Taittuuko valo sivuille vain heijastuuko se takaisin vai mitä sille tapahtuu?
Ateistit eivät tiedä vastausta, joten evoluutioteoria on kumottu.
Ateistit eivät tiedä vastausta, joten evoluutioteoria on kumottu.
Mitä tapahtuu valolle avaruuden rajalla?
Anonyymi-ap
27470
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Mihin pyrit tuolla typerällä pelleilyllä?
Avaus on piruilua kreationistien argumentointityylistä:
jos et voi selittää jotain kretun hullun hauskaa random ajatusta X, niin siitä seuraa, että evoluutio on kumottu.
Kreationisti ei edes pysty nimeämään ainuttakaan asiaa, joka ei kumoaisi evoluutiota.
Minusta se on kömpelöä ja teennäistä. Antaa kreationistien itse kusta muroihinsa. Ei heitä tarvitse siinä auttaa.
Ei avaruudella ole mitään "rajaa".
Universumin tilavuus oli alussa pienin mahdollinen. Sillä oli ja on edelleen halkaisija ja tilavuus. Tämä olisi mahdotonta, jos ei olisi rajoja.
Ajattelusi on jumissa 3D -maailmassa, koska olet 3D-otus.
Yksiulotteinen viiva voi olla päättymätön, mutta pituudeltaan rajallinen, kun se kiertyy ympyräksi (tms) toiden dimeenssion suhteen.
Samoin pallon 2D pinta on pinta-alaltaan äärellinen, mutta koska se on kiertynyt kolmannen ulottuvuuden suhteenn niin niin ei ole mitään "rajaa" johon se loppuisi.
Tilanne on aivan vastavva 3D tilavuuden suhteen. Se voi olla ilman "rajaa", mutta tilavuudeltaan äärellinen, jos se on kiertynyt seuraavan ulottuvuuden suhteen.
Höpö höpö satu
Univesumi on rajaton, mutta kooltaan äärellinen.
Se että sinä et jotain ymmärrä, ei tarkoita etteikö se olisi totta.
Tuo oli Arton tähän mennessä vakuuttavin perustelu väitteelleen.
Valoa on niin kauan ja kaukana kuin sen voi havaita. Sitä sanotaan näkyvyydeksi. Ateismi ja uskominen on samanlainen, niitä ei ole jos niitä ei todeta.
Valoa voi olla myös lähellä eikä sitä havaita.
Itse aloitus on mielenkiintoinen, ainakin itselleni, vaikka ymmärrykseni, osaamiseni eikä tietoni riitä kovinkaan pitkälle. Jos pyrin oppimaan uutta, niin siinä syntyy ainoastaan lisää kysymyksiä ja tietämättömyyttä.
Luin joskus kosmisesta alkusäteilystä, jonka aallonpituus on muuttunut avaruuden laajenemisen takia. Ilmeisesti kyse on mikroaalloista. Ko säteilyn nopeus on lähes valon nopeuden luokkaa. En ymmärrä miksi sitä säteilyä tulee joka suunnasta. Ikäänkuin olisimme kuplassa, minkä reunasta ko säteily kimpoaa taas uuteen suuntaan?
Universumi laajenee hitaammin kuin kosminen taustasäteily etenee. Niinpä säteilyä on kaikkialla alusta alkaen.
Valo pysähtyy avaruuden reunaan. Se ei taitu eikä heijastu takaisin. Samoin käy taustasäteilylle.
Miksi luulet että universumilla olisi joku "reuna"?
Äärellisellä tilalla on rajat.
Maailmankaikkeus ei kuitenkaan ole mikään ilmapallo. Maailmankaikkeuden rajalla materia vain lakkaa ja rajan ulkopuolella ei ole ainoatakaan atomia.
Rajalla lakkaavat myös säteily ja valo. Rajan takana ei ole mitään.
Ei 3D tilalla tarvitse olla rajoja jos se taipuu neljännen ulottuvuuden suhteen.
Aivan kuten 1-ulotteisen viiva0n ei tarvitse päättyä jos se taipunut toisen ulottuvuuden suhteen suljetusi kuvioksi kuten ympyräksi.
Aika ei taivu. Se kulkee lineaarisesti eteenpäin.
Eihän neljännen ulottuvuuden tarvitse olla aika. Voihan olla muitakin ulottuvuuksia. Itse asiassa käsitys ajasta neljäntenä ulottuvuutena perustuu vain siihen, että joistakin suhteellisuusteorian tilayhtälöistä tulee "kauniimpia", kun ajan tulkitsee yhdeksi ulottuvuudeksi
Mehän tiedämme, että massa saa avaruuden taipumaan. Esimerkiksi meidän aurinkomme on massansa aiheuttamassa "gravitaatiokuopassa", joka on siis 3D-avaruuden "kuoppa", johon kappaleet tippuvat tulevat ne mistä 3D-avaruuden suunnasta tahansa. Avaruuden siis täytyy olla taipunut jonkun "ei-3D" ulottuvuuden suhteen, mikä ikinä järjestysnumero tai nimi me tuolle ulottuvuudelle halutaankaan antaa. Aivan samoin kuin 2D-pinnassa oleva "kuoppa" saadaan aikaan niin, että 2D-taso taipuu ko,mannen ulottuvuuden suhteen.
Ajan lineaarisuudestakin voi olla kahta mieltä, kun aika kulkee eri tarkkailijoille eri nopeutta. Esimerkiksi jos on kolme kovin eri nopeutta liikkuvaa havainnoitsijaa A, B ja C, ja A tekee asian x ja C asian y, jotka tarkkailijan B mielestä tehtiin yhtä aikaa, niin tehtiinkö ne myös havainnoitsijoiden A ja C näkökulmasta yhtä aikaa?
Elät kuvitelmissa. Fiktiota ei pidä sekoittaa faktoihin. Tuntemattomat ulottuvuudet ovat fiktiota.
Painovoima saa avaruuden havaitusti taipumaan. Esimerkiksi "suoraan" 3D avaruudessa kulkevat fotonit kaartuvat suurimassaisten kappaleiden (tähdet, mustat aukot) aiheuttaman "montun" kohdalla.
Se sanoitammeko taipumisen tapahtuvan neljännen ulottuvuuden suhteen vai jollakin muulla terminologialla on toissijaista. "Taipumissuunnan" nimittäminen ulottuvuudeksi on kuitenkin perustellumpaa kuin ajan nimittäminen "ulottuvuudeksi". Kuten suhteellisuusteoria osoitti, niin aika on suhteellista. Toisin kuin 3D-ulottuvuuksien suhteen millimetri on maassa ja maata huimaa vauhtia maata kiertävässä sateliitissa millimetri, mutta sekuntti ei olekkaan tasan samanpituinen sekuntti.
Kun siis HAVAITUSTI avaruus taipuu massan vaikutuksesta, niin universumi on siis "taipuvainen" eikä pelkkä jäykkä 3D-malli. Tällöin universumi voi olla tilavuudeltaan äärellinen, mutta suljettu niin ettei sillä ole mitään "laitaa" tai "rajaa", jota voisi koskaan tavoittaa.
Valo ja säteily ovat tavoittaneet universumin laidat jo varhain. Jopa materia oli reunoilla alussa.
Universumin laajeneminen ei ole liikettä, vaan tilan / tilavuuden lisääntymistä. Periaatteessa jokainen avaruuden piste laajenee kaiken aikaa. Jos siis olisi olemassa kaksi liikkumatonta kohdetta universumissa kaukana toisistaan, niin 3D koordinaatistossa ne pysyisivät paikallaan, mutta niiden etäisyys kasvaisi kaiken aikaa, koska koordinaatisto muuttuisi.
Alku oli pistemäinen singulariteetti, joka olisi siis ollut lähes "pelkkää reunaa", jos reuna olisi olemassa. Reuna olisi energiaa ja myöhemmin materiaa täynnä jo heti alussa.
Jos avaruudella olisi reuna, niin reunalla olisi ollut koko ajan energiaa ja materiaa. Tiedämme, että alkeishiukkaset (kuten elektronit) eivät ole hiukkasmaisesti missään tietyssä pisteessä, vaan ne putkahtelevat olevaiseksi todennäköisyyskentässä milloin missäkin. Miten siis mikään hiukkanen voisi olla "reunalla", koska sehän voisi putkahtaa olevaisuuteen kaukana reunan "tuolla puolen"? Mutta koska universumin ulkopuolella ei ole tilavuutta, niin sen täytyisi vain kadota. Energian säilyvyys ei siis pätisi (ehkä se ei päde muutenkaan) ja universumi "vvuotaisi" ja olisi aina "vuotanut", kuin vanha vappupallo ja ennen pitkää tyhjenisi?
Universumi jossa on "reuna" voi intuitiivisesti tuntua "helpolta" ymmärtää, mutta se tuo paljon monimutkaisempia ongelmia kuin taipunut suljettu universumi, joka on tilavuudeltaan äärellinen, mutta jossa ei ole mitään 3D-mallissa näkyvää "reunaa".
"Mitä tapahtuu valolle avaruuden rajalla?"
Se törmää Raamattuihin, joilla avaruuden raja on vuorattu. Koska ateistit eivät voi todistaa, etteikö näin olisi, ateistit ovat väärässä.
Ja Aurinkoa kiertävällä radalla kiertää Russellin teekannu.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Russellin_teekannu
Tämä on hyvä teoria.
Siksi vyöhykettä jossa valo loppuu ja alkaa pimeys, kutsutaankin "Raamattuvyöhykkeeksi".