Rautatieasemalla on kukkakauppa, jossa olen käynyt lukemattomia kertoja. Kukkakauppa minulle tarkoittaa pienehköä liiketilaa, jossa on paljon kukkia ja vähän myyjiä.
Mutta kun poistuu ydinkaupungin laitamille, aina Vantaalle asti, niin kukkakaupoista kasvaa valtavia. Ne muuttuvat pikkuliokkeistä lasipalatseiksi ja puutarhoiksi. Kukkia on loputtomasti, ja ne tuoksuvat siellä ja täällä aina pensaiksi ja puiksi asti.
Kiinnitin Tammistossa huomioni omituiseen tyyppiin, joka silmämääräisesti tuntui olevan outo. Kaikki muut asiakkaat olivat naisia. Hän oli ainoa mies paikalla. Lisäksi hän ei ollut lainkaan kiinnostunut kasveista, vaan ruukuista. Saviruukuista.
Kuulin hänen tiedustelevan myyjältä, että kestävätkö ruukut avotulta. Ja että montako litraa vettä mahtuu suurimpaan. Myyjätär ei tiennyt. Minäkään en tiennyt, vaikka tiesin kuinka orkideoille puhutaan, mistä ne pitävät ja kuinka niitä hoidetaan.
Koska minussa on hieman salapoliisin vikaa, ja osaisin varmaan kirjoittaa dekkarin, tai suunnitella nerokkaan rikoksen, niin päätin ottaan tarkemmin selvää tästä omituisesta asiakkaasta, jolla oli outo ruukkuinnostus. Hän nimittäin naputteli suurinta myynnissä olevaa ruukkua, kurkisteli sen sisään ja kosketteli sitä kuin saadakseen sen lähettämään värähtelyjä, joita vain hän tunsi. Minä tunsin jotain aivan muuta.
Myyjätär keskusteli vastaavan kanssa sivummalla ruukun spekseistä, joita ei tuntunut olevan olemassakaan. Käytiin brosyyrit läpi.
Vaikka tiesin sen olevan siellä, niin tarkistin silti: Pippurisumute käsilaukussani.
(hihitystä)
Mutta kun poistuu ydinkaupungin laitamille, aina Vantaalle asti, niin kukkakaupoista kasvaa valtavia. Ne muuttuvat pikkuliokkeistä lasipalatseiksi ja puutarhoiksi. Kukkia on loputtomasti, ja ne tuoksuvat siellä ja täällä aina pensaiksi ja puiksi asti.
Kiinnitin Tammistossa huomioni omituiseen tyyppiin, joka silmämääräisesti tuntui olevan outo. Kaikki muut asiakkaat olivat naisia. Hän oli ainoa mies paikalla. Lisäksi hän ei ollut lainkaan kiinnostunut kasveista, vaan ruukuista. Saviruukuista.
Kuulin hänen tiedustelevan myyjältä, että kestävätkö ruukut avotulta. Ja että montako litraa vettä mahtuu suurimpaan. Myyjätär ei tiennyt. Minäkään en tiennyt, vaikka tiesin kuinka orkideoille puhutaan, mistä ne pitävät ja kuinka niitä hoidetaan.
Koska minussa on hieman salapoliisin vikaa, ja osaisin varmaan kirjoittaa dekkarin, tai suunnitella nerokkaan rikoksen, niin päätin ottaan tarkemmin selvää tästä omituisesta asiakkaasta, jolla oli outo ruukkuinnostus. Hän nimittäin naputteli suurinta myynnissä olevaa ruukkua, kurkisteli sen sisään ja kosketteli sitä kuin saadakseen sen lähettämään värähtelyjä, joita vain hän tunsi. Minä tunsin jotain aivan muuta.
Myyjätär keskusteli vastaavan kanssa sivummalla ruukun spekseistä, joita ei tuntunut olevan olemassakaan. Käytiin brosyyrit läpi.
Vaikka tiesin sen olevan siellä, niin tarkistin silti: Pippurisumute käsilaukussani.
(hihitystä)
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jännittävä, mitä sitten tapahtuu? :)
Ei mitään. Se oli tyyliin siinä.
(naurua)
yeah, well is packinf at lat 2x Parasbllluuuumm.. pistons lie stand in time people die, .
noniin runoilua.
Punos
Myyjättären tehtävä osoittautui mahdottomaksi: Suurimman ruukun tilavuutta ei löytynyt mistään. Ei lukuja, ei faktoja. Oli vain hinta, valmistaja ja päälle vero, jonka he kykenivät asiakkaalleen näyttämään. Outomies vaikutti turhautuneelta. Hän näytti siltä, että olisi voinut polkea jalkaa tai kimittää falsetissa.
Hänen ongelmansa alkoi hahmottua minulle. Ensin oli ollut vain kummallinen tunne siitä, että nyt ei kaikki ole kohdallaan, mutta tunteesta oli muodostunut kuvio, jota saattoi tulkita.
Kun tutkin kuviota, niin minut huomattiin. Katsahdin käsilaukkuuni. Olin tutkivinani murattia edessäni ja olin poissaolevaisuuden ilmentymä. En ollut paikalla. Salapoliisitaitoni ovat lapsenkengissä.
Päätin soittaa haamupuhelun (Haamupuhelu on puhelu, jossa puhutaan olemattoman ihmisen kanssa niitä ja näitä. Haamupuhelu on erittäin hyvä mekanismi poistua tilanteesta kuin tilanteesta. Ohittaa tilanne kuin tilanne. Haamupuhelu on keinovalikoiman top viidessä).
- Anteeksi, mutta olisiko teillä hetki aikaa?
Puhuin puhelimeen, pidin toista kättä käsilaukussa ja tuijotin outomiestä silmiin.
(reps)
Maailmankaikkeuden oudoin keskustelu
Dialogi
- Anteeksi, mutta olisiko teillä hetki aikaa?
- Minulla?
- Niin. Katsokaas kun minulla on ongelma. Tarvitsisin siihen teidän apua.
- Ei mua teititellä tarvitse, naurahdin ontosti. En mä mikään vanhus ole. Siis mikä ongelma sulla on?
- Katsokaas kun…
Outomies sanoi ja teki jotain niin karmivaa, että menin kananlihalle. Kauttaaltaan. Tuntui samalta kuin olisi hypännyt kylmiltään alasti hankeen.
Hän nimittäin mittasi minut. Tajusin sillä samalla hetkellä, että kaikkien paikalla olevien naisten joukossa olin heistä se erottuvin.
Hänelle.
Minä muistutin jotain toista. Minusta oli tullut outomiehelle se toinen.
- Tulisitko hetkeksi tänne? Meillä on tuolla myyjien kanssa meneillään pieni palaveri.
(reps)
Bisnes
- Siis mitä?!
- No onhan tämä nyt kieltämättä omituista, outomies sanoi. Myyjätär oli yhtä ihmeissään kuin minä.
- Ei siinä mene kuin muutama sekunti, outomies aneli.
- Siis että mahdunko minä tuohon pyttyyn tuossa. Hulluko olet?
- Minä en ainakaan tuohon ruukkuun mahdu, myyjätär puuskahti.
- En ole pyytänytkään. En ole pyytänyt muuta kuin tämän astian mitat, joita ette ole pystynyt minulle toimittamaan. Katsokaa nyt hintaa. Kyllä tuohon määrään rahaa olisi informaatiota tuotteesta löydyttävä. Johan sen lakikin määrää.
- En minä tuonne mene.
- Menisit nyt. Saisit uuden hyvän kokemuksen itsellesi. Vain pieni hetki.
- En minä tuonne mahdu. Paikkahan on täynnä väkeä. Päädyn vielä nettiin, jos joku fotaa.
- Saat tästä karkkia. Mene nyt.
- Mulla on hame päällä. Ei onnistu. Lisäksi se saattaa kaatua ja vierin sen mukana ajoradalle ja jään bussin alle. Ei onnistu.
- Me teemme näköesteen hänen kanssaan. Pari sekuntia ja sitten se on ohi. Ole nyt kiltti. Olet juuri sopiva.
- Aivan sairasta, mutisin.
(hihitystä)
Peliliike
- Tehdäänkö niin että yrityksemme lahjoittaa teille lahjakortin, jos suostutte käymään ruukussa? Me olemme tässä nyt hieman kiusallisessa tilanteessa, sillä asiakas tässä on aivan oikeassa siinä, että myynnissä olevasta tuotteesta on löydyttävä informaatiota asetusten mukainen määrä.
- Lahjakortti?
- Minusta tuo ehdotus on vallan mainio. Me kaikki olisimme voittajia tässä kiusallisessa tilanteessa. Mutta vain jos te suostutte pyyntöön, outomies puheli.
Katsahdin ruukkuun.
Ruukku on naisen symboli, amfora. Ruukku on esine, jonka tarkempi määritelmä on astia. Astia taas ruukun ominaisuudessa toimittaa säilyttämisen virkaa. Virtaavaa, tai maahan helposti imeytyvää ei voi kuljettaa minnekään kauemmas pikarissa tai karahvissa. Ruukku on sellaiseen tarpeeseen sen paras keino.
Mutta tämä oli koristeruukku, pohdin ja katselin sen pohjalle. Ruukun olisi tarkoitus olla täynnä multaa ja juuria. Se on alusta hallitulle elämälle. Sen reunat rajaavat sitä ja estävät muun elämän tunkeutumista siihen.
Pata kattilaa soimaa
(hihitystä)
Valaistuminen
Olin jo nostamassa toista jalkaani maasta, sillä painopiste oli siirtynyt lantiolla, kun huomasin jonkin välähtävän silmäkulmassani. Alkoiko sataa? Taivas oli selkeä kuin sinisin siniristilippu. Ei sadetta. Se saattoi olla kuolaa outomiehen suupielestä, tai sitten vain hetkellinen välähdys verkkokalvollani. Haamuvälähdys.
Pyysin heitä kääntymään selin siksi aikaa, kun käväisisin ruukussa.
Yllättävää kyllä, mahduin ruukkuun mainiosti. Tilaa jäi jopa hengittää. Lahjakortti olisi jo hommattu. Onnittelin itseäni. Vihdoinkin minusta olisi jotain todellista hyötyä maailmalle. Minusta oli mitaksi mittaamattomiin ongelmiin ja vaikeisiin laskutoimituksiin.
Minulle oli syntynyt identiteetti, tarkoitus ja merkitys. Olin puuttuvat arvot ja sopimusten tyhjät kohdat. Täytin itselläni ihmiskunnan ontot kohdat ja mielettömät halut.
Olin valmis.
Nousin ruukusta uutena ihmisenä.
(hihitystä)
Onko tämä jokin eroottinen fantasia?!
🦄
Jälkipuhe
- No niin. Sehän kävi kivutta. Oikein hyvin mahduit. Oikein hienoa, outomies iloitsi.
- Minä haen teille sen lahjakortin, myyjätär riemuitsi ja taputti käsiään.
- No olihan kokemus. Tuli hieman sellainen turvallinen ja rauhallinen fiilis. Suosittelen kaikille.
- Minä tuosta vähän… Siinä oli vähän pölyä.
- Ai että! Minäkin haluan ruukkuun, myyjätär hihkui ja hyppi paikoillaan. Siis nuo sun vibas tuntuu täällä asti. Ihan kuin olis saamassa orkut, hän jatkoi.
- Minustakin se oli kiihottavaa. Varsinkin se kun nousit ylös ruukusta. Se oli valoisin kohta. Eikö kannattanutkin kokeilla? Kyllä minä arvasin kuinka tässä käy, outomies intoili ja hyppelehti jalalta toiselle.
- No olihan se… kokemus, sanoin ja ihmettelin, sillä koko kasvihuoneen kansa tuijotti minua suu auki, kun seisoin ruukussa ja säteilin.
(hihitystä)
Öm…
Ei. Harhauduin mielenkiintoisesta kirjoitussuunnasta häirinnän vuoksi ja päädyin jonnekin kukkaruukkuun, vaikka tarkoitus oli purkaa tuon eilen mainitsemani hämmentelijän mielenmaisemaa.
(naurua)
Arvasin sen! 🙄
🦄
Ei tarvii muuta kuin lieriön laskukaava tai 10 litran ämpäri.
Mjaa
Katsos kun jos minä olen tuossa ruukussa, niin homman idea alunperin oli jonkinlainen outo keitos.
Ja sitten puuttui enää se vesi. Mutta johan sinä sitä kiikutit paikalle ämpärilläsi.
(hirn)
Hienoa.
Kohta olemme varmaan kaasukaupassa.
Mjaa
Kyllä näillä huudeilla on ihan selvä työnjako.
Ei täällä sooloilla tarvitse.
(naurua)