Kysymys "Aatetovereille" Oletko omasta mielestäsi uskonnoton vai uskonnonvastainen?
Oletko mielestäsi..
SEEMOS
201327
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Yksinkertaistaisin kysymystä muotoon:
Oletko mielstäsi ateisti vai uskovainen?
Tätä kannattaakin miettiä herkeämättä; ja yrittää järjellä selvittää, ja raamatunlausein perustella. Ja eikö suomalaiset aivot helpostikin pysty tyhjentävästi selittämään tälläiset kysymykset, sitä en epäile.
Ajattelen, olen siis parempi kuin muut; sanoi jo Arostoteles.
Siinä lukikin uskonnoton vai uskonnonvastainen.
Alatte olla liian ovelia kohta minulle... Eikös homman nimi ollutkaan uskikset vs. ateistit? :-(
Ei mun aivot taivu. Pitäisi enemmän ajatella järkevästi, ja suoraan kuin teräskiskoilla. Järkevästi ottaen ei ole lopullista todistetta siitä että Jumala olisi olemassa. Ja järkevästi ja tyhjentävästi ajateltuna raamatussa selkeästi sanotaan miten asiat on.
Sitä vaan kauheasti ihmettelen että miten järki voi jakautua kahdeksi ja olla itseään vastaan?
Uskonnoton vai uskonnonvastainen? Sen voi kysyä muis että vastustatko etupäässä itseäsi vai muita? Käytkö mieluummin sotaa itseäsi vai muita kohtaan? Eli; tuo ensimmäinen vaihtoehto kuulostaa henkistyneemmältä ja fiksummalta.
Mieluummin uskonnoton, en pidä ateismia uskontona vaan elämäntapana. On mukava kyseenalaistaa kaikkea, uskonto mukaanlukien. Jos olisin uskonnonvastainen, myöntäisin samalla vihaavani uskovaisia ja niin en tee. Minulla on hienoja ystäviä eri uskontokunnista. Eivätkä he pidä minua negatiivisena ateisimistani huolimatta.
Uskonnon vastainen.
Those who make you believe absurdities will also make you commit monstrosities. Voltaire
ymmärrätkö edes että et eroa mitenkään fundamantalisteista jotka sanovat ateisteja jälkeenjääneiksi ja pitävät omaa maailmankatsomustaan ainoana oikeana?
Olet ihan oikeassa.
En ole asiassa ollenkaan puolesta enkä vastaan, vaan pikemminkin päin vastoin!
-Keefu-
En ole erityisen uskonnonvastainen, vaikka en itselleni uskonnoissa näekään sisältöä. Uskonto tuntuu olevan monille tärkeä asia, enkä koe että minulla olisi syytä toisen vakaumusta vastaan taistella, kunhan eivät aivan rupea räyhäämään.
Tosin, jos asuisin esim. USA:ssa tai Afganistanissa ja näkisin fundamentalismin karmeudet joka päivä omin silmin, silloin varmaan olisinkin uskonnonvastustaja. Suomessa ollaan kuitenkin näissäkin asioissa enimmäkseen järkevän maltillisia.
Riippuu uskonnosta. En usko mihinkään yliluonnolliseen; olen ateisti. Vastustan sellaisia uskontoja, joilla on tarkoitus vain aiheuttaa kärsimyksiä ja ongelmia; vastustan siis niitä.
Mutta en vastusta vaikka lestadiolaisuutta. Tai evankelisluterilaisuutta. Toisaalta voin vastustaa jonkin uskonnon jotain osa-aluetta, kuten lähetystyötä.
Olen ateisti. En ole uskovainen. En voi varsinaisesti silti sanoa olevani uskonnoton? Mutta en usko mihinkään, mitä en voi itse todistaa. Saatan hyväksyä toisien todistamia totuuksia, mutta suhtaudun niihin varauksella, esim alkuräjähdys.
Olen sitä mieltä, että jokaisella on oikeus valehdella, jopa itselleen. Mutta uskonnon pitää olla yksityinen asia. Tilaisuuksia toki saa järjestää, mutta kellään ei olisi lupaa päättää sitä, mihin "jokainen kunnon muslimi/kristitty/hindu uskoo", jokainen saisi kertoa oman mielipiteensä uskostaan(ja perustella sitä haluamallaan lähteellä). Uskonnosta ei saisi keskustella virallisesti(esim. papisto kokoontui keskustelemaan, ei olisi sallittua, mutta taasen kristinuskoisia henkilöitä kokoontui keskustelemaan). Tällöin katoasi poliittinen elin, jonka ei pitäisi olla olemassa. Onko se uskonnonvastaista? Ehkä?
...kumpaakin...uskonnoton sekä eräissä tapauksissa uskonnonvastainen.
Uskonnoton koska en usko jumaliin.
Usnonnonvastainen sen takia, koska vastustan kaikkea fanaattisuutta kaikissa uskonnoissa...
mvh/aye
Olen uskonnoton. En vastusta sinällään uskontoa/uskontoja. Uskonnonvastaisuutta tulee tietyssä määrin eräiden uskovaisten käyttäytymisestä. Saatan jopa joisakin tilanteissa puolustaa joitakin uskontoja.
Varmaankin uskonnoton. Enpäs ole ennen tullut ajatelleeksi moista. Ei uskonnoissa ole mitään halveksittavaa. Voisin hyvin olla uskovainen, vaan kun en ole. Mitään periaatteita ateistisia vakaumuksia minulla ei ole. Voin hyvin kuvitella kuinka saarnaan 10 vuoden päästä ateisti palstalla Xenusta ja kunka päästään eroon theoneista.
Nyt tällä hetkellä vaan ei kiinnosta.
Vaikken Jumalaan/Jumaliin uskokaan, ja koen, että moiset kaikkitietävät, kaikkivoivat, ikuiset olennot ovat oman maailmankatsomukseni kanssa ristiriitaisia, mahdottomia, olen toki uskonnollinen.
Minulle buddhalaisuus tarjoaa keinon löytää vastaukset niihin samoihin elämän suuriin kysymyksiin joihin muutkin uskonnot vastauksia tarjoavat.
Uskonnonvastainen en ole missään tapauksessa -ihmiset tarvitsevat vastauksia noihin kysymyksiin. Vaikken joidenkin tiettyjen uskontojen tarjoamia vastauksia hyväksykään, hyväksyn kuitenkin ihmisten tarpeen uskoa noihinkin vastauksiin.
Vastustan ehdottomasti uskonnonvastaisuutta, sillä järkevälle elämälle ei saa olla kaiken maailman ateisteja raakkumassa.
Uskonnoton en missään tapauksessa ole, koska uskon Herraan Jeesukseen, joka kuoli minunkin syntieni tähden ja kaikkien teidän ateistienkin hirveän syntimäärän tähden.
Te ateistit ette ollenkaan tajua, minne olette menossa kaljahuuruissanne ja uskontoja manatessanne. Ottakaa mieluummin Herra kuin bisse.
Ensisijaisesti olen uskonnoton, juuri siksi koska en usko jumalaan/jumaliin/yliluonnolliseen. Uskonnon vastainen olen siinä mielessä, että olen saanut hyvin ateistisen kasvatuksen isältäni, en ole kuulunut kirkkoon käytännössä ikinä (vanhempani erosivat kirkosta kun olin n. yksivuotias). Koulussa minua on yritetty käännyttää (tosin hyvin piilevästi), minua on altistettu kristinuskolle vasten tahtoani. Suurelta osin tästä syystä minulle on kehittynyt halveksunta kirkkoa kohtaan.
Olen joskus teinivuosina puhunut kaikenlaisia saatanajuttuja ja viljellyt lukua 666 minkä olen kerennyt vain huvin vuoksi. En todellakaan usko mihinkään saatanaan, koska silloinhan uskoisin myös jumalaan, enkä ole koskaan uskonutkaan.
Nykyään uskonnonvastaisuuteni ilmenee lähinnä siten, että kirkkoon en mene sitten millään. Olen nyt puhunut vain kristinuskosta, koska siitä minulla on omakohtaisia kokemuksia, olen kuitenkin sitä mieltä, että muutkin uskonnot ovat aivan yhtä tuhanpäiväisiä.
Miksi sitten vastaan "araratin" viestiin? Siksi, koska nykyään en enää ilmaise uskonnnonvastaisuuttani muuten, paitsi haistattamalla paskat hänen kaltaisilleen kiihkouskovaisille, joita en voi ikimaailmassa kunnioittaa, koska uskon, että he ovat a) sekopäitä tai b) uskomattoman tyhmiä. Joten ararat: "HAISTA PASKA!" En voi oikeasti ymmärtää miten ihminen voi olla noin tyhmä!
Myönnetään, tuo oli lapsellista, mutta sellainen minä olen.
Pääsiäispupu vastaa ihan yhtä usein. Mä taidan jatkaa sen palvomista.
Ja kysymyskin oli ymmärretty oikein :)
Harmi vain ettei kukaan "jyrkemmät" mielipiteet omaava tarttunut täkyyn..
No, lähinnä minua kiinnostikin saada vähän osviittaa siitä millaisia "me" olemme.
Taannoin eräs Oletettavasti uskova kirjoittaja haukkui palstan ateistit kiihkoileviksi uunoiksi joille ateismi on korvikeuskonto.
Ainakaan näiden kirjoitusten perusteella asia ei nähdäkseni ole aivan niin, Hyvä :)
kysymyksen. Ensilukemalla tuli tietysti mieleen että pakana mikä pakana, eli siis uskonnoton. Tietysti myös ajattelin että enhän minä nyt uskonnon vastainenkaan ole. Kumpikaan asia ei kuitenkaan ole aivan noin selvä.
En toki vastusta näitä tuttuja ja turvallisia uskontoja, mutta kyllä uskonnoista löytyy sellaisia joihin en oikein osaa suhtautua suvaitsevasti.
Toisaalta en myöskään aivan varmasti voi sanoa että kaikki se mihin uskon voitaisiin tieteellisesti todistaa (tai ainakaan en itse siihen pysty). Asia vain jotenkin tuntuu "uskottavalta". Se siis vain jotenkin sopii siihen palapeliin jota itse elämäni aikana olen kasaillut.
Mielestäni meistä jokainen kokoaa palapelinsä. Jotkut käyttävät siihen uskontoa toiset teorioita, ns. faktatietoa tai sitten vaan mielikuvitusta. Kuva voi olla suppea ja melkein kokonainen tai sitten laaja ja repaleinen. Aukotonta siitä ei varmaan saa koskaan ja uudet asiat pyrkivät sitä lisäksi kokoajan sotkemaan. Itselleni kelpaa tuollainen kohtalaisen laaja kasaan teipattu kuva josta hyvällä mielikuvituksella saa aika mukavan kokonaisuuden.
Olen siis suhteellisen onnellinen ihminen. Tiedostan kuitenkin että toisen ihmisten palapeli ei ole se mitä itse kasaan. Hän siis voi tarvita jotain muuta jota minä en nyt ainakaan tähän hätään tarvitse.
Olen nähnyt että uskonto on auttanut monia ystäviäni saamaan pelinsä hyväksyttävään kuntoon. Voin siis aivan hyvin olla onnellinen myös heidän puolestaan.
Sekä uskontojen että myös ateismin puolesta kiihkoilu ei ole toistaiseksi saanut maailmassa mitään kovin hyvää aikaan, joten ainakin itse yritän sitä välttää. Ja toisaalta, vaikka olenkin syntymäpakana niin mistä sitä tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan...
Tietyssä määrin uskonnon vastainen, koska en pidä kirkon institutionaalisesta auktrotiteetteja suosivasta sosiaalisen ehdollistamisen politiikasta. Muuten uskonnoissa on hyviä ideoita, enkä katso karsaasti kuin fanaattisia uskovaisia, joiden ahdasmielisyys on ihan omaa luokkaansa.