Oletteko kokeilleet lääkkeetöntä hoitoa?
Skitsofrenian lääkkeetön hoito
Anonyymi-ap
7492447
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 749
Vanhimmat
En koska julkisella sitä ei tunneta jal
Lääkkeiden alasajoa ei tueta
Ei tunneta. Se on kyllä kummallista. Ja lääkkeitä tuputetaan jatkuvasti. Itse lopetin antipsykootit kerrasta poikki. Rasittavaa, kun joutuu jatkuvasti olemaan varuillaan ettei tule mitään oireita ja ihan suotta. Samaan aikaan painostetaan hoitohenkilökunnan taholta käyttämään lääkkeitä. Henkisesti raskasta.
Heidän kuuluisi työnsä puolesta auttaa eikä ahdistella ja painostaa potilasta.
Mutta, mutta... Mitä tehdään, kun potilas kokee kaiken auttamisen ahdistavana painostuksena?
Sitten jätetään tietenkin rauhaan. Ei avohoito ole pakollista kenellekään.
Entä jos haluu apua mut hoito on ahdistavaa painostusta?
Hirveet vierotusoireet ja nekin tunnetaan huonosti, Mut lääkkeet on ainut hoito Suomessa aikalailla
Terapia ei auta, lääkkeillä vain saadaan sairaus hallintaan
"Ei avohoito ole pakollista kenellekään."
Kyllä ne perään kyselee jos avohoidosta lähtee puhumatta mitään.Ja voi käydä sosiaaltyöntekiätkin ihan kotonakin jos ei puhelimeen vastaa.
Sehän riippuu täysin ihmisen tilanteesta, ei ne ihan herkästi lähde kotikäyntejä tekemään. Täytyy siihen olla joku syy.
No siksi ne voi käydä sielä kotona kun ei tiedä mikä tilanne on.Jos ei tule käymään voinnin seurannassa ja ei vastaa puhelimeen.
Lääkkeetön hoito, ei ole mikään uusavuttomien woltti josta voi ilmaiseksi tilata kaikkea, koska vähän ahdistaa.
Sähköhoito toimii myös
Sähköhoito ei sinällään kyllä ehkä ole se mitä tässä toivottiin
Kyselee joo, etenkin jos historiaa osastolta/muuta huolestuttavaa. Ei jos vaan katoat eikä syytä huolestua
Oireet saa hallintaan jos niitäkään.
Sairaus on ja pysyy.
Mitä se katoaminen mihinkään auttaisi ?
Itseltään on vähän vaikea kadota.
Juuri näin. Itseään ei pääse pakoon. Siitä syystä olisi aina parempi, että tulisi itsensä kanssa mahdollisimman hyvin toimeen.
Tässä nyt meinattiinkin avohoitoa. Sieltä voi kadota eikä kukaan kysele perään jos historia ei anna mitään syytä huolestua. Eri asia jos sit on...
Jokunen skitsofreniaa sairastava on kadonnu avosta ja siirtyny alkoholistiksi
Ja jotkut on jo olleet alkoholisteja tuossa vaiheessa.
Ja mistä sairas rahat alkoholistiin?vaatii muuten aika isot rahat?
Uskallan väittää että alkoholismi, tai riippuvuudet ylipäätään on kalliimpia kuin terapia.
Kyse vaan on siitä, kumpaa ihminen "arvostaa" enemmän. Teoriassa ihminen voisi olla riippuvainen myös terapiasta, eikä vain päihteistä.
Ex-sairaana ja toipuneena alkoholistina tiedän, että kyllä alkoholisti aina rahaa juomiseen löytää.
Sairaillakin on tuloja, päivärahaa, eläkettä, tai mitä kenelläkin. Alkoholisti useimmiten juo kaikki rahansa, vaikka sitä ei paljon olisikaan.
Toki terapiaankin voisi olla riippuvuus, mutta alkoholismi on voimakas riippuvuus, ja ihmiseltä menee mielenkiinto omaa elämää kohtaan, ei viitsi välittää itsestään, asenne on usein sellainen, ettei millään ole mitään väliä.
Aika usein alkoholi- ja mt-ongelmat kulkevat ns. käsi kädessä. Sitä ei aina pysty edes sanomaan, kumpi on tullut ensin.
Onpa kummallista. Mulla menee jo viides vuosi ilman lääkkeitä ja pärjään ihan hyvin. Ei ole mitään psykoottisia oireita, ei harhoja, eikä harhaista ajattelua.
Mihin minä tarvitsisin enää lääkkeitä? Vain siksikö, että hoitotaho olisi tyytyväinen? Että tanssisin heidän pillin mukaan ja noudattaisin heidän toiveitaan? Entä ihmisen hyvä elämänlaatu, onnellisuus ja se, että pysyy toimintakykyisenä? Huomioidaanko ja otetaanko näitä asioita lainkaan huomioon terveydenhuollossa ja lääketieteessä?
Kaikki alalla käytettävät termistöt, ja leimaavat diagnoosit joutaa heittää romukoppaan! Ne on tehty, tai luotu jotakin aivan muuta tarkoitusta, kuin "ihmisten auttamista ja tukemista varten".
Ajatteleminen omilla aivoilla ja/ tai aiemmin ehdottoman oikeana totuutena pidettyihin asioihin uskomisen kyseenalaistaminen on joskus, tai aina järkevää ja viisasta. Suosittelen sen käyttöönottamista jokaisen kohdalla.
Sanottiinko sinullekin, että lääkkeitä pitäisi käyttää ennaltaehkäisemään mahdollisia psykooseja ? Minulle sanottiin sillä tavalla. Olen nyt ollut ilman lääkitystä jo lähes kymmenen vuotta, eikä ole mitään psykoottisuutta ollut missään vaiheessa.
Kovasti yrittivät silloin kun lopetin, että jatkaisin lääkitystä. Tavallaan psykiatri uhkasi jopa pakkohoidolla. Oli kuitenkin silloin kirjannut, että käynnin aikana pakkohoidon kriteerit eivät täyttyneet.
Suurin osa ihmisistä taitaa kuitenkin luokitella hoitotahon demonisoinnin harhaiseksi ajatteluksi.
Vaikka itse lopetin lääkkeet lääkärin mielipiteestä välittämättä, en silti ainakaan itse demonisoi hoitotahoja.
Pakko myöntää, että olen sieltä aikoinaan hyvän avun saanut. Ja osittain varmaan siitäkin syystä pystyin pääsemään lääkityksistä eroon.
Kyllä. Minulle sanottiin juuri niin kuin edellä kommentoit. Eli, että lääkkeitä pitää käyttää ennaltaehkäisemään psykooseja. Tätä perustelua käytetään usein syynä lääkehoidon jatkamiselle.
Mitenkähän he ( hoitopuolella toimivat) sen oikein selittäisivät, että miksi ei joillekin diagnosoiduille ole tullut mitään psykooseja, kun he ovat lopettaneet neuroleptien ja muiden vastaavien lääkkeiden käytön. Heh!
Itse epäilen vahvasti, että joillekin annetut diagnoosit ovat menneet pahasti metsään. Toki tilanne selittyy elämän ja voinnin tasapainottumisellakin.
Oletettavasti tutkimustiedon puutteesta kyse tai tutkimuksen laadusta. Oletettavasti useimmat jota lopettaa saa psykoosin-> suositellaan jatkamaan. Tai sit ne lopettaa liian nopeasti->psykoosi onkin vieroitusoireita
Ja sit toki väärät diagnoosit
Olen itsekin sitä mieltä, kun sain elämäni raiteilleen, opin tuntemaan itseni, tunnistamaan omat tunteeni, jne., niin olen siitä lähtien pärjännyt paljon paremmin, siis ilman lääkkeitä.
Yhdessä vaiheessa joitain vuosia sitten sanottiin, että lääkkeitä pitäisi käyttää loppuelämän ajan.
Olisihan se tavallaan mielenkiintoista kuulla, mihin ne väitteet perustuivat. Vaan ei sillä sinänsä enää mitään väliä ole.
Itse entisenä psykoosipotilaana olen sitä mieltä, että lääkityksen lopettamisen jälkeen mahdollisesti tuleva psykoosi ei ole vieroitusoire, vaan silloin sairaus kyllä on pahentunut uudestaan.
Jokainen saa toki olla asiasta mitä mieltä haluaa.
Saa olla kunhan ottaa lääkkeet
Jouduin sairaalaan mt-oireiden ja lääkkeiden käytön takia enemmän, kuin sen jälkeen, kun lopetin lääkkeiden käytön. Erikoista, mutta totta.
Olisi todellakin mielenkiintoista tietää ne perustelut, tai näytetyt todisteet siitä, että jos joku, jolle on annettu jokin mt-diagnoosi, että hänelle tulee tulevaisuudessa toistuvia psykooseja, jos lopettaa säännöllisen lääkityksen? Missä on se todellinen tutkimusnäyttö asiasta?
Ainakin omalla kohdallani hallitsemattomat raivonpurkaukset, jatkuva masennus ja ahdistuneisuus katosivat, kun lopetin neuroleptien käytön.
Olo tasaantui ja tasapainottui huomattavasti, kun lopetin neuroleptien käytön. Toki siihen meni jonkin aikaa lääkkeistä vierottautumiseen.
Silloin kun käytin neuroleptejä, olin väsynyt alinomaa. Taustalla oli jotakin aivan muuta, kuin se minulle tehty mt-diagnoosi. Yhtä asiaa vain harmittelen, sitä, että kuinka monta vuotta menetin elämästäni, ja elämänlaatuni kärsi luottaessani hoitotahoon.
Vaikka minullakin oli hankalaa monta vuotta, ja lääkitysten kanssa elämä sekaisin, selvisin siitä, kun pääsin lääkkeistä eroon. Toki tapahtui muutakin kuin lääkityksen lopetus, osallistuin itse hoitooni, kun lääkelasti saatiin ensin pienemmäksi.
Meni siis monta vuotta, mutta en ole kertaakaan ajatellut, että ne vuodet olisivat menneet hukkaan, että olisin jotenkin menettänyt ne vuodet.
Ajattelen sillä tavalla, että se oli osa elämääni, joka meni niin kuin meni. Silloin oli vaikeaa, mutta enää ei ole.
Olenpahan sitäkin kokemusta rikkaampi, toisinkin olisi ehkä saattanut mennä, mutta nyt meni näin. Olen hyväksynyt ne vuodet osaksi elämääni, ja nyt on helpompi jatkaa eteenpäin, kun en ole jumissa menneisyydessä.
Jos ikävällä tavalla miettisin menneitä, en voisi hyvin, luultavasti olisin ahdistunut.
Elämässä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, aina ei voi kaikkea estää tapahtumasta.
Miten läheiset pärjää,tarviiko juosta pakoo yms? Tarviiko varoa?
Mikä tuo kysymys oli, ja miksi ?
Sinulla on ilmeisesti täysin väärä käsitys mt-ongelmista ja mt-ongelmaisista ihmisistä.
Olet jotenkin yleistänyt mahdolliset luuloon perustuvat " tietosi " koskemaan kaikkia mt-ongelmaisia ?
Ei ne siellä ota huomioon noita. Toki eipä ne tarjoakkaan kun lääkkeitä
En ole ennen kuullut moista mutta ymmärrän jos alaikäisestä kyse niin ehkä josko ....
Kyllä mitä minä tiedän on kyse ihan aikuisista ihmisistä.
Ei ole ihmekkää,ku sun kaa ei enää pärjää,oot gubbe ihan mielipuoli!pakkohoitoon tuo!kantaa naapurista kaikki,mitä irti saa,vaikka sillä ei ole lupaa mennä naapuriin!Pakkohan tuolle on jotain tehdä.....on jo niin kauan tehnyt tuota
Jotta voisi kokeilla skitsofrenian lääkkeetöntä hoitoa, pitäisi tietysti ensin hyväksyä se, että on skitsofreenikko.
Tai saada sellaista. Eihän sitä Suomessa anneta kun lääkkeet päähoito
Nyt ei puhuttu "hoidosta" vaan hoidettavasta joka sitä hoitoa hakee.
No eihän se saa lääkkeetöntä hoitoa kun ei sellasta edes tarjota
Tappava psykiatria ja lääkinnän harha",- Peter Göetsche.
Vuosia sitten luin myös aiheeseen liittyvän kirjan, en ole varma oliko sama kirjoittaja.
Kirja oli muistaakseni nimeltään Tappavat lääkkeet ja lääketeollisuus ( tai toisinpäin ).
Olen. En missään vaiheessa diagnoosin jälkeen aloittanut lääkehoitoa. Nyt diagnosoinnista on melkein 6 vuotta ja osastopäiviä nolla. Kaksi alle kaksi vuorokautta kestävää psykoosia on ollut, joista ensimmäisestä selvisin ilman mitään hoitoa ja toinen hoidettiin muutamalla rauhoittavalla avohoidossa. Eli ei siis täysin lääkkeetöntä.
Noin puoli vuotta toisesta psykoosista omahoitaja oli sitä mieltä, ettei minulla mitään skitsofreniaa ole, koska en muuten kuulemma selviytyisi ilman osastohoitoa käyttämättä säännöllistä lääkitystä ja käyttäen alkoholia niin suuria määriä kuin käytän. Alkoholin käyttö kuulemma pahentaa skitsofreniaa.
oot kieltämättä erittäin epätyypillinen tapaus.
Harvoin alkoholi parantaa terveyttä
Yhtä vähän kuin lääkkeet.
Pitkäaikainen runsas alkoholin käyttö voi myös aiheuttaa samantyyppisiä oireita kuin skitsofrenia. Voi tulla harhoja ja vainoharhaisuutta.
Itse aikoinaan käytin paljon alkoholia, ja muitakin päihteitä, silloin sain psykoosisairaus- ja epävakaa persoonallisuus-diagnoosit.
Päihteiden käyttö kun loppui, loppui oirehdintakin. Siltikin taitaa näkyä loppuelämän ajan terveystiedoissa, että olen psykoosisairas.
Ei voi edes sanoa harvoin, koska alkoholi ei koskaan paranna terveyttä.
Eihän se paranna.Kohentaa toki mielialaa.Toki pitemmmällä aikavälillä ei ole hyväksi.
Eihän ne lääkkeetkään varsinaisesti paranna.
Luuletko että diabetikko pärjää paremmin alkoholilla kuin insuliinilla tai kilpirauhassairauksia hoidetaan alkoholilla eikä tyroksiinilla
ei niin mutta joku voi katsoa sen parantavan jos alkoholi poistaa estoja . Mutta ei elimistölle hyvää tee
Oiskohan nyt kyse kuiteski skitsofrenian hoidosta.
Alkoholi auttaa skitsofreniaan yhtä vähän kuin lääkkeet.
Diabeteksella ja kilpirauhasairauksilla ei ole skitsforenian kans mitään tekemistä.
Jos alkaa käyttämään alkoholia estojen poistamiseksi, siihen tottuu ja sitä on jatkettava ikuisesti. Ja mitä kauemmin turvautuu tuohon keinoon, ajan myötä estoja ei saa pois millään. Tilanne vain pahenee. Ja ihminen voi alkoholisoitua pahastikin.
Jännittämisestä ja ujoudesta olisi hyvä päästä eroon ilman päihdyttäviä aineita.
Ei tee hyvää elimistölle, mutta ei myöskään psyykelle.
Kilpirauhas ongelmissa se jodin puutoskin kannattaa pois sulkea.Kaikki ei edes käytä jodioitua suolaa.
Ei se pitkä aikainen runsas psyyken lääkityskään taida elimistölle olla hyväksi.
Eipä niin.
Itse käytin kaikenlaisia psyykenlääkkeitä yli kaksikymmentä vuotta, ja onhan ne jälkensä jättäneet.
Mut osalla ne lääkkeet auttaa vs tilanne ilman
Mikä on runsas. Jos yhtä lääkettä käyttää unettomuuteen niin mielummin se kuin valvominen . Kun en ole ihminen joka ylipäänsä en hillu yöllä ylhäällä vaan haluun nukkua
suomessa jodin puutos on harvinainen . Mutta miksi pitää käyttää jodiotonta suolaa kun ihmisen pitäis tietää että keho tarvitsee jodia jos ei syö mitään mihin on lisätty jodia
Niin en tiedä kun ei ole ollut skitsofreniaa
mä vertasin siihen että alkoholi ei ole sen parempi terveyden hoidossa,
Niimpä sano se niille jotka käyttää alkoholia jotta voivat tutustua vastakkaiseen sukupuoleen
Suomessa jodia saadaan jodioidusta suolasta, kalasta, lihasta, kananmunista sekä maitotuotteista ja viljasta. Mitä hemmettiä ihmiset oikein sitten syö jos ei edes koskaan koske edellä mainittuihin tuotteisiin
Incelit siis
Mitä nyt äkkiseltään tarkistin.
Jodin puutos ei ole harvinaista Suomessa.
Riippuu varmaan monella ihan taloustilanteesta mitä syö.
perustoimeentuella ja sossun tuilla ei varmaan kovin kaksiset eväät ole.
Itseasiassa kilpirauhasella on. Kilpirauhashormonit (T3, T4) säätelevät aineenvaihduntaa, mielialaa, energiaa ja kognitiivisia toimintoja. Epätasapaino voi aiheuttaa väsymystä, keskittymisvaikeuksia ja masennusta, jotka muistuttavat skitsofrenian negatiivisia oireita.Kilpirauhasen vajaatoiminta voi aiheuttaa vetäytymistä, väsymystä ja alakuloisuutta, joita esiintyy myös skitsofreniassa (esim. tunteiden latistuminen, tahdottomuus).Kilpirauhasongelmat voivat pahentaa skitsofrenian oireita ja vaikeuttaa arjessa selviytymistä.
Skitsofrenia ja diabetes ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa:
skitsofreniaa sairastavilla on huomattavasti kohonnut riski sairastua tyypin 2 diabetekseen (2–4-kertainen), ja tämä riski kasvaa entisestään tiettyjen psykoosilääkkeiden (kuten klotsapiini ja olantsapiini) käytön myötä, jotka voivat aiheuttaa painonnousua ja aineenvaihdunnan häiriöitä.
Kyllä se noinkin on. Jotkut pärjäävät paremmin juuri niiden lääkkeiden tukemana.
Ei yhden lääkkeen käyttö ole runsasta. Eikä nyt ollutkaan puhe juuri sinusta.
Onhan se sanottu, että ihminen saa ravinnostaan ihan riittävästi jodia. Ylimääräistä ei yleensä tarvitse nauttia.
Ei onneksi ole minun tehtäväni mennä sanomaan kenellekään heidän alkoholin käytöstään.
Siis yhteistä ? Eli oireet voivat olla samanlaisia, oireita lukuun ottamatta ei yhteistä ole.
Psyykenlääkkeet voivat lisätä riskiä sairastua diabetekseen. Mutta skitsofrenia tai kilpirauhasongelmat eivät lisää riskiä sairastua diabetekseen.
Diabeetikolle ei tule kilpirauhasongelmia tai skitsofreniaa diabeteksen takia.
Mutta kuiteski ainakin lievä jodinpuutos on aika yleistä Suomessakin.
Lievä puutos ei välttämättä johda kilpirauhasen ongelmiin.
Ja kilpirauhaseen voi tulla jotain ongelmaa, vaikka ei olisi edes jodin puutetta.
"Ja kilpirauhaseen voi tulla jotain ongelmaa, vaikka ei olisi edes jodin puutetta."
No tietysti voi.En ole sitä tarkoittanutkaan.
Ei kait siinä nyt kuitenkaan mitään menetä jos jodin puutoksen mittaa taustalta pois.
okei. Puhutaan että suolaa käyteään liikaa ja sitten on ihmiset jotka välttelee suolaa. ja eivätkä syö mitään jossa on jodia.
Jodin pääasialliset lähteet ovat:
maito ja maitotuotteet
kala
kananmuna
jodioitu ruokasuola
viljatuotteet, joiden valmistuksessa käytetään jodioitua suolaa
Mitä he syövät sitten kun eivät saa jodia. Ei sitä jodioitua ruokasuolaa tartte kilokaupalla syödä.
Eli jätetään se suola kaupanhyllylle ja otetaan mielummin sen tilalle kilpirauhassairaus. Kumpi tulee loppujen lopuksi halvemmaksi . ostaa se suola kaupasta vai käydä lääkärissä ja maksaa siitä kilpirauhaslääkkkeestä ja syödä sitä lopun ikänäsä. Kumpi tulee halvemmaksi ostaa se jodioitu ruokasuola. kilon pakkauksen ja maksaa alle 1,50 e. Ja eiköhän toi kilon paketti kestä pidemmän aikaa. Jos suolaa käyttää suositusetn mukaisesti.
Ei tietenkään menetä.
Mutta jos ei missään ole mitään sairauteen viittaavia oireita, niin ei arvoja kannata mittailla tavallaan " turhaan ".
Voihan sillä mittauttamisella toki mielenrauhan saada, jos jokin oikeasti askarruttaa.
mutta oli kyse ettei lääkkeitä haluta käyttää
No miksi joku kirjoitti "Mitä nyt äkkiseltään tarkistin. Jodin puutos ei ole harvinaista Suomessa." Siksi kysyn mitä hemmettiä ihmiset syö jos ne ei saa suolaa mistään
Eivät kaikki haluakaan käyttää lääkkeitä. Sellaista puhetta on ollut aina, jos jossain on ollut keskustelua lääkkeistä. Se on kuitenkin jokaisen oma asia, jos saa lääkkeistään hyötyä ja haluaa käyttää, niin siitä vaan.
On olemassa niin sanottua piilosuolaa, kuten on piilosokeriakin.
Eli monissa elintarvikkeissa, sekä einesruuissa, on suolaa ja sokeria, joskus ihan yli suositustenkin. Jopa leivissäkin on.
Mutta lääkkeetöntä vaihtoehtoa ei edes tueta vaan saatetaan joa ylilääkitä
Niin en minä huvikseni käytä unilääkettä, Ei nukkumattomuuskaan hyvää elimistölle tee
No minun käyttämässä merisuolassa ei ole lisättyä jodia.
Miten moni on sitte siirtynyt merisuolaan.Sitä en tiedä.
Nimeen omaan tarkoitin sitä jos on todettu kilpirauhasen vajaatoiminta.Siinä tapauksessa toki kannattaa mitata jodi arvot.
Luonnollinen uni ja lääkeuni ei ole ihan sama-asia.
Ei tietenkään ole. onko elämässäsi ollut koskaa aikakautta kun et ole saanut unta?
sinä et siis juo maitoa,syö maitotuotteita, kalaa,kananmunia, viljatuotteita. Mitä sinä syöt? Miksi käytät merisuolaa?
niin koska ihmiset ei uskalla käyttää suolaa ja sitten on ihmisiä jotka syö suolaa liikaa. Jos ei halua jodia niin ei juo maitoa, syö maitovalmisteita, viljatuotteita, kananmunia, kalaa.
Niin mutta miten ihmeessä ihminen voi välttyä jos juo esim maitoa tai syö leipää . vai mitä ihmiset syö jos he eivät saa jodioitua suolaa mistään ruoka-aineesta. Kun jokun väitää että suomessa on jodin puutetta. Siksi joku vois sanoa että mitä ihmiset syö jos he eivät saa mistää jodioitua suolaa
Kilpirauhasen vajaatoimintaa ei hoideta jodilla. Se on sitten jo myöhästä jos sulla on todettu kilpirauhasen vajaatoiminta
niin mutta jos itse haluaa lääkkeen niin ja sellanen on tarjolla niin mitä väärää siinä on.
Jos uni ei tule muuten kuin lääkkeen kanssa, niin onhan se lääke silloin hyvä asia.
Uni on tärkeää ihmiselle.
Avohoidostakin yleensä " heitetään pihalle ", jos ei suostu käyttämään lääkkeitä.
Siksipä sitä lääkkeetöntä hoitoa ei oikeastaan ole olemassa Suomessa. Tietty jossain voi olla
Myös diabeetikoissa on sairaudentunnottomia ihmisiä, jotka eivät noudata hoito-ohjeita. Se vaikuttaa heidän elämän laatuun ja pituuteen, vaikka he eivät suoraan syyttäisikään siitä heidän läheisiä.
Ei pidä paikkaansa, mutta avohoito on hyödytöntä jos ihmisellä ei ole omaa halua parantua, eikä sellaiseen ihmiseen pidä tuhlata yhteiskunnan varoja.
No nyt oot väärässä. Kyllä ne heittää pihalle jos haluat olla ilman lääkkeitä tai alentaa ->heti hoitovastanen. Vaikka sulla olis syy lääkkeiden sivuoireet ja pahat sellaset
Ei kaikki oo tahtomattomia parantumaan mutkun hoitoa ei ole muutakuin lääkkeet eikä lääkärit edes ymmärrä haittavaikutuksia tai vierotusoireita
Aika pitkälti on keskityttävä ns. omahoitoon, jos ei missään hoideta esim. siitä syystä, jos ei halua lääkkeitä käyttää.
Itsekin voi itseään hoitaa.
Ei se pituuteen vaikuta, jos on jo ehtinyt kasvaa täyteen mittaansa. Sen takia ei ala lyhenemään.
Miten tuon nyt ottaa.
Varmaan suurin osa haluaisi parantua, ainakin toipua. Ja on se joskus mahdollista ilman lääkkeitäkin, esim. terapialla, tai muulla keskusteluavulla.
Pitkäaikaiset lääkitykset voivat aiheuttaa jopa jotain sellaista sairautta, joka ei tule halvaksi edes yhteiskunnalle, saati ihmiselle itselleenkään.
Eikä ihmisen arvoa, ihmisarvoa, pidä mitata rahallisesti. Se on väärin.
Jois kilpparin vajaa toiminta johtuu jodin puuttesta.Se korjaantuu sillä kun hoidetaan jodin puutos.
Skitsofreniaa ei pystytä parantamaan terapialla.
Entä jos lääkkeitä ei voi käyttää mut haluis hoitoa? Vaihtoehtoa ei ole
Ei, mut voi auttaa toipumaan
Mikä estäisi ihan kaikkien lääkkeiden käytön ? Kun sanot, jos ei voi käyttää.
Jos puhutaan psykoosilääkkeistä ja niiden vasteista tiedän yhden, jolla Pahanlaatuinen neuroleptioireyhtymä. Nähtävästi sen takia enään ei uskalleta antaa mitään lääkkeitä kyseiselle henkilölle ja ne joita voi ei oikein toimi. En toki tiedä onko injektiota kokeiltu yms, koska tää tapahtu kun olin osastolla
EI nyt tietenkään mikään yleinen tapahtuma mut mahdollinen tilanne
Teoriassa näin, mutta valitettavasti meillä on myös tukku ihmisiä joiden sairauteen kuuluu muiden syyttely, eikä se oma halu parantua.
En ole vielä tavannut skitsofreenikkoa joka olisi niin paljon halunnut topua, että olisi omin rahoin mennyt terapiaan.
Onko tullut mieleen miksi? Ehkä niillä ei ole varaa siihen. Ilman kelan tukea se on hiton kallista
Niin on. Ja uni vaikuttaa terveyteen aika paljonkin. Sitä ei vaan kaikki tiedä.
Niin no, voi se oireyhtymä tulla injektiostakin, samoja lääkeaineita ne sisältävät kuin pilleritkin.
Tuli sama mieleen, koska useinhan skitsofreenikot ovat eläkkeellä, ja eläke voi olla hyvinkin pieni.
On tullut.
Skitsofrenia ei johdu köyhyydestä. Jos näin olisi, niin pohjoismaissahan ei olisi skitsofreniaa edes nimeksi, verrattuna muihin maihin, joissa ei ole samanlaista sosiaaliturvaa. Itse asiassa täällä foorumilla on säännöllisen epäsäännöllisesti yritetty tuoda esiin, sitä miten kehitysmailla on skitsofreniaa parantava vaikutus.
No itse en ihan kaikkien hoidonvastustajien väitteisiin usko, mutta on ihan turvallista olettaa, että skitsofreenikkojen tulotaso on ihan normaali, ennen kuin heidän sairaus hassuttelee ne heidän rahat.
Oletko omaan mieleesi koskaan tullut, että jokaisen suomalaisen mediaani perintö on noin viisitoistatuhatta euroa? Miksi skitsofreenikot eivät itse usko siihen terapialla paranemiseen niin paljoa, että he käyttäisivät niitä varoja siihen?
Vai onko tässä olennaisempi kysymys se, että tunnetko sinä skitsofreenikkoja? Vai onko kyse taas enemmänkin sellaisesta yksilöllisestä esimerkistä siitä, että kuinka yksilö kehittää niitä "defenssejä" siihen, että miksi en ole halunnut parantua niin paljon, että olisin maksanut terapiastani?
Ja vaikka meneekin vähän asian ohi, niin menköön.
Mutta silloin kun lääkehaittauskovainen rupeaa puhumaan skitsofreniasta sosiaalisena konstruktiona, niin hän ei tajua, että meillä on skitsofreenikkoja joiden vanhemmat hoitavat heidän lapsensa asiat niin hyvin, ettei heidän tarvitse koskaan mennä töihin tai murehtia rahasta.
Onko se sitten oikea, vai karhunpalvelus, niin jää jokaisen itsensä päätettäväksi.
Mt-ongelmat, sairaudet, vaikka skitsofreniakin, ei ole kiinni ihmisen taloudellisesta tilanteesta, varallisuudesta, tms.
Kuka tahansa voi sairastua, jos niin sattuu käymään. Ihmisten psyykestähän siinä on kyse, ei lompakosta tai pankkitilistä.
Luulisi, että ennemminkin juuri heidän mielenterveys saa enemmän kolhuja, joiden ei tarvitse koskaan tehdä mitään, ei ottaa vastuuta omasta elämästään, ei tarvitse välittää toimeentulostaan, jos on esim. rikas perhe, suku.
Toki se ei aina ole niin, ei voi yleistää tätäkään, kuten ei mitään muutakaan. Olemme yksilöitä.
Joissakin paikoin on valitettavasti niin että jos ei suostu lääkityksiin,Ei saa terapiaa.
Mitä se sulle kuuluu,ei diabeetikot ole vaarallisia toisille!hoida vaan se oma hulluus kuntoon!
Ei liity suoranaisesti lääkkeisiin, vaan siihen että kaikki ei ole siinä kunnossa että voisivat käsitellä terapiaa ilman lääkkeitä.
Alkoholiriippuvuuden takia sinne skitsofreniatutkimuksiin jouduin. Koska itkin katkolla, kun hoitsu sanoi jotain mielestäni todella typerää, niin siksi epäiltiin mielenterveyden häiriötä riippuvuuden taustalla ja lähetettiin tutkimuksiin ja löydettiin skitsofrenia.
Olitko ollut ennen diagnosointia kuinka kauan ilman alkoholia ?
Olisi kuulemma oltava puolisen vuotta ilman päihteitä, ennen kuin voidaan antaa psyykkisen sairauden diagnoosi. Jostain olen noin aikoinaan lukenut, terveyskirjasto, käypä hoito tai joku tuollainen se oli.
Tosin omalla kohdallani diagnoosit tehtiin silloin, kun join vielä runsaasti.
Kaikkea lukee paperissa. Eri asia tehdäänkö. Pitihän osaston jälkeen tutkia uudestaan, eipä tehty jne.
Miksi joit runsaasti jos psyyke voi hyvin?
Ei tietenkään psyyke voinut kovin hyvin, koska minusta alkoholisti tuli.
Alkoholismin kautta itsetuntoni meni alas, häpesin juomistani, häpesin itseäni, tuli sosiaalisten tilanteiden pelkoa, ym.
Sain paniikkihäiriöön lääkityksen, jatkoin juomista, aloin saamaan psykooseja, joihin tuli psykoosilääkkeet ja muut lääkkeet. Edelleen jatkoin juomista, ja sitten diagnosoitiin psykoosisairaaksi.
On vaikeaa sanoa kumpi tuli ensin, psyykkiset ongelmat vaiko alkoholiongelma. Ja yleensähän ne kulkevat ns. käsi kädessä. Monilla on samaan aikaan nuo molemmat ongelmat. Mutta niistä on myös mahdollista päästä eroon.
Juurihan sä sanoit ettet voinut hyvin kun aloit juomaan niin silloin et ole voinut psyykkisestiu hyvin eli sinulla on ollut psyykkisiä ongelma kun aloit juomaan. vai oliko elämässä kaikki kunnossa kun olet alkanut juomaan alkoholia. Vai oliko aluksi vaan rentoutumiskeino raskaan työviikon päätteeksi
Oli sekä rentoutumiskeino, oli myös kaveripiiri jossa alkoholin käyttö oli runsasta, ja lääkitsin myös ujouttani alkoholilla.
Pahoinvointi, huono olotila johtuu psyykkisestä voinnista, mutta se voi olla alkuun niin lievää, ettei sitä voi luokitella sairaudeksi. Ja alkoholi sekä muut päihteet voi pahentaa tilannetta ajan myötä, ja voi sairastua pahastikin.
eli ujous ja kaverit sai sut juomaan.
Ootko sä se yksinkertainen kyselijä taas joka kyselee joka asiasta? Sivusta vaan ihmettelen
Nähtäväsri olen . Onko ihme että alkaa juomaa jos kaveriporukassa juodaan runsaasti ja itsellään ei ole muuta kykyä päästä ujoudesta kuin juoda. Juominen tekee ihmisestä rohkean?
No tekeehän se. Ei sun kannata pohtia näitä. Et ymmärrä kuitenkaan. Ei elämä ole niin mustavalkoista.
kun huomas ettei ole ujo juodessa niin aletaan ottaa tavaksi sitten juoda.
meinaatko että sulla tutkittiin vaan skitsofrenia eikä muita mt häiriötä. Sulle sanottiin suoraan ennen tutkinmuksia että sulta tutkitaan skitsofrenia sen takia kun itkit? Sinä vain itkit ja sen perusteella sait skitsofrenia diagnoosin. mä en tiennyt että itkemisellä saa tuon diagnoosin
No ei ihan noin. Itkemisen takia lähetettiin psykiatrille. Lääkäri kyseli kaikenlaista elämästäni ja sillätavalla nousi esiin nuoruudessa ollut psykoottinen jakso ja sanoin myös usein kuulevani radiosta "itseeni liittyvää kommentointia". En siis suoraan usko että siellä vartavasten minua kommentoidaan, mutra ihmettelen hiukan ilmiötä, miten usein kun joku asia on ollut mielenpäällä, niin se ilmaantuu jossain mediassa. Viimeksi neuloin itselleni sellaiset kynsikkäät, eli sormikkaan, joissa jää sormet osaksi näkyviin. Sitten keksin ilmojen kylmetessä käyttää niitä niin, että puen ne tavallisten kaupasta ostettujen sormikkaiden päälle. Ostin lehden, olikohan seura tai apu, niin siellä Antti Tuiskulla heti samalla tavalla puetut kynsikkäät ja sormikkaat.
Kuitenkin muistaakseni heti ekalla kerralla lääkäri sanoi kirjoittavansa, että minulla on skitsofrenia. Akuuttia psykoosia ei siis ollut tuolloin vaan se oli oireiden pitkäaikaisuuden takia.
Pyysin tutkimaan myös epävakaan persoonallisuuden, koska siitä mielestäni kärsin. Suostuttiin; psykologi tekee SKIDD2:n kanssani. Mutta hän jättikin nimenomaam ne epävakaata koskevat kysymykset ja paljon muutakin kysymättä. Tiedän, koska mulle on aikoinaan annettu se skiddkysely kotiin itse täytettäväksi. Kysyin psykologilta, miksi hän jätti niin paljon kysymyksiä kysymättä? Vastaus oli: "Niitä kysytään valikoiden!". Kysyin että "Ai sillä tavalla, että on jo valmiiksi päätetty, mikä minua voi vaivata ja mikä ei?". Tähän en enää vastaust saanut minkäänlaista.
Voi olla et kävi noin.
No ei ne kaverit minua juomaan saanut, kukaan ei kaatanut alkoholia kurkkuuni, ihan itse join. Miksi pitäisi muita syyllistää/syyttää omista ongelmista ?
Kyllä se antaa rohkeutta, joo. Mutta ei se auta kuin sen humalan ajan. Kun pää selviää, sama jatkuu, ujous ei poistu pitkällä aikavälillä juomalla.
Kaikkein pahin lääke hoitaa itseään on alkoholi.
Parempi yrittää saada rohkeutta yrittäen nostaa omaa itsetuntoaan, hyväksyä itsensä sellaisena kuin on.
Kun hyväksyy itsensä, huomaa että kyllä ne muutkin hyväksyvät.
Ajattelinkin että pelkän itkemisen takia saa skitsofrenia diagnoosia. Ei ole tervettä kuunella radiota ja kuulevan puhuttavan sinusta. Ihan selvä psykoosin oire. Miksi radiossa oltais puhuttu susta. tuskin siellä radiolähetyksessä tunnetaan ja tiedetään edes sun olemassa olosta. Mikä radiokanava oli kyseessä jossa puhuttiin susta? Mitä ne radiossa keskusteli susta ja miten he voivat tietää sinusta.
Jos sinulla ei ole omasta mielestä skitsofreniaa niin älä mieti liikaa sitä. ja jos sulla on omasta mielestä epävakaapersoonallisuus ja se on sulle parempi diagnoosi niin älä stressaa itseäsi diagnoosilla josta et ole samaa mieltä.
Kuule kun itkemisellä ei saa skitsofrenia diagnoosia. Se tarttee muutakin kuin itkemisen. Esi masentunut ihminen voi itkeä . Ihme ettte pyytänyt masennus diagnoosia itkemisen takia
eivät kaataneet mutta itse sanoit että kaveripiirissä juotiin paljon. Olisito juonut jos sun kaveripiirissä ei juotais? Eli olisit juonut alkoholia joka tapauksessa?
no miksi sitten jatkoit jos kerta juot poistaaksesi ujouden? Jos siitä juomisesta ei ole apua ujoiuden poistamiseen vaikka ensin sanoit että juot ujoutueen
Niin olisko juopotteleva kaveripiiri hyväksynyt jos yksi kieltäytyy juomasta?
Psykiatreilla oli aikoinaan hyvin yleinen kysymys, jonka kysyivät potilailta " tuntuuko sinusta, että radiossa tai televisiossa puhutaan sinulle ? ".
Ehkä he sillä saivat selkeyttä, olisiko kyseessä mahdollinen psykoosi, jos sellaista potilaalla epäilivät.
Sitähän en tosiaankaan voi tietää, olisinko juonut, ehkä, ehkä en. Koska sellaista tilannetta ei ollut koskaan, en pysty tuohon vastaamaan.
Jossittelussa ei ole mitään järkeä. Elämä menee niin kuin menee.
Tarkoitin, että heti kun olin taas selvin päin, ujous jatkui. Eli juominen ei poistanut ujouden kuin humalan ajaksi.
Ja koska join liikaa, ja liian usein, minusta tuli alkoholisti.
Näin jälkeenpäin ajatellen, sekä myös myöhemmällä iällä asian kokeneena, eivät ne kaverit mihinkään hylkää, vaikka ei itse juokaan/joisikaan.
Olisivat huonoja kavereita, jos kääntäisivät selkänsä sen takia, ettei juo.
Etenkin lapsilla ja nuorilla voi olla pelkoja, että kaverit saattavat hylätä, jos ei tee samalla tavalla kuten he. Hyvät kaverit eivät hylkää. Ja huonoilla ei ole sitten niin väliäkään, heidän kanssa ei ole pakko olla.
Koska nuo sattuvat olemaan hyvin yleisiä harhaluuloja, ja nimenomaan skitsofrenian tunnusmerkkejä, joten niistä kysytään.
Kukaan ei kuitenkaan ole se diagnoosi, joillain vain on diagnoosi.
Siinä on eroa. Ei diagnoosi koko maailmaa kaada, senkin kanssa pystyy elämään.
Sanottaisiinko, että psykoosin tunnusmerkkejä ?
Skitsofrenia ei ole ainoa psykoosisairaus, muitakin on. Psykoottisia oireita on useita, paljon samanlaisiakin kuin esim. skitsofreniassa, vaikka skitsofreniaa ei olisikaan.
Terve ihminen joka ei ole julkkis tietää kyllä ettei hänestä puhuta radiossa tai telkassa.
miksi joit liikaa kun tiesit ettei se poista ujoutta? joku syy sulla oli juoda ennen kuin susta tuli alkoholisti.
Juurikin näin. Ja tässä puhuttiinkin psykooseista ja psykoottisista oireista. Jos ihmisellä on psykoosi, hän ei ole silloin terve.
Sanoin, että ujous poistui kun olin juonut, eli humalassa ei ujostuttanut. Ja kun pää selvisi, ujous jatkui.
Onko tuossa jokin niin vaikeaa ymmärtää ?
Alkoholistiksi tulin siinä vaiheessa, kun jäin koukkuun alkoholiin, ensin psyykkisesti ja perään vielä fyysisestikin.
On . Missä vaiheessa huomasit ettei juominen poistanut ujoutta. Tais mennä aika kauan kun olit jo riippuvainen. Kerro mikä siinä alkoholissa koukutta kun ite en tykkää alkoholista ja sitä juo. Tuoko se jatkuva juominen mielihyvää? En vaan voi ymmärtää miten voi olla riipuvainen johonkin joka ei paranna hyvinvointia ja paranna ylipäänsä oloa.
Tulisi aika pitkä sepustus, jos kertoisin aivan juurta jaksain.
Kun aloin juomaan runsaammin alkoholia, siitä tuli tapa. Ei siihen kovin kauaa mennyt, ongelma kehittyi nopeasti. Toki psyyke kärsi aika pian touhusta, ja kun oli paha olla, tuli juotua vaan lisää.
Käytin sitä lääkkeenä, huonona sellaisena, pakenin itseäni, ahdistustani, häpeääni, ym.
Tai niin luulin, ei juomisella mitään pakoon päässyt. Elämä muuttui niin sanotusti helvetiksi.
Ja koska inhosin itseäni silloin, en välittänyt siitä, että juominen pahensi kaikkea, terveyttä, henkistä vointia, ym.
Se oli itsetuhoista käytöstä, mutta kun en välittänyt itsestäni lainkaan, niin sillä ei ollut merkitystä.
Vuosia myöhemmin sain tilaisuuden laittaa elämäni raiteilleen, vaikka oli monta vuotta mennyt huonosti, alkoholin ja psyykkisten ongelmien kanssa sekoillen. Nykyään on asiat paremmin, enkä enää mistään hinnasta palaisi takaisin siihen entiseen elämään.
Ole sinä tyytyväinen, ja ylpeä itsestäsi, kun et tykkää alkoholista, etkä sitä juo. Sen suhteen ainakin olet vahva ja hyvä ihminen.
En suosittelisi alkoholismia kenellekään. Mutta jokaisella on syynsä toimia ja käyttäytyä, kuten käyttäytyvät.
Nimenomaan. Ja ne menee päällekkäin. Aina ei pysty erottelemaan
ja psykoottinen katsoo oikeuden sanella lääkärille mikä diagnoosi pitäis tutkia. Psykiatrian puolella ei voi mennä tälläistä tekee ja määräilee mitä lääkärin tai psykiatrin pitää tehdä. Mitä sille kyselylle tapahtui jonka aikoinaan oli kotona täyttänyt? Jäikö se kysely sinne kotiin jos ei saanut diagnoosia niiden vastausten perusteella.
Ootko ikinä ollu psykiatrain kaa tekemisissä? Monelle psykoosi=skitsofrenia
Oletko tietoinen että tuossa persoonallisuushäiriössä ei ole oireena harhat? Ja sinä kerroit sun psykkoosi kokemuksista,
Olen mutta psykiatrille ei mennä käskee mikä diagnoosi pitäis antaa. Miten voi ihmetellä skitsofrenia diagnoosia sen jälkeen kun kirkkain silimin kertoo psykiatrille kuinka hänestä puhutaan ja keskustellaan radiossa.
Miten toi liittyy mun viestiin. Tuossa persoonallisuushäiriössä ei ole oireina harhat.
Psykiatrit vaan antaa turhan herkästi psykoosin oireista skitsofrenian. Ja joo ei oo mut voihan ihmisellä olla päällekkäin monta eri juttua
Potilaalla voi olla useampi diagnoosi. Hänellä voi olla myös skitsofrenia vaikka potilas ei ole samaa mieltä
Tottakai. Tai sit joku muu. Asiat ei vaan oo aina helppoja
Niin. Mutta jos sulla on psykoottisuutta niin ethän voi alkaa haluamaan jotain muuta diagnoosia sen tilalle koska sä ite vaan haluat jonkun muun diagnoosin
Jos potilasta seurataan pitemmän aikaa, niin silloin pystyy skitsofrenian erottamaan muista psykoosisairauksista. Se ei tapahdu ihan hetkessä.
ja muita psykoosisairauksia ei hoideta psykoosilääkkeillä?
Psykiatreille ainakaan skitsofrenia ei ole sama kuin psykoosi.
Kun mietin omaa historiaani, aika herkästi joku psykiatri olisi tehnyt minulle skitsofreniadiagnoosin, jos se annettaisiin kevyin perustein, mutta en sellaista kuitenkaan saanut, pelkän psykoosisairaus-diagnoosin.
Minulla oli aika paljon skitsofrenian kanssa samantyyppistä oireilua. Yhden pitkäaikaisen laitosjakson jälkeen oli lääkärit kirjanneet, ettei skitsofrenian oireita ollut hoidon aikana lainkaan. Jollain tavalla he sen pystyvät erottamaan. Heillä se ammattitaito on, ei potilaalla.
Asiat ei ole helppoja, juu.
Mutta potilaalla on itsellään helpompaa, kun ei niin takerru diagnooseihinsa, vaan jatkaa elämäänsä.
Ihminen ei ole diagnoosi, hänellä vain on diagnoosi ( siis jos on ).
Paino sanalla jos. Mitäs luulet jos osastolla tavataan kerran viikkoon ja avossa 2-3x kuussa?
Diagnoosilla on vaan väliä eläkkeen/saatavan tuen yms kautta
Kyllä niitäkin yritetään lääkkeillä hoitaa, ihan samalla tavalla kuin skitsofreniaakin.
sitähän minäkin . oli kyse skitsofreniasta tai muusta psykoosisairaudesta
Ei ne silloin kovin paljoa potilaasta tiedä, jos tapaa vain harvoin. Joutuvat sitten tekemään arvionsa näkemänsä ja kuulemansa perusteella. Huono juttu sinänsä, koska on ihmisillä hyviäkin kausia, vaikka olisi psyykkisesti sairaskin.
Jos lääkärin tapaa harvoin, niin sillä hetkellä on sitten vain paremmassa tai huonommassa kunnossa, ja lääkäri näkee vain sen hetken tilanteen.
Niin onkin. Eläkkeen ja tukien saamiseen vaikuttaa kyllä vointikin, vaikka olisikin diagnoosi.
Jotkut käyvät jopa töissä, vaikka olisi joku psyyke diagnoosi.
Myös mahdollisiin lääkityksiin diagnoosi vaikuttaa, oikeastaan lääkkeiden ostoon, koska diagnoosin perusteella voi saada Kela-korvausta lääkkeistä.
Lääkehoitona on kait psykoosilääkitys oli se skitsofrenia tai muu psykoosisairaus?
Jep, mut sillä on väliä mikä. Osaanhan on mielialalääkkeitä ja litium.
Joo. Ja kun osassa on psykoosilääkityksen ohella muut lääkkeet. Sit on niitä tiloja mitkä näyttää psykoosille vaikkei sitä olekkaan (kuten se kilpirauhanen, traumat ja jokunen muu tila). Ja tais olla masennuskin missä psykoottisia oireita. Jos lääkäri tapaa noin harvoin niin oikean diagnoosin ja oikean hoidon saaminen voi mennä pieleen
Litium on psykoosilääke.
osastolle ei pääse tai joudu jos sua vain vähän ahdistaa tai masentaa.
Kaikkea hoidetaan nykyään jos vaikka millä lääkkeillä. Mielialaongelmiin ja uniongelmiin voi saada neuroleptejä, eli psykoosilääkkeitä.
Psykoosisairaat saattavat käyttää myös mieliala-/masennuslääkkeitä.
Itselläni aikoinaan oli monenlaisia lääkkeitä samanaikaisesti käytössä, psykoosisairauteen.
Niitäkin sitten vaihdeltiin yhtenään, annostuksia lisäiltiin, ym. Monenlaisia lääkesekoituksia tuli kokeiltua.
Somaattiset vaivat, esim. kilpirauhasen mahdolliset ongelmat voidaan selvittää verikokeella.
Jos vaikka joutuu psykiatriselle osastolle, niin siellä otetaan verikokeita potilaasta yleensä.
Niistä voi selvitä ainakin joitain somaattisia ongelmia, jos sellaisia olisi.
Litiumia voidaan käyttää myös mielialan tasaamiseen.
Niihän sitä luulisi mut tiedetään ettei aina näin tapahdu. EIkä tiettyjä arvoja mitata jos ei oleteta tarvetta olevan
Litium ei ole psykoosilääke.
Litium on kaksisuntaiseen mieliala häiriöön.Maanis depressioon.
Mulla on psykoosilääke unettomuuteen ja mulle se ei ole aiheuttanut haittavaikutuksia. Mulla oli menossa lääkevähennys mutta vaihdevuodet pukkas päälle ja ajattelin että nyt hyvä että on lääke jolla nukkuu silloin kun kuumat aallot ei ole päällä.
Kilpirauhassairauksia ei hoideta psykoosilääkkeellä ja ei millään mielialalääkkeellä. Siihen tarvitaan tyroksiinia
Joskus tarvitaan tyroksiinia.Mulla riitti kun hoidettiin jodin puutos.
kyllä mutta on silti psykoosilääkeisiin kuuluva
Harvemmin käytetään psykoosien hoitoon.
Maanis depressiivit sitä käyttää.
Kyllä pitäis ottaa esim kilpirauhasarvo koska vajaatoiminta voi aiheuttaa väsynmystä ja masennusta . ja pitää selvittää johtuu se kilpirauhasesta vai psyykkeestä
niin koska kilpirauhanen tarvitsee toimiakseen jodia
mutta kaksisuuntaisessa voi esiintyä psykoottisia oireita
Voi esiintyä mutta litium ei hoida psykoottisia oireita.
Siksi näille on myös määrätty jotain neuroleptiä.Ja nimenomaan jos on todettu psykoottisia oireita.
Litium ei ole missään tapauksessa pyskoosin esto lääkitys.
Okei netissä on sitten väärää tietoa kun on mainittu että litium on psykoosilääke ja kaksisuuntaisessa voi olla psykoottisia oireira
Litiumia käytetään maanis-depressiivisten ja muiden syklisten psykoosien hoidossa ja pitkäaikaisessa estohoidossa.
Litiumia käytetään psykoosin hoidossa, erityisesti sen mielialaa tasaavana lääkkeenä kaksisuuntaisen mielialahäiriön (bipolaarihäiriön) yhteydessä, missä se auttaa sekä mania- että masennusvaiheissa ja estää uusien psykoottisten jaksojen syntymistä. Sitä voidaan käyttää myös muiden vakavien mielialahäiriöiden tai skitsofrenian hoitoon, usein yhdessä muiden psykoosilääkkeiden kanssa.
Minä tulin kyllä siihen tulokseen että magnesiumi oli paljon parempi vaihtoehto kun tämä litium myrkky.
Akkuissa ja paristoissa toimii varmaan paljo paremmin tämä litiumi.
Mä käytän vain lamictalia joka on alun perin epilepsiaan, mutta käytetään kaksisuuntaisessa tasaamaan mielialoja. Mulla on skitsofrenia, mutta en halua käyttää neuroleptejä.
Jep, pitäisi mut ei tehdä jos ei ole syytä epäillä. Aika vähän ne tekee muutakun lääkkeiden arvoihin liittyviä kokeita
Tutkimusten mukaan litium estää alzheimeriä. En tosin tiedä missä muodossa.
Kyllä huolelliset lääkärit ainakin pois sulkee kilpirauhassairaudet vaikka ei olisikaan mitään erityista epäilystä siitä.
Entä kiireiset ?
Litium ei ole neurolepti, neuroleptit ovat psykoosilääkkeitä, tarkemmin kai sanotaan psykoosinesto lääkkeitä.
Enemmän Litiumia käytetään mielialan hoidossa, ehkä joskus myös psykooseissa. Kyllähän psykoosisairaillakin voi mieliala vaihdella, ja usein vaihteleekin.
Aikoinaan kun kävin psykiatrian poliklinikalla, ja kun oli aika psykiatrille tulossa, laittoivat ennen sitä käymään labrassa. Verikokeisiin kuului myös kilpirauhasarvot.
Kerran vuodessa niin seurattiin, vähän laajemmin otettiin labroja.
Se ei ole väärää tietoa, että kaksisuuntaiseen voi liittyä psykoottisia oireita, koska siihen voi liittyä myös niitä.
Mistään lääkkeestä ei voi sanoa varmaa, että se estää psykooseja. Psykoosi voi tulla lääkityksistä huolimatta.
Itse käytin aikoinaan Litiumia, ja kaikkia muita mahdollisia psyykenlääkkeitä, usein monia lääkkeitä samanaikaisesti.
Ne sekoitukset ei ainakaan estä muistin heikkenemistä, alkoi olla ongelmia muistin kanssa jo suunnilleen nelikymppisenä, vuosien varrella vain pahenee, vaikka ei enää mitään lääkkeitä ole ollut käytössä moniin vuosiin.
No sairaanhoitajillakin on oikeus tehä tiettyihin kokeisiin lähetteet.
Soittaa terveyskeskukseen tai käy paikan päällä.Kyllä ne mulle ainakin on tehnyt lähetteet.
Ehkä sillä on väliä mikä määrä ja mitä litiumia. Noin ne sai tulokseksi kokeessa. Toki muita lääkkeitä ei noilla vanhuksilla ollut
Mulle ei tehty ikinä. Testattiin vaan klotsan arvot ja siihen liittyvät. Se perus koe
Klotsapiinia käytettäessä ei testata mitään lääkeainearvoja, vaan katsovat valkosolut kerran kuukaudessa, koska lääkkeellä on harvinaisena haittana, että se saattaa laskea veren valkosolujen määrää, joka taas on vaarallista, koska valkosolut suojaavat infektioilta.
Niiillekkin se tieto tulee vahingossa labrojen mukana.
Oletko koskaan edes pyytänyt muita kokeita?
Sairaanhoitaja kerran teki mulle pyydettyna lähetteet kilpparikokeisiin.Maksakokeet.Ym peruskokeita.
On siinä oma testi. S -Klotsa jolla mitataan pitoisuus
Joo, sillonkun käytin. EI ne tee jos ei epäilyksiä. Ainakaan julkisella. Nykyäänhän en käytä kuin unilääkettä eli en tartte verikokeita
Kyllä minä niitä julkisella sain ihan sairaanhoitajankautta.Eikä se edes kyselly minulta mitään oireita.
Ja se oli siis ihan somattisenpuolen sairaanhoitaja.Psyykkisenpuolen sairaanhoitajilla ei välttämättä ole oikeutta tehä labraan lähetteitä.
Voi olla siinä ero, psykiatrian puolella ne ei kovin innokkaasti tee verikokeita kuin pakolliset. Somaattisella en liiemmmin ookkaan ollut
En minäkään ollut silloin potilaana somattisella puolella.Mutta lähetteet teki mitä pyysin.
Alue eroja ehkä. Täällä ei ainakaan tehdä kuin pakosta tai jos epäillään
Onhan siitä jo toki aikaa.
Ei tääläkään kyllä välttämättä saa enää niin helpolla.
Ihan on aina pyydettäessä saanut. Ja ompa psykan hoitaja lähettänyt somaattisen puolen lääkärille, aina kun on ollut tarvetta.
Kuulostaa taas näiden huru ukkojen ja akkojen väitteiltä, jotka ei edes tiedä mistään mitään kun ovat niin sairaita etteivät edes uskalla käydä siellä hoitajalla pyytämässä mitään verikoetta, kun tietävät, että se oma sairaus näkyy ilman verikoetta.
Joitain vuosia sitten ollessani psykiatrisella osastolla hetken aikaa, valittelin fyysistä vaivaa, joka tuli siellä osastolla kaaduttuani, pyörryttyäni.
Psykiatri sanoi minulle " täällä ei hoideta kuin psyykkisiä ongelmia ".
Siinä sinulle huru-väitettä, jos niin luulet.
Jos jossaki mielisairaalassa homma toimii.Ei kuiteskaan tarkoita että jokapaikassa toimis asiat yhtä hyvin.
En tiedä kun ei ole ollut koskaa psykoosia ja ei ole kaksisuuntaista mielialahäiriötä
Sori en ole huru-ukko. Tiedän nää asiat turhankin hyvin kun Leponexin takia piti verikokeissa ja lääkärillä/hoitajalla käydä eikä todellakaan otettu kuin pakolliset jos ei ollut syytä epäillä/pakko. Jopa sillonkun olis ollu syytä testata ei tehty heti kun mähän vaan mt-potilas ja oireet ite keksittyjä. Näin meillä helsingissä
Onneksi nykyään ei tartte käydä verikokeissa kun en ole psykoosipotilas ja varmaan saisin helpommin nykysellä diagnoosilla
No mutta onhan se taas jännä, miten joku somesta haettu sääli on tärkeämpää kuin oikeiden valitusten tekeminen.
Ollaan kokeiltu oikeita valituksia. Ei niistä apua ole, resurssit vähissä jne. Turhaa valittaa kun mikään ei muutu
Sama vanhustenhuollossa. Jatkuvasti kauhukertomuksia eikä asialle tehdä mitään.
Haluaisitko ihan omin sanoin selittää, miksi labroja pitäisi ottaa ihan vain huvikseen, ilman "syytä epäillä"
Ehkä väärä sanamuoto. Mut esim. Psykiatrian osastolla ei oteta mitään mitkä ei liity lääkkeisiin. Entä jos sillä potilaalla onkin joku ongelma joka näkyis muissa arvoissa ja hoito viivästyy? Osastollahan oot täysin niiden armoilla.
Ja julkisella tolla meinasin sitä, että lääkärit ei ota sua tosissaan jos mt-ongelmia. Eli niiden mielestä syytä epäillä ei ole kun vika potilaan päässä
Ei missään muutenkaan kokeita oteta, jos ei ole epäilys jostain sairaudesta.
Psykiatrian osastolla ja avohoidossakin katsotaan perusverenkuva ja jotain maksa-arvoja, sekä kilpirauhasarvot. Niillä siellä mennään, jos jokin olisi pielessä, noissakin kokeissa jo näkyisi jotain.
Ja vieläpä jos ei ole mitään oireita, niin ei silloin epäillä mitään fyysisiä sairauksia.
Jep, mut jos meen lääkäriin ja valitan oireista ei niitä otettu tosissaan koska mt-diagnoosi. Eli kokeita ei otettu vaikka olis ollu tarve
Ei nuitten kokeitten perusteella vielä voi sanoa että onko somattisella puolella joku pielessä.Vaikka ihan ok tulokset ovatkin.Joskus tarvitaan vähä erikoisempiakin tutkimuksia.
Tuosta minullakin on kyllä kokemusta.
Ja vaikka kokeita otettaisiinkin, jos niissä on jotain heittoa, ei ole mikään vialla kuitenkaan, oireilla ei ole väliä, vaikka niitäkin olisi.
Ja jos/kun jokin sairaus, pitkäaikaissairaus todetaan, olet omillasi, ei apuja, ei kuntoutusta, ei fysioterapiaa, tai mitään.
Vaikka on/olisi isoja leikkauksiakin, mitään kuntotutusta ei sen jälkeen saa.
Mt-diagnoosi hankaloittaa monia terveydenhuoltoon liittyviä asioita.
Ja kenenkään on turhaa väittää, että tämä olisi pelkkää kuvittelua tai luuloa, sairasta puhetta, niin monet ovat joutuneet nuo tilanteet kokemaan ihan henkilökohtaisesti. Ja monilla on omaisetkin saaneet seurata ja ihmetellä siinä mukana sitä välinpitämättömyyttä.
Joo. Kummasti kohtelu parani kun diagnoosi ei ole enään skitsofrenia vaan vain C-PTSD+ADHD. Tiedän koska paikallisella terveyskeskuksella on samat hoitajat ja lääkärit jo ollu aika kauan. Vaikken enään tarttekkaan verikokeita antipsykoottien takia joudun käymään siellä muista syistä (Anoreksian jälkioireet) ja kohtelu on ihan erilaista nykyään.
Toisaalta ihan kiva, mut toisaalta järkkyä
Jos kohtelu on kerran muuttunut paremmaksi, niin mitä järkkyä siinä enää olisi ?
Älä mieti sitä, millaista oli aiemmin, ole tyytyväinen, että nyt on paremmin.
No kertoohan se asenteista yleisellä tasolla. Mussa ei mikään muu muuttunut kuin mitä papereissa lukee
Tuosta sen näkee, kuinka iso vaikutus niillä taustatiedoilla on, vaikuttaa asenteisiin, vaikka joku muu voi toisin väittää.
Lakikin tosin sanoo, että potilaita on kohdeltava samanarvoisesti riippumatta potilaan taustasta, etnisyydestä, sairauksista, tai mistä tahansa.
Vaikkakin totuus lain toteutumisessa on joskus täysin erilainen.
Osastolla pystyy juttelemaan lääkärin kanssa, ja hänelle pystyy kertomaan myös muista kuin mielenterveysvaivoista.
Kerran viikossa 30-60min ja lääkäri ei välttämättä usko tai sanoo ettei kuulu tänne vaan muualle. Jos ei oo näkyvää vikaa niin onnea vaan avun saantiin osastolla. Kokemuksesta voin sanoa ettet sitä saa
Laki sanoo mitä sanoo mut eipä taida ennakkoasenteet olla laittomia
Voi toki.
Se on sitte eri asia miten suhtautuu.
Se oli mullaki osastolla tosia vaikea saada katetrointi virtsaummen takia.2-3vrk virtsat kerkes kertyä ennen kuin otti asian vakavasti.
Ite osastolla opin ettei ketään kiinnosta joten turha sanoa. Vatsatautiakaan ne ei uskonu ja pakotti nenämahaletkuun, piti oksentaa hoitajan jalkojen eteen ennenku uskottiin (en tarkotuksella toki, sattu vaan olemaan eessä)
Osastolla on aikalailla turha potilaan mistään mennä sanomaan kun ei niitä kiinnosta
Monta vuotta sitten pyörryin osastolla, ilmeisesti lääkityksen takia, koska ei ole ollut ikinä tapana pyörtyillä.
Kolautin pääni, ja osastohoidon ajan valittelin aivotärähdyksen oireita, ja päähän sattui yhteen kohtaan kovemmin koko ajan. Oli siitä kohdasta kosketusarkakin.
Psykiatri sanoi vain, etteivät he hoida fyysisiä vaivoja.
Vielä monta kuukautta osastohoidon jälkeen päässä oli sama kipeä kohta, kunnes kipu katosi, ja palasi taas lähes puolen vuoden tauon jälkeen uudestaan.
Lopulta se meni kuitenkin kokonaan ohi.
Mutta asiaan liittyen voin sanoa, että ei osastolla välttämättä puututa muuhun kuin psyyken lääkitsemiseen, ja keskustellaan silloin tällöin lyhyesti hoitajan kanssa.
Voi sen lukea jonkinlaiseksi kunnianloukkaukseksi, jos lääkäri sanoo jotain loukkaavaa.
Tosin sitä ei potilas pysty millään todistamaan, kun on vain sana sanaa vastaan. Ja siinä on potilas heikommassa asemassa.
Mäkin kaaduin ja sain leukaan aika paljon verta vuotavan haavan. No ei ketään kiinnostanu tehä asialle mitään vaikka menin sanomaan. Iltavuoron hoitaja vasta anto laastarin, sitä ennen vessapaperilla tyrehdytin vuodon ja nyt on vähän ruma arpi sit leuassa
Minunkin päänsärky leimattiin psykoosiksi.
Onneksi kuiteski lomalta palatessa sain salakuljettettua omat aspiriinit.
On se aika kamalaa kun pitää salakuljettaa.
Ja toiseks, jos onnistuit niin huono valvonta. Aspiriinin tilalla olis voinu olla huumeita
Aika hyvä valvonta oli mutta sain vaan piilotettua niin että ne ei vaan löytänyt niitä.Eihän sielä kuiteskaan mitään läpivalaisuvehkeitä ollut niinku esim lentoasemilla.
Lääkkeet huumas ihan tarpeeksi hyvin niin ei tarvinut enää niitä salakuljettaa.
Onko se siis toivottava olotila, että lääkkeet huumaavat ?
Noh. Aspiriinin jos saa niin saamyös huumeita
Ei päihde ongelmaisia oteta osastolle.Päihde ongelmat pitää hoitaa ensin.
Skitsofreniaa ei voi vain terapialla hoitaa, tarvitaan ehdottomasti myös lääkettä hillitsemään psykoosia. Moni kokeilee ja huomaa, että ei olisi kannattanut.
Tämä kyllä totta. Mutta skitsofreniaakin on eri asteista, joillain on pahempana, jotkut pääsee vähemmällä, lievemmillä oireilla.
Lieväoireisille saattaisi jonkinlainen terapiamuoto auttaakin.
Lievään voi terapia riittää. Toki onko silloin oikeasti skitsofrenia vai ei on sit eri asia
Tämäkin totta.
Myös lääkäreissä on eroja, joku lääkäri voi pitää potilaan sairautta esim. skitsofreniana, kun taas joku toinen ei.
eli vaikka olis lievä skitsofrenia . ei ole haitaksi jos vähän näkee tai kuulee harhoja
Riippuu kai millasia ne on?
Jotkut pärjää harhojensa kanssa suhteellisen hyvin. Voisi sanoa, että siinä vaiheessa tilanne on vielä hallinnassa, kun ihminen ymmärtää jonkun oudon jutun ( äänen, näyn, tms. ) harhaksi. Jos harhat alkaa menemään sekaisin todellisuuden kanssa, eli todellisuudentaju hämärtyy, silloin on jo aika paha tilanne, psykoosin suuntaan.
en tiedä kun ei ole kokemusta. Mutta mikä luetaan lieväksi harhojen näkemiseksi ja kuulemiseksi. Se ei ole kuitenkaa normaalia vaikka olis kuinka vähäistä
Olipa normaalia tai.
Ilman harhoja elämä olisi liian tylsää ja ykstoikkosta.
Skitsofrenia mulle ei ole sairaus vaan se on mulle rikkaus.
Mitä on lievä skitsofrenia? Onko se sitä, että ihmisellä on sairaudentunto, ja että hän ottaa vastuuta omata voinnistaan, ja käytännöllisesti katsoen parantaa itse itsensä, vaikkapa menemällä sinne terapiaan omalla rahalla?
Kai tärkeintä on ettei ne haittaa toimintakykyä. Ehkä tinnitystä vastaavat on sit lieviä
Määrittele omalla rahalla? Monet on kelan tuilla ja terapiat ilman kelan tukea on kalliita ja senkin avulla kalliita. Ilman tukea voi mennä helposti yli 100e per kerta
onko tinnytys sama kuin harhat?
Kyllä näinkin voidaan ajatella. Ja sehän on vain hieno asia, kun potilas/sairas osaa ajatella omaa " ongelmaansa " rikkautena.
Joskus jostain ikävämmästä jutusta voi olla myös hyötyä jossain mielessä.
Upeaa, että suhtaudut asiaan tuosta näkökulmasta.
Lievä skitsofrenia voisi paremminkin olla lieväoireinen skitsofrenia.
Joillain pysyy oireet minimissä lääkkeiden ansiosta.
Ihan oikeesti. Missä sulla on ystävät,harrastukset, mielekäs tekeminen jos harhat tuo sulle iloa ja onnellisuutta elämään. Hyvä että sulla on ne harhat elämässä muuten sulla ei olis mitään nähtävästi tuomassa iloa elämään.
Ei ole.
Tinnitus johtuu jostain korvaan liittyvästä ongelmasta.
Tinnitus ei ole harhaa, siinä on korvassa joku tietynlainen ääni ( ehkä joku vinkumisen tai huminan tyyppinen ), jota kutsutaan tinnitukseksi, en tarkkaan tiedä, kun itsellä ei sellaista ole. Ehkä voisi sanoa, että korvassa " soi ".
Ennen vanhanhan jotkut vanhukset käytti tuollaista ilmaisutapaa, kun korvassa kuului epämääräistä " ujellusta ". Ehkä jo siihen aikaan se oli tinnitusta, sitä ei vaan ollut vielä keksitty, diagnosoitu.
Tinnitus voi olla myös lievää, joillain se taas haittaa jokapäiväistä elämää.
Tinnitus ei ole psyykkinen sairaus, eikä ongelma.
Pitäiskö kaikilla oll harhoja niin kaikki olis tyytyväisiä ja onnellisia kun kaikilla ihmisillä olis harhoja.
No ystäviä ei ole.
Mielekästä työtä on kolmena päivänä viikossa.4h per päivä.
En tarkoittanut sitä noin, että kaikilla muka pitäisi olla harhoja.
Kerroin vain tuolle jollekulle, että hyvä, kun hän osaa ajatella harhansa voimavaraksi.
Miksei? etkö halua ?
No ei varmaan mitän uutta ole jos sairastuneelta kaverit kaikkoaa.
Emmä minä tiedä miten skitsofrenikolta katoaa ystävät
Totta. Kelan rahat on jonkun toisen verorahoja.
Ei mut osalla tinnityksen kaltaiset äänet on harhoja jos skitsofrenia. Ei oo aina puhetta
Aika monella sairaus vie läheiset pois. Osa oireiden takia jne
Omaiset eivät yleensä lähde minnekään, vaikka joku perheenjäsen sairastuisi.
Kaverit ja ystävät saattavat ottaa etäisyyttä, mikä voi johtua sairaan ihmisen oireilun aiheuttamista vaikeuksista esim. ihmissuhteissa.
Oikein hyvät, parhaimmat ystävät eivät tosin hylkää toista edes sairauden takia.
Joskus myös sairastunut ihminen itse ottaa etäisyyttä kavereihin ja ystäviinsä, kuka sitten mistäkin syystä.
Yllätyin vaan kun joku pitää tinnitystä lievänä skitrofrenian oireena.
" Kai tärkeintä on ettei ne haittaa toimintakykyä. Ehkä tinnitystä vastaavat on sit lieviä "
okei mutta se ole sama kuin tinnitys koska tinnitykseen ei ole hoitoa ja onko skitsofrenioassa se vinkuna,suhina ,humina jatkuvaa vai loppuko jossain vaiheessa?
No minulla ei ole vienyt ja tiedän muitakin joilla on ystäviä mt diagnoosista huolimatta.
Eihän kaikilta katoakkaan. Maailmassa on jopa runsaasti skitsofreenikkoja, jotka pystyvät olemaan tositen skitsofreenikkojen ystäviä.
Eli ihan samalla tavalla kuin terveilläkin, niin se luonne vaikuttaa aika paljon siihen, miten sitä ystäväpiiriä saa ylläpidettyä.
Se nyt oli vain paras vertauskuva lievään ääniharhaan joka ei ole ääni
Hmm. Ehkä ne jotka hylätään on niitä jotka ravaa osastolla ja sen takia... Jää omaiset/ystävät pois
Itse ravasin aikoinaan osastolla liiankin usein, siitä on jo monia vuosia aikaa.
Omaiseni eivät minua hylänneet, kävivät katsomassa minua usein, ja lomailin heidän luonaan. Parhaat ystävät ja kaverit myös pysyivät. Olin vain ajoittain poissa kavereiden yhteisestä tekemisestä, kun olin osastolla, ja kun en ollut osastolla, vietin aikaa ystävien ja kavereiden kanssa.
Mielenkiintoista. Meiän ryhmässä hirveen moni on omaisten hylkäämiä ja ainoot kaverit on netissä. Tosin 50 on pieni otanta
Muistan hyvin, kun vuosia sitten olin paljon osastoilla hoidossa, niin kyllä siellä monilla potilailla kävi omaisia katsomassa, joillain myös kävi kavereita vierailulla.
Oli toki heitäkin, joita ei kukaan käynyt katsomassa.
Kyllä mua käytiin katsomassa osastolla mutta huomasin sen seikan että oli semmosta muodollista vaan.
Se lämpö puuttui.
Voi johtua siitäkin, kun ihmisille on muutenkin usein hankalaa tehdä sairaalavierailuja.
Pelkkä sairaalaympäristö voi viedä sen lämmön tunteen vierailusta.
Tuskin sairaala muuttaa omaisten lämpöisyyttä mihinkään, samat tunteet siellä sisimmässä on kuitenkin.
Ei pidä paikkaansa.
Sama kylmä asenne vanhemmilla on jatkunut sen jälkeenkin.
eli tinnitys voi olla sama kuin ääniharha
Niin mutta ei ole yhtään kaveria tai ystävää tai ihmissuhteita ollenkaan
Jatketaan tuota saattaa olla niin ja näin pohdintaa.
Se, jos vanhemmat tuntuvat suhtautuvan kylmästi, voi johtua siitä, että he eivät halua ajatella, eikä ihan hyväksyäkään, että oma lapsi on sairastunut.
Se nyt ei ole lapsen vika lainkaan, jos hän sairastuu, on sitten aikuinen tai alaikäinen lapsi.
Vanhemmat saattavat käydä läpi myös jonkinlaisia itsesyytöksiä, mitä ehkä ovat tehneet väärin, miksi lapsi sairastui, ym.
Ihmismieli on monimutkainen, mutta itseään ei kannata alkaa syyttelemään siitä, että on sairastunut. Sille kun ei voi mitään, sairaus tulee tai ei tule.
Ehkä meillä vaan nyt epäonnisia. Tampere, Oulu ja helsinki edustettuna eikä eduksi. En toki tiedä taustoja ja onko oikeesti totta, en oo ikinä nähny ketään noista livenä.
Toki oli totta tai ei, ne ainakin tuntee ittensä hylätyksi syystä tai toisesta
Joo. Tosin sillon se ei oo kuuloon liittyvä ongelma vaan harha. Tiedän yhdellä jolla tinnitys kuvaa parhaiten harhaa mitä se kuulee joskus
Jotkut saattavat niin sanotusti erakoitua sairastuessaan, niin jäähän siinä ihmissuhteet vähiin väistämättä.
Omasta aktiivisuudesta on kiinni, saako kavereita, tai onko niitä.
Ei psyykkisen sairaudenkaan takia ole mikään pakko jäädä kotiin syrjään kaikesta kodin ulkopuolisesta elämästä.
Sosiaaliset pelot voi aiheuttaa syrjäytymistä, vetäytymistä omasta tahdosta, sekä joskus jopa se sairaan ihmisen häpeä omasta sairaudestaan.
Vaikka siinä ei ole mitään hävettävää.
Mä luulen et osa näistä ei enään omaa sosiaalista elämää kännykkää/tietokonetta enempää. Osa asuu asuntolassa vissiin missä muitakin mt-ongelmista kärsiviä (tosin oletettavasti koska nää kokee olevansa yksin niin kaikki omissa kodeissaan vaan).
Aika erakoituneita joo meiän ryhmässä ollaan mua ja paria lukuunottamatta. Erakoituneet on myös niitä mitkä käy kerran kahteen viikkoo suihkussa
Mä olen erakoitunut ja käyn joka päivä suihkussa ja pesen hampaat aamuin illoin.
No ehkä mt-ongelmat ilmenee eri tavalla. Onhan tuolla yks joka ei käy ikinä ettei CIA salamurhaa sitä
Varmaan paljon myös velkarahaa seassa.
Ei varmaan verorahat yksistään riitä menoihin.
Stadenissanissa jäälohkar tuli alas ja sattu päähän. Linssin vieriessä ympärillä oli ihan hiljasta.
Herra armahda ja päästä meidät kaikki diagnoosiuskovaisuudesta, niiden antamisen ja saamisen kaikkivoipaisuudesta; ja siitä, että mikään diagnoosi tässä maailmassa muka selittää ja ratkaisee kaiken ja kaikki yksilön ongelmat!
Oli yksilöllä sitten mikä tahansa diagnoosi, niin kuka tahansa meistä voi ahdistua, masentua, olla välillä pirteämpi, ja välillä alakuloinen, vetämätön, tai nähdä jopa harhoja. Alhaiset hemoglobiinilukematkin aiheuttavat psykoottisia oireita
Voisiko sitä tämä maailma, ja tässä maailmassa olevat lääkärit ja kaikki ihmiset tulla sieltä kivikaudelta uuteen moderniin aikakauteen, jossa ihmisen oireita selvitettäisiin ja oireita aiheuttavia ja taustalla olevia asioita ratkaista muiden, kuin medikalisaation keinoin?
Miettimistä ihan kaikille!
Amen!
On järjestelmälle hyödyllisempää lääkitä pientä sopeutumatonta joukkoa kuin siirtää vastuuta yhteiskunnalle, koska lääkitys yksilöllistää ongelman ja vapauttaa rakenteet tarkastelulta.
Toisaalta, liian runsaat lääkitykset voivat myös aiheuttaa sitä sopeutumattomuutta.
On hyvä pohtia, mikä johtuu mistäkin, ja mikä johtaa mihinkin.
Ja mikä vapauttaa rakenteet, ja millä tavalla ? Usein mt-ongelmista kärsivät joutuvat kärsimään ongelmastaan, koska heitä kohdellaan joskus hyvinkin ala-arvoisesti, esim. somaattisen puolen terveydenhuollossa. Joitain halveksitaan ja syrjitään muissakin yhteyksissä.
Riippuu myös itse sairaudesta kärsivästä, kuinka hän tuntee tulleensa kohdelluksi, kohdatuksi, joskus voi vain tuntua siltä, vaikka mitään huonoa ei olisi osakseen saanutkaan.
Miten näitäkin katsotaan, ja mistä tai kenen, näkökulmasta.
Lisään vielä, että syrjintä ja jonkinlainen " tarkastelu " ovat myös osa rakenteellista ongelmaa.
Vahvistat vain pointtiani. Tämä on täsmälleen se kehikko, jolla vastuu liu’utetaan pois rakenteista ja palautetaan yksilön kokemukseen ja tulkintaan. Kun todetaan, että “voi vain tuntua siltä”, tehdään klassinen epistemologinen temppu: kokemusta ei kiistetä suoraan, mutta sen painoarvo mitätöidään. Se on siistimpi versio sanomisesta ”ongelma on sinun päässäsi” – kirjaimellisesti. Samalla myönnät epäsuorasti kaksi olennaista asiaa: lääkitys ei ole neutraali ratkaisu, vaan voi pahentaa toimintakykyä, mt-diagnoosi vaikuttaa siihen, miten ihmistä kohdataan muualla terveydenhuollossa. Jos nämä ovat totta (ja ne ovat), silloin järjestelmä todellakin tuottaa sopeutumattomuutta eikä vain hoida sitä. Ja jos näin on, väite siitä, että kyse olisi vain yksilön kokemuksesta, ei enää kanna.
Minulla on omaa kokemusta tuosta ongelmasta. Mt-taustalla on joskus tullut saatua, jos rumasti sanon, niin paskaa niskaan. Tarkoitan nyt kohtelua somaattisen terveydenhuollon puolta. Joskus mt-diagnoosi on sillä puolella haitta, joskus jopa este, kun puhutaan jonkun somaattisen sairauden tutkimisesta tai hoitamisesta.
Onneksi tämä on kuitenkin harvinaisempaa, mutta sitä tapahtuu, sitä ei voi kukaan kieltää.
Jopa yksi psykiatri kerran pahoitteli asiaa, kun keskusteltiin, ja kerroin millaista on hakea apua somaattisiin vaivoihin. Psykiatrin mielestä tämä ongelma on kuulemma " yleisessä tiedossa ".
Toki omalla kohdallanikin kokemukset ovat olleet yksilöllisiä, siis juurikin sitä, miltä itsestäni on tilanteissa tuntunut.
Joskus on terveydentila, sairaus, selvinnyt, eikä psykiatrian puoli olisi sitä voinut hoitaa, vaikka kovastikin vuosia sitten sille puolelle ohjattiin. Vaiva hoitui ainoastaan sisäelimiin kajoavalla leikkauksella.
Minusta on kiinnostavaa, että kuvaat hyvin konkreettisia ja toistuvia ilmiöitä, mt-diagnoosin toimimista esteenä somaattisessa hoidossa, ammattilaisten oman myönnytyksen siitä, että ongelma on “yleisessä tiedossa”, ja jopa vuosien mittaista väärää hoitopolkua, mutta päätät silti toteamalla, että kyse oli “siitä, miltä itsestäni tuntui”.
En sanonut, että oli kyse siitä, miltä minusta tuntui.
Tarkoitin lähinnä sitä, että se oli minun tunne, minun kokemus, jota joku toinen voisi väittää että " sinusta vain tuntui siltä ". Sen takia mainitsin, että juurikin sitä, miltä itsestäni tuntui.
En nyt osaa tuota ymmärrettävämmin selittää.
Enkä ole missään vaiheessa maininnut mitään mistään väärästä hoitopolusta. (Turhaa laittaa sanoja toisen suuhun. ) En sano hoitopolkuja vääriksi sen takia, että niissä jotain epäkohtia joskus on ollutkin. Minä en ole ollut hoidon aikoihin se ammattilainen, olen ollut potilas.
Mutta juuri tämä asetelma on se, mihin itse tartun. Se, että joudut jo valmiiksi kehystämään kokemuksesi puolustavasti, kertoo jotain olennaista. Se kertoo, että tiedostat, kuinka helposti mt-tausta tekee potilaan kokemuksesta kyseenalaistettavan, ei siksi, että tapahtumat olisivat epäselviä, vaan siksi, että kokijaa pidetään lähtökohtaisesti epäluotettavana. Se on rakenteellinen ilmiö, ei henkilökohtainen väärinymmärrys.
En tarkoittanut väärää hoitopolkua syytöksenä tai ammattilaisten virheiden moralisoimisena. Tarkoitin sitä, että hoito ohjautui pitkään psykiatrian puolelle, vaikka ratkaisu löytyi lopulta somaattisesta hoidosta ja kirurgiasta. Se ei tee hoitohenkilökunnasta huonoa, mutta se kertoo siitä, miten voimakkaasti mt-puolen diagnoosi voi ohjata.
Et tietenkään ole ollut hoidon aikana ammattilainen, vaan potilas. Juuri siksi kokemuksesi on tässä keskustelussa relevantti. Potilas näkee seuraukset, ei päätöksentekokaavioita. Kun tällaisia kokemuksia kertyy useilta ihmisiltä, ja ammattilaiset itse sanovat ilmiön olevan “yleisessä tiedossa”, silloin puhutaan jo järjestelmän toimintatavasta, ei yksittäisistä epäonnisista kohtaamisista.
Tämä ei ole sanojen laittamista kenenkään suuhun, vaan sen erottamista, mikä on yksilön kokemus ja mikä on se rakenne, joka tekee tuon kokemuksen mahdolliseksi, ja toistuvaksi.
Kiitos tästä selvennöksestä.
En ole täydellä järjellä varustettu syystä että elämä on mennyt miten on. Mt-ongelmia, päihteitä, jne.
Oma tapani kertoa jotain asiaa ei välttämättä mene aina niin hyvin, että jotkut viisaammat täysin ymmärtäisivät, mitä milloinkin tarkoitan ( en pidä itseäni erityisemmin tyhmänä, mutta myönnän, että viisaampiakin on ).
Tuossa äskeisessä kirjoituksessasi mainitsit, että " se ei tee hoitohenkilökunnasta huonoa...". Ymmärrän tuon täysin.
Olen huonon kohtaamisen jälkeen pohtinut, että lääkäri ei ole vain osannut kohdata, onko sitten asenteellista, vai mitä on. Joskus tosin tullut suora vaikutelma, että saattaisi johtua myös mt-taustasta. Joskus on lääkäri kyllä puheellaan tehnyt sen selväksi, jopa loukkaavalla ja alentavalla tavalla ( onneksi ei kovin usein , vaikka yksikin kerta on liikaa ). En tosin ole kokenut tai ajatellut lääkärin olevan millään tavalla huono lääkärinä, uskon, että työnsä osaavat, asenne ja käytös ovat olleet se ongelma, jos/kun on harvoin ikäviä tilanteita ollut.
( Tulee välillä yksikköä, välillä monikossa...)
Tämä on sellainen aihe, että tästä pitäisi olla keskustelua ihan yleisellä tasolla, koska yllättävän monet potilaat törmäävät samantyyppisiin tilanteisiin, niistä ei vaan ääneen huudella missään.
Mistä se sitten johtuu, että epäkohtia ei haluta nostaa julkisesti esille ?
Tai no, kyllähän senkin jotenkin ymmärtää, kuka haluaisi julki tietoa mistään " mainetta pilaavasta " toiminnasta, tms.
Ongelma ei ole ainoastaan olemassa mt-taustaisten kohdalla, tällaista kohtaa esim. vanhukset, pitkäaikaissairaat, alkoholistit tai muut päihderiippuvaiset.
Voisi sanoa, että aihe on tärkeä, joka koskee useampaa ihmistä kuin moni osaa kuvitellakaan.
Kiitos, että kirjoitit tämän noin avoimesti. Juuri tuo, miten erottelet ammattitaidon ja kohtaamisen, on minusta olennaista. Usein ongelma ei ole siinä, osaako lääkäri työnsä, vaan siinä, millaisin oletuksin potilas kohdataan.
Minusta erityisen puhuttelevaa on se, että tunnistat saman ilmiön koskevan muitakin ryhmiä: vanhuksia, pitkäaikaissairaita, päihderiippuvaisia. Se kertoo, ettei kyse ole yksittäisten ihmisten herkkyydestä tai “vaikeudesta”, vaan siitä, miten järjestelmä suhtautuu haavoittuvassa asemassa oleviin.
On myös harmillista, että usein mt-taustan, päihteiden tai pitkäaikaissairauden kohdalla ihminen tietää, että hänet voidaan helposti kuitata hankalaksi, epäluotettavaksi tai vaikeaksi persoonaksi. Kun tämä leima iskeytyy, kaikki myöhempi tulkitaan sen läpi. Siksi moni ajattelee: parempi olla hiljaa kuin vahvistaa ennakkokäsityksiä. Turhan usein myös potilas saattaa kokea häpeää tilanteestaan, jolloin asia kääntyy sisäänpäin, eikä senkään puolesta ole välttämättä uskallusta puhua asioista ääneen.
Ajattelen, että tämä ei ole syyttelyä yksittäisiä ammattilaisia kohtaan, vaan tarve puhua ääneen asiasta, joka koskee yllättävän monia. Ilman puhetta mikään ei muutu, ja hiljaisuus palvelee aina enemmän järjestelmää kuin potilasta.
Minulla on mt diagnoosi ja syksyllä alkoi vaihdevuodet niin minun piti verikokeilla todistaa terveydenhuollolle vaihdevuodet ja sitten sain hormonikorvaushoidon koska vaihdevuosioireita ei voi osoittaa fyysisillä oireilla,koska ne ei näy päälle päin. Olen myös jo sen ikänen että vaihdevuodet on hyvin todennäköiset mutta silti vaadittiin verikoe.
Turhaan syyllistät itseäsi ja mt-taustaasi tuossa tapauksessa, ei ole mitään syytä hävetä, tai muutakaan, se ei tee sinusta huonoa ihmistä. Sinulta ei sen takia otettu verikokeita, että sinulla on mt- diagnoosi, vaan sen takia, että on nähty vaihdevuosien olemassaolon mahdollisuus.
Tehdään niitä kokeita myös naisille, joilla ei ole mt-diagnoosia.
Sinun ei ole tarvinnut todistaa terveydenhuollolle yhtään mitään, he ovat toimineet tavalla, jolla vaihdevuosien mahdollisuus selvitetään.
Sinussa ei ole mitään vikaa. Vaihdevuosiakaan ei voi viaksi sanoa, koska ne kuuluu naiseuteen tietyssä ikävaiheessa.
Olen itsekin hiljaa ehkä juuri osittain häpeän takia ( se tosin pienin ongelma ), mutta myös siitä syystä, kun taustalla on diagnoosit, sekä kokemuksia vuosien varrelta, kuinka vaikeaa on tuoda jotain asiaa esille, koska niin helposti uskottavuus katoaa johonkin. Vaikka sitä ei ole vaikeaa arvata, mihin se katoaa, diagnoosien taakse.
Jos/kun alkaa yrittämään jotain epäkohtaa saada selvitettyä, kääntyy se piakkoin siihen, ettei uskota, koska....
Omalta kohdaltani voin sanoa, että se on todella turhauttavaa, enkä sitten jaksa enkä viitsi yleensä yrittää tehdä samoja asioita uudestaan, niin sanotusti nostaa kissaa pöydälle ammattilaisten pyyhkäistäväksi yhdellä huiskauksella.
Vaikka kuinka tekisi mieli nostaa asia (joidenkin potilasryhmien saama kohtelu ) näkyvästi ja kuuluvasti esille, sekä itseni, että myös monien muiden takia, en ainakaan itse tule sitä tekemään.
Ihmiset, joilla on samantyyppisiä kokemuksia terveydenhuollosta ymmärtävät kyllä, miksei asiaa kovinkaan moni halua nostaa esille.
Minulla on kyllä muutamia positiivisia kokemuksia myös uskottavuudesta, minuakin on uskottu puututtuani joihinkin epäkohtiin. Ja se tietenkin antoi jonkinlaista voimaa, että edelleen, jos tulee vaikeampia tilanteita eteen, niin ilmoitan oman kantani, ja tarpeen tullen myös valitan mahdollisista epäkohdista. En halua yleensäkään mihinkään ns. pikkuseikkoihin puuttua, niitä tulee liian usein. Niistä en edes viitsi välittää, annan tilanteen tulla ja mennä. En syyttele siitä itseäni, jos toisen henkilön asenne on pielessä. Ennemminkin se vain harmittaa, joskus myös hämmästyttää ja ihmetyttää.
Myös se, jos jostain haluaa tehdä valituksen, muistutuksen, tms. on tapahtuma pystyttävä jollain lailla todentamaan, todistamaan, että on ollut jokin epäkohta, epäasiallisuus, tms.
Pari kertaa minullekin on ylemmältä taholta ilmoituksen jälkeen vastattu " kun on vain sana sanaa vastaan...". Useimmiten potilas on lääkärin kanssa vastaanotolla kahden kesken, niin sanotusti todistajia ei ole, jos tulee jotain hankaluutta. Eikä ole vaikeaa edes arvata, kumpaa silloin uskotaan, ammattilaista useimmiten.
Nämä asiat eivät tule muuttumaan mihinkään suuntaan ainakaan oman elinikäni aikana enää, mutta toivon totisesti, että tulevaisuudessa ihmisillä olisi helpompaa myös hoidattaa itseään ja sairauksiaan, että heitä kohdeltaisiin ihmisarvon mukaisesti, riippumatta siitä, onko heillä mt-ongelmia, tai jotain muita ongelmia, ovatko he iäkkäämpiä, sairaampia, tms.
Joo mutta lokakuussa jo kerroin mutta marraskuussa ramppasin lääkärissä oiretten takia joita hoidettiin buranalla ja panadolilla. Kun tosiasia on ettei särkylääkkeet sisällä estrogeenia. Vasta marraskuun lopussa lääkäri laittoi mut verikokeisiin jossa mitattiin hormonipitoisuudet ja sen jälkeen pääsin tämän vaihdevuosi asian kaa eteenpäin.
Käypähoitosuunnilman mukaan hormonikorvaushoito voidaan aloittaa ilman verikokeita.
Kyllä minä tiedän että vaihdevuodet kuuluu naisen elämään kun ikää kohta 50 vuotta mutta terveydenhuolto ei voi oireita yhdistää vaihdevuosiin. Kun kerron kuumista aalloista niin niistä ei keskustella vaan ne kirjataa potilaskertomukseen ,potilas puhuu vaihdevuosista. Niin kait puhun kun on vaihdevuodet. Mutta sitä en voi käsittää että joku burana tai panadol korvaa estrogeenin.
Olet nyt kuitenkin saanut sen estrogeenin, niin unohda se pari kolme kuukautta, kun eivät ensin mitään tehneet, eivätkä uskoneet. Asiahan päättyi loppujen lopuksi itsesikin toivomaan tulokseen.
Älä jää murehtimaan menneitä, vaan nauti elämästäsi sen verran kuin pystyt. Älä elä eilisessä, älä liikaa huomisessa, keskity tähän päivään, tähän hetkeen.
Lokakuu-marraskuu, noin kaksi kuukautta on vieläpä lyhyt aika, jonka olet rampannut lääkärissä, monet joutuvat ramppaamaan useampien vuosien ajan. Pääsit loppujen lopuksi aika vähällä, kunnes asia ratkesi.
Mä en saa aloittaa sitä hormonikorvaushoitoa ennen kuin olen käynyt mammografiassa ja ultrassa,koska lääkäri löysi jotain poikkeavaa. Eli ennen en saa aloittaa. Ja jos kuvissa löytyy poikkeavaa niin en saa aloittaa ollenkaan.
Sehän on hyvä, että selvittävät tarkemmin, ettei tule mitään ongelmia sen estrogeenin suhteen.
Olet ilmeisimmin päässyt hyvälle lääkärille, kun hän on noin tarkka. Ole tyytyväinen.
Ja huomaat varmaan, että sinustakin välitetään, huolimatta psyykkisistä haasteistasi.
Poikkeava löydös voi olla jotain hyvänlaatuistakin, ei kannata alkaa ainakaan pelkäämään pahinta.
Minulla oli joitain vuosia sitten rinnassa joku muutos, ottivat paksuneulanäytteenkin, mutta se muhkura todettiin hyvänlaatuiseksi rauhaskasvaimeksi.
En tosin voi sanoa kenellekään, että kun minullakin oli niin ja näin, niin kyllä on sitten sinullakin.... Itseään ei voi verrata muihin, muita ei voi verrata itseensä.
Oli ihan terveyskeskuslääkäri ja olen tyytyväinen siihen että tutki, mutta aikasemmin kun soitin lokakuussa ehkäisyneuvolaan niin neuvoivat soittamaan sotekeskukseen kun haluan vaihdevuosista jutella. Ja sitten kun soitin vaihdevuosioireista sotekeskukseen niin neuvoivat vaivojen kanssa päivystykseen jossa ei tietenkään muuta tehty kuin määräsivät buranaa ja panadolia. Ja kun nämä eivät sisällä estrogeenia ja kivut ei poistunut niin soitin uudelleen sotekeskukseen puhuakseni vaihdevuosista ja kerroin jälleen kerran vaihvevuosioireista ja jälleen kerran neuvoivat menemään päivytykseen. neuvoivat venyttelee ja syömään buranaa ja panadolia. Kun se venyttely ei lisää estrogeenia elimistössä. Jos venyttely säilyittäis estrogeenin elimistössä niin kellekkään naiselle ei tulis vaihdevuosia. Päivystyksessä määräsivät ketipinoria kuumiin aaltoihin ja vaihdevuosiin . Vasta kun mä sanoin ettei ketipinor sisällä estrogeenia niin lääkäri määräsi verikokeisiin mittauttaa horminipitoisuudet. Vasta tämän jälkeen minä sain ajan terveyskeskukseen johin olin yrittänyt saada lääkärinaikaa jo ajat sitten. Olen siis tyytyväinen että sain se lääkärinajan lopulta mutta se vaati että mä käyn koko kuukauden päivystyksessä ennen kuin sain se lääkärinajan kuitenkin nopeesti. Aikoja oli mutta se että vaihdevuosia hoidetaan särkylääkkeillä ei ole minusta oikein. Minä olin kotona tehnyt lokakuussa jo vaihdevuositestin mutta silti sä et pääse puhuu vaihdevuosista terveyskeskukseen koska 49 vuotiaalle ei voi millään olla vaihdevuodet. Terveydenhuollolle se on ihan mahdoton ajatus,
Ihmekkään et meillä lääkäriajat loppu ja päivystykset tukossa tolla menolla :D
No toivottavasti mun kaltaisia ei ole päivystyksessä enempää eli muita joita terveyskeskus ei ota vastaan vaikka asia kuuluisi heille eikä päivystykseen.
Oon aika varma ettet oo ainut. Oot vaan jäävuoren huippu ongelmasta
Ole nyt vain tyytyväinen, että sait avun.
Tulee varmasti huono fiilis, jos jäät mietiskelemään noita vaikeuksia, joita sinulla oli hetken aikaa. Nythän ollaan jo helpotuksen puolella.
On minuakin pompoteltu edestakaisin terveydenhuollossa, en huvikseni mene hakemaan lääkäristä apuja pitkäaikaisiin vaivoihin, jotka ovat ajoittain pahempana ja oireilevat kovastikin.
En ihmettele yhtään, että terveydenhuollon kustannukset ovat suuria, kun aina vaan käsketään ottamaan uudelleen yhteyttä, jos vaiva ei mene ohi tai pahenee.
Ristiriita jo siinäkin, kun sanotaan, ettei mitään akuuttia vikaa ole, tule uudestaan, jos ei mene ohi tai pahenee.
Jos kerran mikään ei ole vialla, niin miksi käsketään ottamaan uudestaan yhteyttä saman vaivan takia.
Joskus jos jotain tutkitaan, se tehdään niin vaillinaisesti, että joutuu ottamaan uudestaan yhteyttä, ja sitten jo jotain selviääkin.
Jos otetaan jotain kuvia, niissäkin yleensä näkyy jotain, mitä ei kuuluisi näkyä, mutta kun ei ole mitään akuuttia.
Sitten kun varaa ajan " kuuluisalta " h-vointialueelta, sotekeskuksesta, siellä ei tehdä mitään, sanotaan vain, jos et pärjää kotona mene päivystykseen.
Kuka kävisi ajankuluksi tai huvikseen jossain terveydenhuollossa ? Meneehän sinne rahaakin, ja kun totta puhutaan, niin maksaa se yhteiskunnallekin.
Ja sit ihmetellään miks sotekulut nousee. Täs yks syy
Juurikin näin. Eikä se todellakaan ole potilaan syy, heitä on ihan turhaa syyllistää.
Jos/kun käsketään ottamaan uudestaan yhteyttä ja menemään käymään, niin kyllähän sairas ihminen niin tekee, saadakseen jotain apua vaivoihinsa.
Fyysinenkin sairastaminen voi rajoittaa ja heikentää elämänlaatua hyvinkin paljon.
Nainen tarvitsee estrogeenia muuhunkin kuin lisääntymiseen. Estrogeenilla naisen kehossa muitakin tehtäviä kuin olla lisääntymiskykyinen.
Etkö sä käsitä mulla on edelleen vaihdevuosioireita. Ne oireet ei ole kadonneet vielä mihinkään koska en saa aloittaa hormonikorvaushoitoa ennen kuin olen käynyt tutkimuksissa. Keho ei tuota estrogeenia tarpeeksi vaihdevuosissa. Ja sen takia se pitää saada lääkehoidolla. Olen tyytyväinen että pääsin lääkärille mutta ei se pelkkä lääkäri poista oireita jos kehossa ei ole hormonia jotta keho voi toimia normaalisti.
Pompottelu siis taitaa jatkua mut ainakin sait nyt vastauksia ja asiat etenee
Voi hemmetti. Pomputtelu ei jatku. Koita ymmärtää ettei hormonikorvaushoitoa voi aloittaa jos sulla on esim rintasyöpä.
Taitaa niissä päivystyksissä olla useampiakin kaltaisiasi, joille ei terveyskeskuksessa tehdä mitään. Valitettavaa tosin, että näin on.
Tiedän tuon. Tarkoitin nyt asiaa laajemmin kuin estrogeenia ajatellen.
Samaa olin sanomassa hänelle, että asia on nyt kuitenkin menossa eteenpäin.
No onko sinulla todettu rintasyöpä ?
huoh. ei vielä kun mulla on ensi vuonna mammografia ja ultra.
Niin koska päivystyksessä ei voitu enää lisätä buranaa ja panadolia . panadolia meni 3 g ja buranaa meni 2400 mg päivässä ja näillä hoidettiin vaihdevuosioireita.
No kyllä ne sit ton toisen asian tiimoilta pompottelee sua
Ja sit pompotellaan jos syöpä sen kanssa.
Varsinaista kyhmyä ei lääkäri tunnustelemalla löytänyt vaan voi olla vaan ihan normaalia rinnan rauhaskudosta. Mutta se pitää varmistaa kuitenkin ennen korvaushoidon aloitusta.
Sote saa tonkin pompoteltua.
Mullakin oli joku patti rinnassa joitain vuosia sitten.
Tehtiin mammografia, ultra, ja ottivat paksuneulanäytteen. Tuloksena oli hyvänlaatuinen rauhaskasvain.
Mennyt vajaat kymmenen vuotta, mutta se näkyy mammografiassa edelleen.
Noita kahta lääkeainetta ei edes pitäisi käyttää pitempiä aikoja samanaikaisesti.
Lyhyt käyttökuuri on ihan ok.
Mulle sanottiin että voi turvallisesti käyttää ja pitkäaikaisesti. En tietenkään käyttänyt niitä hoitamaan vaihdevuosia. Jos en olis ravannut kertomassa ettei oireet ole hävinnyt niin en olis vieläkään saanut sitä hormonikorvaushoitoreseptiä.
Aloittajalle. Jos olet skitsofreenikko, niin lääkkeet on aina parempi kuin ilman. Oletko miettinyt miksi tulee pahoja oireita? Koska jätät lääkkeitä välistä ja juot alkoholia? Oletko ajatellut sitä, miten paljon huolta vakavasti mt-sairas läheinen aiheuttaa kaikille läheisilleen, kun ei suostu ottamaan lääkkeitä, kieltää ongelmansa ja avun tarpeen? Pitämällä huolta itsestäsi olet myös muille ihmisille helpompaa seuraa, pätee kaikkiin. Kukaan muu ei voi auttaa sinua niin paljon kuin sinä itse.
Muita hyviä neuvoja: lopeta alkoholi, hanki myönteinen yhteisö, aloita vapaaehtoistyö tai työkokeilu, varaa säännöllisesti keskusteluaika hoitajalle/lääkärille, syö 3 terveellistä ateriaa päivässä, peseydy, pese hampaat, ulkoile joka päivä, kirjoita päiväkirjaan kaikesta vaikeasta, tunteista tms, vapaasti, mieti miten voit työllistyä realistisesti, ota kaikki apu vastaan mitä saat, lopeta liiallinen netissä heiluminen ja some, hanki ystävä johon luotat, lopeta roskaruoka, tupakka, limsat, ylimääräinen sokeri, jatkuva syöminen, juo vettä riittävästi.
Ei minulle ole tullut mitään oireita. En ole kommentoinut aloitusta enempää tässä ketjussa. Käytän harvoin alkoholia. En ole myöskään aiheuttanut huolta kenellekään. Huolehdin kyllä itsestäni varmasti paremmin kuin moni ns. terve henkilö. En ajattele enää tässä iässä mitään työllistymistä, kun ei terveillekään ole töitä. Olen ihan onnellisesti eläkkeellä ja huolehdin terveellisestä ruokavaliosta, hygieniasta, liikunnasta, ystävistä enkä polta ja juon todella harvoin.
Lisään...Yhden kommentin jätin tuohon alkuun.
Mistä sait päähäsi, että juon alkoholia, poltan, en peseydy, en syö säännöllisesti, käytän liikaa sokeria, syön jatkuvasti, en juo riittävästi vettä, minulla ei ole ystäviä, syön roskaruokaa, en käy hoitajalla, en pese hampaita ja olen liikaa netissä?
Ja vielä, että minulla on pahoja oireita?
Kaikki on väärin. Mikään ei osunut kohdalleen. Mistä moinen analyysi, jos saan kysyä?
Naurettavia neuvoja ihmiselle, joka peseytyy kerran ja usein kaksikin kertaa päivässä. Hampaat pesee ja lankaa aamuin illoin, ulkoilee, ei ole alkoholiongelmaa. Nytkin makoilee suihkunraikkaana kasvonaamio kasvoilla puhtaissa lakanoissa :)
Nuo naurettavat neuvot tulevat sellaisilta ihmisiltä, joilla on huono asenne mt-ongelmaisia kohtaan. He olettavat, että jos toisella on joku psykiatrinen diagnoosi, niin kaikki diagnosoidut mahtuisivat muka johonkin samaan kategoriaan, eivätkä pystyisi tekemään mitään, eivät osaisi mitään, hyvä, että olisivat joidenkin silmissä edes samanarvoisia ihmisiä.
On aika järkyttävääkin, miten pahasti jotkut ajattelevat " tietynlaisista " ihmisistä, joita eivät välttämättä edes tunne.
Jo tunteminen ja tietoisuus myös psyyken asioista, avaa ihmisiltä silmiä näkemään sairauttakin eri suunnilta, eikä vaan ennalta kuullun ja luullun väärän kuvan oletukseksi.
Ihmiset ovat erilaisia, omanlaisiaan, ovat sitten terveitä tai sairaita.
Ketään ei pitäisi alkaa arvostelemaan, ja vielä vähemmän edes tuntematta toista.
Niin ovat. Pahimmassa tapauksessa hoitohenkilöiltä. He ovat pahimpia lokeroijia, tyyliin sun on pakko syödä lääkkeet koska sinulla on skitsofrenia, vaikka ihminen voi paremmin ilman lääkkeitä ja huolehtii itsestään.
Lääkkeet ei aina toimi ja ole vastaus kaikkeen. Osa pärjää ilmankin. Harva mut jokunen
Tietysti näin joulun aikaan syön enemmän herkkuja ja juon alkoholiakin. Se suotakoon skitsofreenikolle kuten muillekin ihmisille.
Juot jouluna alkoholia ja muina päivinä et? mikä saa jouluna juomaa alkoholia jos kerta muulloin et juo? Eli jouluna annat luvan itsellesi juoda ja sen takia koska on joulu
Haluan rentoutua kunnolla jouluna. Juon muulloinkin, mutta harvoin. Enkä nyt koko joulua ryyppää, ehkä pari kertaa viikon aikana. Sitten uuden vuoden aattona seuraavan kerran.
No sitten. Arkesi on sitten rankkaa ja stressaavaa niin joulu on ainoaa aikaa rentoutua kunnolla.
Toki rentouduin muulloinkin ja monella eri tavalla. Eilen otin kun sain jouluhommelit tehtyä nollatakseni päätä kaiken jälkeen. Seuraavan kerran otan joulun jälkeen lauantaina ja sitten uudenvuoden aattona, että ei tässä ihan juoppoja olla. Tammikuun voisikin koittaa olla raittiina.
Mikäs siinä jouluna on raskaampaa kuin muulloin? mitäs jouluhommeleihin kuuluu kun täytyy nollata pää? Eikö muulloin vuoden aikana ole näin rankkaa?
Joulu nyt on vain kerran vuodessa ja siihen liittyy monenlaista stressiä. En ala luetella hommeleita. Ei ole muuta juhlapyhää johon liittyy niin paljon kaikenlaista.
Teetkö kaikki jouluruuat alusta loppuun asti itse? joululahjojen ostaminen? Joulusiivous koska viikottain ei voi siivota? Mikä on niin stressaavaa että sen takia juomalla pitää nollata. Eikö sulla ole ketäänb joka auttais jos joulun tekemiset on noin rankkaa?
Aika moni muu jakaa saman tunteen joulunalusajan raskaudesta ihan sairaudesta huolimatta. Se on ihan selvä juttu suurimmalle osalle ihmisistä. Kummaa utelemista. Juo silloin kun juo, mitä väliä sillä on ja mitä se muille edes kuuluu.
Mutta eihän lauantaina ole enää joulu jos silloin seuraavan kerran juo? huomenna joulupäivä ja sitten on tapaninpäivä eli silloin voi juoda (koska ovat joulunaikaa vielä)mutta perjantaina ei juoda ja lauanaina taas juodaan ? Mietin vaan jos on lääkitys että suositellaanko alkoholia jos on lääkitys?
ja sitten ollaan 3 päivää juomatta ja sitten uudenvuoden aattona juodaan sitten ja ollaankin seuraavaan jouluun juomatta vai monta juomatontonta päivää kerkee ollee uudenvuoden aaton jälkeen kunnes on taas syytä juoda.
Ei se kirjaimellisesti ole joulu, mutta joulun aikaa ainakin uuden vuoden aattoon, jollei jopa loppiaiseen asti. En mä nyt koko joulua juo. Haluan olla selvänä joulupäivänä ja tapaninpäivänä. Ei tietenkään suositella.
Mutta tänään voi juoda koska on jouluaatto ja huomenna ei enää ahdista ja ylihuomenna ei ahdista mutta tänään voi juoda koska on jouluaatto. ja torstaina ja perjantaina elämä hymyilee ja ei tarvi juoda.
mitä lauantaina tapahtuu. jotain erikoista ?
Heh heh. En ole juonut tänäänkään. Mitä ihmettä sua kiinnostaa mun juomiset noin paljon? Laillinen päihde, joten sama vaikka olisin koko ajan kännissä. Välitän kuitenkin itsestäni ja läheisistäni ja juon harvoin. Olen sitä paitsi paljon rennompi ihminen kun juon joskus. Ei se niin paha asia ole.
Se on mun oma asiani.
"Tietysti näin joulun aikaan syön enemmän herkkuja ja juon alkoholiakin. Se suotakoon skitsofreenikolle kuten muillekin ihmisille. "
Niin sä tosiaan eilen nollasit joulustressin ja nyt oot ollut juomatta . Niin jotkut tarvii alkoholia ollakseen rennompia. Niin eihän se varmaan ole paha . Sulla ei ole skitsofreniaan lääkitystä?
Nähtävästi sulla ei ole lääkitystä kun kuitenkin juot alkoholia vaikka sitä ei suositella,
Aika moni juo lääkityksistä huolimatta.
Niin on. Se vaan kun sanot että juot harvoin niin mitä on usein juominen?
niin en tiedä. Mutta nähtävästi ei ole yhteisvaikutusta kun niin toimitaan
jos se parantaa oloa niin tekee kuten parhaaksi näkee
Sanoin, että juon yleensä harvoin eli 1-2 kertaa kuukaudessa. Joskus pidän tipattoman kuukauden.Se on mielestäni harvoin. Joulun aikaan juon useammin eli noin pariin viikkoon kolmisen kertaa. Usein juominen olisi kerran, kaksi tai useammin viikossa. Siinä on minun rajat. Jokaisella on omansa. Mitä haet tällä utelulla? Et saa minusta alkoholiongelmaista tekemälläkään. Määrätkin ovat aika pieniä. Joskus ei viikkoihin maistu ollenkaan.
En ole sanonit että olet alkoholiongelmainen vaan mietin vaan että jos sulla on lääkitys niin vaikuttaako alkoholi negatiivisesti olotilaan. Mutta hyvä ettei sulle tule alkoholin ja lääkkeiden yhteiskäytöstä mitää negatiivista.
Jos sinä joit eilen , juot lauantaina ja uuden vuoden aattona niin viikkoon mahtuu 3 kertaa
Selvä. Kiitos kun huolehdit. Ei mitään hätää sen suhteen.
No hyvä. Mietin vaan kun jos on skitsofrenia ja siihen lääkitys ja sit vielä alkholia.
Mitä tarkotta määrät on pieniä ? pari kaljaa tai siideriä ?
En juo kaljaa enkä siidereitä. Juon vain lonkeroita muutaman kerrallaan.
no kuitenkin. Huomaatko mitään eroa kun otat lääkkeet ja alkoholia kuin juot vaan lääkkeiden kanssa vettä
Ihme kysymyksiä
No hyvä ettei lääkkeillä ja alkoholilla ole yhteisvaikutuksia . En tiennyt sitä etteivät vaikuta tosiinsa
On. Riippuu lääkkeistä ja annoksesta ja paljon juot mut niillä saa kamalan krapulan ja väsymyksen ainakin seuraacaksi päiväksi. Ja muutakin ihan varmana jos juo paljon. Vaarallista jopa, voi tulla oksennus mut oksennusrefleksi ei toimi ja tukehdut (
Pari lonkeroa ei taida vielä paljoa tehdä mut jos vedät baarissa kunnolla kamaa niin todellakin on. Siksi monet ei ota iltalääkkeitä jos ne käy baarissa
Kun olen vaan lukenut että alkoholia pitäis välttää jos on skitsofrenia. Kuka juo joulupöydässä lonkeroa?
Jos kolme lonkeroa riittää kun on baarissa niin mikäs siinä. Uudenvuoden aattona jos juo kolme lonkeroa illan aikana niin ei voi tulla krapulaa tuosta määrästä . Kun ei muuta alkoholia kerta juo.
Varmaan pääsyy lääkkeet. En tiedä lääkkeettömistä tapauksista liiemmin mutta lääkkeiden kanssa alkoholi ei oikein sovi. Lääkkettömänä se kai lisää harhoja yms mut en oo ihan varma
Kai se joillekkin sosiaalista. Mut yleensähän siellä menee enemmän ja siksi moni jotka juo ei ota iltalääkkeitä ollenkaan (tai no ne jotka tiedän siis)
Tämä joka juo harvoin sanoo että juo vaan kerralla vain muutaman lonkeron. Valehteleeko hän jos sanoo että kolme lonkeroa riittää ? Eihän sitä yhtä lonkeroa tartte tunnissa juoda jos illanvietto kestää useamman tunnin ja se muutama lonkero riittää koko sen päivän ja illan aikana.
En minä missään illan vietossa käy kun kotona juon ja joku ihmetteli että kuka juo joulupöydässä lonkeroa, niin en ole juonut joulupöydässä, vaan aattoa edeltävänä iltana ja sitten seuraavana lauantaina ehkä. Hirveä hulabaloo vähäisestä alkoholin käytöstä.
no jos joku sanoo ettei alkoholi vaikuta skitsofrenialääkkeiden kanssa niin silloin asiat on hyvin.
Vähäinen on kai mielipide asia :D
sinä siis juot yksin kotona kolme lonkeroa uuden vuoden aattona?
Jollekkin toi paljon, jollekkin vähäistä.
kotona yksin juot lauantaina ja uuden vuoden aattona kolme lonkeroa molemmilla kerroilla.
jos sinulla on lääkehoito niin sitä alkoholia ei suositella .
Jokainen on yksilö. Alkoholi % vaikuttaa myös. Noiden lääkkeiden kanssa ei sais kahvia juoda eikä polttaa eikä juoda... Mut moni tekee niin. Osittain sen takia ettei terveydenhuolto kerro mitään. Saat vaan lääkkeet ilman mitään ohjeistuksia
ja moni joka käyttää lääkkeitä ei kovin paljoa ite tutki asioita. Syö vaan tai ei syö.
onko se tupakointi ja alkoholi terveellistä vaikka ei olis skitsofreniaa?
jos yksin kotona juo kolme lonkeroa niin mitä järkeä? sen takia että rentoutuu koska muita keinoja ei ole rentoutua kuin juoda harvoin yksin alkoholia kotona ja sehän kuulostaa todella mukavalta.
Ei mut ihmiset tekee niin. Sellasia me ihmiset ollaa
En ole yksin kotona.
mutta hyvä ettei lääkehoito kärsi . Eihän siitä lääkehoidosta ole hyötyä jos tekee asioita jotka vaikuttaa siihen
En ole missään kohti sanonut, että käyttäisin lääkkeitä. En nimittäin käytä.
On muitakin keinoja rentoutua. Käyn lenkillä, kuuntelen musiikkia ja saunon esimerkiksi. Musiikin kuuntelu on kivempaa kun on ottanut vähän.
meinaatko että 3 lonkeroa riittää uudenvuodenaattona?
Ja mitähön ihmettä se sinulle kuuluu, miten joku random rentotuu? Miten itse rentoudut?
Noh, tupakanpoltto ja alkoholi ja kofeiini vaikuttaa lääkkeisiin. Aika paljonkin. Valitettavasti vaaroista ei kerrota eikä muutenkaan lääkkeisiin ohjeisteta. Oletetaan kaikkien lukevan lääkeselosteet vaikkei näin ole. Toki riippuu määristä mut noiden käytöllä saa veriarvot pieleen ja hoitovasteen heikoksi. Toisaalta huumeitakin käytetään lääkkeiden kanssa et mikään kieltä ei estä. Välttämättä lääkkeiden käyttäjää ei kiinnosta asia lainkaan koska ei usko lääkeisiin yms
Sit oot varmaan lievä jne. Tosi harva pärjää ilman
No hyvä. Pärjäät oireitten kanssa sitten hyvin.
Niin pärjään.
no mikäs siinä sitten .
ja kukaan ei ole kertonut tupakoinnin ja alkoholin haitoista muutenkaan koskaan missään
Oletat et lääkkeiden käyttäjät a) välittää b ) muistaa c) kiinnostunu tarpeeksi
Sua harhat paljoo häiritse elämässä?
Eikö lapsille enää missään kerrota alkoholin ja tupakoinnin haitoista. Kyllä ennen oli asiat paremmin kun koulussa kerrottiin haitoista.
Ei ole harhoja, ei häiritse kun ei ole mitään.
Kerrotaan. Tosin munkin yläaste oli sairaalakoulu ja siellä tunnit luokkaa kato taululta. Kaikki sai 5 tekemättä mitään. Sama nykyisin kyllä normaalissakin koulussa mitä kuullu
no millanen sun skitsofrenia on?
sulla on siis skitsofrenia ilman oireita?
sairaalakoulu on varmaan ihan eri asia kuin peruskoulu. surullista ettei koulussa eikä missään lapset enää kuule tupakoinnjn ja alkoholin haitoista ja kotonakaan vanhemmat ei voi kertoa jos tietävät ettei koulussa näitä asioita käydä läpi
oletko sä saanut oikean diagnoosin jos sulla kuitenkin skitsofrenia jossa ei oireita
Oireeton
Oli psykoosi, mutta ei ole enää vuosiin ollut mitään.
No terveystietoa on ehkä pari tuntia viikossa ja ne menee nopeasti. Ehkäsykin oli 2 tuntia koko peruskoulussa :D
Ei kai vanhemmat kerro jos ne olettaa et koulu kertoo tai ei tuu puheeksi?
oireeton skitsofrenia ja miten sait diagnoosin jos sulla ei ole ollut oireita
Oireeton vuosia? Oikeesti kuulostaa kyll et sul voi olla väärä diagnoosi nyt
jos sulla on ollut kerran psykoosi niin se ei ole sama kuin skitsofrenia. olisit voinut sanoa ettei sulla ole skotsofreniaa . halusit muiden olettavan että sulla on skitsofrenia
Jos ne kuulee niin ei niitä kiinnosta. Ja oikeesti 2-4h 9v aikana niin tuskinpa paljoo mieleen jää.
Ja aikuisena moni jolla skitsofrenia elää päivässä eikä ne paljoa jaksa. Tai oo kiinnostunu. Ne vaan polttaa ja juo
sulla oli skitsofrenia ja et tarvinnut lääkkeitä ja sun skitsofrenia hävis tosta vaan.
Minulla syy se nyt on, että mulla on sellainen diagnoosi? 😀 Ei se kuule ole minun halusta kiinni ollenkaan mitä lääkäri päättää. On ollut useampi psykoosi kyllä. Miksi aina ymmärrät tahallasi väärin?
Siis minunko syy...?
ja lapset ei ole ikinä koulun ulkopuolella kuullut tupakoinnin ja alkoholin haitoista.
miten ehkäsy liittyy tupakoinnin ja alkoholin haittoihin. Luulis nuoren tietävän että mikä kondomi on
Minä olen ainakin kiinnostunut monestakin asiasta ja on skitsofrenia. En juo enkä polta.
Ehkä ne kuulee mut niitä ei kiinnosta/muista? Aika moni anywya kattoo nettiä nykyää vaa
Kertoo vaan peruskoulun tasosta. Yhtä laadukasta opetusta kummassakin.
Ja ei muuten välttämättä tiedä. Mun kavereilla oli normaalikoulussa opetus et ope näytti kondomi paketin ja siinä koko ehkäsy peruskoulussa
jos ei kiinnosta lapsena niin siinäpähän sitten polttavat ja juovat.
Aah. Mut kuulostat kyllä et toi ei voi pitää paikkaansa enään. Mäkin sain väärän diagnoosin pelkästään osastolla olon ja siellä olevien oireiden takia mikä ei vuosia myöhemmin vastannut todellisuutta mut kukaan ei tietenkään julkisella uudelleen tutkinut asiaa koska diagnoosi oli jo olemassa (enkä mä ite tajunnu/osannu et oisin voinu haastaa).
Julkinen aikalailla menee diagnoosin mukaan joka kirjattu vaikka ei pitäis enää paikkaansa. Oikeesti harva skitsofreenikko on oireeton (jos) siis oikea diagnoosi. Aina toki niitäkin on mut mitä nyt näissä piireissä ollu niin harvassa ne on
sinä sait skitsofrenia diagnoosin ilman skitsofrenian oireita
Sillä oli sillon todnäk oireet. Mut niitä diagnooseja ei tarkisteta uudelleen oikein
Psykoosi=skitsofrenia on aika usein se kulku
koita sinä ymmärtää että psykoosi ei ole sama kuin skitsofrenia.
Lääkäri sen diagnoosin antaa. Ei nekään tunnu asiaa ymmärtävän sit
sinulla on ollut psykoosi päällä kun olet mennyt lääkäriin koska sait skitsofrenia diagnoosin ilman että sulla on oireita
niin varmaan tekee. ja kun netissä poltetaan ja juodaan niin itekin voi sitten kokeille koska siitä ei näytä tulevan mitään haittoja
Tai sai osastolla diagnoosin. Lääkärin silmissä kun psykoosi=skitsofrenia aika usein. Jollain perusteellahan se diagnoosi annettu ja sen tekee lääkäri.
Mut asiat muuttuu. Ja diagnoosit elää. Paitsi et julkisella niitä ei muuteta kovin usein tai ollenkaan
Tiedän kyllä mikä on skitsofrenia oikein hyvin.
Skitsofreniassa sairastetaan psykooseja ja oireet on samat. Jos psykoosi kestää yli 6kk, niin se on sitten skitsofrenia.
sä sait skitsofrenia diagnoosin ja et lääkitystä. mitä se lääkäri sanoi kun oli antanut diagnoosin
miten nuoret oppii polttaa . eihän sitäkään koulussa opeteta. ja pitääkön teinin päästä panemaan . jos sitä aikuisena ei osaa laittaa kondomia niin sitten on paras jättää se seksi pois
Kavereilta. Ryhmässähän sitä kaikkee tyhmää tehdään
joo skitsofreniassa voi olla harhoja mutta psykoosille ja skitsofrenialle on omat sairauskoodit
Unohdat nyt yhden tärkeän asian: Se mitä virallisesti lukee ja se mitä käytännössä tehdään. Käytännössä tota 6kk ei välttämättä noudateta
Älä viitsi. Tietenkin määrättiin lääkkeet. Olet idiootti, sori.
vieläkö sulla lukee kannassa tuo skitsofrenia diagnoosi. mainitaako se siellä
Mulla on joo skitsofrenia kannassa vielä vaikka diagnoosi on nyt eri. Ollu siellä jo aikalailla vuoden toi vanha diagnoosi eikä vissiin poistu.
sä menit lääkäriin psykoosin takia ja mitä oletit että sulle lääkäri sanoo
Kaikki ei asu ja elä osastolla vaan ihan kotona.Mitä siellä osatolla on jos on terve
Eri vastaaja mut tuskinpa kukaan välttämättä olettaa mitään?
hyvä koska tiedät sitten psykoosille ja skitsofrenialle on oma luokitus
Diagnooseja saa eri tavoin. Kuten todettiin hänhän on nyt terve mut oli psykooseja aikoja sit. Tällöinhan diagnoosi päti sillon aikoinaan sen tiedon mukaan tai ainakin sen antaneen lääkärin mielestä
Valitettavasti niitä diagnooseja ei tarkisteta kovin aktiivisesti eli väärä/vanhentunu jää elämään kantaan. Etenkin jos ei enään edes avossa ole
Onhan niillä joo mut lääkäri sen päätöksen tekee. Sen mielestä siis oireet täytti skitsofrenian kriteerit sillon kun se annettiin. Mut selkeästi näin ei nykyään ole
joo mutta jos sulla on oireeton skitsofrenia niin koitan ymmärtää oireetonta skitsofreniaa
Äskettäin sanoiy ettei sulla ole lääkkeitä siihen
Miksi sinä et sitten syö niitä. sinä sanoit ettei sulla ole skitsofrenaan lääkitystä eli sulla on mutta sä et syö niitä
jos pakko kokeilla eikä ole pokkaa kieltäytyä
Mehän ei tiedetä kuin et aikoinaan määrättiin lääkkeet. nehän on voitu lääkärin kanssa lopettaa tai sit ite. Eihän se tarkota et nyt on lääkemääräuys menossa jos aikoinaan oli
miksi sinä et sitten syö niitä lääkkeitä kun sulle on määrätty
Musta tuntuu et annettu diagnoosi ei päde enään. Niistä vanhoista vaan ei oikein pääse eroon vaikka tilanne muuttuis. Mullakin elää skitsoftenia kannassa uuden voimassa olevien kanssa. Kuulemma sitä ei saa pois koska... Byrokratia?
Miksi pitäis jos ei tartte? Monta vuotta todistaa jo ettei tartte
ei ne diagnoosit sieltä poistu. onko sulla siellä daignoosn perässä määräaiakinen vai pysyvä
jos on terve niin eihän silloin voi olla skitsofreniaa
minkä takia sä menit lääkäriin jos kerta olit psykoottinen? miten ymmärsit edes mennä lääkäriin
ja sulta kysytään aina kun asioit terveydenhuollossa tosta skitsofreniasta ja niiden oireista
Jos mä haluan kunnolla rentoutua, en koske alkoholiin ollenkaan.
Se on huono rentoutumiskeino, parempiakin on. Rauhallinen koti-ilta, hyvä kirja käteen, jne.
ite haukuit mua idiootiksi vaikka ite oot mennyt psykoosissa lääkäriin ja olettanut ettet saa diagnoosia
Jos sinua ei ole varoitettu alkoholin ja tupakan haitoista, tai muutoin kerrottu haitoista, niin et ole varmaan terveydenhuollossa käynytkään.
Kyllä ne siellä jaksaa korostaa tupakan ja alkoholin haittapuolia, ja kehottavat olemaan ilman, tai lopettamaan esim. tupakan polttamisen.
Myös psykiatrian puolella on alkoholistakin puhuttu ihan liian kanssa.
Välittävät ja rakastavat vanhemmat kyllä keskustelevat lastensa kanssa monista eri asioista, myös haitallisista aineista.
Siihen aikaan kun minä olin ala-asteella niin puhuttiin tupakan ja alkoholin haitoista. Minä en ole koskaan edes kokeillut tupakkaa ja alkoholia en juo myöskään ja en ole koskaan ollut edes kunnon kännissä
Minullakin on todettu psykoosisairaus aikoinaan, ei kuitenkaan skitsofrenia.
Diagnoosi pysyy tiukasti, vaikka oireita ei ole ollut, ei edes psykoottisuutta, enää kahteenkymmeneen vuoteen.
kyllä 80-luvulla koulussa kerrottiin ei tarvinut oottaa aikuisuuteen
Eri vastaaja mut joo skitsofrenia lukee ja merkattu jotenkin ettei voimassa enää mut koska ekana niin kaikki lukee sen ja saan selittää ettei voimassa. En tiedä millanen näkymä noilla on mut skitsofrenia kun aikoinaan oli pysyvä niin sitä ei saa kannasta pos vaikka ei voimassa.
Ärsyttävää mut minkäs teet. Pitää aina käskee hoitajien kattoo alaspäin. Eikä noilla ees väliä lun somaattisten asioiden takia käyn mut ne nyt aina lukee
Yleensä sinne joutuu jonkun muun toimesta eikä itse hakeudu. Ei siinä tilassa ymmärrä.
Ehkäasiat nykyään eri
Niin minäkin luulen. Hoitajan ja lääkärin mielestä on kuitenkin skitsofrenia.
nyt oli kyse siitä ettei peruskoulussa enää kerrota haitoista. silloin kun minä kävin ala-astetta niin koulussa kerrottiin. Miksi sulle korostetaan näitä asioita jos et juo ja polta. Ei mulle ole terveyskeskukessa kerrottu . eikä psykiatrian puolella puhuta alkoholista kun olet raitis
Joo. Mulla oli onnea et vaihtu. Toki kannassaei koska ei kuulemma pysty
Syötkö sinäkin Buranaa sitä varten, että jos sattuisi tulemaan päänsärky? Ihan kaiken varalta?
Minäkin kuvittelin jo varhaisessa nuoruudessa, ettei polttamisella ja juomisella olisi mitään haittoja, ja niistä kyllä varoiteltiinkin.
Olin nuori ja ajattelin olevani kuolematon, ei minulle mitään ongelmaa ja vaivaa tule ikinä.
Voi kuinka täysin väärässä olinkaan, loppuelämä menee huonossa kunnossa, nimen omaan fyysisesti. Muuttui jo keski-ikäisenä.
eli toissa päivänä et halunnut rentoutua kunnolla koska halusit juoda joulun ajan stressin takia.
Kyllä Einstein!
Juu, ja harvat kehtaa sanoa kavereille, ei kiitos, minä en halua polttaa enkä juoda.
Taitaa olla pelkoa, että kaverit hylkäävät, jos ei tee kuten muut.
Kavereiden painostus ja hylätyksi tulemisen pelko, hyväksytyksi tulemisen tarve, voivat saada tekemään asioita, vaikka ei välttämättä edes itse haluaisi.
Hyvät kaverit ja ystävät ei kyllä hylkää, jos toimii oman mielensä mukaan. Ei ole mikään pakko tehdä samoin kuin muut, jos ei halua.
Eikä selkeesri tarvetta. Mä luulen et väärä diagnoosi mut tällasta tää hoito on
no jos lääkäri on katsonut että pärjäät ilman lääkkietä skitsofrenian kanssa
Jos sulla on diagnoosi vaihdettu/vaihtunut, voit hyvin sanoa lääkärille, että se täytyy muuttaa myös siellä Kannassa. Ne pystyy vaihtamaan sen toiseen diagnoosiin, jos se muuttuu.
Ei täällä voi kukaan tietää että jollain on oireeton skitsofrenia
Tuo oli joku muu. Kukaan ei ole sanonut haluavansa juoda jouluna ajan. Pari kertaa jouluna muutama tölkki ei ole mitään juomista vielä eikä koko joulua.
Kyllä sen pystyy sieltä ammattilainen ( lääkäri ) poistamaan.
jos ei ole voimassa niin silloinhan sä olet parantunut siitä
No mitä psykoottinen potilas luulee että minkä diagnoosin saa
eikö nuoret oikeesti tiedä mitä tupakka ja alkoholi aiheuttaa. Eikö lapset mieti miksi on kielletty alle 18 vuotiailta
sua tutki monta ihmisistä. Pelkkä lääkäri ei riittänyt
Itseasiassa en syö vaikka pää olis kipeä
Ei yhtään mitään. Ei siinä ole diagnoosit mielessä, ei minulla ainakaan ollut. Tulee mikä tulee.
muuten vaan varoitellaan
tietää kiun tuo yksi kertoi että hänellä on oireeton skitsofrenia. lue ketjua taakse päin
En parantunu vaan diagnoosi eri. Mulle annettii väärä diagnoosi. Ja tota ei saa pois kannasta. Mun lääkäri yritti jo mut sitä ei saa pois. Ei mitää hajua miksi eikä silläkään
Ei mieti
eli kaikki luokalla tupakoi koska kukaan ei hyväksy koulussa jos et polta.
Tutki muakin vuosien saatossa 6-7 lääkäriä ja monta hoitajaa. Tai no kukaan ei kyseenalaistanu alkuperästä diagnoosia. Silti oli skitsofrenia kunnes nykynen oli se joka tajus et väärä. Et ei se määrä kerro mitään.
Mäkin olisin ilman nykystä oireeton skitsofreenikko
okei. Itellä ei ole tarve juoda. jos joku haluaa nollata aivot joulustressin takia niin saa olla aika iso joulustressi
Tää on muuten jännä. Olin avossa vuosia ja osastolla eikä mulle kertaakaa puhuttu
minkä takia menee ylipäänsä lääkäriin jos ei halua tietää mikä vaivaa
et parantunut mutta sulla ei ole skitsogrenian oireita. jos sä meet flunssan takia lääkäriin ja paranet siitä niin kyllä se flunssa diagnoosi jää sinne vaikka olet parantunut
ei nähtävästi.
niin terveyskeskuksessa ei pääse samalle vaan otettava se aika sille lääkärille joka sulle annetaan. Psykiatrian puolella ei ole täällä päin avohuollossa noin monta psykiatria edes olemassa terveyskeskuksessa
Mulle ei ole koskaan terveydenhuollossa puhuttu tupakoinnin ja alkoholin haitoista. Voi johtuu siitä etten polta ja juo
Pakko hakea apua?
En voinut parantua asiasta jota mulla ei ikinä ollutkaan. Väärä diagnoosi on eri asia kuin paraneminen
Osastolla oli aikoinaan jokunen lääkäri, sit avossa ja sit siirryin HUS:lle kunnalta. Siinä tulee vuosien saatossa jokunen lääkäri ja hoitaja. Ja ennen diagnoosiakin oli jokunen. Näistä tosin diagnoosin annon jälkeen olleista ei kukaan kyseenalaistanut diagnoosia ja vasya HUS:in oli se joka muutti diagnoosin. Tosin kuten sekin totes, hoitovirheitä tehty mulla eikä avossa tutkittu uudestaan kuten hoitosuunnitelmassa luki eli näin ne diagnoosit pysyy kun skipataan asioita
Mulla se diagnoosi on kannassa koska sitä ei pysty poistamaan (Lääkärikään ei tiedä miksi) mut muokkaa voi. Se on siis muokattu nyt niin, että näkee ettei voimassa. Silti TK-hoitajat ja lääkärit näkee skitsofrenian ja ne ei vissiin lue kuin otsikon mistä seuraa et joudun aina selittämään et kattokaas nyt uudestaan kaikki ja lukekaa ne. Meenkin nykyään aina lääkärille/hoitajalle niin et mulla on mun kanta asiat paperille tulostettu.
jos haet apua mielenterveyden takia niin miten voi tulla yllätyksenä mt diagnoosi jos psyykkeen takia hakeudut lääkärille
mistä sulle on tullut psykoosi ja minkä diagnoosin sä olisit halunnut kun psykoottisena olit lääkärin vastaanotolla
Hieno juttu, ettei sinulla ole noita ongelmia. Pidä tuo linja.
Ikävä kyllä, joo. Nykyään on ehkä mennyt jonkin verran huonompaan suuntaan lapsista ja nuorista välittäminen. Niin ei pitäisi olla.
Onneksi kuitenkin edelleen varmaan suurin osa vanhemmista toimii ihan hyvin ja asiallisesti. Lapset ja nuoret ovat mukavia, ainakin lähes kaikki, joiden kanssa olen ollut tekemisissä.
Pakkohoitokin mahdollista. Ja useet menee vaan hakee apua, ei niitå diagnoosi kiinnosta siinä vaiheessa
Eri vastaaja mut sain omani osastolla, olinko psykoottinen? Ken tietää jälkikäteen mahdollista ettei psykoosia ikinä ollutkaan. Sitä ei voi enään kukaan sanoa mihinkäänj suuntaan. Mut mun skitsofrenia oli C-PTSD+ADHD. Mut toisaalta olin 6v osastolla ennen tota diagnoosia
Meinasin saman kysymyksen kysyä psykiatrilta, kun hän väitti minulle aikoinaan, että neuroleptejä pitäisi käyttää ennaltaehkäisevästi.
Tajusin sentään pitää suuni kiinni siinä tilanteessa, olisi saattanut tulla ongelmia. Ihan kaikilla ei huumori riittäisi, vaikka eihän tuossa nyt kamalasti huumoria ole, tosiasia.
En ole sama kommentoija, niin en ainakaan minä vastaa tuohon.
Mitä sä teit osastolla jos olet ollut terve? ei kait osastolle joudu terveenä?
No ei niistä muuten vaan varoitella, kyllä siinä on ihan järki ja totuus taustalla, miksi varoitellaan.
Niin ajattelin pitää ja ystäviä voi olla vaikka ei polta ja juo
Kyllä järkeään käyttävät lapset osaavat miettiä, mikä heille on hyväksi, ja mikä aiheuttaa haittaa.
Kuka niin väitti, että kaikki luokalla tupakoisi ? Kukaan ei kirjoittanut niin.
Se on hoitosuositus joo tällä hetkellä.
Eihän sinun tarvitse oireilla sen takia, että sinulla on skitsofrenia diagnoosi.
Jos tulee oireita, niin tulee, tai sitten ei.
Nykyään osastolle ei pääse jos et ole itsetuhoinen. Sä et päivystyksessä edes pääse psykiatriselle sairaanhoitajalle jos sä et ole itsetuhoinen.
No on kyllä todellakin jännä juttu, eipä tuohon oikein muuta osaa sanoa.
Jos ihminen ei polta eikä juo, niin ei ole tarvetta alkaa ohjeistamaan niistä.
Anoreksian takia alunperin. Vuosien saatossa tuli lisää oireita jotka eskaloitui sit skitsofrenia diagnoosiksi kun 18v ei voi olla pelkällä nuoren ensipsykoosilla. Se miten tohon päädyttiin sisältää hoitovirheitä (tosin se joka antoi diagnoosin oli kiva) ja avossakin meni perseelleen kun hoitosuunnitelmaa ei noudatettu. Toisaalta en mä ees tienny mitä hoitosuunnitelmassa luki, pääsin 18v ulos eikä voinu vähempää kiinnostaa
Ehkä riippuu hoitajista jne. Mulla oli monta sellasta jotka anto viboja ettei vois kiinnostaa vähempääkää olla töissä
ei mutta jos ei saa hyväsksyntää koulussa muuten kuin tupakoinnilla niin ihmettelein että polttaako kaikki jos ei hyväksytä porukkaan jos ei polta
Kyllä neuroleptejä käytetään ennaltaehkäisevästi jos sulla on ollut psykooseja
kyllä minä tiedän mutta kaikki ei ymmärrä niitä haittoja
no mitä väärää siinä on jos sellasia ohjeistetaan jotka juo ja polttaa
Jep. Mut eri asia toimiiko se. Tai estääkö. Tästähän ei kunnolla ole tutkimustietoa
niin sä olit se joka olit katkera osaston lääkärille ja hoitajille . mites sun traumaterapia on mennyt
oletko vieläkin katkera vai oletko päässyt terapiassa osastoaikaa käsittelee
Katkera vaan parille. Oli siellä kivakin lääkäri mut ihmismieli muistaa aina ne pahimmat ja ikävimmät asiat.
Vaikea sanoa kun vasta 3 kertaa käyny ja jatko sit katotaan tammikuussa koska kela byrokratia. Eli tammikuussa ei ole mut helmikuus pitäs olla. Ehkä. Ken tietää
3 kerralla ei voi sanoa kummempia. EI olla keretty kovin paljoa vielä edetä. Ekakin kerta meni byrokratiaan eli oikeesti vaan 2 terapiakäyntiä ollu. Niistäkin toinen keskitty lähinnä kouluun/nykyseen parisuhteeseen eli oikeastaan vielä ei olla edetty niin pitjkälle
sä halusit kelan traumaterapiaan koska halusit käsitellä traumoja koska muu terapia ei ole yhtä hyvää
te puhutte koulusta traumaterapiassa . olen ymmärtänyt että sulla menee koulussa hyvin ja sun poikaystävä on ollut sulle paras apu. Sellasta traumaterapiaa
et ole päässyt edes käsittelee traumoja ja edes jatko ei ole selvää. Ja sä niin halusit kelan terapiaan ja sä et ole edes varma pääsetkö edes puhuu sun traumoista.
Kunhan koulutettu terapeutti. Tää nyt on kelan maksama ja pystyn siis kustantamaan omista tuloistani
Se kai haluaa kartoittaa mun nykytilan ja pikku hiljaa edetä. Pitää luottaa ammattilaiseen. Kuitenkin 3x yhteensä vasta on niin vähän ettei oikeesti tossa ajassa kerkeä mitään. Etenkin kun joka kerta on n. 1h mittanen korkeintaan. Tää on varmaan 1-2v projekti ainakin. 2x kuussa
voi hyvänen aika, Meinaatko että esim terveyskeskuksessa on terapeutteja töissä joilla ei ole koulutusta
Jos olis olisin hakenu sieltä. Tää on ihan yksityinen ja meni monta kuukautta et löysin edes vapaan jolle käy kelan kustantama terapia. Aika moni ei kelaterapiaa tee ja mä en olis pystyny normaali taksoilla kustantamaan kun ne on 100-200 per tunti
sä menit kelan terapiaan jossa jatko ei ole varmaa. eli sä luota julkisen puolen terveydenhuoltoon koska sulla on varaa maksaa terapiasta
juurihan sä sanoit että saattaa jatkua helmikuussa tai et tiedä. Kai sulla on se seuraava päivä tiedossa milloin meet taas
No ei ollu vaihtoehtoja. Sentään sain tän. Toivottavasti Kela jatkaa. Mut jos ei jatka niin sit... En saa terapiaa. Tartten ihan ammattilaisen ja tää on tosiaan ainakin vuoden kahden projekti.
eikö sulle kelpaa julkisen terveydenhuollon mielenterveysapu ja terapia
Eikö sun hyvinvointialueella ole terveyskeskusta yms
miten niin ei ollut vaihtoehtoja. Sä käyt traumaterapiassa ja et edes ole varma pääsetkö edes puhuu traumoista traumaterapiassa
Itseasiassa ei ole. Muutakuin et tammikuussa pitää hakea Kelan kautta+lääkärin kirjottaa uus hakemus ja sit kun saan hyväksytyn soitan sille ja sovitaan. Helmikuussa sovittiin et on alustavasti mut koska me ei tiedetä kelasta niin ei oo merkattu mitään
Tää on se julkisen tuki mitä mä saan C-PTSD:hen. Mitään muuta ei ole. Julkisella ei ole terapiaa mulle eikä pelkkä hoitaja riitä
kävit 3 kertaa ja nyt joudut hakemaan terapiaan uudelleen. jopas oli pitkä tää sun traumaterapia johon odotit monta kuukautta .
kela myönsi sulle traumaterapian joka käsitti 3 käyntiä
Helsingissä on vaik kuin monta mut niissä ei ole terapiaa jota vois tarjota mulle. Mun ainut terapia saatavilla on siis tää kelan kautta oleva. Se pelkkä hoitajan kanssa juttelu ei vaan riitä. Etenkään kun se olis vaan 1x kuussa kuten nykyään. Aikoja ei vaan ole enempää etenkin kun voin liian hyvin
uusi hakemus jossa lääkäri kertoo sun koulun käynnistä ja parisuhteesta ja niissä esiintyvistä vaikeuksista
Jos saan kelalta hyväksytyn niin sit se jatkuu. Valitettavasti sain ton terapeutin vähän liian myöhään kun vuos kerkee vaihtua. Pitää alottaa byrokratia uusiks ku vuosi vaihtuu ja kuka tietää mitä käy. Ollaan varmoja et saan mut Kela voi aina olla erimieltä
jos sulle oli traumaterapia jo sovittu vuodeksi niin miks ihmeessä kolmen käynnin jälkeen pitää hakea uudelleen ja jatko ei ole edes varma
mistä sä tiedät millasta tää terapia on kun sä et ole päässyt edes puhuu sun traumoista. ja kelan mielestä sä voit niin huonosti että kolmelle käynnille löytyi aikaa
no hyvä että olet varma että terapia jatkuu vaikka et tiedä milloin seuraavan kerran meet
Oikeastaan sain enemmän. Mut vuosi vaihtuu ja se pitää tehä uusiks. En saanu aikaisemmin terapiaa niin se jää nyt 3x. Tää pitää hakea uudestaan vuoden alussa
Vaikuttaa lupaavalle sitkun päästään etenemään. Oon luottavainen et tää auttaa. Mut toki 3x on niin vähän et täs vaiheessa ei voi sanoa enempää. Toi kelan byrokratia on kieltämättä typerää mut minkäs teet. Harmi kun en löytäny aikaisemmin terapiaa. Sain jo ton kelaterapia luvan keväällä jo mut ei vaan ollu aikoja tai niitä joille se kelpaa
sait enemmän mutta kela voi muutaa mielensä
kela lupasi käsitellä hakemuksen niin ettö pääset helmikuussa jatkaa terapiaa
Joo sain siis alkukeväällä täks vuodeksi sen kelaterapian. Mut löysin terapeutin niin et päästiin vasta marraskuussa alottamaan ja joudun hakemaan ens vuodelle uusiksi.
Periaatteessa pitäs mennä läpi, siks me ollaan alustavasti helmikuu suullisesti sovittu mut kelasta ei ikinä tiedä. Ei ne oo luvannu mitään mut lääkärin mielestä pitäs jatko sujua ongelmitta. Mut epävarmuus tosiaan o ku kela on mitä on
ja tää sama terapeutti jatkaa sun kaa keväällä ja pitää tilaa kalenterissa sulle vaikka kelan päätöstä ei ole tullut
Onko sulla sitten edelleen arjessa ongelmia ja koulussa?
Joo. Se taitaa kyll ehkä vähän joustaa enemmän ku yleensä tai sit sillä ei oo oikeesti oo kalenterissa kovinkaan täyttä. En tiedä kummin päin. Sit jos Kela pettää niin se on.... Ongelma
Onhan kela hylännyt aikasemminkin lääkärinlausuntoja vaikka lääkärit olis potilaan puolella.
Ei oikeastaan. Sain kyllä esiintymisistä vapautuksen koska niitä en pysty tekemään. Painajaiset piinaa joihin mulla lääke. Muuten voin paremmin kuin kymmeneen vuoteen ja ei enään yhtään antipsykoottia.
Esiintymispelko+painajaiset siis suurin ongelma tällä hetkellä varmaan ne mitkä eniten haittaa arkea/koulua. Koulussa on ihan liikaa esiintymisiä ja ryhmätöitä, ryhmätyöt pystyn tekemään mut esiintymiset on aina tylsiä kun joudun lääkärin paperin vetämään opelle esiin
Jep. Tän takia asia on epävarma. Ollaan kyllä sitä mieltä et pitäs mennä läpi mut... Kela on kela. Toisaalta jos sen pitäs mennä läpi pitää valittaa mut sit menee viel kauemmin
miten sä olet tähän mennessä pärjännyt traumojen kanssa? muuten kuin sun poikaystävän avulla
ja traumat aiheuttaa sulle esiintymispelkoa ? miten ne traumat näyy siinä esiintymispelossa? et ole nähtävästi muutenkin ulospäinsuuntutunut ja sulla ei ole koulussa kavereita
Oikeastaan mulla on kavereitaja oon ulospäinsuuntautunu mut... Esiintyminen saa mut ahdistumaan ja jäädyn. En tiedä miksi reagoin niin mut kuulemma traumaan liittyvä. Joku sellanen alkeellinen pelkotila yms. Puhe menee ihan mössöksi eli siltäkin osin esiintyminen toistaiseksi mahdotonta.
Kuka sulle on sanonut että esiintymisjännitys johtuu traumasta. Eikä vaan ole normaalia esintymisjännitystä. Sulla on traumoja muttab kuitenkaan sulla ei ole ongelmia ihmissuhteissa.
Ennen poikaystävää mä olinkin virallisesti vaan skitsofreenikko. Sossu teki kaiken mulle enkä oikeastaan tehny paljoa mitään missä ei pärjäis. Tuettu asuminen sit varmisti et pärjään. Kävin mä lukion kyll mut se oli ihan erilaista, Siivominen ainut missä en vieläkään ole hyvä mut ADHD selittää sen. Se on vaan sellanen vaikea asia tehdä ja alottaa kun vihaan sitä
Eli miten pärjäsin tähän asti=ympäristö huolehti et pärjään enkä joutunu mihinkään tilanteeseen missä en pärjäis. Mua vaan pidettiin skitsofreenikkona.
Mun psykiatri oli sitä mieltä. Ehkä mun ihmissuhteissa ei enään ole ongelmia mut aikoinaan oli? Osastolla on vaikea niitä tehdä ja ennen poikaystävää niitä ei perhettä lukuunottamatta ollut oikeastaan
ite olet sanonut että sait väärän diagnoosin. Eli traumat ei selitä sitä ettet osaa siivota. eli sulla esiintymispelko koska sä sait skitsofrenia diagnoosin joka kuitenkin oli väärä diagnoosi. Miten tää väärä diagnoosi liittyy sun esiintymispelkoon. Pitääkö koulussa sua joku skitsofrenikkona ?
eli sulla on esiintymisjännitys ja painajaisia joihin ainoa apu on traumaterapia. ja esiintymisjännitystä ei voi hoitaa muulla tavalla kuin traumaterapialla
sulla ei ole enää ongelmia ihmissuhteissa. eli sä haluut apua esiintymisjännitykseen.
ADHD selittää aloitekyvyttömyyden. Ja siivomiamisvaikeudet. Osaan nykyään siivota mut vaikea alottaa sen tekeminen. Esiintymspelko tulee traumoista,, koska ne aiheuttavat ylireagointia ja kehon "jumiutumista" tai "puutumista" stressitilanteissa, kuten esiintyessä, jolloin pelko ja ahdistus voivat nousta pintaan eli ihan niinkuin mulla on tällä hetkellä.
Ne on ne jäljellä olevat ongelmat, tai ne mitkä koen ite. Ehkä mulla on vielä ongelmia ihmissuhteissa vaikken ite niin koekkaan. Traumaterapia on se mistä toivon noihin ratkaisua ja apua koska mulla on kuulemma ollut aika pahat traumat ja oireet aikoinaan. Vaikken nyt oireilekkaan psyykkisesti niin varmana muutakin mistä en tiedä /koe ite ongelmana
Jos traumat on syynä niin mitään muuta hoitoa ei oikein ole kuin terapia. Oon vielä vähän stressin suhteen aika huono kestämään mut se nyt ei välttämättä ole mikään oire
miten toi sun esiintymisjännitys eroaa esiintymisjännityksestä joka ei johdu traumasta
pitäiskö sun mennä pois netistä jos tää stressaa sua
Ehkä niillä ei muuta eroa käytännössä ole kuin se mistä ne johtuu. Noh, toki mun puhe menee mössöksi ja jäädyn pahemmin eli mulla on aika paha verrattuna mitä normaalisti. Tuskinpa yleensä saa lääkärin kautta vapautusta
Sä olet kertonut kyllä sun traumoista netissä. Koulussa joutuu arvioinnin kohteeksi koska sun esitelmiä arvioidaan. vaaditko itseltäsi liikaa ja täydellisyyttä ja et halua näyttää luokkakavereile ettet olekaa niin täydellinen kuin haluisit olla. Näytät pelkäävän epäonnistumista.
Sinulla on siis ihan lääkärintodistus että sun esiintymispelko johtuu traumoista eikä se liity mitenkään esiintymisjännitykseen joka ei johdu traumoista.
Sitä mieltä mun psykiatri oli ja anto todistuksen jolla saan vapautuksen kyllä. tavoite kyll on et teen niitä hetiku pystyn. Mut joo, mulla on lääkärintodistus joka kelpas koululle
Se on joo kirjallisesti helppoa ja videon kautta puhua. On ihan eri tilanne livenä puhua 20-30 ihmiselle. Pystyn hyvin esiintymään videon välityksellä mut jos nään ihmisiä paljon... En pysty.
miten ihmeessä sä voit eritellä mikä esiintymisjännnitys johtuu traumatsa ja mikä ei. Vaikka sulla ei ole traumaa esiintymisjännityksen taustalla niin ihan samaa voi käydä. ei toi sun reagointi ole yhtään sen enempää trauman aiheuttama kuin esiintymisjännitys muutenkaan.
ja psykiatri pystyi erottelee että esiintymisjännitys johtui traumoista ja eikä siihen liity pelko epäonnistumisesta,häpeästä, epätäydellisyydestä. vaan niistä kokemuksisat joota lapsena jouduit kokee.
Lääkäri piti mun taustan perusteella sitä trauman oireena. Noh, oli tai ei niin vapautus mulla on. Toivottavasti ei kauaa
ja miten toi eroaa esiintymisjännityksestä johon ei liity traumoja. miten sun lapsuuden tapahtumat liittyy siihen kuinka monelle ihmiselle pystyt puhuu
Noh sen mielestä traumat pahentaa sitä ja mun pitää käydä terapiassa ja hissuksiin edetä asian kanssa. Eli toistaseks parempi et saan vapautuksen. ja lapsuuden kokemukset+osastohan mut alunperin traumatisoi
no mitä se psykiatri sanoi koska piti sun esiintymisjännitystä traumojen syynä . miten hän perusteli että johtuu traumoista
Mun historiaa ja taustaa. Etenkin osastovuosia. Sen mielestä stressireaktio tulee nimenomaan traumoista ja meen ihan jumiin
eli stressin takia traumaterpia on ainoa ratkaisu esiintymispelkoon. stressiin . ja stressiin ei ole muita apukeinoja
siis esiintymisjännitys on trauman oire. taustalla ei voi siis olla esim se että sua arvostellaan arvioidaan, epätäydellisyyttä, häpeää vaan sun esiintymisjännityksen taustalla on lapsuuden tapahtumat mitkä ei liity esiintymiseen
miten sun traumat pahentaa, miten sun traumat edes liittyy esiintymiseen. ei ainakaan ne tapahtumat joista olet kertonut netissä. eli sulla ei ole taustalla häpeää, epäonnistumisen kokemukseia, täydellisyyden tavoittelua vaan sulla on vaan ne traumat
Eikös noi kaikki oo tavallaan trauman osia lapsuudesta? Kokonaisuus ratkaisee. Ei se varmaan oliskaan jos mulla ei olis todettu C-PTSD+ADHD. Ilman traumahistoriaa se ei varmaan oliskaan mitään muuta.
Niin no post traumaattinen stressihäiriö pitää nimessään jo sen stressin eli trauman oireitahan se sillon on
eli sinusta on siis se osastoaika edelleen pahempi kuin sun kokemasi seksuaalinen hyväksikäyttö lapsena ja siskon kuolema. Se seksuaalinen hyväksikäyttö ei siis aiheuttanut traumoja eikä siskosi kuolema vaan pelkästään se osastojakso oli pahin kaikesta. Se että olet osastolla on pahempi kuin se että joku mies koskettelee sua paikoista joihin ei pidö mennä koskee ja perheenjäsen kuolemakaa ei ole niin hirvittävä kuin osastolla olo
Ehkä esiintyminen triggeröi traumoja. Siinä on jotenkin avuton kun on kaikkien edessä. En tiedä vaadinko liikaa kun... En oikeastaan peruskoulua lukuunottamatta aikaisemmin pahemmin tehnyt mitään. Enkä muista oikeastaan paljoa sieltä. Muutakuin et tokarissa oli 9-10. Ja sairaalakoulussa sit korkein 7. Anoreksia nyt taas on ehkä erilainen oire... Ei noi kai suoraan liity esiintymiseen mut sen takia psykiatri sanokin et kokonaisuus ratkaisee. Irrallaan ne on omiaan mut yhdessä trauman oireita
ite kerroit että sulla traumat vaikuttaa nykyää esiintymispelkoon ja näet painajaisia vaikka sulla on lääke sitä varten
Niitä ei voi verrata toisiinsa. Se seksuaalinen ahdistelu oli vaan siemen joka pääs itämään kun muut olosuhteet osui kohdilleen. Ilman sitä ei välttämättä olis tullu mitään. Tai sit olis. EI voi tietää, se on vaan se eka trauma ja muut kasvo sen päälle.
Se on vaikea kokonaisuus missä suurin osa tapahtui niin nuorena. Osastoaika on ainut mitä muistan kunnolla ja mikä vaikutti monella tapaa myös aikuisena elämiseen.
niin anoreksiassa pyritään kontrolliin ja hallitsemaan
Unilääkke auttaa nukkumaan mut ei poista traumapainajaisia. Näen edelleen unta osastolta ja pakkotoimista
Ainakin sen mitä voi joo. Mut enää ei anoreksia vaivaa. On se toki olemassa, tiedän sen. Mut ei aktiivisesti
niin koska sä et pysty päästää irti sun katkeruudesta. kait ne tulee sun uniin kun et päästä irti. Sä et pysty muuttaa sun menneisyyttä ja sä et saa sitä korvausta hoitovirheeestä . Mä en edelleenkään ymmärrä mitä sä saavutat kun elät ajassa jota sä et voi muuttaa. sä tulet oleee lopun ikäsi vihanen ja katkera. Kun se terapeutti sanoo ettet pysty muuttaa asioita niin sä jatkat samaa rataa. et päästä irti,koska sä et halua antaa hoitajille ja lääkärille sitä iloa että lopettaisit vihan ja katkeruuden. Mikä siihen auttais että se loppuu.
Noi kuuluu kuule esiintymisejännitykseen ilman että trauma pitää sotkea siihen
meinaatko oikeesti ettei hyväksikäyttö aiheuttanut häpeää ja epäonnistumisen tunnetta . Kiellätkö edelleen sen vaikutuksen
Noh siks tää terapia on mitä toivon et auttaa. En haluis nähdä joka yö unta et hoitajaa tunkee nenämahaletkun mulle
Noh, psykiatri oli erimieltä ja mulla on nyt toistaseks vapautus ja lääkärintodistus tähän. Onhan se vähän hassua joo mut, ehkä mä ens vuonna pystyn esiintymään.
Meinaatko että jos sun kehoon ei olis tunkeuduttu niin sä olisit osannut arvostaa kehoasi etkä alkaa rankaisee itseäsi siitä että sun kehoon on kajottu?
Niin koska syömistä pystyit kontroiloida koska muuten olit ihan hukassa ja halusit jotenkin hallita elämää ja pitää asiat kontrollissa ja kun pystyit ole syömättä niin luulit että asiat on hallinnassa
Teoriassa mahdollista et en olis traumatisoitunut ja sairastunut anoreksiaan. Mut kukaan ei voi varmaksi sanoa. Se me tiedetään et se on eka trauma. Asiat olis voinu mennä toisin tai sit ei
Tais olla joo noin ja trauman ilmentymä tai eka trauman ilmentymä. Harmi ettei kukaan tossa vaiheessa tajunnu yhteyttä. Toisaalta eipä anoreksia usein taida välttämättä olla traumapohjainen ja kaikki luulee syömisen olevan se ongelma. Myöhemmin sit ne psykoottiset oireet osastolla jotka johti skitsofrenia diagnoosiin.
ohan toi pahempi painajainen kuin nähdä painajaisia siitä hyväksikäytöstä
no millä se psykiatri perusteli että johtuu traumasta. Noi luetellut kuuluu ihan tavalliseen esiintymisjännitykseen.
niin kait sitä tuntee häpeää ja syyllisyyttä ihmisenä kun aikuinen mies koskettelee lasta ja etkä lapsena osaa puolustautua ja vastustella
Tai sit lääkäri tunkee nenämahaletkun kun oon lepositeissä ja jättää pimeään valottomaan huoneeseen ja palaa myöhemmin veitsen kanssa ja puukottaa. Ja sit ambulanssilla viedään sairaalaan... Ja kaikki syyttää et yritin tehdä itsemurhan.
En nää aina ihan samoja unia mut sama teema toistuu joka yö. Ja alan väsymään tähän.
Lähinnä mun historia ja osastovuodet kokonaisuutena. Sen mielestä toi stressi on se mikä kytkee ton traumoihin. Ja puheen meno mössöks eli esiintyminen saa mussa aikaan jonkun sortin traumareoktion ja on siks parempi etten toisteksi niitä tee. Joudun sit vastaavasti tekee enemmän kirjallisia tehtäviä
Toki kukaan ei voi sanoa mikä sen triggeröi varmana. Toivottavasti sekin selviää tai korjaantuu.
Toisaalta olin niin nuori etten välttämättä tiennyt mitä tapahtuu eli ne elää eri tavalla kuin puhtaina muistoina.
nii koska sä osaa päästää irti. jos sä jatkuvasti mietit noita niin ne tulee uniin. Mikä siihen auutais että pystysit päästää irti kun sä et voi muuttaa menneisyyttä. ja roikut siin skitsofrenia diagnoosissa vaikka sä olet saanut uuden diagnoosin. Sulla on tarve jäädä jumittaa asioihin ja olla katkera, vihainen .
Terveydenhuolto ei auta asiassa kun joudun nyt somaattisten oireiden takia käymään siellä ja aina ne ottaa puheeksi sen skitsofrenian koska se on ekana diagnoosina siellä ja joudun korjaamaan niitä joka ikinen kerta. Sen diagnoosin takia mua ei uskota aluksi. Vaikka mt-puolen ongelmilla ei ole mitään tekemistä fyysisten oireiden kanssa. Rasittavaa.
Nykyään annan paperina koko kannan tiivistelmän niin saa edes sen jutun tehtyä.
Ja painajaisten takia joo terapiaan halusin. Jos osaisin päästä niistä irti ite olisin sen jo tehnyt. Tartten ammattilaista ja toivottavasti keväällä saan jatkaa ja saan joskus nukkua jopa ilman painajaisia
eli stressin takia puhe menee sönkötykseksi esitelmän kohdalla. Sinä et ole edelleenkään sitä mieltä ettet pelkää arvostelua, epäonnistunmista ja etkä vaadi itseltäsi täydellisyyttä.
sinä et ole enää lapsi mutta sinä et halua tehdä yhtään töitä sen eteen ja käyttää omia aivoja. vaan haluat että terapeutti kertoo sulle kaikki valmiina
mitä somaattisia oireita sulla on? ja mistä ne on tullut ? Ethän sä halua päästää irti. Kun sä et tajua ettei menneisyytä voi muuttaa. Sä haluisit muuttaa osastoajan mutta et sitä hyväksikäyttöä . Hyvä ettei sulle jäänyt siitä traumoja kun mies koskettelee alle kouluikäsitä lasta . Ohan se letku pahempi kuin aikuisen miehen sormer pienen tytön vaginassa tai missä olivatkaan
Murtunu sormi, polvessa jotain häikkää ja luonnollisesti pitää monta kertaa käydä koska sellasta sote on ja toki noi anoreksian jälkioireet. Ne epäilee mulla sydämmessä olevan häikkää mut ei vissiin niin kovasti et olisin saanu lähetettä minnekkään. Oon vaan seurannassa.
Ja astma toki noiden lisäksi eli. Ohan tossa. Ei silleen et elämää haittais (okei polvi on vähän kurja portaiden kanssa) mut toistaseks pystyn normaaliin elämään
Esiintyessä yleensä ottaen. En tiedä noista kun en muista. Osastolla ei liiemmin noita kohdannut eli jos on niin ajalta jollon en muista liiemmin mitään.
Jos olisin pystynyt ite en olis hakenu terapiaa. Kaikkea ei pysty ite tekemään. Mulla taitaa olla tietyt ongelmat liian pahoja et niitä voi korjata yksin. Terapeutti on kuitenkin asiantuntija, ainakin toivon mukaan.
sanoit ettei liity mielenterveyteen. anoreksia on psyykkinen sairaus. No hyvä että pystyt elää noitten anoreksia seurausten kaa.
no hyvä että polvi ei haittaa. sähän oot vielä nuorehko niin tuskin se polvi menee pahemmaksi kun vanhenet
et muists millaistas sulla on koulussa ja kun teet esitelmiä. Sä et osaa tunnistaa edes tunteita.
luuletko ettei terapiassa tartte käyttää aivoja. oletko koskaan miettinyt mitä tunteita nd traumat sussa herättää ja tapahtumat. oletko ikinä käsitellyt tunteita
Anoreksian jälkioireet ei siihen liity enään. Tai mun mielestä siis jälkioireet on eri kuin aktiivinen anoreksia.
Oon kylmälle ja kuumalle herkkä, jäädyn helposti ja aivot tajuaa et kylmä viiveellä. Pitää tosi paljon ennakoida pukeutumisen kaa. Sit verenpaine on matala ja toi rytmijuttu sydämmessä. Ne on mitä jäi vuosien jälkeen. Suurinosa varmaan ajan kanssa menee paremmaksi. Toi sydänjuttukin ehkä toivonmukaan sellanen. Pääsin aika lievällä kun hampaat tallella eikä luukatoa ole. Osalla menee vuosia et keho palautuu ennalleen.
Riippuu vähän mikä siellä on vikana. Toistaseks ei haittaa liiemmin mut ärsyttää kun annetaan buranaa ja mennään et katotaan sit uudestaan. Mut tällasta tää on. En kyllä usko et mitään vakavaa koska pystyn kävelemään mut ken tietää. On toki mahdollista et anoreksian takia jotain muutoksia tuli nytkyn oon normaalipainoinen ja liikun kuitenkin aktiivisesti
En paljoa muista ala-asteelta koulua. Tai sit lääkitys vei ne. En tiedä.
Osaan mä tunnistaa tunteita. Mut trauma nuorena on vähän eri asia. 4v ei osaa nimetä niitä
En menis terapiaan jos en olis valmis. Sen mitä voin olen käsitellyt. Jotain varmaan kertoo siitä ettei anoreksia ole päällä eikä mulla enään psykoottisia oireita. Enkä niihin todellakaan saanut terapiaa tai kunnon apua terveydenhuollosta
eli nää oireet ei voi liittyä sairastamaasi anoreksiaan. mistä ne sitten tullut jos ei liity anoreksian sairastamiseen. lääkärit on siis sanoneet ettei liity mitenkään anoreksian seurauksiin
vaikka sä olet normaalipainoinen niin ei se tarkoita ettei anoreksia olis voinut aiheuttaa kehossa häikkää
kerro miten hyvin sä siedät pettymyksia ja miten sä käsittelet niitä tunteita
siis täh. mä ymmärsin että sä opiskelet nyt aikuisena.
voi hitto. sä osaat käsitellä tunteita mutta silti sulla on vaikeaa tunnistaa tunteita jos ei ole ollut mistään apua
ja aikuisena et ole osannut puhua tunteista koska et ole hyötynyt siitä että olet puhunut tunteista ja käsitellyt niitä terveydenhuollossa.
Tiedän kuten sanoin aiemmin et ne on jälkioireita. Osa ainakin. Mut niillä ei silti pitäs olla tarvetta tutkia mun diagnooseja (mt) joka kerta kun meen. Miten ne esim. liittyy polveen tai sormeen? Sen takia haluisin sen vanhan skitsofrenian pois. Rasittavaa joka ikinen kerta korjata niitä. Ahdistavaa jopa mut sitä ei saa pois jostain syystä. Lääkäri lupas ens vuonna kattoa/selvittää sitä
Jep mut ala-asteella jos koin noita tunteita niin en muista. Nythän mä oon koulussa ihan keskiverto. Kaukana 9-10 oppilaasta mitä ennen anoreksiaa. Nyt paras ollu 3. Yleensä saan 2-3. Mut ehkä tää on ADHD ongelma kun pitää lukee hiton paljon PDF:iä per kurssi...
Onhan se pettymys mut eh, ei se haittaa. Kuka niitä numeroita ees lukee koulun jälkeen? Oppari ainut jolla väliä
Vanhat tunteet vs uudet tunteet on kaks eri asiaa. Traumojen käynti on vähän monimutkasempi asia. Nykyset tunteet on helppoja mut vanhojen muistojen käynti ei. Kyllä mä tiedän et vihaan sitä yhtä lääkäriä mut se ei muuta painajaisia pois
Sain parhaimmillaan 2x kuussa hoitajaa joista puolet ajasta meni aina lääkkeisiin/anoreksiaan. Käytännössä tunnin tapaamiset oli aina max 45min koska ikinä ajoissa. Ei niistä tapaamisista ollu apua ikinä mun mt-ongelmiin. Kyllä mä kerroin et vihaan osastoa mut hoitajan mielestä sehän oli vain osa hoitoa eikä mun pitäs vihata. Ei siellä edes kerkeä kunnolla puhua ja seuraavalla kerralla voi olla eri hoitaja.
Ei, en kokenu et ne tapaamiset autto. Ne oli vaan lääkevalvontaa. Nytkin hoitajan tapaaminen on lähinnä seurantaa verenpaineelle jne. Toi terapia on ainut joka voi auttaa.
Hoitajan tapaamiset ei valitettavasti vastaa terapeuttia. Vaik me ollaan vasta 3x tavattu niin tunnen et saanu siitä puhumisesta irti enemmän kuin ikinä hoitajien kanssa jutustelusta. Ne ei vaan vastaa terapeuttia
Menee vähän asian ohi, mutta menköön.
En ole absolutisti, mutta ystäväpiirissäni naureskellaan sille miten vähän juon.
Silti yllätyin miten neutraalin makuista glögi lonkero oli verrattuna muihin väkisin tehtyihin maku lonkeroihin.
Eli kyllä minulla oli yksi tölkki sitä joulusaunaa varten. (Joka puolestaan joulun ylensyönnissä on sitä yhtä ja samaa nonstop tapahtumaa jota jouluksi sanotaan.)
Oletko miettinut miksi vihaat. mä aikasemmin sanonut mistä sun viha voi tulla mutta sä et halua kuunella.
itepähän sä kouluun hait vai pakottiko joku sut sinne kouluun. Syksyllä kerroit että halaut opiskella sosiaali ja tervesyalaa. Miten meinaat sitä jaksaa opiskella jos sulla nyt on jo rankkaa
en minä tiedä mitä sulta tutkitaan. No pyydä poistamaan se skitsofreniadiagnoosi. Koita olla kärsivällisempi.
Osittain tuon ymmärränkin, jos halutaan estää tulevia psykooseja, mutta omalla kohdallani olin ollut jo yli kymmenen vuotta kärsimättä yhtään psykoosia, kun olisi muka edelleen pitänyt jatkaa lääkitystä ennaltaehkäisevästi.
Nyt mennyt ilman lääkkeitäkin jo kymmenisen vuotta, eikä yhtään psykoosia.
Miksi käyttäisin lääkitystä, psykoosin ennaltaehkäisyyn, vai ?
Minulla neuroleptit ja muut lääkkeet eivät aikoinaan estäneet psykooseja tulemasta.
Vasta siinä vaiheessa, kun aloin myös itse hoitamaan itseäni, saaden elämäni ja ongelmani järjestykseen, loppuivat psykoositkin.
Tässä maassa muitakin kuin sinä. Ei sinun tartte käyttää mutta joku toinen voi joutua käyttää. En ole sanonut että sinun pitää käyttää
Epäonnistumisen pelon taustallakin yleensä on kokemukset epäonnistumisesta.
Heikkoitsetunto aiheuttaa sen, ettei luota itseensä, eikä onnistumiseensa, tekee mitä tahansa.
Ja sitten kun on epävarma itsestään, pelkää mokaavansa, ja sen jälkeen voi tulla häpeän tunteet pintaan.
Mutta kaikki mokaa joskus, kaikki epäonnistuu joskus. Jos odottaa itseltään liikaa, yrittää enemmän mihin pystyy, voi pettyä itseensä, ja siitä voi seurata pelkotiloja.
Itsetunnon ollessa heikko, pitää itseään jollain tavalla huonona ihmisenä, miettii kelpaako muille vai ei. Ja se aiheuttaa sen, että luulee, ettei muutkaan tykkää tai hyväksy.
Silloin kun hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, oppii kestämään omat mokansa ( koska kukaan ei ole ainoa, joka aina joskus mokaa ), silloin on helpompaa muidenkin ihmisten kanssa.
Ei tää nyt varsinaisesti rankkaa ole. Vähän erilaista kuin.. Luulin. Opetus on aikalailla ulkoistettu PDF:ien kautta oppilaille ja kun mulla on ADHD vasta nyt diagnisoituna ollut sen vähän yli vuoden niin menee aikaa opiskella myös miten voitan ADHD. Tekstien lukeminen pieneltä näytöltä ja siihen keskittyminen on se vaikein juttu. Toisaalta en pelkää epäonnistumista ainakaan koulussa tai tunnea häpeää. Sekin pitää tehdä ite kun ADHD:n en saa tukea, ainakaan sellasta mikä auttais AMK:ssa opiskelussa kun en ole enään teini.
Tulostaminenkin vähän kallista kun tossa yhessäkin on van 500 sivua... Et kaippa tää tästä kun opin. Lukiossa oli vielä ihan oikeet kirjat
Lääkärikin yritti poistaa mut ei pysty. Lupas kattoo ens vuonna... Eri asia sit tekeekö vai ei. Jos tekee niin siinä voi kestää. Koska se pystyy muokkaa mut ei poistamaan
Nenämahaletkut, hoitovirheet, vapauden riisto. Ja Kellokosken vika lääkäri oli kaikista pahin. Kunnon narsisti kiduttaja
Käsittääkseni tässä on se ongelma et tutkimustietoa ei ole niistä jotka pärjää ilman psykooseja. Lääkkeet ei todistettavasti estä psykoosia uusiutumasta. Ei ihan tutkimustiedoissa vääristymä mikä näkyy hoitosuosituksissa
itsensä hyväksyminen on joo joskus tosi vaikeaa. Mulla on kieltämättä ollu heikko itetunto aikoinaan. Toisaalta ympäristö oli vähän sellanen et pienestäkin mokasta rangaistiin osastolla eli ympäristökin vaikuttaa
Hyvin sanottu :)
Psyykenlääkkeet vähentää aggressiivisuutta
Ei tainnut hänelle määrätyt lääkkeet vähentää sen USA: ssa olleen elokuvaohjaajan pojan tapauksessa... Kävi aivan juuri päinvastoin.
Eri asia ottiko niitä vai ei. Sitähän me ei tiedetä
Juuri näin.
Minuakin muutti eniten se, kun käytin lääkityksiä päihteiden kanssa samanaikaisesti.
Jonkin verran sekaisin olin pelkistä lääkkeistä, mutta päihteet siihen päälle saivat täysin sekavaksi.
Käytin neuroleptejä ja jossakin vaiheessa myös masennuslääkkeitä 20 vuoden ajan. Omalla kohdallani ne tekivät aggressiivisemmaksi, levottomaksi ja ahdistuneemmaksi. Enkä taatusti valehtele, tai liioittele.
Neuroleptit ajoivat myös alkoholismiin. Joku aikoinaan selitti tätä asiaa tällä palstalla hienosti. Oletan sen liittyvän jollakin tavalla lääkkeiden vaikutukseen aivojen toimintaan, etenkin välittäjäaineiden kohdalla. Muuttavat liikaa aivojen tapaa toimia. Se, mikä ei ole luonnollista elimistölle ja hermostolle, saattaakin tehdä pitkässä ajankulussa aivan päinvastaisen vaikutuksen. Yksi merkittävimpiä haittavaikutuksia etenkin neuroleptien kohdalla on se, että ne aiheuttavat voimakasta väsymystä.
Nykyiset suositukset siitä, että lääkkeitä tulisi käyttää koko elämänjan eivät ole välttämättä oikeita. Siitäkin syystä, että ne vaikuttavat paitsi somaattiseen, myös hermoston toimintaan haitallisella tavalla. Alalla ei harjoiteta riittävästi itsekritiikkiä. Myös potilaiden elämänlaatuun, tai muiden elämässä olevien ratkaisemiseen ja selvittämiseen ei keskitytä tarpeeksi. Psykiatria ei ole siis tarpeeksi holistista.
Se, että palveluihin hakeutuvat nähdään lähes poikkeuksetta vain jonkin mt-häiriön, tai sairauden kantajina on asenteellista, vanhanaikaista, syrjivää, ja luokittelevaa.
Omalla kohdallani vointi parani huomattavasti, ja alkoholismi katosi, kun lopetin suositusten mukaiset neuroleptilääkitykset.
Oikeina pidettyjen "totuuksien" kyseenalaistaminen on joskus viisasta.
Voi olla. Mut tässä tapauksessa me ei tosiaan tiedetä muuta kuin et sille määrätty lääkkeitä. Eri asia onko se ottanu vai ei tai käyttäny muita päihteitä
En näe omalla kohdallani tarvetta kamalasti solvata psykiatriaa, epäkohdista huolimatta.
On ollut mitä on ollut, onneksi ei enää.
Kerroit, että alkoholisoiduit lääkitysten myötä. Itselleni kävi päinvastoin, nuoruudessa tuli ensin alkoholi, hetken päästä jo kannabiskin, mukaan elämään. Siinä vaiheessa en ollut vielä ollut psykiatrian kanssa tekemisissä.
Ei tarvittu kuin muutamia vuosia, kun päihteet alkoivat aiheuttamaan psykoottisia oireita, ja tulihan se psykiatrinen osastokin tutuksi jossain vaiheessa.
Lääkkeitä oli valtavat määrät käytössä jo heti alkuunsa, neuroleptejä, mielialalääkettä, entisiä epilepsialääkkeitä, unilääkkeitä, ja mitähän muutakin.
Elämäni jatkui siitä sitten käyttäen kaikkia niitä lääkkeitä ja päihteitä sekaisin, tietysti elämänikin meni vain enemmän sekaisin. Alkoi tulla myös delirium tremens tiloja, eli niin sanottuja alkoholipsykooseja, liittyen kai enemmänkin sekakäyttöön.
Aina joutuessani, tai mennessäni psykiatrin luokse, tai osastohoitoon, lääkityksiä vaihdettiin, lisäiltiin, muutoksia tehtiin jatkuvasti.
Joskus mietin, ettei monet lääkkeet varmaan ehtineet edes vaikuttamaan sillä tavalla kuin olisi ehkä odotettu.
Oikeastaan vasta potilasvuosieni loppupuolella pääsin niin hyvään hoitoon, että sain itseni avun kanssa parempaan kuntoon. Hoito alkoi onnistumaan siinä vaiheessa, kun silloin vähennettiin lääkkeet aivan minimiin, pääni ja ajatukseni selkeni sen verran, että oli mahdollista itsekin tarttua kiinni omiin ongelmiin.
Jos sitä vaihetta ei olisi tullut juuri sopivaan aikaan, en enää istuisi tässä kirjoittelemassa.
Toki vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei ole puuttunut elämästä, mutta siltikin edelleen hengissä, ihme kyllä.
Ts. ylilääkittiin vuosia
Tavallaan kyllä ihan turhaa pohtia sitä, miksi joku jossain kaukana, tuntematon ihminen, tekee mitä tekee, aiheuttaa pahaa, jopa tappaa muita. Toki sitä ei tarvitse pohtia, että kukaan järjissään oleva ei tee muille pahaa, täytyy olla päässä vikaa.
Kukaan tuiki tuntematon ei voi tietää sen henkilön sairauksia, mahdollisia lääkityksiä, tai mitään muutakaan koko ihmisestä.
Miksi syyttää esim. lääkityksiä silloin, kun niistä ei ole mitään tietoa ? Ja miksi tietoa taviksilla pitäisi edes olla jonkun tuntemattoman touhuista ?
Asiat ja totuudet on faktaa ja varmoja vasta siinä vaiheessa, jos jotain on todeksi näytetty.
On tullut huomattua, että ihmisillä on yleensäkin outo tapa tarttua juoruiluun, ja juttuun kuin juttuun, aivan kuin jonkun esittämät teoriat olisivat täysin totta.
Niinpä, mutta onneksi ne ajat on jo ohi.
Omasta kokemuksesta tiedän, että jotkin psyykelääkkeet eivät sovi jokaiselle. Vaikutukset ovat aina yksilölliset. Ja ainakin omalla kohdallani neuroleptien pitkäaikainen käyttö aiheutti mm. anhedoniaa, jatkuvaa levottomuutta, masennuksen ja väsymyksen pahenemista ja myös aggressiviisuuden lisääntymistä. Itse asiassa, kun käytin neuroleptejä, olin toistuvasti masentunut ja jouduin suljetulle vähän väliä ja tämän tästä. Lopetettuani ne kyseiset lääkkeet, se rumba loppui. Ja niin loppui viinanhimokin. Ja en valehtele tästä asiasta.
Alalla olevat, ja etenkin lääkärit ja ne, jotka eivät ole koskaan käyttäneetkään kyseisiä lääkkeitä uskovat lääketieteen tutkimuksiin vähän liian sokeasti. Näihin tutkimustuloksiin pohjataan sitten niitä käytössä olevia hoitosuosituksia, joiden mukaan toistuvasti psykooseja saavien pitäisi käyttää heille määrättyjä lääkityksiä koko elämänajan. Vähemmän huomioidaan lääkkeiden sivuvaikutuksia ja sitä, miten ne vaikuttavat elämänlaatuun. Eikä se ole minun mielestäni oikein, ei eettisesti, eikä muutenkaan, että "hoidetaan yhtä sairautta", mutta aiheutetaankin sitten toisia sairauksia tilalle.
Minun mielestäni ne perustelut lääkkeiden pysyvästä käytöstä eivät ole vakuuttavia. Sekin on toki mahdollista, että minullekin aikoinaan annettu ei ole oikein tehty. Vaan se olikin jotakin muuta. Aina on olemassa sekin mahdollisuus, että diagnoosit on mennyt väärin, tai arvioiden tekemisessä tulee virhearvioita. Esim. psykiatrian puolella väsymysoirekin saatetaan tulkita tai niputtaa mt-sairauden oireeksi. Vaikka se voi olla jotakin aivan muuta, aina alkaen kilpirauhasen vajaatoiminnan, MS-taudin, ME/CFS, hermolihassairaus, tai jokin muu autoimmuunisairaus. Diagnoosiperusteet, tai luokitukset ovat jokseenkin hutaistua, niihin potilaan oireista otetaan mukaan myös somaattisten sairauksien oireita. Kuka muuten pystyy jälkikäteen todistamaan yhtään mitään, jotta pystyy ne mt-puolella olevien väitteet todistamaan toiseksi? Se vaatii ainakin yksityiselle puolelle menemisen ja paljon rahaa. Ja tiedä, että tästä seuraavasta esitystä mielipiteestä ei moni pidä. Mutta kirjoitanpahan kuitenkin. Niistäkin henkilöistä, jotka ovat saaneet, ja joille on annettu esim. skitsofreniadiagnoosi, se ei ole välttämättä se oikea diagnoosi. Niitä vedetään vähän nk. hatusta. Myös henkilökohtaiset mielipiteet saattavat vaikuttaa asiaan, tai siihen lopputulokseen.
Itselläni menee muuten jo viides vuosi ilman neuroleptejä. Ja muuten ihan h*levetin hyvin menee. Ilman mitään leimaavia ja kategorisoivia diagnooseja ja sellaisia lääkkeitä, jotka tekevätkin olon aivan päinvastaiseksi. En näe tiellä mitään vaaleanpunaisia pupuja, eikä minulla ole mitään näkö ja kuuloharhoja. Ja viinanhimokin on jostakin syystä loppunut. Enkä toivo pahaa kenellekään, vaan kaikkea hyvää!
Mutta kaikesta ja huomattavista mielipide-eroista huolimatta ja vaikka en enää usko mt-puolella olevien ajatuksiin ja oppeihin, niin toivotan hyvää joulua jokaiselle ja kaikille, myös psykiatrisella alalla oleville!
Tiedän minäkin psyykenlääkkeistä aika paljon oman kokemuksen kautta.
Tiedän haitoista, joita lääkkeet voivat aiheuttaa, olen myös itse aikoinaan kärsinyt erilaisista haitoista.
Yhden kerran meinasi henki lähteä kahden eri lääkkeen yhteiskäytön seurauksena, tuli joku outo oireyhtymä, taju meni ja muutenkin olin tosi sairaana.
Lääkkeet oli psykiatri määrännyt, eli otin ohjeistuksen mukaan niitä.
Oli myös akatisiaa, tardiivi dyskinesia, lihaskramppeja, ym. Pääsin lopulta kaikista lääkkeistä eroon, mutta hermostosairaus jäi loppuelämän ajaksi, siitä en enää parane.
Oma asennoitumiseni on onneksi sellainen, etten piehtaroi niissä menneissä kokemuksissa, olen päässyt irti, ja elämäni on aika paljon parempaa nykyään, huolimatta hermostosairaudesta.
En siitäkään ketään syyttele, mitä hyötyä siitä olisi. Se tuli, se on, ja siinä se.
Hallituksemme ei osaa lääkkeitäkään hoitaa ilman sitä.
Mitenhän se hallitus nyt tähän skitsofrenia- ja lääkekeskusteluun liittyy ?
Hallitus ei muutenkaan hoida ihmisten sairauksia eikä lääkityksiä.
Epäsuorasti ne hoitaa budjettien kautta
Ilman lääkkeitä ja ilman oireita on mennyt vuoden päivät. Onko tämä sitten lääkkeetöntä hoitoa. En tiedä.
Saatko mitään hoitoa? Terapiaa yms?
Hoitajaa näen joskus.
Mut et mitään muuta?ei toi kai sit ees hoitoaole
jos sulla ole oireita ja ei ole lääkkeitä niin sähän oot sitten parantunut.
Ehkäpä olen sitten.
Skitsofreniahan on krooninen parantumaton sairaus eli siitä ei voi parantua.
Kyllä siitä melkein kolmasosa parantuu.
Mulle aina lääkärit sano toisin. Eli jos parannut et välttämättä ikinä ollutkaan
Viidesosa.Skitsofrenia ei ole kaikille parantumaton, vaan osalla potilaista (n. 5–20 %) oireet voivat hävitä kokonaan, kun taas suurin osa toipuu osittain tai lieväoireiseksi, ja sairaus voi olla myös elinikäinen. Varhainen hoito, monipuolinen kuntoutus (lääkkeet, terapia, tuettu työ) ja potilaan aktiivinen osallistuminen ovat avainasemassa toipumisen ja hyvän elämänlaadun kannalta, vaikka oireet olisivatkin kroonisia.
Jaa okei. No Suomessa lääkkeet aikalailla ainut hoito mitä annetaan. Eli kuntoutus ei ainakaan päde täällä
Mitä kuntoutusta nyt tarkoitat?
Tiedän skitsofreenikkoja jotka käy kuntouttavassa työtoiminnassa.Työ on hyvää terapiaa jos se ei nyt ainakaan täyttä pakkopullaa ole.
Yleensä ottaen. Tiedän jokusen, jolla skitosfrenia ja kukaan niistä ei oo saanu mitään kuntoutusta. Tosin kaikki on eläkkeellä eli ehkä sen takia. Ainut hoito mitä tarjotaan on lääkkeet
Mulle on myönnetty toistaiseksivoimassa oleva eläke ja käyn kuntouttavassa työtoiminnassa.
Onhan niitä eläkkeellä olevia kehityvammaisia jotka käy myös kuntouttavassa työtoiminnassa.
Ei oo silti kellekkään tarjottu tota. Pitää tosin varmaan olla työkkärin kirjoilla sit
Kyllä mulle tarjottiin,Ja otin vastaan kun oli sen verran mielekäs työ tarjolla.
Ei tarvi olla työkkärin kirjoilla.
Mulla se on avotyön kautta.Oikeaa palkkaa ei kyllä ole mutta saa ihan ite päättää miten monta tuntia on ja montako päivää viikossa.
Täyden työosuus rahan saa jos tekee 4h päivässä.
Ahaa. Okei. No täällä ei oo tarjottu tollasta lainkaan enkä tiedä ketään jolle olis. Onkohan toi niitä et pitää ite kysyä (mut miten kysyt jos et ees tiedä et on)
Totta.Eipä sitä osaa kysyä jos ei tiedä.
Mutta mulle puhuttiin tästä että tämmönen mahdollisuus on jos kiinnostaa.
Voi hyvänen aika. Ei se eläkkeellä olo tarkoita että neljän seinän sisälle pitää jäädä. Ihme oletus eläkkeellä olosta että pitäis jumittaa kotona
kait se riippuu siitä missä kunnossa on ja mitä pystyy tekee.
Ei tarkota ei. Mut mun pointti oli et sitä ei ole tarjottu ikinä enkä tiedä ketään jolle olisi. Eli jos tällainen mahdollisuus on niin vähän käytetty
Ihmettelen miksei sitä tarjota jos on olemassa? Koska oikeesti kuulin just tosta ekaa kertaa kun kirjotit. Tietty tolla saa kustannuksia alas kun ei tarjota/kerrota
Ovatko nämä sinun tutut ollut sellasessa kunnossa että he olisivat kuntoutuneet työelämään? Olitko sinä sitten syrjäytynyt ja oliko sinulla elämänhallinnassa puutteita? Eikö paikkakunnallasi ole palveluja jossa voi käydä viettämässä aikaa muiden kanssa, Millasta kuntoutusta olisit tavinnut että olisit töissä.
Noh, kellää niistä ei ole edes ammattia eli työelämä vaatis eka koulutusta. Ei se muiden kanssa aikaa viettäminen vastaa tollasta missä ideana kuntoutus koska tostahan saa työkokemusta ja ilman kokemusta ei saa töitä
Mitä itteeni tulee, tällä hetkellä olen AMK:ssa, mut kun valmistun olen n. 27 vuotias jolla ei ole kuin harjoittelun verran työkokemusta. Eli tollanen olis voinu edes pikkasen antaa muutakin työkokemusta kun talous on mitä on. Olisin voinu päästä aikasemmin jopa tollasen kautta kouluun ja voida paremmin aiemmin. En tiedä elämänhallinnasta työelämässä kun en ole siellä ollut, siivomista en aikoinaan osannut koska kukaan opettanut osaston jälkeen ja ADHD nykyään haittaa vähän alottamisessa. Toisaalta oon aina etuajassa kaikkialle
Ei kuntouttava työtoiminta valmista ammattiin. Sitä ei järjestetä työpaikoilla. Miksi sun tutut ei mene kouluun opiskelee?
Tiedän ettei valmista. Mut kokemusta antais ees jostain. Se vois olla monelle hyvä alku. Ja en tiedä, ehkä niillä liikaa ongelmia tai sit ne passivoitunut kun tosiaan tuki on vaan tossa lääkkeet ja siinä se. Voi olla et kelan byrokratia pelottaa
Kuntouttavaa työtoimintaa ei järjetetä jokaisella alalla.
ei ole sellaista työpaikkaa jossa sä et voi sanoa että mä en voi tehdä kun mulla ei ole työtehtävästä kokemusta jos ei mene opiskelee
no kait ne työkkärissä juttelee ja kirjaavat ylös mitä asiakas haluis tehdä.
eikö voin käydä paikoissa jotka on tarkoitetu mt kuntoutujille
Tarkotinkin et eikös kuntouttava käy mille tahansa alalle sit? Tai eikö tota sit vois järjestää niille joilla ei oo tutkintoa? Osa varmaan vois löytää jonkun mitä pystyy opiskella+sais työkokemusta jostain
Riippuu varmaan paikasta? Toisaalta noitakaan ei tunnuta tarjoavan hoitotahon puolesta kovinkaan aktiivisesti. Tosi monella ei välttämättä omaa aktiivisuutta välttämättä paljoa ole ainakaan heti
ei tietenkään. kuntouttava työtoiminta ei ole tarkoitettu työkykyisille.
jos haluaa työkokemusta niin mene työharjoitteluun. kuntouttava työtoiminta ei ole tarkoitetu peruskoulusta valmistuneelle
ei niitä terveydenhuolto tarjoa . he voivat kertoa palveluja joita on olemassa
Tiedän. Puhuin koko ajan niistä joilla ei tutkintoa mut on työkyvytön mt-ongelmista johtuen. Helsingissä ei ainakaan tarjota eikä mun keskusteluryhmässä missä oon kellekkään muullekkaan ole. En sit tiedä, ehkä skitsofreenikot ei oo se kohderyhmä jos on jo eläkkeellä eikä peruskoulun jälkeen mitää
Kertoisivat sit. Sitäkään ne ei tee
eli töihin pitäis päästä mutta ei kykene opiskelemaan
kerrotko paikkakunna niin minä voin kertoa
Eikös se olis tavote? Kuntouttava vois auttaa opiskeluunkin ja sitä kautta töihin. Kuntouttava vois olla eka askel koulutukseen ja työelämään
Meiän ryhmässä näyttäs enemmistö olevan PK-seutu ja tampere
kuntouttava työtoiminta on pitkään työttömänä oleville. kuntouttava työtoiminta ei ole työkykysille. se ei ole paikka mihin mennään peruskoulun jälkeen
Nyt menee hiukan aikaa koska joudun jokaisn pk seudun paikkakunnan palvelut etsii ja sitten tampereen
Helsinki:
mm .
Tukiyhdistys Majakka
Mielenterveysyhdistys Helmi
Espoo
mm .
Espoon mielenterveysyhdistys
jos sinä et jaksa etsiä tietoa niin ei sullakaan ole iso auttamishalu
etkö sinä voi itse googlettaa ja neuvoa heitä