Mitä/millaista on mielestänne tänä päivänä kristityn miehen maskuliinisuus? Onko sellaista ylipäätään? Miten on asia erityisesti meillä luterilaisilla?
Katolisella puolella joukko miehiä kirjoittaa aiheesta varsin mielenkiintoisesti. Olen vasta vaiheessa lukemassa teosta Man Up!, mutta ajattelin nostattaa keskustelua jo täälläkin.
http://www.amazon.com/Man-Becoming-New-Catholic-Renaissance/dp/1936453169
Man Up!-teoksen kirjoittajat pohtivat eri näkökulmista mitä tarkoittaa olla katolilainen mies nykyään. Käsittelyn alla näyttäisi olevan niin henkilökohtainen rukouselämä, pyhien kirjoitusten opiskelu, opiskelu ylipäätään, fyysinen harjoittelu kuin vaikkapa nettipornoaddiktiosta pääseminen, kellä sellainen sattuu olemaan.
Kotoinen luterilaisuutemme näyttäytyy ainakin minulle kovin feminiinisenä. Tarkoitan, papisto yhä enemmän naispainotteista, seurakunta jo pitkään kärsinyt miespulaa. Käyn silloin tällöin ortodoksien jumalanpalveluksissa niiden tunnelman takia. Omien havaintojeni perusteella siellä on paremmin myös karumpi sukupuoli edustettuna. Ortodoksien suhteen löytyi asiaa pohtiva teksti
http://journeytoorthodoxy.com/2010/10/why-orthodox-men-love-church/
Oma kristillisyyteni näyttäytyy itselleni yllättävän feministiseltä, kun tässä istahdin asiaa pohtimaan. Olen aina kannattanut mm. naispappeutta, muutenkin sukupuolten tasa-arvoa, sukupuolivähemmistöjen tasa-arvoa ja oikeuksia vaikkapa avioliittoon, kaikki jotenkin ei-äijämäisiä asenteita. Näen samankaltaisen suvaitsevuuden ja laajakatseisuuden myös Kristuksessa, mutta hänessä en kuitenkaan näe feministisyyden häivääkään. Mielestäni Jeesus Nasaretilainen näyttäytyy hyvin miehuullisena hahmona, vaikka tietyn suuntaiset kristilliset ajatusrakennelmat omat tehneet hänestä osin hellanlettas-Jeesuksen.
Olisiko meidän miesten syytä katsoa peiliin joissakin suhteissa, koska emme enää viihdy kirkossa? Mitä voisimme tehdä? Joitakin aikoja sitten TV:n keskusteluohjelmassa (taisi muuten olla TV7, jota en juuri kestä katsoa) joku pohti islamin suosiota, ja tässä yhteydessä tuli esiin sen tietynlainen maskuliinisuus, mikä näyttäytyy huomattavan suurena miesten mukanaolona moskeijoiden toiminnassa. En nyt tarkemmin muista keskusteljan argumentteja.
Kuitenkin jos katolisella puolella niin maallikot kuin papiston edustajat yhdessä näkevät aiheelliseksi keskustella yhdessä maskuliinisuudesta, ja jopa kirjoittaa kirja aiheesta, eikö se sopisi myös luterilaisille, vaikka opillisesti jonkin verran poikkeammekin toisistamme. Luterilaisuudessakin luulisi olevan sijaa maskuliinisuudelle. Vai onko? Millaiselle?
Katolisella puolella joukko miehiä kirjoittaa aiheesta varsin mielenkiintoisesti. Olen vasta vaiheessa lukemassa teosta Man Up!, mutta ajattelin nostattaa keskustelua jo täälläkin.
http://www.amazon.com/Man-Becoming-New-Catholic-Renaissance/dp/1936453169
Man Up!-teoksen kirjoittajat pohtivat eri näkökulmista mitä tarkoittaa olla katolilainen mies nykyään. Käsittelyn alla näyttäisi olevan niin henkilökohtainen rukouselämä, pyhien kirjoitusten opiskelu, opiskelu ylipäätään, fyysinen harjoittelu kuin vaikkapa nettipornoaddiktiosta pääseminen, kellä sellainen sattuu olemaan.
Kotoinen luterilaisuutemme näyttäytyy ainakin minulle kovin feminiinisenä. Tarkoitan, papisto yhä enemmän naispainotteista, seurakunta jo pitkään kärsinyt miespulaa. Käyn silloin tällöin ortodoksien jumalanpalveluksissa niiden tunnelman takia. Omien havaintojeni perusteella siellä on paremmin myös karumpi sukupuoli edustettuna. Ortodoksien suhteen löytyi asiaa pohtiva teksti
http://journeytoorthodoxy.com/2010/10/why-orthodox-men-love-church/
Oma kristillisyyteni näyttäytyy itselleni yllättävän feministiseltä, kun tässä istahdin asiaa pohtimaan. Olen aina kannattanut mm. naispappeutta, muutenkin sukupuolten tasa-arvoa, sukupuolivähemmistöjen tasa-arvoa ja oikeuksia vaikkapa avioliittoon, kaikki jotenkin ei-äijämäisiä asenteita. Näen samankaltaisen suvaitsevuuden ja laajakatseisuuden myös Kristuksessa, mutta hänessä en kuitenkaan näe feministisyyden häivääkään. Mielestäni Jeesus Nasaretilainen näyttäytyy hyvin miehuullisena hahmona, vaikka tietyn suuntaiset kristilliset ajatusrakennelmat omat tehneet hänestä osin hellanlettas-Jeesuksen.
Olisiko meidän miesten syytä katsoa peiliin joissakin suhteissa, koska emme enää viihdy kirkossa? Mitä voisimme tehdä? Joitakin aikoja sitten TV:n keskusteluohjelmassa (taisi muuten olla TV7, jota en juuri kestä katsoa) joku pohti islamin suosiota, ja tässä yhteydessä tuli esiin sen tietynlainen maskuliinisuus, mikä näyttäytyy huomattavan suurena miesten mukanaolona moskeijoiden toiminnassa. En nyt tarkemmin muista keskusteljan argumentteja.
Kuitenkin jos katolisella puolella niin maallikot kuin papiston edustajat yhdessä näkevät aiheelliseksi keskustella yhdessä maskuliinisuudesta, ja jopa kirjoittaa kirja aiheesta, eikö se sopisi myös luterilaisille, vaikka opillisesti jonkin verran poikkeammekin toisistamme. Luterilaisuudessakin luulisi olevan sijaa maskuliinisuudelle. Vai onko? Millaiselle?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ajatteletko että asian voisi korjata toksisella maskuliinisuudella jossa pönkitetään keinotekoisesti miehen asemaa hallitsevana, ihaillaan kovuutta jopa aggressiivisuutta ja siinä samalla toivotetaan hyvänä asiana syrjintä takaisin kirkkoon.
Sekö on sinulle ainoa vaihtoehto olla mies?
Mitä ihmettä on toksinen maskuliinisuus?
Niin joo Jeesus oli liian woke ja kommunisti . Mut eipä lähi-idästä ole ikinä tullut maailmalle mitään hyvää .
Nyt liioittelet. Olihan heillä ensimmäinen kirjotusjärjestelmäkin käytössään kun täällä vielä elettiin maakuopissa. Jeesuksesta tosin olet oikeassa. Pettyisi pahasti palstan tosiuskoviin jotka nuhtelisivat häntä liiasta ihmisystävyydestä ja haluaisi todennäköisesti muutenkin hengata liberaalien kanssa kun liberaalien hääjuhlista ei lopu viinaksetkaan sillä liberaalit tietävät että sitä menee kuitenkin enemmän koska kukaan ei ole täydellinen.
Entä islam, mikä siellä on naisen asema niin hyvä että vasemmisto puolustaa islamia?
Islam julistaja:
"Islam ei tullut elämään rinnakkain muiden uskontojen kanssa. Islam tuli poistamaan kaikkien muiden uskontojen harjoittama sorto. Islam on ainoa tie oikeudenmukaisuuteen"
Ei minun mielestäni, kristityt ovat tosijuutalaisia, Raamatussa mm. Simson oli juutalainen, hän esim. tappoi leijonan paljain käsin ja tappoi aasin leukaluulla 1000 filistealaista.
TUOMARIEN KIRJA 14
5. Niin Simson meni isänsä ja äitinsä kanssa alas Timnaan. Mutta kun he saapuivat Timnan viinitarhoille, niin katso, nuori leijona tuli kiljuen häntä vastaan.
6. Silloin Herran henki tuli häneen, niin että hän repäisi sen, niinkuin olisi reväissyt vohlan, sulin käsin.
TUOMARIEN KIRJA 15
14. Kun hän saapui Lehiin, niin filistealaiset riensivät riemuhuudoin häntä vastaan. Silloin Herran henki tuli häneen, ja samalla köydet hänen käsivarsissaan olivat kuin tulen polttamat aivinalangat, ja hänen siteensä sulivat pois hänen käsistänsä.
15. Ja hän huomasi tuoreen aasinleukaluun, ojensi kätensä, otti sen ja löi sillä kuoliaaksi tuhat miestä.
Jos katoliset unohtavat kasteen armon ja alkavat parannella itseään puolen tai toiseen, niin ovat täysin hakoteillä. Heille pitää opettaa kaste uudestaa ja herjata siitä, että eivät ymmärrä miten vesi pelastaa. Eivät tosin onneksi ole laumoittain eroamassa kirkosta, joten siinä suhteessa peli ei vielä ole menetetty.
Perustaltaan koko uskomisjuttu vaikuttaa erityisen hyvin naisille sopivalta, mikä on aina saanut uskovaiset miehet vaikuttamaan naismaisilta. Ei kai siinä mitään ongelmaa olisi, olkoot miehet kuinka neitejä haluavat, mutta tilanteen tekee hassuksi se, että monet uskovaiset miehet haluaisivat naisten olevan miehille alamaisia. Misogyynisyyskin on yleistä. Ehkä toksisella maskuliinisuudella kompensoidaan jotain.
Jaa, miten niin "uskomisjutut" sopivat naisille mutta ei miehille?
Niin, kun taitaa edustaa nuo naisellisuus ja miehisyys sisällöltään vähän eri käsityksiä, niin ehkä pitäisi tarkentaa.
Minäkin käyn mielellään ortodoksikirkossa mutta en suinkaan sen vuoksi, että miehet on siellä pappeina.
Kristinuskossa naisen asema on kutakuinkin samanlainen kuin Jeesuksen suhtautuminen uskoviin naisiin eli aika rakkaudellinen.
Tuota, entä onko miehien asenne liian feminiininen?