olen aina sanonut poikaystävälleni, jonka kanssa asun nykyisin, että kihloihin en mene, enkä naimisiin...mutta nyt alkaa tuntua siltä, että olen muuttanut mielipiteeni...rakastan häntä syvästi, meillä menee hyvin jne... olen alkanut katsoa sormus sormessa kulkevia ihmisä kadehtien ....tai sanotaan haikaillen...raahannut koruesitteitä kotiin ja ollut liimautuneena koruliikkeenikkunaan..... mutta jotenkin tuntuu hassulta alkaa pyörtää omia vankkoja mielipiteitäni.. siks varmaan vähän ristiriitainen olo...
miten sanoa hienovaraisesti että mahdollisesti tälläinen vaihtoehto kiinnostaisi... vaikka aiemmin olen ilmaissut asian hyvin jyrkästi, heti alusta asti.. tyyliin: " kihlaus on viimeinen vaihtoehto, jonka jälkeen ei ole-tyyliin suhteessa mitään annettavaa" ja samaan hengenvetoon kauhistellut avioerojen määriä...
onko kenellekkään käynnyt näin ja mitä hittoa sitä nyt oikeen sitten...
miten sanoa hienovaraisesti että mahdollisesti tälläinen vaihtoehto kiinnostaisi... vaikka aiemmin olen ilmaissut asian hyvin jyrkästi, heti alusta asti.. tyyliin: " kihlaus on viimeinen vaihtoehto, jonka jälkeen ei ole-tyyliin suhteessa mitään annettavaa" ja samaan hengenvetoon kauhistellut avioerojen määriä...
onko kenellekkään käynnyt näin ja mitä hittoa sitä nyt oikeen sitten...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Moi,etsitkö seuraa olen vapaa mies ja rehillenen
odotan sua.hei
Rakkaus muuttaa kaiken ja kaikkia :)
Sä voit mennä poikaystäväs kans vaikka jonnekin koruliikkeeseen, muka jotai äidille ostamaan tai siskolle tai veljelle... Ja sit ku huomaat vihkisormukset, huokailet, että voi ku ne on ihanii, ehkä olis sellainen joskus kivaa pitää...
Onhan jokaisella oikeus muuttaa mieltään. Ei siinä ole mitään väärää, eikä se tarkoita että olisit ennenkään ollut väärässä. Olet nyt vain vuosien mittaan sattunut muuttamaan mieltäsi.
=) Jos nyt päätätte mennä kihloihin, toivon teille pitkää ja onnellista avioliittoa!!