI
Siis ennen sitä eläkkeelle siirtymistä yritetään kuntouttaa ja saada henkilö työelämään. jos se ei yrityksestä huolimatta onnistu, siirretään henkilö eläkkeelle. silloin se kuntoutus ja terapia loppuu siihen. Kun on todettu että et ole työkykyinen niin ei niitä kiinnosta enää.
Itse viivyttelin eläkkeelle siirtymistä vuosien ajan, vaikka lääkäri olisi halunnut minut laittaa siiihen. Mutta tiesin että kaikki on ohi siinä vaiheessa ja olen luovuttanut kun siirryn eläkkeelle.- AnonyymiUUSI
Niin ja jos minut siirretään eläkkeelle niin minä sitten mitään ***un lääkkeitäkään ala syömään, siihen loppui ne myrkyt minulta.
- AnonyymiUUSI
Miten yritettiin kuntouttaa ennen elääkkeen myöntämistä? Onko sinulla sitten lääkkeistä haittavaikutuksia? Kun sinua ei pystytty kuntouttaa niin millaista apua haluisit ? Silloin kun työkykyäsi tutkittiin niin eikö silloin ollut mahdollisuus jutella. Jos sinulla on kriisi niin miksi et mene esim kriisikeskukseen .Jäikö sinulle terapia kesken vai mitä?
- AnonyymiUUSI
Eläkkeelle ei pääse vahingossa, siinä jopa sosiaalisen tilanteiden pelkoinenkin joutuu juttelemaan.
- AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Eläkkeelle ei pääse vahingossa, siinä jopa sosiaalisen tilanteiden pelkoinenkin joutuu juttelemaan.
Jos on lääkkeiden kanssa ongelmia niin eikö siitä voi olla itse yhteydessä ? Oliko kyseessä uudet lääkkeet jotka on määrätty kun eläkettä haettiin?
- AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Eläkkeelle ei pääse vahingossa, siinä jopa sosiaalisen tilanteiden pelkoinenkin joutuu juttelemaan.
Miksi haluaa hoitosuhteen jatkuvan jos on vaikeuksia jutella?
- AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Eläkkeelle ei pääse vahingossa, siinä jopa sosiaalisen tilanteiden pelkoinenkin joutuu juttelemaan.
Ei pääse mut ei se silti tarkota et olis yritetty kuntouttaa
- AnonyymiUUSI
Jos et halua käyttää lääkkeitä niin mikä auttais sitten sosiaalisiin pelkoihin jos sua on yritetty kuntouttaa. ja todettu ettei sua voida auttaa
- AnonyymiUUSI
Ei oo välttämättä ikinä saanu mitään kuntoutusta
- AnonyymiUUSI
Outoa koska yleensä vaaditaan että kuntoutusta on edes yritetty. Jos haluaa kuntoutusta niin kyllä sitä voi itekin hakea esim kuntouttava työtoiminta tai työkokeilua. Millasen hoitosuhteen aloittaja olis halunnut muuta kuin lääkekontrollin. Eikö aloittaja siis voi itse ilmoittaa jos lääkkeillä on haittavaikutuksia tai jos haluaa verikokeisiin lääkkeiden takia. eikö sekin vaadi sosiaalista kanssakäymistä ja miten se onnistuu jos on sosiaalisia pelkoja. Miten pystyy käymään lääkärissä jos pelkää sosiaalisia tilanteita.
- AnonyymiUUSI
Riippuu millon saat sen. Jos oot 18v tai melkein niin ei ne edes yritä, et oo ikinä työkkärin asiakas jne.
Ja ainahan sitä voi, eri asia pääsekö.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1446028
- 1583122
Mikä on vaikeinta siinä, että menetti yhteyden kaivattuun, jota vielä ajattelee?
Mikä jäi kaihertamaan? Jos jokin olisi voinut mennä toisin, mitä se olisi ollut? Mitä olisit toivonut vielä ehtiväsi san4333080- 262374
Persut rahoittavat velkarahalla rikkaiden ökyelämää
Minkä vuoksi persut eivät leikkaa rikkailta, joilla on maksukykyä? Tuskinpa tuo persujen käytös saa Suomen kansalta hyv542246Ikuiset kaipaajat
Miksette vaan mene sen kaipauksen kohteen luokse ja puhu sille suoraan? Mitä järkeä on kaipailla jotain puolituttua vuo762023Riikka ottaa miljardi euroa EU:n yhteisvelkaa Suomelle
Niin kääntyi irvipersun takki taas, vaikka vaalilupauksissa oli ettei yhteisvelkaa Suomi enää koskaan ota. No nyt otti m161949- 791593
Veronmaksajat kustantavat yrittäjien eläkkeitä jo yli 500 miljoonalla
Suomalaista yrittäjää ei kommunistista erota. Aktiivisen "yrittämisen" maksattaa yritystukina yhteiskunnalla, ja vieläpä141214Kun ei numeroa
niin en edes voi viestittää, et suunnitelmiin tuli muutos. Ikävä on, ja kasvaa vaan🤍121168