Kuuman kesän saarna, vai ei?

ateisti; kylläpäs matalapaineesta syntynyt tuuli leyhyttää lehtiä, taitaa tulla sade

uskova; ettei vaan Jumala karjuis enkeleille, ne kostaa aina takas pissaamalla elävien päälle

Jumala on rakkaus.

1)Ateisti: Olipa hyvät ruoat!
2)Uskova: Aamen.

1)Ateisti, suomi24.fi:n ateistien ei tarvitse nyt kuunnella tuon hihhulin jorinoita kun se makaa täällä maha tännä mun vieressä

2)Uskovainen, Kiitos jeesus herramme tästä ihanasta ateriasta, anna meille suoja tänä päivänä, mä rakastan sua ja haluaisin rakastella sua

3)ateisti: Oh my god, here we go again ! *kaivaa korvatulpat esiin*

Oli kaunis kesäpäivä; ja aurinko paistoi. Elämä kukki, mehiläiset pörräsivät, ja lapset leikkivät pihoilla iloisina. Ihmiset nauttivat elämästään; grillailivat makkaraa, kävivät uimassa; rakastuivat, erosivat, syntyivät ja kuolivat. Suuri osa nautti elämästään, ja saavutti onnen edes ohikiitävänä hetkenä.

Ateisti sensijaan rypisti otsaa, ja ei oikein nähnyt järkeä missään. Hän vietti päivät kammiossaan, ja opiskeli teoreettista matematiikkaa; koska hänen mielestään matematiikka oli ainoa järkeenkäypä tieteenala. Kaikkia muita ihmisiä hän halveksi, sillä näkihän sen jo kilometrin päähän miten epärationaaleja ihmiset olivat; eivätkä olleet sisäistäneet ollenkaan valistuksen periaatetta "ajattelen, siis olen". Varsinkin ateisti inhosi verivihollistaan uskovaista; ja pyrki näkemään kaikissa ihmisissä jonkinlaisen uskomisen salaliiton järkeä vastaan.

Toisaalla uskovainen pähkäili samanlaisessa kammiossa, ja harmitteli että maailman ihmiset eivät usko. Uskovainen oli kääntänyt silmäsnä pois lihallisesta maailmasta; uimarannoista, diskoista, kulttuurista, taiteesta, ihmissuhteista, koska hän halusi kohdata rakkauden puhtaana sanana; niinkuin se on präntätty vuoden 1953 raamattuun. Hän ei voinut tajuta miten ihmiset ovat niin sokeita että pitävät elämästä, eivätkä löydä jeesusta joka on sana vuoden 1953 raamatussa. Siinä se lukee msutaa valkoisella, ja torvet eivät näe!!! Uskovainen puhisee kammiossaan, ja aloitaa lukea raamattua kahdettakymmenettäkahdeksatta kertaa; ja puhisee että tämä maailma on ateisteja täynnä! Vain ateisteja! Ketään muita; muunlaisia ihmisiä uskovaisemme ei edes laskenut ihmisten kastiin kuuluvaksi.

Mustaa valkoiselle, han huudahti! Selvästi MUSTAA VALKOISELLA!

Uskovainen:Ah, katso tätä kaunista päivää; Jumalan henki on lähellä tänään! Etkös vain sinäkin, Aapo Ateisti, tunnekin Suuren Isämme, vapahtajan, herramme, kaikkivaltiaan Jeesus Kristuksen, joka kuoli syntiemme tähden, isän Jumalan läsnäolon?

On selvää, että Jumala rakastaa lapsiaan tänään, hellii meitä kauniilla kasvoillaan, puhuu lintujen kauniilla äänellä. Tunnetko, kuinka Jeesuksen hymy vaalisee mieltäsi kukkien kauniina puhkeamisena? Ah, niin kaunis on Jumalan mieli; jo kostuu silmäni.

Ateisti: Annatkos sitä aurinkovoidetta?