Hei!
Olen miettinyt, että voiko henkilön liiallinen varovaisuus olla luokiteltavissa persoonan häiriöksi? Tarkoitan tällä sellaista henkilöä, kuka kykenee reflektoimaan eli raportoimaan ja havannoimaan omaa käyttäytymistä reaaliajassa — liiallista itsetietoisuutta omasta itsestään. Voiko tätä edes pitää varsinaisesti häiriönä, jos sen mukana tuoma jännitys, epävarmuus ja pelot vievät kehittymisen mahdollisuudet — riskien otot minimoidaan pettymysten välttämiseksi?
Viittaan siis estyneisyyteen/välttelevään persoonan. Onko se teidän mielestä edes häiriö vai järkevää käyttäytymistä?
Voiko liika turvallisuushakuisuus olla persoonanhäiriö?
18
476
Vastaukset
- Anonyymi
Häiriö tämä on eikä järkevää toimintaa, vain kuolema korjaa.
- Anonyymi
Se on sopeutuma kasvun ja kehityksen aikana vallitseviin olosuhteisiin. Ei kovin helposti yleensä muokattavissa.
- Anonyymi
Se voi olla myös hermoston opittu turvamekanismi trauman seurauksena eli toisin sanoen tunteen dissosioitumista kokemuksesta, esim. näistä syistä: tunteet ei ole aiemmin olleet turvallisia, tunteet ovat johtaneet häpeään, hylkäämiseen tai rangaistukseen, toisten tunteet ovat olleet liikaa tai arvaamattomia tai omat tunteet ovat olleet joskus taakkoja muille, sekä myös sosiaalinen nöyryytys, turvattomuus tai häpeä lapsuudessa.
Prosessi tässä menee näin:
Mieli hyppää analyysiin, tulkitaan, arvioidaan, ennakoidaan, kontrolloidaan, jolloin tunne jää ikään kuin jonoon tai sitä ei koeta lainkaan. Jos tunne tulee myöhemmin, se saattaa tuntua väärään aikaan tulevalta tai oudolta. Eli kokemus ei kulje reittiä: tapahtuma -> tunne -> ajattelu , vaan tapahtuma -> ajattelu -> mahdollinen tunne myöhemmin, jos turvaa on.
Tämä voi aiheuttaa sitä, että ei tiedä mitä oikeasti haluaa, on vaikeuksia innostua syvästi, vaikeus suuttua terveesti ja vaikeus tunnistaa rajoja ajoissa.
Tietysti kyseessä voi olla myös välttelevä persoonallisuushäiriö ja yleensä silloin kyse on häiriöstä, kun hinta nousee suuremmaksi kuin suoja.Hei!
Nuo haasteet kuulostavat juurikin modernin käsityksen mukaiselta prosessilta, mitä välttelevässä persoonassa tapahtuu. Eli lisääntyvä neuroottisuus yhä voimistuvamman introversion kanssa ja ihminen oppii sulkemaan itsensä (tunteensa ja intohimonsa) ulkopuolelle välttääkseen sosiaalisen kuorman, kun aivot hypermentalisoivat nolouden ja eri asteisen häpeän ja alakuloisuuden merkkejä yhteyden toiveen ja yksinolon kaipuun välillä.
Näin mun toiminta on näyttäytynyt — turvallisuushakuisuutena, taipumuksena vältellä ja suojata itseään tunteiden, käytöksen ja ajatusten tasolla. Dissosiaatiota on myös mukana kuvassa, mikä näkyy persoonallisuuden rajojen pirstaloitumisessa. Tuo dissosiaatio on muodoltaan maladaptiivista unelmointia, jolla yritetään tyydyttää heikkoa itsetuntoa, jotta selviää arjesta. Eräänlaista itsensä potentian sparrausta. Reflektiivistä kuvittelua. Sitä olen harrastanut koko ikäni suojakseni.- Anonyymi
Hyvin esitetty näkemys. ”Sielu” ja keho erkaantuvat traumatisoitumisen seurauksena. Tunnereaktiot saattavat tulla vasta pitkänkin ajan kuluttua aiheuttaen kaikenlaista hämmennystä muille ja itselle ennen kaikkea. Itsellä on tosi ankara superego, joka aiheuttaa kaikenlaista harmia alkaen kyvyttömyydestä puolustaa itseään. Pidän kaikenlaista negatiivista tunteiden ilmaisua kasvojen menetyksenä. Siksi en vain voi olla kovin läheisissä tekemisissä ihmisten kanssa, jos siis haluan säilyttää jonkinlaisen balanssin.
- Anonyymi
Kuvauksesi on hämmentävän tarkka, vähän kuin käyttöohje ihmiselle, joka on opetellut selviytymään liian hyvin. Toimivaa, mutta joskus turhankin tiukalle viritettyä. Helpottavaa jotenkin lukea, että muitakin on ja että näitä sanoitetaan.
Tuo mitä kuvasit persoonallisuuden rajojen pirstaloitumiseksi, on myös ihan looginen seuraus, kun samaan aikaan välttää, tarkkailee itseä, rakentaa vaihtoehtoisia versioita itsestään ja säätelee tunteita pois päältä. Minuudesta ei tule yhtenäistä tarinaa, vaan modulaarinen järjestelmä: tämä osa minusta pärjää, tuo osa haaveilee, yksi tarkkailee ja toinen piiloutuu.
Kiitos, olet kirjoittanut aiheesta tosi ymmärtävästi ja kunnioittavasti. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuvauksesi on hämmentävän tarkka, vähän kuin käyttöohje ihmiselle, joka on opetellut selviytymään liian hyvin. Toimivaa, mutta joskus turhankin tiukalle viritettyä. Helpottavaa jotenkin lukea, että muitakin on ja että näitä sanoitetaan.
Tuo mitä kuvasit persoonallisuuden rajojen pirstaloitumiseksi, on myös ihan looginen seuraus, kun samaan aikaan välttää, tarkkailee itseä, rakentaa vaihtoehtoisia versioita itsestään ja säätelee tunteita pois päältä. Minuudesta ei tule yhtenäistä tarinaa, vaan modulaarinen järjestelmä: tämä osa minusta pärjää, tuo osa haaveilee, yksi tarkkailee ja toinen piiloutuu.
Kiitos, olet kirjoittanut aiheesta tosi ymmärtävästi ja kunnioittavasti.Samaa mieltä!
Anonyymi kirjoitti:
Kuvauksesi on hämmentävän tarkka, vähän kuin käyttöohje ihmiselle, joka on opetellut selviytymään liian hyvin. Toimivaa, mutta joskus turhankin tiukalle viritettyä. Helpottavaa jotenkin lukea, että muitakin on ja että näitä sanoitetaan.
Tuo mitä kuvasit persoonallisuuden rajojen pirstaloitumiseksi, on myös ihan looginen seuraus, kun samaan aikaan välttää, tarkkailee itseä, rakentaa vaihtoehtoisia versioita itsestään ja säätelee tunteita pois päältä. Minuudesta ei tule yhtenäistä tarinaa, vaan modulaarinen järjestelmä: tämä osa minusta pärjää, tuo osa haaveilee, yksi tarkkailee ja toinen piiloutuu.
Kiitos, olet kirjoittanut aiheesta tosi ymmärtävästi ja kunnioittavasti.Hei!
Olen itse päässyt juuri hoitoprosessina siihen pisteeseen, että olen alkanut ymmärtämään itseäni. Tämä syvällinen sanoittaminen (self-awareness) liiallisen itsetietoisuuden (self-consciousness) sijaan auttaa kehittämään todellisempaa tietoisuutta. Suosittelen lämpimästi kaikille terapiaa ja tiedonhakua estyneisyydestä kärsivälle. YouTubessa on hyvä lyhyt video välttelevän persoonan todellisesta alkuperästä, videon on tehnyt suomalainen yksityisklinikka Mediferro.
https://youtu.be/gOk94ATsnnA?si=vm0zw7Pi0jNAootC- Anonyymi
Dandere kirjoitti:
Hei!
Olen itse päässyt juuri hoitoprosessina siihen pisteeseen, että olen alkanut ymmärtämään itseäni. Tämä syvällinen sanoittaminen (self-awareness) liiallisen itsetietoisuuden (self-consciousness) sijaan auttaa kehittämään todellisempaa tietoisuutta. Suosittelen lämpimästi kaikille terapiaa ja tiedonhakua estyneisyydestä kärsivälle. YouTubessa on hyvä lyhyt video välttelevän persoonan todellisesta alkuperästä, videon on tehnyt suomalainen yksityisklinikka Mediferro.
https://youtu.be/gOk94ATsnnA?si=vm0zw7Pi0jNAootCHyvä video, paljon sellaista uuttakin asiaa, mitä ei ole tullut ajatelleeksi esimerkiksi välttelevän persoonallisuushäiriön synnystä. Mieleeni juolahti kuitenkin kysymys, että onko kyse enää välttelevästä, jos kuitenkin joistakin asioista innostuu ja on edelleen utelias, sekä vahvat tunteet kokee ihan fysiologisella tasolla ja niitä pystyy käsittelemään? Ehkä kyse voi olla myös vahvoista opituista suojamekanismeista, joista ei ole koskaan oppinut ulos. Kasvatus voi tehdä sitä, jos koskaan ei ole saanut olla ns. näkyvä. Esimerkiksi erilaiset elämäntilanteet, kuten turvan puuttuminen saattaa saada käytöksen vaikuttamaan välttelevältä. Voihan tiettyyn elämäntilanteeseen jumittua pitkäksikin aikaa, jolloin on vieraantunut sosiaalisuudesta. Ja koska vieraantuminen luonnollisesti aiheuttaa sosiaalista häpeää, ei ole turvallista altistaa itseään. Mutta jos pääsisikin, oireet voisivat kadota tai lievittyä.
Väitän siis, että samat piireet voivat toimia täysin luonnollisesti suojamekanismeina ilman että persoonallisuus itsessään on häiriintynyt.
Ero on siinä, mikä on syy ja mikä seuraus.
Välttelevässä persoonallisuudessa häiriö on identiteettitasolla: "olen vain tällainen" ja häpeä on pysyvä perusvire. Ja vältteleminen tapahtuu automaattisesti kaikkialla.
Sitten taas suojamekanismissa välttelevyys on reaktio kuormitukseen, eikä vastaa minäkuvaa. Häpeä aktivoituu tietyissä konteksteissa ja tosiaan käytös voi muuttua turvan lisääntyessä.
- Anonyymi
Itsellä hyvin vaikeita ja lamauttavia tunteita. Sitten totaalisen välinpitämättömyyden kausia. Olen estynyt bpd. Tai ainakin piirteitä omaava.
- Anonyymi
Ymmärrettävästi nämä menevät helposti samaan nippuun, kun ulkoinen käytös muistuttaa, vaikka taustalla voi olla eri rakenteet.
Yksi aika selkeä ero on se, että BPD:ssä reaktiot liittyvät usein hylätyksi tulemisen pelkoon, kun taas suojamekanismeissa vetäytyminen liittyy enemmän kuormituksen ja ylivireyden säätelyyn ja estyneessä taas ydinpelko on häpeässä ja riittämättömyyden kokemuksissa.
Ulospäin bpd voi näyttäytyä voimakkaina reaktioina läheisissä ihmissuhteissa, äkilliset vetäytymiset konfliktien jälkeen, mustavalkoinen suhtautuminen ihmisiin ja itseen kohdistuva syyttely.
Estyneessä taas käytös on vetäytyvää, tarkkailevaa, hiljaista, välttää huomion keskipisteeksi joutumista, ei ota sosiaalista riskiä, mieluummin jää sivuun kuin mokaa ja harvoin räjähtää, ennemminkin katoaa.
Jos kyse taas on opitusta suojamekanismista, käytös voi ulospäin näyttäytyä sille, että vetäydytään stressissä, turvallisessa ympäristössä voi olla avoin ja jopa rohkea ja käytös joustaa elämäntilanteen mukaan.
BPD: reaktiivinen, tunneohjautuva käytöksen heilahtelu
Estynyt: tasaisen varovainen, näkymätön, riskinvälttävä
Suojamekanismi: tilanteen mukaan vaihteleva, joustava - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ymmärrettävästi nämä menevät helposti samaan nippuun, kun ulkoinen käytös muistuttaa, vaikka taustalla voi olla eri rakenteet.
Yksi aika selkeä ero on se, että BPD:ssä reaktiot liittyvät usein hylätyksi tulemisen pelkoon, kun taas suojamekanismeissa vetäytyminen liittyy enemmän kuormituksen ja ylivireyden säätelyyn ja estyneessä taas ydinpelko on häpeässä ja riittämättömyyden kokemuksissa.
Ulospäin bpd voi näyttäytyä voimakkaina reaktioina läheisissä ihmissuhteissa, äkilliset vetäytymiset konfliktien jälkeen, mustavalkoinen suhtautuminen ihmisiin ja itseen kohdistuva syyttely.
Estyneessä taas käytös on vetäytyvää, tarkkailevaa, hiljaista, välttää huomion keskipisteeksi joutumista, ei ota sosiaalista riskiä, mieluummin jää sivuun kuin mokaa ja harvoin räjähtää, ennemminkin katoaa.
Jos kyse taas on opitusta suojamekanismista, käytös voi ulospäin näyttäytyä sille, että vetäydytään stressissä, turvallisessa ympäristössä voi olla avoin ja jopa rohkea ja käytös joustaa elämäntilanteen mukaan.
BPD: reaktiivinen, tunneohjautuva käytöksen heilahtelu
Estynyt: tasaisen varovainen, näkymätön, riskinvälttävä
Suojamekanismi: tilanteen mukaan vaihteleva, joustavaEn ole reaktiivinen vaikka koen valtavia ja kammottavia tunteita. Lamaannun vain kykenemättä mihinkään ilmaisuun. Taustalla rajua kaltoinkohtelua johon ei voinut reagoida edes itkulla tai pakenemalla.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En ole reaktiivinen vaikka koen valtavia ja kammottavia tunteita. Lamaannun vain kykenemättä mihinkään ilmaisuun. Taustalla rajua kaltoinkohtelua johon ei voinut reagoida edes itkulla tai pakenemalla.
Tuollainen reagointi on hyvin ymmärrettävää vaikean kaltoinkohtelun jälkeen, eikä itsessään viittaa BPD:hen.
Tuo kuulostaa todella raskaalta, ja on täysin ymmärrettävää, että noin rajun kaltoinkohtelun jälkeen reaktio on lamaantuminen eikä ulospäin näkyvä reagointi. Juuri tällaisissa tilanteissa suojamekanismit ja dissosiaatio ovat usein se, mikä ylipäätään mahdollistaa selviytymisen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuollainen reagointi on hyvin ymmärrettävää vaikean kaltoinkohtelun jälkeen, eikä itsessään viittaa BPD:hen.
Tuo kuulostaa todella raskaalta, ja on täysin ymmärrettävää, että noin rajun kaltoinkohtelun jälkeen reaktio on lamaantuminen eikä ulospäin näkyvä reagointi. Juuri tällaisissa tilanteissa suojamekanismit ja dissosiaatio ovat usein se, mikä ylipäätään mahdollistaa selviytymisen.Kyllä. Juurikin näin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä. Juurikin näin.
Paljon eheytymistä ja voimia sinulle!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Paljon eheytymistä ja voimia sinulle!
Kiitos ❤️🩹
Anonyymi kirjoitti:
Ymmärrettävästi nämä menevät helposti samaan nippuun, kun ulkoinen käytös muistuttaa, vaikka taustalla voi olla eri rakenteet.
Yksi aika selkeä ero on se, että BPD:ssä reaktiot liittyvät usein hylätyksi tulemisen pelkoon, kun taas suojamekanismeissa vetäytyminen liittyy enemmän kuormituksen ja ylivireyden säätelyyn ja estyneessä taas ydinpelko on häpeässä ja riittämättömyyden kokemuksissa.
Ulospäin bpd voi näyttäytyä voimakkaina reaktioina läheisissä ihmissuhteissa, äkilliset vetäytymiset konfliktien jälkeen, mustavalkoinen suhtautuminen ihmisiin ja itseen kohdistuva syyttely.
Estyneessä taas käytös on vetäytyvää, tarkkailevaa, hiljaista, välttää huomion keskipisteeksi joutumista, ei ota sosiaalista riskiä, mieluummin jää sivuun kuin mokaa ja harvoin räjähtää, ennemminkin katoaa.
Jos kyse taas on opitusta suojamekanismista, käytös voi ulospäin näyttäytyä sille, että vetäydytään stressissä, turvallisessa ympäristössä voi olla avoin ja jopa rohkea ja käytös joustaa elämäntilanteen mukaan.
BPD: reaktiivinen, tunneohjautuva käytöksen heilahtelu
Estynyt: tasaisen varovainen, näkymätön, riskinvälttävä
Suojamekanismi: tilanteen mukaan vaihteleva, joustavaMielenkiintoinen pohdinta!
Itselläni on mennyt rajat rikki eräässä yhteisössä, jossa en mukamas "oireile" estyneen lailla. Olen lukenut, että tietyissä ympäristöissä estyneisyys ei välttämättä näy. Pitääkö väite paikkansa?
Kehoni on dissosiaatio unelmoinnin vuoksi padonnut tunteita niin pitkään sisälle. Nyt olen siinä kunnossa, että olen valmis olemaan oma estynyt itseni dissosiaatioroolien sijaan. Tänäänkin posket heloittivat tulipunasina ja sekoilin sanoissani ja vatsavaivoja yms. somaattisia reaktioita syntyi "noloissa" tilanteissa. 🤔
- Anonyymi00016
Haluutko jutella kuumista jutuista? 🔥 Täällä live! https://Anne.hoty.lat/Anne#/?/?/igjae4iek
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 741084
- 68984
Miltä se tuntuu
Miltä se tuntuu havahtua, että on ollut ihmistä kohtaan, joka on rakastanut ja varjellut, täysi m*lkku? Vai havahtuuko s104938- 47932
- 51885
- 49694
- 31649
Mitä se olisi
Jos sinä mies saisit sanoa kaivatullesi mitä vain juuri nyt. Ilman mitään seuraamuksia yms. Niin mitä sanoisit?34587- 50580
- 38536