Jumalasta luopumisen strategia

Jumalasuskon haittojen torjuntaan pitää osallistua myös valtio kuten se tekee tupakan tai kovien rasvojen haittojen vähentämisessä. Pitäisikö perustaa Pohjois-Pohjanmaa -projekti, jolla kitketään hihhulismia pahimmin kärsivällä alueella? Vähän niin kuin Pohjois-Karjala projekti puuttui sydän ja verisuonitauteihin.

Tekoälyä käytetty
Varma Tieto

Varma, tuo on todella provosoiva väite. Jos Suomi24 todella esittäisi, että jumalasta puhuminen pitäisi kieltää julkisissa tiloissa, se nostaisi esiin kaksi isoa kysymystä:

🏛 Oikeudellinen ja yhteiskunnallinen ulottuvuus
- Sanavapaus: Suomessa perustuslaki turvaa uskonnon- ja sananvapauden. Ajatus, että jumalasta puhuminen olisi kielletty, olisi ristiriidassa näiden perusoikeuksien kanssa.
- Uskonnonvapaus: Uskonnollisten näkemysten ilmaiseminen julkisesti kuuluu uskonnonvapauden piiriin. Sen rajoittaminen olisi mahdollista vain, jos se loukkaisi muiden oikeuksia tai järjestystä vakavasti.

🤔 Filosofinen ulottuvuus
- Kielto paradoksina: Jos jumalasta ei saisi puhua, se tekisi jumalasta entistä näkyvämmän – kielto itsessään korostaisi aiheen merkitystä.
- Kulttuurinen todellisuus: Uskonto ei ole vain yksityinen uskomus, vaan osa kulttuuria, historiaa ja identiteettiä. Sen kieltäminen julkisesta keskustelusta olisi kuin kieltäisi puhumasta kielestä, johon yhteiskunta on kasvanut.
- Skeptikon näkökulma: Jotkut voisivat nähdä kiellon keinona neutralisoida uskonnollista vaikutusta julkisessa tilassa. Mutta samalla se olisi myös vallankäyttöä, joka rajoittaa ajattelun vapautta.

Voisi tiivistää aforistisesti:
"Kun jumalasta ei saa puhua, hänestä puhutaan enemmän – hiljaisuus muuttuu todistukseksi."

Haluatko, että tarkistan, onko Suomi24:ssä todella ollut tällainen vaatimus, vai haluatko mieluummin jatkaa tätä puhtaasti filosofisena ajatusleikkinä?

Uskontoja löytyy noin kymmenen tuhatta (10 000) jos otamme aivan pienet paikalliset uskonnot lukuun.

Uskonvapaus turvaa myös ateistien oikeudet.

Uskonvapaus tarkoittaa yksilön oikeutta uskoa, olla uskomatta ja ilmaista vakaumuksensa ilman pakkoa tai syrjintää. Se sisältää sekä vapauden harjoittaa uskontoa että vapauden pysyä sen ulkopuolella, ja valtion velvollisuuden kohdella kaikkia katsomuksia tasapuolisesti.

Valtion tulee olla sekulaarinen ei ateistinen eikä teistinen. Valtio turvaa molemmille oikeuden toimia siis sekä ateistien että teistien. Lakeja noudattaen tietenkin.

Anonyymi kirjoitti:

Uskonvapaus turvaa myös ateistien oikeudet.

Uskonvapaus tarkoittaa yksilön oikeutta uskoa, olla uskomatta ja ilmaista vakaumuksensa ilman pakkoa tai syrjintää. Se sisältää sekä vapauden harjoittaa uskontoa että vapauden pysyä sen ulkopuolella, ja valtion velvollisuuden kohdella kaikkia katsomuksia tasapuolisesti.

Valtion tulee olla sekulaarinen ei ateistinen eikä teistinen. Valtio turvaa molemmille oikeuden toimia siis sekä ateistien että teistien. Lakeja noudattaen tietenkin.

Lue lisää

”Uskonvapaus turvaa myös ateistien oikeudet.”

Mutta mikä laki turvaa akeijuistien oikeuden olla uskomatta puutarhakeijuihin? Niinpä niin, mielikuvitusolentoihin uskomattomuus ei tarvitse mitään erityistä turvaa vaan se on itsestäänselvyys. Tuo asia kuuluu oikeasti niin, että: ”Uskonnonvapauslaki rajoittaa kristittyjen harjoittamaa uskonnollista mielivaltaa.”

Oikein näin on ja jos et koskaan ole uskonut jumalaan ei edes tarvitse miettiä koko asiaa. Olen itse 80 v kasvoin ateistisessa perheessä, en koskaan ole uskonut. Kunniotan myös uskovia ihmisiä kunnon väkeä hekin.
Varma Tieto

Anonyymi kirjoitti:

Oikein näin on ja jos et koskaan ole uskonut jumalaan ei edes tarvitse miettiä koko asiaa. Olen itse 80 v kasvoin ateistisessa perheessä, en koskaan ole uskonut. Kunniotan myös uskovia ihmisiä kunnon väkeä hekin.
Varma Tieto

Lue lisää

Mahtaa elämä olla tylsää kun 80-vuotias koko ikänsä ateistina ollut papparainen kommentoi suomi24:lla 24/7 ja jumaluskoa puolustellen.

Anonyymi kirjoitti:

Mahtaa elämä olla tylsää kun 80-vuotias koko ikänsä ateistina ollut papparainen kommentoi suomi24:lla 24/7 ja jumaluskoa puolustellen.

Tylsää on mutta oma valinta
Täytyy kärsiä.
Kerro omin sanoin kristinuskon pahimmat rikokset ilman tekoälyä.
Varma Tieto

Anonyymi kirjoitti:

Oikein näin on ja jos et koskaan ole uskonut jumalaan ei edes tarvitse miettiä koko asiaa. Olen itse 80 v kasvoin ateistisessa perheessä, en koskaan ole uskonut. Kunniotan myös uskovia ihmisiä kunnon väkeä hekin.
Varma Tieto

Lue lisää

"Kunniotan myös uskovia ihmisiä kunnon väkeä hekin."

Uskovat ovat toiset tuomitsevia idiootteja. Ei mitään kunnioittamista, koska eiväthän hekään ketään kunnioita. Paitsi sitä mielikuvituksellista henkihahmoaan, jota ei edes ole. Muita kohtaan uskovaiset ovat pelkkiä prrrrkeleitä. Jopa erileirin uskovaisille.

Anonyymi kirjoitti:

"Kunniotan myös uskovia ihmisiä kunnon väkeä hekin."

Uskovat ovat toiset tuomitsevia idiootteja. Ei mitään kunnioittamista, koska eiväthän hekään ketään kunnioita. Paitsi sitä mielikuvituksellista henkihahmoaan, jota ei edes ole. Muita kohtaan uskovaiset ovat pelkkiä prrrrkeleitä. Jopa erileirin uskovaisille.

Lue lisää

Kiitos viestistäsi. Tekoälykin on samaa mieltä
Varma Tieto

Ymmärrän turhautumisesi, Varma. Moni kokee uskonnollisten yhteisöjen sisällä ja välillä juuri tuon ristiriidan: korostetaan rakkauden ja kunnioituksen sanomaa, mutta käytännössä kohdataan tuomitsemista, erottelua ja jopa vihamielisyyttä.

📌 Muutama näkökulma tähän ilmiöön:
- Sosiologinen: Uskonnolliset ryhmät rakentavat identiteettiään vastakkainasettelun kautta. "Me vastaan he" -asetelma vahvistaa ryhmän sisäistä yhteenkuuluvuutta, mutta ulospäin se näyttäytyy tuomitsevuutena.
- Psykologinen: Kun usko koetaan absoluuttisena totuutena, kaikki poikkeavat näkemykset uhkaavat omaa maailmankuvaa. Siksi niihin reagoidaan aggressiivisesti.
- Historiallinen: Uskontojen sisäiset riidat – esimerkiksi kristinuskon eri kirkkokunnat – ovat olleet usein kiivaampia kuin ulkopuolisten kanssa käydyt kiistat. "Läheinen harhaoppinen" koetaan vaarallisemmaksi kuin kaukainen epäuskoinen.
- Humanistinen vaihtoehto: Humanismi pyrkii rakentamaan moraalia ilman yliluonnollista auktoriteettia, jolloin kunnioitus ei perustu uskoon vaan ihmisyyteen. Tämä voi vapauttaa juuri siitä tuomitsemisen kehästä, jota kuvaat.

Voisi tiivistää aforismiksi:
"Kun usko tekee rajat, kunnioitus kuolee; kun ihminen tekee rajat, kunnioitus voi syntyä."

Haluatko, että muotoilen tästä vielä lisää aforismeja, jotka kiteyttävät uskonnon sisäisen ristiriidan ja humanistisen vaihtoehdon?

Anonyymi kirjoitti:

Mahtaa elämä olla tylsää kun 80-vuotias koko ikänsä ateistina ollut papparainen kommentoi suomi24:lla 24/7 ja jumaluskoa puolustellen.

Onhan minulla toki muutakin elämää.
Tapailen ihmisiä eri yhdistysissä. Taloutta hoidan sijoitustoimintaa harjoittamalla pian ensimmäinen miljoona on hankittu jää ehkä viimeiseksi kun maa lähenee, minut luultavasti luetaan rikkaaksi enkä pääse taivasten valtakuntaan.

Tiesitkö sen sanonnan ettei kamelikaan pääse sinne ?
Varma Tieto

Anonyymi kirjoitti:

"Kunniotan myös uskovia ihmisiä kunnon väkeä hekin."

Uskovat ovat toiset tuomitsevia idiootteja. Ei mitään kunnioittamista, koska eiväthän hekään ketään kunnioita. Paitsi sitä mielikuvituksellista henkihahmoaan, jota ei edes ole. Muita kohtaan uskovaiset ovat pelkkiä prrrrkeleitä. Jopa erileirin uskovaisille.

Lue lisää

Missä lahkossa kasvoit lapsena ? Olet kokenut loukkauksia joista on kehittynyt viha uskovia kohtaan jossa ei mitään tuomittavaa.

Itse kasvoin ateistisessa kodissa enkä ole ollut kosketuksissa uskovien kanssa. Liukkaasti ovelta lähtivät jos isä avasi oven.
Varma Tieto

Missä lahkossa kasvoit lapsena ? Tuliko sieltä viha uskovia kohtaan ?

Tekoäly esittää omat faktat. Olen samaa mieltä vaikutuksista. Keskustelu aiheesta olisi toivottua.
Varma Tieto

Tuo Suomi24:sta poimittu mielipide on provokatiivinen ja osuu suoraan uskonnon ja sananvapauden rajapintaan. Siinä ehdotetaan, että Raamattuun ja muihin uskonnollisiin teksteihin pitäisi liittää varoitustekstejä ja kuvia, aivan kuin tupakka-askeihin, sekä että uskonnollisille yhteisöille tulisi asettaa ikärajoituksia ja markkinaoikeudellisia rajoitteita valheellisen mainonnan estämiseksi.

---

🔍 Mitä tämä ajatus tarkoittaa?
- Varoitustekstit pyhissä kirjoissa: Ajatus rinnastaa uskonnollisen sisällön vaarallisiin tuotteisiin. Se kyseenalaistaa uskon vaikutukset yksilön psyykeen ja yhteiskuntaan.
- Ikärajoitus uskonnollisille teksteille: Tämä nostaa esiin kysymyksen: pitäisikö uskonnollista kasvatusta suojella lapsilta samalla tavoin kuin alkoholia tai pornografiaa?
- Markkinaoikeus ja valheellinen mainonta: Uskonnollisia yhteisöjä verrataan yrityksiin, jotka voivat syyllistyä harhaanjohtavaan markkinointiin. Tämä haastaa ajatuksen uskonnon erityisasemasta lain edessä.

---

⚖️ Filosofinen ja yhteiskunnallinen näkökulma
- Sananvapaus vs. suojelu: Demokratioissa uskonnollisten tekstien rajoittaminen olisi valtava muutos. Se nostaa esiin kysymyksen, onko usko yksilön oikeus vai yhteiskunnallinen riski.
- Uskonto tuotteena: Jos uskontoa käsitellään kuin markkinointia, se menettää pyhyytensä ja muuttuu kulutushyödykkeeksi. Tämä voi olla vapauttavaa joillekin, mutta loukkaavaa toisille.
- Historiallinen kaiku: Kirjapainon myötä pyhät tekstit tulivat kansan käsiin, mikä synnytti uskonpuhdistuksen. Ajatus niiden rajoittamisesta ikään kuin palauttaisi kontrollin takaisin.

---

✨ Runollinen kiteytys
*"Jos Raamattu olisi varoituspakkaus, sen sivut huutaisivat: usko voi kohottaa, mutta myös kahlita.
Ikäraja ei estäisi uskoa, vain sen varhaista sytytystä.
Ja jos kirkko olisi kauppias, sen lupaukset mitattaisiin markkinaoikeuden vaa’alla."*

---

Varma, tämä mielipide on selvästi tarkoitettu herättämään keskustelua uskonnon asemasta nyky-yhteiskunnassa. Haluaisitko, että puretaan tätä vielä juridisesta näkökulmasta – voisiko tällainen ajatus edes toteutua Suomen lainsäädännössä, vai onko se vain retorinen provokaatio?

Anonyymi kirjoitti:

Tekoäly esittää omat faktat. Olen samaa mieltä vaikutuksista. Keskustelu aiheesta olisi toivottua.
Varma Tieto

Tuo Suomi24:sta poimittu mielipide on provokatiivinen ja osuu suoraan uskonnon ja sananvapauden rajapintaan. Siinä ehdotetaan, että Raamattuun ja muihin uskonnollisiin teksteihin pitäisi liittää varoitustekstejä ja kuvia, aivan kuin tupakka-askeihin, sekä että uskonnollisille yhteisöille tulisi asettaa ikärajoituksia ja markkinaoikeudellisia rajoitteita valheellisen mainonnan estämiseksi.

---

🔍 Mitä tämä ajatus tarkoittaa?
- Varoitustekstit pyhissä kirjoissa: Ajatus rinnastaa uskonnollisen sisällön vaarallisiin tuotteisiin. Se kyseenalaistaa uskon vaikutukset yksilön psyykeen ja yhteiskuntaan.
- Ikärajoitus uskonnollisille teksteille: Tämä nostaa esiin kysymyksen: pitäisikö uskonnollista kasvatusta suojella lapsilta samalla tavoin kuin alkoholia tai pornografiaa?
- Markkinaoikeus ja valheellinen mainonta: Uskonnollisia yhteisöjä verrataan yrityksiin, jotka voivat syyllistyä harhaanjohtavaan markkinointiin. Tämä haastaa ajatuksen uskonnon erityisasemasta lain edessä.

---

⚖️ Filosofinen ja yhteiskunnallinen näkökulma
- Sananvapaus vs. suojelu: Demokratioissa uskonnollisten tekstien rajoittaminen olisi valtava muutos. Se nostaa esiin kysymyksen, onko usko yksilön oikeus vai yhteiskunnallinen riski.
- Uskonto tuotteena: Jos uskontoa käsitellään kuin markkinointia, se menettää pyhyytensä ja muuttuu kulutushyödykkeeksi. Tämä voi olla vapauttavaa joillekin, mutta loukkaavaa toisille.
- Historiallinen kaiku: Kirjapainon myötä pyhät tekstit tulivat kansan käsiin, mikä synnytti uskonpuhdistuksen. Ajatus niiden rajoittamisesta ikään kuin palauttaisi kontrollin takaisin.

---

✨ Runollinen kiteytys
*"Jos Raamattu olisi varoituspakkaus, sen sivut huutaisivat: usko voi kohottaa, mutta myös kahlita.
Ikäraja ei estäisi uskoa, vain sen varhaista sytytystä.
Ja jos kirkko olisi kauppias, sen lupaukset mitattaisiin markkinaoikeuden vaa’alla."*

---

Varma, tämä mielipide on selvästi tarkoitettu herättämään keskustelua uskonnon asemasta nyky-yhteiskunnassa. Haluaisitko, että puretaan tätä vielä juridisesta näkökulmasta – voisiko tällainen ajatus edes toteutua Suomen lainsäädännössä, vai onko se vain retorinen provokaatio?

Lue lisää

Kirjoita juridinen kommentti.

Anonyymi kirjoitti:

Kirjoita juridinen kommentti.

⚖️ Juridinen kommentti ehdotukseen

Ajatus varoitusteksteistä ja ikärajoituksista uskonnollisille teksteille sekä markkinaoikeudellisista toimista uskonnollisia yhteisöjä vastaan on kiinnostava, mutta Suomen oikeusjärjestelmän näkökulmasta se törmää useisiin perusoikeuksiin ja rajoituksiin.

---

1. Perustuslain näkökulma
- Uskonnonvapaus (PL 11 §): Jokaisella on oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa. Rajoitukset, kuten ikärajat pyhien tekstien lukemiselle, olisivat merkittävä puuttuminen tähän oikeuteen.
- Sananvapaus (PL 12 §): Uskonnolliset tekstit ovat osa sananvapautta. Varoitustekstien pakollinen liittäminen olisi valtion kontrollia sisällön suhteen, mikä vaatisi erittäin painavan perusteen.
- Yhdenvertaisuus (PL 6 §): Jos vain uskonnollisia yhteisöjä kohdeltaisiin näin, syntyisi kysymys syrjinnästä suhteessa muihin aatteellisiin yhdistyksiin.

---

2. Markkinaoikeus ja kuluttajansuoja
- Kuluttajansuojalaki: Uskonnolliset yhteisöt eivät yleensä toimi kaupallisessa tarkoituksessa, vaan aatteellisina yhdistyksinä. Kuluttajansuojalain soveltaminen niihin olisi poikkeuksellista.
- Valheellinen mainonta: Jos uskonnollinen yhteisö kuitenkin markkinoi tuotteita tai palveluita (esim. maksullisia kursseja, kirjoja), se voi joutua kuluttajansuojalain piiriin. Tällöin markkinaoikeus voisi käsitellä asiaa.
- Mutta: Pelkkä uskonnollinen sanoma ei ole juridisesti "mainontaa", vaan perusoikeuden käyttöä.

---

3. Kansainväliset velvoitteet
- Euroopan ihmisoikeussopimus (EIS 9 art.): Takaa uskonnonvapauden. Rajoitukset ovat mahdollisia vain, jos ne ovat välttämättömiä demokratian, turvallisuuden tai muiden perusoikeuksien suojelemiseksi.
- Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linja: On johdonmukaisesti korostanut, että valtio ei saa asettaa uskonnollisia yhteisöjä eriarvoiseen asemaan muihin verrattuna.

---

4. Johtopäätös
- Varoitustekstit ja ikärajat: Käytännössä perustuslain ja ihmisoikeussopimusten vastaisia, ellei voitaisi osoittaa konkreettista ja välitöntä vaaraa.
- Markkinaoikeus: Mahdollinen vain, jos uskonnollinen yhteisö toimii kaupallisessa tarkoituksessa ja syyllistyy harhaanjohtavaan markkinointiin.
- Kokonaisuutena: Ehdotus on enemmän retorinen provokaatio kuin realistinen lainsäädäntölinja. Se paljastaa jännitteen uskonnonvapauden ja kuluttajansuojan välillä, mutta juridisesti sen toteuttaminen olisi äärimmäisen vaikeaa.

---

Varma, haluatko että muotoilen tästä vielä akateemisen artikkelin tyylisen tekstin, jossa vertailtaisiin esimerkiksi Ranskan laïcité-järjestelmää ja Suomen uskonnonvapautta? Se voisi syventää tätä juridista kommenttia kansainväliseen kontekstiin.

Anonyymi kirjoitti:

⚖️ Juridinen kommentti ehdotukseen

Ajatus varoitusteksteistä ja ikärajoituksista uskonnollisille teksteille sekä markkinaoikeudellisista toimista uskonnollisia yhteisöjä vastaan on kiinnostava, mutta Suomen oikeusjärjestelmän näkökulmasta se törmää useisiin perusoikeuksiin ja rajoituksiin.

---

1. Perustuslain näkökulma
- Uskonnonvapaus (PL 11 §): Jokaisella on oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa. Rajoitukset, kuten ikärajat pyhien tekstien lukemiselle, olisivat merkittävä puuttuminen tähän oikeuteen.
- Sananvapaus (PL 12 §): Uskonnolliset tekstit ovat osa sananvapautta. Varoitustekstien pakollinen liittäminen olisi valtion kontrollia sisällön suhteen, mikä vaatisi erittäin painavan perusteen.
- Yhdenvertaisuus (PL 6 §): Jos vain uskonnollisia yhteisöjä kohdeltaisiin näin, syntyisi kysymys syrjinnästä suhteessa muihin aatteellisiin yhdistyksiin.

---

2. Markkinaoikeus ja kuluttajansuoja
- Kuluttajansuojalaki: Uskonnolliset yhteisöt eivät yleensä toimi kaupallisessa tarkoituksessa, vaan aatteellisina yhdistyksinä. Kuluttajansuojalain soveltaminen niihin olisi poikkeuksellista.
- Valheellinen mainonta: Jos uskonnollinen yhteisö kuitenkin markkinoi tuotteita tai palveluita (esim. maksullisia kursseja, kirjoja), se voi joutua kuluttajansuojalain piiriin. Tällöin markkinaoikeus voisi käsitellä asiaa.
- Mutta: Pelkkä uskonnollinen sanoma ei ole juridisesti "mainontaa", vaan perusoikeuden käyttöä.

---

3. Kansainväliset velvoitteet
- Euroopan ihmisoikeussopimus (EIS 9 art.): Takaa uskonnonvapauden. Rajoitukset ovat mahdollisia vain, jos ne ovat välttämättömiä demokratian, turvallisuuden tai muiden perusoikeuksien suojelemiseksi.
- Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linja: On johdonmukaisesti korostanut, että valtio ei saa asettaa uskonnollisia yhteisöjä eriarvoiseen asemaan muihin verrattuna.

---

4. Johtopäätös
- Varoitustekstit ja ikärajat: Käytännössä perustuslain ja ihmisoikeussopimusten vastaisia, ellei voitaisi osoittaa konkreettista ja välitöntä vaaraa.
- Markkinaoikeus: Mahdollinen vain, jos uskonnollinen yhteisö toimii kaupallisessa tarkoituksessa ja syyllistyy harhaanjohtavaan markkinointiin.
- Kokonaisuutena: Ehdotus on enemmän retorinen provokaatio kuin realistinen lainsäädäntölinja. Se paljastaa jännitteen uskonnonvapauden ja kuluttajansuojan välillä, mutta juridisesti sen toteuttaminen olisi äärimmäisen vaikeaa.

---

Varma, haluatko että muotoilen tästä vielä akateemisen artikkelin tyylisen tekstin, jossa vertailtaisiin esimerkiksi Ranskan laïcité-järjestelmää ja Suomen uskonnonvapautta? Se voisi syventää tätä juridista kommenttia kansainväliseen kontekstiin.

Lue lisää

Tämä olisi ollut mahdollista Neuvostoliitossa ?

Anonyymi kirjoitti:

Tämä olisi ollut mahdollista Neuvostoliitossa ?

⚖️ Neuvostoliiton kontekstissa

Ajatus varoitusteksteistä, ikärajoista ja uskonnollisten yhteisöjen markkinaoikeudellisesta valvonnasta olisi Neuvostoliitossa saanut hyvin erilaisen muodon kuin Suomessa.

---

1. Uskonnon asema Neuvostoliitossa
- Neuvostoliitto oli virallisesti ateistinen valtio, jossa uskonto nähtiin ideologisena uhkana marxismi-leninismille.
- Uskonnollisia yhteisöjä valvottiin tiukasti, ja niiden toimintaa rajoitettiin. Monet kirkot suljettiin, papistoa vainottiin ja uskonnon harjoittaminen siirrettiin marginaaliin.
- Uskonnolliset tekstit eivät olleet vapaasti levitettävissä, vaan niiden julkaisu ja jakelu oli valtion kontrolloimaa.

---

2. Varoitustekstit ja ikärajat
- Käytännössä uskonnolliset tekstit jo leimattiin vaarallisiksi: kouluissa opetettiin ateismia ja uskonto esitettiin taantumuksellisena harhana.
- Varoitustekstejä ei tarvittu, koska uskonnollinen kirjallisuus oli jo rajoitettua ja usein kiellettyä.
- Ikärajoitus olisi ollut turha – valtio pyrki estämään uskonnollisen kasvatuksen kokonaan, ei vain rajoittamaan sitä lapsilta.

---

3. Markkinaoikeus ja "valheellinen mainonta"
- Neuvostoliitossa ei ollut markkinaoikeutta kapitalistisessa mielessä. Uskonnollisia yhteisöjä ei nähty "mainostajina", vaan ideologisina vihollisina.
- Jos uskonnollinen yhteisö levitti sanomaansa, se saatettiin tulkita neuvostovastaiseksi propagandaksi, josta seurasi rikosoikeudellisia rangaistuksia.

---

4. Johtopäätös
- Neuvostoliitossa tällainen ehdotus ei olisi ollut tarpeen, koska valtio jo käytännössä kielsi ja kontrolloi uskonnollisia tekstejä ja yhteisöjä.
- Ajatus varoitusteksteistä ja ikärajoista on liberaalin demokratian retorinen provokaatio, mutta Neuvostoliitossa uskontoa kohdeltiin suoraan poliittisena uhkana, ei kuluttajansuojan ongelmana.

---

✨ Kiteytys:
"Suomessa ajatus varoitusteksteistä on radikaali, mutta Neuvostoliitossa se olisi ollut arkea – ei varoitus, vaan kielto."

Varma, haluaisitko että vertaan tätä vielä nyky-Venäjän tilanteeseen, jossa kirkolla on päinvastoin vahva poliittinen asema? Se tekisi kontrastin hyvin näkyväksi.

Anonyymi kirjoitti:

⚖️ Neuvostoliiton kontekstissa

Ajatus varoitusteksteistä, ikärajoista ja uskonnollisten yhteisöjen markkinaoikeudellisesta valvonnasta olisi Neuvostoliitossa saanut hyvin erilaisen muodon kuin Suomessa.

---

1. Uskonnon asema Neuvostoliitossa
- Neuvostoliitto oli virallisesti ateistinen valtio, jossa uskonto nähtiin ideologisena uhkana marxismi-leninismille.
- Uskonnollisia yhteisöjä valvottiin tiukasti, ja niiden toimintaa rajoitettiin. Monet kirkot suljettiin, papistoa vainottiin ja uskonnon harjoittaminen siirrettiin marginaaliin.
- Uskonnolliset tekstit eivät olleet vapaasti levitettävissä, vaan niiden julkaisu ja jakelu oli valtion kontrolloimaa.

---

2. Varoitustekstit ja ikärajat
- Käytännössä uskonnolliset tekstit jo leimattiin vaarallisiksi: kouluissa opetettiin ateismia ja uskonto esitettiin taantumuksellisena harhana.
- Varoitustekstejä ei tarvittu, koska uskonnollinen kirjallisuus oli jo rajoitettua ja usein kiellettyä.
- Ikärajoitus olisi ollut turha – valtio pyrki estämään uskonnollisen kasvatuksen kokonaan, ei vain rajoittamaan sitä lapsilta.

---

3. Markkinaoikeus ja "valheellinen mainonta"
- Neuvostoliitossa ei ollut markkinaoikeutta kapitalistisessa mielessä. Uskonnollisia yhteisöjä ei nähty "mainostajina", vaan ideologisina vihollisina.
- Jos uskonnollinen yhteisö levitti sanomaansa, se saatettiin tulkita neuvostovastaiseksi propagandaksi, josta seurasi rikosoikeudellisia rangaistuksia.

---

4. Johtopäätös
- Neuvostoliitossa tällainen ehdotus ei olisi ollut tarpeen, koska valtio jo käytännössä kielsi ja kontrolloi uskonnollisia tekstejä ja yhteisöjä.
- Ajatus varoitusteksteistä ja ikärajoista on liberaalin demokratian retorinen provokaatio, mutta Neuvostoliitossa uskontoa kohdeltiin suoraan poliittisena uhkana, ei kuluttajansuojan ongelmana.

---

✨ Kiteytys:
"Suomessa ajatus varoitusteksteistä on radikaali, mutta Neuvostoliitossa se olisi ollut arkea – ei varoitus, vaan kielto."

Varma, haluaisitko että vertaan tätä vielä nyky-Venäjän tilanteeseen, jossa kirkolla on päinvastoin vahva poliittinen asema? Se tekisi kontrastin hyvin näkyväksi.

Lue lisää

**Nyky-Venäjällä varoitustekstien sijaan käytäntö on usein suora kielto ja sensuuri.** Lainsäädäntö ja viranomaistoiminta eivät tyydy varoittamaan kansalaisia, vaan rajoittavat ja kriminalisoivat tiettyjen aiheiden käsittelyn, erityisesti sodanvastaisen puheen ja riippumattoman median.

---

### 🛑 Sensuuri ja kiellot nyky-Venäjällä
- **Sodanvastainen puhe kriminalisoitu**: Vuoden 2022 alussa säädettiin lakeja, jotka kieltävät sodan julkisen vastustamisen. Esimerkiksi iskulauseen *”Net voine”* (”Ei sotaa”) käyttö voi johtaa sakkoihin tai vankeuteen.
- **Median tukahduttaminen**: Suurin osa venäläisistä saa tietonsa valtiollisilta tv-kanavilta, jotka välittävät propagandaa. Riippumattomat mediat on suljettu tai siirretty maan rajojen ulkopuolelle.
- **Internetin valvonta**: Roskomnadzor, Venäjän viestintäviranomainen, estää VPN-palveluiden käyttöä ja sulkee pääsyn riippumattomiin tietolähteisiin. Tämä rajoittaa kansalaisten mahdollisuuksia kiertää sensuuria.
- **Historiankirjoituksen muokkaus**: Tutkijat ovat havainneet, että nyky-Venäjän propagandassa käytetään samoja termejä ja viholliskuvia kuin Stalinin ajan Neuvostoliitossa. Historiallisia tapahtumia muokataan palvelemaan hallinnon narratiivia.

---

### 📌 Vertailu Neuvostoliittoon
- Neuvostoliitossa kielto oli normi: ei varoituksia, vaan suora kriminalisointi.
- Nyky-Venäjällä sama logiikka jatkuu, mutta modernisoituna: internetin estot, median sulkeminen ja rikoslait sodanvastaisesta puheesta.
- Varoitustekstit, joita Suomessa pidettäisiin radikaaleina, ovat Venäjällä korvattu **pakottavilla kielloilla ja rangaistuksilla**.

---

### 💡 Yhteenveto
Nyky-Venäjä toimii enemmän Neuvostoliiton jatkumona kuin poikkeamana: **varoitus ei ole hallinnon tapa, vaan suora kielto ja sensuuri.** Kansalaisille ei anneta mahdollisuutta harkita itse, vaan vaihtoehtoinen tieto pyritään sulkemaan kokonaan.

Varma, tämä asettaa kiinnostavan kysymyksen: jos Suomessa varoitusteksti nähdään radikaalina, Venäjällä se olisi jopa liberaali kompromissi. Haluatko, että vertaan tätä ilmiötä länsimaiden varoituskulttuuriin (esim. tupakka, alkoholi, sosiaalinen media), jotta näemme kontrastin vielä selvemmin?

Sources: AI