Irrallisuuden tunne kaikkeen

Mielipiteitä ja kokemuksia jo olette olleet vastaavassa tilanteessa. Mihin muuttaisin?
Itse nainen 35v, ja mies 38v. Ollaan ollut kohta 10 vuotta kihlatun kanssa, mutta itsestä tuntuu että liian moni asia vaivaa ja en vain jaksaisi enää olla yhdessä. Näin isoin asia on muun muassa tämä päättämättömyys ja että toinen ei halua ikinä muutosta mihinkään. Ja tämä on välillä todella tuskaista koska kotiin ei voi ostaa vaikkapa edes astianpesukonetta koska se maksaa, siihen menee aikaa laittaa, se hajoaa. Aina sama kaava mistä tahansa. Vaikka onkin myös hyvää niin usein tuntu että arki on kuin suossa tarpomista. Ja myös toinen esimerkki, ettei tämä halua edes muuttaa. Ei vaikka se olisi parempi hänenkin työmatkan kannalta. En vaan ymmärrä, ja siksi lähden. Itsestä en haluaisi vaikkapa asua tässä samassa vuokra-asunnossa lopunikää mutta toinen ei tunnu tajuavan edes sitä että aika kuluu eikä kumpikaan olla enää mitään 20 vuotiaita.
Lapsia ei ole enkä niitä edes haluisi ei siinä mutta on sitä silti omia toiveita ja tavoitteita ja toinen ei tunnu olevan kiinnostunut mistään.
Sinällään harmittaa koska minä olen muuttanut miehen perässä tämän kotipaikkakunnalle ja olen pitänyt asuinpaikkakunnasta. Oma suku 300km päässä. En ole ikinä pitänyt omasta kotipaikkakunnasta, koska siellä ei ole juuri mitään kauppoja eikä vaikkapa julkista liikennettä. Eikä ystäviä. Mutta oma suku toki kenen kanssa ihan hyvät välit.
Mutta näin omalla kohdalla tuntuu että alkaa olemaan jo ikää jonkin verran ja tuntuu että nykyisessä suhteessa on jäänyt niin paljon kaikesta paitsi. En ole päässyt käymään festareilla, en tapaamaan juurikaan muita. En tiedä jäisinkö tänne yksin vai muutanko kotipaikkakunnalle. Jotenkin se tuntuu yhtä aikaa kivalta mutta myös masentavalta ajatukselta.
Ja yleensä ottaen tuntuu nyt myös siltä että olo on todella irrallinen. Että kaikki mitä on toisen kanssa rakentanut on mennyt hukkaan eikä tiedä edes minne kuulun.