Onko normaalia, että parisuhteessa eläessä, on lähes aina yksin? Mieheni viettää mielummin aikaa ystäviensä kanssa kuin minun. Tänäänkin taas lähti kaverinsa matkaan, jonka kanssa oli jo päivällä käynyt pelaamassa tennistä. Tuntuu, että hän tekee joka ilta jotain kavereidensa kanssa ennemmin, kun viettää aikaa vaimonsa kanssa...
Olemme olleet yhdessä 10 vuotta, hän järjestää perheellemme joskus yhteistä aikaa, mutta jos saa valita, menee kaverinsa kanssa enemmin kuin jää kotiin minun ja poikansa kanssa. Toisesta naisesta tuskin on kysymys, lähinnä hänen halustaan "tehdä" koko ajan jotain.
Harkitsen vakavasti lähtemistä, vaikka mies onkin monessa suhteessa mahtava puoliso. Tuntuu vain kurjalta olla aina yksin kotona ja varsinkin silloin kun hän valitsee kaverinsa mielummin kuin yhteisen ajan kanssani. Eikö puolison kanssa pitäisi sentään viihtyäkkin?
Kohtalotovereita?
Olemme olleet yhdessä 10 vuotta, hän järjestää perheellemme joskus yhteistä aikaa, mutta jos saa valita, menee kaverinsa kanssa enemmin kuin jää kotiin minun ja poikansa kanssa. Toisesta naisesta tuskin on kysymys, lähinnä hänen halustaan "tehdä" koko ajan jotain.
Harkitsen vakavasti lähtemistä, vaikka mies onkin monessa suhteessa mahtava puoliso. Tuntuu vain kurjalta olla aina yksin kotona ja varsinkin silloin kun hän valitsee kaverinsa mielummin kuin yhteisen ajan kanssani. Eikö puolison kanssa pitäisi sentään viihtyäkkin?
Kohtalotovereita?
Vastaukset 3
Vanhimmat
mul on sama ongelma ja miettinyt jo pitemmän aikaa että vois alkaa taas sinkuks. Kaipa se on joku vinkki et "voisit pakata kamas" kun kavereille sitä aikaa riittää enemmän.
vain päätät lähteä suhteesta,kehoitan kertomaan myös miehellesi että sinusta tuntuu yksinäiseltä ja että kaipaat hänen seuraansa.Jos todellakin tiedät ettei kyseessä ole toinen nainen,niin uskon että puhuminen auttaa(tai itseasiassa senhän pitäisi auttaa jokatapauksessa). Jossain vaiheessa tunsin itseni yksinäiseksi oman mieheni kanssa,ja sanoinkin siitä hänelle,hän ei ollut sitä niin tajunnut,koska olimmehan kuitenkin "aina saatavilla".Nykyäänkin täytyy välillä muistuttaa,että kaipailen...Tsemiä sulle:)
Olen itse niitä puhuja tyyppejä ja asia on tullut puheeksi pariinkin otteeseen, muutosta ei vain tapahdu. Välitän miehestäni paljon, mutta olisin mielummin sitten virallisesti yksin, kun aina yksin surullisena.
Olen tässä kolmatta päivää miettimässä samaa asiaa, enkä aio hätiköidysti tehdä mitään.. katselen tässä vielä jonkun aikaa ja jos tilanne jatkuu samana, en vain kertakaikkiaan jaksa olla surullinen siitä, ettei seurani kelpaa ja jatkan matkaani.
Kiitos sulle kuitenkin, aurinkoista kesän jatkoa teille kummallekin vastanneelle!