Onko vain suotuisten myyntilukujen enteily levytysprojektien motivaattorina?

Siihen nähden että Sibeliuksen sinfoniat ym. monet muut teokset eivät vanhoillisessa kansallisromanttisessa sekä klassismia edustavassa muotokielessään 42 v kokemuksella tiedostettuna faktisesti sitä tunteita kohottavaa ja pakahduttavaa vaikutusta tiedostavan puhtaassa subjektissa, sikäli kun tiedostavasta tämän ideaköyhän ja triviaalin musiikin vuoksi edes tulee puhdas subjekti, johon hänen musiikkinsa ei tarjoa edellytyksiä, kuten monet muut myöhäisromanttisen jälkiwagneriaanisen, -mahleriaanisen, -bruckneriaanisen taikka-madetojalaisen sekä uusklassisen tyylin omaavat suomalaissäveltäjät sibeliaaniseen minimalistiseen mosaiikkiin verrattuna usein lämpimän tunnevoimaisen romanttisessa ja melodiikaltaan laajakaarisessa temaattisen punonnan sisältämässä taikka uusklassismin lineaarista polyfonista satsia edustavassa musiikillisessa muotokielessään, ja siksi onkin varsin outoa että, kaupallisista ja taloudellisen voitontavoittelun intresseistä huolimatta, sikäli kun niillä on niin paljon kysyntää kuin levy-yhtiöt ovat laskuissaan ottaneet huomioon, niitä samoja teoksia on levytetty solkenaan yhä uudestaan, olipa säveltäjä sitten vaikka katharttisuuden tuottamispotentiaaliltaan ylivertainen ja jumalainen Mozart taikka Beethoven, mutta mikäli suomen rikas ja runsas musiikkihistoria ei tarjoa virikkeitä uusien maailman ensilevytys epiteetin omaavia teoksien löytämiseen yllin kyllin, joissa on emotionaalista hehkua suunnattoman paljon enemmän kuin emotionaalisesti tyhjällä ja köyhällä Sibballa, niin joko musiikin historian ja musiikkitieteen opinnot ovat jääneet puolitiehen taikka Finlandia palkittu professori Salmenhaaran kirjasarja on jäänyt lukematta ja se kannattaisi lukea, jotta syntyisi edes jonkinlainen syvempi ja perusteellisempi käsitys musiikinhistoriastamme, ja kun joku sentään on tajunnut jonkun unohdetun säveltäjän mieskuorolaulujen arvon ja vaikka ne eivät ole vaikutukseltaan ja merkitykseltään läheskään tämän säveltäjän satojen suurteosten tasoa, niin herää epäilys levybisnestä tuntematta, että, kun nekin kumminkin joku levy-yhtiö on tullut levyttäneeksi ilman mitään takeita tämänkään CD-levyn suotuisista myyntiluvuista, että Fordellin suurten orkesteriteosten levyttämättä jääminen ei johtuisikaan välttämättä huonojen myyntilukujen ja surkean menekin ennakoinnista ja taloudelliselle tappiolle jäämisen potentiaalisuudesta, vaan se johtuu vain siitä, että viime kädessä levyttämisestä päättävät tahot eivät ymmärrä ja tiedosta tämän säveltäjän musiikin suuruutta ja laadukkuutta, nähdessään säveltäjänä 80 luvulle tultaessa taiteellisen huipentumansa, ja jo 40 sinfoniaa pidemmällä ehtineenä tuotannossaan sodan jälkeiseen aikaan verrattuna, mutta voi olla myös niinkin, että säveltäjä oli parhaimmillaan sinfonisten runojen parissa, jota salmenhaara ei kerro, mutta siitä päätellen, että Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri tunnetun maestronsa johdolla on taltioinut kantanauhalle suhteellisen tuoreen tulkinnan jo varhaisesta Metsänhaltijastakin, jonka nuottinäytekin on nähtävillä Marvian Suomen säveltäjiä kirjassa, voidaan sen perusteella uskoa vahvasti hänen mestarillisuuteensa sävelrunojen luojana, varsinkin paljon myöhemmässä täyden kypsyyden vaiheessaan, jolloin syntyi valtava määrä suuria orkesteriteoksia, vaikka totta kai, suunnaton tuotteliaisuus, kuten Rautavaarankin kohdalla, herättää spekulaatiot huonosta laadusta.