Unohdetun suomalaisen säveltaiteen esille tuominen toivottavaa

Muun Sibeliuksen aikaisen, sotia edeltävän, sotien aikaisen ja paljolti sen jälkeisen suomalaisen säveltaiteen suorastaan skandaalinomaista unohtamista sekä orkestereiden ohjelmistosta, mutta sen lisäksi jopa levy-yhtiöiden katalogeista voi hyvällä syyllä pitää katastrofaalisena proseduurina ja vahinkona ei vain suomen vaan koko maailman 1900 luvun musiikkiperintöä koskien, johon johtaneet syyt lienevät moninaiset ja saattavat johtua mm. paitsi kaupallisten levy-yhtiöiden, konserttien järjestäjien, taiteellisten johtajien, ohjelmiston laatijoiden ja musiikin tutkijoiden intressien puutteesta, välinpitämättömyydestä, passiivisuudesta ja unohdettujen säveltäjien ympärillä vallitsevan salamyhkäisyyden, hiljaiselon ja niihin liittyvän matalan profiilin sekä vallitsevan ja harvoja säveltäjiä suosivan ohjelmistofilosofian hyväksymisestä, kintaalla asialle viittaamisesta, voimattomuudesta ajaa aktiivisesti unohdettujen säveltäjien asiaa pyrkimyksenä saada heidän musiikkiaan ohjelmistoon jne., joka osaltaan on vaikuttanut siihen, että suomen säveltaiteesta on muodostunut varsin kapea ja modernimpaan säveltaiteeseen painottunut kuva, ja joidenkin tahojen tulisi ottaa vastuuta tällaisen vääryyden ja historiallisen vääristymän oikaisemisesta ja valtion tukea taloudellisesti ja suunnata varoja joillekin instansseille, jotka ottaisivat tärkeäksi asiakseen tuoda esiin unohduksesta ja julkaista ja järjestää sekä puhtaaksikirjoittaa teosten nuottimateriaaleja esityskuntoon ja organisoida näille teoksille esitysmahdollisuuksia orkestereiden ohjelmistossa, vaikka nimenomaisesti tätä tarkoitusta varten laadituissa konserteissa, etteivät ne unohdu lopullisesti ja peruuttamattomasti taikka vasta aikojen kuluttua kaukaisessa ja tuntemattomassa tulevaisuudessa tule kaivetuksi arkistojen kätköistä esille, sillä vain henkistä laatua oleva taiteellinen ja musiikillinen kulttuuriperintö voi rikastuttaa ihmisiä uusia elämyksiä tarjoten ja uusiin säveltäjiin ja heidän musiikkiinsa tutustuen ja säveltaiteen arkisen aherruksen vastapainoksi ilmenevää lohtua ja ilosanomaa yhä uusille ihmisille ja sukupolville välittäen, sillä säveltaide on kaiken materialismin keskellä hyvää tekevää ja yhteistä kulttuurista henkistä rikkautta, josta nauttiva voi saada todemman merkityksen elämälleen uran, rahan ja mammonan perässä juoksemisen sijasta.