Kertokaa nyt miehet olenko tälle yhdelle miehelle vain huvia, pelkkä satunnainen helpotus, en enää itse tajua tästä yhtään mitään?
Ja vielä kerrottakoon, että emme ole enää teinejä, vaan 3-kympin paremmalla puolella.
Tapasin hänet vajaa vuosi sitten ravintolassa, vaihdoimme numeroita ja seuraavana aamuna häneltä tulikin heti viestiä minulle.
Viestittelimme puhelimitse päivittäin kymmeniä viestejä ja tutustuimme toisiimme tuolla omalaatuisella tavalla, joka on nykypäivänä kai hyvinkin ylesitä :)
Tapasimmekin sitten parin viikon päästä ja tietenkin (?) päädyimme harrastamaan seksiä.Juttu jatkui pari kuukautta aika aktiivisena, lähes joka päivä olimme yhteydessä puhelimitse ja tapasimme noin kerran viikossa.
Nyttemmin muutaman kuukauden ajan olemme nähneet todella harvoin (viikkojakin välissä), viestit ovat harvenneet ja pari-kolme kertaa, kun emme ole olleet muutamaan viikkoon yhteydessä, olen jo lähes unohtanut miehen, mutta miksi helvetin ihmeessä hän ottaa minuun yhteyttä viiden kuudenkin viikon jälkeen, kun olisi niin helppoa jo siinä vaiheessa unohtaa ja antaa olla?!
Ongelma on vain siinä, että minä ihan oikeasti ihastuin häneen, valitettavasti..ja siksi olenkin ollut tyytyväinen kun viikot ovat kuluneet ja hän häipynyt mielestäni taka-alalle, luulin jo, että olen "vapaa" hänestä, kunnes taas...Hän ottaa yhteyttä, saattaa joskus yölläkin laittaa viestin (ilmeisesti baarista tulossa, pienessä maistissa) ja silloin kännissä hän sanoo sellasita mitä ei koskaan muuten (olet ihana, nähdäänhän pian, on ikävä..)Mutta noita kännijuttuja en tosissani ota..
Montaa ihmistä en ole tavannut, jotka kolahtaisivat minuun sillälailla kuin hän, kaikilla muilla tavoilla paitsi että hän ei taida tuntea samoin minua kohtaan nyyh!
En ole koskaan hänelle sanonut, että minulla on tunteita häntä kohtaan, tuntuu jotenkin, että tekisin itsestäni täysin tyhmän, koska luultavasti hän ei tunne samoin minua kohtaan. Tietenkin hän on hyvin hellä ja ihana, kun olemme yhdessä (kukapa mies ei olisi, kun seksiä saa..) mutta ne satunnaiset hellyyden osoitukset ja muut romanttisen oloiset hulluttelut tuskin ovat peräisin siitä, että hän tuntisi jotakin muutakin minua kohtaan kuin seksinnälkää..
Kuitenkin hän muistaa asioita, joita olemme puhuneet niinä harvoina hetkinä, joina olemme yhdessä..esim. tekemisiäni, joita olen hänelle kertonut, että on vaikka kolmen viikon päästä jotkut juhlat, hän saattaa kysyä sitten muutaman viikon päästä, että kuinkas juhlat menivät, muistaa myös merkkipäiväni (vaikken edes muistuta niistä!) ja onnittelee kohteliaasti..mä en vaan tajua häntä!
En vain tajua, että miksi olen niin tyhmä, että kestän tätä ja annan jatkua. Luultavasti hänellä on paljon muitakin hoitoja.
Ärsyttävää, että kidutan itseäni ja annan pitää itseäni tällälailla!
Enkö vain olekin hänelle hätävara?
Ja miten ihmeessä saisin itseäni niskasta kiinni ja sanottua hänelle, että lopeta jo!? Kun en halua tietää, etten enää näe häntä :((
Hyviä miehiä, jotka ovat oikeasti kiinnostuneita minusta on tälläkin ajalla tullut tavattua, mutta koskaan en ole pystynyt keneenkään muuhun tänä aikana ihastumaan..
Saitteko jotain tolkkua..?
Ja vielä kerrottakoon, että emme ole enää teinejä, vaan 3-kympin paremmalla puolella.
Tapasin hänet vajaa vuosi sitten ravintolassa, vaihdoimme numeroita ja seuraavana aamuna häneltä tulikin heti viestiä minulle.
Viestittelimme puhelimitse päivittäin kymmeniä viestejä ja tutustuimme toisiimme tuolla omalaatuisella tavalla, joka on nykypäivänä kai hyvinkin ylesitä :)
Tapasimmekin sitten parin viikon päästä ja tietenkin (?) päädyimme harrastamaan seksiä.Juttu jatkui pari kuukautta aika aktiivisena, lähes joka päivä olimme yhteydessä puhelimitse ja tapasimme noin kerran viikossa.
Nyttemmin muutaman kuukauden ajan olemme nähneet todella harvoin (viikkojakin välissä), viestit ovat harvenneet ja pari-kolme kertaa, kun emme ole olleet muutamaan viikkoon yhteydessä, olen jo lähes unohtanut miehen, mutta miksi helvetin ihmeessä hän ottaa minuun yhteyttä viiden kuudenkin viikon jälkeen, kun olisi niin helppoa jo siinä vaiheessa unohtaa ja antaa olla?!
Ongelma on vain siinä, että minä ihan oikeasti ihastuin häneen, valitettavasti..ja siksi olenkin ollut tyytyväinen kun viikot ovat kuluneet ja hän häipynyt mielestäni taka-alalle, luulin jo, että olen "vapaa" hänestä, kunnes taas...Hän ottaa yhteyttä, saattaa joskus yölläkin laittaa viestin (ilmeisesti baarista tulossa, pienessä maistissa) ja silloin kännissä hän sanoo sellasita mitä ei koskaan muuten (olet ihana, nähdäänhän pian, on ikävä..)Mutta noita kännijuttuja en tosissani ota..
Montaa ihmistä en ole tavannut, jotka kolahtaisivat minuun sillälailla kuin hän, kaikilla muilla tavoilla paitsi että hän ei taida tuntea samoin minua kohtaan nyyh!
En ole koskaan hänelle sanonut, että minulla on tunteita häntä kohtaan, tuntuu jotenkin, että tekisin itsestäni täysin tyhmän, koska luultavasti hän ei tunne samoin minua kohtaan. Tietenkin hän on hyvin hellä ja ihana, kun olemme yhdessä (kukapa mies ei olisi, kun seksiä saa..) mutta ne satunnaiset hellyyden osoitukset ja muut romanttisen oloiset hulluttelut tuskin ovat peräisin siitä, että hän tuntisi jotakin muutakin minua kohtaan kuin seksinnälkää..
Kuitenkin hän muistaa asioita, joita olemme puhuneet niinä harvoina hetkinä, joina olemme yhdessä..esim. tekemisiäni, joita olen hänelle kertonut, että on vaikka kolmen viikon päästä jotkut juhlat, hän saattaa kysyä sitten muutaman viikon päästä, että kuinkas juhlat menivät, muistaa myös merkkipäiväni (vaikken edes muistuta niistä!) ja onnittelee kohteliaasti..mä en vaan tajua häntä!
En vain tajua, että miksi olen niin tyhmä, että kestän tätä ja annan jatkua. Luultavasti hänellä on paljon muitakin hoitoja.
Ärsyttävää, että kidutan itseäni ja annan pitää itseäni tällälailla!
Enkö vain olekin hänelle hätävara?
Ja miten ihmeessä saisin itseäni niskasta kiinni ja sanottua hänelle, että lopeta jo!? Kun en halua tietää, etten enää näe häntä :((
Hyviä miehiä, jotka ovat oikeasti kiinnostuneita minusta on tälläkin ajalla tullut tavattua, mutta koskaan en ole pystynyt keneenkään muuhun tänä aikana ihastumaan..
Saitteko jotain tolkkua..?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tunteita on vaikea hallita. Ilmeisesti mies ei itse tiedä mitä hän haluaa ja ottaa yhteyttä kun ei ole muutakaan tiedossa? Siitä pitää sitten vetää johtopäätökset.
Sinähän mainio kaippari olet, kun tuollasia latelet!Tosta noin vaan, tuntematta toista?
Puhut "TUNTEIDEN" hallinnasta! Selitäppä vähäsen
miten ko.Itselläsi toimii? Arvon naisetkin voisi
valaistua? Itselläni valkeni kyllä, miten hupsuja latelet! Johtopäätös!
Voi meitä! Aloin jo epäillä että puhutaan samasta miehestä. minulla on ollut kolme vuotta samanlainen suhde. välimatkaa on 200 km ja ikäeroa minun edukseni 10 vuotta. Olen lopettanut suhteen monta kertaa, mutta aina hän tulee takasin bumerangin lailla. Hän on kyllä ihanin tapaamani mies, sitä ei voi kiistää. Saan palvovia viestejä päivittäin. Ongelmana on se että en pysty aloittamaan suhdetta toisenkaan kanssa, vertaan häneen. Hitto. Meillä on Sofia ongelma, eikä ihan helppo. Jos joku sanoo nyt että jätä se mies, se ei ole niin yksinkertaista, voin sen kertoa kolemn vuoden kokemuksella. Tähän sopii Katariina Hännisen biisi: "Tuskaa".
En sanokkaan, jätä heti! Syykin tämä, jos on tullut jätetyksi, niin silloin tarjoaa samaa katkeran kalkkia toisille! Eikö? Vaan kehoitan jatkamaan... Kirjoittamistanne päätellen tunteet heittelevät kumpaisellakin. Eikä siinä mitään pahaa ole voit hyvinkin purkaa tuskaasi, koska se useimmiten auttaa... Toinen asia on miten ihmeessä toiset voi olla vastaajan roolissa?
Ne vasta fakiireja ovat! Neuvon jatkamaan sitä niin raastavaa ja ihanan kamalaa suhdetta! Kaikilla asioilla on tapana ratketa omia aikojaan. Nauttikaa siitä mitä teillä on!
Olisi mielestäni hyvä kertoa siitä merkityksestä
miehelle, mitä hän teille merkinnee...
No, mulla ei sitä "ongelmaa" ole, ettäkö saisin palvovia viestejä.. Niitä ei häneltä kyllä heru.
Tuntuu joskus, että hän tykkäisi tykätä minusta ja tykkäisi näytää sen, mutta jostain syystä hän ei saa sitä näytettyä, hän on jollakin lailla varauksellinen.
Ja se, että kun olemme yhdessä, meillä on ihan mielettömän hauskaa. Ei se ole pelkkää seksiä, että heti vaan pehkuihin ja toimintaan. Mä en ole pitkiin aikoihin pystynyt kenenkään muun kanssa juttelemaan niin paljon kaikesta enkä varsinkaan nauranut kuin hänen kanssaan. Mutta sitten hän yhtäkkiä saattaa muuttua jotenkin etäiseksi, ehkä vähän tylyksikin, kesken kaiken.
Meillä taitaa todellakin olla ongelma :-( niinkuin sanoit.
Mulla on ihan sama ongelma nykyisen miesystäväni kanssa... Tai, en minä enää tiedä miksi häntä tässä vaiheessa kutsuisin...
Tekstiviestejä ei todellakaan tule spontaanisti, vaan nihkeän kankeasti, useimmiten menee monta päivääkin ettei yhtään mitään.
Kun olemme kahden, mies on hellä, romanttinen, loistava keskustelija, kuin sielun veli jonka seurassa on helppo olla.
Ja hän on puhunut yhteisestä tulevaisuudesta, kertonut miten olen nostanut hänen elämäänsä iloa jne. Ja juuri kun mies on saanut minut puheillaan onnen pilviin, niin BAM - pudotus maan tasalle. Mies häipyy omaan elämäänsä päiviksi ilman selityksiä eikä tietoa koska tapaamme seuraavan kerran. Joka kerta pelkään hänen lähtönsä olevan viimeinen.
Nyt on mennyt päiviä etten ole miehestä kuullut ja tänään laitoin hänelle tekstiviestin jossa kerroin että sanoa suoraan jos ei halua jatkaa kanssani. Toistaiseksi ei mitään vastausta ja juuri tämä epätietoisuus on tuskaisaa.
Ja kun mies pitää minua pihdeissään, niin en todellakaan voi tutustua muihin miehiin, sillä tämä mies on vienyt jalat altani. Kuitenkin asiaa helpottaisi jos mies kertoisi vaikka sitten vain raukkamaisesti viestillä että "sorry, en jatka kanssasi", niin silloin voisin jatkaa elämääni kaipuun kyyneleineni eteenpäin vaikka kipeää se tekeekin.
Toisaalta taas miehen vastaaamattomuus on sen merkki, että kuvioissa olen edelleen...
Sen kuitenkin olen tiedostanut että miehellä on joku ongelma minkä kanssa hän painii, eikä ehkä itsekkään tiedä mitä haluaisi elämältään.
Kamalinta on vain se että täss on tuntenut että onko minussa jotain vikaa kun en kelpaa...
Kyllä sai selvän!
Kovasti pelkistät asioita odotuksen tuskissa.
Miten aikuinen nainen noin erittelee, osia ruumistaan. Eikö kaikki ole kokonaisuutta? Mieli ja ruumis?
Olisiko käynyt mielessä muita vaihtoehtoja?
Asioilla voi olla myös muitakin tekijöitä, kuin mainitsemasi... Kummallista on miten vähän tiennet... Entäpä jos molemminpuolinen kuva olisikin itsesi luoma. Et ole kertonut tunteistasi hänelle? Näin mainitset. Olisitko itse luonut mainitsemille ajatuksillesi pohjan?
Emme tosiaankaan ole mitään tietäjiä, mitä nainen sisimmässään ajattelee... Mikäli hänestä todella pidät, niin miksi ihmeessä tuskailet toisten perään. Olet vapaa menemään kenenkanssa haluat, muista niin hänkin on vapaa. Et voi kahlita häntä, kuten ei hänkään kahlitse sinua, niin ainakin ymmärsin kertomuksestasi. Fiksu mies kaiken kukkuraksi, eikö? Ethän muuten haikailisi hänen perään?
Olet hätävara. Sua tullaan nussimaan kun ei ole todellakaan ketään muuta tai muuta tekemistä.
...mies naimisissa???
..itse alkanut epäilemään ihan samaa!