kulttuuria

Ennen Islaminuskon alkua pakanauskontojen arabinaiset tavallisesti nauttivat yhteiskunnan kunnioitusta. Useimmilla heistä, mukaan lukien Khadija, islamin profeetan ensimmäinen vaimo, oli oikeus harjoittaa elinkeinoa ja valita tai hylätä aviomiehensä. He ottivat osaa suurimpaan osaan sodan ja rauhan ajan toimista, mukaanlukien julkinen jumalanpalvonta. Naispainotteisessa arabipakanallisuudessa jumalattarilla oli erityinen asema: Mekassa jumalatar Al-Uzza, Taifissa Al-Lat ja Medinassa jumalatar Manat olivat suosituimmat jumalolennot ja heidän patsaansa olivat kaikkein kunnioitetuimmat kun taas tuimaa Allahin patsasta lähes laiminlyötiin.

Pakanallinen arabirunous oli enimmäkseen kiinnostunut naistensa kauneudesta ja sulokkuudesta ja heidän heimokunniastaan sodassa ja rauhassa. Vain yhdessä Mekan riistäjäheimossa vallitsi julma tyttärien elävävältä hautaamiskäytäntö. Ennen islaminaikaa arabiyhteiskunnassa oli erittäin epätavallista, että miehellä olisi ollut enemmän kuin yksi vaimo taloudessaan ja on jokseenkin varmaa, että profeetta esitteli ja rohkaisi moniavioisuuteen Islamin julkitulon jälkeen. Naisten oli synnytettävä niin monta muslimia kuin mahdollista. Tästä oli lopulta seurauksena naimisissa olevien naisten aseman huononeminen islamilaisessa yhteiskunnassa. Sitä vastoin ennen islaminaikaa vallinneet arabitavat sallivat monia vapaampia avioliiton muotoja, jotka antoivat naisille vapauden ja luvan täyteen ihmisyyteen. Kuitenkin islamilaisen avioliiton (nikah) keinotekoiset säännöt alensivat avioliiton pelkäksi seksuaaliseksi ja sosiaaliseksi orjuudeksi.

Islamin profeetta vastusti ennen profeetaksi tuloaan vastasyntyneiden tyttärien elävältähautaamista. Hän teki mielellään työtä naisen alaisuudessa ja nai eronneen naisen. Varhainen Islam jatkoi useimpia Islamia edeltäneitä heimotapoja. Madinan naiset eivät käyttäneet hijabeja eivätkä huntuja, ja myöhemmin vain profeettojen yhdeksän vaimon sosiaalisia suhteita rajoitettiin, koska heidän kotinsa oli jatkuvasti täynnä vieraita. Mutta mitkään noista rajoituksista eivät koskeneet profeettojen naispuolisia seksiorjia.

Puoliksi läpinäkyvä puoli-kasvohuntu (hijab) on itse asiassa hyvin vanha tapa Assyrian valtakunnan ajoilta. Se oli vapaan naisen statussymboli ja merkki erityisasemasta yhteisössä. Islamia edeltävänä aikana kaupungeissa asuvat pakana-arabinaiset käyttivät muodikasta puoliksi läpinäkyvää puoli-kasvohuntua mutta heimojen naiset eivät koskaan.

Myöhemmin Islam lisäsi ohjeita "naisten viattomuuden säilyttämiseksi" - yleisillä paikoilla saa katsoa vain maahan, rinnat ja jalokivet täytyy pitää kokonaan näkymättömissä jne. Profeetan seuraajat ulottivat nämä rajoitukset kauas Koraanin alkuperäisen tarkoituksen ulkopuolelle. Niistä tuli enemmän tai vähemmän pysyvä osa muslien elämää.

Myöhemmin, varhaisen Islamin turvattomuus asteittain lisäsi naisten eristämistä. Sata vuotta myöhemmin, Abbasidi kalifi Haroon ur Rashidin valtakaudella, naisista tuli pelkkiä seksileluja ja lisääntymiskoneita. Naimisissa olevat naiset olivat pelkkiä palvelijattaria - miesten sosiaalisen elämän lisäosia. Lisäksi, koska naisia kohdeltiin seksiorjina, heitä kaupattiin vapaasti Islamilaisen maailman maissa, ja lainattiin, vuokrattiin ja jaettiin lahjoina ystäville. Profeetta itse lahjoitti naispuolisia seksiorjia suosikeilleen. Orjien määrälle ei ollut rajoitusta. Esimerkiksi eräs profeetta Hazrat Zubair Ibn ul Arvanin seuraajista omisti tuhat miesorjaa ja tuhat naispuolista seksiorjaa. Islam kohteli naisia kuten maata johon mies voi laskea siemenensä.

Proofeetta itse otti osaa tai ohjasi lähes sataa sotaa, hyökkäystä tai ryöstöretkeä. Hänen jälkeensä hänen seuraajansa jatkoivat hyökkäyksiä. Beduiinit, hurja islamilaisheimo, jolla oli vuosisataiset perinteet julmuudesta ja raa'asta heimosodankäynnistä, osoittautui hyödylliseksi Islamin iskujoukoksi. Irakin jälkeen Islamin valtakunta valtasi Syyria vuonna 634 CE. Antautumisesta huolimatta monissa paikoissa tapahtui suuria joukkomurhia. Tuhansia miehiä surmattiin ja naiset ja lapset myytiin orjuuteen. Luostarit ryöstetiin, munkit ja kyläläiset surmattiin ja nunnat raiskattiin. Egyptin valloituksen jälkeen monet kaupungit asukkaineen tuhottiin. Myös Kyproksella ja Pohjois-Afrikassa tapahtui suuria joukkomurhia. Rooman provinssi Irak, Syyrian provinssi Iran, ja valloitettu Iran toivat satoja tuhansia miesorjia ja naispuolisia seksiorjia sekä näiden valtakuntien valtavat hedelmälliset maa-alueet joissa naisia oli pidetty suuressa arvossa esimerkiksi Manichaecian Irak, Faaraoiden Egypti ja Pohjois-Afrikan sivilisaatiot.

Kuten Egyptissä ja Iranissa, mihin tahansa beduiinien islamilaiset valloitusarmeijat menivät, ne tuhosivat paikalliset kulttuurit, toivat tilalle islamilaisen keskiaikaisen heimoyhteiskunnan, järjettömästi murhaten miehet ja alentaen naiset pysyvään seksiorjuuteen. Lyhyesti, islamilaiset beduiiniheimot ja barbaarit tekivät saman ympäröiville korkeakulttuureille kuin Rooman barbaarit tekivät korkeasti sivistyneille muinaiskreikkalaisille. Samaan aikaan näinä vuosisatoina islamilaiset beduiinit jatkoivat eurooppalaisten naisten ryöstöretkiä ja sieppauksia islamilaisille orjamarkkinoille. Syyrian valloitus pakotti tuhannet kristityt papit kääntymään Islamiin, jolloin heidän uskontonsa vaihtui, muttei ammatti. Heistä tuli ankaran naisvihamielisiä Islamin mullaheja jotka jatkoivat Islamin alaisuudessa paitsi uskonnollista magiaa ja rituaaleja myös kristinuskon keskiaikaisuutta.

Lyhyesti, näiden valloitusten, tuhon ja Islamin keskiaikaisten heimotapojen pakottamisen seurauksena, Islamin valtakunnan alaiset yhteiskunnat menivät kaikkia muita valtakuntia pidemmälle naisten täydellisessä eristämisessä poliittisesta vallasta ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Islamilainen lainsäädäntö meni paljon pidemmälle kuin mikään mitä profeetta oli heimouskonnollisuudessaan alunperin uneksinut huijatessaan naisilta oikeudenmukainen paikkansa yhteiskunnassa ja perimysasioissa. Kun Koraani alunperin antoi naisille perimysoikeuden, islamilaiset mullahit keksivät Waqf - lakiperustan, joka poistaa tyttäriltä ja heidän jälkeläisiltään oikeuden perintöön. Vaikka Koraani antaa naiselle oikeuden perintöön, hän on lain edessä alaikäinen, yleensä koulua käymätön, joka tarvitsee holhoojan, eli isän, aviomiehen tai pojan. Todellakin, naisten asema Islamissa on teoriassa ylistetty mutta käytännössä täydellisen surkea.

Haaremien, naispuolisten seksiorjien säilytyspaikkojen, yleistyminen korosti naiseuden lopullista alennustilaa Islamin alaisuudessa. Ne lopulta virallistettiin Kalifi Al-Walid toisen aikana. Haroon ur Rashidilla, Islamilaisella kalifilla (valtias), oli kaksi tuhatta naispuolista seksiorjaa, kalifi Mutawakkalilla oli neljä tuhatta naista seksiorjina, ja jokaisella mullahilla, virkamiehellä ja islamilaisen valtion sotilaalla oli joitakin miesorjia ja naispuolisia seksiorjia, jotka oli otettu valloitetuista kansakunnista. Koska naiset eivät saaneet oppia, kokea eivätkä ajatella itsenäisesti, ei ole ihme että Islamin 1600- vuotisessa historiassa on hyvin harvoja loistavia naisia. Hekin , jotka sattumalta tai ikivanhojen esi-islamilaisten tapojen voimalla pääsivät vallan saleihin, tuhottiin ennemmin tai myöhemmin jonkun uskovaisen ja hyveellisen islamilaisen mullahin käskystä. Todellakin, Islamin väkivaltainen naisvihamielisyys on ollut yhtä äärimmäisen pahaa kuin se, kun kristinusko poltti satoja tuhansia eurooppalaisia naisia noitina 1400-, 1500- ja 1600-luvuilla. Mullahit ja kalifit, Islamin valtakunnan naisvihan instrumentit, jatkoivat naisten alistamisen edistämistä Sharian, jäykän muodollisen ja moraalittoman Islamin lainsäädännön alaisuudessa. Sharia oli lopullinen sinetti naisten täydelliselle alistamiselle. Islamin moderni historia on vain islamilaisen heimokeskiaikaisuuden jatkumo. Vain tekniikka, sanasto ja teeskentelevä julkisivu ovat nykyaikaisia.

2. Monivaimoisuus


Miehen on sallittu mennä naimisiin korkeintaan neljän naisen kanssa, edellyttäen että hän kohtelee heitä tasavertaisesti ja oikeudenmukaisesti. Jos hän ei kykene elättämään enempää kuin yhden vaimon tai pelkää, ettei voi olla oikeudenmukainen heidän välillään, hänen pitäisi pysyä yksivaimoisena. Monivaimoisuuden ensisijainen tarkoitus on huolehtia sotaleskistä ja -orvoista. Miesten määrä laskee väistämättä missä tahansa yhteisössä suuren sodan jälkeen ja monivaimoisuus on ainoa säädyllinen ratkaisu yksin jääneille leskille ja orvoille. Sellaisissa tilanteissa naiset saattavat turvautua luonnottomaan yksinelämään tai moraalittomaan ja syntiseen elämään. Islam myös tiukasti kieltää avioliiton ulkopuoliset seksuaaliset suhteet, ja jälleen monivaimoisuus on ainoa säädyllinen ja kunniallinen ratkaisu sellaisissa tapauksissa, joissa mies haluaa useamman kuin yhden partnerin.


Nykyään laajalle levinnyt käytäntö, jossa miehillä on vaimoja samoin kuin rakastajattaria, on alentavaa kaikille osallisina oleville naisille; se on epärehellisyyttä ja aiheuttaa sanoin kuvaamatonta kurjuutta. Kun mies menee naimisiin useammin kuin kerran, kaikki osalliset naiset ja lapset ovat laillisia, minkä lisäksi miehen tulee myös ottaa täysi vastuu kaikista aloittamistaan suhteista.



3. Naisten todistus


Koraanissa lausutaan selvästi, että kahden naisen todistus on vastaava kuin yhden miehen antaen syyn, että jos yksi (naisista) unohtaa, toinen voi muistuttaa häntä (merkityksen selitys): "…Tuokaa kaksi todistajaa miehistänne. Jos kahta miestä ei ole (saatavilla), sitten yksi mies ja kaksi naista, sellaisia, jotka sovitte todistajiksi, niin että jos yksi heistä (kahdesta naisesta) erehtyy, toinen voi muistuttaa häntä…" (Koraani 2:282)


Oikeudessa todistaminen voi olla pelottava kokemus, varsinkin kun oikeusjärjestelmä koostuu pääasiallisesti miehistä, joten naiset voivat tukea toisiaan moraalisesti samoin kuin muistuttaa toisiaan. Se on vakava ja raskas velvollisuus, jota on kevennetty naisille.




Rikostapauksissa, joissa vain naiset ovat todistajina, neljä Imaamia (uskonnollista johtajaa) [Abu Hanifa rahimähullaah (k. 150 AH), Malik bin Anas rahimähullaah (k. 179 AH), ash-Shafi'i rahimähullaah (k. 204 AH) ja Ahmad bin Hanbal rahimähullaah (k. 241 AH)] ovat yksimielisiä siitä, etteivät he hyväksy naisten todistusta. He järkeilevät, että sellaisissa tapauksissa kuten murha tai raiskaus, naiset ovat tunteellisia ja saattavat hämmentyä. Sellaisesta todistuksesta tulee epäilyttävä, ja Shärii'än (islamilaisen lain) periaate on, että mikä tahansa epäilys todisteesta mitätöi todisteen ja tekee sen pätemättömäksi. Tässä yhteydessä ädh-Dhähirii koulukunta on luotettavampi.


Se lausuu, että jos rikostapauksessa todistajina on vain naisia, heidän todistuksensa hyväksytään sen periaatteen mukaan, että kahden naisen todistus on vastaava kuin yhden miehen todistus. Joten aviorikoksen tapauksessa neljän miehen tai kahdeksan naisen todistus hyväksytään. He esittävät syyksi, että jos naisten todistus hylätään kokonaan sellaisissa tapauksissa, monet rikokset jäisivät rankaisematta.


On tieteellinen tosiasia, etteivät naiset pysty selittämään tapahtumien perinpohjaisia yksityiskohtia samalla tarkkuudella, johon miehet pystyvät. Monissa tutkimuksissa on vahvistettu tämä tosiasia, esimerkiksi tohtori Hardingin tutkimuksessa, joka on esitetty hänen kirjassaan "The Way of All Women" (Kaikkien naisten tapa). Yhden Hädiithin mukaan Profeetta (SAAS) kuvaili naisten olevan epätäydellisiä järkeilyssä ja uskonnollisissa tavoissa, koska heidät on vapautettu päivittäisestä viidestä rukouksesta ja paastoamisesta heidän kuukautistensa ajaksi. Heidän epätäydellisyytensä järkeilyssä on otettu huomioon laillisen todistuksen alalla. Todistuksen antaminen oikeudessa on vakava velvollisuus, josta nainen on vapautettu, aivan kuten hänen ei tarvitse rukoilla viittä päivittäistä rukoustaan moskeijassa, eikä osallistua perjantairukoukseen.

"Mies on naisen pää, koska Jumala on toisia suosinut enemmän kuin (voimalla) kuin toisia, ja koska mies elättää vaimoaan. Hurskas vaimo on nöyrä, vartio siveyttään, koska Jumala on antanut sen vartioitavaksi. Jos pelkäätte vaimonne olevan uppiniskainen, varoittakaa häntä (ensin), välttäkää häntä vuoteessa (seuraavaksi) ja lyökää heitä, mutta jos hän sitten tottelee, älkää ahdistako häntä enää. Jumala on Korkea, Mahtava." (Koraani 4:34)

Yhteenveto hyvän muslimivaimon ominaisuuksista:

Hän hyväksyy aviomiehen neljä vaimoa (saas).
Hän suorittaa viisi varsinaista rukousta ja paastoaa Ramadanin aikana.
Hän on tottelevainen aviomiehelleen, paitsi jos aviomies määrää hänet tekemään pahaa.
Hän hyväksyy kun aviomies lyö häntä.
Hän on aina ystävällinen aviomiehelleen ja huolehtii hänen tarpeistaan.
Hän yrittää lohduttaa ja rauhoittaa aviomiestään, jos tämä on vihainen tai huolissaan
Hän synnyttää aviomiehelleen lapsia eikä pyydä avioeroa ilman syytä.
Hän yrittää aina näyttää ja tuoksua hyvältä puolisoaan varten.

Muslimien tekemät rikokset suhteutettuna suomalaisiin. (Eli esim. somali syylistyy 111.5 kertaa enemmän ryöstöihin kuin suomalainen.

Somalit: kaikki rikokset 2.43 varkaus 3.99 ryöstö 111.5 pahoinpitely 7.17 törkeä pahoinpitely 13.6
raiskaus 33.38

Turkkilaiset: kaikki rikokset 5.36 varkaus 0.33 ryöstö 4.57 pahoinpitely 21.39 törkeä pahoinpitely 11.05
raiskaus 42.38


Irakilaiset: kaikki rikokset 1.53 varkaus 1.92 ryöstö 4.02 pahoinpitely 11.45 törkeä pahoinpitely 8.34
raiskaus 24.87

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1000000000000010&posting=22000000009395565

Sitoudut helvettiin.. Naiselle avioliitto muslimin kanssa on sama kuin myisit sielusi paholaiselle pilaantuneelta haisevasta mustasta makkarasta..