Ei kai minussa ole vikaa?

miespuolinen¨¨

Ei, minussa ei ole semmoista vikaa että olisin täysin kelvoton kenellekään, mutta merkillisen vaikeaa löytää itselleen kumppania. Ainoat naiset jotka minuun olisi halunnut enemmän tutustua, ovat olleet epätoivoisia ja semmoisia jotka eivät ole minun tyyppisiä. Jos löydän mukavan naisen, niin juttu kaatuu kotvasen jälkeen aina kasaan jostain syystä. Onkohan minussa joku ihmeellinen piirre että naiset kaikkoaa? Olen sopusuhtainen ja toiset huomioonottava mies, ehkä nykyään ns. "kiltti".

Mielestäni en etsi vääränlaisia naisia itselleni, vaan semmoisia kenen kanssa tulen juttuun ja jonka kanssa on mukava rupatella. Tästä huolimatta kaikki naiset jotka minusta ovat olleet mukavia ovat aina lopulta sanoneet: "olet tosi mukava, mutta ei meistä tule mitään". No en minä väkisin sitten itseäni tyrkytä edes kaveriksi jos toinen ei halua. Mietin vaan mikä hitto persoonassani on semmoista etten kelpaa kuin epätoivoisille, tai sitten naisille jotka etsii vain sänkyseuraa tai muuta seikkailua.

Mikä teihin naisiin siis puree? Pitääkö esittää tuhmempaa mitä on? Kannattaako kertoa menneisyydestään se mitä tuli aikoinaan töppäiltyä vai mitä? Vai leikkiikö naiset vain vaikeasti saatavaa ja minun pitäs alkaa leikkimään "kissa ja hiiri"-leikkiä? Minä kun en vaan tykkää semmoisesta.

Minua suuresti ihmetyttää kun katson millaisia miehiä naiset ovat ottaneet itselleen. Moni pari on minusta täysin epäsuhtainen pari niin fyysisesti kuin henkisesti. Monet miespuoliset ystäväni kohtelee tyttöystäviään/vaimojaan miten sattuu...haistattelee heille, käy ryyppyreissuilla jne. Silti nämä naiset tuntuvan olevan rakastuneita miehiinsä, vaikka nalkuttavatkin miehensä ryyppyreissuista jne.
Itse jos löytäsin sen naisen jonka kanssa haluaisin olla, niin en todellakaan käyttäytyisi noin, minulla olisi paljon rakkautta annettavana sille oikealle.

Kelpaako kenellekään naiselle kiltti mies, jolla ei ole extreme-harrastuksia, mutta on mukavaa seuraa ja pitää liikunnasta?
Alkaako naiset arvostamaan "kilttiä" miestä vasta kun ovat keski-iässä? Minä olen tehnyt sen havainnoin ettei nuoremmat naiset ainakaan tunnu välittävän tälläisestä, olen kai liian tylsä kun ei ole mitä ihmeellisimpiä harrastuksia tai kun en ryyppää ja rällästä.

Kertokaa naiset(etenkin 35v tai sitä nuoremmat), onko kyse jännityksen etsimisestä omassa elämässänne? Ja vanhemmat naiset voivat kertoa onko elämänarvonne muuttuneet sitten nuoruudenajalta ja etsittekö nyt huomattavasti erilaisempia miehiä kuin nuorempana.

39

4369

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • MurMur

      Noh Suomessa on aika huonoa matskua, mutta kyllä kotimainenkin yleensä rahan päälle ymmärtää. Liikaa ei tietenkään kannata maksaa.

    • oppirahat

      -Kyllähän sitä nyt vuosikymmenien kokemuksella tekisi monta asiaa toisin.Yli 30 vuoden avioliitto luonnehäiriöisen naistensankarin kanssa opetti ainakin sen,että arvostan ja kunnioitan tosi syvästi luotettavaa,vastuutakantavaa,herkkää,ymmärtävää,kilttiä miestä,jollainen minulla nykyisin on.Elämä hänen rinnallaan on yllättävän helppoa ja turvallista.-Aikuiset lapseni eivät ole "haksahtaneet" näihin pintaliitäjiin,vaan etsivät todellisempaa ja syvempää suhdetta sillä tuloksella,että ovat yksin.Tämän päivän naiset eivät arvosta esim.25-vuotiasta poikaani,joka on raitis,vakaa,kunnollinen ja "puhdas" sexisuhteista.Pukeutuu kyllä fixusti ja edustavasti ja omaa sisäistä kauneutta,mutta se ei riitä tässä armottomassa sinkkumaailman kilpailussa.-Niin.Ja miksi "myydä" itsensä halvalla? -Arvokkaampaa on odottaa "arvoistansa" seuraa ja olla kunniallisesti yksin.

      • miespuolinen¨¨

        ...on vissiin aika paljon samantyyppinen kuin minä, paitsi että minä en kyllä kuppiin sylje, vaikkakaan en myöskään baareissa loju tai mitään suuria kännejä vetele.
        Olen kyllä monesti huomannut että vasta yli 40 vuotiaat naiset monesti arvostaa samoja asioita kuin minä, eikä vaadi mieheltä sitä että pitäisi olla "jännittävä" ja sen myötä epäluotettava, jota saisi "kouluttaa".

        Mutta se mitä olen tutustunut alta 30v naisiin(siis omaan ikähaarukkaani), niin he eivät yleensä arvosta näitä todellisia elämän syvimpiä arvoja. Lisäksi he haluavat samassa paketissa kaiken mahdollisen, mikä on täysin mahdotonta. He haluavat "herkän runosielun", joka samalla osaa bilettää kuin viimeistä päivää, urheilullisen, luotettavan ja menevän, joka kuitenkin pitäisi koti-illoista jne... Siis asioita, joita kukaan ei voi täyttää. Lisäksi koulutustaso on monille nykyään "ihmisen mittari". Jos ei ole tiettyä koulutusta, ei kelpaa.


      • jahka
        miespuolinen¨¨ kirjoitti:

        ...on vissiin aika paljon samantyyppinen kuin minä, paitsi että minä en kyllä kuppiin sylje, vaikkakaan en myöskään baareissa loju tai mitään suuria kännejä vetele.
        Olen kyllä monesti huomannut että vasta yli 40 vuotiaat naiset monesti arvostaa samoja asioita kuin minä, eikä vaadi mieheltä sitä että pitäisi olla "jännittävä" ja sen myötä epäluotettava, jota saisi "kouluttaa".

        Mutta se mitä olen tutustunut alta 30v naisiin(siis omaan ikähaarukkaani), niin he eivät yleensä arvosta näitä todellisia elämän syvimpiä arvoja. Lisäksi he haluavat samassa paketissa kaiken mahdollisen, mikä on täysin mahdotonta. He haluavat "herkän runosielun", joka samalla osaa bilettää kuin viimeistä päivää, urheilullisen, luotettavan ja menevän, joka kuitenkin pitäisi koti-illoista jne... Siis asioita, joita kukaan ei voi täyttää. Lisäksi koulutustaso on monille nykyään "ihmisen mittari". Jos ei ole tiettyä koulutusta, ei kelpaa.

        Täällä aina sanotaan, että kyllä ne naiset sitten 30-vuotiaana alkavat arvostaa tavallisia miehiä. Tai että 40-vuotiaana alkaa kilttien miesten arvo nousta. Seuraavaksi varmaan aletaan tarinoida 50-vuotiaista. Varmaan vielä 70-vuotiaanakin saa kuulla, että 80-vuotiaille naisille voisi kelvata.

        Mitä jos nykyiset 30-vuotiaat eivät muutukaan, vaan ovat bileprinsessoja vielä 40-vuotiaanakin. Ne nykyiset 40-vuotiaat eivät ehkä ole 30-vuotiainakaan vaatineet jännittävyyttä, epäluotettavuutta ja akateemisuutta samassa henkilössä. Vaatimukset ovat siis aivan luonnollisesti kasvaneet kuten työelämässäkin viimeisen kymmenen vuoden kuluessa.


      • miespuolinen¨¨
        jahka kirjoitti:

        Täällä aina sanotaan, että kyllä ne naiset sitten 30-vuotiaana alkavat arvostaa tavallisia miehiä. Tai että 40-vuotiaana alkaa kilttien miesten arvo nousta. Seuraavaksi varmaan aletaan tarinoida 50-vuotiaista. Varmaan vielä 70-vuotiaanakin saa kuulla, että 80-vuotiaille naisille voisi kelvata.

        Mitä jos nykyiset 30-vuotiaat eivät muutukaan, vaan ovat bileprinsessoja vielä 40-vuotiaanakin. Ne nykyiset 40-vuotiaat eivät ehkä ole 30-vuotiainakaan vaatineet jännittävyyttä, epäluotettavuutta ja akateemisuutta samassa henkilössä. Vaatimukset ovat siis aivan luonnollisesti kasvaneet kuten työelämässäkin viimeisen kymmenen vuoden kuluessa.

        Tuo voi olla hyvinkin mahdollista että kun ihmiset elää tätä aikaa, he eivät ole samanlaisia sitten 4-kymppisenä kuin tämän päivän 4-kymppiset jotka arvostaa perinteisiä arvoja.
        Toivoa sopii ettei sama vaatimuslista jatku sitten nykynuorilla kun he ovat vanhemmassa iässä.


    • hossi

      Olet törmännyt ihan samaan asiaan kun minäkin ! Jostain kumman syystä naiset vieroksuu meitä kunnon miehiä. Itse en kuiteskaan ole mikään kiiltokuva poika ja en myösskään raivo raitis mut siitä huolimatta rakastava ja toista kunnioittava tavallinen mies isolla M:llä ! Siitä huolimatta en kelpaa ihan tavalliselle suomalaiselle naiselle, käsittämätöntä ! ITsellenikin on usein baarissakin käynyt kun alan jutteleen naisen kanssa ihan mukavia niitä näitä juttuja ni homma on kestänyt koko illan ja jossain vaiheessa ne on kauhean hämmästyneitä et onko tuollaisia miehiä olemassa ! Kysyn et mitä tarkoitat ? No sitä kun sun kanssa pystyy jutteleen asioista etkä missään vaiheessa ole ehdotellut mitään hävyttömiä tai muutenkaan yrittänyt iskeä toista. Yleensä siinä sit vaihdetaan numeroita ja halataan mut sit kuiteski ei minkaanlaista yhteydenottoja tämän jälkeen ! Itsekin olen todella tunteellinen ihminen ja jokunen kerta olen toiseen rakastunut aikas lopullisesti mut yhtäkkiä matto vedetään alta ! Se koskee ainakin minuun todella pahasti ja suhteiden aloittaminen muuttuu aina vaan vaikeemmaksi ku pelkää et näin siinä käy taas kuiteski ! Nyt olen pikku hiljaa hyväksynyt asiat ja suunnitellut ihan sinkkuna viheltämistä ku hommista ei tule mitään, parempi näin niin pääsee henkisesti helpommalla !
      Ehkä naisetkin luulee et me ollaan jotain tunne vikaisia yksilöitä tai meissä on jotain epänormaalia !
      Tarkemmin kun ajattelee ni naiset ovat vaan niin uskomattoman moni mutkaisia keksintöjä ettei niistä ota selvää kukaan ja he ovat pääsääntöisesti tunteettomia hyväksikäyttäjiä eivätkä ymmärrä toisten tunteita yhtään mitään, esittävät kyllä olevansa tunteellisia ja rakkautta haluavia ihmisiä mut se on vain kuvitelmaa !

      • miespuolinen¨¨

        Kun niin monta kertaa olen iskenyt itteni karille, niin minullakin on tullut samoja ajatuksia että naiset ovat monimutkaisia ja pääsääntöisesti tunteettomia jne. Mutta silti haluan toivoa että jossain olisi se joka eroaisi muista naisista ja sopisi juuri minulle. Olen minäkin jo ajatellut että ei väkisin sitten jos ei löydy, olen sitten sinkkuna.
        Itse olen yllättynyt huomatessani monet kerrat ettei naiset pidä syvällisistä keskusteluista. He menevät ihan vaikeiksi jos tulee jotain oikeaa asiaa, eikä mitään turhanpäiväistä löpinää ja iskuyrityksiä.

        Nykyään kun on tullut pakkeja jo niin paljon, niin en osaa olla enää niin avoin kuin aikaisemmin. Olen muuttunut naisten kanssa varovaisemmaksi, enkä uskalla ihan heti kertoa itsestäni millainen olen luonteeltani jne. Kukaan ihminen kun ei halua tulla loputtomiin torjutuksia, itsetuntohan siinä karisee.

        Mutta eihän meissä kunnon miehissä mitään vikaa ole, jostain syystä naiset vain etsii jotain "alfaurosta", tai "gorillamiestä". Mikä lie alkukantainen juttu alitajunnassa heitä vetää niihin retkumiehiin, mutta myöhemmin kun naiset aikuistuu(joskus 4-kymppisenä) hekin alkavat ajatella enemmän järjellä.


      • hossi
        miespuolinen¨¨ kirjoitti:

        Kun niin monta kertaa olen iskenyt itteni karille, niin minullakin on tullut samoja ajatuksia että naiset ovat monimutkaisia ja pääsääntöisesti tunteettomia jne. Mutta silti haluan toivoa että jossain olisi se joka eroaisi muista naisista ja sopisi juuri minulle. Olen minäkin jo ajatellut että ei väkisin sitten jos ei löydy, olen sitten sinkkuna.
        Itse olen yllättynyt huomatessani monet kerrat ettei naiset pidä syvällisistä keskusteluista. He menevät ihan vaikeiksi jos tulee jotain oikeaa asiaa, eikä mitään turhanpäiväistä löpinää ja iskuyrityksiä.

        Nykyään kun on tullut pakkeja jo niin paljon, niin en osaa olla enää niin avoin kuin aikaisemmin. Olen muuttunut naisten kanssa varovaisemmaksi, enkä uskalla ihan heti kertoa itsestäni millainen olen luonteeltani jne. Kukaan ihminen kun ei halua tulla loputtomiin torjutuksia, itsetuntohan siinä karisee.

        Mutta eihän meissä kunnon miehissä mitään vikaa ole, jostain syystä naiset vain etsii jotain "alfaurosta", tai "gorillamiestä". Mikä lie alkukantainen juttu alitajunnassa heitä vetää niihin retkumiehiin, mutta myöhemmin kun naiset aikuistuu(joskus 4-kymppisenä) hekin alkavat ajatella enemmän järjellä.

        Olet todellakin oikeassa ! Minäkin haluan löytää jonkun jonka kanssa haluan lopun elämääni viettää ! Mullakin on yks hankala juttu kun luulin sen tässä alku vuodesta jo saavuttaneeni mut ei siitä jälleen kerran tullut mitään ! Puoli vuotta se kesti ja vietettiin niin uskomattoman upeeta aikaa etten tiedä saanko sitä kokea uudestaan ! Jälleen kerran kuiteski hommat loppui kesken ! Se satuttaa liian pahasti, eivätkö naiset ymmärrä et miehilläkin on tunteet ja niitäkin voidaan rikkoo. Eivät kaikki ole niitä tunteettomia alfauroksia jotka ei pysty ajatteleen muuta kun "sillä" !
        Minun ystävänikin on sanoneet minulle et jos löydän jonkun itselleni niin tää toinen ei ihan heti parempaa löydä ! En tiedä pitääkö se paikkaansa mut ehkä.

        Netin kautta kun olen hakenut seuraa niin olen pistänyt merkille myös et yleensä minustakin kiinnostunut ihminen on jo nelikymppinen ja eronnut ! Ne ovat huomanneet et sitä voi löytää toisen tyylisiä miehiä myös.

        Toi lopun ikää sinkkunakin kalahtaa korvaan vähän pahalta ajatukselta mut kait se siihen on tyydyttävä jos ei muutakaan saa ! Elämä ei ole helppoo ja jos se olisi niin siihen kyllästyisi.

        Usein olen miettinyt et näkevätkö naiset minussa jonkun rannalla ruikuttajan ? Kun he tutustuisivat minuun paremmin niin huomaisivat minun todellisen minäni ! Taidat olla aikas liki vastaavanlainen yksilö ? Minä olen vaan yksinkertaisesti herkkyyttä yllä pitävä ja romanttinen mies joka ottaa toisetkin ihmiset huomioon !


      • Lord_Boredom
        miespuolinen¨¨ kirjoitti:

        Kun niin monta kertaa olen iskenyt itteni karille, niin minullakin on tullut samoja ajatuksia että naiset ovat monimutkaisia ja pääsääntöisesti tunteettomia jne. Mutta silti haluan toivoa että jossain olisi se joka eroaisi muista naisista ja sopisi juuri minulle. Olen minäkin jo ajatellut että ei väkisin sitten jos ei löydy, olen sitten sinkkuna.
        Itse olen yllättynyt huomatessani monet kerrat ettei naiset pidä syvällisistä keskusteluista. He menevät ihan vaikeiksi jos tulee jotain oikeaa asiaa, eikä mitään turhanpäiväistä löpinää ja iskuyrityksiä.

        Nykyään kun on tullut pakkeja jo niin paljon, niin en osaa olla enää niin avoin kuin aikaisemmin. Olen muuttunut naisten kanssa varovaisemmaksi, enkä uskalla ihan heti kertoa itsestäni millainen olen luonteeltani jne. Kukaan ihminen kun ei halua tulla loputtomiin torjutuksia, itsetuntohan siinä karisee.

        Mutta eihän meissä kunnon miehissä mitään vikaa ole, jostain syystä naiset vain etsii jotain "alfaurosta", tai "gorillamiestä". Mikä lie alkukantainen juttu alitajunnassa heitä vetää niihin retkumiehiin, mutta myöhemmin kun naiset aikuistuu(joskus 4-kymppisenä) hekin alkavat ajatella enemmän järjellä.

        "Mutta eihän meissä kunnon miehissä mitään vikaa ole, jostain syystä naiset vain etsii jotain "alfaurosta", tai "gorillamiestä". Mikä lie alkukantainen juttu alitajunnassa heitä vetää niihin retkumiehiin, mutta myöhemmin kun naiset aikuistuu(joskus 4-kymppisenä) hekin alkavat ajatella enemmän järjellä."

        Tässä olisi mielestäni totuuden siemen. Meissä ei ole mitään vikaa. Ympäristö vain tekee kaikkensa nujertaakseen meidät, saadakseen meidät luulemaan, että olemme huonoja koska emme kelpaa.

        En nyt tahdo sanoa, että kaikki on naisten syytä. Henkilökohtaisesti olen alkanut epäilemään, etteivät kaikki 20-25 -vuotiaat naiset ole varattuja, kuten olen ihan oikeasti ja tosissani luullut. Ne naiset, joita me todella etsimme, ja jotka todella kiinnostuvat meidänlaisista, saattavat kulkea silmiemme ohi, emmekä ehdi edes tajuta asiaa. Sitten ihmettelemme, kun "kaikki" naiset ovat tunteettomia, kylmiä laskelmoijia, joille kelpaa koulun kingit, historiansa salanneet koulukiusaajat, filmitähdet ja salaa hormoneja vetävät urheilijat sun muut sosiopaatit, jotka osaavat esittää osansa oikein.

        Surullista on myös se, ettei se oikein lohduta, että neljäkymppisenä "markkinat" alkavat avautua kunnollisille miehille, jotka ovat aiemmin jääneet paitsi (siis: kaikki kunnolliset miehet eivät jää ilman rakkautta, mutta valitettavan huomattava osa kuitenkin). Pahaa pelkään, että sitä jää haikailemaan "menetetyn" nuoruuden perään, sitä jää miettimään, millaista tämäkin olisi ollut, jos olisimme kakskymppisiä. Tai ainakin minä suren jo nyt teini-ikääni, jolloin "kaikki muut" ikätoverit suorittivat naiiveja ensiseksikokeilujaan samaan aikaan kun minä olin viikonloput kotona hyvänä poikana ja tein läksyt ja pelasin tietokoneella. Minä en saa ikinä tuntea sitä, mitä ikätoverini silloin tunsivat.


      • hossi
        Lord_Boredom kirjoitti:

        "Mutta eihän meissä kunnon miehissä mitään vikaa ole, jostain syystä naiset vain etsii jotain "alfaurosta", tai "gorillamiestä". Mikä lie alkukantainen juttu alitajunnassa heitä vetää niihin retkumiehiin, mutta myöhemmin kun naiset aikuistuu(joskus 4-kymppisenä) hekin alkavat ajatella enemmän järjellä."

        Tässä olisi mielestäni totuuden siemen. Meissä ei ole mitään vikaa. Ympäristö vain tekee kaikkensa nujertaakseen meidät, saadakseen meidät luulemaan, että olemme huonoja koska emme kelpaa.

        En nyt tahdo sanoa, että kaikki on naisten syytä. Henkilökohtaisesti olen alkanut epäilemään, etteivät kaikki 20-25 -vuotiaat naiset ole varattuja, kuten olen ihan oikeasti ja tosissani luullut. Ne naiset, joita me todella etsimme, ja jotka todella kiinnostuvat meidänlaisista, saattavat kulkea silmiemme ohi, emmekä ehdi edes tajuta asiaa. Sitten ihmettelemme, kun "kaikki" naiset ovat tunteettomia, kylmiä laskelmoijia, joille kelpaa koulun kingit, historiansa salanneet koulukiusaajat, filmitähdet ja salaa hormoneja vetävät urheilijat sun muut sosiopaatit, jotka osaavat esittää osansa oikein.

        Surullista on myös se, ettei se oikein lohduta, että neljäkymppisenä "markkinat" alkavat avautua kunnollisille miehille, jotka ovat aiemmin jääneet paitsi (siis: kaikki kunnolliset miehet eivät jää ilman rakkautta, mutta valitettavan huomattava osa kuitenkin). Pahaa pelkään, että sitä jää haikailemaan "menetetyn" nuoruuden perään, sitä jää miettimään, millaista tämäkin olisi ollut, jos olisimme kakskymppisiä. Tai ainakin minä suren jo nyt teini-ikääni, jolloin "kaikki muut" ikätoverit suorittivat naiiveja ensiseksikokeilujaan samaan aikaan kun minä olin viikonloput kotona hyvänä poikana ja tein läksyt ja pelasin tietokoneella. Minä en saa ikinä tuntea sitä, mitä ikätoverini silloin tunsivat.

        Samaa hajatelmaa voisin kuvailla myös ! Ehkä todellakin olemme joskus nuoruudessa kävelleet ohi sen ainoan mahdollisuuden mut oletteko ikinä miettineet sitä että emme olisi tälläisiä yksilöitä mitä tällä hetkellä olemme jos olisimme löytäneet toisen osapuolen jo aikaisemmin !
        Itse olen mielessäni tulkinnut asian niin et koska näin on käynyt et olemme tähän ikään asti sinkkuna säilynyt niin olemme oppineet ajattelemaan toisella tavalla ja kunniottamaan naisia ihmisenä eikä pelkkänä objektina kuten yleensä !
        Itse olen kuitenkin ensimmäisen vakavan suhteen kokenut vasta nyt ja ikää on kuitenkin jo 37 v. enkä kuvitellut et itsestäni löytyy se ihminen mikä nyt olen ! Näen toisen sukupuolen täysin erinlaisena mitä osasin ikinä kuvitella, näen siinä mahdollisuuden mikä voi kantaa lopun elämää enkä mitään hetkellistä mieli hyvää ! En varmaan edes pystyisi siihen että hakisin jotain hetkellistä tunnetta omaan elämään vaan etsin vain ja ainoastaan sitä omaa kumppania !
        Todellakin näin on että meissä kunnon miehissä ei ole mitään vikaa vaan jälleen kerran voidaan sanoa et naiset taitavat vaan haluta toisenlaista kumppania kenen kanssa elämä on yhtä taistelemista päivästä toiseen !
        Onko tällä pallolla ketään nais ihmistä joka vaan haluaa itselleen toisen joka rakastaa häntä ja vaatii siihenkin myös vastausta sekä myös kunniottaa toista niin paljon ettei pysty toiselle aiheuttaan mitään mieli pahaa !

        Oletteko muuten huomanneet että nais immeisiltä ei tule kommentteja ollenkaan meidän tarinoihin ?


      • Sinkku toistaiseksi, 23 vuotta
        hossi kirjoitti:

        Samaa hajatelmaa voisin kuvailla myös ! Ehkä todellakin olemme joskus nuoruudessa kävelleet ohi sen ainoan mahdollisuuden mut oletteko ikinä miettineet sitä että emme olisi tälläisiä yksilöitä mitä tällä hetkellä olemme jos olisimme löytäneet toisen osapuolen jo aikaisemmin !
        Itse olen mielessäni tulkinnut asian niin et koska näin on käynyt et olemme tähän ikään asti sinkkuna säilynyt niin olemme oppineet ajattelemaan toisella tavalla ja kunniottamaan naisia ihmisenä eikä pelkkänä objektina kuten yleensä !
        Itse olen kuitenkin ensimmäisen vakavan suhteen kokenut vasta nyt ja ikää on kuitenkin jo 37 v. enkä kuvitellut et itsestäni löytyy se ihminen mikä nyt olen ! Näen toisen sukupuolen täysin erinlaisena mitä osasin ikinä kuvitella, näen siinä mahdollisuuden mikä voi kantaa lopun elämää enkä mitään hetkellistä mieli hyvää ! En varmaan edes pystyisi siihen että hakisin jotain hetkellistä tunnetta omaan elämään vaan etsin vain ja ainoastaan sitä omaa kumppania !
        Todellakin näin on että meissä kunnon miehissä ei ole mitään vikaa vaan jälleen kerran voidaan sanoa et naiset taitavat vaan haluta toisenlaista kumppania kenen kanssa elämä on yhtä taistelemista päivästä toiseen !
        Onko tällä pallolla ketään nais ihmistä joka vaan haluaa itselleen toisen joka rakastaa häntä ja vaatii siihenkin myös vastausta sekä myös kunniottaa toista niin paljon ettei pysty toiselle aiheuttaan mitään mieli pahaa !

        Oletteko muuten huomanneet että nais immeisiltä ei tule kommentteja ollenkaan meidän tarinoihin ?

        Itsekin olen ns. "kunnon mies" ja kärsin hyvä tyyppi-syndroomasta. Kavereiden tyttöystävät ym., jotka tuntevat minut pitävät minua mitä parhaimpana miehenä, palkintona. Mutta sitten sitä omaa tyttöä ei vain löydy. "Olet todella mukava, onko sinunlaisia oikeasti olemassa? Joku tyttö saa sinusta loistavan miehen, mutta en minä..."

        Kaikenlaista sitä saa kuulla, mutta en väittäisi että minussa tai niinkuin teissäkäkään ei mitään vikaa olisi. Tosin en kyllä tiedä mikä on oikeaa vikaa ja mikä vain ominaisuus. Onko esimerkiksi ujous kumpaa? Nykymaailmassa luokittelisin melkein viaksi. Entäs sitten turvallisuudenhakuisuus? Itse en halua esim. benji-hyppyä kokeilla. Kuitenkin on mahdollista että jotain menee laitteissa vikaan tai itsessä, esim. selkä. Liiallinen itsesuojeluvaisto voi mennä vian puolelle, voi olla liian "nirso". Omista ongelmistani pahin on heikko itsetunto. Tuo nyr estää muihin ihmisiin tutustumista. En sitten tiedä miten parisuhteeseen vaikuttaisi, oikeastaan pelottaakin tuo ajatus. Jos itsetunto kasvaa, alkaisi ehkä muita naisia iskeä? Jos ei kohoisi, tulisi kovin mustasukkaiseksi?

        Mielenkiintoinen keskustelun aihe olisi tuo "kiltteys". Mikä on toisen huomioimista ja halua miellyttää ja mikä nyhveröyttä tms? Itse kun ainakin haluan käyttäytyä hyvin niitä ihmisiä kohtaan, joista välitän ja muitakin kohtaan myös. Tekemisen suhteen minulle on tärkeämpää seura kuin itse tekeminen, joten olen valmis siinä joustamaan. Toisaalta minua ei yhtään haittaa tehdä jotain pientä asiaa, jos se ei kovin kummoista panosta vaadi, kuin nostaa hirveä myräkkä ja tappelu aiheesta ja kuluttaa siihen enemmän energiaa, kuin itse asian hoitamiseen. Tarvittaessa tarjoan myös apuani käyttöön.

        Mutta on minulla omat mielipiteeni, tahtoni ym, mutta ne tulevat esille lähinnä asioissa, joilla on minulle todella merkitystä.

        "Kunnollinen mies" olen, mutta kyllä minusta vikoja löytyy.


      • miespuolinen¨¨
        Sinkku toistaiseksi, 23 vuotta kirjoitti:

        Itsekin olen ns. "kunnon mies" ja kärsin hyvä tyyppi-syndroomasta. Kavereiden tyttöystävät ym., jotka tuntevat minut pitävät minua mitä parhaimpana miehenä, palkintona. Mutta sitten sitä omaa tyttöä ei vain löydy. "Olet todella mukava, onko sinunlaisia oikeasti olemassa? Joku tyttö saa sinusta loistavan miehen, mutta en minä..."

        Kaikenlaista sitä saa kuulla, mutta en väittäisi että minussa tai niinkuin teissäkäkään ei mitään vikaa olisi. Tosin en kyllä tiedä mikä on oikeaa vikaa ja mikä vain ominaisuus. Onko esimerkiksi ujous kumpaa? Nykymaailmassa luokittelisin melkein viaksi. Entäs sitten turvallisuudenhakuisuus? Itse en halua esim. benji-hyppyä kokeilla. Kuitenkin on mahdollista että jotain menee laitteissa vikaan tai itsessä, esim. selkä. Liiallinen itsesuojeluvaisto voi mennä vian puolelle, voi olla liian "nirso". Omista ongelmistani pahin on heikko itsetunto. Tuo nyr estää muihin ihmisiin tutustumista. En sitten tiedä miten parisuhteeseen vaikuttaisi, oikeastaan pelottaakin tuo ajatus. Jos itsetunto kasvaa, alkaisi ehkä muita naisia iskeä? Jos ei kohoisi, tulisi kovin mustasukkaiseksi?

        Mielenkiintoinen keskustelun aihe olisi tuo "kiltteys". Mikä on toisen huomioimista ja halua miellyttää ja mikä nyhveröyttä tms? Itse kun ainakin haluan käyttäytyä hyvin niitä ihmisiä kohtaan, joista välitän ja muitakin kohtaan myös. Tekemisen suhteen minulle on tärkeämpää seura kuin itse tekeminen, joten olen valmis siinä joustamaan. Toisaalta minua ei yhtään haittaa tehdä jotain pientä asiaa, jos se ei kovin kummoista panosta vaadi, kuin nostaa hirveä myräkkä ja tappelu aiheesta ja kuluttaa siihen enemmän energiaa, kuin itse asian hoitamiseen. Tarvittaessa tarjoan myös apuani käyttöön.

        Mutta on minulla omat mielipiteeni, tahtoni ym, mutta ne tulevat esille lähinnä asioissa, joilla on minulle todella merkitystä.

        "Kunnollinen mies" olen, mutta kyllä minusta vikoja löytyy.

        minussakin ja ehkä jossain noissa asioissa piilee se juttu miksei naisille kelpaa. Kukaan ei tietenkään ole täydellinen, mutta esim. ujoutta en pidä vikana, vaan luonteenpiirteenä.

        "kiltillä miehellä" tarkoitin juuri sitä että ottaa toiset huomioon, mutta on kuitenkin oma tahto. En itsekään ole mikään "tossun alla"-tyyppi, se on sitten ihan oma ryhmänsä.
        Minullekin on tärkeintä seura, eikä tekeminen, mutta olen huomannut että monille naisille pelkkä seura ei riitä. Pitäs olla koko ajan jotain tekemistä ja menemistä.

        Tarjoan myös apua(esim. kuskina olemista) jos joku sitä tarvitsee ja miespuoliset kaverit tajuaa että homma toimii jos se on tasapuolista(hekin tarjoavat apua minulle jos sitä tarvitsen). Mutta joskus kun on ollut naispuolisia kavereita, niin olen huomannut että he pyytävät enemmän apua, mutta homma ei toimi toiseen suuntaan. Kerran yhdessä orastavassa suhteessa nainen pyysi apua paljonkin ja huomasin että tämähän tuntuu jo hyväkskäytöltä(lainasin autoa jne..ja ei oltu tunnettu edes kovin kauaa siinä vaiheessa). No lopetin sen homman kun ajattelin ettei se nainen ole minua varten. Silloin tajusin että hyvinkin monet naiset vain hyväksikäyttää miehiä, mutta en tiedä tekeekö ne sen sitten tietoisesti vai onko se naisten tapa toimia että mieheltä voi pyytää aina apua tarjoamatta itse sitten mitään vastapalvelusta.


      • hossi
        miespuolinen¨¨ kirjoitti:

        minussakin ja ehkä jossain noissa asioissa piilee se juttu miksei naisille kelpaa. Kukaan ei tietenkään ole täydellinen, mutta esim. ujoutta en pidä vikana, vaan luonteenpiirteenä.

        "kiltillä miehellä" tarkoitin juuri sitä että ottaa toiset huomioon, mutta on kuitenkin oma tahto. En itsekään ole mikään "tossun alla"-tyyppi, se on sitten ihan oma ryhmänsä.
        Minullekin on tärkeintä seura, eikä tekeminen, mutta olen huomannut että monille naisille pelkkä seura ei riitä. Pitäs olla koko ajan jotain tekemistä ja menemistä.

        Tarjoan myös apua(esim. kuskina olemista) jos joku sitä tarvitsee ja miespuoliset kaverit tajuaa että homma toimii jos se on tasapuolista(hekin tarjoavat apua minulle jos sitä tarvitsen). Mutta joskus kun on ollut naispuolisia kavereita, niin olen huomannut että he pyytävät enemmän apua, mutta homma ei toimi toiseen suuntaan. Kerran yhdessä orastavassa suhteessa nainen pyysi apua paljonkin ja huomasin että tämähän tuntuu jo hyväkskäytöltä(lainasin autoa jne..ja ei oltu tunnettu edes kovin kauaa siinä vaiheessa). No lopetin sen homman kun ajattelin ettei se nainen ole minua varten. Silloin tajusin että hyvinkin monet naiset vain hyväksikäyttää miehiä, mutta en tiedä tekeekö ne sen sitten tietoisesti vai onko se naisten tapa toimia että mieheltä voi pyytää aina apua tarjoamatta itse sitten mitään vastapalvelusta.

        Luulen että kun naiset huomaa tälläisen ns kunnon miehen niin ehkä ne ajattelevat että meissä on jotain pahasti vialla siis henkisesti ! He olettavat että olemme jotain läheisyys riippuvaisia ja tunne vammaisia yksilöitä.
        Meidän suurin ongelma selkeesti on ujous mikä johtuu ihan puhtaasti huonosta itsetunnosta tämän tuo taas esille ainoastaan oman minän hyväksyminen ! Se meillä on pääsyy miksi emme löydä itsellemme seuraa.
        Jos kiltteydellä tarkoitetaan sitä että kunniotaa toista, ottaa hänet ja hänen tarpeet huomioon sekä noudattaa näitä myös muihin ihmisiin niin ei se mikään vika ole vaan pelkkä erinomainen piirre ihmisessä ! Itsekin olen avulias et pyrin aina auttaan toisia ja saan siitä myös mieli hyvää itselleni !


      • pikku.nainen
        hossi kirjoitti:

        Luulen että kun naiset huomaa tälläisen ns kunnon miehen niin ehkä ne ajattelevat että meissä on jotain pahasti vialla siis henkisesti ! He olettavat että olemme jotain läheisyys riippuvaisia ja tunne vammaisia yksilöitä.
        Meidän suurin ongelma selkeesti on ujous mikä johtuu ihan puhtaasti huonosta itsetunnosta tämän tuo taas esille ainoastaan oman minän hyväksyminen ! Se meillä on pääsyy miksi emme löydä itsellemme seuraa.
        Jos kiltteydellä tarkoitetaan sitä että kunniotaa toista, ottaa hänet ja hänen tarpeet huomioon sekä noudattaa näitä myös muihin ihmisiin niin ei se mikään vika ole vaan pelkkä erinomainen piirre ihmisessä ! Itsekin olen avulias et pyrin aina auttaan toisia ja saan siitä myös mieli hyvää itselleni !

        "Meidän suurin ongelma selkeesti on ujous mikä johtuu ihan puhtaasti huonosta itsetunnosta tämän tuo taas esille ainoastaan oman minän hyväksyminen ! Se meillä on pääsyy miksi emme löydä itsellemme seuraa."

        Jep, syy löytynee täältä. Nyky-yhteiskunnassa ovat arvot ja odotukset muuttuneet, pinnallisia arvoja arvostetaan liikaa. Kyllähän jokaisesta ihmisestä löytyy myös sitä pinnallisuutta, mutta se ei saisi olla kaikki kaikessa.

        Herää vain kysymys, miten "kunnollista miestä" saataisiin markkinoitua paremmin? Tehän olette jo aloittaneet tiedostamalla ainutlaatuisuutenne, sen kuinka erotutte renttujen joukosta. Ja kukas sen kissan hännän nostaakaan, jos ei kissa itse, niin se on. Olette jo aivan oikeilla jäljillä.

        Eli ongelma piilee siinä, kuinka voidaan muokata koko yhteiskuntaa ja ihmisten ajattelutapaa? Te "kunnolliset miehet" kuulutte nimittäin valitettavasti samaan aliarvostettuun kastiin kuin kotiäidit ja "tavalliset duunarit". Valitettavasti.


      • hossi
        pikku.nainen kirjoitti:

        "Meidän suurin ongelma selkeesti on ujous mikä johtuu ihan puhtaasti huonosta itsetunnosta tämän tuo taas esille ainoastaan oman minän hyväksyminen ! Se meillä on pääsyy miksi emme löydä itsellemme seuraa."

        Jep, syy löytynee täältä. Nyky-yhteiskunnassa ovat arvot ja odotukset muuttuneet, pinnallisia arvoja arvostetaan liikaa. Kyllähän jokaisesta ihmisestä löytyy myös sitä pinnallisuutta, mutta se ei saisi olla kaikki kaikessa.

        Herää vain kysymys, miten "kunnollista miestä" saataisiin markkinoitua paremmin? Tehän olette jo aloittaneet tiedostamalla ainutlaatuisuutenne, sen kuinka erotutte renttujen joukosta. Ja kukas sen kissan hännän nostaakaan, jos ei kissa itse, niin se on. Olette jo aivan oikeilla jäljillä.

        Eli ongelma piilee siinä, kuinka voidaan muokata koko yhteiskuntaa ja ihmisten ajattelutapaa? Te "kunnolliset miehet" kuulutte nimittäin valitettavasti samaan aliarvostettuun kastiin kuin kotiäidit ja "tavalliset duunarit". Valitettavasti.

        Mikä se on se tavallinen duunari ? Käsittääkseni puhutaan jostain menneiden aikojen kotisuomalaisesta uroosta mikä aamulla lähtee töihin illalla tulee kotiin lässähtää soffaalle ja tuijottaa telkkua sekä kotona häärää se kotirouva ?
        Eikös nykyään voitas sanoo et kunnollinen mies on se tuki ja turva kotona joka kunniottaa parisuhdetta ja haluaa sitä pitää yllä kokoajan !
        Nyky kunnollinen mies on se johon toinen voi parisuhteessa luottaa täysin ja joka huomaa toisenkin aina kun siihen on mahdollisuus !
        Itse en ole mikään tavallinen duunari vaan mahdollisesta parisuhteesta kaiken irtiottava impulssiivinen ja läheisyyttä sekä toisen kunniotusta haaliva ja hamuava ikuinen romantikko ! Jos ei nykyajan naiset sellaista miestä itselleen huoli niin en siihen voi muuta tuumata ku se on teidän häviö !
        Mikä se on se naiseten hamuava mies ihanne ? Se tuntuu olevan sellainen mies joka suhteen alkuvaiheessa lupaa maat ja maammonat kunnes sit juurrutaan paikalleen niin sit alkaa se lopullinen sota ! Miksi ei haeta sitä miestä jonka kanssa lakuihastus voisi jatkua loputtomiin ?


      • pikku.nainen
        hossi kirjoitti:

        Mikä se on se tavallinen duunari ? Käsittääkseni puhutaan jostain menneiden aikojen kotisuomalaisesta uroosta mikä aamulla lähtee töihin illalla tulee kotiin lässähtää soffaalle ja tuijottaa telkkua sekä kotona häärää se kotirouva ?
        Eikös nykyään voitas sanoo et kunnollinen mies on se tuki ja turva kotona joka kunniottaa parisuhdetta ja haluaa sitä pitää yllä kokoajan !
        Nyky kunnollinen mies on se johon toinen voi parisuhteessa luottaa täysin ja joka huomaa toisenkin aina kun siihen on mahdollisuus !
        Itse en ole mikään tavallinen duunari vaan mahdollisesta parisuhteesta kaiken irtiottava impulssiivinen ja läheisyyttä sekä toisen kunniotusta haaliva ja hamuava ikuinen romantikko ! Jos ei nykyajan naiset sellaista miestä itselleen huoli niin en siihen voi muuta tuumata ku se on teidän häviö !
        Mikä se on se naiseten hamuava mies ihanne ? Se tuntuu olevan sellainen mies joka suhteen alkuvaiheessa lupaa maat ja maammonat kunnes sit juurrutaan paikalleen niin sit alkaa se lopullinen sota ! Miksi ei haeta sitä miestä jonka kanssa lakuihastus voisi jatkua loputtomiin ?

        ei sinänsä välttämättä ole mitään tekemistä ns. "kunnollisen miehen" kanssa. Duunari oli tässä vain yhtenä esimerkkinä siitä, miten esim. kotiäidit ja "tavalliset duunarit" tekevät tärkeää mutta valitettavasti aliarvostettua työtä. Tarkoittaa duunareiden kohdalla sitä, että akateemisesti koulutetuilla on valitettavasti usein enemmän statusta nyky-yhteiskunnassa. Se siitä.

        Mutta älä huoli, niinkuin sanoin niin kyllä monet naiset etsivät edelleen sitä kunnollista miestä, joka arvostaa heitä ja parisuhdetta. Ei kaikilla ole vain pinnallisia arvoja, eikä kaikille naisille tarvitse luvata kuuta taivaalta.

        Tosin arkipäivähän tulee vastaan joka suhteessa. Eri asia on sitten, miten sen kanssa eletään. Jos jaksaa olla kiinnostunut ja pyrkii innostumaan omasta puolisostaan yhä uudelleen, niin silloin arki tuntuu aika mukavalta. Jos taas lässähtää tietoisesti junnaamaan paikalleen, niin kyllä se kuuluisat perhosetkin lakkaavat hyvin pian lentelemästä.


      • hossi
        pikku.nainen kirjoitti:

        ei sinänsä välttämättä ole mitään tekemistä ns. "kunnollisen miehen" kanssa. Duunari oli tässä vain yhtenä esimerkkinä siitä, miten esim. kotiäidit ja "tavalliset duunarit" tekevät tärkeää mutta valitettavasti aliarvostettua työtä. Tarkoittaa duunareiden kohdalla sitä, että akateemisesti koulutetuilla on valitettavasti usein enemmän statusta nyky-yhteiskunnassa. Se siitä.

        Mutta älä huoli, niinkuin sanoin niin kyllä monet naiset etsivät edelleen sitä kunnollista miestä, joka arvostaa heitä ja parisuhdetta. Ei kaikilla ole vain pinnallisia arvoja, eikä kaikille naisille tarvitse luvata kuuta taivaalta.

        Tosin arkipäivähän tulee vastaan joka suhteessa. Eri asia on sitten, miten sen kanssa eletään. Jos jaksaa olla kiinnostunut ja pyrkii innostumaan omasta puolisostaan yhä uudelleen, niin silloin arki tuntuu aika mukavalta. Jos taas lässähtää tietoisesti junnaamaan paikalleen, niin kyllä se kuuluisat perhosetkin lakkaavat hyvin pian lentelemästä.

        Tosi on et jokaisessa suhteessa tulee esiin se tavallinen arki mut se taitaa olla molemmista kiinni et miten silloin jatketaan ! Silloin ku moelmmat ovat toisilleen antautuneena täydellisesti niin silloin sitä tavallista arkea ei tule laisinkaan vaan jokainen päivä tuo kaikkia uusia juttuja ! On vaan jokaisesta ihmisestä kiinni et haluaako odottaa sitä että pääsee tämän tilan saavuttaan se voi kestää ikuisuuden mut sit kun sen saa niin se korvaa kaiken matkalla satuttaneet asiat ja tekiät.
        Usein vaan huomaa et jatkuvasti tyydytään siihen mitä tarjolla on eikä malteta odottaa riittävän pitkään !

        Pinnalliset arvot ja varsinkin ulkoiset arvot näyttelevät nyky päivänä liian suurta roolia ihmisten elämässä ehkä sekin johtuu vaan siitä et etsitää mahdollisimman hyvää elämää noin aineellisella pohjalla ajatellen, mut kaikkien pitäisi miettiä et täällä ollaan vain kerran ja uusintoja ei paljon jaeta ! Sitä kun ajattelee niin minä ainakin mietin et mitkä arvot pitäisi asettaa etusijalle ! Minua ei mitkään aineelliset eivätkä pinnalliset arvot kiinnosta koska haluan henkisesti ja ehkä fyysisestikin elää mahdollisimman täyspainoisen elämän ja nauttia siitä niin kaun kun sitä riittää !
        Nyt olen tullut siihen käänne kohtaan et haluaisin jakaa jonkun kanssa sitä henkisesti hyvin voivaa elämää ja yrittää myös kehittää sitä lisää sillä tasolla. Olen kaiken jo yksin saavuttanut ja olen todella tyytyväinen tähän asti tapahtuneeseen mut nyt tarvis löytää lisää ja se mahdollisesti löytyy jonkun kanssa toimivassa parisuhteessa !
        Minulle kuitenkin toimiva pari suhde ei ole mitään arkista aherrusta ja sitä tavallisen arjen tavoittelua vaan siihen kuuluu nimen omaan henkisen hyvin voinnin lisääminen se kattaa nimen omaan molemmat ! Se sisältää läheisyyttä, herkkyyttä ja pyyteetöntä rakkautta toista kohtaan. Tämä voi olla vain haave uni mutta sitä yritän nyt ainakin saavuttaa ! Sitä en tiedä et onko joku siihen minun kanssa valmis mut sen aika näyttää !
        Itse muuten olen kohtuu hyvin koulutettu yksilö mut teen siitä huolimatta melkein pelkästään niitä tavallisen duunarin hommia, tykkään niistä ja se työ tuo mulle nimen omaan sitä henkistä hyvinvointia mitä minä haluan joten siksi teen ihan normaalia työtä !


      • Lady28

        Jaa miksi et ole itse ottanut yhteyttä siihen naiseen jos kerran puhelinnumerot on vaihdettu. Kyllä miehen pitää tehdä aloite ja olla sen verran MIES.
        Mukavissa miehissä on yleensä vain se vika, että he ovat liiankin kohteliaita ja herrasmiehiä. Viidensilläkään deiteillä ei olla uskallettu pusua antaa.


      • miehen logiikkaa
        miespuolinen¨¨ kirjoitti:

        minussakin ja ehkä jossain noissa asioissa piilee se juttu miksei naisille kelpaa. Kukaan ei tietenkään ole täydellinen, mutta esim. ujoutta en pidä vikana, vaan luonteenpiirteenä.

        "kiltillä miehellä" tarkoitin juuri sitä että ottaa toiset huomioon, mutta on kuitenkin oma tahto. En itsekään ole mikään "tossun alla"-tyyppi, se on sitten ihan oma ryhmänsä.
        Minullekin on tärkeintä seura, eikä tekeminen, mutta olen huomannut että monille naisille pelkkä seura ei riitä. Pitäs olla koko ajan jotain tekemistä ja menemistä.

        Tarjoan myös apua(esim. kuskina olemista) jos joku sitä tarvitsee ja miespuoliset kaverit tajuaa että homma toimii jos se on tasapuolista(hekin tarjoavat apua minulle jos sitä tarvitsen). Mutta joskus kun on ollut naispuolisia kavereita, niin olen huomannut että he pyytävät enemmän apua, mutta homma ei toimi toiseen suuntaan. Kerran yhdessä orastavassa suhteessa nainen pyysi apua paljonkin ja huomasin että tämähän tuntuu jo hyväkskäytöltä(lainasin autoa jne..ja ei oltu tunnettu edes kovin kauaa siinä vaiheessa). No lopetin sen homman kun ajattelin ettei se nainen ole minua varten. Silloin tajusin että hyvinkin monet naiset vain hyväksikäyttää miehiä, mutta en tiedä tekeekö ne sen sitten tietoisesti vai onko se naisten tapa toimia että mieheltä voi pyytää aina apua tarjoamatta itse sitten mitään vastapalvelusta.

        "tajusin että hyvinkin monet naiset vain hyväksikäyttää miehiä, mutta en tiedä tekeekö ne sen sitten tietoisesti vai onko se naisten tapa toimia että mieheltä voi pyytää aina apua tarjoamatta itse sitten mitään vastapalvelusta."

        Kyllä ne prinsessat tekee sen täysin tietosesti. Miehen kuuluu aina auttaa ja kuunnella, kun arvon neidillä on jokin kriisi. Jos mies haluaisi apua tai empatiaa naiselta, tämä käyttäytyy niin kuin ei voisi vähempää kiinnostaa.


      • hossi
        Lady28 kirjoitti:

        Jaa miksi et ole itse ottanut yhteyttä siihen naiseen jos kerran puhelinnumerot on vaihdettu. Kyllä miehen pitää tehdä aloite ja olla sen verran MIES.
        Mukavissa miehissä on yleensä vain se vika, että he ovat liiankin kohteliaita ja herrasmiehiä. Viidensilläkään deiteillä ei olla uskallettu pusua antaa.

        Yhteyttä yritin kyllä ottaa mut naiset on välillä niin välinpitämättömiä et eivät edes viitsi vastata ! Antaisivat edes kielteisen vastauksen niin olis jokin tyydyttävä perusta.
        Minä kyllä suutelen heti ensi treffeiltä lähtien kuhan vaan toinen osapuoli on sellainen mikä kiinnostaa kunnolla !
        En harrasta mitää lähempää tuttavuutta jos oma mielenkiinto ei herää heti ensi tapaamisella. Olen sen verran romanttinen yksilö et nää suutelo puolet taidan kyllä, ehkä olen sit vaan niin ronkeli et vaikea löytää sellaista ihmistä mikää kelpaa minulle. En kuitenkaan hae ihmistä minkään ulkoisten apujen mukaan vaan sisältä se kauneus lähtee !


    • Yksinäinen mies

      Ei meissä kunnon miehissä ole mitään vikaa. Naiset vain pelkäävät tasokasta miestä, jonka kanssa voi keskustella syvällisesti ja jonka seurassa voi olla välitön ja rento. Naiset pelkäävät meitä, koska heidän täytyisi altistaa persoonansa ja ajatuksensa meidän nähtäväksemme. Naiset tuntevat alemmuudentuntoa seurassamme, koska heillä on huono itsetunto, eivätkä he usko kelpaavansa niin hyvälle miehelle. "Tosimiesten" seurassa nainen voi rauhassa vetää omaa rooliaan, eli olla joku muu, kuin oma itsensä. Tällöin nainen ei ole haavoittuvainen ja hän voi rauhassa säätää näiden rehvakkaiden pelimiesten kanssa.

    • pikku.nainen

      sinussa on vikaa. Ehkä nuoret (alle 35vee) naiset vain etsivät jotain mitä ei ole olemassa. Siis muokkaahan mediakin joka ikisen katselijan maailmankuvaa jollain tavalla. Ja lapsena luetut sadut unelmaprinssistä kytevät ehkä vielä jossain alitajunnassa.

      Olihan minullakin silloin yli kymmenen vuotta sitten "odotuksia", mutta kun nykyisin miestäni katselen, niin hän on kaltaisesi huomioonottava mies. Ehkä häneenkin sopisi adjektiivi "kiltti". Mutta olen tyytyväinen, todella tyytyväinen. Koska tässä elämäntilanteessa (kun on perheellinen) ei jaksaisi mitään hurmaavaa renttua katsella ja perään soitella. Ei kiitos!

      Kyllä sinun aikasi vielä koittaa, voi tosin olla että monet naiset tietävät vasta vuosien päästä, mitä he oikeastaan miehessä arvostavat. Kas kun elämä ei voi olla ikuisesti sitä alkuhuumaa, jossain vaiheessa arkipäivä astuu peliin. Siinä vaiheessa mieheltä odottaa muita ominaisuuksia.

      • Sinkkuna elävä

        "Ja lapsena luetut sadut unelmaprinssistä kytevät ehkä vielä jossain alitajunnassa."

        No huhhuh. Tämä on se miljoona kertaa hoettu vakiovastaus. Aivan kuin jotkut sadut tai elokuvat muokkaisivat naisen käyttäytymistä. Aina vaahdotaan siitä, että media sitä ja media tätä ja media on syypää kaikkeen: "Kunpa vain miehet ja naiset eivät koskaan olisi katsoneet saatanallista televisiota, niin kaikilla olisi kohtuulliset vaatimukset kumppanin suhteen". Kuka oikeasti uskoo tällaisiin naurettavuuksiin? Naisten järjettömät vaatimukset miehille ovat pääosin synnynnäistä käyttäytymistä. Vaikka nainen olisi kuinka harmaavarpunen tahansa, rima nostetaan miehille niin korkealle, kuin vain suinkin pystytään. Toki jonkun oman tasoisenkin kanssa voidaan siinä välissä vähän hengailla, mutta se todellinen kiinnostus on niissä komeammissa.

        "Olihan minullakin silloin yli kymmenen vuotta sitten "odotuksia", mutta kun nykyisin miestäni katselen, niin hän on kaltaisesi huomioonottava mies. Ehkä häneenkin sopisi adjektiivi "kiltti". Mutta olen tyytyväinen, todella tyytyväinen. Koska tässä elämäntilanteessa (kun on perheellinen) ei jaksaisi mitään hurmaavaa renttua katsella ja perään soitella. Ei kiitos!"

        Uskomatonta! Toivottavasti en koskaan erehdy seurustelemaan kaltaisesi naisen kanssa. Olet siis ihan rehellisesti sitä mieltä, ettei miehesi ole hurmaava? Oletko kertonut tämän tiedon myös miehellesi? Toivottavasti olet, koska muutenhan miehesi saattaa luulla, että pidät häntä vielä puoleensavetävänä!

        Tekstisi perusteella näytät kuuluvan siihen samaan naisten ryhmään, jotka heiluvat jännittävien renttujen ja ihanien pelimiesten kanssa aikansa, kunnes pesänrakennusvietti ottaa vallan. Tässä vaiheessa valitaan joku kunnollinen mies, jonka kanssa tietenkin tulee olemaan helvetin tylsää, mutta pysyypähän mies kotona kaikki illat. Suurin häviäjä tällaisessa parisuhteessa on tietenkin mies, joka menee perustamaan perheen täysin väärän naisen kanssa.

        Vuodet kuluvat ja kohta nainen ottaakin jo eron, kun mies on niin helvetin tylsä. Pitäisi olla sitä jännitystä ja kukas muukaan siitä parisuhteen viihtyvyydestä onkaan vastuussa, ellei mies. Miehen tehtävä on viihdyttää naista, myös senkin jälkeen kun vaimo on viidennen kerran tällä viikolla haukkunut munattomaksi idiootiksi.

        Ja jos aprikoitte, niin en ole vielä pelannut venäläistä rulettia, toisin sanoen en ole vielä mennyt naimisiin. Olen kuitenkin sen verran kuullut kauhutarinoita rengastettujen miesten joukosta, että minulla on jonkinlainen epävarmuus avioliittoa kohtaan. Näyttäisi siltä, että naiset muuttuvat täysin vakiintumisen jälkeen. Johtuu varmasti siitä, että kun ollaan saatu tilanne pysyväksi, voidaan rauhassa muuttua mukavasta kumppanista narisevaksi vallankäyttäjäksi.


      • pikku.nainen
        Sinkkuna elävä kirjoitti:

        "Ja lapsena luetut sadut unelmaprinssistä kytevät ehkä vielä jossain alitajunnassa."

        No huhhuh. Tämä on se miljoona kertaa hoettu vakiovastaus. Aivan kuin jotkut sadut tai elokuvat muokkaisivat naisen käyttäytymistä. Aina vaahdotaan siitä, että media sitä ja media tätä ja media on syypää kaikkeen: "Kunpa vain miehet ja naiset eivät koskaan olisi katsoneet saatanallista televisiota, niin kaikilla olisi kohtuulliset vaatimukset kumppanin suhteen". Kuka oikeasti uskoo tällaisiin naurettavuuksiin? Naisten järjettömät vaatimukset miehille ovat pääosin synnynnäistä käyttäytymistä. Vaikka nainen olisi kuinka harmaavarpunen tahansa, rima nostetaan miehille niin korkealle, kuin vain suinkin pystytään. Toki jonkun oman tasoisenkin kanssa voidaan siinä välissä vähän hengailla, mutta se todellinen kiinnostus on niissä komeammissa.

        "Olihan minullakin silloin yli kymmenen vuotta sitten "odotuksia", mutta kun nykyisin miestäni katselen, niin hän on kaltaisesi huomioonottava mies. Ehkä häneenkin sopisi adjektiivi "kiltti". Mutta olen tyytyväinen, todella tyytyväinen. Koska tässä elämäntilanteessa (kun on perheellinen) ei jaksaisi mitään hurmaavaa renttua katsella ja perään soitella. Ei kiitos!"

        Uskomatonta! Toivottavasti en koskaan erehdy seurustelemaan kaltaisesi naisen kanssa. Olet siis ihan rehellisesti sitä mieltä, ettei miehesi ole hurmaava? Oletko kertonut tämän tiedon myös miehellesi? Toivottavasti olet, koska muutenhan miehesi saattaa luulla, että pidät häntä vielä puoleensavetävänä!

        Tekstisi perusteella näytät kuuluvan siihen samaan naisten ryhmään, jotka heiluvat jännittävien renttujen ja ihanien pelimiesten kanssa aikansa, kunnes pesänrakennusvietti ottaa vallan. Tässä vaiheessa valitaan joku kunnollinen mies, jonka kanssa tietenkin tulee olemaan helvetin tylsää, mutta pysyypähän mies kotona kaikki illat. Suurin häviäjä tällaisessa parisuhteessa on tietenkin mies, joka menee perustamaan perheen täysin väärän naisen kanssa.

        Vuodet kuluvat ja kohta nainen ottaakin jo eron, kun mies on niin helvetin tylsä. Pitäisi olla sitä jännitystä ja kukas muukaan siitä parisuhteen viihtyvyydestä onkaan vastuussa, ellei mies. Miehen tehtävä on viihdyttää naista, myös senkin jälkeen kun vaimo on viidennen kerran tällä viikolla haukkunut munattomaksi idiootiksi.

        Ja jos aprikoitte, niin en ole vielä pelannut venäläistä rulettia, toisin sanoen en ole vielä mennyt naimisiin. Olen kuitenkin sen verran kuullut kauhutarinoita rengastettujen miesten joukosta, että minulla on jonkinlainen epävarmuus avioliittoa kohtaan. Näyttäisi siltä, että naiset muuttuvat täysin vakiintumisen jälkeen. Johtuu varmasti siitä, että kun ollaan saatu tilanne pysyväksi, voidaan rauhassa muuttua mukavasta kumppanista narisevaksi vallankäyttäjäksi.

        enkä koskaan väittänytkään, ettei hän sitä olisi. Mutta jos sitä haluat, niin pilkotaan lauseeni palasiksi ja analysoidaan sitä.

        Sinulla jäi sanassa "odotuksia" nuo lainausmerkit huomaamatta. Eli "odotuksilla" tarkoitan nimenomaan naiiveja haavekuvia siitä, millainen miehen "pitäisi olla". Eli haavekuvia siinä vaiheessa kun vielä arvostaa aivan pinnallisia asioita.

        Ja nykyisin arvostan aivan eri asioita, kuten että mieheni on huomioonottava ja (taas lainausmerkeissä!) "kiltti". Eli arvostan sitä, että mieheni on kunnollinen, sitä lauseeni ilmaisee, ei mitään muuta. Samoin kirjoitin olevani "tyytyväinen, todella tyytyväinen". Luulisi tämän jo ilmaisevan asian selkeästi?

        Hurmaava renttu on ironisesti tarkoitettu, ja ilmaisinkin, että en sellaisesta välitä: "Ei kiitos!".

        Ja tähän huomautukseesi:

        "Uskomatonta! Toivottavasti en koskaan erehdy seurustelemaan kaltaisesi naisen kanssa. Olet siis ihan rehellisesti sitä mieltä, ettei miehesi ole hurmaava? Oletko kertonut tämän tiedon myös miehellesi? Toivottavasti olet, koska muutenhan miehesi saattaa luulla, että pidät häntä vielä puoleensavetävänä!"

        Et varmasti tule koskaan seurustelemaan ainakaan minun kanssani, koska olen ollut jo yli kymmenen vuotta onnellisesti naimisissa. En missään kohdassa sanonut, ettei mieheni olisi hurmaava, sen sinä keksit itse.

        Samoin nuo vertaukset "saatanallisesta televisiosta" lienevät oman mielikuvituksesi tuotosta. Mutta usko tai älä, kyllä media muokkaa ajatusmaailmaamme, sekä miesten että naisten. Kaikki meitä ympäröivä vaikuttaa meihin ja imemme jatkuvasti (sitä ehkä tiedostamatta) vaikutuksia ympäristöstämme.

        Ainahan lauseisiin voi tulkita sitä sun tätä. Mutta vain jos jotain asiaa ei erikseen mainitse, ei kannata silti vetää hätäisiä johtopäätöksiä.

        Mieheni tietää että pidän häntä edelleenkin puoleensavetävänä. Ja arvostan häntä suuresti sen takia, että hänelle ei tarvitse taivuttaa asioita rautalangasta, niinkuin sinulle näköjään täytyy.

        Jatka vain rauhassa sinkkuiluasi, minä jatkan onnellista avioelämääni. Mutta älä tule kyseenalaistamaan noin haparoivin perustein sitä, mitä minä miehestäni ajattelen.


      • pikku.nainen
        Sinkkuna elävä kirjoitti:

        "Ja lapsena luetut sadut unelmaprinssistä kytevät ehkä vielä jossain alitajunnassa."

        No huhhuh. Tämä on se miljoona kertaa hoettu vakiovastaus. Aivan kuin jotkut sadut tai elokuvat muokkaisivat naisen käyttäytymistä. Aina vaahdotaan siitä, että media sitä ja media tätä ja media on syypää kaikkeen: "Kunpa vain miehet ja naiset eivät koskaan olisi katsoneet saatanallista televisiota, niin kaikilla olisi kohtuulliset vaatimukset kumppanin suhteen". Kuka oikeasti uskoo tällaisiin naurettavuuksiin? Naisten järjettömät vaatimukset miehille ovat pääosin synnynnäistä käyttäytymistä. Vaikka nainen olisi kuinka harmaavarpunen tahansa, rima nostetaan miehille niin korkealle, kuin vain suinkin pystytään. Toki jonkun oman tasoisenkin kanssa voidaan siinä välissä vähän hengailla, mutta se todellinen kiinnostus on niissä komeammissa.

        "Olihan minullakin silloin yli kymmenen vuotta sitten "odotuksia", mutta kun nykyisin miestäni katselen, niin hän on kaltaisesi huomioonottava mies. Ehkä häneenkin sopisi adjektiivi "kiltti". Mutta olen tyytyväinen, todella tyytyväinen. Koska tässä elämäntilanteessa (kun on perheellinen) ei jaksaisi mitään hurmaavaa renttua katsella ja perään soitella. Ei kiitos!"

        Uskomatonta! Toivottavasti en koskaan erehdy seurustelemaan kaltaisesi naisen kanssa. Olet siis ihan rehellisesti sitä mieltä, ettei miehesi ole hurmaava? Oletko kertonut tämän tiedon myös miehellesi? Toivottavasti olet, koska muutenhan miehesi saattaa luulla, että pidät häntä vielä puoleensavetävänä!

        Tekstisi perusteella näytät kuuluvan siihen samaan naisten ryhmään, jotka heiluvat jännittävien renttujen ja ihanien pelimiesten kanssa aikansa, kunnes pesänrakennusvietti ottaa vallan. Tässä vaiheessa valitaan joku kunnollinen mies, jonka kanssa tietenkin tulee olemaan helvetin tylsää, mutta pysyypähän mies kotona kaikki illat. Suurin häviäjä tällaisessa parisuhteessa on tietenkin mies, joka menee perustamaan perheen täysin väärän naisen kanssa.

        Vuodet kuluvat ja kohta nainen ottaakin jo eron, kun mies on niin helvetin tylsä. Pitäisi olla sitä jännitystä ja kukas muukaan siitä parisuhteen viihtyvyydestä onkaan vastuussa, ellei mies. Miehen tehtävä on viihdyttää naista, myös senkin jälkeen kun vaimo on viidennen kerran tällä viikolla haukkunut munattomaksi idiootiksi.

        Ja jos aprikoitte, niin en ole vielä pelannut venäläistä rulettia, toisin sanoen en ole vielä mennyt naimisiin. Olen kuitenkin sen verran kuullut kauhutarinoita rengastettujen miesten joukosta, että minulla on jonkinlainen epävarmuus avioliittoa kohtaan. Näyttäisi siltä, että naiset muuttuvat täysin vakiintumisen jälkeen. Johtuu varmasti siitä, että kun ollaan saatu tilanne pysyväksi, voidaan rauhassa muuttua mukavasta kumppanista narisevaksi vallankäyttäjäksi.

        Ja ajattelepas, täällä minä istun ja odotan kohta saapuvaa hurmaavaa miestäni työmatkalta rapakon toiselta puolelta. Ruoka on valmis ja puhtaat vaatteet kaapissa. Olen edelleenkin huomioonottava kumppani enkä nariseva vallankäyttäjä.


    • misu-honey

      Mikä jottei aivan tavallinen mies kelpaisi.. vaatimuksena kyky tuntea tunteita..sielu puhtaana edellisistä suhteista.. kyky antaa kaikkensa ja ottaa vastaan. Tällaisia miehiä vaan saa etsiä loputtoman kauan..ja odotella milloin sitä vaan hoksaa hakkaavansa päätään seinään.

      • Lord_Boredom

        "sielu puhtaana edellisistä suhteista.."

        Onko pakko olla edellisiä suhteita?


      • misu-honey
        Lord_Boredom kirjoitti:

        "sielu puhtaana edellisistä suhteista.."

        Onko pakko olla edellisiä suhteita?

        Ei täydy olla edellisiä suhteita.. itse vaan eronneena ajattelee että suo toisellakin olleen elämää..ja suhteitakin..jopa lapsia. Miksei olisi ihana aloittaa sellaisen kanssa jolla ei olisi edellisiä suhteita..mutta harvoin tapaa sellaisia miehiä.


    • Kiltti nainen=)

      Kysyn teiltä kilteiltä miehiltä, että minkätyyppisiä naisia lähestytte baarissa tai missä nyt lähestyttekin?

      Oletteko itse kävelleet onnenne ohi, kun joku kiltti nainen on ujona istunut ravintolassa, toivoen että se mukava mies tulisi ja yrittäisi jään murtaa..

      Vai menettekö sinne bilettäjien sekaan?

      Siinä ei kysyntä ja tarjonta oikein kohtaa.

      Itse olen vasta eronnut, kahden lapsen äiti enkä ole vielä valmis uuteen suhteeseen. Olen kiltti, uskollinen, vastuuntuntoinen. Kotioloissa hassutellaan paljon lasten kanssa ja olen iloinen ihminen, mutta kotiseinien ulkopuolella olen tietyissä tilanteissa hyvin ujo(varsinkin miesten lähellä, polttanut näppini), mutta kun olen tutustunut ihmisiin, he ovat ensin luulleet minua ylpeäksi, jotenkin annan itsestäni sellaisen kuvan(en tarkoituksella). Toisaalta minä olen se jolta vanhukset tulevat pyytämään apua ja lapset minulle hymyilevät=).

      Ravintoloissa en juurikaan kulje, joten en yksikertaisesti voisi teidänkaltaistanne aarretta kai missään tavata.

      Harmi sinänsä..

      Olen muuten huomannut, että kyllä miehet hakeutuvat helpommin menevien naisten seuraan kuin meidän joilla on jalat maassa. Niin, olen varmaan tylsä..

      Itse harrastan paljon liikuntaa ja tykkäisin saada lenkkipoluille ja rullaluistelemaan jonkun mukavan miehen seuraksi;).

      T. 33-vuotias "uusiosinkku" pirkanmaalta

      • hossi

        Itsellä on ainakin se vika et välillä tulee käveltyä melkein laput silmillä ! Sitä ku ihminen on niin tyhmä ja ajattelematon ettei osaa lukea toisen lähettämiä merkkejä kiinnostuksesta, iselläni tuntuu välillä et taidan vaatia joko pesäpallo mailan tai metrisen koivuhalon et kiinnitän toiseen ihmiseen huomiota !
        Lähiaikoina olen yrittänyt karistaa tätä viittaa yltä ja kiinnitellyt katsettani teitä kohtaan aina kun sopiva saapuu kohdalleen.
        Itse uskon et jostain kuppilasta sitä tuskin ikinä löytää ja en ehkä sieltä sitä haluakaan etsiä koska yleensä ne ihmiset ovat väärän tyylisiä minulle ja en muutenkaan viihdy missään hirveessä biletys seurassa !
        En oikein osaa sanoa et mistä sitä sitten hakisi sitä minun haluamaa kilttiä normaalia suomalaista immeistä kait sitä vaan täytyy pitää tuntosarvet pystyssä ja olla valppaanan koko ajan ettei kohtalo pääse livahtaan ohitse !
        Kyllähän sitä jokainen ihminen vierelleen jonkun haluaa ja tahtoo itse ainakin sitä halajan suuresti !
        Mikä sen mukavampaa kun kaikki yhdessä vietetty aika jonkun kanssa jota rakastaa täydestä sydämmestä !
        Minä en muutenkaan kiinnitä huomioo mihinkään missi tyyppisiin ihmisiin koska ne eivät ole kauniita vaan minulle riittää ihan tavallinen suomalainen nainen joka osaa itsensä kantaa oikein ja on muutenkin tyytyväinen minäänsä sekä hänen täytyy olla läheisyyttä ja rakkautta vaaliva ihminen joka sitä haluaa pitää jatkuvasti yllä !
        Toivottavasti joskus sen löydän ja enkä tosiaan kävele siitä ohi !


      • Bergamin

        kiltti nainen.
        Olen aivan saamaa mieltä kanssasi. Minäkin olen huomannut etten kelpaa ainakaan näille kilteille miehille ravintolassa. Kyllä kaikenlaiset super-miehet ja alfa-urokset tulevat keskustelemaan todella "henkeviä", mutta ne oikeat Miehet (kiltit) pysyttelevät kaukana. Keskustelujen taso on sitä luokkaa ettei todellakaan kiinnosta vaihdella puhelinnumeroita. Ja minä en ole koskaan ravintoloista yhden illan seuraa hakenut.
        Minäkin haluasin tavata miehen joka osaa keskustella, on empaattinen, rakastava ja kaikkea sitä mistä tässä keskusteluketjussa on kirjoitettu, mutta eipä ole kohdalle sattunut. Tai sitten minäkin olen tylsä kotikissa joka saakin elää yksin. Eikä siinä yksin elämisessä mitään huonoa ole joskus vaan toivoo että tapaisi sen ihmisen jonka kanssa elää yhdessä. Minulla ei ole mitään ulkonäöllisiä tai ammatillisia vaatimuksia miehelle. Kunhan on tyytyväinen ja löytänyt oman mielenrauhansa.
        Kiitos teille kaikki Kiltit Miehet tästä ketjusta. Tämä antaa toivoa, että teitä on vielä olemassa!


    • Lady28

      Kiltti mies ei yleensä itse keksi mitään spontaania tekemistä. Kiltti mies sanoo aina, että tehdään mitä sinä haluat, silloin kun sinulle sopii. Joskus teki mieli oikeasti kirkua. Eipä silti osaan minäkin keksiä tekemistä, mutta joskus toivoi että mies olisi ottanut ohjat.

      • hossi

        Se taitaa olla kiltille yksilölle aikas yleinen piirre mut eikös sitä vois toiselle ehdotella et keksi sinäkin ny välillä jotain puuhaa ku minä joudun sen aina tekemään ! Toisaalta tarviiko sitä aina niin spontaanisti kehitellä kaikkee puuhaa vaan eikös sitä voi kaiken antaa tapahtua ihan itestään. Silloin ku kaikki synkkaa hyvin niin ei sitä pahemmin tarvitse kenenkään kehitellä mitään tekemistä vaan silloin kaikki tapahtuu ihan itestään.
        On niitä tekemistä kehittäviä kilttejäkin olemassa tällä planeetalla, sun esittämän kiltin mielummin vois vaikka esitellä et hän on nyhverö ennemminkin ku kiltti ! Itse kyllä aina pyrin kehitteleen kaikkea kivaa jos vaan sattuu kohdalleen jotain kehittelemisen arvoista ja toisaalta aikas vaikee välillää suunnitella jotain jos toinen ei tuo julki millasta touhua haluaa harrastaa ! Keskinäistä kommunikointia se vaan vaatii eikä mitään muuta.


      • M_34

        Mä uskon, että tossa on perää ainakin kohdallani. Pystyn luomaan kohtuu helposti tuttavuuksia, mutta itse huuman aikaansaaminen tuntuu kaukaiselta. Tai sitten se kestää tasan siihen asti, kunnes tutustutaan paremmin.

        Kyllä, olen kiltti, sisäisesti herkkä ja tykkään melko arkisista asioista, mutta toki elämässä saa välillä ripaus glamouria olla. Etenen myös intiimeissä asioissa hitaasti. Jostain kumman syystä olen kuitenkin törmännyt lähinnä melko voimakastahtoisiin naisiin, jotka yleensä ainakin tuntuvat tietävän mitä haluavat elämältään(en tarkoita, ettenkö itse tietäisi). Näille kumppaneille olen tod.näk muodostunut melko nopeasti ”tylsäksi” kumppaniksi ja suhde on muuttunut lähinnä kaverisuhteeksi tai päättynyt seinään.

        Onhan se totta, että tunteita ei voi vaatia toiselta saatika itseltään. Olen kuitenkin aivan varma, että jostain vielä kävelee vastaan hän, jonka kanssa kellot kilahtaa. Hitaasti, mutta varmasti.


      • miespuolinen¨¨

        Olen huomannut aikoinaan itsessäni kyllä tuon piirteen että en keksi(tai halua keksiä) mitään kummoista tekemistä, mutta johtuu ihan siitä kun ei minulla ole tarve tehdä mitään erikoista että viihtyisin. Naiset taas tarvitsevat jotain tekemistä että viihtyisivät(koti-illallinen viinin kanssa ei todellakaan riitä). Miesten joutuu siis viihdyttää heitä tavalla tai toisella. Nykyään olen hieman erilainen ja kyllä voin ehdotella tekemistä, mutta niistäkin olisi hyvä keskustella että mistä toinen pitää.

        Minulle sopisi nainen joka keksisi itsekin jotain, enkä joutuisi olemaan mikään naisen "viihdyttäjä" ja "ideanikkari". Valitettavasti harvoin tapaa naisia, jotka ajattelee itsekin jotain. yleensä naiset odottaa että mies keksii menot sun muut, nainen ei koe että hänen tehtävänsä ei ole muuta kuin hymyillä ja pukeutua kivasti. Minusta tälläiset naiset, jotka odottaa miehien viihdyttävän heitä, ovat itse kyllästyttäviä.


      • Lady28
        hossi kirjoitti:

        Se taitaa olla kiltille yksilölle aikas yleinen piirre mut eikös sitä vois toiselle ehdotella et keksi sinäkin ny välillä jotain puuhaa ku minä joudun sen aina tekemään ! Toisaalta tarviiko sitä aina niin spontaanisti kehitellä kaikkee puuhaa vaan eikös sitä voi kaiken antaa tapahtua ihan itestään. Silloin ku kaikki synkkaa hyvin niin ei sitä pahemmin tarvitse kenenkään kehitellä mitään tekemistä vaan silloin kaikki tapahtuu ihan itestään.
        On niitä tekemistä kehittäviä kilttejäkin olemassa tällä planeetalla, sun esittämän kiltin mielummin vois vaikka esitellä et hän on nyhverö ennemminkin ku kiltti ! Itse kyllä aina pyrin kehitteleen kaikkea kivaa jos vaan sattuu kohdalleen jotain kehittelemisen arvoista ja toisaalta aikas vaikee välillää suunnitella jotain jos toinen ei tuo julki millasta touhua haluaa harrastaa ! Keskinäistä kommunikointia se vaan vaatii eikä mitään muuta.

        mutta eikös spontaani ja "antaa tapahtua itsestään" ole vähän niinkuin sama asia?
        Kuvitellaan että minulla olisi viidennet deitit peräkkäin miehen kanssa joilla istumme tv:n ääressä käsikädessä. Mielessäni toivon, että se mies ehdottaa mitä vain, vaikka kävelylle lähtöä. Muuten tulee sellainen tunne, että tämä mies ei halua tehdä mitään muuta, koskaan. Ajattelen, että jos löydän tämän miehen sitten kasikymppisenä, niin se olisi silloin aivan täydellinen mies.
        Tottakai voin itsekin ehdottaa jotain tekemistä, mutta toivon sitä mieheltäkin, jotta näen että se haluaa nähdä vaivaa minun eteeni.


      • hossi
        Lady28 kirjoitti:

        mutta eikös spontaani ja "antaa tapahtua itsestään" ole vähän niinkuin sama asia?
        Kuvitellaan että minulla olisi viidennet deitit peräkkäin miehen kanssa joilla istumme tv:n ääressä käsikädessä. Mielessäni toivon, että se mies ehdottaa mitä vain, vaikka kävelylle lähtöä. Muuten tulee sellainen tunne, että tämä mies ei halua tehdä mitään muuta, koskaan. Ajattelen, että jos löydän tämän miehen sitten kasikymppisenä, niin se olisi silloin aivan täydellinen mies.
        Tottakai voin itsekin ehdottaa jotain tekemistä, mutta toivon sitä mieheltäkin, jotta näen että se haluaa nähdä vaivaa minun eteeni.

        No oikeastaan niillä ei ole mittään yhteistä ! Sponttaanisuudella täs tilanteessa käsitetään ihmisen itse tekemiä yllättäviä ratkasuja kun taas se toinen lähinnä kulkee vaan eteenpäin johonkin suuntaan ja katsotaan mitä hetki tuo tullessaan ! Kaikissa tapahtumissa ei kuiteskaan ole toisten ajatuksilla mitään tekemistä vaan ne tapahtuu ! Jos todella olet noin saamattoman äijän jostain löytänyt ni sulla on kaksi vaihto-ehtoa ! Kalauta jollain kuuppaan et tee sääkin ny jotain tai sit jos ihminen sua kiinnostaa niin ota ohjat itse käsiin. Oletko ikinä miettinyt siltä kannalta et tämä toinen ei ole uskaltanut ottaa mitään aloitetta koska hän ei tunne sua lähemmin ja hän pelkää et sinä loukkaannut pian jos hää tekee mitä itse haluaa ! Uskon et siinä syy, lypsä vähän ni kyllä hää sit voipi vauhtiin päästä ! Sit jos kaikesta hualimatta mitään ei tapahdu ni eiku uutta matoa koukkuun vaan. Onhan niitä kilttejä ja sponttaanisiakin miehiä olenmassa. Sit jos toinen kiintyy toiseen kunnolla ni ei siinä tarvi miettiä et mitähän minä nyt tekisin vaan kaikki tapahtuu ihan itsestään !
        Mulla ainakin on joskus treffeillä se pelko tosiaan etten tekisi mitään mistä toinen ei pidä koska sillä kuitenkin määrätään mihin suuntaan asiat kulkee. Meet ja moiskautat pusun ja toinen ei sitä vielä halua ni välit meni viileeks heti ja pahimmassa tapauksessa hommat katkes siihen.
        Usein tuntuu et miesten pitäisi olla ajatusten lukijoita et me tiedettäs mitä nainen haluaa te kuiteskin mielessänne aina toivotte et kunpa se nyt tekis tuota ja tuota ni se olis ihanaa ! Mistä ketusta me se tiedetään ku ei meillä ole sitä kristallipalloo !!!!!!! Elikäten meidän täytyy ottaa selkee tietoinen riski ja yrittää jotain ja toivoo ettei homma mene väärin mut jos toinen onkin sellainen että olet hänestä todella kiinnostunut ni se vaatii aikasmoista uskaliaisuutta ottaa se riski ja monet eivät siihen pysty !
        Naiset tehkää tekin joskus osanne ja antakaa vihje siinä saattaa pian teidänkin elämänne tilaisuus kulkea silmienne ohi ku toinen ei uskalla ja toinen ei halua vaan kaikki pitäisi saada valmiina ! Se ainakin välillä ärsyttää minua ku kysyn treffi seuralta et mitä sie nyt haluaisit tehä ni vastaus on et vie sie mie vikisen aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaargh !!! Tee siinä ny sit jotain pakko jotain kehittää ja hommat menee entisestään vaikeemmaksi ! Keskinäistä kommunikointia please ! : )


    • Anonyymi

      Charmi puuttuu, hyvä mies! t.Cdifgtna!

      • Sitä joko on, taikka ei ole.


    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Et olisi piilossa enää

      Vaan tulisit esiin.
      Ikävä
      76
      3571
    2. Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa

      Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t
      Kauhava
      29
      2314
    3. Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan

      Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä
      Ikävä
      84
      2023
    4. Tiedän, että emme yritä mitään

      Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian
      Ikävä
      19
      1570
    5. Miten hetki

      Kahden olisi paras
      Ikävä
      28
      1431
    6. Mitä, kuka, hä .....

      Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja
      Kemi
      27
      1413
    7. Näin pitkästä aikaa unta sinusta

      Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni
      Ikävä
      7
      1364
    8. Noh joko sä nainen oot lopettanut sen

      miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu
      Ikävä
      67
      1327
    9. Taisit sä sit kuiteski

      Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik
      Ikävä
      10
      1237
    10. Kerro nainen

      Milloin huomasit, että kyse ei ole ihastumisesta vaan jostain selvästi vakavammasta.
      Ikävä
      53
      1085
    Aihe