Pettäminen

Tietysti on. Eivät kaikki juokse seksin perässä.

Kenestä sinä nyt kirjoitat kun tunnut noin "tietävän"? Itsestäsikö, naapureista vai läheisistäsi? Kai sinulla joku peruste on kunkirjoitat miten " Nettiporno, eri sivustot niin kuin tämä, Alaston Suomi, naapuri, työkaveri ym. Tuntuu muuttuvan kiinnostavaksi heti kun suhteeseen tulee vaikeuksia. Henkisesti haaveillaan jostain ihanammasta ja runkataan pornokuvia katsellen."

Vai onko puolisosi tehnyt noin?

Ei kannata yleistää pelkästään oman kokemuksen perusteella!

Mutta kun suhteeseen ei ole 56:n vuoden aikana tullut vaikeuksia.
Nettipornosta löytyy virikkeitä pitkään parisuhteeseen. Kyse ei ole näyttelijöistä vaan toiminnoista.

Missä kulkee pettämisen raja? Naapurin muijan kanssa hännystely?
Kuukausia kestävän työkomennuksen aikana turvautuminen kaupallisiin palveluihin?
Onko fyysinen vai tunnepuoli määräävässä asemassa?
Onko taipumusta hakeutua tilanteisiin joissa luultavasti joutuu houkutuksille alttiiksi vai pysyykö niistä poissa?
Ahtaalle joutuessa ei kaupallinen purkautuminen ole pettämistä. Mielestäni.
Pysyin poissa noista houkutustilanteista koska ne olivat arvioitavissa.
Vaimoi ei koskaan laittanut jalkojaan mutta pitkän ulkkaripaaston jälkeen kokeilin jonkin fantasiani toteuttamista ammattilaisen toimesta jonka suhteen vaimoni oli hieman vastahakoinen.
Siis ei pettämistä vaan kokemuksien hankkimista kotiasioiden hoitamista varten.

Muutaman kerran on tuttava nainen tullut kilkuttikontaktiin ja puitteetkin olivat suotuisat. En sortunut vaikka lipsuminen oli "karvan" päässä.

Siis yli puolen vuosisadan suhteen aikana en ole pettänyt kertaakaan!

Minusta rakastajan ottaminen on ihan ok pitkissä suhteissa jos se estää perheen hajoamisen.

Moraalittomille aivokääpiöille kaikki käy. Heidän ameeba-aivot yksinkertaisesti ei kykene ymmärtämään muuta.

Monilla on, aina siihen asti kunnes nainen alkaa pihtaamaan vaihdevuosivaivojensa alkamisen takia, joka tapahtuu yleensä 40+ iässä.

Kaikenlaista sattuu pitkissä avioliitoissa. Kysymys kuuluisikin miksi parit pysyvät yhdessä elämänsä loppuun asti. Olisiko se sittenkin se rakkaus.

Kai niitä on olemassa mu vähemmissä määrin noi nii ku jos 80% avioliitoistakin päätyy eroon se kun ei se arki tunnu hyvältä puuttuu jännitys on tylsää ei tapahdu mitään ei ole mitään tekemistä ei ole mitään yhteistä kun ei toista tunne tai on vääristä syistä menny yhteen rahaa ei ole tarpeeksi mitä milloinkin ja useimmissa suhteissa kumpikin syyllistyy vieraissa käyntiin niissä olis järkevintä sopia avoimesta suhteesta jos niin elämänsä haluaa viettää ehkä niinkin voi olla edes jollain tavalla tyytyväinen elämäänsä

Sitähän se elämä. Elin kauan avioliitossa ja olin kuin ihmisraunio. Sitten jätin sen ukon retaleen ja sinkkuna on hauskaa,en ota enää koskaan ukkoa saman katon alle. Se lupaus on pitänyt 16vuotta. Olen vielä alle 50v ja kyllä on lempeä löytynyt sitä halutessani. Yksi naimisissa oleva nyt eroamassa oleva mies on ollut kuviossa antamalla seksiä ja lahjoja,jopa rahaa. Ja tässäkin minä määrään tahdin eli ilmoitan hänelle kun tarvitsen sitä ja tätä ja hän tulee. 7vuotta jo tätä puuhattu.

Urautumisen välttäminen ja molemmin puolinen luottamus.Vanhanaikaisen kasvatuksen saaneina olimme seurusteluaikana varsin estyneitä.
Viihdyimme toistemme seurassa mutta intiimi kontakti viipyi.
Viimein päädyimme siihen, että ensimmäisen yhdyntämme jälkeen hänen ehdotuksensa kihlautumisesta oli otettava vakavasti.
Sille tielle lähdettiin pian 60 vuotta sitten.
Kiima ja arkiset asiat pitivät yhteiselon pitkään pirteäna.
Ensin tuli vastaan aloitteen tekeminen. Minä epäilin vaimoni vain alistuava sen hetken tahtooni joten sanoin odottavani hänen aloitteitaan. Muutaman päivän kuluttua tuo toteutuikin. Asiat sujuivat tasapuolisesti ilmeisen hyvin vuosikaudet. Sitten otin puheeksi fantasiani. Vaimoni lähti mukaan niihin. Kaikesta ei innostunut mutta osa sopi hyvin.
Jo varhain sovimme, että hän pitää huolen omasta tyytyväisyydestään, tavalla tai toisella. Nikotteli alkuun.
Siiten päädyimme siihen, että hän päättää, millon ja miten!
Vaihdevuosien tullessa jouduimme uuteen tilanteeseen. Lääkityksen vuoksi oli hormonihoito estynyt. Liukkari oli unohdettava.
Vaihtelevat, tyydytystä tuovat menetelmät tulivat kuvaan ja niiden kanssa elimme tämän vuoden kevääseen saakka. Nyt , vaimoni 75v synttäripäivän tietämissä, teki vakava sairaus lopun siitäkin.
Nuo vuodet voi pukea sanoihin "tuotamme vain toisillemme hyvää mieltä".
Vuoden vaihteen tietämissä selvinnee mikä on eturauhaseni tilanne.

Mutta aloitukseen. Pettämiseen. Poikkeavia olosuhteita lukuun ottamatta, en ole ollut uskoton ja olen luottanut vaimooni ehdottomasti!

Vaatimaton periaatteeni: Jos vaimoni lolisi löytänyt minua paremman miehen niin hänen velvollisuutensa olisi ollut tarttua tilaisuuteen!
Toisaalta, minun oikkuihini mukautuvia naisia ei liene pilvin pimein!