olen 35 vuotta. ein ikinä ole seurustellut tai ollut naisen kanssa, pirullisen ujouteni ja huonon itseluottamukseni takia. Pääsiäisenä tapasin elämäni ihanimman naisen johon rakastuin heti ensi silmäyksellä, ja hänkin näytti olevansa kiinnostunut. hänkin on tosi ujo joten hyvin hitaasti asiat edistyivät vielä senkin takia että välillämme on 300 km ja näemme vain joskus ja siloin pystyy vai vaihtamaan jonkun sanan, tämä on kahvilan kassa. viikko sitten sain itsestäni irti niin paljon että hän sai yhteystiedot minuun.
en ole kuullut mitään henkilökohtaiseti, mutta eilen illalla satuin lukemaan eräästä foorumista jonkun kirjoituksen joka prikulleen kuvaili meidän tapaustamme. lähettäjä tunnustaa rakastavansa jotakuta yli kaiken ja kertoo toiveistaan ja haaveistaan. olen niin jumalattoman kauan toivonut että jotain tällaista olisi tapahtunut joskus minullekin, tunsin että tämä ei ole totta. olen niin kauan toivonut sitä samaa. järkytyin. tietenkin kirjoitus voi olla tarkoitettu kenelle tahansa, ja kuvittelen ihan hulluja, mutta nyt en tunne enää mitään muuta kuin loputonta pelkoa ja yksinäisyyden tunnetta. jos se on hän joka on kirjoittanut tuon ja paljastanut kaikki tunteensa, onko enää mitään jäljellä tulevaisuudesta?
voiko rakkaus kadota noin? mitä teen? kerronko hänelle etten ehkä enää tunne samaa, vai katoanko kokonaan hänen elämästään.... viime kerran kun näimme, tunne oli niin suuri, ja erosimme toivon ja hyvän tulevaisuuden merkeissä... hän ei ikinä ole ollut niin kaunis kuin silloin. muiston siitä haluan säilyttää ikuisesti. en tiedä....
olenko hullu vai rakastinko liikaa...... en voi valehdella hämnelle enkä voi kertoa koska emme tunne toisiamme tarpeeksi. en voi tuottaa hänelle pettymystä, silti minun on työn takia pakko kulkea saman paikan ohi tai vaihdettava töitä. mitä teen?? ei sen näin pitänyt mennä
en ole kuullut mitään henkilökohtaiseti, mutta eilen illalla satuin lukemaan eräästä foorumista jonkun kirjoituksen joka prikulleen kuvaili meidän tapaustamme. lähettäjä tunnustaa rakastavansa jotakuta yli kaiken ja kertoo toiveistaan ja haaveistaan. olen niin jumalattoman kauan toivonut että jotain tällaista olisi tapahtunut joskus minullekin, tunsin että tämä ei ole totta. olen niin kauan toivonut sitä samaa. järkytyin. tietenkin kirjoitus voi olla tarkoitettu kenelle tahansa, ja kuvittelen ihan hulluja, mutta nyt en tunne enää mitään muuta kuin loputonta pelkoa ja yksinäisyyden tunnetta. jos se on hän joka on kirjoittanut tuon ja paljastanut kaikki tunteensa, onko enää mitään jäljellä tulevaisuudesta?
voiko rakkaus kadota noin? mitä teen? kerronko hänelle etten ehkä enää tunne samaa, vai katoanko kokonaan hänen elämästään.... viime kerran kun näimme, tunne oli niin suuri, ja erosimme toivon ja hyvän tulevaisuuden merkeissä... hän ei ikinä ole ollut niin kaunis kuin silloin. muiston siitä haluan säilyttää ikuisesti. en tiedä....
olenko hullu vai rakastinko liikaa...... en voi valehdella hämnelle enkä voi kertoa koska emme tunne toisiamme tarpeeksi. en voi tuottaa hänelle pettymystä, silti minun on työn takia pakko kulkea saman paikan ohi tai vaihdettava töitä. mitä teen?? ei sen näin pitänyt mennä
Vastaukset 3
Vanhimmat
Suoraan sanoen en ymmärrä yhtään mikä teidän jutussa on vikana?
Luit jonkun ihmisen kirjoituksen ja nyt pelkäät että rakkaus on kadonnut!?
tiedän hyvin miten seinähullulta tämä vaikuttaa. en jaksa selittää muuta kuin että en ikinä ole päästänyt ketään lähelleni millään lailla tai muutenkaan näyttänyt kenellekään tunteitani, koskaan. sen takia pelkään olemattomia. ei ole normaalia. kadun jo koko viestiä.
Älä kadu että purat tunteitasi...täytyy empatiasta kertoa että koen samanlaisia tuntemuksia monesti lukiessani tekstejä täällä. Mutta tiedän että mieheni ei käy sivustoilla...Sinä tarinasi kera sovit todella hyvin rooliin, paitsi en tavannut miestäni pääsiaisenä ja hän on muutaman hassun vuoden sinua nuorempi...muuten kaikki osuu melkein prikulleen. -yritä pitää jalat maassa vaikka se ei ole helppoa. on varmasti pelottavaa, mutta elämässä ei saa mitään ellei joskus anna periksi =)