Hei. Minulla on ihana uusiseelantilainen mies. Sehän on ihana maakin, ei siinä mitään, mutta, minä maalaistyttö, jolle Suomi maana luontoineen ja vuodenaikoineen on todella tärkeä... Mieheni on asunut täällä nyt monta vuotta, muutti tänne minun perässäni, emme ole asiasta pahemmin puhuneet, mutta mietin, että hän varmaan toivoo minun muuttavan jossain vaiheessa mukanaan hänen kotimaahansa. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, mutta jotenkin asia askarruttaa: en ole valmis muuttamaan ulkomaille seuraavaksi 40 vuodeksi tms. Ja toisaalta ymmärrän hyvin, etten voi tosta noin vaan edellyttää mieheni suostuvan luopumaan omasta kotimaastaan vastaavasti "seuraavaksi 40 vuodeksi" - tai vaikka 10 vuodeksi, ihan sama numeraalisesti. Lapsia meillä ei vielä ole, mutta nekin on pian suunnitteilla. En usko, että lastenkaan kannalta olisi hyvä ajatus jatkuvasti muuttaa edestakaisin. Onko täällä semmoisia immeisiä, joilla on jo tällaista suhdetta kauemmin takana? Miten olette ratkaisseet asumiskysymyksen, jos ja kun oma kotimaa on molemmille tärkeä?
Kummassa maassa
asuttaisiin?
6920
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei ole tarkoitus viisastella, mutta kyllä minä nyt vallan kauheasti ihmettelen. Miten niin ette ole asiasta pahemmin puhuneet? Kyllä me jo ennen naimisiinmenoamme keskustelimme asuinpaikastamme juurta jaksaen. Siihen kuitenkin liittyy niin paljon asioita, ystävät, työpaikat, mahdolliset lasten koulut jne...
Kun sitten Suomeen päätimme palata (lähinnä minun vakituisen työpaikkani vuoksi) ei asiasta ole pahemmin tarvinnut keskustella. Olen sanonut, että voimme muuttaa muualle, jos minullekin löytyisi työpaikka omalta alaltani (mikä on äärettömän vaikeaa) tai sitten vaimoni pitäisi löytää niin kovapalkkainen työpaikka, että minä voisin alkaa vapaaherraksi. Ei kovin todennäköistä.
Paljon on kylläkin puhuttu, minne kaikkialle lähdemme lomalle lähivuosina, aikooko vaimoni lähivuosina viettää pidempiä aikoja kotimaassaan, minne voisimme muuttaa kun aikanaan vapaudumme tästä palkkatyön kurimuksesta. Muuten asiasta keskustelu olisi mielestäni epärealistista haihattelua, joka saattaisi herättää katteettomia toiveita ja sitä myöten pettymyksiä.
Willekin totesi, kyllä tällaisista käytännön asioista pitäisi tietysti puhua jo etukäteenkin. On kurjaa todeta muutaman muuten onnellisen avioliittovuoden jälkeen, että tulevaisuudensuunnitelmat näyttävät aivan erilaisilta.
Tosin elämässä tulee myös tilanteita vastaan, joita ei voi ennustaa etukäteen. Mekin ajattelimme aluksi, että asumme koko loppuelämämme mieheni kotimaassa. Kunnes minulle iski vuosien päästä armoton koti-ikävä.
Onneksi mieheni ymmärsi tilanteen ja oli myös joustava. Hän etsi (ja löysi) alansa töitä ja muutaman vuoden jälkeen palasimme taas tänne mieheni kotimaahan. Ja minäkin palasin tänne mielellään.
Suhteeni molempiin maihin muuttui, positiivisella tavalla. Ja lapsille oli suunnattoman rikastava kokemus asua molemmissa kotimaissa, myös kaksikielisyyden vuoksi.
Nyt "seilaamme" edestakaisin lomilla ja en yleensä enää tule ajatelleeksikaan, missä nyt oikeastaan asumme. Ja eihän sitä koskaan tiedä, mitä elämä vielä tuo tullessaan.
Keskustele kuitenkin miehesi kanssa tästä asiasta, ettei tule myöhemmin karvaita pettymyksiä.
Sinuna lähtisin ilman muuta Uuteen Seelantiin ja kokeilisin elämää siellä päin maailmaa !
Mene niin kauan kun olet nuori ja voit lähteä !
tutustuimme mieheni maassa toisiimme. asuimme muutaman vuoden hänen maassaan. nyt olemme asuneet suomessa muutaman vuoden ja olisi tarkoitus muuttaa töiden perässä kolmanteen maahan.
olemme viihtyneet hyvin suomessa, mutta nyt on hyvä hetki muuttaa muualle. miehen maahan en halua asettua asumaan vakinaisesti, ja miehelle se on ok. siellä vietämme lomat.
emme suhteen alussa "päättäneet" missä maassa asua, vaan annoimme elämän johdattaa.
luulen että sinun tapauksessasi pitkät lomat uudessa seelannissa riittävät, jos mies kerran viihtyy suomessa hyvin.
kiitoksia mielipiteistä. taisin esittää asiamme laidan hiukan huonosti, sillä toki olemme asiasta keskustelleet, mutta emme viime aikoina enää sen enempää. mieheni oli näet aluksi sitä mieltä, että hän on tyytyväinen siihen, että asumme täällä. nyt muutaman vuoden perästä olen vain itsekseni alkanut miettiä, että saattaahan olla, että mieli muuttuu - puolin tai toisin. en tarkoittanut, ettemme asiasta ole lainkaan puhuneet.
Olen suomalainen liikemies ja olen ottanut japanilaisen vaimon. Olen asunut japanissa vaimoni kanssa muutaman vuoden.
Ongelmia ei tuota työni, koska joka tapauksessa joudun matkustamaan paljon asuin sitten Suomessa tai Japanissa. Suurin ongelma on ollut kuitenkin kommunukointi japanilaisten kanssa, koska kaikki eivät osaa englantia siellä.
Liike-elämässä englanti on tavallista. Kesällä asumme paljon täällä Suomessa vaimoni ja lapsemme kanssa. Koti-ikävää ei ole kummallekaan vielä tullut.
Vaimoni on yksityisyrittäjä, joten pitkät lomat suomessa ei ole ongelma hänellekään. Meillä tämä kahdessa maassa asuminen ainakin toimii hyvin.