Suomi voisi olla pientilojen maa, mutta virastot estävät sen.

"... että globaali kaupungistuminen ja teknologian voimakas kehitys ovat juurisyyt"

Jos syy olisi globaali kaupungistuminen, miksi muissa EU-maissa pientilat ovat säilyneet ja Suomessa eivät? Miksi EU sallii poikkeuksia, mutta Suomi ei käytä niitä? Tämä kertoo, että kyse ei ole luonnonvoimasta vaan poliittisesta valinnasta.

Uusi teknologia ei pakota tiivistämään kaupunkeihin, päin vastoin tegnolokia mahdollistaa hajautuksen, esimerkisi piha on helpompi pitää aurattuna lumilinkkolla kuin kolalla, autolla pääsee käymään asutuskeskuksessa lääkärissä. Puhelin mahdollistaa suoramyynnin, internettiin voi tehdä kaupaun. Kyllä juuri syy on 50-70 luvun modernisaatio lait

"Meillä vielä lisänä sodanjälkeinen siirtolaisten asuttaminen."
Sota ajat, eivät selitä 1970–2020 keskittämistä.
Sodanjälkeinen asutuspolitiikka: loi pientiloja ei tuhonnut niitä, ei pakottanut ketään kaupunkiin, ei luonut teollisuusdirektiivejä.

Suomalainen "kaupunkistuminen" ei ole luonnon laki, sitä ei ole pakko hyväksyä.

Anonyymi00002 kirjoitti:

"... että globaali kaupungistuminen ja teknologian voimakas kehitys ovat juurisyyt"

Jos syy olisi globaali kaupungistuminen, miksi muissa EU-maissa pientilat ovat säilyneet ja Suomessa eivät? Miksi EU sallii poikkeuksia, mutta Suomi ei käytä niitä? Tämä kertoo, että kyse ei ole luonnonvoimasta vaan poliittisesta valinnasta.

Uusi teknologia ei pakota tiivistämään kaupunkeihin, päin vastoin tegnolokia mahdollistaa hajautuksen, esimerkisi piha on helpompi pitää aurattuna lumilinkkolla kuin kolalla, autolla pääsee käymään asutuskeskuksessa lääkärissä. Puhelin mahdollistaa suoramyynnin, internettiin voi tehdä kaupaun. Kyllä juuri syy on 50-70 luvun modernisaatio lait

"Meillä vielä lisänä sodanjälkeinen siirtolaisten asuttaminen."
Sota ajat, eivät selitä 1970–2020 keskittämistä.
Sodanjälkeinen asutuspolitiikka: loi pientiloja ei tuhonnut niitä, ei pakottanut ketään kaupunkiin, ei luonut teollisuusdirektiivejä.

Suomalainen "kaupunkistuminen" ei ole luonnon laki, sitä ei ole pakko hyväksyä.

Lue lisää

Etelä-Euroopassa pientilat viljelevät esim. viiniköynnöksiä ja muita käsityövaltaisia rahakasveja.

Suomessa vastaavaa tekee esim. mansikkatilat. Tosiasia kuitenkin lienee, että suomalaisella mansikalla on hieman pienemmät markkinat maailmalla kuin italialaisella viinillä, joten ihan koko maata ei voi muuttaa mansikkatiloiksi. Eikä suomalaiset perusjuntit edes sovellu mansikankeruuseen (liian hitaita, selkä ei kestä, ym), eikä ulkolaisia kerääjiä saada tänne tarpeeksi.

Ehkä oma osansa on myös sillä, että suomalaisessa yhteiskunnassa paperittoman halpatyövoiman käyttö on muutamaa kertaluokkaa hankalampaa kuin siellä etelässä.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Etelä-Euroopassa pientilat viljelevät esim. viiniköynnöksiä ja muita käsityövaltaisia rahakasveja.

Suomessa vastaavaa tekee esim. mansikkatilat. Tosiasia kuitenkin lienee, että suomalaisella mansikalla on hieman pienemmät markkinat maailmalla kuin italialaisella viinillä, joten ihan koko maata ei voi muuttaa mansikkatiloiksi. Eikä suomalaiset perusjuntit edes sovellu mansikankeruuseen (liian hitaita, selkä ei kestä, ym), eikä ulkolaisia kerääjiä saada tänne tarpeeksi.

Ehkä oma osansa on myös sillä, että suomalaisessa yhteiskunnassa paperittoman halpatyövoiman käyttö on muutamaa kertaluokkaa hankalampaa kuin siellä etelässä.

Lue lisää

Kukaan ei ole ehdottamassa, että Suomi muuttuisi viinitilojen tai mansikkapellojen vientimaaksi. nyt ei puhuta kilpailukyvystä, ulkomaisista markkinoista tai halpatyövoimasta. Vaan siitä, että Suomessa pitäisi olla mahdollista harjoittaa pienimuotoista omavaraisuutta ja sekataloutta ilman teollisuusluokan byrokratiaa.

EU sallii pienpoikkeukset suoramyynnille, pienjalostukselle ja omavaraisille tiloille. Suomi ei käytä näitä, vaan soveltaa teollisuusdirektiivejä myös kaikkein pienimpiin toimijoihin. Kyse ei siis ole siitä, että “koko maa pitäisi muuttaa mansikkatiloiksi”, vaan siitä, että ihmisellä pitäisi olla oikeus pyörittää pientä tilaa, myydä vähän omia tuotteitaan ja elää omillaan ilman että virastot kohtelevat häntä kuin isoa tehdasta.

Tämä ei vaadi halpatyövoimaa eikä vientimarkkinoita. Se vaatii vain sen, että pientilalle annetaan sama mahdollisuus kuin muualla Euroopassa.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Kukaan ei ole ehdottamassa, että Suomi muuttuisi viinitilojen tai mansikkapellojen vientimaaksi. nyt ei puhuta kilpailukyvystä, ulkomaisista markkinoista tai halpatyövoimasta. Vaan siitä, että Suomessa pitäisi olla mahdollista harjoittaa pienimuotoista omavaraisuutta ja sekataloutta ilman teollisuusluokan byrokratiaa.

EU sallii pienpoikkeukset suoramyynnille, pienjalostukselle ja omavaraisille tiloille. Suomi ei käytä näitä, vaan soveltaa teollisuusdirektiivejä myös kaikkein pienimpiin toimijoihin. Kyse ei siis ole siitä, että “koko maa pitäisi muuttaa mansikkatiloiksi”, vaan siitä, että ihmisellä pitäisi olla oikeus pyörittää pientä tilaa, myydä vähän omia tuotteitaan ja elää omillaan ilman että virastot kohtelevat häntä kuin isoa tehdasta.

Tämä ei vaadi halpatyövoimaa eikä vientimarkkinoita. Se vaatii vain sen, että pientilalle annetaan sama mahdollisuus kuin muualla Euroopassa.

Lue lisää

Ei Suomi kiellä pienviljelyä eikä suoramyyntiä. Pakottava lainsäädäntö koskee vain ympäristön pilaamista (kielto), typen käytön maksimia (nitraattiasetus) ja eläinkunnan tuotteita (eläinsuojelu, teurastusolot, käsittely- ja varastointiolosuhteet).

Saat ihan rauhassa viljellä vaikkapa vihanneksia ja myydä niitä ihmisille.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Ei Suomi kiellä pienviljelyä eikä suoramyyntiä. Pakottava lainsäädäntö koskee vain ympäristön pilaamista (kielto), typen käytön maksimia (nitraattiasetus) ja eläinkunnan tuotteita (eläinsuojelu, teurastusolot, käsittely- ja varastointiolosuhteet).

Saat ihan rauhassa viljellä vaikkapa vihanneksia ja myydä niitä ihmisille.

Lue lisää

Pointi ei ole kielto vaan sääntelykuorma. On totta, että Suomi ei kiellä pienviljelyä eikä suoramyyntiä sinänsä. Mutta se ei ole se ongelma, josta puhun. Ongelma on se, että heti kun pientila haluaa myydä pientäkin ylijäämää – kananmunia, juustoa, lihaa, vihanneksia, hunajaa, mitä tahansa – se joutuu täyttämään samat teollisuusluokan vaatimukset kuin iso laitos.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Pointi ei ole kielto vaan sääntelykuorma. On totta, että Suomi ei kiellä pienviljelyä eikä suoramyyntiä sinänsä. Mutta se ei ole se ongelma, josta puhun. Ongelma on se, että heti kun pientila haluaa myydä pientäkin ylijäämää – kananmunia, juustoa, lihaa, vihanneksia, hunajaa, mitä tahansa – se joutuu täyttämään samat teollisuusluokan vaatimukset kuin iso laitos.

Lue lisää

Lisäksi pientila ei kaadu vain sääntelyyn, vaan siihen, että pankki käyttää samoja virastojen kriteerejä kuin valtio. Pankki ei arvioi pientilan todellista kassavirtaa, paikallista kysyntää tai monialaisuutta, vaan katsoo suoraan Ruokaviraston ja ELY‑keskusten “kehittämiskelpoisuus”-luokituksia. Jos virasto sanoo, että tila ei ole kehittämiskelpoinen, pankki tulkitsee sen: “ei lainoituskelpoinen”.

Näin pientila ei kaadu markkinoihin, vaan siihen, että pankki ja virastot yhdessä tukevat vain isoja yksiköitä ja teollista mallia. Pienimuotoinen toiminta ei saa rahoitusta, vaikka olisi taloudellisesti täysin järkevää paikallisessa mittakaavassa.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Pointi ei ole kielto vaan sääntelykuorma. On totta, että Suomi ei kiellä pienviljelyä eikä suoramyyntiä sinänsä. Mutta se ei ole se ongelma, josta puhun. Ongelma on se, että heti kun pientila haluaa myydä pientäkin ylijäämää – kananmunia, juustoa, lihaa, vihanneksia, hunajaa, mitä tahansa – se joutuu täyttämään samat teollisuusluokan vaatimukset kuin iso laitos.

Lue lisää

Sulla on nyt ihan ylimitoitettu kuvitelma sääntelystä. Juu, lihaa et voi teurastaa myyntiin omin nokin, se on selvä. Mutta vihanneksia saat ihan oikeasti kasvattaa ja myydä miten tahdot.

Byrokratia liittyy tukiin, ei viljelyyn tai myyntiin.

Ja mitä pankkeihin tulee, jos sinulla on selvät laskelmat, joilla osoitat että vihannesten pienviljelyllä tienaa rahaa ja sillä voi maksaa velkoja, niin ihan varmasti saat lainaa (kunhan täytät myös nykyaikaiset kestävyyssääntelypykälät jne). Ongelmasi on lähinnä siinä, että kunnollisella liiketoimintasuunnitelmalla ja kannattavuuslaskelmilla on hyvin vaikea osoittaa, että pientilan kaalinviljelyllä saisit sekä lainat maksettua että elannon itsellesi.

Anonyymi00010 kirjoitti:

Sulla on nyt ihan ylimitoitettu kuvitelma sääntelystä. Juu, lihaa et voi teurastaa myyntiin omin nokin, se on selvä. Mutta vihanneksia saat ihan oikeasti kasvattaa ja myydä miten tahdot.

Byrokratia liittyy tukiin, ei viljelyyn tai myyntiin.

Ja mitä pankkeihin tulee, jos sinulla on selvät laskelmat, joilla osoitat että vihannesten pienviljelyllä tienaa rahaa ja sillä voi maksaa velkoja, niin ihan varmasti saat lainaa (kunhan täytät myös nykyaikaiset kestävyyssääntelypykälät jne). Ongelmasi on lähinnä siinä, että kunnollisella liiketoimintasuunnitelmalla ja kannattavuuslaskelmilla on hyvin vaikea osoittaa, että pientilan kaalinviljelyllä saisit sekä lainat maksettua että elannon itsellesi.

Lue lisää

Pointti ei ole se, etteikö vihanneksia saisi kasvattaa tai myydä. Se ei ole ongelma. Ongelma on se, että Suomessa markkina ei ole vapaa, koska tukijärjestelmä ja virastojen kriteerit ohjaavat pankkien riskimalleja. Pankki ei arvioi pientilaa sen todellisen kassavirran, paikallisen kysynnän tai monialaisuuden perusteella, vaan sen perusteella, täyttääkö tila ELY‑keskuksen ja Ruokaviraston “kehittämiskelpoisuus”-kriteerit.

Tämä vääristää markkinan niin, että iso tila, joka saa tukia, näyttää paperilla aina “turvallisemmalta” kuin pieni tila, joka ei saa tukia – vaikka pieni tila olisi oikeasti kannattavampi paikallisessa mittakaavassa. Eli kyse ei ole siitä, että pientila olisi taloudellisesti mahdoton, vaan siitä, että tukijärjestelmä ja virastot tekevät siitä pankin silmissä keinotekoisesti riskin.

Kun markkina on näin vääristynyt, pientila ei kaadu markkinoihin vaan rakenteisiin.

Ei tämä tietenkään koske jokaista pientilaa, mutta koskee monia. Ja ennen kaikkea: Suomessa pientilan asema on selvästi vaikeampi kuin monissa muissa EU-maissa, koska Suomi ei käytä EU:n sallimia pienpoikkeuksia. Ranskassa, Italiassa, Espanjassa, Itävallassa ja Saksassa pienyrittäjyys on helpompaa juuri siksi, että EU-direktiiveissä on erilliset kevyemmät säännöt pienille toimijoille. Suomessa nämä jätetään käyttämättä, ja pientila joutuu täyttämään samat vaatimukset kuin iso teollinen yksikkö.

Eli ongelma ei ole “kielto” vaan se, että Suomessa pientilan sääntelykuorma on rakennettu teollisuuslogiikan mukaan, vaikka EU sallisi kevyemmän mallin.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Pointti ei ole se, etteikö vihanneksia saisi kasvattaa tai myydä. Se ei ole ongelma. Ongelma on se, että Suomessa markkina ei ole vapaa, koska tukijärjestelmä ja virastojen kriteerit ohjaavat pankkien riskimalleja. Pankki ei arvioi pientilaa sen todellisen kassavirran, paikallisen kysynnän tai monialaisuuden perusteella, vaan sen perusteella, täyttääkö tila ELY‑keskuksen ja Ruokaviraston “kehittämiskelpoisuus”-kriteerit.

Tämä vääristää markkinan niin, että iso tila, joka saa tukia, näyttää paperilla aina “turvallisemmalta” kuin pieni tila, joka ei saa tukia – vaikka pieni tila olisi oikeasti kannattavampi paikallisessa mittakaavassa. Eli kyse ei ole siitä, että pientila olisi taloudellisesti mahdoton, vaan siitä, että tukijärjestelmä ja virastot tekevät siitä pankin silmissä keinotekoisesti riskin.

Kun markkina on näin vääristynyt, pientila ei kaadu markkinoihin vaan rakenteisiin.

Ei tämä tietenkään koske jokaista pientilaa, mutta koskee monia. Ja ennen kaikkea: Suomessa pientilan asema on selvästi vaikeampi kuin monissa muissa EU-maissa, koska Suomi ei käytä EU:n sallimia pienpoikkeuksia. Ranskassa, Italiassa, Espanjassa, Itävallassa ja Saksassa pienyrittäjyys on helpompaa juuri siksi, että EU-direktiiveissä on erilliset kevyemmät säännöt pienille toimijoille. Suomessa nämä jätetään käyttämättä, ja pientila joutuu täyttämään samat vaatimukset kuin iso teollinen yksikkö.

Eli ongelma ei ole “kielto” vaan se, että Suomessa pientilan sääntelykuorma on rakennettu teollisuuslogiikan mukaan, vaikka EU sallisi kevyemmän mallin.

Lue lisää

"vaikka pieni tila olisi oikeasti kannattavampi paikallisessa mittakaavassa."

Ei ole mitään "paikallisen mittakaavan" kannattavuutta. On olemassa tuloslaskelman rivi, joka on positiivinen tai negatiivinen ja siinä on jonkinlainen määrä numeroita.
Toiminta on kannattavaa, jos siitä jää viivan alle riittävän iso positiivinen luku.

Jos ajattelet "kannattavuudella" jotain pehmeitä arvoja, kyse on joko harrastuksesta tai kulttuuritoiminnasta. Harrastukseen voit hakea kulutusluottoa, vakuudella tai ilman. Silloin pankki arvioi vain sinun omaa maksukykyäsi eikä välitä mitään rahan käytöstä. Kulttuuritoimintaan voit yrittää hakea hankerahoitusta. Elinkeinotoiminnan kanssa kummallakaan ei ole mitään tekemistä.

Anonyymi00012 kirjoitti:

"vaikka pieni tila olisi oikeasti kannattavampi paikallisessa mittakaavassa."

Ei ole mitään "paikallisen mittakaavan" kannattavuutta. On olemassa tuloslaskelman rivi, joka on positiivinen tai negatiivinen ja siinä on jonkinlainen määrä numeroita.
Toiminta on kannattavaa, jos siitä jää viivan alle riittävän iso positiivinen luku.

Jos ajattelet "kannattavuudella" jotain pehmeitä arvoja, kyse on joko harrastuksesta tai kulttuuritoiminnasta. Harrastukseen voit hakea kulutusluottoa, vakuudella tai ilman. Silloin pankki arvioi vain sinun omaa maksukykyäsi eikä välitä mitään rahan käytöstä. Kulttuuritoimintaan voit yrittää hakea hankerahoitusta. Elinkeinotoiminnan kanssa kummallakaan ei ole mitään tekemistä.

Lue lisää

Puhun pienimuotoisesta sekataloudesta, en teollisesta yrityksestä. Yhdelle perheelle riittää talveksi perunat, juurekset, liha omista eläimistä ja kala järvestä. Sivussa voi myydä ylijäämää tai erikoistuotteita, kuten yrttejä tai luonnonkasveja. Näillä tuloilla voi kattaa hankintoja, investoida viljelyyn tai täydentää taloutta. Tämä on täysin toimiva talousmalli muualla Euroopassa, mutta Suomessa sitä ei tunnisteta, koska kaikki arvioidaan teollisen mittakaavan kriteereillä. Kyse ei ole harrastuksesta, vaan eri mittakaavan elinkeinosta.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Kukaan ei ole ehdottamassa, että Suomi muuttuisi viinitilojen tai mansikkapellojen vientimaaksi. nyt ei puhuta kilpailukyvystä, ulkomaisista markkinoista tai halpatyövoimasta. Vaan siitä, että Suomessa pitäisi olla mahdollista harjoittaa pienimuotoista omavaraisuutta ja sekataloutta ilman teollisuusluokan byrokratiaa.

EU sallii pienpoikkeukset suoramyynnille, pienjalostukselle ja omavaraisille tiloille. Suomi ei käytä näitä, vaan soveltaa teollisuusdirektiivejä myös kaikkein pienimpiin toimijoihin. Kyse ei siis ole siitä, että “koko maa pitäisi muuttaa mansikkatiloiksi”, vaan siitä, että ihmisellä pitäisi olla oikeus pyörittää pientä tilaa, myydä vähän omia tuotteitaan ja elää omillaan ilman että virastot kohtelevat häntä kuin isoa tehdasta.

Tämä ei vaadi halpatyövoimaa eikä vientimarkkinoita. Se vaatii vain sen, että pientilalle annetaan sama mahdollisuus kuin muualla Euroopassa.

Lue lisää

Alat vaan tehdä äläkä kysele. Jos et myy mitään vaan elät omavaraisesti niin ei kukaan kysele mitään.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Alat vaan tehdä äläkä kysele. Jos et myy mitään vaan elät omavaraisesti niin ei kukaan kysele mitään.

Ongelma ei ole myynti. Ongelma on se, että Suomessa pienimuotoinen omavaraisuus ei ole ‘näkymätöntä’ toimintaa. Maan korjaaminen, ojien kunnostus, eläinten pito, rakennusten tekeminen, vesistön käyttö, jätehuolto ja monet muut asiat ovat luvanvaraisia tai valvottuja, vaikka mitään ei myytäisi. Eli pelkkä ‘älä myy mitään niin ei kukaan kysele’ ei pidä paikkaansa. Kysymys ei ole siitä, että alkaisin myydä, vaan siitä että Suomessa omavaraisuutta ei tunnisteta omaksi kategoriakseen. Asiat ovat vinksallaan, ja vapaus pitäisi palauttaa.

Anonyymi00015 kirjoitti:

Ongelma ei ole myynti. Ongelma on se, että Suomessa pienimuotoinen omavaraisuus ei ole ‘näkymätöntä’ toimintaa. Maan korjaaminen, ojien kunnostus, eläinten pito, rakennusten tekeminen, vesistön käyttö, jätehuolto ja monet muut asiat ovat luvanvaraisia tai valvottuja, vaikka mitään ei myytäisi. Eli pelkkä ‘älä myy mitään niin ei kukaan kysele’ ei pidä paikkaansa. Kysymys ei ole siitä, että alkaisin myydä, vaan siitä että Suomessa omavaraisuutta ei tunnisteta omaksi kategoriakseen. Asiat ovat vinksallaan, ja vapaus pitäisi palauttaa.

Lue lisää

Kaikkiin noihin asioihin saat kyllä luvat, kun teet hakemukset. Luvat saatuasi voit tehdä kaikkia noita asioita, kun teet ne omilla rahoillasi.

Jotenkin nyt kuulostaa siltä, että sinä haluaisit puuhastella kaikenlaista omavaraistoimintaa, mutta jonkun muun pitäisi rahoittaa se antamalla "lainaa", jonka takaisinmaksuun sinulla ei kuitenkaan mielestäsi tarvitse olla mitään valmiuksia?

Anonyymi00016 kirjoitti:

Kaikkiin noihin asioihin saat kyllä luvat, kun teet hakemukset. Luvat saatuasi voit tehdä kaikkia noita asioita, kun teet ne omilla rahoillasi.

Jotenkin nyt kuulostaa siltä, että sinä haluaisit puuhastella kaikenlaista omavaraistoimintaa, mutta jonkun muun pitäisi rahoittaa se antamalla "lainaa", jonka takaisinmaksuun sinulla ei kuitenkaan mielestäsi tarvitse olla mitään valmiuksia?

Lue lisää

Olen anarkisti siinä mielessä, että kannatan paikallista autonomiaa ja kevyempää sääntelyä. Pienimuotoiselle omavaraisuudelle olisi parempi, ettei teollisen mittakaavan järjestelmää sovellettaisi lainkaan. Jos haluat puhua vain teollisen mittakaavan logiikasta, keskustelu ei etene. Jatkan keskustelua sellaisten kanssa, jotka ymmärtävät mittakaavaeron.

Anonyymi00017 kirjoitti:

Olen anarkisti siinä mielessä, että kannatan paikallista autonomiaa ja kevyempää sääntelyä. Pienimuotoiselle omavaraisuudelle olisi parempi, ettei teollisen mittakaavan järjestelmää sovellettaisi lainkaan. Jos haluat puhua vain teollisen mittakaavan logiikasta, keskustelu ei etene. Jatkan keskustelua sellaisten kanssa, jotka ymmärtävät mittakaavaeron.

Lue lisää

Sinä puhut mittakaavasta, minä en.

Jos anarkisti haluaa rakentaa ilman rakennuslupaa, siihen taitaa olla paras kommentoimatta mitään.

Anonyymi00017 kirjoitti:

Olen anarkisti siinä mielessä, että kannatan paikallista autonomiaa ja kevyempää sääntelyä. Pienimuotoiselle omavaraisuudelle olisi parempi, ettei teollisen mittakaavan järjestelmää sovellettaisi lainkaan. Jos haluat puhua vain teollisen mittakaavan logiikasta, keskustelu ei etene. Jatkan keskustelua sellaisten kanssa, jotka ymmärtävät mittakaavaeron.

Lue lisää

Sinullakin on mittakaavat aika hukassa. Tarvitsee olla sinun mittapuulla ”teollisessa mittakaavassa” jo siinä vaiheessa, jos haluaa ostaa kaupasta velattoman lapion.

Siirtolaistilat eivät kaatuneet siksi, että ihmiset olisivat olleet kyvyttömiä tai että maaseutu olisi “luonnostaan” kannattamaton. Ne kaatuivat, koska 1970‑luvulla rakennettu modernisaatiokoneisto teki pienimuotoisesta tuotannosta juridisesti ja taloudellisesti mahdotonta. Sama koneisto elää edelleen virastoissa ja pankkien riskimalleissa.

Eikä kyse ole veronmaksajien rahasta. Päinvastoin: jos nuo modernisaation aikaiset virastot ja teollisuuslogiikkaan rakennetut sääntelyt purettaisiin, veropaine laskisi. Pientila ei tarvitse valtion rahaa – se tarvitsee vain sen, että valtio ei pakota sitä toimimaan kuin teollista laitosta. EU sallii kevyemmän sääntelyn pienille toimijoille, mutta Suomi ei käytä näitä poikkeuksia.

Kyse ei siis ole siitä, että maaseutu olisi kallis. Kyse on siitä, että järjestelmä on rakennettu tavalla, joka tekee pienimuotoisesta toiminnasta tarpeettoman vaikeaa.

Ajatukseni ei ole mikään ‘oma yksnakkinen’, vaan Jeffersonilta periytyvä autonomia‑ajattelu.
Kun puhun modernisaation aikaisista virastoista ja teollisuuslogiikkaan rakennetusta sääntelystä, tarkoitan käytännössä ELY‑keskusten, Ruokaviraston ja aluehallintovirastojen (AVI) tehtäväkokonaisuutta. Ne valvovat maataloutta, eläintenpitoa, elintarvikkeita, tukijärjestelmiä ja investointeja teollisen mittakaavan oletuksilla.

--ELY-keskukset
Hoitavat maatalouden investointi‑ ja aloitustukia sekä maaseudun yritystukia.

Käytännössä ohjaavat tiloja kohti kasvua ja teollista mittakaavaa, koska pienimuotoiselle toiminnalle ei ole omaa kategoriaa.

-- Ruokavirasto
Valvoo elintarvikkeiden turvallisuutta, eläinten terveyttä ja hyvinvointia, kasvinterveyttä ja tukijärjestelmiä.

Valvonta ja sääntely on rakennettu isoille yksiköille, ei omavaraisille tai sekamuotoisille tiloille.

-- Aluehallintovirastot (AVI)
Hoitavat eläinsuojelun, elintarvikevalvonnan ja ympäristöterveyden tehtäviä – jotka siirtyvät 2026 Ruokavirastoon.

Valvonta on standardoitu teollisen tuotannon logiikalle.

“Omavaraiset maatilat eivät nosta tukia, silloin ne ei olisi omavaraisia. Tuet — ne vain vääristävät markkinoita, ja vähentävät näin omavaraisuutta. Eläinten hyvinvointi ei nytkään perustu valvontaan, vaan siihen että naapurit ja ostajat näkevät heti, jos eläimiä kohdellaan huonosti. Maine kiertää nopeammin kuin yksikään virasto.”

"...mm. elintarviketurvalisuuteen liittyviä rajoitteita yhteisön suojelemiseksi."
Elintarviketurvallisuus on toki tärkeää, mutta pienimuotoisessa tuotannossa riskit ovat luonteeltaan paikallisia ja näkyviä. Se mitä yhteisö häviää ripulissa, se voittaa vapaudessa. Kuluttajat voivat itse valita vain auditoituja tuotteita, kuten sydänmerkin käyttäjät tekevät.

"Luettelet valvontakoneiston osia. Pystytkö olemaan konkreettinen säädösten suhteen jotka muka estävät omavaraistoiminnan?"
Ongelma ei ole yksittäinen pykälä, vaan se että säädöksiä on niin paljon, niin hajallaan ja niin epäselvästi sovellettuna, että mahdollinen omavarainen tilallinen ei voi tietää missä raja kulkee. Tämä sääntelykasauma luo henkisen kynnyksen, joka estää aloittamisen. Siksi Suomi ei ole pikkutilojen maa.

Anonyymi00026 kirjoitti:

"...mm. elintarviketurvalisuuteen liittyviä rajoitteita yhteisön suojelemiseksi."
Elintarviketurvallisuus on toki tärkeää, mutta pienimuotoisessa tuotannossa riskit ovat luonteeltaan paikallisia ja näkyviä. Se mitä yhteisö häviää ripulissa, se voittaa vapaudessa. Kuluttajat voivat itse valita vain auditoituja tuotteita, kuten sydänmerkin käyttäjät tekevät.

"Luettelet valvontakoneiston osia. Pystytkö olemaan konkreettinen säädösten suhteen jotka muka estävät omavaraistoiminnan?"
Ongelma ei ole yksittäinen pykälä, vaan se että säädöksiä on niin paljon, niin hajallaan ja niin epäselvästi sovellettuna, että mahdollinen omavarainen tilallinen ei voi tietää missä raja kulkee. Tämä sääntelykasauma luo henkisen kynnyksen, joka estää aloittamisen. Siksi Suomi ei ole pikkutilojen maa.

Lue lisää

Höpö höpö.

Ainut asia joka estää pienimuotoista toimintaa, on talous. Kuvailemaasi puuhastelua voi tehdä vain harrastuksena, joka saa maksaa ja jonka ei ole tarkoituskaan tuottaa rahallista elatusta tekijöilleen.

Aloitit asian Etelä-Euroopan pientiloista. Ei ne ole mitään omavaraistalouden puuhatiloja. Siellä tuotetaan rahanarvoisia myyntikasveja.

"- mikä olisi se mainostamasi vapaus? Paluu luontaistalouteen?"
Vapaudella en tarkoita paluuta luontaistalouteen, vaan sitä mitä Friedman kutsui taloudelliseksi vapaudeksi – edellytykseksi kaikelle muulle vapaudelle. Kapitalismi on nostanut enemmän ihmisiä köyhyydestä kuin mikään muu järjestelmä, kuten Mises totesi. Omavaraisuus ei ole järjestelmän hylkäämistä, vaan riippuvuuden vähentämistä ja hajautettua resilienssiä, samaa logiikkaa jota Adam Smith kuvasi jo 1700‑luvulla.

"Tämä sääntelykasauma luo henkisen kynnyksen, joka estää aloittamisen".
- taitaa olla ihan muut syyt jotka saavat harkisemaa voiko itsensä elättää moisella ideologisella hölynpölyllä,

Sääntelykasauma ei ole mikään ideologinen tai postmoderni termi, vaan hallinto‑ ja taloustieteessä käytetty käsite (engl. regulatory accumulation). Sillä tarkoitetaan tilannetta, jossa yksittäiset säädökset eivät estä toimintaa, mutta niiden yhteisvaikutus nostaa aloittamisen kynnyksen niin korkeaksi, että pienimuotoinen tuotanto ei synny. Tätä on tutkittu OECD:ssä, EU:ssa ja useissa valtioissa.

Ilmiö näkyy muuallakin kuin Suomessa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tuhannet pienmeijerit lopettivat, koska pastörointi‑ ja hygieniasäädökset oli rakennettu teollisen mittakaavan mukaan. Kanadassa pienteurastamot katosivat, koska tarkastusvaatimukset ja kustannukset olivat samat kuin jättilaitoksilla. Australiassa pienpanimot eivät voineet aloittaa, koska verotusraportointi ja lupaprosessit olivat suhteettomia tuotannon kokoon nähden. EU:ssa pienjuustolat ovat kamppailleet HACCP‑järjestelmän kanssa, koska dokumentointivaatimukset ovat samat kuin suurilla laitoksilla.

Näissä kaikissa tapauksissa ongelma ei ollut talous eikä ‘puuhastelu’, vaan se että sääntely oli suunniteltu isoille toimijoille. Pienimuotoiselle tuotannolle ei ollut omaa kevyempää kategoriaa, ja siksi toiminta ei koskaan päässyt alkuun. Tätä nimenomaan kutsutaan sääntelykasaumaksi.

Anonyymi00030 kirjoitti:

"- mikä olisi se mainostamasi vapaus? Paluu luontaistalouteen?"
Vapaudella en tarkoita paluuta luontaistalouteen, vaan sitä mitä Friedman kutsui taloudelliseksi vapaudeksi – edellytykseksi kaikelle muulle vapaudelle. Kapitalismi on nostanut enemmän ihmisiä köyhyydestä kuin mikään muu järjestelmä, kuten Mises totesi. Omavaraisuus ei ole järjestelmän hylkäämistä, vaan riippuvuuden vähentämistä ja hajautettua resilienssiä, samaa logiikkaa jota Adam Smith kuvasi jo 1700‑luvulla.

"Tämä sääntelykasauma luo henkisen kynnyksen, joka estää aloittamisen".
- taitaa olla ihan muut syyt jotka saavat harkisemaa voiko itsensä elättää moisella ideologisella hölynpölyllä,

Sääntelykasauma ei ole mikään ideologinen tai postmoderni termi, vaan hallinto‑ ja taloustieteessä käytetty käsite (engl. regulatory accumulation). Sillä tarkoitetaan tilannetta, jossa yksittäiset säädökset eivät estä toimintaa, mutta niiden yhteisvaikutus nostaa aloittamisen kynnyksen niin korkeaksi, että pienimuotoinen tuotanto ei synny. Tätä on tutkittu OECD:ssä, EU:ssa ja useissa valtioissa.

Ilmiö näkyy muuallakin kuin Suomessa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tuhannet pienmeijerit lopettivat, koska pastörointi‑ ja hygieniasäädökset oli rakennettu teollisen mittakaavan mukaan. Kanadassa pienteurastamot katosivat, koska tarkastusvaatimukset ja kustannukset olivat samat kuin jättilaitoksilla. Australiassa pienpanimot eivät voineet aloittaa, koska verotusraportointi ja lupaprosessit olivat suhteettomia tuotannon kokoon nähden. EU:ssa pienjuustolat ovat kamppailleet HACCP‑järjestelmän kanssa, koska dokumentointivaatimukset ovat samat kuin suurilla laitoksilla.

Näissä kaikissa tapauksissa ongelma ei ollut talous eikä ‘puuhastelu’, vaan se että sääntely oli suunniteltu isoille toimijoille. Pienimuotoiselle tuotannolle ei ollut omaa kevyempää kategoriaa, ja siksi toiminta ei koskaan päässyt alkuun. Tätä nimenomaan kutsutaan sääntelykasaumaksi.

Lue lisää

Lisään vielä yhden käytännön asian, joka ei liity ideologiaan vaan pankkien omaan riskimalliin. Pienlainoja ei käytännössä myönnetä, koska pankkien järjestelmät on rakennettu arvioimaan suuria investointeja. Tämän kuulin jo nuorempana luomusikalan omistajalta: jos halusi lainaa 10 000 euron pikku korjaukseen, pankki ei ollut kiinnostunut. Mutta jos olisi halunnut rakentaa miljoonaluokan laajennuksen, siihen olisi löytynyt rahoitus heti.

En muista enää tarkkoja summia, mutta pointti on tämä: iso laajentuminen on yrittäjälle valtava riskinotto. Moni miettii siinä kohtaa, että lopettaa mieluummin koko homman kuin ottaa niskaansa velan, joka sitoo vuosikymmeniksi. Tämä ei ole laiskuutta eikä ‘puuhastelua’, vaan rationaalinen päätös tilanteessa, jossa järjestelmä tarjoaa vain kahta vaihtoehtoa: ei mitään tai valtava riski.

Kun tähän yhdistää sääntelykasauman — eli sen, että pienimuotoiselle tuotannolle ei ole omaa kevyempää sääntelykategoriaa — syntyy tilanne, jossa pienimuotoinen toiminta ei pääse edes alkuun. Kyse ei ole ideologiasta vaan rakenteesta.

Anonyymi00031 kirjoitti:

Lisään vielä yhden käytännön asian, joka ei liity ideologiaan vaan pankkien omaan riskimalliin. Pienlainoja ei käytännössä myönnetä, koska pankkien järjestelmät on rakennettu arvioimaan suuria investointeja. Tämän kuulin jo nuorempana luomusikalan omistajalta: jos halusi lainaa 10 000 euron pikku korjaukseen, pankki ei ollut kiinnostunut. Mutta jos olisi halunnut rakentaa miljoonaluokan laajennuksen, siihen olisi löytynyt rahoitus heti.

En muista enää tarkkoja summia, mutta pointti on tämä: iso laajentuminen on yrittäjälle valtava riskinotto. Moni miettii siinä kohtaa, että lopettaa mieluummin koko homman kuin ottaa niskaansa velan, joka sitoo vuosikymmeniksi. Tämä ei ole laiskuutta eikä ‘puuhastelua’, vaan rationaalinen päätös tilanteessa, jossa järjestelmä tarjoaa vain kahta vaihtoehtoa: ei mitään tai valtava riski.

Kun tähän yhdistää sääntelykasauman — eli sen, että pienimuotoiselle tuotannolle ei ole omaa kevyempää sääntelykategoriaa — syntyy tilanne, jossa pienimuotoinen toiminta ei pääse edes alkuun. Kyse ei ole ideologiasta vaan rakenteesta.

Lue lisää

Tuo, mitä pidät sääntelykasaumana, on osin luonnollista kehitystä joka kasvas tiedon lisääntyessä. Tällä ei suinkaan tähdätä tietoisesti pienimuotoisen myyntituotannon alasajoon vaan vaatimustason kasvaminen voi johtaa siihen.
Kaksilla rattailla kun ei voi ajaa kuin Kepu.

Anonyymi00032 kirjoitti:

Tuo, mitä pidät sääntelykasaumana, on osin luonnollista kehitystä joka kasvas tiedon lisääntyessä. Tällä ei suinkaan tähdätä tietoisesti pienimuotoisen myyntituotannon alasajoon vaan vaatimustason kasvaminen voi johtaa siihen.
Kaksilla rattailla kun ei voi ajaa kuin Kepu.

Lue lisää

Ei niillä pientiloilla mikään ole sinäänsä erityisen hankalaa. Niillä ei vain ole mitään annettavaa maailmalle. Kyllähän nytkin monet pienet tilat pitää omia tilapuoteja.

Joku työtön löytänyt näppäimistön ja tekoälyn ja avannut puppugeneraattoripalvelun. Ei kukaan vaan tule sinne perämetsään ostamaan irtoperunoita kpl-hinnalla.

Anonyymi00036 kirjoitti:

Joku työtön löytänyt näppäimistön ja tekoälyn ja avannut puppugeneraattoripalvelun. Ei kukaan vaan tule sinne perämetsään ostamaan irtoperunoita kpl-hinnalla.

Jos perämetsässä ei voi myydä perunoita, se kertoo enemmän rakenteista kuin perunoista. Siksi kirjoitin jatkoblogin.

Suomessa perunan myynti toimii näin:

jos myyt pienesti, se on sallittua

jos myyt vähän enemmän, se muuttuu elintarvikealan toiminnaksi

jos myyt vielä enemmän, tarvitset ilmoituksia, tiloja, omavalvontaa, kirjanpitoa ja hygieniapassin

jos haluat myydä jalostettuna, sääntely kasvaa entisestään

jos haluat myydä kauppaan, vaatimukset moninkertaistuvat

Eli laki sallii perunan myynnin, mutta estää perunan myynnillä elämisen.
Tämä on juuri se hiljainen pakko, josta kirjoitan.

Mihin pienviljelijä edes tarvitsisi myrkkyjä?
Rikkaruohoille on kitkentä, tuholaisille viljelykierto ja peitteet.
Pienessä mittakaavassa nämä ovat halvempia ja tehokkaampia kuin kemialliset aineet.

Nimenomaan suuret teolliset laitokset tarvitsevat myrkkyjä, koska niiden viljely perustuu monokulttuuriin ja satojen hehtaarien aloihin, joita ei voi hoitaa käsin tai mekaanisesti.
Nykyinen järjestelmä on rakennettu juuri näiden isojen toimijoiden ympärille.

Jos pienviljelijät pääsisivät nousemaan, isot laitokset joutuisivat kilpailemaan niitä vastaan — aivan kuten suuret raudansulatuslaitokset joutuvat nykyään kilpailemaan pienten kotipolttimoiden kanssa.
Kun rakenteellinen suosiminen katoaa, myrkkyjen tarve vähenee automaattisesti, ei siksi että joku kieltäisi ne, vaan siksi että pienimuotoinen tuotanto ei tarvitse niitä.

Lisäksi kuluttaja voi aina valita auditoituja sertifioitu tuotteita, jos huomaa että luonto alkaa kärsiä. Markkinat reagoivat siihen paljon nopeammin kuin keskitetty sääntely.