Miten musikaalisuus ilmenee ihmisillä?

Miten musikaalisuus taikka joskus harvoin peräti musiikillinen nerous ilmenee ja saa alkunsa jossakin luontokappaleessa ja luomakunnan ja oliojärjestyksen korkeimmalla asteella, ts. ihmisessä? Mitkä ovat ne perustavanlaatuiset perintötekijöinä geeneissä, mutta myös vuorovaikutussuhteessa ympäristön kanssa saadut ominaisuudet, ja joista ensin mainitut muovaavat ihmisen perinnöllistä ja geneettistä koodistoa ja synnyttävät ja saavat aikaan ihmislapsessa tiettyjä suhteellisen tarkasti määriteltyjä ominaisuuksia, joita voidaan kutsua yhteisellä nimellä ja termillä, musikaalisuus? Musikaalisuutta voi olla monen laatuista ja se voi ilmetä monella eri tavalla ja monessa eri selvyys-taikka voimakkuusasteessa ihmisen perintötekijöinä vanhemmiltaan saatujen musikaalisten lahjojen muodossa asteittain kypsyvän ja kehittyvän nerouden alkuidusta puhumattakaan. Mutta onko musikaalisuus vain harvojen ihmisten saama perinnöllinen ominaisuus vai ilmeneekö kaikissa ihmislapsissa musikaalisuutta? Mitä ominaisuuksia musikaaliseksi ihmiseksi kutsuminen ihmiseltä edellyttää? Onko musikaalisuus sellainen ominaisuus, jota voi kehittää ja lisätä sen myötä valmiuksia musiikilliseen toimintaan ja harrastuksiin? Mitä tarkoitamme puhuessamme musikaalisuudesta? Mitä musikaalisuus tarkkaan ottaen tarkoittaa ja mitä ominaisuuksia se ihmisessä käsittää ja edustaa? Usein kuulemme mainittavan musikaalisuutena taidon laulaa, soittaa taikka säveltää musiikkia. Myös nuottien tunteminen ja niiden lukemisen taito ja kyky kuuluvat musikaalisuuteen. Onko olemassa myös muunkaltaista musikaalisuutta? Voiko esim. kyky pitää musiikista ja saada sen kuuntelemisesta nautintoa olla musikaalisuuden eräs piirre? Edellyttääkö taidemusiikin kompleksisten muotorakenteiden, melodiikan, rytmin ja harmonisen struktuurin hahmottaminen aivojen kuulokeskuksessa musikaalisuutta? Edellyttääkö musikaaliseksi ihmiseksi nimittäminen sitä, että kykenee jollakin tavoin itse aktiivisen musiikin kuuntelun ohella myös tuottamaan musiikkia esim. jotakin instrumenttia soittaen, taikka luomaan itse aivojensa synnyttämää ja kuulemalla sävellettyä musiikkia ja kyetä kirjoittamaan kuulemansa nuotit paperille? Vaikka jotkut omaavat myös kyvyn säveltää musiikkia, niin sekin kyky voi ilmetä varsin monenlaisissa suhteellista sävellystaitoa mittaavissa kyvykkyysasteissa, eivätkä sävellystaidon omaavat säveltämistä harjoittavat ihmiset välttämättä ole samassa mitassa musikaalisuuden kriteerit täyttäviä riippuen monesta seikasta, ja jossa korkeimmalla musikaalisuuden asteella voidaan taikka voitiin puhua neroudesta. Miten voimme erottaa sävellystaidoiltaan vähäisen taikka vähäisemmän kyvyn asteikkoa ylös päin mentäessä korkeimmasta nerouden asteesta? Onko nerous jollakin tavoin objektiivisesti mitattavissa oleva ominaisuus, kun siitä usein puhumme, ja joitakin säveltäjiä neroksi kutsumme, sillä Mozart kirjan kirjoittaja sanoi jo 70 luvulla, että perinnöllisyystieteen(?) tutkijoiden mukaan henkisesti ylivertaisten suoritusten asteikko tulee mahdolliseksi mitata suhteellisen äkkiä, mutta minulla ei ole mitään havaintoa tämän ennustuksen toteutumisesta. Siinä yhteydessä kirjoittajan mukaan myös tämänkaltaisten huippusuoritusten tekijöitä olisi mahdollista viljellä taikka peräti kloonata(?). Äitini harrasti soittamista, kuorossa laulamista, mutta myös säveltämistä, jonka vuoksi häntä voi kutsua musikaaliseksi. Hänellä oli tästä johtuen myös kyky "ymmärtää" kuulemaansa musiikkia, joka hänen sanojensa mukaan vaikutti hänen tunteisiinsa ja tuotti myös jonkin verran fyysisiä tuntemuksia, vaikkakaan häntä tuskin voi sanoa vastaanottokyvyltään neroksi, ja jota nimitystä eräs jo esillä ollut Mozart kirjan kirjoittaja eräässä yhteydessä käytti. Itse olen soittanut oikeastaan vain flageolettia, ja siinä suhteessa en ole yhtä musikaalinen ihminen kuin äitini oli, joka omasi monipuolisemman kirjon musikaalisia taitoja kuin minä. Musikaalisuus terminä on tarkasti ottaen kuitenkin varsin lavea, epäeksakti ja monitulkintainen määritelmä tai ominaisuus sellaiselle tämänkaltaisia kykyjä omaavalle ihmiselle, joka omaa tiettyä taikka tiettyjä musikaalisiksi tunnistettavia taipumuksia. Mutta lienee mahdollista että epämusikaalisuus ihmisillä on paljon harvinaisempaa kuin musikaalisuus. Tämän voimme päätellä siitäkin, että lastentarhassa suurin osa lapsista laulavat muiden mukana lastenlauluja ja soittavat erilaisia rytmisoittimia musiikin tahdissa. Mutta se, että jostakin ihmisestä kehittyy säveltäjä ja jopa sellainen säveltäjä, jota voidaan neroksi kutsua, edellyttää, ei vain musiikillisten taitojen opettelemista nuorena, vaan myös musiikillisen ja varsinkin säveltäjäkyvyn kehittymistä ajatellen varta vasten tämän kyvyn omaksumiseksi lapsen vanhemmilta saatuja suotuisia ja tämän kyvyn syntymisen mahdollistavia perintötekijöitä. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsen vanhempien tulee itse olla varsin musikaalisia ja mahdollisesti musiikin alalla ammatikseen toimi