Oletteko koskaan haluneet vierasta miestä ettekä silti ole pettäneet, vai onko niin että jos se halu vierasta kohtaan herää, niin silloin on omassa suhteessa jotain vialla ja on ihan oikein seurata tunteitaan?
Kysymys naisille pettämisestä
tomputti
182681
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
seurata omia tunteitaan ja pettää tosta vaan. Pettäminen ei ole koskaan oikein!
Mut jos oma suhde todella ei toimi tai on jotain ongelmia, helpommin lankeaa toisen syliin. Tämän sanon omasta kokemuksesta. Itse petin aviomiestäni. Enkä vain kerran. Mut puolustuksekseni sanon, että suhde oli jo viimeiset viisi vuotta ollut niin henkistä kuin todella pahaa fyysistä väkivaltaa täynnä. Joten kaipasin jotain mitä en saanut, ja pettämällä sain. Ja sitä myöten myös voimaa ja rohkeutta erota.
En toiminut oikein, sen tiedän. Mut tavallaan kuitenkaan en tunne huonoa omaatuntoakaan.
Halut tulee ja menee. Kyse on puhtaasti kemiasta.
Viisas jättää sen huomiotta etenkin jos on jo perheellinen eikä omassa suhteessa edes ole vikaa!
Itsekin olen kokenut monesti kuinka yht´äkkiä käy tuttu halun tunne keskikehon läpi ja saa henkäisemään. Sitä fiilistä vain ei tarvitse ruokkia...
Jos haluaa perhehelvetin tai seurustelusuhteeseen katastrofin niin sen kyllä saa toteuttamalla kaikki hetkelliset halunsa.
Eihän fiksu ihminen hyökkää naapurin grillinkään kimppuun ahmimaan heidän pihvejään vaikka nenään tuoksuisi miten hyvältä...
Olen yli kymmenvuotisen avioliittoni aikana ollut muutaman kerran tilanteessa, että pettäminen on ollut tosi lähellä. Avio-ongelmia on ollut kuten varmaan kaikilla joskus, mutta ko. tilanteet eivät ole mitenkään johtuneet normaalia vaikeammasta tilanteesta. Eli olen ollut ihastunut ilman, että parisuhteessa on ollut normaalia vaikeampaa ja jättänyt tilanteen "hyödyntämättä" pettämistarkoituksessa.
Minusta on tosi lapsellista perustella pettämistä parisuhdeongelmilla. En usko, että kenenkään pitempi suhde etenee ongelmitta. Jos ongelmat selittäisivät pettämisen, kaikki pettäisivät joskus.
Eräissä juhlissa tapasin kouluaikaisen ihastuksen, juhlissa suutelimme (kiihkeästikin, hänellä myös haluja...) tilanne kesti lähes koko illan, kunnes - häneltä lipsahti että hänellä on vaimo ja tytär (itse olen sinkku), jolloin laitoin stopin huumalle. Ihastukseni jatkoi "piiritystä" ja perusteli jatkonkin olevan mahdollinen kun he vaimon kanssa ovat enää asuinkumppaneita. No kun en voinut asiaa varmentaa toiselta osapuolelta, ilmoitin että siihen asti kun olette naimisissa ja saman katon alla, ei tarvitse yhteyttä pitää. Eipä ole ihastuksestani kuulunut :) toivottavasti heillä on elämä kunnossa - yhdessä perheenä. Eli himot oli valtavat, mutta en tee sitä mitä en toivoisi itselleni (tai joskus tulevalle miehelleni toisen naisen puolelta) tehtävän. Pointtini on se että jos himottaa, tekee pesäeron ensin ja menee sitten halujensa ja tunteidensa perään. Onko vastapuoli sitten enää kiinnostunut, onkin sitten jo toinen juttu. Jos on niin go for it, jos ei sitä saa mitä tilaa..
Minulle nimittäin kävi niin että naiseni petti minua ja selitys sille oli että 'olen niin tunneihminen', eikä tunteilleen voi mitään. Mietin että olisiko tässä joku naisen ja miehen välinen perustavaa laatua oleva ero. Mies haluaa pettää koko ajan, mutta ei petä koska ei halua loukata kumppaniaan. Nainen ei petä, koska ei halua sitä, mutta pettää heti jos haluaa.
Kirjoituksista päätellen asia ei taida olla ihan näin mustavalkoinen, mutta olisiko edes tähän suuntaan vivahtavaa eroa sukupuolten välillä.
Jutussasi on sikäli perää, että naiset (ainakin me "varttuneemmat", nykynuoria en kovin hyvin tunne) pettävät sellaisen miehen kanssa, joka viehättää heitä jotenkin. Mies varmaan pettää usein pelkän seksin takia, vaikkei nainen naisena sen kummemmin vedä puoleensa. Naisethan pettävät vähemmän kuin miehet ainakin tilastojen valossa, joten enpä usko naisten ihastuttuaan automaattisesti pettävän miestään.
Totta kai ihmisellä on haluja. Mutta ihmisellä on kyky tehdä ratkaisuja ja näin ohjata tunteitaan.
Ei ihminen tapa kaikkia muita tunteitaan rakastuttuaan vaikka kovin onkin sokaistunut aluksi.
fiksu kysymys...
Vastaus siihen:
Olen halunnut vierasta kolme kertaa (olemme olleet yhdessä mieheni kanssa lähes 20v)tai oikeastaan yksi heistä ei ollut vieras vaan tuttu - ja häntä halusin eniten. Yli vuoden sinnittelin. Kamalan ihanaa ja ihan kamalaa :). Siinä intohimon tulen poltteessa tuli mieleen miksi vain seksi lasketaan pettämiseksi (siis yleensä- jotkut laskevat pelkän katseenkin tai ajatuksen). Oman näkökulmani se muovasi täysin erilaiseksi. Oikeastaan pettämistä ei olekaan. On vain erilaisia tarpeita ja niiden yhteensovittamista parisuhteeseen parhaalla mahdollisella tavalla. Ei kumppanilta voi tunteita kieltää ketään toista kohtaan. Samoin kuin jos hän haluaa "vain seksiä" jonkun toisen kanssa niin minkä sille voi? Ei siitäkään voi toista syyttää. Olisi aivan sama jos syyttäisi kumppania siitä, että hän tykkää punaisesta kun itse tykkään sinisestä.
Ainakaan omalla kohdallani voin sanoa, ettei puolisollani ollut mitään tekemistä minun himojeni ja halujeni kanssa. Sen sijaan sillä, että mieheni on aivan ihana oli merkitystä, etten "langennut". Yhden lankeamuksen tosin olisin itselleni hyväksynytkin, mutta se olisi vain pidentänyt ja vaikeuttanut kiirastuleani. Nyt kuitenkin ymmärrän niitä, jotka lankeavat eivätkä voi vastustaa kiusausta. Kaikilla ei ole täsmälleen sama tilannekaan kuin minulla.
vierasta ja ollut tekemättä mitään:)
riippuu minkälaisessa suhteessa on, mutta olit sitte hyvässä tai huonossa tulet ihastumaan uudelleen ja uudelleen siitäkin huolimatta onko suhteessa.
oma asia tekeekö asialle jotain:)
aikaisempi suhde renttun kanssa, en koskaan edes kuvitellut pettäväni...
nyt hyvä mies ja olen pettänyt ja aion jatkossakin pettää:)
sinua kohdellaan niinkuin annat itseäsi kohdella:)
Tämä on todellakin totta, että toiset naiset etsivät miestä, joka pitää heidät 'kurissa' ja jos pettävät niin miehen syy, koska ei pitänyt.
Tällaisilta naisilta puuttuu täysin kunnioitus toisia ihmisiä kohtaan. Valitettavaa että niin moni nainen ei voi arvostaa vapauttaan.
sanoisin, että omassa itsessä on jotain vialla, ellei koskaan halua vierasta (tai tuttua). Tämä siitä huolimatta, että suhteessa on kaikki hyvin.
Itse olen halunnut toista enkä kuitenkaan ole pettänyt. Ymmärrän silti täysin heitä, jotka valitsevat toisin. Päätös on aina hyvin henkilökohtainen.
Eli kyllä, olen halunnut vierasta miestä. Ja joskus halu on jäänyt haluamiseksi ja joskus taas vienyt seksiin asti. Tällä hetkellä elän parisuhteessa, joka on erityisesti miehen päihdeongelman (alkoholin suurkulutuksen kannabiksen pössyttelyn) vuoksi takkuillut jo pitkään. Eropäätöstä on työstetty moneen otteeseen, mutta aina jostain kumman syystä jääty yhteen. Mies on nyt taas siinä "lupailu-/vannomisvaiheessa" ja vaikuttaa perin rakastuneelta minuun. Itse taas kaikkien pettymysten jälkeen olen aika kyllästynyt suhteeseemme ja kuinka ollakaan tunnen suurta halua toiseen mieheen. Halu on pidellyt minua otteessaan koko kesän toukokuusta asti, mutta vielä en ole edennyt todellisiin tekoihin. Pakko tunnustaa, että olen kuitenkin jo jollain tasolla antanut itselleni luvan langeta tämän miehen syliin lähipäivinä... Tekee mieli niin kamalasti!
Halusin tuntemuksia nimenomaan sellaisesta tilanteesta, jossa kaikki menee suhteessa hyvin, mutta naiselle iskee silti halu. Enkä tarkoita tässä seksiä, vaan sitä että on valmis tapailemaan vierasta miestä oman miehen siitä tietämättä. Siis tutustumista uuteen ihmiseen, vaikka on suhteessa toisen kanssa.
Vastauksessasi kerrot, että sinulla menee huonosti miehesi kanssa. Ymmärrän että tässä tilanteessa vieras mies kuvioissa ei ole mikään yllätys.
Ok, en kai lukenut kysymystäsi kyllin tarkkaan...
Ehkäpä omalla tarinallani kuitenkin kerroin sen mitä henk. koht. asiasta ajattelen/tunnen. Kun olen itse ollut hyvässä suhteessa ja siis kuta kuinkin onnellinen mieheni kanssa, en ole ollut kiinnostunut yht'aikaa tapailemaan muita miehiä. Toki varmaan silloinkin on voinut ihastumisia tulla, mutta ei silloin tee mieli mennä pidemmälle. No joo, kinkkisiä kysymyksiä...
Minulla on useita miespuolisia ystäviä (enemmän kuin naispuolisia..), joita tapailen, uusia ja vanhoja. Uusista olen kertonut miehelleni vasta sitten kun he eivät ole enää niin uusia. Jos tapaan jonkun "poikakaverini" niin joskus kerron miehelleni tapaamisesta, joskus en.
Meillä menee mieheni kanssa oikein hyvin; ei kyllä menisi jos mies olisi joskus kieltänyt tapaamasta muita kuin häntä! Siis kaikki on kovin suhteellista. Minulle on jäänyt hämäräksi miten jotkut kuvittelevat, että yksi mies/nainen voisi aina ns. riittää. Ainakin silloin kun ei puhuta seksistä.
Minulla on hyvä suhde, kestänyt 15 v. Me olemme toistemme parhaat kaverit, eikä seksi ole meille tärkein asia. Aina silloin tällöin ihastun palavasti johonkin mieheen ja se hetken polttelee ja menee ohi... ja hyvä niin. Nyt on muutaman viikon riivannut ihan hillitön himo erästä vierasta miestä kohtaan. Näemme todella harvoin, kuukausia on välissä. Nyt tässä alkukesästä se kolahti!! Kerta kaikkiaan napsahti ja tuntuu, että mä en nyt pääse helposti yli tästä. Mies ei ole hyvännäköinen, omani on komeampi, mutta se tyyppi on aivan uskomaton! Sen jutut on hyvät ja se on tosi rela tyyppi. Pelkään/haluan tavata hänet pian. Mutta jos tapaamme pian pelkään mihin se johtaa... (edellyttäen, että se ajattelee minusta jotakuin samoin).
Ja korostan, että meillä mieheni kanssa menee ihan hyvin, mutta joku tässä nyt taas mättää!!!
Aina kun sopiva tyyppi tulee vastaan, voin haaveilla ja peräti toteuttavani kaikki haaveeni.
Kuitenkin kaikki päättyy niin että mitään en saa aikaiseksi ja harmittaa jälkeenpäin se että olin halukas olemaan uskoton.
kiva "harmittaa jälkeenpäin se että olin halukas olemaan uskoton." Ajattele miten hyvä, ettet saa mitään aikaiseksi...