Toistakymmentä vuotta kestänyt avoliitto päättymässä, ja edessä liuta hoidettavia asioita, mistä siis aloittaa? Asuntoasiat ja yhteisen omaisuuden jako on kunnossa, kouluikäisen lapsen huoltajuusasia vaan mietityttää. Ex-mies haluaa yhteishuoltajuuden, mutta mitä kaikkea huoltajuutta koskevassa sopimuksessa täytyy sopia? Epäilen exän kykyä säännöllisiin vkonlopputapaamisiin, kuviossa kun on mukana alkoholiongelma. Ja entä elatusmaksut? Ex ehdottaa, että laittaisimme lasta koskevat kulut puoliksi kuittien mukaan (tähän asti olen itse hoitanut kaikki vaate-, harrastus- ym. kulut). Exän tulot on tietysti paremmat kuin omani, joten tällä kulujen puolittamisella hän mielestäni yrittää säästyä ylimääräisiltä kuluilta, jotta rahaa jäisi enemmän ns. omaan käyttöön. Enkä minäkään ole millään rahastamismentaliteetilla tässä liikkeellä, haluan vaan turvata lapsen toimeentulon, kuittiselvittely tuntuu mielestäni naurettavalta ajatukselta. Joten kertokaa kokemuksianne avoeronneet, miten huoltajuuskuvionne on hoidettu ja oletteko tyytyväisiä järjestelyihinne. Kiitos etukäteen!
Avoeronneet neuvokaa!
asiat kuntoon
91485
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
En sinuna tekisi tuota kuittiperusteista sopimusta, enkä alkoholistimiehen kanssa yhteishuoltajuutta. Keräisitkö kuitit myös ruokamenoistasi? Ja vastaavasti exäsi? Teillähän menisi vähintään päivä kuukaudessa kun selvittelisitte edellisen kk:n menoja...ei hyvältä kuullosta.
Itselläni ei ole ihan sama tilanne, mutta tiedän läheltäkin seuranneena, miten vaikeaa se yhteishuoltajuus alkoholistin kanssa voi olla. Ymmärräthän, että et voi yksin päättää mitään lasten asioita, vaan tarvitset suostumuksen toiselta vanhemmalta. Miten sen saat, jos ryyppyputki on päällä?
Sinuna hakisin yksinhuoltajuutta ja kävisin vaikka lastenvalvojalla, joka osaa laskea miehellesi kohtuullisen elatusmaksun.
Meillä on selkeästi minä yksinhuoltaja ja saan korvauksen mieheltä. Lisäksi meillä on sopimus, että isot menot, esim. kalliit lasten harrastukset, maksetaan 50/50-periaatteella.
Muista vielä se, että sopimus jonka nyt teet, on pätevä hamaan loppuun asti... Elatussopimuksia on tosi vaikea jälkikäteen muuttaa ainakaan vain toisen vanhemman pyynnöstä.
Jaksamisia!
Kirjoittelen yleensä Soneraplazan Elleissä.
Olin 50 palstalla arvomaailmaviestiketjussa, ja Ellit meni taas jumiin. Käyn nykyään myös tällä palstalla.
Erosimme, kun lapset olivat jo vähän päälle 10-vuotiaita. Toivottavasti teidänkin lapset ovat jo suunnilleen saman ikäisiä.
Yhteishuoltajuus meilläkin on, mutta käytännössä vain paperilla. Ei siitä ole meille ollut mitään haittaa. Alkuaikoina lapset kävivät isällään ja hän oli aina humalassa. Kävi salaa juomassa vessassa. Välimatkaa oli sen verran vähän, että halutessaan he pääsivät aina kotiin. En koskaan ole järjestänyt itselleni mitään menoa. Ei isään voi koskaan luottaa.
Elatusmaksuneuvottelu oli surkeuden huippu. Mies oli silloin vielä töissä, mutta ei olisi suostunut maksamaan penniäkään. Olin elänyt hänen puheiden mukaan hänen siivellä.
Saimme kuitenkin sovittua minimielatusmaksun.
Pidä sinä paremmin puolesi. Teet normaalit elatusmaksusopimukset. Jos hän ei pysty maksamaan, niin kunta maksaa hänen puolesta ja perii sitten saatavansa vaikka ulosoton avulla.
Exäni hakeutui katkaisuhoitoon vasta viime syksynä. Vuosia hän kielsi ongelmansa ja uusi naisystävä säesti vierellä. Minua syyllistettiin hyvän miehen pilaamisesta.
Voisin taas kirjoittaa hehtaariviestin, mutta jätän väliin. Netissä on niin mahdottoman paljon mielenkiintoista. Olen nyt lomalla, mutta menen illalla lisätyöhön. Teini-ikäisten yksinhuoltajana ei muuten pärjää.
Kiitos siitä tämän ihanan yhteiskunnan.
Olen ihmeissäni Matti Vanhasen salarakasjupakasta. Kauan Merjakin jaksoi kulisseja pitää pystyssä.
Ehkä me suomalaiset naiset voisimme perustaa pyöröteatterin ilman kulisseja.
Non stop-näytöksiä Espan lavalle. Tietoiskuja avioeron jälkipyykkiin. En minä loputtomiin jaksa veivata täällä netissä. Voin nykyään mahdottoman hyvin. Avioliitto on minulle vain pölyttynyt vitsi menneiltä tsaarin ajoilta.
Jollain tuo toimii kun rakastaa ja välittää lapsistaan ja toisilla ei.
itselläni ei ole lapsia mutta ystävilläni on, kuunnellut heidän kantojansa asioista...itse olen eronneesta perheestä, olin silloin 15v kun vanhempani erosivat ja isäni hoiti hienosti velvellisuutensa äidilleni vaikka muutin jo 16v kotoakin pois niin maksoi. sitten on tuo toinen ääripää, että saa sossunkautta hakea sitä pienintä elatusapua kun isää ei kiinnosta kun viina ja naiset! jos isä on vastuullinen niin yhteishuoltajuus on hyväksi, minusta se tarkoittaa just tuota että kuiteilla nähdää miten lapsien menoihin ollaan osallistuttu tai 'tilikirjalla' eli kirjataan kulut ylös vihkoon, päivät koska lapsi on käynyt ja yöpynyt ja mitä on ostettu. Minulle kävi niin että isäni antoi rahaa minulle viellä sen lisäksi että asuin pois kotoa ja äitini sai elatusmaksut!
minusta kannataa antaa mahdollisuus isälle yhteishuoltajuuteen ja katsoa miten se menee(?) kirjoittaa lapsien kulut vihkoon esim. ja sitten katsoo miten menee, jos ei onnitus niin sitten muutosta...kuitenkin hän on lapsien isä ja siten halu harmaan osallistua heidän elämään ja ottaa vastuu asiasta ja toiseksi kysymyksessä on lapsia jotka varmaan haluavat olla yhdeydessä lapsiin, heitä ei saa missään nimessä unohtaa vaikka vanhempien ero olisi minkälainen...heillä kun ei ole kuin 1 äiti ja isä vaikka heidän välit olisikin huonot niin lapsien ei tarvisi sen suhteen kärsiä. Tietty jos välimatka isään tai äitiin on suuri niin se laittaa kysymykset uusiksi!
mihinkään kuittirumbaan ei kannata alistua. Asiat sovitaan yhteis- tai yksinhuoltajuus ja sitten elatussopimus. Lisäksi voidaan sopia alustavasti tapaamisista, jos näet, että sopiminen on tarpeellista, eikä toimi ilman mustaa valkoisella.
Kun asiat on selkeästi sovittu, niin jää vähempi aihetta riitoihin, jotka vaikuttavat myös lasten ja isän tapaamisiin, vaikka kuinka yrittäisi välttää sitä. Pienillä padoillakin on korvat!
Kuittirumba saattaa aiheuttaa ylimääräistä kinaa...
Sillä, onko ero avo- vai avioero, ei ole lapsen kannalta katsoen mitään eroa. Eron yhteydessä selvitetään kumman vanhemman luo lapsi jää asumaan eron tapahduttua.
Olisin kertomasi perusteella sitä mieltä, että miehesi alkoholiongelman vuoksi on järkevintä päätyä yksinhuoltajuuteen. Edellyttäen tietenkin, että sinä olet sopivampi huoltajaksi. S
Sillä, onko ero avo- vai avioero, ei ole lapsen kannalta katsoen mitään eroa. Eron yhteydessä selvitetään kumman vanhemman luo lapsi jää asumaan eron tapahduttua.
Olisin kertomasi perusteella sitä mieltä, että miehesi alkoholiongelman vuoksi on järkevintä päätyä yksinhuoltajuuteen. Edellyttäen tietenkin, että sinä olet sopivampi huoltajaksi.
Yhteishuollossa joudut kysymään jokaiseen lastanne koskevaan päätökseen isän suostumusta, koski asia sitten passia, kouluasioita, asunnonvaihtoa ja monesti saattaa syntyä hankalia tilanteita, jos et saakkaan miehesi allekirjoitusta jokaikiseen lappuseen mihin sitä kysytään. Et voi matkustaa lapsen kanssa esim. ulkomaille ilman isän suostumusta jne.
Elatusmaksu määrätään maksettavaksi sille vanhemmalle, jonka luona lapsi ei asu. Maksu määräytyy maksajan tulojen mukaan ja on yhden lapsen kohdalla 12 % bruttokuukausituloista. Siis ohje on edellisen mukainen, mutta siitä voidaan tietenkin sopia muutakin.
On tarkoituksenmukaista, ettei lapsen elintaso laske vanhempien erosta johtuen, eli hänelle taataan samanlaiset olosuhteet kuin ennen eroakin siltä osin kuin se on mahdollista. Mitään puolittamisia sinun ei kannata lähteä sopimaan, sillä ne tuskin tulevat pitämään ja tuo toinen vanhempi voi kyseenalaistaa sinun tekemäsi hankinnat tarpeettomiksi ja näin kieltäytyä maksamasta.
Lapsen suhde isään on tietenkin syytä säilyttää hyvänä ja heidän tapaamisensa mahdollistaa aina kun se on lapsen edun mukaista. Tällä tarkoitan sitä, ettei esim. humaltuneen isän luokse saa lasta lähettää vaikka olisi kuinka hänen tapaamisviikonloppunsa.
Järki kannattaa säilyttää noissa taloudellisissa asioissa, vaikka vaikealta tuntuisikin.
Kiitos neuvoista ihmiset, nyt alkaa asiat selkiytymään vähitellen. Ja tuskin tuohon exän ehdottamaan kuittirumbaan lähden, muutoinhan joutuisimme kuukausittain hoitamaan lasta koskevaa kirjanpitoa yhdessä. Ei silti, ihan kohtuullisissa väleissä ollaan (vielä), voi olla, että elatusmaksusta tuleekin sitten vääntöä. Täytynee varata aika lastenvalvojalle, eiköhän siellä osata neuvoa miten tulee toimia näissä asioissa. Mikään rapajuoppo ex ei ole, mutta jokaviikonloppuinen juominen on mielestäni yksi peruste myös sille, että taidan päätyä hakemaan yksinhuoltajuutta. Miten voisin esim. luottaa, ettei ex karkaa heti baariin lapsen nukahdettua sellaisina viikonloppuina kun lapsi on hänen luonaan? Ehkä tämä eroprosessi on exälle se kriisi, jonka hän tarvitsee kasvaakseen vihdoin aikuiseksi. Sitä henkistä kasvua toivon todella tapahtuvan, ihan senkin vuoksi, että miehen malli jonka hän nyt lapselleen antaa voi olla väärällä tavalla mieleenpainuva. Haluan tukea isän ja lapsen välisiä tapaamisia, koska ex on kuitenkin hyvä isä ollessaan selvinpäin.
Erosin 9 vuotta sitten. Vein mennessäni 3 alaikäistä lasta ja ns kattilat. Nyt heistä vain nuorin asuu kanssani. Lasten isä halusi silloin välttämättä yhteishuoltajuuden, en tiedä miksi, koska se on näkynyt vain silloin allekirjoitetulla paperilla.
Kaikesta huolimatta olen pyytänyt hänen nimikirjoituksensa alaikäisten lasten pankkikortteihin ja passeihin. Hänellä ei ole ollut kaikkina näinä vuosina lapsistaan mitään huolta käytännön asioissa. Kunnan sosiaalitantat määräsivät hänelle ilman tulotodistusta alhaisimman elatusmaksun 112.50 €/per lapsi. Hän ei ole niitä koskaan maksanut, vaan kunta. Hän ei todellakaan ole kustantanut mitään muitakaan lasten kuluja. Päinvastoin, jouduin laittamaan lapset ruokapaketin kanssa sovituiksi viikonlopuiksi isänsä luo. Ainoa keino, että sain heidät ylipäätään isäänsä tapaamaan. Tätä kesti monta vuotta. Joka joulu ja juhannus jouduin häntä myös kestitsemään lasten takia. Että otti päähän.
Muutama vuosi sitten onni ja autuus alkoi. Hän tapasi naisen, joka otti tämän ihmisen huostaansa. Silloin alkoi myös minun oma elämäni eron jälkeen, ilman entistä paskaa. Lastenkin tapaamiset alkoivat luistaa kuin itsestään. Ainahan se uusi suhde kaikkensa yrittää:) ...vielä....
Elatustukeen ei näinä 9 vuotena ole tullut sentinkään korotusta. Saan edelleen saman tuen kuin silloin v. 1996 määrättiin. Kysyisinkin teiltä lapsenne kasvattajat, tuntuuko teistä, etteivät elinkustannukset ole kymmenessä vuodessa laisinkaan nousseet??? Mikäli olette toista mieltä vastatkaa!!
Tuollaisella kuittirumballa joutuisit sellaiseen helvettiin, ettet uskokkaan. Vasta sitten kunnes lapsenne olisi täysi-ikäinen. Et pääsisi exästäsi eroon, vaan saisit setviä lappusia joka ikinen kuukausi. Kyllä siinä saisi aikansa kulumaan ja v:tutuksen kasvamaan. Kuka tällaisen sopimuksen muuten allekirjoittaisi. Ei tuollaista soopaa hyväksy myöskään sosiaalitoimi.